Onko lapsiseksi sairasta?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
vieras

Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja vieras »

Tiedän, ettei tämä kuulu shrinkiin, mutta pedofilia ei mielestäni istu oikein erotiikka-osastoonkaan. Lisäksi ajattelin, ettei kellään ole kuitenkaan pokkaa kirjoittaa omalla nikillään mitään kovin rakentavaa tästä aiheesta edes näin ei-omakohtaisesti yleisen kiinnostuksen pohjalta.

Seksifantasiat ja todellisuushan ovat kaksi eri asiaa ja monesti olen kuullut että fantasioidensa rajoittamisesta tai niistä syyllistymisestä seuraa vain hallaa mielenterveydelle ja kaikenmaailman seksuaalisia lukkoja. Raiskauksesta fantasioivat naiset eivät oikeasti halua tulla raiskatuiksi ja vaikka näkisikin märkiä unia saman sukupuolen edustajasta ei se tee kenestäkään homoseksuaalia. Mutta kuinka suhtautuisit, jos huomaisitkin kiihottuvasi lapsiseksin ajattelemisesta? Tietoinen asian kieltäminen kun johtaa vain "ei saa ajatella vaaleanpunaista elefanttia" -efektiin eikä terapialla ole todistettu pystyttävän vaikuttamaan pedofiilien mieleen (eri asia sitten tekevätkö pelkät ajatukset kenestäkään pedofiilia tai mitään muutakaan).
slam

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja slam »

Kaiketi ihminen näkee unta sellaisesta, jota on päivän aikana miettinyt.
Mida

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Mida »

Pitäköön itse kukin itsellään millaisia seksuaalifantasioita tahansa. On täysin eri asia toteuttaa niitä käytännössä kuin vain pyöritellä mielessään. Lapsiseksin suhteen on hiukan kyseenalaista kyllä tutkiskella ja ehkä levitelläkin lapsipornomateriaalia, koska se taas kannustaa jotakuta muuta lapsipornon tekemiseen. Mutta siis, missä se raja taas menee. Saa luvan pohtia.

En näe fantasioinnissa mitään haittaa jos se tosiaan pysyy esimerkiksi juuri tässä pedofilia-asiassa pelkkänä fantasiointina.

Ja tosiaan on ihan totta, että monet fantasiat ovat sellaisia, joista saa kicksejä nimenomaan fantasioina. Jos se tilanne tulisi todelliseksi, reaktio voisi olla täysin päinvastainen. Esimerkiksi useinmiten nimenomaan nämä naisten raiskausfantasiat ovat tällaisia.
HellBell

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Kysytään realistisempi kysymys: tunnetko isompaa vetoa lapsiin kuin aikuisiin seksuaalisessa mielessä, kun liikuskelet irl:ssä?

Haluaisitko toteuttaa jonkin lapsiseksifantasian vai ovatko ne mielessäsi vain fantasioina?

Edit: poistin 3/4aa tekstistä, koska en jaksa jäädä jänkyttämään siitä, olenko estoinen vai kenties vain vanhoillinen vai molempia tai entten tentten teelika mentten jopa suvaitsematon.
MarthaFocker

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja MarthaFocker »

Voiko ihmismieli pitää fantasian fantasiana?
Kertooko sairas fantasia sairaasta mielestä?
Jos tuollaisen ajatuksen pystyy realisoimaan itselleen, niin voiko sen tiedon kanssa elää?
Onko ihminen pedofiili ennen kuin hän painaa lasta? Onhan homokin homo vaikkei koskaan olisi vielä harrastanut seksiä saman sukupuolen kanssa.
Ja jos näin on, niin kyllä minä tuomitsen ihmisen sairaaksi, enkä kuittaisi olankohautuksella sitä, jos joku fantasioi lapsen painamisesta vaikkei mitään rikollista siihen suuntaan olisi koskaan tehnytkään.
Quarter

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Quarter »

Jos fantasiat on ihan ok niin leikitäänpä että sinulla on homoseksuaalifantasia ja lapsiseksiin liittyvä fantasia. Kumman kerrot mielummin kumppanillesi? Tai jos vaikka näet unta. Toisessa harrastat homoseksiä ja toisessa panet jotain 11-vuotiasta. Kumman unen kerrot ehkä naureskellen saunaillassa?
vieras

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja vieras »

