Kitinä

Alkaa jo ärsyttämään tämä kurkkukipu. Ei limaa, ei kuumetta, ei yskää vain kurkkukipu.

Ps-StreptokokkiA-Ag neg
COVID-19 nukl.hapon osoitus (kval) neg

En tiiä onko tää vaiva mutta ainakin aiheuttaa vaivoja, tosin minä olen päässyt aika helpolla lukuunottamatta hapen sisäänottoa.

Olen paksuna. Olen myös 44 vuotta vanha. Jee.

Raskaus helpottaa astmaatikkojen oireita noin kolmanneksella, pahentaa noin kolmanneksella ja noin kolmanneksella vaikutuksia ei ole. Arvatkaapa ihan huviksenne että mihin kolmannekseen kuulun.

annepa kirjoitti: ↑17.07.2020 16:01 Olen paksuna. Olen myös 44 vuotta vanha. Jee.

Onnea. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Oliko tää sun eka?

Vagabondo kirjoitti: ↑17.07.2020 22:26
Onnea. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Oliko tää sun eka?

Kiitos. Eka on ja myös vika, eikä vähiten iän vuoksi. Jos sektion yhteydessä vois tehä sterkan, oisi se hienoa. Ja ois hienoa jos sais sen sektio.

Toivottavasti tosiaan kaikki menee hyvin, toistaiseksi on mennyt.

Onnea paksuudesta!

Ylermi ja Janne, kiitos.

Yksi vaiva on helpottanut: huomasin eilen, että heeei etova olo loistaa poissaolollaan.

annepa kirjoitti: ↑18.07.2020 1:20Eka on ja myös vika, eikä vähiten iän vuoksi.

Yksi on jo paljon mun mielestä. Ei mullakaan ole sen enempää. Se tuo mukanaan paljon uusia tunteita ja kokemuksia.

Hitaasti pyörii pyörät julkisessa. Olen saanut nauttia voimakkaista vatsakipukohtauksista puolisen vuotta, tähän saakka keskimäärin kerran viikossa. Melkein varoittamatta koko ylävatsaa puristava polttava kipu, kohtaus kestää pari minuuttia ja hellittää sitten. Kohtaukset ovat tihentyneet, heinäkuun alussa tuli jo kolmasti viikossa ja nyt parhaimmillaan pari kertaa päivässä, ei kuitenkaan joka päivä. Syödyn ruoan laadulla tai määrällä ei ole vaikutusta. Lisänä molemmilla puolilla alaselässä erilaisia kipuja.

Soittelin syöpäpolille, ei kuulu kuulemma heille, hakeudu sairaalaan. Näin tein, pallo takaisin syöpäpolille. Sieltä syöttö aluesairaalan lapaan joka ohjasi kiekon terveyskeskukseen. Jotenkin ei yllätä että näin vaikeaksi meni.

Varjoainekuvausta sentään aikaistivat - kävin männäviikolla, herraties milloin joku katsoo kuvat ja kertoo ehkä jopa tulokset - ja ensi viikolla sitten kertomaan koko tarina jollekin terveyskeksuslekurille. Haluaisin magneettikuvaan että mahd sappitiehytkivet tai muut ongelmat saataisiin poissuljettua. Sappirakkohan multa on leikattu veke samalla kun olin ison veitsen alla.

Olen lukenut lääketieteellisiä julkaisuja niin että voisin osallistua pääsykokeisiin, mutta nää oireet ei täsmää mihinkään. Maksa-arvot on kyllä huolella koholla (AFOS ja ALAT n. 200) mutta vastaavasti kalium ja tulehdusarvot normaalit. Maksahan on ollut kuvannoksissa poikkeuksellinen, "raidallinen" jo pitkään, kiitos kuuluu sytostaateille.

Lisäksi kipuoireet tulevat ja menevät ihan miten sattuu. Skeidaa tulee useita kertoja päivässä, mutta ei verta joukossa. Naama tai silmämunat eivät kellerrä. Ajoittain helvetillisiä ilmavaivoja. Astmapiippua ja haimaentsyymikapseleita lukuunottamatta ei mitään lääkityksiä päällä.

