Mikä neuvoksi?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Vieras

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

[quote="So Easy"][/quote]

Eipä tähän ole lisättävää kuin, että, kas kun vasta nyt tuli mieleenne, että ei tässä tehoa kuin Noraaminen, varsinkin, kun seuraavanlaisia ehdotuksia herra lähettelee

"P.s. kiinnostaisiko sinua saada videoni "College co-ed fucks a dog in her dorm room"?"
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Anonymous kirjoitti:
So Easy kirjoitti:
Eipä tähän ole lisättävää kuin, että, kas kun vasta nyt tuli mieleenne, että ei tässä tehoa kuin Noraaminen, varsinkin, kun seuraavanlaisia ehdotuksia herra lähettelee

"P.s. kiinnostaisiko sinua saada videoni "College co-ed fucks a dog in her dorm room"?"
Tämähän oli sitten minun viestini.
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

BrianW kirjoitti:Eipä tähän ole lisättävää kuin, että, kas kun vasta nyt tuli mieleenne, että ei tässä tehoa kuin Noraaminen
Tuon toteaminen ilman että on tosissaan yrittänyt on ennakkoluuloisuutta. Pyrin suhtautumaan kaikkiin keskustelijoihin lähtökohtaisesti niin, että heillä on todellista sanottavaa ja myös kyky sanoa se ymmärrettävästi. Muutan mielipiteeni vasta, jos pitkään ja johdonmukaisesti toisin todistetaan (tämä on ensimmäinen kerta kun näin käy). Ja ko. henkilön on vielä senkin jälkeen mahdollista vaikuttaa mielipiteeseeni osoittamalla käytännössä oppineensa toimimaan paremmin. Kaikille pitää antaa mahdollisuus kasvaa.
Dumari

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Dumari »

EveryWoman kirjoitti: Jos slamia kannustamisen sijaan haukutaan täällä vajavaisuuksista joiden suhteen hän epäilemättä haluaisi kehittyä
Anteeksi että lainaan tämän täysin irrallisena kohtana, mutta melkein nauroin ääneen äsken.

Ainiin, pitänee varmaan perustella kun ei kaikki kuitenkaan tajua, kun eivät ole lukeneet slämin melkein 2-vuotista ruikutusta. Vai pitääkö sanoa vielä lisää siitä yrittämisestä? (btw. en muista/ei kiinnosta tarkkaan kuin kauan sitä kestänyt)

Erittäin hyvää jauhantaa koko ketju, kertoo taas missä kityssä mennään. Gattacan pitkää bullshittiä en jaksanut lukea, mutta muuten varsin mallikasta kiistelyä taas.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Dumari kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: Jos slamia kannustamisen sijaan haukutaan täällä vajavaisuuksista joiden suhteen hän epäilemättä haluaisi kehittyä
Anteeksi että lainaan tämän täysin irrallisena kohtana, mutta melkein nauroin ääneen äsken.
Siinähän naurat, mutta slam kirjoittaa nykyisin paljon paremmin ja rakentavammin kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. Maistuis varmaan sullekin (se kannustaminen, siis).
Avatar
Jyrki73
Kitinän uhri
Viestit: 765
Liittynyt: 14.08.2005 19:20
Paikkakunta: Kotka

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Jyrki73 »

MarthaFocker kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: Vittuilu on persoonallisuutta hämärtävä naamio - ei persoonallisuuden osa. Vittuileva henkilö ei koskaan ole niin oma itsensä kuin voisi olla.
Höpöllöpö. Tottakai on jos vain sattuu olemaan vittumainen persoona.
Vai onko toista munille näpäyttävä henkilö aina epävarma pieni ressu, joka ei tunne itseään? No sitähän emme saa koskaan tietää.
Hyvin sanottu. Yhteen aikaan sinäkin olit hyvinkin kitkerä, mutta luokkaantuiko kukaan jutuistasi verisesti, mitä? Itse olen aivan liian tosikko ja huumorin tajoton, jotta osaisin heittää läppää jatkoksi. Myös Lilon, Nexien ja Igorin "tarjoamat palvelut" oli huvittavaa luettavaa. Silti jos olisin itse osallistunut keskusteluun niin ne olisi varmaan ymmärretty samaan tapaan kuin slaminkin komemmentit. Eli väärin. Olen aina yhtä pihalla tilanteesta. Silti jos Slamiä on jotenkin asiasta rangaistu, niin kaipa hän on sen ansainnut.
MarthaFocker kirjoitti:Yhtä pätevä väite voisi olla, että toisia jatkuvalla syötöllä epävarmoiksi väittävä haluaakin vain pönkittää omaa egoaan alentamalla muita ---> eli on itse epävarma, kun noin pitää pönkitellä.
Siksipä sinäkään et tee sitä enää ainakaan jatkuvasti. :/
MarthaFocker kirjoitti:Mut tiäksä EW, toi vittu-sana ei sovi sulle. Se ei sovi kellekään. Se on ruma sana.
Älä sentään hempeilemään rupea kulta.

