Minulla lienee kohtalotovereita täälläkin. On se vaan niin mukavaa tuo hampaiden huollattaminen.
Mistä se kaikki alkoi?
Pienenä, ennen kouluikää piti jo romuhampaitani paikata. Yhden paikkasivat, sen jälkeen en avannut suutani. Sattui.
Ala-asteella löytyi ekassa tarkastuksessa 9 reikää, jotka korjattiin, koska joku älysi kertoa, että on mahdollista saada puudutus.
Seuraavan tarkastuksen saldo ehkäpä vuotta myöhemmin oli 8 reikää. Nekin paikattiin, vaikka aina epäilytti kipu. Pelotti.
Jaa miksi noin paljon reikiä? Olen ensinnäkin perinyt kehnon hammaslaadun ja toiseksi lapsena inhosin hammastahnan vaahtoa suussa. en siis isommin harjaillut ennen kuin vasta murrosiässä vaahto ei enää niin inhottanutkaan.
Noin kymmenvuotiaana kaaduin polkupyörällä suoraan naama edellä asvalttiin, kiitos naapurinpojan, joka avitti tarttumalla arvaamatta takahäksään kiinni. Etuhampaat katki ja muovia tilalle.
Yläasteella hampaitani paikkailtiin koulun hammashoitolassa tasaisesti. Aina vaan reikiä. Liekö siltä ajalta kokemus siitä, että kerran puudutus ei toiminutkaan kunnolla ja sattui paikkaaminen niin maan perkuleesti. Luottamus puudutukseen katosi.
Lukioaikana ei taidettu enää niin taajaan kutsua tarkastuksiin. Enkä uskaltanut enää antaa koskeakaan hampaisiini. Niihin oli kasvanut niin isoja reikiä, etten millään pystynyt uskomaan, että ne saataisiin korjattua kivuttomasti. Hampaan kulma raapi kieltäni verille, mitä pehmensin pitämällä purkkaa pehmusteena. Takahammas halkesi lopulta, kun reikä keskellä kasvoi liian isoksi. Irtoili paloina.
Tämä johti siihen, että lopulta minut laitettiin keskussairaalaan hammasleikkaukseen. Nukutuksessa paikattiin rikkinäiset, se haljennut revittiin irti ja muista takaosista kaiveltiin viisaudenhampaat pois jo ennalta. Taisivat olla kaukaa viisaita. Viisaudenhampaiden poisto nukuttamatta olisi ollut taas mahdotonta myöhemmin. Yksi jätettiin kasvamaan pois revityn risan tilalle.
Tuo auttoi. Kun taas ilmaantui uusia pieniä reikiä, oli paljon helpompi antaa paikata ne. Pienet tietävät vähemmän kipua.
Ja sitten kasvoin aikuiseksi ja hammaslääkärillemenovastuu siirtyi itselleni. En tietenkäs mennyt. Neljä vuotta olen ollut täysi-ikäinen ja jollen pahasti väärin muista, on sinä aikana paikattu vain yksi särkenyt hammas.
Ja nyt on taas mukava tilanne suussa. Pari särkevää reikää, viime jouluna irronnut iso paikka takahampaassa, muistaakseni pari muutakin reikää ja etuhampaat perhanan rumassa kunnossa. Kahden katkenneen etuhampaan muovin ja hampaan väliin menee ajan myötä likaa ja syntyy rumia ruskeita viiruja. Tämän lisäksi myös viereisiä pieniä hampaita on paikkailtu ja niissä sama vika. Ei hirveästi hymyilytä. Silloin tällöin joku lapsi sanoo, että sun hampaissa on likaa. Aikuiset eivät kehtaa, kuvittelevat kai, että pesen huonosti.
Nyt olen varannut itselleni kaksi hammaslääkäriaikaa ensi viikolle. Laitetaan särkevät ja irronnut paikka kuntoon. Miksi? Siksikin, että neuvolatäti käski ja toiseksi alkaa jo vituttaa nämä ainaiset hammasongelmat. Nyt menen laitattamaan näitä kuntoon ja otan selvää myös, mitä nuo tuolla yksityisellä pyytävät näiden etuhampaiden restauroinnista. Olis kiva taas vuosien jälkeen voida iloisena hymyillä kunnolla tietäen, ettei tarvi viiruja peitellä. Ainoostaan sit korkeintaan tätä hillitöntä etupurentaa, mut ne viirut on kyl rumempi juttu.
Eli ensi viikolla itken ja tärisen siellä tuolissa aivan jäykkänä kauhusta ja pyydän jos ne vois kaivella sillä terävällä piikillä vasta ku ovat laittaneet puudutuksen. Antipatioita sitä työkalua kohtaan.
Perkele, ku pitää ihmisellä olla hampaat suussa.
Noni, jakakaa hammastuskaanne.
Hammaslääkäripelko
-
Exsat
Re: Hammaslääkäripelko
Midalle lohdutukseksi, että mulla on myös kuvaamasi pehmeä hammasluu tässä kalustossa. Jatkuva reikiintyminen hidastui ja käytännössä loppui lukion viimeiden vuoden aikoihin, ja sen jälkeen olen käynyt vain hammaskiviä poistattamassa. Jos sinulla on samoin, niin pahin on jo takana!
Mulla ei ole varsinaista hammaslääkärikammoa, vaan hampaiden viottumisen pelko. Hammaslääkärissäkin kyllä jännittää kuin pientä eläintä, mutta siellä suurin paniikin aihe on se, että lääkäri sanoo, ettei mitään ole tehtävissä ja kiskoo kaikki pois.
Mulla ei ole varsinaista hammaslääkärikammoa, vaan hampaiden viottumisen pelko. Hammaslääkärissäkin kyllä jännittää kuin pientä eläintä, mutta siellä suurin paniikin aihe on se, että lääkäri sanoo, ettei mitään ole tehtävissä ja kiskoo kaikki pois.
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2884
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Re: Hammaslääkäripelko
Kohtalotoveri täällä. Kammo on aivan hirmuinen.
Kaikki alkoi siitä, kun ihan pienenä tyttönä sairastelin useita korvatulehuksia. Korvia puhkottiin tämän tästä. Tuolloin, 80-luvun alussa, pohjoisessa, pienellä paikkakunnalla ei tullut kuuloonkaan mitkään korvien huuhtelut tai putkien laitot. Näitten korvasessioitten jälkeen aloin pelkäämään kaikkia mahollisia valkotakkisia.
Alle kouluikäisenä avasin aina sen ensimmäisen kerran suuni hammastädille, mutta kun kerrottiin, että voit hetken huilata, pistää suun kiinni ja sitten jatketaan kun tämä tarkastus kerran on tehty... ni eipä tuon huilin jälkeen enää suu auennutkaan, vaikka kuinka maanitteli ja kiiltokuvilla lahjoi. Huudon kanssa sieltäkin pois lähdettiin äipän kanssa, vaikkei pahasti ehtinytkään käydä.
Vasta muutettuamme Espooseen rohkaistuin ala-asteella sen verran, että annoin paikkaillakin nuita reikiä. Kipua, tuskaa ja jännitystä se joka kerta tuotti. Kaikista puudutuksista huolimatta.
Kuuennella luokalla alkoki sitte toinen hammasrumba. Oikomishoito, joka sen kuusi vuotta kesti. Ei tuolloinkaan hymyilyttänyt, mutta pakko mikä pakko.
Täysi-ikäiseksi tultuani hoidettiin hampaat esilääkityksen kera. Hieman rauhoittavaa, ni ei niin kovin jännittänyt ja pelottanut. Nykypäivänä mulla onki tapana siinä uutta lekuria kätellessä jo kertoa hänelle suoraan kasvotusten, että pelkään häntä enemmän kuin mitään muuta. Pelon sanominen ääneen jo helpottaa jonkin verran, muttei silti kokonaan pelkoa poista.
Nyt syksyllä hoisin hammaskivet pois oppilastyönä. Sinänsä jees homma. Ilmanen oli koko hela hoito, varmaan lähes kymmenen kertaa treffailtiin sen suuhygienistiopiskelijatytön kanssa ja luottamus tähän tuli siinä määrin, että pelko väheni kerta kerran jälkeen. Uskalsin jopa tuon opiskelijan pistää iha ite puudutuksia. Tämän luottamuksen syntyminen tosin tuli siinä, kun se ensimmäinen hammaskivenpoistokerta kului täysin siinä, kun juttelimme kahden hammaslääkäripelostani ja vasta seuraavalla kerralla kävimme itse asiaan.