Itse pidän todennäköisimpänä jotain toiminnallista suolistohäiriötä mutta syöpäkasvaintakaan ei näillä kuvannoksilla voi ilmeisesti rajata pois. Jos sappitiehyissä on jotain, ne ovat vaikeasti kuvannettavia ja vaatisivat ilm magneettia, varjoaine tai ultra ei riitä.

Stressaavaa on tämä epätietoisuus. Ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin edetä sulkemalla vaihtoehtoja pois. Ja varauduttava lyömään nyrkkiä pöytään ja tappelemaan oikeudestaan hoitoon, koska tuntuu että järjestelmä on ottanut passiivisagressiivisen asenteen - mitään emme tee hyväksesi ellei ole aivan pakko.

PS oheinen ajatus on pyörinyt jo tovin mielessä, mutta en ole saanut aikaiseksi jäsennellä sitä aikaisemmin kirjoitusmuotoon.

Huvittaa miten syövän yhteydessä puhutaan "aion taistella!", "hän sai syövän, mutta oli taistelija!" Myönnän tarttuneeni itsekin sairaustuttuani tuohon amerikkalaiseen hapatukseen.

Syöpä ei ole mitään vitun UFC:tä tai "Rocky IV" jonka lopussa sankari ottaa näyttävän tyrmäysvoiton ja yleisö hurraa seisaaltaan. Se on ultrajuoksua pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa, pimessä, jääkylmässä räntäsateessa, liian pienissä kengissä, energiatasot alhaalla ja katsojat sylkevät päällesi ja heittelevät pienillä kivillä. Motivaatiota antaa takana louskuttava sakaalilauma joka syö sinut elävältä jos pysähdyt.
Päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen.

Jos tarttet magneettia, ei kannata vartoa tai tapella. Ne maksaa yksityisellä parisataa. Sen maksaa jo mielenrauhasta.

Joo, mutta koetetaan tietty ensin. Tampereen yliopistollisesta löytyy kyllä kaikki tarvittavat koneet. Huomenna kuulen toivottavasti ct-kuvan tulokset

Eilisilta ja viime yö meni taas ihan reisille. Vatsa- ja alaselkäkivut illalla oli senverta ärhäkät että oli pakko kaivaa Tramalia naamaan > nämä kolmiolääkkeet jostain syystä piristävät ja niitä kompensoimaan sitten pari unikiveä ennen kuin taju lähti aamuneljältä. Ja koko päivä menikin sitten päin seiniä kävellessä ja hitonmoisessa päänsäryssä.

Näyttäisi siltä että minä en voi enää käyttää opiaatteja kipuun. Sit meneekin mielenkiintoiseksi jos syöpä päättää jossain välissä uusia...

Jotain edistystä. CT-kuvissa ei näy "jo sairastetun syövän uusimista", mutta maksassa on joku epäselvä löydös. Joko valtimossa tai laskimossa "veri virtaa poikkeavalla tavalla" tjmsp, en ihan ymmärtänyt. Elokuun alussa ultraavat. Magneetti mahd siihen perään. Terkkakeskuksessa oli ihan asiallinen naislääkäri, joka sentään kuunteli mitä sille sanoi ja oli vaivautunut lukemaan aikaisempia tekstejä ennen tapaamista.

Ja aamulla taas kaksi kipukohtausta, tällä kertaa tunnin välein. Vittu. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki yhteisen nimittäjän löytämiseksi, mutta ei vaan klikkaa.

Vatsan alueen ultrasta ei apua. Lekuri sanoi ettei tästä saa diagnoosia, lupasi laittaa magneettiin seuraavaksi.

Keskellä maksaa on "poikkeavaa kudosta". Ei pattimaista, mutta "poikkeavaa", mitä vittua se sitten tarkoittaakaan. CT:ssähän eikä missään kuvannoksessa ole näkynyt syöpämetastaaseja missään, incl maxa. Joten täysin pimeässä edelleen mitä meneillään.

Kipukohtauksia tulee 2-3 päivässä, ei onneksi joka päivä. Oikea kylki aristaa snadisti ajoittain muutenkin. Liikuntoillessa ei pahene.

Yritän löytää sisältäni tyyneyttä, mutta hetkittäin suojaus meinaa repeillä. Tietyt jutut herättävät niin jumalattoman vahvoja assosiaatioita syöpävuodesta, että paljon sellaisia tunteita ja muistoja palaa mieleen jotka luulin jo kokonaan unohtaneeni.

