Miten pärjäillä totaalisessa yksinäisyydessä?

[James Potkukelkka]

Lähes aina voi kuitenkin mennä huonomminkin.

Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, ettei niitä saisi viinalla huonommiksi.

[Gat]

Ei taida puuttua motivaatio vaan kyky ja voima. Surullista kyllä. Ja kyllä joku siivousliike putsaa hänen kämppänsä kunhan vain rahalla maksaa. Tämä on todettu monta kertaa.

En vieläkään usko siivousliikeen toimintaan käytännössä tässä heillekin varmasti oudossa kuviossa. Mutta tulossa siis ovat. Kiitos. Tule sinäkin.

Kyky ja voima puuttuu joo. Motivaatio taas jo yli kaksi vuotta on ollut epätoivoista rääpistelyä kriisistä toiseen, Luultavasti siis primitiivinen elossapysymisvietti, vaikka voi olla ettei se kohta riitä enää.

Tuli liikaa täytettyä tuota toista ketjua, kun taas lipsui minun asioihini, esim. KKK:n tilanteen sijaan.

Peruskysymyksenä tässä siis on "miten pärjätä totaalisen yksinäisyyden kanssa." eikä vain neuvoja vaikka jostain harrastuksesta saati baariturinasta. Joita en jaksa. En odotakaan vastausta siihen pärjäämiseen näin yksin, koska ymmärrän, että tuskin kukaan teistä on sellaista kokenut tai tulee kokemaan. On teillä varmaan kavereita, sukua, monilla perhekin. Joten ei totaalista yksinäisyyttä.

Vanhempieni kuoltua oli siis todella karua huomata, että mikään siinä maailmassa ei merkitse ulkomaailmalle yhtään mitään. Tulee vain vähättelyä ja pilkkaa ja sitten hengailette kavereidenne kanssa. Sellaisiakaan minulla ei enää ole enkä voi niitä tyhjästä polkaista. Hidasta sellaisen kehittäminen minulle aina oli, ja sattumaa. (ainoat Helsingin kaverini löysin Yliopiston vessasta! Ei tarkoita homoilua.)

Joten mikään minulle ja perheelleni tärkeä ei sitten oikeasti merkitse muille mitään. Myöskin ongelmat, jotka olivat ennen yhteisiä ja yhdessä mietittäviä, eivät nekään ulkomaailmassa herätä muuta kuin kummastelua ja pilkkaa.

Karua herätä yksin tällä alienien planeetalla. Yksin jaksaa vain oman kummallisen itseni takia.

Joten ette voi kertoa miten pärjätä sen kanssa, koska ette itse ole siinä ettekä varmaan joudukaan.

Äitinikin kuoltua sitten tajusin tämän yksinäisyyden tyhjyyden ja koin olevani jopa mykkä, puhumassa tyhjyyteen. Ongelmissa ja arvoissa, jotka eivät muille enää merkitse mitään.

[sivustahuutaja]

^ ethän sinä ole kiinnostunut muiden maailmoista? Miksi siis muut olisivat kiinnostuneet sinun maailmastasi?

Kun lapsia sosiaalistetaan, ihan perusjuttu on opettaa heitä ajattelemaan asioita toisen ihmisen kannalta. Myöhemmin lapsille opetetaan, että ihmissuhteiden ylläpitämiseksi on hyvä osoittaa kiinnostusta muiden elämää, ajatuksia ja tunteita kohtaan. Kaikki nuo pitää lapsille opettaa, ettei tule rottatalo.

[Gat]

^ ethän sinä ole kiinnostunut muiden maailmoista? Miksi siis muut olisivat kiinnostuneet sinun maailmastasi?

Olenhan kiinnostunut, laajalti. Koetan ymmärtää asenteitaan enemmän kuin yleensä yritetään, vaikken aina hyväksy.

En vain enää TAPAA muita kuin satunnaisia savolaisia baarisimpansseja ja asioihini välinpitämättömiä huijareita. Netissä ympäri maailman on samanhenkisiäkin sirpale kerrallaan yksittäisasioissa. Mutta heitä en koskaan tapaa, valtameren takana. Ja varmasti heidänkin asiansa olisi junteille käsittämätöntä ja tylsää.

[Bhven]

Voitko G kertoa, jos elämäsi olisi täydellistä, millaista se olisi?

[Gat]

Voitko G kertoa, jos elämäsi olisi täydellistä, millaista se olisi?

Että olisi takaisin se oma lähipiiri edes henkisenä tukena. Mutta en minä pysty heitä henkiin herättämään. Enkä kavereitani palauttamaan.

