Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
kellarimummu

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja kellarimummu »

Keikaus kirjoitti: Välillä pelkään, että minusta tulee syrjäytynyt luuseri. Huvittavaa tässä on se, että kuvittelisin syrjäytyneen luuserin olevan edes jonkin matkan päässä omasta todellisuudestani.
Nyt tekisi mieleni esittää haiseva vastalause. Sen sijaan tyydyn kuitenkin vain vaisusti tokaisemaan, ettei tämä syrjäytyneenä luuserina olo nyt ihan niin kauheata ole kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Tosin kyllä itseänikin joskus hirvittää ajatus, että elänkö täällä marginaalissa elämäni loppuun. Neljän vuosikymmenen edessä oleva kakku tuntuu aika pitkältä lusia loppuun asti. Tai toisaalta voinhan lohduttautua sillä, että minä itsehän sen luuseriuden loppujen lopuksi määritän eikä kukaan muu. Tämänhetkinen ajatus on sellainen, että aika luuserilta tuntuu nuo tavallista elämää elävät pikkuporvaritkin, jotka ovat liian arkoja ja pelokkaita irtautumaan siitä jokapäiväisestä pakkopullasta, vaikka ovat siihen jo tukehtua. Itse elän mieluummin vaikka jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa kuin henkisesti riuduttavassa ilmapiirissä.

Itseäni ei huono taloudellinen tilanne ahdista tällä hetkellä yhtään, ehkä siksi, että olen joutunut pitkään kaveeraamaan kuoleman kanssa, kun olen kärsinyt pahasta masennuksesta. Nyt tuntuu, että jokainen päivä jonka saan ja jaksan elää on kuitenkin lahja, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Valitettavasti tuo "seesteisyys" ei oikein välity arjen toimiin niin kuin toivoisin. Tänään esimerkiksi sappeni kiehui valtavasti, kun soittelin terveyskeskukseen saadakseni verikokeitten labratulokset kuullakseni (sain taas kauhean kipukohtauksen eilen tiistaina vasemmalle kylkeen/selkään ja piti hurauttaa taksilla päivystykseen kipulääkitystä saamaan, verta virtsassa, ilmeisesti virtsakivet). No, ei mennyt kauaa kun alkoi vituttamaan se puolen minuutin välein toistuva "Hetkinen vielä, olkaa hyvä!" -jankutus. Sitten kun pitkän odotuksen jälkeen "olkaa hyvä" vaihtui normaaliin hälytysääneen ja ajattelin, että jess, nyt joku vastaa, niin vit*t eikös se saa*anan puhelu pian katkennut tai katkaistiin ja taas sama rumba piti aloittaa alusta - ja useampaan kertaan.

Vihdoin kun sain sen mamman langanpäähän niin vitutti kun "kaikki arvot olivat ok". Olis pitänyt vähintään syöpä olla, etten ihan turhaa olisi soitellut lähes kilahtamiseen asti.
slam

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja slam »

kellarimummu kirjoitti: Neljän vuosikymmenen edessä oleva kakku tuntuu aika pitkältä lusia loppuun asti. Tai toisaalta voinhan lohduttautua sillä, että minä itsehän sen luuseriuden loppujen lopuksi määritän eikä kukaan muu.
Viisas teksti, joka lopussa kiteytyi ihmiselle luontaiseen hermostumiseen... naur* :D

Kakkuajattelu on ollut itsellänikin aina vaivaa systeemi. "Älkää murehtiko huomisesta päivästä, se pitää huolen itsestään" (Raamatun viisauksia lainaten.) Tuon haluaisin sisäistää ja myöskin sellaisen idean, että "ei ole mitään hätää" Elän periaatteessa paiseessa kokoajan... XD
Leilah

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Leilah »

Minulla on myös näitä elämääni ja tavoitteisiini liittyviä hahmotushäiriöitä. Joskus teininä suunnittelin elämäni todella tarkkaan (haaveilin ikuisesta sinkkuelämästä ja kehittävistä harrastuksista). Kaikki menikin ihan toisin. Nyt alle kolmekymppisenä perheenäitinä ihmettelen, että tätäkö tämä elämä on. Töitä ja kotitöitä. Toisaalta jollakin tapaa elämäni on todella täyttä. Omaan napaan ei voi upota kovin pitkäksi aikaa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka tarvitsevat minua. On hienoa olla tarpeellinen.