Ei auta. Odotellaan ja toivotaan että seuraava kuvannos mahdollisimman pian. Henkisesti aika raskasta tää epävarmuus.

annepa kirjoitti: ↑17.07.2020 16:01

Olen paksuna. Olen myös 44 vuotta vanha. Jee.

Onnea!

KKK kirjoitti: ↑06.08.2020 12:49

Yritän löytää sisältäni tyyneyttä, mutta hetkittäin suojaus meinaa repeillä. Tietyt jutut herättävät niin jumalattoman vahvoja assosiaatioita syöpävuodesta, että paljon sellaisia tunteita ja muistoja palaa mieleen jotka luulin jo kokonaan unohtaneeni.

Ei auta. Odotellaan ja toivotaan että seuraava kuvannos mahdollisimman pian. Henkisesti aika raskasta tää epävarmuus.

Saa nähdä, miten itse tulen kestämään, kun joskus sairastun vakavasti somaattisesti oikeasti. No, aikanaan se selviää, ellen sitten satu kuolemaan äkisti.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑06.08.2020 13:15 Saa nähdä, miten itse tulen kestämään, kun joskus sairastun vakavasti somaattisesti oikeasti.

Mitä tuo persukielellä tarkoittaa?

sivustahuutaja kirjoitti: ↑06.08.2020 13:26

James Potkukelkka kirjoitti: ↑06.08.2020 13:15 Saa nähdä, miten itse tulen kestämään, kun joskus sairastun vakavasti somaattisesti oikeasti.

Mitä tuo persukielellä tarkoittaa?

"Kun sairastun oikeasti vakavasti ruumiilliseen sairauteen"

Nythän mulla on nuppivika ja ruumiillisen sairauden pelkoa, mutta ei todellista ruumiillista sairautta.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑06.08.2020 13:46

sivustahuutaja kirjoitti: ↑06.08.2020 13:26

James Potkukelkka kirjoitti: ↑06.08.2020 13:15 Saa nähdä, miten itse tulen kestämään, kun joskus sairastun vakavasti somaattisesti oikeasti.

Mitä tuo persukielellä tarkoittaa?

"Kun sairastun oikeasti vakavasti ruumiilliseen sairauteen"

Nythän mulla on nuppivika ja ruumiillisen sairauden pelkoa, mutta ei todellista ruumiillista sairautta.

Symppaukseni KKK:lle. Joskaan mikään klisee kuten "jaksamista" ei auta. Selvästi sairastaa vielä, ja epävarmuus on paha juttu.

Myöskin kuoleminen on paskempi juttu. Usean ihmisen kuolinvuoteen vieressä olen istunut ja nähnyt äitini kuoleman ihan suoraankin. Ei hyvä asia ollenkaan.

^Kiitos G.

Pidin sellaistakin sanontaa "terveyttä osaa arvostaa vasta kun sen menettää" väsyneenä kliseenä. En o ajatellut näin enää pitkään aikaan.

Mahdollisuuksien rajoissa että tässä on jotain ihan viatontakin. Joku toiminnallinen suolistohäiriö, nehän ovat nykyään tosi yleisiä. Selittäisi osan oireista. Mutta maksa on kuitenkin siksi tärkeä elin, että siihen liittyvä epäselvä löydös pistää oikeasti miettimään.

Sanoin rouvalle yhtenä iltana, että vaikka olis pahimmasta kyse, kuolisin hiton paljon onnellisempana kuin vielä muutama vuosi sitten. Viimeiset pari vuotta elämä on ollut hyvää, parempaa kuin parikymmentä edellistä vuotta yhteensä. On saanut omia sotkujaan setvittyä, korkin kiinni ja välit perheeseen ehjättyä - ja oppinut oikeasti nauttimaan elämästään.

Tietty toivon että kyseessä on joku pikkujuttu. Mutta samaan aikaan huomaan käyväni mielessäni kaikki vaihtoehdot läpi ja samalla yritän valmistautua pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Oireet kuitenkin ovat koko ajan lisääntymään päin. Tänään tuli ensimmäistä kertaa rasituskipua oikeaan kylkeen, eilen illalla taas "jääpiikkiä" ympäri alakroppaa.

