Onko lapsiseksi sairasta?

[Bigmama]

Uskomattoman sairasta että mun täytyy edes puolustamalla puolustaa moraaliperiaatteitani tälläisessa asiassa ihmisiä vastaan joiden mielestä voi ajatella lapsia ja runksia.
Hyi saatana!

[EveryWoman]

fantasioimalla asiat käyvät toteen, usein ennemmin tai myöhemmin myös IRL

Sellaisiakin fantasioita on, kuten itsekin sanoit, joita ei halua (tai/ja ei edes voi) toteuttaa oikeassa elämässä. On ihan terveellistä osata erottaa nämä toisistaan.

Olen samaa mieltä siitä, että jos jotakin juttua ajattelee usein ja intensiivisesti, se saa elämässä enemmän ja enemmän valtaa. Esimerkiksi jos keskittyy elämässään vihaamaan ihmisiä, on vaara kehittyä ihmisvihaajaksi - ja jos taas keskittyy rakastamaan ihmisiä, kehittyy toisenlaiseen suuntaan. Tämän vuoksi suorittaisinkin noita mainitsemiani tarkistustoimenpiteitä (= onko fantasia sellainen jota en halua toteuttaa vai ei), jos minulla lapsifantasioita olisi. Uskon että fantasiansa jyrkkä kieltäminen ei yhtä tehokkaasti ehkäisisi sen siirtymistä tosielämän puolelle (defensiivinen kieltäminen kun ei ole kestävä ratkaisu muihinkaan ongelmiin). Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin itseään voi tarvittaessa myös kontrolloida.

Bigmama, joidenkin kirjoittajien kärkkäät reaktiot eivät varmasti johtuneet siitä, että he olisivat eri mieltä lapsiseksin ja lapsipornon tuomittavuudesta. Tulit vain kommentoineeksi hieman hätäisesti ja hieman asian vierestä. Joskus rauhallinen ja rakentava esitystapa saa asian menemään paremmin jakeluun.

[Bigmama]

Mä en osaa puhua aina vain ytimestä ja jos joku pistää mut kierroksille niin sit ollaan kierroksilla kunnes bensa loppuu. Eriasia olis jos hermostuisin kukka-istutus-suunnitelmista tms. Pidän ihan normaalina reaktiona hermostua tälläisessa kontekstissa.

[EveryWoman]

Mä en osaa puhua aina vain ytimestä ja jos joku pistää mut kierroksille niin sit ollaan kierroksilla kunnes bensa loppuu. Eriasia olis jos hermostuisin kukka-istutus-suunnitelmista tms. Pidän ihan normaalina reaktiona hermostua tälläisessa kontekstissa.

Ymmärrän oikein hyvin, että hermostuit; ottaen huomioon taustasi, lähipiirisi kokemukset ja sen että sinulla on omia lapsia. Vaikka vihaisuus ei olekaan paras mahdollinen tapa saada ihmiset tajuamaan tärkeitä asioita, se on tietyissä tilanteissa aivan normaalia.

[Bigmama]

Se on totta, vihaisena asian esittäminen saa aikaan sumutorvi-efektin vastaanottajassa.. kuuluu vain BOOOOOOOOOOOOOO

[Bigmama]

Voi olla että naapurin setä fantasioi pennuista. Sen kerran kun käpälänsä lapsiin koskee, katkon mä siltä ainakin mulkun. Sen verran mun moraaliperiaatteet antaa myöten.

Hieman pilkkua nussien sanan fantasia/fantasioida kreikkalaisesta alkuperästä löytyy hieman tukea mulle.
Siis sille että fantasiat useimmiten muuttuu teoiksi, tässä haen siis näitä lapsifantasioita.
Kreikankielessä sanan phantasia yhteydessä käytetään usein sanoja jotka merkitsevät valhetta, väärää, ei totta, tai valehtelija tai epätodellista. Myös sanaa odottava (asenteena) käytetään.
Sekä erästä vastaavaa termiä käytetään ilmaisemaan "tuoda päivänvaloon" ja ilmentyä.
Vetoan edelleenkin siihen että uneksijan unet vain odottavat täyttymystään.

[annepa]

Miksi siitä pitäisi saada nähdä unia?
Aikuinen osaa deletoida, ja käsitellä mahdolliset "vahinko"yöunet mitkä aiheesta voisi vahingossa tulla.