Ulkomaailma taas on vieraita, joille mikään se ei merkitse mitään.

Jos ehkä liikana Homie-bashauksena case Homie. On soitellut minulle jo vuositolkulla tai alkaa ehkä jo ennen isänikin kuolemaa... niin Homie kertoo aina arkensa pikkusattumuksista, tv-ohjelmista jotka aikoo katsoa, kirjoista joita nyt lukee, levyistä joita kuuntelee ym. Minä kovasti koetan olla sosiaalinen ja jos asia on minulle tuttua, ponnistelen sanoakseni jotain positiivista, vaikka miten surkeana itse olen.

Kun taas jos minä selitän Homielle omia ihan surujen ulkopuolisiakin innostuksiani, kaikkea avaruuslennoista elänten tietoisuuteen tai Lappiin ja vuoriin tai tieteisleffoihin, niihin Homiella ei ole mitään sanottavaa. Ne ovat Homielle niin vieraasta maailmasta. On kuulemma niin "urbaani" ja Lemonin terassi. Siis Homie ja muut saavat kertoa omiaan, ja tuskin heille tulee mieleen ettei se ehkä kiinnostakaan. Minun taaas täytyy koko ajan ponnistella, että pysyn niissä tavallisuuden rajoissa, jopa baarien savolaissimpanssien kanssa. . Siis oikeastaan melkeinpä tietoista vittuilua minulta kertoa omia kiinnostuksiani, jotka eivät Homielle tai muillekaan mitään merkitse. Muut luulevat, että heidän maailmansa, kiinostuksensa ja senteensa on itsestäänselvyys. minun taas täytyisi pitää pieni luento ihan perusteistakin minua kiinnostavista aiheista. Jotka eivät heitä kiinnosta. Siis oikeastaan uhmaisin heitä enkä saisi mitään.

Ei sellainen tilanne ole vastavuoroista sosiaalisuutta ja yhteisyyttä heidänkään puoleltaan.

Jollaista Homie ei taida tarvita. Tai luulee, että hänellä on se jo. Taito olisi sekin. Mutta kun olen sanoisinko rikkaampaa kokenut ja sen menettänyt, sellainen ei riitä.

[So Hard]

No ensinnä. Hengaat joko yksin kotona juomassa tai savolaisessa lähiöräkälässä juomassa. Ketä sinä luulet tapaavasi? Avaruusmatkailuun perehtyneitä pystytisuisia neitseellisiä Lapin vaeltajia? Vai savolaisia baarisimpansseja?

Olet systemaattisesti eristäytynyt kaikista sosiaalisista kontakteista perähikiälle ja niille harvoille ihmisille, jotka osoittavat sinuun mitään positiivista kiukuttelet, vaadit palveluksia ja loukkaat heidän yksityisyyttään.

Aika monta vuotta sinulle sanottiin että älä omaishoida vanhempiasi vaan elämä omaa elämääsi. No sinä omaishoidit vanhempiasi perähikiällä ilman mitään sosiaalisia kontakteja ja nyt ihmettelet että mitäs nyt.

Jos haluat parantaa elämänlaatuasi, lopeta juominen. Hanki harrastuksia. Tapaat varmasti harratusten parissa enemmän samoista asioista kiinnostuneita kuin simpanssijuottolassa. Tätäkään neuvoa et varmasti kuuntele kuten aiemminkaan, mutta älä sitten odota että olosuhteet muuttuvat. Se kuule vaatii sitä vastuun ottoa ja muutoksien sietämistä.

[sivustahuutaja]

Ketä sinä luulet tapaavasi? Avaruusmatkailuun perehtyneitä pystytisuisia neitseellisiä Lapin vaeltajia?

Himokkaita, mutta siveitä! Ties vaikka juuri astelisi nakuna pellon poikki juhannustaikoja tekemässä!

EDIT: Harrastamisessa on se ongelma, että pitäisi tehdä jotain. Gattis haluaisi jutella avaruushommista jonkun kanssa, mutta haluaisiko avaruushommiin perehtynyt kovin kauaa jutella gattiksen kanssa, joka ei oikeastaan olekaan nähnyt kovin paljoa vaivaa aiheeseen perehtymiseen? Ehkä se toinen harrastaja ei käynyt avoimen yliopiston kursseja käyttääkseen vapaa-aikaansa karhupöhnäisen ummikon kanssa.

Parhaiten ja helpoiten sosiaalisiin kuvioihin pääsee viinan jättämällä ja uskoon tulemalla. Kirkon touhuissa ei ole niin nuukaa, onko katekismus luettu.