Eli 'hauskan' siedettvän vittuilun ja bannattavan vittuilun rajan voi vetää sinne Marthan selän taakse.
*Kumartaa*
Dumari

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Dumari »

EveryWoman kirjoitti:
Dumari kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: Jos slamia kannustamisen sijaan haukutaan täällä vajavaisuuksista joiden suhteen hän epäilemättä haluaisi kehittyä
Anteeksi että lainaan tämän täysin irrallisena kohtana, mutta melkein nauroin ääneen äsken.
Siinähän naurat, mutta slam kirjoittaa nykyisin paljon paremmin ja rakentavammin kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. Maistuis varmaan sullekin (se kannustaminen, siis).
Se oli hetken huvitus. Minä en näe slamin kirjoituksissa kehitystä. Mielestäni hän on osannut kirjoittaa tarvittaessa aina, kunhan vaan viitsii. Kahden lauseen brainfartit häneltä tulee helpoimmiten, joten niitä luemme useimmiten. Jossei jaksa nähdä vaivaa saadakseen tekstin luettavaan muotoon, niin ei sitten ei edes yritä.
ninnithequeen

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Mie koNppaan Dumista.
Kyllä Slam osaa kirjoittaa, kunhan vaan viitsii.
AarneAnkka

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

nojoojust kirjoitti:Narsistinen persoonallisuushäiriö

Henkilö kokee olevansa erityinen ja erikoisarvostuksen arvoinen
Tässä komppaan nojoojustia. Jos tähän tilaan ajautuu, siitä voi olla hyvin vaikea päästä pois ja silloin syrjäytyy pahasti. Tuo erikoisitsearvostus ei välttämättä ole edes pohjaltaan aitoa, vaan mielen puolustusmekanismi itseinhoa vastaan. Gattaca, tiedostan tunnetilasi. Tiedän (ekstrapoloiden) miltä sinusta tuntuu, enkä siksi ole halunnut riidellä kanssasi - olen nimittäin joiltain osin jopa samaa mieltä tai ainakin ymmärrän turhautumisesi.

Muistan itse ajautuneeni kohti tuota itseinhoon juurtuvaa narsistista tilaa teinivuosinani. Yläasteella pidin minua halveeraavia ihmisinä kloonimassana, en yksilöinä. Mutta sain eräältä kaverilta henkisesti turpiini sen verran lujaa ja sellaiseen paikkaan, että se käänsi ajautumiseni eri kurssille. Se oli aika tuskallinen tapa hoitaa homma kotiin (eikä välttämättä se paras), mutta se toimi. Edelleen pääkoppa tuntuu vähän takkuiselta, mutta tuntuu vuosien mittaan tässä ajatteluni selkiytyneen. Tai en ainakaan vielä näe sumuisessa horisontissa sitä jäävuorta jota kohti olen nykyisellä kurssillani lipumassa. :) Nykyisellään minulla on peräti taipumusta ottaa turhaan turpiini sen sijaan että puolustaisin itseäni, mutta ainakaan en joudu enää konfliktiin ympäristöni kanssa. Ongelmiin joudun enää vain raivohullujen turpaanvetäjien kanssa.

Gattaca, suosittelen oikeasti että etsit käsiisi psykologin joka voi ja osaa auttaa sinut ulos umpikujastasi, ja mikä tärkeintä, annat hänen auttaa sinua sen sijaan että yrittäisit "päihittää" hänet älylläsi. Psykologin selättäminen on kaiketi hohdokasta, mutta se ei ole rakentavaa eikä auta sinua yhtään. Haluathan sinä ulos nykyisestä kurjuudestasi? Ethän kykene nauttimaan nykyisestä kurjasta tilanteestasi kuin itsepetoksen keinoilla. Se ei riitä pitkälle.