Mainittakoon, etten ole itse oikeasti lapsista varsinaisesti fantasioinut (yhtä hämärää varhaisnuori-unta lukuunottamatta joka hyvin selkeästi johtui ennen nukkumaanmenoani mielessä pyörineistä omaan lapsuuteen liittyvistä kysymyksistä, mutta hämmensi silti ja sai miettimään asiaa). En kuitenkaan puhunut missään itsestäni, vaan kysymys kuului, kuinka reagoisit jos ITSE huomaisit itsellesi käyvän niin etkä enää täysin voisikaan sulkea lapsiinsekaantujia niiksi "toisiksi, jotka ovat pahoja ja sairaita"? Kyllähän sitä kaikenlaisesta kieroutuneesta tai sairaasta saattaa ajatustasolla kiihottua muutenkin (vrt. juuri raiskausfantasiat, väkivalta) ja tavallaan juuri osaksi kieroutuneisuuden vuoksi - se kielletyn hedelmän maku ja tukahduttaminen jättää asiat kytemään ja vaan ruokkii niitä. Toisaalta, voiko siitä että antaa itselleen vapaat kädet fantasioissaan mihin tahansa seurata (kuten martta sanoi) estojen (tai tässä tapauksessa myös moraalin?) höltymistä tosielämässäkin?

Sanottakoon vielä, että tarkoitukseni ei ole tässä mitenkään puolustella pedofiliaa tai tehdä siitä ymmärrettävää, tämä vaan on jotenkin ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen aihe.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

vieras kirjoitti: kysymys kuului, kuinka reagoisit jos ITSE huomaisit itsellesi käyvän niin etkä enää täysin voisikaan sulkea lapsiinsekaantujia niiksi "toisiksi, jotka ovat pahoja ja sairaita"?
Varmaan alkaisin pohtia miksi. Mikä lapsissa olisi niin viehättävää. Avuttomuus, minun ylivaltani, kokemattomuus, minun valtaisa tietomääräni heihin verrattuna, teeskentelemättömyys, minun pelini.

Ajatuksia voi olla mutta aikuisen tulisi miettiä minkä vuoksi niitä pulpahtelee eikä mennä jokaisen vision mukana. En voi kannattaa oikeutta fantasioida ihan mistä vaan, se ei tee itselle hyvää. Tai ainakaan minulle, jos joku kokee vahvistuvansa venyttämällä mielikuvitustaan rivouksilla, se hänelle sallittakoon. Silti en kannata sietokyvyn omaehtoista nostoa mielikuvaharjoittein.
Elämä kantaa, jos sen antaa
HellBell

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja HellBell »

vieras kirjoitti:.. En kuitenkaan puhunut missään itsestäni, vaan kysymys kuului, kuinka reagoisit jos ITSE huomaisit itsellesi käyvän niin etkä enää täysin voisikaan sulkea lapsiinsekaantujia niiksi "toisiksi, jotka ovat pahoja ja sairaita"? .. Toisaalta, voiko siitä että antaa itselleen vapaat kädet fantasioissaan mihin tahansa seurata (kuten martta sanoi) estojen (tai tässä tapauksessa myös moraalin?) höltymistä tosielämässäkin?
..
Jos Itse huomaisin itselleni käyvän niin, alkaisin ( kuten Melnais tuossa jo myöskin vastasi) miettiä syitä siihen ja sitä myöden ratkaisua siihen. Harkitsisin myös terapiaan menoa.

Ja siitä että esimerkiksi ruokkii mitä ääripäisempiä fantasioita esimerkiksi lapsipornovideoilla (sinällään jo laitonta) ja muulla lapsipornomatskulla, saattaa seurata yhä pidemmälle menevää mieltymystä toteuttaakin niitä juttuja. Sillä miten/millä mieltä ruokkii, ON väliä.
Kyllähän ihmisen mielessä käy vaikka mitä ajatusta ja joistain tabujutuista voi kokea hetkellistä kiihotusta tai niistä voi olla fantasioiksi asti, mutta että jos nyt aletaan oikein toden teolla fantasioimaan jostain lapsiseksistä (joka näistä tabujutuista eniten on mielestäin sellainen, joka jo fantasioinnin tasalla vaikuttaa vaivaannuttavalta) niin.. huolestuttavaa. Etovaa.