[James Potkukelkka]

Ei taida puuttua motivaatio vaan kyky ja voima. Surullista kyllä. Ja kyllä joku siivousliike putsaa hänen kämppänsä kunhan vain rahalla maksaa. Tämä on todettu monta kertaa.

En vieläkään usko siivousliikeen toimintaan käytännössä tässä heillekin varmasti oudossa kuviossa. Mutta tulossa siis ovat.

Kuussa on käyty yli 50 vuotta sitten ja venäläinen lääkäri leikkasi aikoinaan itseltään tulehtuneen ympilisäkkeen, mutta et usko, että siivousliike pystyy siivoamaan antamiesi ohjeiden mukaan? Noh. Pianhan se selviää. Jos homma johonkin kaatuu, niin siihen, että et ole paikalla sovitusti tai saat juoppohulluuskohtauksen ja säikähtävät.

[Gat]

Vittu teidän kanssa. Suu avautuu pilkkaan heti, ja tartutte yhteenkin esimerkkiin. "Avaruuslennot" olivat vain yksi esimerkki. Niin ja avaruuslennoista, että esim harrastajien ja ammattilaisten Nasaspaceflightforumilla ei tarvitse olla rakettitieteen ammattilainen. Hyvin kelpaa, jos amatööri sentään ymmärtää mistä puhuu. Koska ne ammattilaisetkin ovat erikoistuneita, yleinen keskustelu on totta kai kaikkien valistuneiden asiasta kiinnostuneiden juttua. Eikä niin että olisi vain "rakettieteen tohtorien" asiaa. Siis onko teidän maailmankäsityksenne tosiaan noin mekaanisen hierarkinen? Konemainen.

Homie kerran sanoi, että eiväthän nuo ihmisiä tavallisesti kiinnosta. Minä että onko se "tavallisuu joku ihanne vai. Ja miten kummmassa niistä tehdään menestyselokuvia. Niin avaruuslennoista kuin vaikkapa gorilloista. Ja Apollo 11- juhlavuoden aikaan oli telkkarissakin vaikka kuinka monta dokumenttia aiheesta. Suomen lehtipisteiden lehdissä myös. Joten ilmeisesti ne kiinnostavat sen verran suurta osuutta kansasta, että niitä kannattaa kustantaa ja julkaista. Homie taas ei huomannutkaan, koska aihe ei ole sitä hänen "tavallisuuttaan". Kuten Masi-sarjakuvat.

Oli esimerkki listasta josta esim. Homien kanssa ei kannata puhua kuten ei muistakaan Lapista vuoriin ja eläimiin ja tieteisleffoihin ym. ym. . Koska ne eivät häntä kiinnosta, niitä ei hänelle oikeastaan ole. mutta Homiella ei ole estoja soittaa omista kiinnostuksistaan, joita onneton taitaa kuvitella yleispäteviksi. No komppaanhan minä juttujaan jos asioista niistäkin tiedän, mutta vastavuoroisuutta ei ilmene.

Arkisempana asiana. baarissa sopii puhua esim. lätkästä. Koska se ilmeisesti kiinnostaa kaikkia.

Jos savolaiselle sanoo käyneensä Pohjois-Norjassa, savolainen kysyy: "No tuliko kallaa". Äitiäni kerran nauratti miten kuuli jonkun työkaverinsa käyneen Käsivarren lapissa johon äiti että kävittekö Kilpisjärvellä. Ei kuulemma, "kalassa myö oltiin". Toinen työkaveri taas kävi jossain etelänmatkalla ja valokuvissa oli vain häntä ja kavereitansa uima-altaalla ja rannalla. Nähtävyyksiä ei mitään, koska ne eivät heitä kiinnostaneet.

Kerran töissä selitin innostuneena tutkimuksista, että harmaapapukaijat ymmärtävät mitä puhuvat. Hän vastasi vain "Apinoevat". Siinä oli hänen kiinnostuksensa raja. Helppo kai se on niin olla, ei kuvaan ole sen varmempi kuin tavisjuntti.

Toinen, pääkirjanpitäjä taas innolla selitti keitä eri kuntien johtajia tuntee ja esitelmöi mm. käsityksiään vakuutusyhtiöistä Ilmeisesti ajatellen, että kaikkia niin kiinnostaa se hänen maailmansa. Kun toisen kerran näytin avaruussukkulaa, tuo että "Mereenkö ne laskeutuu?. Voi luoja.

