Särkyneen tukeminen

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
ElanorRaven

Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Siskoni poikaystävä lähetti mulle äsken viestin, jossa kertoi, että siskoni on jättänyt hänet ja hän pakkasi eilen tavaransa ja lähti pois. Kuulosti todella rikkinäiseltä ja onnettomalta. Kutsuin hänet illalla luokseni turvaan.

Mutta miten voin lohduttaa noin rikkinäistä ihmistä? Mitä voin hänelle sanoa, jotta hän tuntisi olonsa paremmaksi, vai voinko sanoa mitään? Onko tärkeää vain olla tukena ja kuunnella?

Entä jos romahdan itse? Omasta erosta on vielä niin vähän aikaa, että olen vielä itsekin aika heikossa kunnossa tunteideni kannalta. Satuttaako se häntä vielä enemmän, jos alan itsekin itkemään? Huolestuttaa. Haluaisin pystyä olemaan tukena, mutta pelkään, että satutankin vain lisää kun olen itsekin niin heikko.
slam

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja slam »

"Surusilmin ja pyyhityin suin ei rakennettu roomaa" karski mies karjaisi ja ohjasti hevosensa laukkaan. Kolme vahvaa itsekeskeistä voimakasta miestä asettui polvilleen kunnioittaakseen häntä. Pieni poika katseli näytelmää vuonna 92 suljetuin silmin yksin huoneessaan. Ukkonen jylisi metsäisellä tantereella ja harhakuva oikeasta äijästä saatteli sotilaita maahan vuosien ajan. "Vieläkö ratsumies seisoo tyhjällä tiellä?" vuosi 2006 kuiskuttelee. Kuljetun tien varrella istuu muutamia menetettyjä suhteita. Toistettuja voimakkaiden tunteiden kokemuksia. Mies karjuu ja veistää itselleen seipään kuusen vahvasta vuosia kasvaneesta varresta. "Juokse, juokse. Hevoseni kohden seikkailuja" Mies pystyy ohjailemaan vain hieman hevosen vauhdikasta laukkaa kohden tuomion päivän tulia. Uupumus kaataa juoksijan maahan ja mies syöksyy kohden tuomion tulia.

Hän tekee ilmassa muutaman kevyen näköisen voltin ja lentää tulen lävitse. Kipu kirvelee voimakkaasti hänen paljaita poskipäitään. Kyyneleet ovat lähellä, mutta liekin jälkeen alkaa autuuden vihreät nurmet. Niitä vaeltavat ihmiset, joilla ei ole liiallista viisautta taakkanaan. Viisaus on sijoitettuna reppuun heidän selkäänsä. Se ei haittaa arkipäiväiseen elämään osallis--->
Viimeksi muokannut slam, 07.01.2006 12:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ElanorRaven

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Nuo on ihania nuo sun tarinat :)
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Kuuntele, ole myötätuntoinen ja lohduta. Saat itkeä, jos siltä tuntuu ja puhua omasta erostasi. Päivä kerrallaan eteenpäin ja arjen rutiinit tuovat turvaa. Jos suru tuntuu ylitsepääsemättömältä ja jaksaminen ei meinaa riittää, ammattiauttajan kanssa juttelemisesta voisi olla apua. Ohjeita sinulle ja hänelle :)

Nimim. Ensin vanhempien sitten oma ero
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Exsat

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Kyllä mä luulen, että ihminen tuossa tilanteessa osaa arvostaa sitä empatiaa ja sympatiaa siitä huolimatta, että lohduttelijakin selkeästi on lohduttelun tarpeessa. Tuette sitten toisianne sen mitä pystytte.