Ja vielä lisäys tähän väliin: varmaan jokaisella (en tiedä, luulen taas ties mitä) on joitain pimeämmän puolen (en keksinyt tähän parempaa sanakuvausta..) fantasioita, mutta ei niitä halua väistämättä tuoda ilmi, aivan kuten ei ilmaise kaikkia ajatuksia joka tilanteesta; ihmisellä on aina jotain omaa ja sellaista jonka vain hän pitää itsellään, muu olisikin mahdotonta. Ja jos niistä fantasioista on ns. ongelmaksi asti (alkavat viedä ajatuksilta muuta tilaa ja pyörivät yhtä mittaa päässä), niin silloin voi varmaan ajatella niistä olevan todellistakin haittaa ja asialle koitettavan tehdä jotain.

(Koska ihmisen mielikuvituksessa pyörii sitä sun tätä ja osa siitäkin vain lyhykäisinä mielikuvina, voi olla hyvä miettiä esim. uuden tuttavan tai seurustelutyypin suhteen, mitä sitä oikein sanoo ja onko sanomalla jokin sellainen vaikutus, joka sillä halutaan olevan vai voiko sanominen aiheuttaa vaikkapa ahdistusta toiselle. "Olen joskus miettinyt miltä tuntuisi raiskata.." : Ei, tätä ei kannata mennä kaikessa ekshibitionistisessa nautinnonhalussaan heti täräyttämään toiselle. Yhtä tällaista virkettä vastaan joutuu selittämään 50 muuta virkettä siitä, kuinka se nyt vain oli sellainen mielenkiinnon herättävä fantasioiva ajatus, jota ei suinkaan ollut ajatellut toteutettavaksi sitä myöden.)

Edit: lisäys
Viimeksi muokannut HellBell, 12.12.2005 16:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
sivustahuutaja
Kitisijä
Viestit: 21247
Liittynyt: 15.08.2005 0:29

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja sivustahuutaja »

Suvinen kirjoitti:Lapsiseksissä kyllä raja menee juuri tuossa, ettei sitä saisi edes etsiä käsiinsä, saati levittää. Mielikuvituslapsi ei kärsi, oikea kärsii AINA.
Nabakovin Lolita taitaa löytyä joka kirjastosta. En ole siis aivan varma koskeeko tuo hallussapito ja levityskielto vain live-materiaalia?

Pedofilian kohdalla sairaalloisuus määritellään kuten muunkin seksuaalisuuden kohdalla: haittaa henkilön elämää ja henkilön on vaikea sopeutua yhteiskunnan normeihin. Ihan perus hetero-meininki voi olla sairaus, jos se tarkoittaa ettei pysty pitämään näppejään irti vastakkaisesta sukupuolesta missään tilanteissa.
Mida

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Mida »

sivustahuutaja kirjoitti: Nabakovin
Vladimir Nabokov, ellen ihan metsään muista.
Pedofilian kohdalla sairaalloisuus määritellään kuten muunkin seksuaalisuuden kohdalla: haittaa henkilön elämää ja henkilön on vaikea sopeutua yhteiskunnan normeihin. Ihan perus hetero-meininki voi olla sairaus, jos se tarkoittaa ettei pysty pitämään näppejään irti vastakkaisesta sukupuolesta missään tilanteissa.
Tätä sairaalloisuuden määritelmää olen itsekin miettinyt. Tuntuu, että moni tuomitsee hyvin monia poikkeavuuksia sairaaksi oikeastaan edes miettimättä miksi se on sairasta tai että mikä siitä tekee sairasta.

Itse pidän pedofiliaa toteuttavaa ihmistä jo kyllä sairaalloisena, koska hän asettaa oman hetkellisen mielihyvänsä painamaan vaakakupissa enemmän kuin toisen ihmisen henkisen pitkäaikaisen vaurioittamisen välttämisen. Eikä se ole mikään oikeutus, jos sattuukin käymään niin, että lapsi sitä itse halusi ja tykkäsi siitä. Aikuisen pitäisi kyetä ymmärtämään lapsen keskenkasvuisuus myös tällaisten halujen kypsymättömyydessä, oli se varhaisteini miten halukas ja päättäväinen tahansa.

Täällä kysyttiin myös mitä itse tekisin, mikäli huomaisin itsessäni taipumusta viehtyä lapsista seksuaalisessa mielessä. Mitäpä minä. Pohtisin asiaa, juttelisin todennäköisesti kumppanini kanssa, tosin kyllä painottaen että ikimaailmassa käytäntöön en tuota laittaisi. En usko, että koskaan pystyisin, ellen sitten todellakin vinksahtaisi mieleltäni kunnolla. Mutta siinä tapauksessa olisikin parempi, että joku läheinen tietäisi asiasta ja osaisi tarpeen tullen suojella lasta ja toimittaa minut hoitoon.