Kommunikoi sitten näiden kanssa edes sosiaalisena kyhnytyspuheena, eivät ne muuta kuitenkaan tajua.

Pointtinani siis ja koettakaa vajakit käsittää: Ilmeisesti se olen minä, jonka pitää koko ajan miettiä onko kanssaturisija kuullutkaan jostain asiasta ja kiinnostaako se häntä eli kannattaako minun sanoa mitään. Kun taas normitavikset selvästi kuvittelevat, että se heidän ja kaveriensa maailma on itsestäänselvästi yleisesti kiinnostavaa. Heidän siis ei tarvitse koko ajan sensuroida aiheitaan, heille ei tulisi sellainen mieleenkään.

Joten ei sellainen ole vastavuoroista sosiaalisuutta.

Käytännön asioista ihan yksin selviäminen kun muita ei kiinnosta, on vielä raskaampaa. Joku So Hard otti taas asiakseen pilkata, miksi olin vanhempieni käytännössä omaishoitajana. Kun en muuta voinut ja lisäksi pidin vanhemmistani. Pakostakin siinä muu maailma jäi sivuun. Mutta teidän rinnakkaistodellisuudessanne eli ainoassa todellisuudessa teille on tietenkin toisin ja luulette sitä yleispäteväksi.

Kun serkkuni vaimo kuoli, kuulemma yksi sukulaistyttö hoiti kaikki järjestelyt. Ja kuulemma hyvin parjää nyt, koska "Tampereella on niin paljon vanhoja kavereita". No niinpä tietenkin. Ellei musta kirjani väärin muista, kun James Potkukelkan isä kuoli, James vain matkusti Pohjanmaalle valmiisiin ja hautajaisiin ja laupiaasti opetti äitiään käyttämään nettipankkia. Jonka tietenkin oppi heti, "facebook-mummo". Toisin kuin minun äitini, joka ei edes hiirtä oppinut eikä isäni graafista käyttöliittymää.

Homie ei koskaan tule joutumaan vastuuseen vanhemmistaan eikä kuolemansa jälkeisistä järjestelyistä, Jaa, onhan Homiella sisko!

Arvasinhan jo heti alkuviestissä, että ei teillä vastausta miten pärjätä yksinäisyydessä ole, koska ette itse joudu kokemaan. Sanoin myös, että parempi jos en selitä käytännön ongelmia, te vain ihmettelette ja pikkaatte. Niin kävikin.

Lisää pilkattavaa teille: Kun äitini kuoli, se ei merkinnyt muille mitään. (no ehkä sille serkulleni tulla siunaustilauuteen ainoana, Lahden sairaalan karuun kappeliin. Muut äidin sukulaiset ja ystävät olivat jo kuolleet.) Jouduin siis siinä järkytyksessä, huonossa omatunnossa josko mokasin äitini viimeisinä päivinä ja totaalisessa yksinäisyydessä hoitamaan kaiken järjestelyn itse.

Tämä edellytti käyntejä juristilla, pankeissa, väestörekisterissä, yhteyksiä seurakuntaan ja verenimijä- hautaustoimistoon. Ihan yksin kontaktit miettien. Myös maksaen, kun äitini tili loppui. Kenenkään piittaamatta vaikka raha toki kelpasi. Käyttötilini kurahti tyhjiin niille pakollisille hyeenoille ja McJannen gangstereille, piti lunastaa sijoituksiani ja pankkiin senkin takia.

Vaati jatkuvaa autolla suhaamista siksakkia väliä Orimattila-Varkaus-Orimattila-Lahti-Varkaus-Orimattila-Varkaus-Orimattila-Varkaus. Yksin tietenkin. Erehdyin kysymään taloyhtiöltä, josko vuokrasopimuksen vain siirtää minun nimiini. Virhe, koska luultavasti jos en olisi kysynyt, luultavasti eivät olsi huomanneetkaan pitkään aikaan, että äitini oli kuuollut, kunhan vuokran maksaisin. Siten minulle laupiasti kerrottiin, että onhan minulla kuukausi aikaa muutaa pos! Mikä olsi ollut mahdotonta minun järkestää kaiken muun toiminnan keskellä. (Jaa teillä on kai tavaraa vain pöytä, tuoli,telkkari ja läppäri sekä vaatteenne. Ja ei, en anna antiikkihuonekalujani roskalavalle!)

Suurin vaivoin sain heidät käsittämään, että en ole sisäänmuuttaja enkä uusi asukas, olen 50-50 asunut näin koko ikäni ja kamat sisällä ovat minun. Heidän oli hyvin vaikea käsittää niin tavanomaisesta poikkeavaa. Kuten minun asiani aina ovat, ja siitä pilkkaatte. Koska teillä on toisin.