Minä en osaa lucid dreamingia joten en hallitse uniani. Pitäisikö minun tappaa itseni jos näen lapsiseksiunta? Enpä taida. Näin joskus kauan aikaa sitten unta että harrastin seksiä isäni kanssa. Herättyäni hävetti, nolotti ja olo oli Hyvin Epämukava mutta ajattelin että se oli vain unta eikä asia ole jäänyt minua vaivaamaan sen jälkeen. Jos näkisin lapsiseksiunta tod näk koittaisin analysoida asiaa mutta koska se oli vain unta niin en uhraisi asialle liikaa aikaa. Unissahan käsittääkseni käsitellään edellisen päivän asioita jotka voivat sitten sekoittua hyvin mielenkiintoisella tavalla toisiinsa.

Onko kenelläkään oikeutta puuttua toisen fantasioihin, olivat ne moraalisesti sitten miten vääriä tahansa?

-On. Se mikä mun mielestä on väärin on väärin. En koskaan hyväksyisi lasteni lähelle ihmistä joka "vain fantasioi" lapsiseksistä.

Natsi. Sinulla ei ole mitään oikeutta kertoa kenellekään mitä ajatella (tyyliin "et voi ajatella noin, sinun pitää ajatella näin"). Eriävän mielipiteen voi toki tuoda esille. Asioiden toteuttaminen on sitten eri juttu. En yhtään katsoisi karsaasti jos pedofiilien rangaistukset olisivat kovempia.

[mustaenkeli]

Mutta kuinka suhtautuisit, jos huomaisitkin kiihottuvasi lapsiseksin ajattelemisesta? Tietoinen asian kieltäminen kun johtaa vain "ei saa ajatella vaaleanpunaista elefanttia" -efektiin eikä terapialla ole todistettu pystyttävän vaikuttamaan pedofiilien mieleen (eri asia sitten tekevätkö pelkät ajatukset kenestäkään pedofiilia tai mitään muutakaan).

Jos itselleni moisia ajatuksia tulisi, varaisin akuutin ajan terapeutiltani ja purkaisin tuntemukseni ja ihmettelisin, mistä moiset tunteet voisivat tulla. Käsittelisimme tätä asiaa monelta eri kantilta ja pyrkisin selittämään tämän asian niin, ettei moiset ajatukset enää minua vaivaisi.

Otsikon kysymykseen vastaus: Kyllä, lapsiseksi on sairasta ja toteutettenu tuomittavaa. Ajatustasolla ei ehkä niin paha juttu, jos sen pystyy pitämään vain ja ainoastaan ajatuksissaan, mutta harvemmin ne ajatukset kuitenkaan vain ajatuksiksi jää. Liike lisää liikettä... ensin on ajatukset, sitten tarvii jo nähdä jotain. Sitten eikun nettiin ja ettimään lapsipornoa. Siihen voi turtua ja voi tulla ajatus: kun kerran tätä muutkin "harrastavat ja tekevät, niin miksen minäkin, eihän tämä nyt NIIIN paha juttu olekaan". Ihminen voi sokeutua tällaisissakin asioissa ihan käsittämättömällä tavalla.

Onko jotain tutkimuksia tehty siitä, pystytäänkö terapialla vaikuttamaan pedofiilien mieleen? Itse olen ymmärtänyt, että esim Niuvanniemen vankimielisairaalassa toimisi kohtalaisen hyvällä tuloksella ryhmäterapia nimenomaan lasten seksuaalisiin hyväksikäyttöjuttuihin tuomituille. Saatan olla väärässäkin, mutta näin luin ihan vasta. Tämän aiheen kirjallisuutta on viimeaikoina tullu luettua...

Se, tekeekö pelkät ajatukset kenestäkään vielä pedofiiliä on ihan oma juttunsa. Ehkä tekee, ehkä ei. Mutta ainakin ajatuksilla on saatu se siemen itämään ja toivottavasti se ei pahemmin kasva...

[Bigmama]

Annepa: Tässä puhuttiin fantasioinnista eli itse luotavista unelmista. Ei yöunista.

[Niba]

Kiihottaisi ees' lapset mutkun ei kiihota..
Ei kiihota aikuisetkaan, ei naiset ei miehet.

Pedofilia on sairaus sitä ei pystytä ilmeisesti parantamaan, kuten ei homouttakaan. Se on ihmisen henkinen sisärakenne. Jos tykkää lapsista ei sitä voi estää vaikka tuomitsisimme sen kuinka ja vaikka siitä annettaisiin kuolemanrangaistus.

