Ikävöimästä itseni yllätin, poikavuosien kavereita kaipailin

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
kokkiykkönen
Wannabe-kitisijä
Viestit: 2
Liittynyt: 20.05.2012 18:39

Re: Ikävöimästä itseni yllätin, poikavuosien kavereita kaipa

Viesti Kirjoittaja kokkiykkönen »

Vanhempien kuoleman jälkeen muutin kaupungista pois, enkä ole paljon taakseni katsonut. Suurin osa kavereista eli siivellä, enkä näe syytä kaipaavani heitä. Useita lapsuuden ystäviä jäänyt matkan varrelle, mutta olen miettinyt asian niin, että kohtalo yhteen johtaa. Näin on joidenkin kanssa käynyt, mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja onhan tässä aikaa, kun 70-luvulla oon syntynyt :beer:
Vastaa Viestiin