Voi sitä paitsi olla hankala ottaa tukea vastaan ihmiseltä, joka sitä ei tunnu itse koskaan tarvitsevan. Mä loin itselleni peruskouluaikoina kamalan panssarin (en osannut käsitellä lapsuudessa tapahtuneita asioita, ja reagoin siihen luomalla yliviileän olemuksen), joka johti siihen, että kaverit ei uskaltaneet jostain sydänsuruista ja muista mulle mitään edes valittaa, kun mä en kuitenkaan niitä tajuaisi omassa kylmyydessäni. Aika surullista näin jälkikäteen ajateltuna.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Eipä sitä heti eron jälkeen kaipaa kuin jotain toista ihmistä huoneeseen, jotta voi ääneen ihmetellä ja toistaa käsittämätöntä. Kuten todettiinkin, autat varmasti olemalla läsnä ja kuuntelemalla, ehkä myöhemmin toimimalla muuttoapuna tms. Omasta haavoittuvuudesta ei ole ainakaan haittaa kun tietää mistä puhuu, katkeraa mutta totta.

Vähän vaikeana tosin pitäisin tuota tilannetta jossa auttaja on kahden tulen välissä eron molempien osapuolten luottoystävänä. Muista pitää erillään eri lähteistä tulleet itkut.
Elämä kantaa, jos sen antaa
ElanorRaven

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Kiitos kaikille avusta. Odottelen nyt hieman hermostuneena, että koska särkyneen sydämen omistaja saapuu paikalle... Mutta luulen kyllä, että tärkeintä on tosiaan vaan olla läsnä ja kuuntelevana korvana. Oman eroni iltana parhaan ystävän mies soitti ja sanoi, että tulee hakemaan minut turvaan. Paras ystävä valvoi melkein koko yön vierelläni, kun en itkultani pystynyt nukkumaan, ja mies aamulla heräsi itkuuni ja tuli heti halaamaan ja rauhoittelemaan. Nuo kaksi olivat todelliset pelastavat enkelini.

Mutta kuten Melnais sanoi, ongelmana on tosiaan se, että kyseessä on siskoni - ja vielä varsin läheisen - poikaystävä. Tai siis ex-poikaystävä. En välttämättä edes haluaisi kertoa hänelle, että toimin turvapaikkana, mutta toisaalta en haluaisi ruveta sitä peittelemäänkään. En oikeastaan edes osaa ottaa kummankaan puolta, molemmat ovat tehneet väärin toisilleen. Kuitenkin jollain tapaa tunnen enemmän sympatiaa miestä kohtaan, koska siskoni oli tänään jo aivan tavallisissa tunnelmissa vanhempien luona eikä näyttänyt ainakaan päällepäin tuntevan mitään tuskaa tapahtuneesta, mutta mies kirjoitti mulle aamulla todella sydäntäsärkevän viestin... "Mun sydän on kivitetty ikkuna." :cry:

Voi tätä elämää... Miksi ihmissuhteet on niin vaikeita?
slam

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja slam »

surullista :( mutta elämä on. Ei kannata jäädä lojumaan vanhaan paskaan, koska se kuivettuu ja siitä ei pääse koskaan irti... ;)


En minä asiasta mitään tiedä tarkemmin, mutta aika vain auttaa ja uuden mukavan löytyminen. Aika monet ihmiset itkee vanhoja suhteitaan yksin ollessaan ja kaipaavat uutta, tai mitä nyt olen noita kännipuheita kuunnellut.

Itseensä kannattaa myös tutustua eikä pyrkiä olemaan vain jonkun kumppanina. Yllättäen kaikki muu unohtuu, kun näkee silmissään vain seuraavan hyndän ja tempoo siitä jotain iloa itselleen ja mukava kaveri heittää läppää hissillä... Varmasti jokainen suhteen päättyminen on vaikea, mutta mitä enemmän on itsenäisempi sen paremmin pärjää...

Eikä liian nuorena kannata avioitua tai välittää naisista mitään tarkemmin elleivät satu olemaan kavereita. 24 vuotiaana ehkä kannattaa lasta suunnitella ja joskus kolmen kympin tietämillä tehdä sellainen... Lapsia on aivan liikaa maailmassa ja sellaiseenhan tekemiseen suhde yleensä tarkoitettu...

