Ikävä kuulla. Eikö yrityssaneerauksestakaan olisi apua?
Yrittäjän arki on rankkaa. Vastuu painaa ja velat tahdistaa askelta. Minulla ei tavallisena palkansaajana ole henkilökohtaisia kokemuksia konkurssista, mutta työni puolesta tiedän sen, ettei se helppo paikka ole. Ja lisäksi konkurssin tehneistä puhutaan ikävään sävyyn, usein aiheetta.
Koska en pysty omakohtaisia kokemuksia kanssasi jakamaan, ajattelin suositella sinulle kirjaa luettavaksi. Siitä varmasti löydät kohtalotovereidesi kertomuksia.
Jaksamisia.
Niklas Herlin: Lihakirves ja leimakirves - Kirja konkurssista
Vapaa toimittaja Niklas Herlin on työskennellyt yritystutkijana Teollistamisrahastossa 1986-87 ja taloustoimittajana Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1987-2001. Herlinin kirja Osake keskustasta –taloussanastoa ujoille julkaistiin lokakuussa 2000.
Suomessa konkurssista ei saa puhua, mutta maailmalla se ei ole yhtä pyhä ja salaperäinen asia.
Vaikka kymmenen vuoden takaiset taloudelliset syöverit toivat konkurssin osaksi monen suomalaisen arkea, siihen liittyvä mytologia elää vieläkin voimakkaana. Siitäkin huolimatta, että konkurssi on vain yksi, joskin joskus dramaattinen juridinen toimenpide muiden joukossa.
Niklas Herlin riisuu kirjassaan Lihakirves ja leimakirves tämän juridisen toimenpiteen alastomaksi. Herlin kertoo konkursseista monta inhimillistä ja dramaattista, paikoin hauskaakin tarinaa ja paljon faktaa. Konkurssin tekeminen ei ole rikos, vaikka konkurssirikollisiakin on olemassa.
Herlin antaa puheenvuoron paitsi konkurssin tehneille yrittäjille, myös pankinjohtajille, verovirkamiehille, juristeille ja konkurssia vierestä seuranneelle omaisille. Kirjassa käydään läpi suuria ja pieniä konkursseja ja kaikkea sitä, mikä liittyy konkurssiin. Kirja ei etsi syyllisiä vaan raportoi asioista niin kuin ne tapahtuivat. Samalla Herlinin kirja on terve muistutus siitä, että konkurssi voidaan tehdä vieläkin.
ISBN: 951-31-2156-9
Luokka: 36.22
Sidottu
Sivumäärä: noin 200
Et tainnut tajuta kysymystä jos et huomannut että kyse oli yhtiömuotoisesta yrityksestä.
Entinen esimieheni on konkurssin kokenut nuorempana. Neljäkymppisenä meni kaikki. Viiskymppisenä miljonääri, kun aloitti touhut uudestaan, viisaampana ja kokeneempana. Ei konkurssi ole maailmanloppu, erityisesti ravintola-alalla, jossa se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siksi siihen ei tule suhtautua maailmanloppuna.
Mikään ei estä aloittamasta täysin samaa liiketoimintaa samassa paikassa ilman vanhoja verovelkoja. Sikäli kun se on kannattavaa. Jos ei, jotain muuta vaan työn alle ja elämässä eteenpäin.
Runkkis kirjoitti:Ettei tajua business puolesta tarpeeksi?
Ehkä näinkin. Aika monen konkurssin syynä on silti jokin ennustamaton toimintaympäristön (esim. kilpailutilanne, lainsäädäntö, asiakaskunta) muutos, yrittäjän sairastuminen ja/tai muu henkilökohtainen kriisi tms. Liiketoiminnan puolella kaksi yleisintä virhettä ovat liian suuret investoinnit suhteessa liikevaihdon kehitykseen ja sen ymmärtämättömyys, että viivästyskorko on kallein tapa ottaa lainaa.
Runkkis kirjoitti:Ettei tajua business puolesta tarpeeksi?
Ehkä näinkin. Aika monen konkurssin syynä on silti jokin ennustamaton toimintaympäristön (esim. kilpailutilanne, lainsäädäntö, asiakaskunta) muutos, yrittäjän sairastuminen ja/tai muu henkilökohtainen kriisi tms. Liiketoiminnan puolella kaksi yleisintä virhettä ovat liian suuret investoinnit suhteessa liikevaihdon kehitykseen ja sen ymmärtämättömyys, että viivästyskorko on kallein tapa ottaa lainaa.