Pieni reiän alku on yhä olemassa, lähestyvät hammashoitolan kautta asian tiimoilta tässä jahka jonot pienenee. Tätä asiaa en toistaiseksi halua ajatella, sillä sitten olisi taas vuorossa uusi lekuri ja pelkokerroin kasvaa.
Omaan pelkoooni ja jännitykseeni tosin rauhoittavan esilääkityksen lisäksi auttaa kovasti myös se, kun kuuntelee korvalappustereoita siinä hammaslääkärisession ajan. Ei tartte kuunnella tuota vihlovaa porausta ja muita selkäpiitä karmivia ääniä. Ne äänet on ehkä suurimmat pelon aiheuttajat... ja se tietty, kun sanoo sille lääkärille, että pelkää.
Kaikki alkoi siitä, kun ihan pienenä tyttönä sairastelin useita korvatulehuksia. Korvia puhkottiin tämän tästä. Tuolloin, 80-luvun alussa, pohjoisessa, pienellä paikkakunnalla ei tullut kuuloonkaan mitkään korvien huuhtelut tai putkien laitot. Näitten korvasessioitten jälkeen aloin pelkäämään kaikkia mahollisia valkotakkisia.
Alle kouluikäisenä avasin aina sen ensimmäisen kerran suuni hammastädille, mutta kun kerrottiin, että voit hetken huilata, pistää suun kiinni ja sitten jatketaan kun tämä tarkastus kerran on tehty... ni eipä tuon huilin jälkeen enää suu auennutkaan, vaikka kuinka maanitteli ja kiiltokuvilla lahjoi. Huudon kanssa sieltäkin pois lähdettiin äipän kanssa, vaikkei pahasti ehtinytkään käydä.
Vasta muutettuamme Espooseen rohkaistuin ala-asteella sen verran, että annoin paikkaillakin nuita reikiä. Kipua, tuskaa ja jännitystä se joka kerta tuotti. Kaikista puudutuksista huolimatta.
Kuuennella luokalla alkoki sitte toinen hammasrumba. Oikomishoito, joka sen kuusi vuotta kesti. Ei tuolloinkaan hymyilyttänyt, mutta pakko mikä pakko.
Täysi-ikäiseksi tultuani hoidettiin hampaat esilääkityksen kera. Hieman rauhoittavaa, ni ei niin kovin jännittänyt ja pelottanut. Nykypäivänä mulla onki tapana siinä uutta lekuria kätellessä jo kertoa hänelle suoraan kasvotusten, että pelkään häntä enemmän kuin mitään muuta. Pelon sanominen ääneen jo helpottaa jonkin verran, muttei silti kokonaan pelkoa poista.
Nyt syksyllä hoisin hammaskivet pois oppilastyönä. Sinänsä jees homma. Ilmanen oli koko hela hoito, varmaan lähes kymmenen kertaa treffailtiin sen suuhygienistiopiskelijatytön kanssa ja luottamus tähän tuli siinä määrin, että pelko väheni kerta kerran jälkeen. Uskalsin jopa tuon opiskelijan pistää iha ite puudutuksia. Tämän luottamuksen syntyminen tosin tuli siinä, kun se ensimmäinen hammaskivenpoistokerta kului täysin siinä, kun juttelimme kahden hammaslääkäripelostani ja vasta seuraavalla kerralla kävimme itse asiaan.
Pieni reiän alku on yhä olemassa, lähestyvät hammashoitolan kautta asian tiimoilta tässä jahka jonot pienenee. Tätä asiaa en toistaiseksi halua ajatella, sillä sitten olisi taas vuorossa uusi lekuri ja pelkokerroin kasvaa.
Omaan pelkoooni ja jännitykseeni tosin rauhoittavan esilääkityksen lisäksi auttaa kovasti myös se, kun kuuntelee korvalappustereoita siinä hammaslääkärisession ajan. Ei tartte kuunnella tuota vihlovaa porausta ja muita selkäpiitä karmivia ääniä. Ne äänet on ehkä suurimmat pelon aiheuttajat... ja se tietty, kun sanoo sille lääkärille, että pelkää.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Re: Hammaslääkäripelko
Mulla ei ole varsinaista hammaslääkäripelkoa, vaikka karmaisevia kokemuksia ala-asteaikojen hampulääkäreistä onkin. Omalta osaltaan pelkoa tietenkin vähentää se, ettei minulla ole koskaan ollut reikiä. Vielä. Viisaudenhampaiden leikkaustakin varten sain hyvät puudutukset.
Mutta. Olen aikuisemmalla iällä kehittänyt uudelleen lapsuudesta tutun hysteerisen itkemisen. Alan aina itkeä, kun kyseessä on epämiellyttävä ja kivulias toimenpide; esimerkkinä nenän puudutus niitä kamalia teräspuikkoja nenään lykkäämällä ja suoristus sekä munasolupunktio (jossa siis tökitään valtaisalla neulalla emättimen pohjasta läpi). Sattuu, sattuu ja pois et pääse. Kipulääkettä lykätään jatkuvalla syötöllä ja etukäteen on saanut Diapamia. Ei auta. Nyt sitten pelottaa mennä hammaslääkäriin, koska olen aivan varma, että kaikki hieman hammaskiven poistoa kivuliaampi saa minut itkemään täyttä kurkkua.
Mutta. Olen aikuisemmalla iällä kehittänyt uudelleen lapsuudesta tutun hysteerisen itkemisen. Alan aina itkeä, kun kyseessä on epämiellyttävä ja kivulias toimenpide; esimerkkinä nenän puudutus niitä kamalia teräspuikkoja nenään lykkäämällä ja suoristus sekä munasolupunktio (jossa siis tökitään valtaisalla neulalla emättimen pohjasta läpi). Sattuu, sattuu ja pois et pääse. Kipulääkettä lykätään jatkuvalla syötöllä ja etukäteen on saanut Diapamia. Ei auta. Nyt sitten pelottaa mennä hammaslääkäriin, koska olen aivan varma, että kaikki hieman hammaskiven poistoa kivuliaampi saa minut itkemään täyttä kurkkua.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Re: Hammaslääkäripelko
No en kyllä juuri pelkää. Tosin sen kerran jälkeen, kun rehvakkaasti kieltäydyin puudutuksesta, kun kyseessä piti olla pari pikkureikää, olen ottanut puudutuksen ihan mielellään. Viisaudenhampaan poisto ällötti minua, ei se kipu, mutta mahdollinen tunne siitä, että päästä kiskotaan jotain irti ja siitä kuuluu inhottava rohiseva ääni. Siitäkin selvittiin ja se ei tuntunut missään eikä edes ällöttänyt. Diapamit tosin vedin huiviin ennen toimenpidettä ja ne tekivätkin minut kovin huolettomaksi. Suosittelen kaikille hammaslääkärikammosta kärsiville..
Hammaslääkärissä käyntiä ei kyllä kannata lykätä, koska sitten kun sinne lopulta raahautuu, voi paljastua sellaisia vahinkoja, ettei niitä hoideta pienellä paikkauksella. Ja kalliiksikin voi tulla, jos käyttää yksityistä.
Hammaslääkärissä käyntiä ei kyllä kannata lykätä, koska sitten kun sinne lopulta raahautuu, voi paljastua sellaisia vahinkoja, ettei niitä hoideta pienellä paikkauksella. Ja kalliiksikin voi tulla, jos käyttää yksityistä.
Kikkelis kokkelis.
-
Mulli75
Re: Hammaslääkäripelko
Minulla tuo hammaslääkärissä käynti tuottaa vain hiukan jännitystä ja käsien hikoilua. Nuorempana jännitin paljon. Vanhetessa olen karaistunut luottamuksen kasvaessa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon. Lääkärit/hoitajat yleensä tarkkailleet kestänkö kivun kun kieltäydyn puudutuksesta pienen operaation ajaksi oli se sitten hammaslääkärillä tai jollain muulla lääkärillä käynti.