Tällä hetkellä suurin haaveeni ja hartain toiveeni olisi toinen lapsi. Edellinen raskaus alkoi yllätyksenä, mutta sen myötä minusta tuli äiti. Koin sen hyvin luonnollisena; samanlaisena mitä HoundDog tuossa ylempänä kuvaili. Lisääntyminen on minulle luonnollista, tosin elimistöni taitaa olla toista mieltä. Tähän ikään mennessä näitä pettymyksiä ja luopumisia on jo sen verran takana, että tiedän sopeutuvani myös mahdolliseen lapsettomuuteenkin, mutta kipeää se tekisi.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja annepa »

Keikaus kirjoitti: Kärsin ajoittain flegmaattisuudesta.... Tosin tämä ongelma katoaa, kun rupean tekemään jotain.. :wink:
Eikös kaikki? Köllöttely on kivaa ja ainakin minulle luova tila. Ei tuo ole todellinen ongelma. Tai jos on niin sullahan on siihen jo ratkaisu.
Keikaus kirjoitti: ... rupean miettimään, olenko oikealla alalla.
Minä teen töitä jotta voin rahoittaa vapaa-aikani. Plussaa tietysti on jos töissä on mukavaa niinkuin minulla nyt, mutta ei tämä minun alaani ole. Joillakin on tietysti kutsumusammatteja ja jos sitä kutsumusta ei noudata niin ahdistuu ja näivettyy kuoliaaksi. En usko että kuitenkaan kaikilla on kutsumusta, tai oikeastaan tiedän, koska esim minulla sellaista ei ole. Oman alan löytäminen ei siis välttämättä ole ongelma kun kaikilla ei sitä "omaa alaa" ole. Lisäksi se, että kouluttautuu jollekin alalle ei tarkoita sitä että tekee loppuelämänsä töitä samalla allalla. Minä olen sähköinsinööri ja olen ollut 5 vuotta työelämässä. En ole kuitenkaan ikinä - edes inssityönä - tehnyt sähköinsinöörin töitä. Jos joskus tilanne muuttuu siten että pitää insinöröidä niin sitten vähän kertaillaan ja insinöröidään.
Keikaus kirjoitti: Välillä makaan yöllä ja murehdin työasioitani...
Jotenkin minusta tuntuu että jos on varustettu sellaisilla aivoilla kuin sinut niin ei tule ongelmia töiden löytämisessä. Oisko kyse vaan huonosta itsetunnosta (jota ei muuten huomaa mitenkään paitsi tässä) tai yleisestä epävarmuudesta? Nykyinen maailmantilanne on omiaan suistamaan vahvimmankin ihmisen epävarmuuteen ja jos itsetunnosta on kyse niin sehän paranee itseään tutkimalla minkä olet jo aloittanut.
(En missään nimessä halua loukata ylläolevalla, kuulostaa vain kovin tutulta omien kokemusten perusteella. Huono itsetunto toi minulle - ja tuo edelleen joskus - vastaavia ajatuksia mutta niistä pääsen eroon ajattelemalla kuinka erinomainen olen :D Ja kukaan ei muuten koskaan usko että minulla on tai on ollut huono itsetunto)
Keikaus kirjoitti: Välillä kaipaan miestä vierelleni...saanko koskaan lapsia...
Ihminen on kai biologisesti ohjelmoitu pariutumaan/lisääntymään. Mielenkiintoisen poikkeuksen tekevät ihmiset jotka sanovat että juueikiitos lapsia ollenkaan o/ En näe tuota ongelmaksi, koska se on luonnollista. Jos lapsentekohalut jonain päivänä oikeen kunnolla pamahtavat päälle niin sitten vaan spermapankkiin kannat kopisten. Tuosta miehestä sen verran että uskon että ei sitä välttämättä tarvi (tai mies ei välttämättä tarvi naista). Se että on sinkku ei tarkoita sitä että on yksin ja turvaton.
Keikaus kirjoitti: Yleisestikin ottaen...
No tähän en osaa sanoa mitään mutta ei tarvinnekaan koska sulla on jo se terapisti.

