Hammaslääkäripelko

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
killkill

Re: Hammaslääkäripelko

Viesti Kirjoittaja killkill »

Yksityiseen luotan minäkin jatkossa.
Viimeinen tippa oli, kun pari vuotta sitten rullaluisteluonnettomuudessa molemmat etuhampaat katkesivat. Soitin lekurille (public) ajatellen, että totta vitussa tällaisessa tapaturmatapauksessa pääsen tuoliin per heti. Viikko olisi pitänyt odottaa. VIIKKO! Verta valuu kuin teurastamosta ja kipu sellainen ettei pysty mitään syömään.

Onneksi keskustan yksityinen otti sisään saman tien.

Voi olla että joku on tämän jo maininnutkin... hammaslääkärikammoisille on uutta toivoa: laserpora. Kivuton ja nopea.
SnapaHead

Re: Hammaslääkäripelko

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Kerran olin saatilla kun neitihenkilö meni leikkauttamaan viisaudenhampaansa. Lekuri sitten tökkäsi piikin ja kysyi noin kahden minuutin kuluttua:

"Onko puutunut?"

Herra Neiti: "Ei."

Herra Tohtori: "Kyllä on."

Otti kirurgiveitsen ja nykäisi ikenet halki kahdesta kohtaa.
Jokainen voi kuvitella mitä tapahtuu jos ilman puudutusta vedetään veitsellä leukaluu esille. Shokkiinhan arvon neiti meni. Huoneesta tuli ulos täysin tiedoton zombie, joka ei tiennyt nimeään. Perässä kolme hoitajaa pyytelemässä anteeksi, pitämässä pystyssä ja kyselemässä että onko neidillä ketään mukana. Sanoivat jopa vielä että toivottavasti neiti antaisi asian olla ettei tulisi jälkiseuraamuksia arvon tohtorille ja arvon hoitajille.
Kid

Re: Hammaslääkäripelko

Viesti Kirjoittaja Kid »

Hammaslääkärit ja kaikki lääkärit on pelottavia. Kroppa rupee tärisee ja itku saattaapi tirahtaa hyvinki helposti. Harvemmin mulla hyviä kokemuksia lääkäreistä, ne vaan satuttaa.

Juu, hampaista. Ala-asteella laitettiin raudat ja se kipu mikä jatku monta viikkoo, oli mieletön. Mutta vielä pahempaa oli kun ne raudat irrotettiin. Tuntus ku koko purukalusto ois lähteny samalla irti. Täti vaan hokee "ei se satu, ei se voi sattua noin paljoo". Argh.
Reikiä 0 mutta kaikki viisaudenhampaat poistettu. Ekaa kertaa tohon toimenpiteeseen mennessä pääsin tuoliin istumaan ja täti kysy että mikä olo. Sanoin että jännittää ja rupesin tärisee ja tais tippakin tulla linssiin. (no hitto, ikinä ees porattu eikä puudutettu) joten täti anto diapamia ja sen jälkeen ulos istuu ja oottaa vaikutusta. Hampaan poisto meni hyvin mut ne äänet oli kamalia. Jälkeenpäin olo oli ihan jees.

Mutta joka kerta vaikka tiedän että saan sen rauhottavan jos pyydän, olo on kamala ja ahdistava.
Mida

Re: Hammaslääkäripelko

Viesti Kirjoittaja Mida »

Klo viisi on varattu aika piinapenkkiin. Hammassärky palasi oikein oivallisesti nyt muistuttelemaan itsestään. Kyllä mää sen kestän, kyllä kestän. Täytyy vaan sanoa niille, että kertovat koko ajan mitä tekevät siellä suussa, ettei iske paniikki. Vielä ei tunnu mahassa se inha jännitys. Mutta kyllä viimeistäs siinä kun astun sisään. AAARGH...
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Hammaslääkäripelko

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Mida on ollu siellä jo viis minuttia....

Kyllä se siitä, kai. Ei sinne kuole. Aina. :shock:
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Mida

Re: Hammaslääkäripelko

Viesti Kirjoittaja Mida »

Meinasin porata jo odotushuoneessa. Oli hiljaista niin makasin siinä sohvalla ja olin olevinani rento. Kun haettiin huoneeseen niin ihan ekana puhuin tosta pelosta ja siinä tuolissa jo itkin ihan täyttä päätä, vaikkei vielä oltu edes koskettu. En tietenkäs olis halunnu itkeä sillä tavalla, mutta ei se tuntunut olevan hillittävissä.

Sydän hakkasi koko ajan ja jossain vaiheessa aloin hiukan täristäkin siinä tuolissa.

Otettiin röntgenkuva hampaasta kun ei siinä näkynyt olevan reikää ja kas, kiukustunut juurihan siellä oli. Juurihoitoa siis. Ah. Pahin hetki oli siinä kun olisi pitänyt puuduttaa, itkin ihan tolkuttomasti, mutta sain sen sitten sen verta loppumaan, että piikkiä ikeneen. Ei tuntunut kamalan pahalta, mutta kyyneleet valuivat vielä pitkään.

Porausta ja siinä lopussa kun hiukan vihlaisi niin laittoivat vielä lisää puudutetta. Sen jälkeen ei kyllä sattunut ja siinä kun hermoväylää kaiveltiin ja ronkittiin niin keskittyi niihin hassuihin tuntemuksiin, eikä enää itkettänyt. Mutta ei sattunut. Tuntui vain kummalliselta kun mätää juurta rapsuteltiin irti.

Nyt sitten väliaikainen paikka ja torstaina katsotaan sitä uudestaan. Avataan ja varmaan taas lisäävät sitä lääkettä. Puudutus on vielä voimissaan, joten en tiedä kuinka kipeä tämä nyt sitten jälkikäteen on. Antibioottireseptin antoi.

Se mua vähän jäi mietityttämään, ku se täti sanoi, että pitäis tulla hoitoon näiden kanssa jo ennen ku ne on mätiä. Että mistäs sen tietää ennen ku ne alkaa särkeä. Mies tossa oivasti huomautti, että pitäis vuosittain käydä tarkastuksessa. Joo... Vastedes otan sen asian haudanvakavasti.

Mut sen verran kivuton kokemus oli, että uskon sen torstain käynnin sujuvan vähän helpommin tämän pelkäämisasian suhteen. Mitä enemmän aikaa näiden hammaslääkärikäyntien välissä on, sitä vaikeammaksi tulee mennäkään.

Mutta huh, kun meinasin tuolista nousta nopeasti, niin tuntui kuin olisi pyörryttänyt. Joutui hetken istumaan vaan.

Mutta ohi on tämä kerta.

Edit: torstaina tsekkaan sykkeen ja laitan sykemittarin päälle.. täytyy kyl varmistaa että siellä on lupa sitä pitää myös...
Vastaa Viestiin