Ärsyttävää jos mm. naama on puudutettuna enkä tunne sitä kipua operaation jälkeen enkä voi arvioida operaation onnistumista helvetillisen häiritsevän kivun tullessa yllättäen myöhemmin kun puudutus on loppu.
Tietenkin otan särkylääkettä oman harkinnan mukaan.
Tänä syksynä viimeiset viisauden hampaat lähti mukavasti puudutuksen aikana repien paitsi se viimeinen. Puoli naamaa puudutettuna ja jälkikipua. Noin viikon verran sai kestää kunnes pääsin taas vastaanotolle valittamaan/tarkastuttamaan vaivasta.
Sitä edellinen operaatio oli käteen tullut viiltohaava jota sorkittiin puhdistuksen aikana, huomasin että kestän kivun enkä ottanut puudutusta ompelun ajaksi.
Lopuksi vielä haukun kunnallisen hammashoidon palvelun ja laadun jonka seurauksena ei hampaitani ole oikaistu vaikka kysyin ekan kerran 16 vuotta sitten pitäisikö niille tehdä jotain. Olkapään kohautuksella ohittivat kysymykseni ilman vastausta.
Ärsyttävää jos mm. naama on puudutettuna enkä tunne sitä kipua operaation jälkeen enkä voi arvioida operaation onnistumista helvetillisen häiritsevän kivun tullessa yllättäen myöhemmin kun puudutus on loppu.
Tietenkin otan särkylääkettä oman harkinnan mukaan.
Tänä syksynä viimeiset viisauden hampaat lähti mukavasti puudutuksen aikana repien paitsi se viimeinen. Puoli naamaa puudutettuna ja jälkikipua. Noin viikon verran sai kestää kunnes pääsin taas vastaanotolle valittamaan/tarkastuttamaan vaivasta.
Sitä edellinen operaatio oli käteen tullut viiltohaava jota sorkittiin puhdistuksen aikana, huomasin että kestän kivun enkä ottanut puudutusta ompelun ajaksi.
Lopuksi vielä haukun kunnallisen hammashoidon palvelun ja laadun jonka seurauksena ei hampaitani ole oikaistu vaikka kysyin ekan kerran 16 vuotta sitten pitäisikö niille tehdä jotain. Olkapään kohautuksella ohittivat kysymykseni ilman vastausta.
Viimeksi muokannut Mulli75, 07.12.2005 20:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
pajazzo
Re: Hammaslääkäripelko
Mä olen kyllä aika neuroottinen hammaslääkärissä kävijä. Terveyskeskuslääkärit ovat onnistuneet pelottamaan mut kakarana ihan täysin. En suostu enää terveyskeskustuoliin istumaan. Yksityinen taas imee lompakon tyhjiin, tosin kokemukset sieltä ovat kuitenkin "mukavampia". Ensimmäisen puudutuspiikin sain vasta 25-vuotiaana. Pelkään kyllä piikkejäkin ihan sopivasti, mutta poraa vielä enemmän. Paskamaista on myös olotila puudutuksen lakatessa vaikuttamasta. Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun lähdin hammaslääkäristä poski puuduksissa. Syöksyin lähimpään kahvilaan. Tupakka ei pysynyt suussa ja kahvi valui pitkin poskia. Mahdoin olla huvittava näky 
Tuntuu muuten vääryydeltä maksaa siitä, että itseään kidutetaan....
Tuntuu muuten vääryydeltä maksaa siitä, että itseään kidutetaan....
Re: Hammaslääkäripelko
Pelkään hammaslääkäriä mutta olen silti raahautunut joka vuosi tarkastukseen.
Ala-asteikäisenä sain suuhuni erinäisiä oikomiskojeita joita roikotin suussani kymmenisen vuotta. Rautojen pitäminen ja säätäminen totutti minut hammaslääkäriin niin että en osannut pelätä edes sitä paljon kauhua herättänyttä viisaudenhampaan poistoa. Eikä se kyllä mikään kummoinen operaatio ollutkaan.
Opiskelujen viimeisenä vuonna menin hammastarkastukseen ja hampaasta löytyi reikä. Eikun paikkaamaan sitten. En halunnut puudutusta koska "reikä on niin pieni". Alkuporaukset meni hyvin, mutta reikä ei ollutkaan kovin pieni ja poraus alkoi sattumaan. Sanoin että sattuu, mutta hammaslääkäri iloisena poraansa heilutellen sanoi että "ei tässä enää kauaa mene, kyllä sinä kestät". Kestin toki, en kuollut tai edes pyörtynyt, mutta kipu kävi niin kovaksi että aloin hikoilla ja itkeä. Siinä vaiheessa kun itku alkoi, hammaslääkäri lopetti porauksen ja ihmetteli että "taitaa sattua". No shit sherlock, juurihan niin sanoin. Hoitaja vieressä ihmetteli että "sullahan on ihan tuskanhiki otsalla". Niinniin, enkö minä jo sanonut että sattuu.
Tämän tapauksen jälkeen olen pelännyt hammaslääkäriä siinä määrin että näen painajaisia jo tarkastuksesta. Muutettuani Helsinkiin olen käynyt läpi 4 eri lääkäriä. Ensimmäinen teki toimenpiteitä joita en pyytänyt (ei olisi pitänyt myöskään maksaa), toisen toimiston toiminta oli Hyvin Omalaatuista, kolmannelle kerroin pelostani ja hän sanoi että "koita nyt vaan kestää" ja vasta neljäs tärppäsi. Kävin tarkastuksessa 2 vkoa sitten ja lääkäri oli aivan ihana! Kerroin peloistani ja hän otti ne tosissaan. Suuri osa ajasta meni jutteluun ja asioiden puimiseen. Toimiston toiminta on hyvä ja saan juurikin ne toimenpiteet mitä tilaan (ja maksan). Ensi kerralla, mikäli ko lääkäri jatkaa pääkaupunkiseudulla, en toivottavasti näe niitä painajaisia kun lääkäri oli niin tosissaan sen pelkoni kanssa.
Ala-asteikäisenä sain suuhuni erinäisiä oikomiskojeita joita roikotin suussani kymmenisen vuotta. Rautojen pitäminen ja säätäminen totutti minut hammaslääkäriin niin että en osannut pelätä edes sitä paljon kauhua herättänyttä viisaudenhampaan poistoa. Eikä se kyllä mikään kummoinen operaatio ollutkaan.
Opiskelujen viimeisenä vuonna menin hammastarkastukseen ja hampaasta löytyi reikä. Eikun paikkaamaan sitten. En halunnut puudutusta koska "reikä on niin pieni". Alkuporaukset meni hyvin, mutta reikä ei ollutkaan kovin pieni ja poraus alkoi sattumaan. Sanoin että sattuu, mutta hammaslääkäri iloisena poraansa heilutellen sanoi että "ei tässä enää kauaa mene, kyllä sinä kestät". Kestin toki, en kuollut tai edes pyörtynyt, mutta kipu kävi niin kovaksi että aloin hikoilla ja itkeä. Siinä vaiheessa kun itku alkoi, hammaslääkäri lopetti porauksen ja ihmetteli että "taitaa sattua". No shit sherlock, juurihan niin sanoin. Hoitaja vieressä ihmetteli että "sullahan on ihan tuskanhiki otsalla". Niinniin, enkö minä jo sanonut että sattuu.
Tämän tapauksen jälkeen olen pelännyt hammaslääkäriä siinä määrin että näen painajaisia jo tarkastuksesta. Muutettuani Helsinkiin olen käynyt läpi 4 eri lääkäriä. Ensimmäinen teki toimenpiteitä joita en pyytänyt (ei olisi pitänyt myöskään maksaa), toisen toimiston toiminta oli Hyvin Omalaatuista, kolmannelle kerroin pelostani ja hän sanoi että "koita nyt vaan kestää" ja vasta neljäs tärppäsi. Kävin tarkastuksessa 2 vkoa sitten ja lääkäri oli aivan ihana! Kerroin peloistani ja hän otti ne tosissaan. Suuri osa ajasta meni jutteluun ja asioiden puimiseen. Toimiston toiminta on hyvä ja saan juurikin ne toimenpiteet mitä tilaan (ja maksan). Ensi kerralla, mikäli ko lääkäri jatkaa pääkaupunkiseudulla, en toivottavasti näe niitä painajaisia kun lääkäri oli niin tosissaan sen pelkoni kanssa.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Re: Hammaslääkäripelko
Inhoan hammaslääkärissä käyntiä, eikä tulisi varmaan ikuna käytyä, jos ei se mun hammaslääkäri olisi oma isä. Yhtään reikää mulla ei ole vielä ollut, yksi toimenpiteitä vaatimaton reiänalku tosin nyt on. Mutta mä olenkin aina inhonnut sitä hammaskivien poistoa eniten, sen rinnalla esim.viisaudenhampaiden poisto oli vain vähän epämiellyttävää. Mutta ehkä tähän vaikuttaa sekin että nuo muut mitä mulle on tehty, eli yksi jänteen poisto ja 2x2 viisauden hampaan poistot, on olleet niin kertaluonteisia asioita että niitten kanssa on voinut ajatella että tän kun kestää niin ei koskaan enää tartte. Hammaskivien kanssa se on sama homma aina, ja välissä se max. kaks vuotta.