Olishan nainen ja lapsikin ihan jees, mutta roti täytyy olla asioiden suhteen (kenen kanssa ja mitä) ja jos haluaa itse harrastaa hedonismia... Omintakeisen yksinolon hedonismin harrastaminen ja ihmisiä yhden vartaisina käsittelyyn kannattaa ylikansoittuvassa maailmassa perustaa.

Kehitysmaihin on saatava muita aktiviteettejä kuin seksi ja ajatuksellista puolta on kehitettävä, että yli kansoitus pystyisi kurissa ja ihmiset pystyisivat asuttamaan ihanteellisemmin ilman inhimillistä kärsimystä rajallisen kokoisella pallolla, jossa on vieläpä paljon vettä...
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Itsesääli ja känni toimii.

Ja aika. Muuten noihin on aika mahdotonta vaikuttaa. Ainakin itsellä, sehän riippuu tietysti ihmisestä. Jotkut tarvitsevat ihmisiä ympärilleen, mie taas vittuunnun turhasta häseltämisestä ja säälimisestä ja "voi voi" - huudahduksista ja itkemisistä ja muusta paskasta.
Ihmisillä on vielä tapana tuntea tarvetta saada "tukena olemisella" ja "myötätuskalla" itselleen parempi olo ja sädekehä päänsä ympärille. Tullaan vierailulle kukkapuskien kanssa vaikka aiemmin ei ole ollut mitään intressiä vierailla.

- "Miten sä nyt jaksat eteenpäin!?!?!"
- No enpä tiiä, kiitos vitusti muistuttamisesta.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Avatar
Meik
Elämätön Kitisijä
Viestit: 491
Liittynyt: 29.11.2005 16:19

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Meik »

Suvinen kirjoitti:Eilen tuli tieto, että vauva kuolee, liian pieni tähän maailmaan. Otettu pois kaapista, vanhemmat vain odottavat että nukkuu pois.

Lapsen kuolema, odotetun lapsen - kaikki kotona valmiina odottamassa, ja sitten käy näin.
Tämä on sellainen asia, jota ei varmasti pääse ajatustasolla edes lähelle, vaikka miten yrittäisi. On varmaan aivan tajuton olo astua kahdestaan tyhjään kotiin. Katsoa sitä vauvanhuoneessa odottavaa pinnasänkyä, jolle ei nyt olekaan käyttöä. :cry:
ninnithequeen

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Meik kirjoitti:
Suvinen kirjoitti:Eilen tuli tieto, että vauva kuolee, liian pieni tähän maailmaan. Otettu pois kaapista, vanhemmat vain odottavat että nukkuu pois.

Lapsen kuolema, odotetun lapsen - kaikki kotona valmiina odottamassa, ja sitten käy näin.
Tämä on sellainen asia, jota ei varmasti pääse ajatustasolla edes lähelle, vaikka miten yrittäisi. On varmaan aivan tajuton olo astua kahdestaan tyhjään kotiin. Katsoa sitä vauvanhuoneessa odottavaa pinnasänkyä, jolle ei nyt olekaan käyttöä. :cry:
Komppaan ihan kympillä.

Itse kun olin raskaana, mieheni oli vähän liiankin innokas hankkimaan kaikenlaista ihan heti alkuajasta. Ja mua pelotti. Kun kehto saapui kotiimme, mä en pystynyt nukkumaan kunnolla pariin yöhön. Mitä jos se jääkin tyhjäksi? Mitä jos jotain sattuu?

Se oli hirveää se. Kuvitella en silti voi, miten kamalaa olisi, jos näin olisi oikeasti käynyt.
Kittys

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Kittys »

Meik kirjoitti:
Suvinen kirjoitti:Eilen tuli tieto, että vauva kuolee, liian pieni tähän maailmaan. Otettu pois kaapista, vanhemmat vain odottavat että nukkuu pois.