Sinulla on paha identiteettikriisi joka on johtanut noidankehään. Noidankehää ei kannata kalustaa mukavaksi itselle, sillä kalustukseen sisältyy korkeat muurit, ulospäin suuntautuvia teräviä piikkejä, kiehuvaa öljyä ja syviä vallihautoja. Yritä siinä sitten luoda kontaktia muihin kun kaikkia vastaan pitää puolustautua. Jatkuvaan piiritettynä olemiseen nääntyy todella pahasti, vaikka resursseja riitäisi millaisen armeijan loitolla pitämiseen.

Paljain räpylöin poljen tulta tämän sanoessani, mutta halusin sanoa sen silti.
Vieras

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

JIIIHAAA!! Jokohan olis tokaks viimeinen postaukseni Kityyn?
EveryWoman kirjoitti:Gattaca:
a) vastavuoroisuutta: vastataan toisen kysymyksiin kunnolla, vaikka ne olisivatkin itselle turhan oloisia, eikä käytetä uudelleen niitä argumentteja jotka opponentti on kumonnut (= ei jankuteta),
Sulla on tuossa PIKKU virhe.
Käsität, että jos LUULET, että olet kumonnut toisen argumentit, ne on absoluuttisesti kumottu. Mikä NARSISTINEN itsetärkeys sinulla! Petrikin on "kumonnut" minun argumenttini monta kertaa, omasta uskonnostaan käsin. Minä taas LUULEN, että olen kumonnut kaikki sinun argumenttisi (I might be wrong, i might be right), joten on helvetin turha jatkaa.

Ero on siinä, että minä käsitän, että sinun argumenttisi ovat päteviä sinun näkökulmastasi, sinä taas kuvittelet olevasi Jumala ( tai hänen "nöyrä palvelijansa") ja sinun näkökulmasi absoluutti. Minä olen vain Jumalasta Seuraava :D
So Easy kirjoitti:Gattaca, jos kenelle tahansa psykologian ammattilaiselle näytettäisiin minun edellinen viestisi sinulle ja sitten sinun vastauksesi siihen, olisi diagnoosi aina sama: elät harhassa. Kokeillaanko?
Tuo on itsestäänselvää.
Mutta miksi kuvittelet, että koulutettu pingviinipsykologi omaisi riittävän syvyyden tai hänen koulutuksensa antaisi kyvyn arvioida minua??

Etkö tajua, että joka ainoaa systeemin rakenteiden yli näkevää neroa on pidetty hulluna tai harhaoppisena? Buddha, Jeesus, Galilei, Bruno, Kepler, Mozart jne..

Nykyaika on pysähtynyt, palvoo noita vanhoja, Enemmän ja sivistyneempiä ihmisiä kuin koskaan ennen, suhteessa vastaavia "neroja" pitäsi olla satoja tuhansia. Mutta nykyään ei uskota että neroja olivat muut kuin nuo vanhat. Nykymaailma on menettänyt uskon itseensä.

Ei mitään jumalallista noissa vanhoissakaan, ikonosoitu vain jotta tavikset ei ottaisi vastuuta ajatuksistaan, korotettu erilleen ryhmäkuvaa pilaamasta.

Ja nyt varmaan ajattelet, että minä olen hullu, ja jokainen hullu ei ole nero.
Mutta jotkut ovat. Ja minä en voi mitään sille, että ajattelen niinkuin ajattelen.
Ja minä en ole joissakin asioissa nähnyt ajatuksiani ylitettävän, Eihän sinullakaan viimeaikoina ole perusteluihini ollut mitään muuta sanottavaa kuin tuo hulluksi väittäminen. Heikkoa. Sinä vaan pikkujätkä pelkäät paskasi puolesta.

Mitä minä ihmettelen, on että kaltaisesi tyhmä rahvas, joka kuitenkin tottelee auktoriteetteja ja ylhäältä annettuja malleja, ei oikean neron edessa polvistu.

No joo liian kopeasti sanottu minulta. Ja tällä kertaa oikeasti VITSI.
Mutta oireellista, että mielipiteisiin Kityssä ei useinkaan oikeasti vastata, heitetään vaan hätääntynuttä "samaa vanhaa paskaa"- ja "luuseri" -syytöstä
So Easy kirjoitti: Minulle ei kuitenkaan makseta tästä mitään, ja kun, kuten EW:kin tuossa totesi, sinun tarkoituksesi ei tunnu olevankaan asiallinen keskustelu vaan lähinnä kai teini-iässä riehumatta jääneiden angstien purkaminen, niin saat minun(kin) puolestani tehdä sen jossain muualla.
Murrosiän kapinallisuus on parempi toteuttaa vasta nelikymppisenä, jolloin oikeasti se mitä tietää ja sanoo, ei ole vain tyhmän ja tietämättömän kersan höpinöitä.