Tarkkailenkin hampaitani ja niiden tuntemuksia välillä aika neuroottisestikin, kun pelkään että jos niille joutuu jotain kivuliasta tekemään seuraavan kerran, poraamaan tai muuta.
Lisäksi huolestuttaa jo nyt että mitä sitten kun isä jää eläkkeelle... Kukahan muu hammaslääkäri jaksaa katella kun aikuinen ihminen itkee ja vinkuu vaikka vaan vähän poistetaan hammaskiviä?
Tarkkailenkin hampaitani ja niiden tuntemuksia välillä aika neuroottisestikin, kun pelkään että jos niille joutuu jotain kivuliasta tekemään seuraavan kerran, poraamaan tai muuta.
Lisäksi huolestuttaa jo nyt että mitä sitten kun isä jää eläkkeelle... Kukahan muu hammaslääkäri jaksaa katella kun aikuinen ihminen itkee ja vinkuu vaikka vaan vähän poistetaan hammaskiviä?
When the going gets tough, the tough go shopping
-
Yönmustaritari
Re: Hammaslääkäripelko
Jokin aika sitten Helsinkiin muuttamisen jälkeen kipaisin taas peruskäynnillä hammaslääkärissä(Huom. Oli ketju vanhassa kityssä), jossa ajattelin taas tarkituttavani purukaluston. Pienehköllä paikkakunnalla aiemmin asuessani ei suuhuni oltu muussa kuin tarkistuksen ja varmistuksen vuoksi enää vuosiin. Viaton ja oireeton oli olut jopa aimmin minua hoitaneen hammastohtorin lausuntojen mukaan.
Siis ei ollut koskaan ollut mitään sitten alaluokkien. Tarkastuskäyntien määrää oli vaan aina harvennettu lisää ja lisää. Vähän hammaskiveä pois silloin tällöin eikä muuta. Ei reiän reikää.
No sitten helsingin tohtorin hammashuollossa olikin nasta keikka kun tohtori huokailee ja puhelee sille toiselle tohtorille "Ei ei ei. Kato ny tätä. Ei ei ei". Ja minä hätäissäni koitam pyöritellä silmiäni et mit vittuu ei siellä mitään voi olla. ei ole koskaan ollut.
Lopputuloksena saatiin hampaanpoistoja, reikiä, nousseita ienrajoja. Siinähän sitten olin vuoroin kunnallisessa ja vuoroin yksityisellä istumassa tohtorintuolissa. Otin aikamoisen spurtin tuossa hammashuollossa ja syytän edelleen siitä syntyneistä kustannuksista kunnallista hammashuoltoa.
No perus perus. Se on aina halpaa kun sen rahalla saa. Ei minulla mitään kammoja näitä hammasteknikkoja vastaan ole koskaan ollut vaikka kyllä maar se vihlonta porauksesta saa miltei silmät valumaan. Selkää vetää kaarelle kun tohtori setä painaa pyörivällä viilalla luuta sileäksi. Puudutusaine on kyllä ykköskeksintöjä heti pyörän ja sähkön jälkeen. Niiden piikkien jälkeen aloin miltei pitämään hammaslääkärissä käymisestä. Mikäs siinä on tuolissa maatessa kun pää vaan täriseen eikä mikään tunnu missään.
Purukalusto on nyttemmin kohtuullisessa kuosissa. Poskesta puuttuu yksi hammas, jonka irroittaminen tosin tiedettiin tulevaksi jo 15 vuotta sitten mutta pitäisikö tilalle laittaa jotain. Jaksaako tuota nyt kun ei kuitenkaan jukurtti ja vellipuuro linjalla kuitenkaan tarvitse olla......vielä.
En kyllä huomannut hinta/laatu suhteelta kovin paljon eroa kunnallisen ja yksityisen välillä. Yksityinen pyyti vähän enemmän mutta sehän vetää yhden reiän hampaan valmiiksi minuutissa. Kelan korvaukset siitä pois niin kyllä tämän toimitusaika on hintansa väärti.
Siis ei ollut koskaan ollut mitään sitten alaluokkien. Tarkastuskäyntien määrää oli vaan aina harvennettu lisää ja lisää. Vähän hammaskiveä pois silloin tällöin eikä muuta. Ei reiän reikää.
No sitten helsingin tohtorin hammashuollossa olikin nasta keikka kun tohtori huokailee ja puhelee sille toiselle tohtorille "Ei ei ei. Kato ny tätä. Ei ei ei". Ja minä hätäissäni koitam pyöritellä silmiäni et mit vittuu ei siellä mitään voi olla. ei ole koskaan ollut.
Lopputuloksena saatiin hampaanpoistoja, reikiä, nousseita ienrajoja. Siinähän sitten olin vuoroin kunnallisessa ja vuoroin yksityisellä istumassa tohtorintuolissa. Otin aikamoisen spurtin tuossa hammashuollossa ja syytän edelleen siitä syntyneistä kustannuksista kunnallista hammashuoltoa.
No perus perus. Se on aina halpaa kun sen rahalla saa. Ei minulla mitään kammoja näitä hammasteknikkoja vastaan ole koskaan ollut vaikka kyllä maar se vihlonta porauksesta saa miltei silmät valumaan. Selkää vetää kaarelle kun tohtori setä painaa pyörivällä viilalla luuta sileäksi. Puudutusaine on kyllä ykköskeksintöjä heti pyörän ja sähkön jälkeen. Niiden piikkien jälkeen aloin miltei pitämään hammaslääkärissä käymisestä. Mikäs siinä on tuolissa maatessa kun pää vaan täriseen eikä mikään tunnu missään.
Purukalusto on nyttemmin kohtuullisessa kuosissa. Poskesta puuttuu yksi hammas, jonka irroittaminen tosin tiedettiin tulevaksi jo 15 vuotta sitten mutta pitäisikö tilalle laittaa jotain. Jaksaako tuota nyt kun ei kuitenkaan jukurtti ja vellipuuro linjalla kuitenkaan tarvitse olla......vielä.
En kyllä huomannut hinta/laatu suhteelta kovin paljon eroa kunnallisen ja yksityisen välillä. Yksityinen pyyti vähän enemmän mutta sehän vetää yhden reiän hampaan valmiiksi minuutissa. Kelan korvaukset siitä pois niin kyllä tämän toimitusaika on hintansa väärti.
-
SingleMalt
Re: Hammaslääkäripelko
Komppausta.Yönmustaritari kirjoitti:syytän edelleen siitä syntyneistä kustannuksista kunnallista hammashuoltoa.
Minulta kaivettiin puolenkymmentä paikkaa kunnallisten jäljiltä auki ja muutenkin yksityinen kiroili työn laatua ala-arvoiseksi. Jokaisessa noissa paikoissa oli poraaminen jäänyt vajaaksi ja täten reikä oli vielä olemassa paikan alla. Sen jälkeen en kunnallisessa ole käynyt, enkä käy. Niin paljon en sitä hommaa rakasta, etten olisi valmis maksamaan kunnollisesti tehdystä työstä, joka pitää minut suuremmalla todennäköisyydellä kauemmin poissa vastaanotolta.
-
Yönmustaritari
Re: Hammaslääkäripelko
Jep. Emmekä mekään ole ainoat.SingleMalt kirjoitti:Komppausta.Yönmustaritari kirjoitti:syytän edelleen siitä syntyneistä kustannuksista kunnallista hammashuoltoa.