Oli kuitenkin tulossa tarkastus nimikkeellä "asunnon kunnon tarkastus" kuten "uusien" vuokralaisten tapauksessa aina. Onnistuin taas selittämään, että remonttia en tarvitse, minä asun jo täällä ja tavaran siirto edes remontin takia olisi minulle mahdotonta saati siirtää ne väliaikaisestikaan 300 km. Tarpeettomasti, remonttia en tarvitse) Kyse ei ollut siisteystarkastuksesta silloin, vaan asunnon fyysinen kunto. Tajusin, että ensi pitäsi kuitenkin siivota, jota en jaksanut. Joten lahjoin McJannen suvun apuun liian isolla rahalla. Ketään ystäviä ja sukua kun ei minulla ole, vain piittamaton, ihmettelevä ja pilkkaava vieraiden olentojen maailma nyt.

ETTE TE VASTAAVAA KOSKAAN KOE! Te OLETTE NIIN ERINOMAISIA JOLLA OIKEUDELA ASIANNE ON VAIN PILKATA, YLIOLENNOT!

Vittu kiroaisin teidät jos sellaiseen uskoisin.

[So Hard]

Kun en muuta voinut

Älä puhu paskaa. Teit valinnan ja nyt elät sen seurausten kanssa. Sinulla on tuo täysretardi tapa esittää kaikki valintasi ainoina vaihtoehtoina kaiken muun ollessa täysin mahdotonta.

Kun äitini kuoli, se ei merkinnyt muille mitään

Vanhat ihmiset kuolevat. Ei sen pitäisi sinullekaan merkitä niin paljon, mutta merkitsee koska et koskaan ole saanut napanuoraa katki ja omaa elämää käyntiin. Olisi korkea aika aloittaa, jos haluat joskus kokea jotain positiivista.

[Gat]

Kun en muuta voinut

Älä puhu paskaa. Teit valinnan ja nyt elät sen seurausten kanssa. Sinulla on tuo täysretardi tapa esittää kaikki valintasi ainoina vaihtoehtoina kaiken muun ollessa täysin mahdotonta.

No mitä olisin voinut tehdä? Neuvopa, kun niin viisas olet. Kun minä kerron miksei voinut, sinä pidät selittelynä ja pilkkaat.

[So Hard]

Kun en muuta voinut

Älä puhu paskaa. Teit valinnan ja nyt elät sen seurausten kanssa. Sinulla on tuo täysretardi tapa esittää kaikki valintasi ainoina vaihtoehtoina kaiken muun ollessa täysin mahdotonta.

No mitä olisin voinut tehdä? Neuvopa, kun niin viisas olet. Kun minä kerron miksei voinut, sinä pidät selittelynä ja pilkkaat.

Se keskustelu on käyty jo aiemmin moneen kertaan. Onko Karhu vienyt muistin?`Anteeksi, mutta en aio tuhlata aikaani kertoaksesi sinulle miten edesmenneet vanhempasi tulisi hoitaa.

[James Potkukelkka]

Kun en muuta voinut

Älä puhu paskaa. Teit valinnan ja nyt elät sen seurausten kanssa. Sinulla on tuo täysretardi tapa esittää kaikki valintasi ainoina vaihtoehtoina kaiken muun ollessa täysin mahdotonta.

No mitä olisin voinut tehdä? Neuvopa, kun niin viisas olet. Kun minä kerron miksei voinut, sinä pidät selittelynä ja pilkkaat.

viewtopic.php?p=715204#p715204

[Gat]

Ei tuossa Jameksen linkissä ole kuin silloin akuutista lääkäriinpääsyongelmasta- asia sitten järjestyi muutenkin kuin mennä vastaanotolle jonottamaan. Eikä isällä vielä mitään vanhainkotidiagnoosia ollut, sitä oltiin tutkimassa.

So Hard luultavasti tarkoittaa miksen laittanut vanhempiani hoitokotiin. No, ehkä se teidän lala-landissanne järjestyy helposti, ja suvussanne on vanhuksia jotka helposti pääsivät vanhainkotiin ja viihtyvät niiiiiin hyvin.