Ja mikä ihmeen heitto se oli siitä saunaillassa kehuskelemisesta? Oliko siinä joku perusoletus, että ihmiset salaavat vain kaikkein häpeällisimpiä asioita? Pah.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Varmaan samasta syystä ihmisillä on vaikka minkälaisia hirveitäkin fantasioita, koska mieli ei tunnista heti, mikä on sopivaa seksiä ja mikä ei. Se on vain seksiä.
Viimeksi muokannut Keikaus, 18.12.2006 1:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Clay »

Melnais kirjoitti:Ajatuksia voi olla mutta aikuisen tulisi miettiä minkä vuoksi niitä pulpahtelee eikä mennä jokaisen vision mukana.
Molempi parempi.
Melnais kirjoitti:En voi kannattaa oikeutta fantasioida ihan mistä vaan, se ei tee itselle hyvää.
Tarkoitatko tällä, että moraalin tulisi olla staattinen ja muuttumaton? Niitä asioita pitäisi välttää, mitkä on moraalin kanssa ristiriidassa?
Melnais kirjoitti:Tai ainakaan minulle, jos joku kokee vahvistuvansa venyttämällä mielikuvitustaan rivouksilla, se hänelle sallittakoon.

Käsittääkseni kyse nyt ei ollut mistään karaisemisesta - vaan siitä, ettei tukahduta fantasioitaan. Karaisemisesta voitaisiin mielestäni puhua silloin, jos ei kiihotu pedofiliasta, mutta silti jostain kumman syystä siitä fantsuaa.

Tähän mennessä en ole fantasioita kavahtanut enkä aio niin tehdä jatkossakaan - onneksi en toistaiseksi ole törmännyt kuitenkaan pedofiliafantasioihin.
Nyt penikseni on fantastinen!
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Suvinen kirjoitti:Mutta pointtini siis: sairaita fantasioita ei ole olemassakaan, koska vasta teko on sairasta. Jos mielikuvitus päättää, mikä sinua kiihottaa, et kertakaikkiaan voi sitä kieltää.
Siitäpä niitä seksuaalitraumoja vasta kehittyisikin..

Ja ei; en aio jakaa omia fantasioitani. Hämmästyisitte :shock:
Hurjimmat leikkini käyn mielessäni; tosielämässä olen hyvin sovinnainen.
Tulipa tästä mieleeni, olikohan se nyt Kari Heusalan Naisen seksuaalisuus -kirjasta tarina naisesta, joka fantasioi alaikäisestä tytöstä, jota hyväksikäytettiin. Tämä fantasia kuitenkin ahdisti naista, joten hänen terapeuttinsa kehotti naista tekemään tytöstä pikkuhiljaa sopivamman ikäistä. Nainen kaiketi teki työtä käskettyä ja tuli onnellisemmaksi. Sen pituinen se.
Kikkelis kokkelis.
Vieras

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

On, kaikkine muotoineen. Ja täällä ollaan alati valmiina lahtaamaan väkeä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

vieras kirjoitti:kuinka suhtautuisit, jos huomaisitkin kiihottuvasi lapsiseksin ajattelemisesta?
Aihe on minulle hankala käsiteltävä siksi, että lapsiseksi lienee luonteeltaan varsin kaukana mistään mikä itseäni yleensä kiihottaa, ja siksi on erittäin vaikea kuvitella että noin kävisi. Jos olen parisuhteessa, seksuaaliset fantasiani rajoittuvat useimmiten yksinomaan partneriini, joten jo siksikin lapsiseksimielikuvien mukaantulo tuntuisi hieman hälyttävältä. Toisaalta ne fantasiat joita minulla on ollut parisuhteen ulkopuolella, ovat luonteeltaan hyvinkin irti todellisuudesta (monesti juttuja, jotka eivät mitenkään olisi IRL edes mahdollisia), joten en varmaan automaattisesti pitäisi itseäni pedofiilina vaikka näissä lapsia esiintyisikin. Olisin silti yllättynyt, kaikki aiemmat fantasiani kun ovat aika johdonmukaisesti olleet sellaisia joissa itse olen alistuvassa roolissa.

No, jos noin kuitenkin kävisi, lähestyisin asiaa varmaankin samaan tapaan kuin Melnais jo ehdottikin: syitä miettimällä. Näkisin tämän ensisijaisesti mahdollisuutena oppia seksuaalisuudestani jotakin uutta. Uskon fantasioiden voivan merkitä muitakin mieltymyksiä kuin nimenomaisesti sitä mitä fantasia kuvaa - siis uskon niiden ainakin itselläni olevan ainakin osittain symbolisia.