Minulta kaivettiin puolenkymmentä paikkaa kunnallisten jäljiltä auki ja muutenkin yksityinen kiroili työn laatua ala-arvoiseksi. Jokaisessa noissa paikoissa oli poraaminen jäänyt vajaaksi ja täten reikä oli vielä olemassa paikan alla. Sen jälkeen en kunnallisessa ole käynyt, enkä käy. Niin paljon en sitä hommaa rakasta, etten olisi valmis maksamaan kunnollisesti tehdystä työstä, joka pitää minut suuremmalla todennäköisyydellä kauemmin poissa vastaanotolta.
Eikä siinä mitään valittamista yksityisten hinnoissa. Laatu saakin maksaa.
Onk kelään käynyt "maanataikappaleita" yksityisen hoidossa?
-
Mida
Re: Hammaslääkäripelko
Mahtasko kukaan tietää onks kaikki rauhottavat poissa laskusta sillon ku on raskaana? Meinaan ihan vakavissaan olis kyllä mulle paikallaan ne. Tai että keneltä tätä asiaa sitten pitäisi tiedustella, lääkäriltä vai hammaslääkäriltä vai keneltä?
Muistan yhden hammaslääkärikäynnin kun olin kuumeen takia vähän kanttuvei. Oli varmaan helpoin käynti ikinä ku puudutuspiikin laittokin tuntu hälläväliäasialta, vaikken normaalivireydessä pidä siitäkään alkuunkaan. Ei sillä kertaa ollut lainkaan niin kamalaa. Täytynee huomenna soitella ja kysellä, että onnistuisko vai eikö saa. Meinaa uskon, et helpottais oloa siellä kidutustuolissa.
Muistan yhden hammaslääkärikäynnin kun olin kuumeen takia vähän kanttuvei. Oli varmaan helpoin käynti ikinä ku puudutuspiikin laittokin tuntu hälläväliäasialta, vaikken normaalivireydessä pidä siitäkään alkuunkaan. Ei sillä kertaa ollut lainkaan niin kamalaa. Täytynee huomenna soitella ja kysellä, että onnistuisko vai eikö saa. Meinaa uskon, et helpottais oloa siellä kidutustuolissa.
-
Geetzu
Re: Hammaslääkäripelko
Mietoa ilokaasua!!111 (haha, väittävät sen auttavan muka synnytyskipuihin, oon joskus myös nähnyt hampilekurimainoksessa jossain maininnan... )Mida kirjoitti:Mahtasko kukaan tietää onks kaikki rauhottavat poissa laskusta sillon ku on raskaana? Meinaan ihan vakavissaan olis kyllä mulle paikallaan ne. Tai että keneltä tätä asiaa sitten pitäisi tiedustella, lääkäriltä vai hammaslääkäriltä vai keneltä?
Mulla ollut joku kumilenksusysteemi suussa ja pentuna revittiin hampaita melko tujuin ottein. Mutta ikinä ei ole oikeasti liikaa sattunut ja yhtään reikääkään ei ole hampaisiin vielä tullut, silti en kykene varaamaan aikaa tarkastukseen. Pakko olis mennä näin usean vuoden jälkeen mutta kun ei vaan kykene. Ja hoen itelleni, että miks menisin kun ei tarvetta? Ehtiihän sitä sit...
-
Exsat
Re: Hammaslääkäripelko
Täältä myös. Ensimmäistä kertaa kun menin yksityiselle, niin se kysyi multa, että olenko asunut jossain ulkomailla vai missä hampaani on paikattu noin väärin. Porattu väärältä puolelta tarpeettoman iso reikä ja lätkäisty väärän värinen heikkolaatuinen paikka vielä päälle. Ei meinannut uskoa kun kerroin, että Jyväskylän kunnallisessa.SingleMalt kirjoitti:Komppausta.Yönmustaritari kirjoitti:syytän edelleen siitä syntyneistä kustannuksista kunnallista hammashuoltoa.
Yhdyn myös siihen, että yksityinen on hintansa väärti. Kerroin että pelottaa, ja teki kaikkensa ettei pelottaisi niin paljoa. Ei suostunut tekemään mitään turhia kosmeettisia toimenpiteitä vaikka olisin niistä maksanutkin, joka myös on plussaa (olisivat kuluttaneet hammasta tarpeettomasti vaikka olisikin ehkä näyttänyt vähän paremmalta).
Re: Hammaslääkäripelko
Hammaslääkäripelkoa ei ole ikinä ollut, ennen en koskaan ottanut edes puudutusta. Muistan että lapsena kunnan hammaslääkäritäti repi aina hiuksista, sitä pelkäsin eniten.
Mulla on aina ollut paljon reikiä, elin tyytyväisenä 23-vuotta kunnes ekat röntgenet otettiin ja ilmeni että etuylähampaan yläpuolella kasvaa ylimääräinen hammas
Kuvat otettiin siis yksityisellä..
t: Monsteri
Mulla on aina ollut paljon reikiä, elin tyytyväisenä 23-vuotta kunnes ekat röntgenet otettiin ja ilmeni että etuylähampaan yläpuolella kasvaa ylimääräinen hammas
Kuvat otettiin siis yksityisellä.. t: Monsteri
-
nokkaelain
Re: Hammaslääkäripelko
En osannut pelätä paikkaamista ennen kuin kerran osuttiin "oikeaan kohtaan"; olihan pari reikää ennenkin paikattu. Sillä kerralla poistuin hammaslääkäristä paita läpimärkänä tuskanhiestä. En muista minkään muun aiheuttaneen vastaavaa fyysistä kipua.
Nyt sitten varmaankin menee poistoon poskeen jäänyt maitohammas, jossa on ammottava aukko. Ei kyllä paljon lohduta, että kunnallisen hammashoidon jono on lyhentynyt 11 kuukaudesta puoleen vuoteen.
Ala-asteella etuhampaideni väliin puhkesi ylimääräinen hammas - vähän kulmahampaan näköinen "torahammas". Etuhampaat oiottiin vasta vuosia myöhemmin yksityisellä, koska haitta oli vain esteettinen. Valitettavasti olin lääkärin ensimmäinen oikomispotilas ja hän mm. teki etuhampaista vähän ulkonevat (-kele, toinen oli alun perin sentään ihan mallillaan).Camilla kirjoitti: Mulla on aina ollut paljon reikiä, elin tyytyväisenä 23-vuotta kunnes ekat röntgenet otettiin ja ilmeni että etuylähampaan yläpuolella kasvaa ylimääräinen hammas
t: Monsteri
Nyt sitten varmaankin menee poistoon poskeen jäänyt maitohammas, jossa on ammottava aukko. Ei kyllä paljon lohduta, että kunnallisen hammashoidon jono on lyhentynyt 11 kuukaudesta puoleen vuoteen.
Re: Hammaslääkäripelko
Aina yhtä hauskaa kertoa näitä, melkein kuin hylsyjuttuja. Hammaslääkäriä en edelleenkään pelkää, mutta laskua kylläkin. Suurin inhotuksen aihe on useimmissa heikäläisten tuolissaan niskan kohdalla oleva ihmeellinen muhkura, joka painaa niskanni rasvaevää erityisen epämukavasti.
Sitten itse hauskuuteen.
Noin viisitoistakesäisenä poistettiin kaksi viisaudenhammasta. Operaatio ei ollut niitä kaikista onnistuneimpian koskapa lekuri oli pieni ja hentoinen naisihminen. Homma kesti niin kauan, että puudutusaine lopetti toimintansa enkä kyseisessä olotilassa kyennyt mainitsemaan asiasta. Selkä kaarella kivusta ja verta tippuu yläpuolella olevasta lampusta, happy happy jo joy.
Vähän aikaa sitten poistettin yksi viisaudenhammas. Lekuri ajatteli porata hampaan kahtia ja vetää kummankin juuren hampaankappaleen avustuksella pois. Kaunis ajatus, mutta toteutus ei ihan onnistunut. Hammas kyllä porattiin melkein kahtia, mutta kun sitä sitten yritettiin lopullisesti rusauttaa halki, hampaanpalaset irtosivat kyllä toisistaan mutta myös juuret katkesivat irtipoikki ja jäivät leuan sisälle. Niitähän sitten yritettiin vetää pois naskalinnäköisillä jutuilla, joissa taisi olla kärjessä kierteet. Niitä kun yritettin ruuvata paikoilleen niin voi pojat se muuten sattui kun suuta piti avata noin kaksikertaa isommaksi kuin se aukenee, siltikin huulet jäivät hampaiden ja "naskalin" kiertoliikkeen väliin. Oli tuskallista kun huulista puuttui nahka. Toinen juuri saatiin apuvälineellä pois ja toinen tuli sillä himputin imurilla, jota se apuhoitsu tökki voimaperäisesti kitalakeen.