Ensiksi mainitut syyt syyt ovat niitä riskejä, jotka kuuluvat yrittäjyyteen. Jälkimmäiset ovat niitä syitä, jotka olisivat "poistettavissa", jos käyttäisi hieman laskukonetta ennenkuin pistää nimeään lainapapereihin.
btw. Suurin syy konkursseihin muistaakseni oli maksamattomat verot (ainakin pk-yrityksissä)
Runkkis kirjoitti:btw. Suurin syy konkursseihin muistaakseni oli maksamattomat verot (ainakin pk-yrityksissä)
Se on enemmän seuraus kuin syy. Tavarantoimittajille yms. laskut maksetaan jotta saadaan tavaraa yms. Verottajan saamiset ajatellaan vähemmän tärkeiksi ja ne erääntyvät aina jälkikäteen. Toinen joka jää usein nuolemaan näppejään samoista syistä on työeläkeyhtiö.
Runkkis kirjoitti:btw. Suurin syy konkursseihin muistaakseni oli maksamattomat verot (ainakin pk-yrityksissä)
Se on enemmän seuraus kuin syy. Tavarantoimittajille yms. laskut maksetaan jotta saadaan tavaraa yms. Verottajan saamiset ajatellaan vähemmän tärkeiksi ja ne erääntyvät aina jälkikäteen. Toinen joka jää usein nuolemaan näppejään samoista syistä on työeläkeyhtiö.
Joutuu komppaamaan... Syy oli väärä sana. Eihän se verottajan syy ole, jos yritys ei kykene maksamaan veroja, joiden olemassa olosta yrittäjän pitäisi tietää, kun tekee liiketoimintasuunnitelmaansa ja laskelmiaan.
Vähän täytyy kyllä kritisoida tuota veroasiaa. Verot on maksettava, kun sellaiset on lainsäädännössä maksettaviksi laitettu. Pitkään alalla olleilla on varmasti näkemystä myynnin jakautumisesta vuoden aikana ja pidemmälläkin aikavälillä. Tähän näkemykseen kuuluu myös tieto siitä, että tulosta maksetaan veroa ja kuluttamisesta arvonlisäveroa. Kyse ei voi olla yllätyksistä, vaan huonosta taloudenpidosta. Huonosti johdetut firmat poistuvat luonnollista tietä konkurssin kautta ja jos konkurssiin ajatumisessa ei ole mitään rikollista tms., uuden liiketoiminnan voi aloittaa. Talousteoreettisesti ei ole syytä yllä pitää yrityksiä, jotka perustuvat taloudellisten realiteettien unohtamiseen. Suomessa taloudellinen osaaminen tuntuu olevan valitettavan vähäistä.
Konkurssi ei todellakaan ole häpeä nykyaikana. Mielestäni on häpeällisempää, jos jää onnettomana pidemmäksi aikaa ”häpeilemään” tapahtunutta, loppujen lopuksi luonnollista tapahtumaa. Se on totta – varsinkin jos yritys on ollut pidemmän aikaa pystyssä – että siihen suhtautuu kuin omaan "lapseensa”, mutta mitään häpeilemistä konkurssissa ei todellakaan ole. Paskapuhetta.
Vanha perhetuttuni yritys ajautui konkurssiin lama-aikana. Tapaus ei lainkaan johtunut veroveloista, vaan siitä, etteivät jälleenmyyjät kyenneet maksamaan ostamiaan tuotteita yritykselle (tämähän oli silloin kovin yleistä). No, alle 10 vuodessa herra X pisti yrityksen uudelleen kukoistamaan; alkuun yrityksessä työskenteli 5 ihmistä + ”aliurakoitsijana” tuttuni yritys, mutta tällä hetkellä työntekijöitä on muistaakseni vajaa sata, ja vuonna 2002 yritys sijoittui 25 tunnetuimman brandin joukkoon Suomessa.
Ei muuta kuin jaksamista ja tsemppiä itsensä kasaamiseen ja uudelleen yrittämiseen! =)