Lapsen kuolema, odotetun lapsen - kaikki kotona valmiina odottamassa, ja sitten käy näin.
Tämä on sellainen asia, jota ei varmasti pääse ajatustasolla edes lähelle, vaikka miten yrittäisi. On varmaan aivan tajuton olo astua kahdestaan tyhjään kotiin. Katsoa sitä vauvanhuoneessa odottavaa pinnasänkyä, jolle ei nyt olekaan käyttöä. :cry:
Toi olis kauheinta, mitä vois koskaan sattua omalle kohdalle :cry: ..
Nowaysis

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Nowaysis »

Suvinen kirjoitti: Miten hemmetissä voin ikinä ottaa yhteyttä tuollaisen tapahtuman jälkeen? Mitä siinä voi sanoa?
Itse laittaisin varmaan tekstarina jotain tyyliin "Olette ajatuksissamme. Voimia." Tuohon ei heidän tarvitse vastata mitenkään, mutta varmaan heistä on mukava kuulla että kuitenkin olette tukemassa..

p.s. Tuntuupa tämän luettuani tuo Meikille viikonpäiväketjussa heittämäni kommentti hieman epäasialliselta, mutta hän ymmärtänee mitä tarkoitin..
Tsaari

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Tsaari »

Olen huolissani äidistäni ja hänen pääkoppansa kestämisestä.

Veljeni erosi viime kesänä ja äitimuori otti asian niin kovin raskaasti. Lukemattomia oli ne puhelut joissa minä ja siskoni puhuimme äidin kanssa piristäen ja uskoa valaen. Vaikea hänen oli ymmärtää ja uskoa, että tämä on kaikille osapuolille paras vaihtoehto, myös lapsille. Syksyn aikana syvin masennus ohitettiin ja nyt tilanne on jo hyvä. Siihen auttoi osaltaan se kun veljeni on aloittanut uuden suhteen ja tämä uusi "miniäkokelas" on varsin mukava ja selväpäinen ihminen.

Eilen sitten pamahti uusi pommi kun sisko soitti ja kertoi eroavansa. Pelkään, että tämä koettelee äitiäni vieläkin enemmän veljeni ero. Äiti ei asiasta vielä tiedä, joten tässä on vielä hetki aikaa valmistautua henkisesti koettelemukseen.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Olen huolissani siskostani, joka asuu 700km päässä.
Itselläni oli tipaton tammikuu, hänellä varsin tipallinen tammikuu. Muutenkin alkoholi tuntuu maistuvan -kuten isällemmekin.
Tänään sain ystävältäni kuulla, ettei systerillä ole kämpässään sähköä, johtuen maksamattomista sähkölaskuista. Systeri ei pidä puhelintaan auki, muutakuin ajoittain. Lähettelee huolestuttavia sähköposteja, joissa pohtii kuitenkin tavalla tai toisella mielenterveyttään. Kaikki maailman laskut rästissä, kun tuli juopoteltua.... eilen lähetti kaverilleni itsetuhoiselta kalskahtavan tekstiviestin.

Soitin tuossa sitten hetki sitten systerin sijaisisälle, joka kertomansa mukaan nähnyt häntä viimeksi joskus viime kesänä. Sähkölaskut ovat olleet maksamatta viime heinäkuulta ja sain kuulla, että ne sähköt meni jo lokakuussa. Mutta toisaalta, kun systeri ei siellä käy juuri muuta kuin kukkia joskus kastelemassa, ni turha kái sinne sähköä on viedäkään.... Tuota kasvatti-isää ei tosiaankaan ole reiluun puoleen vuoteen tavannut, vaikka hän on yrittänyt ottaa systeriin kontaktia... tulos: ei vastaa puhelimeen, ei avaa kotinsa ovea tai ei ole kotona.

Nuoruutensa aikaiset ns. "tervehenkiset kaverit" hän on skipannut elämästään. Aikaansa viettää ns. poikaystävänsä kanssa, joka on narkkari (+diileri) ja väkivaltainen tapaus sekä muitten epämääräisten hörhöjen kanssa. Niin joo, viime keväänä siskon viiden vanha lapsi siirrettiin kokonaan hänen eksänsä, eli lapsen biologisen isän huostaan, vuos sitte systeri teki abortin (joka oli edennyt pikkasen liika pitkälle...) koska oli raskauden aikana käyttänyt huumeita, masennuslääkkeitä, alkoholia + tupakkaa.... niin, tuo raskaus tuli aivan yllättäen.