--------
So Easy kirjoitti: Ihmisen onnellisuus ON itsensä toteuttamista. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, päättyykö ihmisen elämä nyt sitten vaikkapa marttyyrikuolemaan vai autuaana omassa sängyssä nukkuen. Taas näitä aivan tyrmistyttäviä loogisia virheitäsi, joita et todellakaan tekisi, JOS olisit niin älykäs kuin millaisena tunnut itseäsi pitävän. Totta puhuen annat itsestäsi älyllisesti varsin keskinkertaisen kuvan.

Se, että sanot että joojoo toteutat itseäsi mutta et voi olla onnellinen kun olet ristiriidassa maailman kanssa, kertoo nimenomaan siitä, että ET kokonaisvaltaisesti toteuta itseäsi. Se, että muu maailma näin rajoittaa onnellisuuttasi, kertoo siitä että olet siitä riippuvainen. Ei sinun tarvisi olla. Mutta tuolla nykyisellä toiminnallasi et kyllä tule kasvamaan ihmisenä, toteuttamaan kokonaisvaltaisemmin itseäsi, etkä siten vapautumaan riippuvaisuudestasi muusta maailmasta. Eikö tähänastinen elämäsi ole tätä muka vielä riittävän vahvasti todentanut?
Ongelma on se, että sinunkaltaisesi ihmiset SEISOVAT TIELLÄ, jos yritän toteuttaa itseäni.
Etkö muka tee sitä nytkin? Ja muillakin asenteillasi? Joihin toivot minun yhtyvän.

Onnellisuuden olen nyt saavuttanut, sillä lailla että en välitä paskaakaan teistä tai sinusta. Jos kuolisin tähän paikkaan? So what?
So Easy kirjoitti: Ja oikeesti, jos "filosofian myyttien murskaaminen" todella on ollut yksi keskeisimpiä tavoitteitasi elämässäsi, niin en voi kuin ihmetellä, että et ole saanut otettua edes ensiaskeleita sen toteuttamisessa. Siis mennyt yliopistolle filosofian osastolle, valmistunut maisteriksi, väitellyt, pitänyt luentoja, kirjoittanut kirjoja. Ei voi olla niin vaikeaa. Ja sinä sanot, että tämä on ollut keskeisimmistä tavoitteistasi? Totuus taitaakin olla se, että sinulla ei älysi puolesta oikeasti olisikaan rahkeita tähän, ja koska pelkäät tämän asian ilmituloa julmetusti, et uskalla edes yrittää. Tietenkään et ikipäivänä voi myöntää, että kyse on vain pelkuruudestasi (vaikka se on lähes ilmiselvää), vaan keksit mitä naurettavimpia sepityksiä siitä, miten SINUN saamattomuutesi onkin mukamas JONKUN TOISEN syy.
Jaah.. on mulla yksi ylipiston/tekoälyseuran julkaisema filosofiaa tosi syvältä kaiveleva julkaistu artikkeli. Sen johdosta tapasin "ainoan rakkauteni" ANNEN ja sen mentyä kaikki on ollut rappiota.

Mutta perustelusi paljastavat kaksiulotteisuutesi.
Länsimainen filosofia on USKONTO.
Pohjautuen perustelemattomiin oletuksiin, kuten kaikki uskonnot.
Näennäisongelmia.
Itse olen lähestynyt sitäkin kirkkoa ulkopuolelta,
Vasta muuten asioita mietittyäni olen vertaillut akateemiseen filosofiaan.

Ja sen tyhjäksi havainnut.
Ja minunko olisi ensin pitänyt opiskella tuon uskonnon teologia ja tenttiä se?

Ja miten helvetissä menestyisin uskonnossa, sen koulutuksessa tai saisin sen opin piirissä ääneni kuuluville, jos sen gordionin solmun avaamiseni on, että kaikki se on paskanjauhantaa?

No.. Wittgenstein teki samantapaista, sinä aikana kun oikeasti sai luoda uutta, eikä akateeminen filosofia ollut menneiden kumartamista. Mutta miten Wittgensteinin kävi? Hänet kanonisoitiin kuten joku Buddha tai Jeesus, kanonisoijien mitään ymmärtämättä. Edes oppilaansa von Wright ei tajunnut, mutta ratsasti opettajansa maineella.