Kaikissa tarinoissahan tulee The end, mutta tässä tarinassa sen aika ei ole vielä.
Kotia päästyäni makoilin pahinta huimausta pois, mutta kuinkas ollakkaan suuhun alkoi tihkumaan verta. Pikkuhiljaa tämä tihkunta voimistui, mutta eihän tämmöinen tollo tajunnut muuta kuin pistää tuppoa ja jäätä. Jossain vaiheessa vuoto alkoi olemaan sen verran voimakasta, että alkoi ihan ketuttamaan ja aloin katselemaan jotain lekurin puhelinnumeroa. Läytyi sitten joku Espoon neuvontanumero, joten eikun pirauttamaan siihen. Nuorehko naisihminen ihmetteli vaivaani ja neuvoi pistämään jäätä naamaan ja hakeutumaan aamusella lekurille. Otin neuvosta vaarin ja menin maaten. Tässä vaiheessa oli napsahtanut jo automaattisesti syyte taposta ja ruumiinpaloittelusta jos joku viranomainen olisi nähnyt vessani. Aikani makoiltua oli pakko mennä oksentamaan se osa verestä, jota en ollut saanut syljettyä pönttöön vaan joka oli päättänyt valua kurkusta alas. Ja kiva nyrkinkokoinen kiinteähkö pallero sieltä tulikin. Tässä vaiheessa soitin nuorehkolle naisihmiselle uudestaan kysyin suuntaa minne voisi mennä paikkauttamaan kun alkoi jo pikkuhiljaa pelottamaan se veren määrä. Ei muuta kuin kuteet niskaan ja Jorviin. Noin 20 minuutin ajomatkan aikana + sen saakutin hyvin piilotetun avonaisen oven löytämisen jälkeen oli mukaani ottamani tavallisen ämpärin pohjalle kertynyt puolen vaaksan verran sitä itseään. Ohjasivat toimenpidehuoneeseen, istahdin ja pistin ämpärin lattialle tippuen itse perässä. Yö meni mukavasti sairaalassa kivojen nesteiden tippuessa suoneen.
Että silleen meillä kunnallisessa terveydenhoidossa. Menen muuten uudestaankin.
Sitten itse hauskuuteen.
Noin viisitoistakesäisenä poistettiin kaksi viisaudenhammasta. Operaatio ei ollut niitä kaikista onnistuneimpian koskapa lekuri oli pieni ja hentoinen naisihminen. Homma kesti niin kauan, että puudutusaine lopetti toimintansa enkä kyseisessä olotilassa kyennyt mainitsemaan asiasta. Selkä kaarella kivusta ja verta tippuu yläpuolella olevasta lampusta, happy happy jo joy.
Vähän aikaa sitten poistettin yksi viisaudenhammas. Lekuri ajatteli porata hampaan kahtia ja vetää kummankin juuren hampaankappaleen avustuksella pois. Kaunis ajatus, mutta toteutus ei ihan onnistunut. Hammas kyllä porattiin melkein kahtia, mutta kun sitä sitten yritettiin lopullisesti rusauttaa halki, hampaanpalaset irtosivat kyllä toisistaan mutta myös juuret katkesivat irtipoikki ja jäivät leuan sisälle. Niitähän sitten yritettiin vetää pois naskalinnäköisillä jutuilla, joissa taisi olla kärjessä kierteet. Niitä kun yritettin ruuvata paikoilleen niin voi pojat se muuten sattui kun suuta piti avata noin kaksikertaa isommaksi kuin se aukenee, siltikin huulet jäivät hampaiden ja "naskalin" kiertoliikkeen väliin. Oli tuskallista kun huulista puuttui nahka. Toinen juuri saatiin apuvälineellä pois ja toinen tuli sillä himputin imurilla, jota se apuhoitsu tökki voimaperäisesti kitalakeen.
Kaikissa tarinoissahan tulee The end, mutta tässä tarinassa sen aika ei ole vielä.
Kotia päästyäni makoilin pahinta huimausta pois, mutta kuinkas ollakkaan suuhun alkoi tihkumaan verta. Pikkuhiljaa tämä tihkunta voimistui, mutta eihän tämmöinen tollo tajunnut muuta kuin pistää tuppoa ja jäätä. Jossain vaiheessa vuoto alkoi olemaan sen verran voimakasta, että alkoi ihan ketuttamaan ja aloin katselemaan jotain lekurin puhelinnumeroa. Läytyi sitten joku Espoon neuvontanumero, joten eikun pirauttamaan siihen. Nuorehko naisihminen ihmetteli vaivaani ja neuvoi pistämään jäätä naamaan ja hakeutumaan aamusella lekurille. Otin neuvosta vaarin ja menin maaten. Tässä vaiheessa oli napsahtanut jo automaattisesti syyte taposta ja ruumiinpaloittelusta jos joku viranomainen olisi nähnyt vessani. Aikani makoiltua oli pakko mennä oksentamaan se osa verestä, jota en ollut saanut syljettyä pönttöön vaan joka oli päättänyt valua kurkusta alas. Ja kiva nyrkinkokoinen kiinteähkö pallero sieltä tulikin. Tässä vaiheessa soitin nuorehkolle naisihmiselle uudestaan kysyin suuntaa minne voisi mennä paikkauttamaan kun alkoi jo pikkuhiljaa pelottamaan se veren määrä. Ei muuta kuin kuteet niskaan ja Jorviin. Noin 20 minuutin ajomatkan aikana + sen saakutin hyvin piilotetun avonaisen oven löytämisen jälkeen oli mukaani ottamani tavallisen ämpärin pohjalle kertynyt puolen vaaksan verran sitä itseään. Ohjasivat toimenpidehuoneeseen, istahdin ja pistin ämpärin lattialle tippuen itse perässä. Yö meni mukavasti sairaalassa kivojen nesteiden tippuessa suoneen.
Että silleen meillä kunnallisessa terveydenhoidossa. Menen muuten uudestaankin.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Re: Hammaslääkäripelko
Ei saakeli, naurattaa kun kuulostaa niin kamalalta!Bluntly kirjoitti:
Kikkelis kokkelis.
Re: Hammaslääkäripelko
Mulla on aivan hysteerinen hammaslääkäripelko ja siellä käyntejä on pitänyt välttää kuin ruttoa vaikka kuinka sattuu ja vihloo.
Erään onnistuneen syntymäpäivän jälkeen heräsin leuka mustana ja yksi hammas murskana. Suurimmat haljenneet palat sain pois ja kituuttelin useita kuukausia kivun ja säryn kanssa kunnes en enää voinut nukkua, syödä, enkä puhua. Silloin löysin aivan uskomattoman hyvän (yksityisen) hammaslääkärin, josta tuli heti oma lääkärini. Ihminen joka ymmärsi miten toimia potilaan kanssa joka ennemmin juoksee häntä karkuun kuin aukaisee suutaan.
Puoli vuotta meni juurihoitoa tehdessä ja uuden hampaan asentamisessa, mutta nyt uskallan luottaa hammaslääkäriini. Sattuihan se puudutuksineenkin, mutta pahempi oli kipu alkutilanteessa.
Lääkärini sanoi käyttävänsä erittäin voimakasta puudutusta, kun niitäkin aineita on kuulemma useita erilaisia. Ehkä kymmenennen käyntini alussa totesin hänelle että onko tämä nyt normaalia kun joka kerta puudutuksen jälkeen molemmat kätenikin puutuvat ja pistelevät, varsinkin vasen käsi. Lisäksi tunsin olevani aina hyvin sekava vastaanotolta lähtiessäni. Lääkäri ja sen apulainen molemmat kauhistuivat tiedosta ja kertoivat minulle että olen yliherkkä kyseiselle puudutusaineelle. Siitä olisi voinut kuulemma seurata pahempiakin komplikaatioita. Eli nykyään potilastiedoissani kielletään kyseisen aineen käyttö...