Nyt näyttää siltä, että jos tämä meno jatkuu, lähtee siskolta kämppä alta (maksamattomat vuokrat), mielenterveysongelmat pahenee, päihdeongelma on jo, ei opiskelupaikkaa, ei työpaikkaa, ei motivaatiota mihinkään - kaikkein vähiten tähän elämään. Ettäpä näin. Enkä nyt tähän hätään tiedä, mitä helvettiä sitä tekisi, kuinka auttaisi tai tukisi... ja vielä jos ja kun toinen ei edes halua apua. En tiedä. Pakkohoito oli tuossa pari vuotta sitten.... mutta ei näytä nyt taas niinku miltään. :cry:
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Aito_Johanna

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Minulla on tällainen case: Ystäväni ja hänen ex-miesystävänsä (pitkä yhteinen on-off-historia takana) päättivät yksissä tuumin kokeilla vielä kerran yhteiseloa ja tehdä lopullisen vakavan ratkaisun puoleen tai toiseen. Lopputulos on se, että ystäväni, nainen, on umpirakastunut ko. mieheen ja haluaisi elää tämän kanssa. Mies taas totesi lopulta, tuskastuttavan pitkän arpomisen jälkeen, että ei. Ei kuulemma rakasta tarpeeksi.
Ystäväni on tällä hetkellä ulkomailla ja viestittelee sieltä olevansa hajalla ja ahdistunut ja toivovansa sitkeästi, että mies muuttaa mielensä.
Mikä nyt on oikea toimintatapa meikäläiseltä: sanoako se, mitä toinen haluaa kuulla, eli että toki kaikenlaista tapahtuu ja mistä sitä koskaan tietää ja aina kannattaa toivoa parasta, vai sanoako se, minkä jokainen tilannetta ulkopuolelta tarkkaileva näkee selvästi eli että ei se muuta mieltään ja parempi onkin niin, koska tekohengitystä onkin kestänyt jo aivan riittävän pitkään?
Avatar
HotPants
Elämätön Kitisijä
Viestit: 444
Liittynyt: 05.09.2005 2:24

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja HotPants »

Aito_Johanna kirjoitti:...
Mikä nyt on oikea toimintatapa meikäläiseltä: sanoako se, mitä toinen haluaa kuulla, eli että toki kaikenlaista tapahtuu ja mistä sitä koskaan tietää ja aina kannattaa toivoa parasta, vai sanoako se, minkä jokainen tilannetta ulkopuolelta tarkkaileva näkee selvästi eli että ei se muuta mieltään ja parempi onkin niin, koska tekohengitystä onkin kestänyt jo aivan riittävän pitkään?
Toi rehellisempi vaihtoehto parempi ja voithan kuitenskin sanoo senkin sillain että "kannataaks sun ittes kannalta riippua miehessä, joka ei ragasta sua tarpeeks" ja että ko.ukkelin mielenliikkeistä jatkossa ei tiedä sitä eikä tätä, mutta jos ei sitä rakkautta ole viude viä ollut tähänkään mennessä tossa suhteessa kunnolla, niin eiköhän se keissi ole jo katottu.
Sitä voit vielä lisätä ton "tekohengitys"-vertauksen.

