Ystävän veljen kuolema

[Angita]

Ystäväni veli kuoli pari viikkoa sitten huumeiden yliannostukseen. Hautajaiset on Uudenvuodenaattona - perheellä siis surullinen Joulu tiedossa. Ystäväni ei ollut ollut paljoa veljensä kanssa tekemisissä lähivuosina juuri hänen huumeidenkäyttönsä takia, mutta suree silti varmasti. Hän kertoi, ettei vielä ole oikein käsittänyt koko asiaa. Pohdinkin nyt, miten voisin häntä lohduttaa ja tukea. Tällaisessa tilanteessa jää helposti sanattomaksi, osasin vain sanoa osanottoni puhelimessa.

[SnapaHead]

Et mitenkään. Anna ihmisen surra ilman, että joutuu kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä latteuksia. Jos haluaa kaljalle mennä niin mene mukaan, tarjoa snapsi ja heitä hyvää läppää.
Enpä ole ikinä törmännyt tapaukseen jossa myötäsurija olisi paijaa-mua-ilme päällä onnistunut mukalohdutuksellaan tekemään yhtään mitään muuta kuin haittaa. Naurua pitäisi saada irti eikä muuta.
Ja eiköhän se surutyö ole aloitettu hyvissä ajoin jos heebolla on ollut laskuri otsassa pidemmän aikaa. Odotettua kuolemaa ei niinkään surra vaan tapahtumia, jotka johtivat siihen.

[nypari]

Itse en myöskään lähestyisi latteuksilla, sillä ne ovat maailman syntí. Lienee kai pääasia, että ystäväsi tietää, että apua tai seuraa on saatavilla.

Minä kohtelisin vastavassa tilanteessa ystävääni aivan kuten ennenkin, uskon, että hänkin toivoisi niin käyvän. Tietenkin pitäen mielessäni toisen vastoinkäymisen, mutta ei niin, että se heijastuisi juuri ollenkaan minun toimintaani. Eihän kaikkien tarvitse surra, jos ei sureta.

[Nowaysis]

Aina voit kysyä onko jotain mitä voisit tehdä. Jotkut haluaa olla yksin ja hiljaa, toisilla on kova tarve puida kaikkea asiaan liittyvää. Varmaan hyvin ristiriitaisissa tunteissa ovat, vuosin huolehtiminen on päättynyt. Ikävä kuulla silti.

[Edith]

Nää on niin vaikeita tilanteita. Mä olen vastaavissa sanonut suoraan, etten tiedä, mitä sanoisin mutta tarjoutunut kyllä kuuntelemaan ja olemaan avuksi, jos vain voin ja toinen niin haluaa. Jos toinen ei halua sen kummempaa apua, olen ollut vain ihan normaali itseni. Tyhmä olohan siitäkin jää, mutta turhahan kai enempää hössöttää, jos toinen ei sellaista kaipaa.

[Geetzu]

Komp ylempiin. Joskus "kerro mitä voin tehdä ja teen" on paras...

[Ann]

Samat kuin yllä.

Toimi omalla kohdalla.

[KulisataN]

Kyllä yllä on jo niin hyviä asioita, että ei oikein lisäämistä ole. Ikävä asiahan tuo kyllä on.

[Vieras]

Et mitenkään. Anna ihmisen surra ilman, että joutuu kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä latteuksia. Jos haluaa kaljalle mennä niin mene mukaan, tarjoa snapsi ja heitä hyvää läppää.
Enpä ole ikinä törmännyt tapaukseen jossa myötäsurija olisi paijaa-mua-ilme päällä onnistunut mukalohdutuksellaan tekemään yhtään mitään muuta kuin haittaa. Naurua pitäisi saada irti eikä muuta.
Ja eiköhän se surutyö ole aloitettu hyvissä ajoin jos heebolla on ollut laskuri otsassa pidemmän aikaa. Odotettua kuolemaa ei niinkään surra vaan tapahtumia, jotka johtivat siihen.

Pitkätukkabukowski kirjoitti ekaa kertaa jotain mistä ymmärsin jotain ja aika asiaa. Ei miulla muuta.

[Mylwin]

..

NiinQ mie. Ikäänkuin nyt muut mie-kieltä täällä puhuisi.

[ninni]

..

NiinQ mie. Ikäänkuin nyt muut mie-kieltä täällä puhuisi.

Ai?
Kyl mie ainakin.

Ja miun puolesta ylläolevat neuvot ovat ihan hyviä. Ei lisättävää.

[Mylwin]

..

NiinQ mie. Ikäänkuin nyt muut mie-kieltä täällä puhuisi.