4 viidestä on aika hyvin. Taidankin olla ihan oikealla allalla ongelmanratkaisijana ja/tai selitystenlöytäjänä :D
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

annepa kirjoitti: Ihminen on kai biologisesti ohjelmoitu pariutumaan/lisääntymään. Mielenkiintoisen poikkeuksen tekevät ihmiset jotka sanovat että juueikiitos lapsia ollenkaan o/ En näe tuota ongelmaksi, koska se on luonnollista. Jos lapsentekohalut jonain päivänä oikeen kunnolla pamahtavat päälle niin sitten vaan spermapankkiin kannat kopisten. Tuosta miehestä sen verran että uskon että ei sitä välttämättä tarvi (tai mies ei välttämättä tarvi naista). Se että on sinkku ei tarkoita sitä että on yksin ja turvaton.
Ai että se on jokaisen ihmisen oikeus saada lapsia? Kyllä mie enemmänkin peräänkuuluttaisin sitä, että on kaksi ihmistä jotka haluavat ja joilla on mahdollisuus saada lapsia.
Seiskassa oli joku juttu kuuden lapsen yh-äidistä ja seitsemäs tulossa. Valitteli että kun on niin kovaa ja ei ole rahaa. Ei juuri sympatiaa herunut miulta.
Tuntuu että nykyään joka toinen on jonkun asteen yh-isä tai äiti. En ole mikään kirkuva kristillisten perhearvojen kannattaja, mutta kyllä mie näkisin että siihen tulisi pyrkiä että lapsella olisi kaksi vanhempaa.
Pikemmin kuin se, että pitäisi roikkua kehnossa parisuhteessa, haluaisin että ihmiset oikeasti vähän miettisivät sitä lasten hankintaa ettei niitä hankita kuin jotain helvetin uusia laukkuja - silloin kun sattuu huvittamaan.

EDIT: Ja ei, tämä ei ole mikään offensiivi yksinhuoltajia vastaan koska olosuhteet ovat aina tilanneriippuvaisia - itsekin mummolassa kasvanut.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja annepa »

Mylwin kirjoitti: Ai että se on jokaisen ihmisen oikeus saada lapsia? Kyllä mie enemmänkin peräänkuuluttaisin sitä, että on kaksi ihmistä jotka haluavat ja joilla on mahdollisuus saada lapsia.
En ole asiaa ajatellut sen tarkemmin. Ei itse asiassa kiinnosta koska en halua lapsia. Siinä mielessä on maailman huonoin ihminen neuvomaan juuri tässä asiassa. En kyllä sitä tajua että mistä sait tuon päähäsi että kaikilla olisi oikeus saada lapsia.

No olen sen verran miettinyt että kenen tahansa ei pitäisi lisääntyä ja sen pitäisi järjenkin jo sanoa (itse kullekin). Mielestäni kaikilla ei ole oikeutta saada lapsia, huomaahan sen jo adoptioprosessistakin.
Mylwin kirjoitti: Pikemmin kuin se, että pitäisi roikkua kehnossa parisuhteessa, haluaisin että ihmiset oikeasti vähän miettisivät sitä lasten hankintaa ettei niitä hankita kuin jotain helvetin uusia laukkuja - silloin kun sattuu huvittamaan.
No tuota.. kukas tässä on oikeasti hankkimassa lapsia kuin laukkuja? Asiastahan keskustellaan, ei se hankkimista tarkoita. Luulen ma, että keinohedelmöitys ei ole sama kuin uusien laukkujen ostaminen. Hiukan erilainen ja vaikeampi prosessi. Tämä oli mutua, en asiasta tiedä sen tarkemmin. Jos joku oikeasti haluaa lapsen niin luulen että ennen spermapankkiin marssimista asiaa on käännelty ees ja taas ja nurin ja oikeen. Se ei ole heppoisin perustein tehty päätös.