Pohtisin kuitenkin varmuuden vuoksi myös sitä, mitä ajattelisin tilanteessa jossa konkreettisesti joutuisin lapsen kanssa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Niin kauan kuin tämä ajatus herättäisi minussa vastenmielisyyttä, katsoisin fantasian olevan vain fantasia enkä antaisi sen häiritä elämääni. Mutta jos huomaisin ettei minua häiritsisi olla oikeastikin lapsen kanssa seksuaalisessa kontaktissa, haluaisin tehdä asialle jotakin.

No mitä sille sitten voisi tehdä? Luulen, että reality-check olisi tuossa tilanteessa paikallaan. Käyttäisin reippaasti aikaa esimerkiksi pedofiilien uhrien kertomuksiin ja pedofiliasta tehtyihin puolueettomiin selvityksiin tutustumalla. Pyrkisin siis kyllästämään tajuntani kaikenlaisella materiaalilla, josta saa mahdollisimman oikeanlaisen kuvan sen lapsiosapuolen osasta pedofiliakuviossa. Tähän asti minulle on ollut mahdotonta saada nautintoa (seksuaalista tai muuta) sellaisesta, minkä kristallinkirkkaasti tiedän olevan jollekulle vahingollista. Uskon että asian kunnollinen sisäistäminen toimisi tässäkin tapauksessa.

*

Edit: Sellainen selvennys vielä, että lapsipornoa en tietenkään hyväksy (en käytön, levittämisen enkä tuottamisen osalta). Eli vaikka hyväksyisinkin päähäni syystä tai toisesta putkahtaneet lapsiseksifantasiat, en pyrkisi tukemaan niitä lapsipornoa katsomalla. Jos tämä ei onnistuisi ilman mielipahaa, olisin kyllä itsestäni aika huolissani ja katsoisin tarvitsevani joko yllämainittua itsehoitoa tai sen epäonnistuessa terapiapalveluja. Jo tavalliseen pornoon addiktoituminen (= en kokisi eläväni tyydyttävää seksielämää jos en voisi katsoa pornoa) olisi minulle varsin huono uutinen.
Viimeksi muokannut EveryWoman, 19.12.2005 19:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

Vieraan kommentti oli mun, unohdin näköjään kirjautua.

Se tarkoittaa sitä että lapsiporno kaikkine lieveilmiöineen on sairasta ja mä oon valmis lahtaamaan väkeä sen takia.
bedlam

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Bigmama kirjoitti:lapsiporno kaikkine lieveilmiöineen on sairasta ja mä oon valmis lahtaamaan väkeä sen takia.
Jos luettais edes se aloitusviesti ennen vastaamista.
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

Perheessäni on neljä lasta, jokaista rakastan olipa ne omia tai ei.

Miten mä nyt osaisin sujuvasti selittää.
Minutkin on raiskattu, ja saatan silti haaveilla väkisin ottamisesta. Asioilla on kuitenkin vivahde-ero.
Raiskaus on raiskaus, minä sanoin EI, mutta se ei tehonnut.
Turvallisessa parisuhteessa tiedän ettei toinen satuta minua tahallaan, vaan minun niin luvatessani. Kun sanon turvasanan, tiedän toisen lopettavan juuri siihen paikkaansa.

Ymmärrättekö, fantasioita on erilaisia.
Kukaan nainen ei halua tulla raiskatuksi, mutta tietynlainen alistuminen on ihan jees joillekuille.
Mutta lapsen ottaminen mukaan fantasioihin, edes kuvitelmiin, on mielestäni sairasta.
Jokainen tietää että lapsen kanssa seksin harrastaminen on väärin, muutenkin kuin vain lain edessä.
Miksi siitä pitäisi saada nähdä unia? Miksi pitäisi saada kiihoittua viattoman elämän turmelemisesta?
Kuka takaa ettei fantasioita laiteta täytäntöön? Kyllä, osa fantasioista on vain unia, osa ei. Osaa mietitään pitkään ja hartaasti, ja kerätään rohkeutta totetuttaa se.
Miksi leikkiä ehdointahdoin väärillä asioilla?
Aikuinen osaa deletoida, ja käsitellä mahdolliset "vahinko"yöunet mitkä aiheesta voisi vahingossa tulla.