Kun taas tässä pilkkaamassanne todellisuudessa ei vanhainkotiin niin vain pääse. Ensin tulisi vaihe, tarvitaanko ruuan ja lääkkeiden tuontia kotiin. Sellainen ei sisällä kaupassa käyntiä eikä pyykin pesua eikä siivousta. Sitten jos sellaisen "kotihoidon" piiriin on päässyt, voi kestää vuosia, kunnes toteavat ettei vanhus selviä yksinään. Enkä minä heitä yksinään voinut jättää, viime vuosina jos äitini kaatui, ei päöässyt ilman apua yksin eikä isäni osannut nostaa. Joten vanhainkotitarvetta vähentäisi, jos taloudessa onkin koko ajan nuorempi ihminen auttamassa. Enkä minä halunnut hylätä heitä yksin. Ja vaikka vanhainkotijonoon pääsisikin, enonikin ol jo jonossa, mutta niinpä vaan kuoli 90-vuotiaana tavalliselle sairaalan osastolle, joka siis ei ollut edes vanhainkotipuoli. Vaikka kotihoito löysi pari kertaa raporankana lattialtaan, niin ei hoivakotiin. Meidänhän se oli tultava.

Lisäksi äitini halusi vanhainkotiin nimenomaan Orimattilassa, jolloin olisi lähempänä minua ja vanhaa kotitilaansa, jossa muutenkin vietti lumettomat kuukaudet. Se taas ei onnistu Varkauden kansalaiselta, ellei muuta kirjojaan Orimattilaan. Se olisi vaatinut paitsi samaa ensin kotihoitovaihetta Orimattilassakin (ja taas minä tietysti siellä) ja sitäkin ennen olisi pitänyt vääntää kirjoilla olo Orimattilaan. Jolloin tämä Varkauden kaupungin omistama kämppä olsi pitänyt nopeasti tyhjentää. (Harmi, etten silloin tajunnut, että olisinhan voinut itse vaihtaa kirjoillaoloani ja ottaa Varkauden asunnon omiin nimini, kuten äitini kuoltua. Niin ainakin lisäaikaa vanhainkotiakin odotellessa.)

Kuitenkin vanhainkotipaikat ovat niukilla. Äiti kerran soitti yhteen Orimattilassa ja siellä joku akka kivahti: "Ettekö te käsitä, että jonkun täytyy kuolla, ennen kuin täällä paikka vapautuu?" Sama ruuhka yksityiseenkin hoivakotiin.

Lisäksi vanhempani totta kai olivat lukeneet kaikki lehtien ja katsoneet teeveen kuvaukset hoivakotien surkeudesta. Että annetaan maata vuorokausia vaipoissa, vessassakäynti yöllä maksaa, henkilökunnan riittämättömyydestä, ulos pääsyn rajoittamisesta ym. Joten totta kai kuten kuka vain, vanhempani halusivat pysytellä kotona niin pitkään kuin pystyivät.

Sanoin kyllä kerran, että kuulkaas minä en enää jaksa, kun en jaksa itseänikään enää kantaa, niin en teitäkään. Menkää hoitokotiin. Myönsivät, mutta se jäi siihen vielä.

Äidin kanssa kyllä sovittiin, että syksyllä hän ottaa hoitokotiasian tosissaan. kunhan kesän saisi olla maalla ennen sen selvityksen alkamista. No, äitini kuoli sitten kevättalvella lumihankeen.

Ja nyt tulee tietysti ihmettelyä, vittuilua ja tositarinoita miten helposti teidän vanhuksenne ovat hoitokoteihin päässet ja miten tyytyväisiä ovat siellä. Tai vaikka eivät vielä hoivakodissa olisikaan, totta kai heillä on lähellä paljon muuta sukua auttamassa! Samalla paikkakunnalla vaikka persjönsterissä. Ette siis joutuisi valitsemaan hylätäkö vanhukset kokonaan. Kylmäkiskoisina varmaan voisitte niin tehdä.

Nuo ovat varmaan tositarinoita teidän rinnakkaistodellisuudestanne. Todellisuus muuttuu kun eri ihminen puhuu. Varmaan hihhulien kertomukset ihmeparantumisista ja miten musta mies tulee viidakosta ylistäen Jeesusta selvevää savvoo vientäen ovat nekin totta, mitä sitä kiistämään. Eri rinnakkaistodellisuus. Ja teidän vanhusasianne ihan oikeasti totta, en epäile. Te taas pilkkaatte minun tilanteitani, koska teillä on toisin.