Tai mistä minä tiedän, minähän en halua lapsia.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

annepa kirjoitti:Jos lapsentekohalut jonain päivänä oikeen kunnolla pamahtavat päälle niin sitten vaan spermapankkiin kannat kopisten.
Ihan tuosta päättelin että siitä eikun vaan rojut ränniin ja masu pystyyn, ei mistään tulevaisuudesta kannata huolehtia.
Ilmaisit itseäs ehkä hieman suurpiirteisesti. =)
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja annepa »

Mylwin kirjoitti:
annepa kirjoitti:Jos lapsentekohalut jonain päivänä oikeen kunnolla pamahtavat päälle niin sitten vaan spermapankkiin kannat kopisten.
Ihan tuosta päättelin että siitä eikun vaan rojut ränniin ja masu pystyyn, ei mistään tulevaisuudesta kannata huolehtia.
Ilmaisit itseäs ehkä hieman suurpiirteisesti. =)
Kyl. Anteeksipyyntöni tästä. Olisi pitänyt sanoa että "jos lapsetekoa on harkittu tarkkaan ja tultu siihen tulokseen että omat geenit ovat jatkumon arvoisia eikä hedelmöitys onnistu koska miestä ei ole tai miehen siittiöt ovat laiskoja niin ei muuta kuin spermapankkiin kannat kopisten".

En siis ole sitä mieltä että kenen tahansa pitäisi lisääntyä. Esim itselläni on kaksi syytä lapsettomuuteen: minulla on astma ja allergia ja kaikenlaisia ortopedisiä ongelmia sekä päässä viiraa (mahd periytyvät huonot ominaisuudet ovat siis syy numero 1) ja se että en pidä lapsista. Jos vahinko käy enkä ole ajoissa sitä hoitamassa (joskus voi vain yksinkertaisesti myöhästyä esim siksi että kuukautiset tulevat normaalisti jopa 4kk hedelmöittymisen jälkeen eikä muitakaan raskauden merkkejä ole) niin toki lapsesta huolehdin, mutta toivon todellakin että näin ei käy... Lisäksi, jos pariskunta on todenteolla yrittänyt lasta ja on todettu että siittiöissä ei ole mitään vikaa niin eikö silloin kannattaisi ns pysyä lestissään? Luonnolla on jokin syy siihen että kaikki eivät tule raskaaksi. En lähtisi luontoa vastaan taistelemaan, sillä on paha tapa voittaa aika usein. Toki sitten voi harkita muiden munasoluja tai adoptiota. Näissäkin tapauksessa ilmeisesti mahd tuleva äiti ja isä joutuvat isoon syyniin joten lapsen hankkiminen (kyllä, näissä tapauksissa hankkiminen) ei ole hetken mielijohde. Lapsi on varmasti haluttu ja hänestä huolehditaan.

Kai huomaatte että olen darwinisti...? :D

Se minua harmittaa että kun sanon että en halua lasta, niin useat ihmiset sanovat että "kyllä sinäkin vielä mielesi muutat" tai että "et kai oikeasti ole tuota mieltä?". Siis mitvit?? Minun mielipiteeni on tarkkaan harkittu ja on loukkaavaa epäillä sitä! Äitini olen saanut tästä lässytyksestä opetettua pois, luojan kiitos, mutta työsarka on aika iso jos kaikki yrittää opettaa samoin... Kysymyksestä "miksi?" en hermostu, voin perustella.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

annepa kirjoitti:Lapsi on varmasti haluttu ja hänestä huolehditaan.
Tuota miekin.
Se minua harmittaa että kun sanon että en halua lasta, niin useat ihmiset sanovat että "kyllä sinäkin vielä mielesi muutat" tai että "et kai oikeasti ole tuota mieltä?". Siis mitvit?? Minun mielipiteeni on tarkkaan harkittu ja on loukkaavaa epäillä sitä! Äitini olen saanut tästä lässytyksestä opetettua pois, luojan kiitos, mutta työsarka on aika iso jos kaikki yrittää opettaa samoin... Kysymyksestä "miksi?" en hermostu, voin perustella.
Tjooh, ja mitä sitten vaikka muuttaisitkin? Mitä väliä sillä on? Jos nyt ei halua lapsia ja tuntee olonsa sellaiseksi ettei koskaan haluakaan niin totta helvetissä on oikeus muuttaa mielipiteensä ihan koska haluaa.
Vanhemmat ovat aikasta yleisesti kovia tuputtamaan lastentekoon, lähinnä omista (joskin herttaisista) motiiveistaan johtuen. Ei muiden mielipiteistä kannata välittää.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, jotka ovat kirjoittaneet tähän ketjuun! Oli terapeuttista purkautua ja saada palautetta.