Sillä kamullas on vaigeeta joo ton asian kanssa, mutta parempi olla sille rehti kuin pölöttää jotain "lempi tulloo kuule juu, kun vaan jaksat venata jäbykän mielenmuutosta". Autat enemmän sitä silleen rehdisti, straight-meiningillä. (vaiks loppupeleissä se tekeekin omat ratkaisunsa)
<3
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Aito_Johanna kirjoitti:Mikä nyt on oikea toimintatapa meikäläiseltä: sanoako se, mitä toinen haluaa kuulla, eli että toki kaikenlaista tapahtuu ja mistä sitä koskaan tietää ja aina kannattaa toivoa parasta, vai sanoako se, minkä jokainen tilannetta ulkopuolelta tarkkaileva näkee selvästi eli että ei se muuta mieltään ja parempi onkin niin, koska tekohengitystä onkin kestänyt jo aivan riittävän pitkään?
HotPants kirjoitti:Sillä kamullas on vaigeeta joo ton asian kanssa, mutta parempi olla sille rehti kuin pölöttää jotain "lempi tulloo kuule juu, kun vaan jaksat venata jäbykän mielenmuutosta".
Mitäs jos tätä ei lähestyisikään noin maskuliinisen ratkaisukeskeisesti eikä pyrkisi sanomaan mitään tuollaista ohjetta tai edes ennustetta? Eli ei valitsisi kumpaakaan HotPantsinkin rinnastamista vaihtoehdoista? Tai siis sen sijaan, että tarjoaa toimintaohjetta, niin koittaisikin vain elää mukana ystävän tuskailussa siten, että ystävä tietäisi, että voi aina sanallistaa tuntojaan kanssasi. Ehkä ystäväsi tarvitsee sinulta aikaa ja läheisyyttä oman ajattelunsa selkeyttämiseksi pikemminkin kuin neuvoja ja kannanottoja? Joskus kantaaottamaton soutaminen ja huopaaminen samojen vanhojen argumenttien välillä ei ole vätysmäistä haahuilua vaan juuri sitä, mitä ihminen tarvitsee, jotta voi sitten vihdoin tehdä aidon ja kaduttamattoman ratkaisun.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
HotPants
Elämätön Kitisijä
Viestit: 444
Liittynyt: 05.09.2005 2:24

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja HotPants »

urpiainen kirjoitti: Tai siis sen sijaan, että tarjoaa toimintaohjetta, niin koittaisikin vain elää mukana ystävän tuskailussa siten, että ystävä tietäisi, että voi aina sanallistaa tuntojaan kanssasi. Ehkä ystäväsi tarvitsee sinulta aikaa ja läheisyyttä oman ajattelunsa selkeyttämiseksi pikemminkin kuin neuvoja ja kannanottoja? Joskus kantaaottamaton soutaminen ja huopaaminen samojen vanhojen argumenttien välillä ei ole vätysmäistä haahuilua vaan juuri sitä, mitä ihminen tarvitsee, jotta voi sitten vihdoin tehdä aidon ja kaduttamattoman ratkaisun.
Hyvä pointti ja vaihtoehto. Toi on niin tilannekohtastakin. Joku kamu voi olla sellanen, joka nimenomaan kysyykin niitä "rehtejä kannanottoja ja vinkkejä" ja pistää sitten mahollisesti korvansa taakse niistä jotain tai sitten dissaa niitä tms, sitten joku toinen ei tivaa mitään opinion-ohjeita vaan haluaa vaan ymmärrystä ja tukee osakseen. Monenlaisia.
Mutta loppupeleissä ne joutuu tekemään itte sen päätögsen. Ne voi koittaa siis kartoittaa laiffiansa koskevia linjauksia muilta ja ne voi saada niistä sitä kautta funaamisen aihetta lisää, mutta kuiteskin.. lopulta.. ultimate endiksi niitten on itte elettävä se laiffinsa.
<3
Avatar
alja
Kitinän uhri
Viestit: 521
Liittynyt: 17.08.2005 8:08
Paikkakunta: saunan taka
Viesti:

Re: Särkyneen tukeminen

Viesti Kirjoittaja alja »

Exsat kirjoitti: Voi sitä paitsi olla hankala ottaa tukea vastaan ihmiseltä, joka sitä ei tunnu itse koskaan tarvitsevan. .
samaa mieltä. helpointa on avautua ihmiselle, joka myöskin avautuu.
ja luulisin, että murtuneen ihmisen on hyvä kuulla, että ei ole yksin, ja että muutkin tuntevat samoin ja muutkin ovat selvinneet.
Ulkona paistaa aurinko,
mutta sisällä sataa.
Vastaa Viestiin