Masentaa...

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
hanneriina

Masentaa...

Viesti Kirjoittaja hanneriina »

En nuku enkä syö
itken joka yö
ei mikään tähän masennukseen auta

Vaik kuinka yritän
ei tunnu riittävän
Onks ainoo ulospääsy tästä hauta?
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8602
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Masentaa...

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Kultaseni, ensin alkuun virtuaalihalaus *hali*

Ei se hauta ole ainoa eikä oikea vaihtoehto. Ota viimeisillä voimilla itseäsi niskasta ja marssi terveyskeskuksen tai työterveyshuoltoon. Keinolla millä hyvänsä kun olet päässyt lääkärin juttusille, niin lähtee se kerä siitä purkautumaan ja asiat etenemään. Omalla kohdallani se on aina mennyt sanomalla, että minä en jaksa enää ja purskahtamalla itkuun. Sitten on tullut loputkin asiat ulos ja olo helpottunut. Jo se, että joku muu ottaa asiakseen auttaa sinua, helpottaa oloa. Se ensimmäisen askeleen ottaminen ja avun pyytäminen on vaikeinta.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
nojoojust

Re: Masentaa...

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Lääkkeet auttaa, kunhan löytyy oikea lääke, oikea annostus ja tarpeeksi kärsivällisyyttä. Itselläni takana monen vuoden vaikea masennus, ja se on ollut menneisyyttä jo lähes vuoden. Lääkitys oli hakusessa lähes kolme vuotta, mutta kun oikea löytyi, muuttui tilanne nopeasti ja totaalisesti. Edelleen popsin pillereitä, mutta niiden avulla tai niistä huolimatta pääkoppa toimii lähes normaalisti.
slam

Re: Masentaa...

Viesti Kirjoittaja slam »

:paijaa:

-Kirkasvalohoitoa
-avantoa
-liikuntaa
-ja rohtoja
Pikku-Akka

Re: Masentaa...

Viesti Kirjoittaja Pikku-Akka »

slam kirjoitti::paijaa:
-Kirkasvalohoitoa
-avantoa
-liikuntaa
-ja rohtoja
ja lisäksi:
-kaikkea kivaa tekemistä
-jutustelua kavereiden kanssa
hanneriina

Re: Masentaa...

Viesti Kirjoittaja hanneriina »

Lolita kirjoitti:Kultaseni, ensin alkuun virtuaalihalaus *hali*
Kiitos Lolita! :)

Ja kiitos muillekin kannustuksesta ja neuvoista. Helpotti jo kun pääsi purkamaan pahaa oloa.
Olen paininut tämän masennuksen kanssa parisen vuotta ja vaikka välillä tuntuukin, että se on voiton puolella, tulee sitten näitä aallonpohjiakin.

Pahinta on se kun on niin ahdistunut, ettei kykene puhumaan. Tai kun pakottaa itsensä ihmisten ilmoille koska ei yksinkertaisesti uskalla jättäytyä yksin omaan seuraansa. Olisi punnerrettava itsensä ylös, mutta jostain syystä muiden tsemppaaminen tuntuu aina helpommalta...
Vastaa Viestiin