[So Hard]

Tosiasiassa kyse on siitä, että sinä olet tehnyt kaiken vanhempiesi ehdoilla ja antanut heidän pomputtaa itseäsi miten lystäävät. Nyt kun heitä ei ole, sinulla ei ole sitä samaa sosiaalista piiriä mikä niillä on jotka muuttavat pois kodista, harrastavat, opiskelevat, tekevät töitä ja ylipäänsä muuta kuin runkuttelevat ja karhuttelevat vanhempien nurkissa.

Valinnoilla on seurauksia. Nytkin valitset jatkaa runkuttelua ja karhuttelua edesmenneiden vanhempiesi nurkissa, muistoihin ja menneeseen takertuneena. Se on oikeasti säälittävä ja surkea tapa elää, mutta koeta nyt ymmärtää että ainoa joka voi valita tehdä sille jotain on sinä.

[Gat]

Pidin vanhemmisani, he olivat perhe ja kotilauma, parhaat ystäväni, toisilleen lojaali (miinus tietysti isäni 70-luvun seikkailut.) Sinulla ehkä ei ole sellaista laumaa?(Jaa onhan sinulla vaimo? Mihin sinä sellaista tarvitset? Luovupa siitä ja kaikista kontakteistasi!!) Ei Homiella ainakaan, eikä osaa kaivata.

Mutta nytkin minulla on vaihtoehdot vähissä. Sitä siivousfirmaa ja juopottelun vähentämistä lukuunottamatta ette keksi mitään miten pärjätä totaalisessa yksinäisyydessä ja miten mikään minun maailmassani ei käytännössä merkitse muille mitän.. Jollaista ette koskaan koe.

[Bhven]

ette keksi mitään miten pärjätä totaalisessa yksinäisyydessä ja miten mikään minun maailmassani ei käytännössä merkitse muille mitän..

Miten olet itse ajatellut ratkaista tämän ongelman?

[Gat]

ette keksi mitään miten pärjätä totaalisessa yksinäisyydessä ja miten mikään minun maailmassani ei käytännössä merkitse muille mitän..

Miten olet itse ajatellut ratkaista tämän ongelman?

Sitä ei voi ratkaista. Ette tekään. Outo asia teille varsinkin. Jos ajattelee, että' tämä on nyt tätä... niin onhan se, mutta silti olen yksin tyhjyydessä. Ihan äkkiä kävi niin. Ei auta baarit, kansalaisopistot, ei varsinkaan homiet.

Tämä ketju on minulle kai niinkuin että psykiatrieille näitä kai selitetään. Ei heistäkään apua ole sikäli, että oikeasti paskaakaan nakkaisivat toisen ihmisen maailmasta.

Mutta ilmeisesti puhuminen sinänsä helpottaa. Vähän parempi kuin höpöttää yksin tyhjään ilmaan, jota olen jo alkanut tehdä. Tai ajattelu omassa päässä, käsittäen, että kukaan ei edes kuule.

[So Hard]

Pidin vanhemmisani, he olivat perhe ja kotilauma, parhaat ystäväni, toisilleen lojaali (miinus tietysti isäni 70-luvun seikkailut.) Sinulla ehkä ei ole sellaista laumaa?(Jaa onhan sinulla vaimo? Mihin sinä sellaista tarvitset? Luovupa siitä ja kaikista kontakteistasi!!) Ei Homiella ainakaan, eikä osaa kaivata.

Minäkin pidän vanhemmistani, mutta en missään tapauksessa sietäisi asua heidän nurkissaan. Kerran muuttojen välissä piti olla viikko parikymppisenä, kyllä koetteli hermoja puolin ja toisin.

Olen kyllä eri mieltä siitä, että perheesi olisi ollut lojaali, erityisesti sinua kohtaan. Omat vanhempani edellyttivät että peruskoulun jälkeen joko opiskellaan tai ollaan töissä ja tukivat kotoa muuttoa sen sijaan että olisivat mahdollistaneet nurkissa hillumisen aikamiespojaksi. Lisäksi he antoivat vahvat valmiudet pärjätä itsekseen ja onnistua. Sinun vanhempasi ovat ensin mahdollistaneet sosiaalisen eristäytymisesi ja sen jälkeen syyllistäneet sinut kotiorjaksi itselleen. Palkkioksi jäi vain synnintunto siitä, että hyvin iäkkäinä kuolivat kuten hyvin iäkkäillä on tapana kuolla.

Pointti on juuri siinä, että sosiaalisista kontakteista ei pidä luopua vaan niitä pitää vaalia ja niitä kannattaa hankkia. Silloin elämässä on sisältöä. Oli se sitten (oma) perhe, harrastuspiiri tai mieluisa työyhteisö.

[Bhven]

Sitä ei voi ratkaista. Ette tekään.