Hyvin henkisesti kehittyneet ihmiset suorastaan kykenevät "unelmoimaan" tai muuten käsittelemään kaikenlaisia asioita. Jos kykenee esim. riittävän hyvin kuvittelemaan väkivallan ei sitä ehkä tarvitse koskaan käyttää.

Samoin kuin näen kaikki ihmiset aseksuaaleina, pedofiili näkee kaikki ihmiset seksuaalisina olentoina, lapset ns. pikkuaikuisina.

En tiedä kumpi on pahempi, joulupukille sinänsä ihan hyvä ominaisuus?

[Vieras]

Jos jätetään yöunet väliin ja puhutaan valveilla fantasioimisesta, niin silloin tuomitsen kaiken lapsiseksiin viittaavan.

Jos kykenee esim. riittävän hyvin kuvittelemaan väkivallan ei sitä ehkä tarvitse koskaan käyttää.

Mutta eikö viimeaikoina ole julkaistu erilaisia tutkimuksia mitä seuraa, kun katsotaan liikaa väkivalta elokuvia ja pelataan väkivalta/kaahauspelejä? Eikö noissa tutkimuksissa ole havaittu, että asiat joita kuvitellaan (/tuijotetaan ruudulta vapaaehtoisesti ’nautintoa’ saadakseen) vaikuttavat myös katselun jälkeiseen elämään?

Otsikon kysymykseen vastaus: Kyllä, lapsiseksi on sairasta ja toteutettenu tuomittavaa. Ajatustasolla ei ehkä niin paha juttu, jos sen pystyy pitämään vain ja ainoastaan ajatuksissaan, mutta harvemmin ne ajatukset kuitenkaan vain ajatuksiksi jää. Liike lisää liikettä... ensin on ajatukset, sitten tarvii jo nähdä jotain. Sitten eikun nettiin ja ettimään lapsipornoa. Siihen voi turtua ja voi tulla ajatus: kun kerran tätä muutkin "harrastavat ja tekevät, niin miksen minäkin, eihän tämä nyt NIIIN paha juttu olekaan". Ihminen voi sokeutua tällaisissakin asioissa ihan käsittämättömällä tavalla.

Mustaenkeli sanoi niin hyvin, ettei siihen ole juurikaan mitään lisättävää.

Tässä keskustelussa on koko ajan ollut se ongelma, että sekoitetaan kaksi eria asiaa toisiinsa: Fantasiointi ja pedofilian toteuttaminen.

ja lopuksi toteaa

Ihmisen seksuaalisuus on syvä ja pimeä kuilu, ja siellä asustaa monenmoisia olentoja itsekullakin.
Harvemmin niitä kukaan pystyy itse hallitsemaan.

Juuri tuon pimeän kuilun vaikean hallinnan takia ei ehkä kannattaisi alkaa ruokkimaan tämänkaltaisia fantasioita.

Ymmärrän Bigmaman reaktion täysin. Vaikka väkivalta on minusta ikävä vaihtoehto erilaisiin pulmiin, niin tässä asiassa en usko kykeneväni ymmärtämään tekijää ja kääntämään kristittyyn tapaan toista poskeani.

Ehkä tämä kuuluu niihin asioihin, joihin voi uskoa voivansa suhtautua aikuisesti ja joka kantilta ajattelevasti, ennen kuin se koskettaa omaa /läheisten elämää. Joinain hetkinä yritän ajatella tätäkin asiaa tekijän kannalta, se saattaa olla tekijällekin suuri tragedia. Mutta sitten ajattelen millä sanoilla tuttuni voi selittää teinilapselleen, ettei tämä voi koskaan menettää neitsyyttään tavallisten tyttöjen tapaan, kiitos sen ’kivan sedän’, joka riisti sen ennen kuin likka oppi kunnolla puhumaan. Niin silloin en enää välitä tekijän mahdollisista ongelmista, vaan toivon tyytyväni Bigmaman lähestulkoon ystävälliseen mulkun katkomisaikeeseen, mikäli tieni yhyttää joskus tuon ’mukavan sedän’…

Tiedän; lähestyn asiaa epäaikuismaisesti, en näe asioiden kaikkia puolia, näen vain sen tytön silloin ihan pienenä ja nyt, enkä osaa suhtautua lapsiseksiin.