Nypsykkä oli varmaan ihan oikeassa siinä, että olen herkkä. Mietin välillä hiukan liikaa asioita ja huolestun niistä. Viime yönä mietin työasioita ihan turhaan puoli kahteen.. Blaah. Olin kotona kipeänä melkein viikon ja heh, taas oli aikaa miettiä kaikenlaista, esim. sitä, että pitkään sohvalla makaaminen ei taida olla hyväksi kenellekään. Välillä on myös hyvä myös käskeä itseään lopettamaan turhan jauhaminen ja märehtiminen ja ryhtyä puuhaamaan sitä, mikä itse kullekin on hyväksi.

Nyt on kivaa tiedossa. Olen taas töissä ja ihmisten ilmoilla ja viikonloppuna pääsen rakkaaseen Kouvolaani kavereideni luo. Tiedossa on myös vaaliäänien laskua, joka on ihan sikahauskaa. Ja sain vihdoinkin hankittua itselleni terapistin ja terapia alkanee kevään kuluessa, jos kaikki menee niin kuin pitäisi.

Vitsi mulla oli ikävä kityläisiä, kun olin kotona ilman tiedon valtatietä! Kohta sekin tunkee kotiini, joten ei päivää ilman kityä..
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Voyageur
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 101
Liittynyt: 12.10.2005 21:14
Paikkakunta: Ivalo

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Voyageur »

Keikaus kirjoitti: Välillä jotkut mun ikäiset ihmiset tuntuvat niin kuivilta ja asiallisilta. Tosin tämä ei liene ikä- vaan persoonakysymys.
Juu, samanlaisia fiiliksiä on ollut, ja osittain on vieläkin, siis sellaisia, kun sä alussa mainitsit. Musta tuntuu, että osalla jengiä on hemmetin moinen kiire jonnekin, koko ajan pitäisi olla saavuttamassa jotain, ja vasta sitten ollaan onnellisia, tai mitä ollaankaan. Joo, ja terapeutin kanssa kävin jubailemassa pitkään, en tosin täysin noista syistä, mut anyway.

Nyt on fiilikset olleet kohdillaan jo pidemmän aikaa, ja mulla siihen auttoi se, että aloin elää taas enemmän hetkessä, annan piut paut ns. yhteiskunnan odotuksille, eli duunaan, mitä huvittaa, enkä ota mitään ongelmaa siitä, mitä muut on mieltä mun puuhastelusta, ja lopetin liiallisen asioiden funtsimisen ja aloin toimimaan fiilispohjalta. Lopullinen Babylonian tomujen karkoitus odottaa vielä, mutta sekin onnistunee, kun sen aika tulee, jos on tullakseen.
Viimeksi muokannut Voyageur, 26.01.2006 1:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Alors je ne lui parlais ni de serpents boas, ni de forêts fierges, ni d'étoiles.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Kovasti tuttuja asioita minullekin, sie keikaus pohdit.
Toivotan onnea hyvän ja sopivan terapeutin ettimiseen, vointeja ja jaksamista. Etenki se terapia saattaa olla joskus hiukan kuluttavaa touhua, mutta himpskatin antoisaa.

Lycka till! :P
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

mustaenkeli kirjoitti:Kovasti tuttuja asioita minullekin, sie keikaus pohdit.
Toivotan onnea hyvän ja sopivan terapeutin ettimiseen, vointeja ja jaksamista. Etenki se terapia saattaa olla joskus hiukan kuluttavaa touhua, mutta himpskatin antoisaa.