No vittuako sitten kyselet! Saatanan urpo.

[sivustahuutaja]

Olen kyllä eri mieltä siitä, että perheesi olisi ollut lojaali, erityisesti sinua kohtaan. Omat vanhempani edellyttivät että peruskoulun jälkeen joko opiskellaan tai ollaan töissä ja tukivat kotoa muuttoa sen sijaan että olisivat mahdollistaneet nurkissa hillumisen aikamiespojaksi.

Karkeasti vanhempien pitää tehdä kolme hommaa:
1. Opettaa lapsi leikkimään muiden kanssa 3-4 vuoteen mennessä
2. Tuon jälkeen vanhemmilla on iso rooli lapsen kaverisuhteissa koulun ensimmäisille luokille asti
3, Sitten siirrytään hieman taka-alalle, mutta tuetaan kaverisuhteissa ja oman paikan löytämisessä maailmassa
4. Peruskoulun jälkeen aletaan auttaa ja hieman tuuppiakin lasta maailmalle

Noista kohdat 1 ja 2 voivat vaatia paljonkin duunia. Lähipiirissä on keissejä, joissa syystä tai toisesta näissä on jääty jälkeen ja jälki on lapsen kannalta kamalaa.

[Homeboy65]

Gat. Näistä meidän puheenaiheista. Ensiksi on aksioma että jokaisella on omat kiinnostuksen kohteensa. Toiseksi ei se tavallisuus ole mikään ihanne vaan realiteetti. Useimpia ihmisiä kiinnostaa vaan vähän maanläheisemmät asiat kuin avaruus, tiede, eläinten käyttäytyminen jne. Useimmat ihmiset myös rajaavat elämänsä aika pitkälle yksityisyyteen, osakulttuureihin, arkipäivään. Tämä koskee myös paljolti ns. sivistyneistöä.
Sinä olet myös puhunut ja minä olen kuunnellut PALJON sinun juttujasi. Ihan arkiasioitasi. Ja sinä olet myös paljon toistanut täysin samoja asioita: siivousongelmiasi, yhteyksien katkeamista kavereihin, Orimattilan tilannetta, sekoilevaa uskista, muistoja vanhemmistasi ym. Siis SAMOJA asioita, ei samanlaisia. Todella moneen kertaan.

Voisin nyt esittää kritiikkiä mutta en viitsi. Jotenkin tulee mieleen vanha sanonta jonka allekirjoitan: älä lyö lyötyä.

[annepa]

Pidin vanhemmisani, he olivat perhe ja kotilauma...

Minäkin pidän vanhemmistani, mutta en missään tapauksessa sietäisi asua heidän nurkissaan. Kerran muuttojen välissä piti olla viikko parikymppisenä, kyllä koetteli hermoja puolin ja toisin.

Olen kyllä eri mieltä siitä, että perheesi olisi ollut lojaali, erityisesti sinua kohtaan.

No ihan samat asiat tuli mieleen. Minun vanhempani olivat lojaaleja meitä lapsia kohtaan So Hardin kuvailemalla tavalla. Lojaalisuus jatkui kun aikuistuimme siskoni kanssa. Isä tuli jopa hakemaan minut Helsingistä muuttokuormineni silloin 6 vuotta sitten tapahtuneessa myräkässäni. Muutin suoraan vanhemmilleni, mutta ajatuksena ei kenelläkään ollut, että jäisin sinne kökkimään, vaan tarkoitus oli että muutan omaan kotiin kun sellainen löytyy. Ja löytyikin ja lojaali isäni kävi sitä tarkastelemassa ennen kauppoja ja remontoimassa ja opettamassa minullekin remontoimista kauppojen jälkeen. Me olemme lauma, jonka koko ja muoto muuttuu, mutta me olemme myös itsenäisiä yksilöitä, jotka pärjäävät omillaan, jos tarve on.

Minusta tuo Homien dissaaminen on tökeröintä mitä olen kuullut ja lukenut pitkään aikaan, mutta kai se on niin, että sairas nuppi ei ymmärrä käytöstapoja ja kohtuullisuutta.

[James Potkukelkka]

Minusta tuo Homien dissaaminen on tökeröintä mitä olen kuullut ja lukenut pitkään aikaan, mutta kai se on niin, että sairas nuppi ei ymmärrä käytöstapoja ja kohtuullisuutta.

Juu. Kun Gat kohtelee ainoaa ihmistä, joka häneen pitää yhteyttä, noin, niin ei tarvitse ihmetellä, jos ei ole kavereita.