Luulen koettavani väitöskirjaa jostain pikkujutusta, kuten positivismin ja konventionalismin luullusta "ristiriidasta". Mutta arvaan en pääse tekemään, kun en ole sitä pappiskoulua käynyt .Eikä nykyfilosofia yliopistossa ole uuden luontia tai vanhan kyseenalaistamista, vaan vanhojen filosofien referointia.

Vain arvosanan vuoksi.
varsin hyödytöntä lapioida paskaläjää, jota ei pitäisi olla olemassakaan.
Ei tuota mitään uutta.

Ja jos peruslähtökohtani on, että länsimaisen filosofian Jumalaa, eli absoluuttista ainoaa oikeaa Ontologiaa ei ole olemassakaan, niin minkäs teen.

Mene itse Petrin lahkoon, opettele sen opit ja sitten koeta saada saarnaajan virka kun sanot, ettei heidän Jumalaansa ole olemassakaan :D
So Easy kirjoitti: Tunnen myös ihmisiä jotka ovat enemmän tai vähemmän omistautuneet "eläinten pelastamiselle". Ero heidän ja sinun välillä on se, että sinä et ole konkreettisesti saanut tehtyä eläinten eteen juuri paskan vertaa -- ellei karhupullojen hyväilyä sitten lasketa. Voit selitellä itseksesi tästäkin ties mitä, mutta fakta on että tuolla menolla siinä vaiheessa, kun sinut lasketaan hautaan, ei kukaan voi todeta muuta kuin että siinäpä oli kaveri joka ei tosiaan eläinten eteen mitään saanut tehtyä, kun ei saanut otettua itseään niskasta kiinni ja ryhdyttyä hommiin, vaan keksi ties mitä tekosyitä ja syytteli saamattomuudestaan muita. Surullinen tapaus.
Nyt arvaan pidät eläinten pelastamisena jotain oman maailmankuvasi sisäistä orpokoirien ruokkimista. Se on aivan helvetin tarpeen kyllä.

Mutta MINUN lahjakkuuteni ja velvollisuuteni olisi olla eläinoikeusfilosofi kuten Regan tai Singer, paremmin kuin he. Se olisi minun panokseni asiaan. On tarpeen tehdä käytännön työtä, mutta siinä takana on ihmisten eläinkäsitysten purkaminen ihan helvetin syvällä tasolla. Se, etten ole sitä jaksanut tehdä, on suurin syyllisyyteni.

Olen Kityssä heittänyt asiasta juttua, ja siinä tulee ongelma:
Ihmiset ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen, mistä edes puhutaan.

--------
So Easy kirjoitti: Täten siis niin kauan kuin tuo teinimäinen vastuuton riehumisesi jatkuu eikä asiallisesta keskustelusta ole tietoakaan, taidan tehdä samoin kuin jo muutamat ennen minua ja ignorata nuo samaa toistavat vasta-argumentteja huomioon ottamattomat jorinasi. Ei se nyt ole sinulle itsellesikään hyväksi, että voit täällä rellestää miten sattuu. Johonkin ne rajat on vedettävä -- vaikka vanhempasi eivät niitä sinun lapsuudessasi olisi osanneetkaan asettaa.

Toivon, että ymmärtäisit hakeutua terapiaan. Tilasi vaikuttaa siinä määrin patologiselta, että ilman apua tuskin merkittävää parannusta elämänlaatuusi on odotettavissa. Mitään hyötyä siitä ei kuitenkaan ole, ellet itse ymmärrä tarvivasi apua. Sen tajuaminen ei selvästikään ole vielä tapahtunut, mutta toivottavasti joskus. Itsesi vuoksi.
Sinä pidät asiallisina perusteluina vain niitä, jotka ovat oman maailmasi sisällä.
Viimeaikaisiin perusteluihini sinulla ei ole ollut mitään sanottavaa.

Olet yksi siitä roskajoukosta, joka karjuu "roviolle, roviolle!" tai "ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" tai nykyään "hoitoon, hoitoon!" kun oma järkesi ei riitä itse asiaan. HÄPEÄ!