Ai?
Kyl mie ainakin.

Ja miun puolesta ylläolevat neuvot ovat ihan hyviä. Ei lisättävää.

Ja siekin melkein osaat käyttää kityä! Ylä-5.

Sie käytät miesiekieltä kuitee harvakseltaan
Mie käytän sitä vain, jotta kyyppoa ottaisi päähän

[Pulmuset]

Ole läsnä ja kuuntele. Harvemmin kukaan osaa mitään "taikasanoja" tämmöisessä tilanteessa sanoa. Mutta se, että ystäväsi tietää että olet siinä ja tarvittaessa kuuntelet/autat muilla keinoin, varmasti helpottaa hänen oloaan.

[Riemumieli]

Kaikkea ei kuitenkaan kannata jättää toisen pyytämisen varaan. Masennus ja muut oireet voivat viedä halun tai peräti tuoda pelon tavata ketään. Aktiivinenkin voi siis olla, harva pahastuu piristysyrityksistä, kunhan ei keksitä mitään typerää tyyliin tässä sulle uusi kumppani kupsahtaneeen tilalle.

[kellarimummu]

kunhan ei keksitä mitään typerää tyyliin tässä sulle uusi kumppani kupsahtaneeen tilalle.

Miullakin on nekrofiilis. (anteeksi)

Tässä jokunen vuosi sitten parhaan ystäväni veli katosi. Haravoitiin yhdessä lähimetsät läpi äitinsä pyynnöstä ja mieliksi. Lunta oli jokunen sentti ja mahdollisia jälkiä yritettiin katsella. Ei löytynyt miestä. Kuvakin lehdessä julkaistiin ja havaintoja poliisi kaipasi.

Ystäväni kertoi tosi tuskissaan kuinka oli istunut linja-autossa matkalla kotiinsa ja edessään istuneet matkustajat olivat ystävääni tuntematta keskenään jutelleet kuinka tuo ystäväni veli oli kuulemma nähty raahattavan väkisin autoon ja ilmeisesti tapettu huumevelkojen vuoksi. Toisaalla oli kuulemma nähty mies elävänä ja hyvässä voinnissa. Äitinsä tarttui pienimpäänkin toivonpilkahdukseen.

Meni muutama viikko. Ystäväni veli löytyi siitä metsästä, josta olimme haravoineet. Oli lähtenyt humalapäissään viinanostoreissulle, oikaissut metsän poikki ja kuukahtanut lumiseen metsään ja paleltunut kuoliaaksi. Kaipaamaan jäivät myös kaksi pientä tytärtä. Eikä meistä kumpikaan metsää haravoidessaan aavistanut, että vain reilun parin vuoden päästä olisi ystäväni vuoro täältä lähteä. Kansallisjuoman avittamana ja sepalus auki tietenkin.

Kerran olen ystäväni haudalla käynyt, vaikka kuolemasta on jo useampi vuosi. Paljon olisi kerrottavaa..

[annepa]

Pohdinkin nyt, miten voisin häntä lohduttaa ja tukea. Tällaisessa tilanteessa jää helposti sanattomaksi, osasin vain sanoa osanottoni puhelimessa.

Mielestäni pääasia on että ystäväsi tietää että sinä olet läsnä. Marraskuussa ystäväni äiti kuoli yllättäen. Kun kuulin asiasta niin laitoin samantien ystävälleni tekstiviestin koska a) märisin valtoimenaan ja b) en tiennyt haluaisiko ystäväni puhua vai mitä. Viesti tuntui sopivan varovaiselta tavalta ottaa yhteyttä. Tekstiviestissä ilmaisin että täällä ollaan, soittaa saa koska vaan jos siltä tuntuu. Tiesin että ystäväni ei ole yksin vaan miehensä on tukenaan. Viikon-parin päästä aloin sitten soittelemaan ja se oli ilmeisesti tarpeen koska ehdin kysyä vain että miten jaksat kun ystäväni jo oksensi kaiken ulos, puhui tapahtuneesta vartin putkeen. Mielestäni on siis tärkeintä että henkiinjäänyttä ei jätetä yksin vaan oikein kerrotaan että ollaan käytettävissä (ja mieluiten mihin kellonaikaan tahansa). Missään nimessä en jäisi odottamaan että eloonjäänyt ottaa itse yhteyttä vaan olisin itse aktiivinen yhteydenpidossa joskaan liiallisuuksiin ei pidä mennä (jos ennen on käynyt kylässä kerran kuussa niin kuolemantapauksen jälkeen en lähtisi käymään kylässä joka päivä jos eloonjäänyt ei sitä nimenomaisesti pyydä).