KKK kirjoitti: ↑07.08.2020 8:39
Pidin sellaistakin sanontaa "terveyttä osaa arvostaa vasta kun sen menettää" väsyneenä kliseenä. En o ajatellut näin enää pitkään aikaan.

Jaa? Eikös tuo ole totta kuitenkin?

^ Aika mahdoton sitä olisi tietää sitä eroa, jos ei koskaan vakavasti sairastanut.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑07.08.2020 9:00 ^ Aika mahdoton sitä olisi tietää sitä eroa, jos ei koskaan vakavasti sairastanut.

No näinhän se tietysti on. Mutta kaupunkilaisjärjellä kovasti tuntuu, että tuo pitäisi paikkansa.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.08.2020 9:02

sivustahuutaja kirjoitti: ↑07.08.2020 9:00 ^ Aika mahdoton sitä olisi tietää sitä eroa, jos ei koskaan vakavasti sairastanut.

No näinhän se tietysti on. Mutta kaupunkilaisjärjellä kovasti tuntuu, että tuo pitäisi paikkansa.

Isävainaani ei ymmärtänyt masennuskausiani. Kun sanoin jostain, että en vain pysty ja jaksa, isä vain "No mikset tee?" Samaten Neil Hardwick sanoi telkussa, että huonointa mitä masentuneelle voi sanoa on: "Ryhdistäydy hyvä mies." Ihan hyvä ohje jos olet terve. Mutta ongelman ydin onkin että et kerta kaikkiaan pysty.

Isäni vanhoilla päivillään sitten kehitti masennuksen ja vielä dementian. Sanoi: "Ei masennusta tosiaan voi ymmärtää ellei itse koe. Kaiken sitä ymmärtää mutta liian myöhään."

Isäni kertoili myös jonkun jääkiekkovalmentajan lausunnosta että: "Vakava masennus ei ole sitä, että voi voi nyt on vähän surullinen olo. Se on sitä, että et pysty kengännauhojasikaan solmimaan." Noin minullakin, ainakin jos ovat jo umpisolmussa. Vessan vetäminen on vielä työläämpää.

Eikä näihin auta virkeämpien ihmettely ja pilkka.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.08.2020 9:02

sivustahuutaja kirjoitti: ↑07.08.2020 9:00 ^ Aika mahdoton sitä olisi tietää sitä eroa, jos ei koskaan vakavasti sairastanut.

No näinhän se tietysti on. Mutta kaupunkilaisjärjellä kovasti tuntuu, että tuo pitäisi paikkansa.

Joo, siis komppasin sinua. Sitten kun on ollut sen verran sairas, että ihan peruselämä menee vaikeaksi, niin kyllä sitä (hetken) arvostaa terveyttä.

On ihan hyvää tieteellistä dataa, että alko aiheuttaa/pahentaa masennusta. Niin kauan kun tieten tahtoen ylläpidät sitä etkä edes yritä hankkia apua, mikään ei parane. Siivous tms. on veden kantamista kaivoon. ^^

So Hard kirjoitti: ↑07.08.2020 10:02 On ihan hyvää tieteellistä dataa, että alko aiheuttaa/pahentaa masennusta. Niin kauan kun tieten tahtoen ylläpidät sitä etkä edes yritä hankkia apua, mikään ei parane. Siivous tms. on veden kantamista kaivoon. ^^

Luulet tosiaan, että kerrot minulle jotain uutta? Ja sitten neuvot hyvää hyvyyttäsi?
Alko minulla on henkiseen tuskatilaan ja krapulaoksetuksen taltuttamiseen, jos närästyslääkettä ei ole. Tiedäntiedäntiedän että muuten kuin akuutisti siitä on vain haitttaa.

Siivouksesta ym. että EI OLE AIKAA ensin vähitellen normalisoitua, hätätilanne on niin akuutti ettei siihen ehdi auttamaan mikään hidas tervehtyminen. Jatkuvaa pelkoa joka päivä aamusta iltaan. Joten tottakai pystyäkseni tekemään mitään, tarvitsen karhua ja röökiä. Mutta siis ei ole aikaa täystervehtyä, aina on kiire.