Lycka till! :P
Kiitos! Viime aikoina olenkin ollut taas paljon iloisempi ja energisempi ja asiat tuntuvat muutenkin rullaavan mukavasti. Normaaliahan se vain on, että välillä menee päin sitä itseään.
Kikkelis kokkelis.
slam

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja slam »

En jaksa ymmärtää, miten ja miksi jokainen päivä voi olla edelleen kovin erilaisen oloinen. Päivittäin sellaista uudistumista, jollaista arvelisin olevan ihmisillä 5-10 vuoden välein. Kaikenlaista sitä tähän maailmaan varmasti mahtuu muillakin... Kohtuu paljon kiinnostaa myös nukkuminen.
Avatar
Voyageur
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 101
Liittynyt: 12.10.2005 21:14
Paikkakunta: Ivalo

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Voyageur »

slam kirjoitti:En jaksa ymmärtää, miten ja miksi jokainen päivä voi olla edelleen kovin erilaisen oloinen.
Voi olla ja pitää olla siksi, että urautuminen tietylle radalle on pahinta, mitä ihmiselle voi käydä. Rutiinit tappavat mielen, ja jos se siihen menee, aina voi päättää päivänsä, pakko kun ei ole kuin kuolla.
Alors je ne lui parlais ni de serpents boas, ni de forêts fierges, ni d'étoiles.
Avatar
Impi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 184
Liittynyt: 18.08.2005 8:46

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Impi »

Olisitkohan kenties vähän masentunut? Siihen ainakin viittaa tuo flegmaattisuus ja haluttomuus nousta ylös. (Oma tulkintasikin kuulosti siltä, että olet lukenut asiasta jonkun keittiöpsykologia-artikkelin.. Niihin minäkin pohjaan. Tähän mennessä olen psykan opinnoissa perehtynyt vasta stressiin ja sydänsairauksiin. =) Tuskin kuitenkaan mistään vakavasta masennuksesta on kyse, ehkä vaan on osunut useampi huono päivä putkeen. Niitähän on meillä kaikilla, minulla varsinkin.

Miesasioista olisin vielä vuosi sitten voinut ruikuttaa ihan samoin, kunnes tuli muutos ihan yllättäin. (Ehkä se oli sun onnea tuova vaikutus, sähän olit sillon mukana..:) Luulen, että niin tulee käymään sullekin. Odotus voi ottaa päähän, mutta sit kun se on ohi, niin sen vittumaisuutta ei edes muista.
Siveellistä elämää jo vuodesta 2005
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Melkein kaikki henkiset ongelmani, saa auttaa

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Impi kirjoitti:Olisitkohan kenties vähän masentunut? Siihen ainakin viittaa tuo flegmaattisuus ja haluttomuus nousta ylös. (Oma tulkintasikin kuulosti siltä, että olet lukenut asiasta jonkun keittiöpsykologia-artikkelin.. Niihin minäkin pohjaan. Tähän mennessä olen psykan opinnoissa perehtynyt vasta stressiin ja sydänsairauksiin. =) Tuskin kuitenkaan mistään vakavasta masennuksesta on kyse, ehkä vaan on osunut useampi huono päivä putkeen. Niitähän on meillä kaikilla, minulla varsinkin.

Miesasioista olisin vielä vuosi sitten voinut ruikuttaa ihan samoin, kunnes tuli muutos ihan yllättäin. (Ehkä se oli sun onnea tuova vaikutus, sähän olit sillon mukana..:) Luulen, että niin tulee käymään sullekin. Odotus voi ottaa päähän, mutta sit kun se on ohi, niin sen vittumaisuutta ei edes muista.
´

Juu, masentunut olen silloin tällöin, tai ehkä se on välillä ADD:hen liittyvää tilanteesta toiseen siirtymisen vaikeutta yms. Nyt olen kuitenkin ollut iloinen kuin peipponen jo pidemmän aikaa, joten ajat vaihtelevat. Nyt on kaikkea kivaa horisontissa, kaksi matkaa tiedossa, toinen työmatka, toinen enimmäkseen huvisellainen, opiskelua loppuvuosi kesätöitä lukuunottamatta, hyvä rahatilanne jne.

Miesasiat ovat hyvin eli ei ole miestä, heh. Eli koska tahansa voi tulla joku unelmieni pikku-ukko vastaan. Tosin vietän selibaattia, joten miestenmetsästys ei ole ihan päällimmäisenä mielessä. Tai no...
Kikkelis kokkelis.
Vastaa Viestiin