Mutta edelleenkään en kenellekään muulle lääkärille suutani aukaise. Vaikka tähän yhteen luotankin, ei se tarkoita ettenkö edelleen pelkää kuollakseni hammaslekureita.
Erään onnistuneen syntymäpäivän jälkeen heräsin leuka mustana ja yksi hammas murskana. Suurimmat haljenneet palat sain pois ja kituuttelin useita kuukausia kivun ja säryn kanssa kunnes en enää voinut nukkua, syödä, enkä puhua. Silloin löysin aivan uskomattoman hyvän (yksityisen) hammaslääkärin, josta tuli heti oma lääkärini. Ihminen joka ymmärsi miten toimia potilaan kanssa joka ennemmin juoksee häntä karkuun kuin aukaisee suutaan.
Puoli vuotta meni juurihoitoa tehdessä ja uuden hampaan asentamisessa, mutta nyt uskallan luottaa hammaslääkäriini. Sattuihan se puudutuksineenkin, mutta pahempi oli kipu alkutilanteessa.
Lääkärini sanoi käyttävänsä erittäin voimakasta puudutusta, kun niitäkin aineita on kuulemma useita erilaisia. Ehkä kymmenennen käyntini alussa totesin hänelle että onko tämä nyt normaalia kun joka kerta puudutuksen jälkeen molemmat kätenikin puutuvat ja pistelevät, varsinkin vasen käsi. Lisäksi tunsin olevani aina hyvin sekava vastaanotolta lähtiessäni. Lääkäri ja sen apulainen molemmat kauhistuivat tiedosta ja kertoivat minulle että olen yliherkkä kyseiselle puudutusaineelle. Siitä olisi voinut kuulemma seurata pahempiakin komplikaatioita. Eli nykyään potilastiedoissani kielletään kyseisen aineen käyttö...
Mutta edelleenkään en kenellekään muulle lääkärille suutani aukaise. Vaikka tähän yhteen luotankin, ei se tarkoita ettenkö edelleen pelkää kuollakseni hammaslekureita.
Be a good animal, true to your animal instincts.
-
HellBell
Re: Hammaslääkäripelko
Niin, näin minäkin luottavaisesti olen ajatellut, etenkin kun muistissa on vielä ne lapsena koetut ilman puudutuksia (ja pariin kertaan ilman edes hammaslääkärin käsineitä: totta) tapahtuneet paikkaukset ja poraukset, jotka tosiaan tuntuivat..Yönmustaritari kirjoitti: .. Puudutusaine on kyllä ykköskeksintöjä heti pyörän ja sähkön jälkeen. Niiden piikkien jälkeen aloin miltei pitämään hammaslääkärissä käymisestä. Mikäs siinä on tuolissa maatessa kun pää vaan täriseen eikä mikään tunnu missään.
..
Joka tapauksessa, kävipä tässä viime vuonna sitten semmoinen homma, että menin hammaslääkäriin paikkauttamaan yhtä hammasta ja pyysin puudutusta operaatioon. En ole ollut aiemminkaan (esim.viisaudenhampaiden poistojen yhteydessä) allerginen puudutusaineille, joten ongelmaa puudutusten suhteen ei pitänyt olla. Hammaslääkäri sanoi käyttävänsä jotain usein käytettyä puudutusainetta ja pisti sitten puudutuspiikillä pari kertaa paikattavana olleen hampaani ympäristöön.
Heti kun toinen piikki iskeytyi suuhuni, tunsin viiltävää kipua ja ilmeisesti äännähdin jotain iikin kaltaista ja kaikki musteni hetkeksi silmissä. Sitten kun taas näin jotain selvempää, katsoin suoraan hammaslääkärin jossain määrin säikähtäneisiin kasvoihin ja kuulin hänen sanovan " Mikä on olo? Piikki osui luultavasti vahingossa * joko hermoon tai verisuoneen, tätä ei ole aiemmin käynyt.. Otin piikin heti pois, valahdit aivan valkoiseksi samalla hetkellä kun piikki osui ja silmäsi pyörähtivät. Ajattelin että pyörryt siihen paikkaan. Se olisikin ensimmäinen kerta täällä."
*Myöhemmin selvisi (hammaslääkäri soitti voinnistani huolestuneena perääni ja selvitti..) että piikki oli osunut verisuoneen, koska puudutusaineen vaikutuksen lähdettyä mikään paikka kasvoissa ei jäänyt 'tunnottomaksi' eikä paljoa särkeväksi (särky lievää pari päivää tapauksesta ja sitten ohi) ja lisäksi tapauksesta joksikin aikaa jäljelle jääneet mustelmajäljet todensivat piikin menneen (onneksi) verisuoneen eikä hermoon.
Lähdin hammaslääkäriltä pois edelleen pökertyneen oloisena ja siinä vaiheessa puolet kasvoista pullataikinaksi paisuneena, en myöskään nähnyt selvästi jne. Olotila helpottui viikossa ja menin kuukauden päästä tapahtuneesta uudelle ilmaiskerralle samalle hammaslääkärille, joka kuitenkin vaikutti ihan pätevältä. Sillä kertaa kohtelu oli niin hellävaraista kuin suinkin, tuntui että teki joka liikkeen erityisen hitaasti että lempeästi. En edes tuntenut puudutuspiikin pistoa.
Mutta siis.. pointti tästä: Näinkin voi käydä.
(jatkon varalta, käydessäni joskus muuallakin hammaslääkärissä, aion mainita puudutusten yhteydessä sen, että toivoisin siinä toimittavan varovaisesti, ettei käy kuten on kerran käynyt.)
Edit: *
Viimeksi muokannut HellBell, 08.12.2005 18:46. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-
SingleMalt
Re: Hammaslääkäripelko
Ihan tavallista vielä 80 luvulla. Siitä lähtien olen käynyt naishammaslääkäreillä, kun arvauskeskuksen apinankarvainen lekuri tunki numeron 14 käsiä suuhuni ja leuat oli vääntyä sijoiltaa kun ei oikeen mahtunu.HellBell kirjoitti: (ja pariin kertaan ilman edes hammaslääkärin käsineitä: totta)
-
HellBell
Re: Hammaslääkäripelko
Jep, hehheh! Onnekseni en ole joutunut kokemaan karvanäppien kosketusta suussa, ne pikkuiset mummelin näpit jotka ahtasivat suun täyteen letkuja ja pumpulinkaistaleita olivat jo omansa. Sillä mummelilla oli aikas ronskit otteet. (ei silloin 80-luvulla muuten edes kysytty lapsilta mitään, ei edes operaatioiden aikana ja sepä siinä kauhuksi joskus pistikin; suu täynnä tukehduttavaa kamaa ja välillä olisi ollut hauska esimerkiksi nielaistakin kunnolla..)SingleMalt kirjoitti:Ihan tavallista vielä 80 luvulla. Siitä lähtien olen käynyt naishammaslääkäreillä, kun arvauskeskuksen apinankarvainen lekuri tunki numeron 14 käsiä suuhuni ja leuat oli vääntyä sijoiltaa kun ei oikeen mahtunu.HellBell kirjoitti: (ja pariin kertaan ilman edes hammaslääkärin käsineitä: totta)
Nykyään/sittemmin en ole samaan meininkiin törmännyt.
Re: Hammaslääkäripelko
Hamppulääkärissä vois käydä useemminkin. Edellisestä reissusta oli yli viisi vuotta. En kehdannut sanoa sitä lääkärille "en muista millon kävin, varmaan pari vuotta sitten". Lääkäri vaan totesi purukaluston tarkistettuaan, että voin harventaa käyntiväliä.