Mitä tulee murhamurhaan, mä en anna kenenkään vahingoittaa ketään lapsia. Mä seison etummaisena joukossa pedofiilin edessä, uskon islamilaiseen oikeuteen.
Minua ei puolustettu, minä en tee samaa virhettä.
Ystäväni tytärtä ahdisteli 30 vee mies. Tytön isä ei tehnyt mitään.
Ystävättäreni lapset yritti namusetä viedä. Sekä tytär että äiti pelkäävät.
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

bedlam kirjoitti:
Bigmama kirjoitti:lapsiporno kaikkine lieveilmiöineen on sairasta ja mä oon valmis lahtaamaan väkeä sen takia.
Jos luettais edes se aloitusviesti ennen vastaamista.
Vastaukseni on edelleen. Lapsiporno KAIKKINE LIEVEILMIÖINEEN on sairasta ja mä oon valmis lahtaamaan väkeä sen takia.

Mikä nyt meni niin kovasti OT??
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

MarthaFocker kirjoitti:Onko ihminen pedofiili ennen kuin hän painaa lasta? Onhan homokin homo vaikkei koskaan olisi vielä harrastanut seksiä saman sukupuolen kanssa. .
*peesaa*
bedlam

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Bigmama kirjoitti: Vastaukseni on edelleen. Lapsiporno KAIKKINE LIEVEILMIÖINEEN on sairasta ja mä oon valmis lahtaamaan väkeä sen takia.

Mikä nyt meni niin kovasti OT??
No ei kai sitten mikään. Aloitusviestin kysymys kuului: "Kuinka suhtautuisit, jos huomaisitkin kiihottuvasi lapsiseksin ajattelemisesta?".

Voidaanko siis vastauksestasi päätellä, että tappaisit itsesi?
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

Bigmama kirjoitti: Aikuinen osaa deletoida, ja käsitellä mahdolliset "vahinko"yöunet mitkä aiheesta voisi vahingossa tulla.
Mitä tulee murhamurhaan, mä en anna kenenkään vahingoittaa ketään lapsia. Mä seison etummaisena joukossa pedofiilin edessä, uskon islamilaiseen oikeuteen.
Kylläpä taas täytyy nussia pilkkua. Eikös tän pitänyt olla rakentavaa keskustelua. Anteeksi mikäli vastaan niin kovin väärässä muodossa..
Aikuinen osaa kyllä hakeutua hoitoon tai pienissä asioissa jopa poistaa "väärät" ajatukset itse.

Voin vaikka vannoa etten koskaan tule näkemään sellaisia unia.
Mikäli tulisin, olisi syy selvitettävä perinpohjin.
Mikäli tuntuisin muuttuvan hiplaajaksi, enkä pääsisi unista eroon, antaisin ensi töikseni lapset isälleen. Ja kyllä, ennen pitkään hirsi odottaisi.
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

Suvinen kirjoitti:
Bigmama kirjoitti: Jokainen tietää että lapsen kanssa seksin harrastaminen on väärin, muutenkin kuin vain lain edessä.
Miksi siitä pitäisi saada nähdä unia? Miksi pitäisi saada kiihoittua viattoman elämän turmelemisesta?
Tässä rinnastat nyt kaksi eri asiaa, toimintaa harjoittavat namusedät ja fantasioinnin.
"Miksi pitäisi saada nähdä unia?" Luitko yhtään aiempia viestejä? Onko kenelläkään oikeutta puuttua toisen fantasioihin, olivat ne moraalisesti sitten miten vääriä tahansa?

-On. Se mikä mun mielestä on väärin on väärin. En koskaan hyväksyisi lasteni lähelle ihmistä joka "vain fantasioi" lapsiseksistä.

Oletko ajatellut asiaa niinpäin, että pedofiliakin on sairaus, josta ei noin vain pääse eroon?
-Joo, ja alkoholismikin on sairaus. Luuserit vetoaa sairauteen vain omaa voimattomuuttaan.

Jospa kotona yksin fantasiointi estääkin tätä henkilöä harjoittamasta pahettaan?
-Jospa ei??
Moni pedofiliaan taipuva todella häpeää ja yrittää tukahduttaa halujaan. Mikä onkin oikein, mutta moni myös pelkää hakeutua hoitoon leimaamisen pelon takia.
-Ja sääliäkö pitäisi?
Bigmama

Re: Onko lapsiseksi sairasta?

Viesti Kirjoittaja Bigmama »

Ja en rinnasta namusetiä ja fantasiointeja muuten kuin että fantasioimalla asiat käyvät toteen, usein ennemmin tai myöhemmin myös IRL
Vastaa Viestiin