Joskus junnuna oli yksi reikä niin aluillaan, ettei kuulemma voinut vielä porata edes kunnolla. Kuukauden päästä sovittiin uusi aika... ja se reikä oli kadonnut. Höpötti jotain, että mun sylki korjaa nopeasti kiillettä tai jotain. Mun kanssa kannattaa siis imutella säännöllisesti
Yksi ainoa negatiivinen kokemus meni jokseensakin näin:
Olin koulupojista ainoa, joka käytti lätkässä ristikkoa kypärässä
kiinni. Se oli pikkuveljeni kypärä ja hän pelaa oikeesti, enkä
jaksanut ruuvata sitä joka kerta irti. Olin maalissa ja kaikki
hujahti sisään. Vika ei voinut olla minussa. Se oli tietenkin tuo saakelin ristikko, joka peitti osaa näkökentästä. Heitin kypärän sivuun ja otin koulun ristikottoman kypärän. Palasin maalin suulle. Tuli ensimmäinen
hyökkäys minua kohti. Oman puolen kaveri jäi hyökkäävästä jälkeen
ja kurkoitteli mailalla hyökkääjää. No epäonneksi mailan lapa jäi
kiinni hyökkääjän luistimen siihen isoon koloon, joka on terän ja
kengän välissä. Hyökkääjä kurvasi voimakkaasti maalin edessä ja maila lähti siitä kolosta kuin ohjus - tietenkin suoraan mun suuhun ja
etuhampaisiin. Kaikissa etuhampaissa oli sellainen pystyvaaka
"ikkunakuvio". Kiille halki siis kai. Näkyi valossa. Eli mut
kuskattiin hamppulääkäriin. No ne ensin ajatteli testata oliko hampaat "kuollut", eli juuret sökönä.
"Mä nyt kokeilen tällaisella sähköimpulssilaitteella onko niissä
enää mitään eloa. Laitan vähän voimakkaammalle kuin normaalisti,
koska nämä näyttää kyllä aika huonoilta."
Ihan mieletön tälli. Juuret oli kuin olikin ihan kunnossa ja
lääkäri veikkasi, että sähkö johtui moninkertaisella teholla
halkeamaa pitkin suoraan hampaan juureen. Normaalisti joutuu
kulkemaan kiilteen ja hammasluun läpi. Tuntui pahemmalta, kuin suoraan
töpselistä saatu tälli.
No elossa siis olivat. Seurantaa kuitenkin jatkettiin, koska
hampaat todennäköisesti kärsivät, kun kiille meni rikki.
Tekareista puhuttiin. No hampaat oikeesti parani =)
Eli positiivinen reissu sekin loppujen lopuksi.
Joskus junnuna oli yksi reikä niin aluillaan, ettei kuulemma voinut vielä porata edes kunnolla. Kuukauden päästä sovittiin uusi aika... ja se reikä oli kadonnut. Höpötti jotain, että mun sylki korjaa nopeasti kiillettä tai jotain. Mun kanssa kannattaa siis imutella säännöllisesti
Yksi ainoa negatiivinen kokemus meni jokseensakin näin:
Olin koulupojista ainoa, joka käytti lätkässä ristikkoa kypärässä
kiinni. Se oli pikkuveljeni kypärä ja hän pelaa oikeesti, enkä
jaksanut ruuvata sitä joka kerta irti. Olin maalissa ja kaikki
hujahti sisään. Vika ei voinut olla minussa. Se oli tietenkin tuo saakelin ristikko, joka peitti osaa näkökentästä. Heitin kypärän sivuun ja otin koulun ristikottoman kypärän. Palasin maalin suulle. Tuli ensimmäinen
hyökkäys minua kohti. Oman puolen kaveri jäi hyökkäävästä jälkeen
ja kurkoitteli mailalla hyökkääjää. No epäonneksi mailan lapa jäi
kiinni hyökkääjän luistimen siihen isoon koloon, joka on terän ja
kengän välissä. Hyökkääjä kurvasi voimakkaasti maalin edessä ja maila lähti siitä kolosta kuin ohjus - tietenkin suoraan mun suuhun ja
etuhampaisiin. Kaikissa etuhampaissa oli sellainen pystyvaaka
"ikkunakuvio". Kiille halki siis kai. Näkyi valossa. Eli mut
kuskattiin hamppulääkäriin. No ne ensin ajatteli testata oliko hampaat "kuollut", eli juuret sökönä.
"Mä nyt kokeilen tällaisella sähköimpulssilaitteella onko niissä
enää mitään eloa. Laitan vähän voimakkaammalle kuin normaalisti,
koska nämä näyttää kyllä aika huonoilta."
Ihan mieletön tälli. Juuret oli kuin olikin ihan kunnossa ja
lääkäri veikkasi, että sähkö johtui moninkertaisella teholla
halkeamaa pitkin suoraan hampaan juureen. Normaalisti joutuu
kulkemaan kiilteen ja hammasluun läpi. Tuntui pahemmalta, kuin suoraan
töpselistä saatu tälli.
No elossa siis olivat. Seurantaa kuitenkin jatkettiin, koska
hampaat todennäköisesti kärsivät, kun kiille meni rikki.
Tekareista puhuttiin. No hampaat oikeesti parani =)
Eli positiivinen reissu sekin loppujen lopuksi.
-
Pikku-Akka
Re: Hammaslääkäripelko
Olen uskaltautunut hammasläääkäriin aina melko kiltisti vaikka mitään mukavaa touhua "piinapenkissä" istuminen ei olekaan. Kotikunnan hampilääkärinä oli sellainen vanhempi nainen ja hänellä oli tapana hyräillä tai suorastaan laulaa koko toimituksen ajan. Kai hän yritti rauhoitella asiakastaan.. Ei tehonnut ainakaan minuun. Pikkutyttönä (huolimatta runsaasta karkin mässäyksestä) mulla ei ollu paljonkaan vikoja hampaissa. Vasta nyt aikuisemmalla iällä on tehty paikkauksia.
Hammaskiven poisto on minusta "ihan kivaa" mutta poraaminen yms paikkaamiseen liittyvä on inhottavaa. Viisaudenhampaita on poistettu 3kpl, nekin hyvissä ajoin, etteivät ehdi kovin juurtua. Nyt oottelen että millon tuo viimeinen oikein puhkeaa..
Pari viikkoa sitten kävin päivystyskäynnillä, kun olin purrut hampaita yöllä niin voimakkaasti yhteen etten kunnolla saanut suuta auki... Oli ollut jo aiemmin puhetta yökiskoista, etten saisi purtua hampaita niin voimakkaasti yhteen. (stressiä töissä niin puren hampaita yöllä) Lääkäri otti hampaistani valumuotit ja se ei ollut oikein miellyttävä kokemus. Ensin alapuoli ja sitten yläpuoli, minuutti aina puolelleen. Joka on kokenut saman, tietää mistä tukehtumisen tunteesta puhun. No, onneksi selvisin siitä hengissä.
Niin, tammikuussa on sitten tarkistuskäynti ja katotaan millainen vaikutus yökiskolla on ollut ja tarkistetaan onko paljon reikiä. Enemmän mulla oikeastaan pelottaa se hinta kuin se mitä siellä tehdään hampeille. 7€ käyntimaksu ja toimenpiteet päälle. Niin, kerrallaanhan ei voi tietenkään paikata kuin yhden pikku reiän... Mieluummin kaikki kerralla...
Hammaskiven poisto on minusta "ihan kivaa" mutta poraaminen yms paikkaamiseen liittyvä on inhottavaa. Viisaudenhampaita on poistettu 3kpl, nekin hyvissä ajoin, etteivät ehdi kovin juurtua. Nyt oottelen että millon tuo viimeinen oikein puhkeaa..
Pari viikkoa sitten kävin päivystyskäynnillä, kun olin purrut hampaita yöllä niin voimakkaasti yhteen etten kunnolla saanut suuta auki... Oli ollut jo aiemmin puhetta yökiskoista, etten saisi purtua hampaita niin voimakkaasti yhteen. (stressiä töissä niin puren hampaita yöllä) Lääkäri otti hampaistani valumuotit ja se ei ollut oikein miellyttävä kokemus. Ensin alapuoli ja sitten yläpuoli, minuutti aina puolelleen. Joka on kokenut saman, tietää mistä tukehtumisen tunteesta puhun. No, onneksi selvisin siitä hengissä.
Niin, tammikuussa on sitten tarkistuskäynti ja katotaan millainen vaikutus yökiskolla on ollut ja tarkistetaan onko paljon reikiä. Enemmän mulla oikeastaan pelottaa se hinta kuin se mitä siellä tehdään hampeille. 7€ käyntimaksu ja toimenpiteet päälle. Niin, kerrallaanhan ei voi tietenkään paikata kuin yhden pikku reiän... Mieluummin kaikki kerralla...