--------
nojoojust kirjoitti:....
Suuri kiitos kommentistasi, joka kerrankin oli ymmärtävä, ja haluaisin nähdä sinut nakuna :D

Mutta mitä narsismiväitteisiisi tulee..
Eikö sinusta ole ihan mahdollista, että ON ihmisiä, jotka TODELLA ovat maailman normien ulkopuolella ja yläpuolella? Luin tuossa artikkelin Mozartista, josta sanottin, että hän koki tajuavansa musiikinteon paremmin kuin kukaan muu. Ja että aikalaiset, establisment, piti Mozartia ylimielisenä nykykielellä kai narsistisena rääväsuuna?

Eikös Mozart kuitenkin oikeasti ollut jotain ihan oikeasti muuta korkeampaa?
Miten hänen olisi pitänyt suhtautua noihin syyttelyihin ja alas painamisiin?

Itse olen tuuminut, että vähän helvetin paljon mahdolllista, että olen sairas narsistisen harhan vallassa oleva runkkari. Mutta en voi kokea tätä maailmaa kenenkään muun pään kautta. Joten asenteeni on, että olen kuin yksi haulikon hauleista, jotkut osuu, useimmat ei, mutta laukaista pitää.

On sanonta (en tiedä pitääkö reaalimaailmassa paikkansa): Jos sammakoita laitetaan saaviin, siinä ei tarvita kantta. Koska jos yksi sammakko yrittää ylös, muut vetävät sen alas.

Miksi niin tekevät, en ymmärrä. Oman itsetunnon puutetta, ei käsitetä että joku SAATTAISI päästä ulos? Ns. "nero" ei ole mitään muuta kuin tavis, joka on saanut toisen sieraimensa paskan yläpuolelle. Tai silmäpuoli sokeitten maassa.

Minulle toissa-aamuna alkoi kiteytyä omanlainen "mielen teoria", siitä miksi kaikki vedetään henkilökohtaisuuksiin, miten eettisestä keskustelusta tulee pyhyys/tekopyhyys -syyttelyä, miksi väittely koetaan toisen yksilön "nujertamisena" eikä hätänä siitä millainen MAAILMA on...

Vähän sinnepäin, että "normaali" ihminen se liian minäkeskeinen on, ja näkee kaiken sen kautta..

Jos ja kun kiteytyy, saatan laittaa lisää.

Öitä.
Deleted-432

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Deleted-432 »

Yllä siis minä Gattaca eli Rapanhapakko.
"Vieras" johtuu siitä, että kirjoittaminen rööki ja runkkitaukoineen notepadilla kesti pitempään kuin kirjautuminen vastauslomake auki kestää. En muistanut, että shrinkissä tuo "vieras" toimii.

Ei voi siis editoidakaan tuota, sori typot :D
Piti olla rapuastia eikä sammakkoastia.
"Nerouden" vihjaaminen oli liikaa, mutta jos haukutaan hulluksi, niin tulee mieleen että jospas minä olen ainoita, joka jonkun minusta simppelin asian tajuaa, eli siis kääntäen...

Ja Nojoojustille vielä, että enhän minä työpaikkahaastattateluissa mielipiteitä auo (tosin sellaisiin en ole päässyt aikoihin) . Mutta ehkä en vaikuta aina haltioituneelta vaikka yritän teeskennellä sitä sopivassa määrin.

Aarnelle oli tarkoitus jotain sanoa, en jaksanut. Järjetöntä olla aamuyöstä kityilemässä, hyvä syy lopettaa.
killkill

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja killkill »

Gat kirjoitti:Mutta miksi kuvittelet, että koulutettu pingviinipsykologi omaisi riittävän syvyyden tai hänen koulutuksensa antaisi kyvyn arvioida minua??

Etkö tajua, että joka ainoaa systeemin rakenteiden yli näkevää neroa on pidetty hulluna tai harhaoppisena? Buddha, Jeesus, Galilei, Bruno, Kepler, Mozart jne..
Eiköhän tämä jo viimeistään vahvista sen, että kaveri elää jossain ihan muissa maailmoissa? Hauska ajatusrakennelma sinänsä:
- minä olen suurempi ja parempi kuin te muut
- vertaan itseäni suurmiehiin, mutten ole tehnyt elämässäni mitään merkittävää, koska "te seisotte minun tielläni".

Tavallaan surullista.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Gattaca kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:...
virheitä, polemisointia, ilkkumista
Lainaus edellisestä viestistäni: Jos joskus tulevaisuudessa osoitat alkaneesi keskustella asiallisesti, alan taas vastailla sinulle. --- Jos vastaat vähänkään asiattomasti, jätän oman vastaukseni kirjoittamatta - tekstisi virheellisyyksistä ja provosoinneista riippumatta.
Deleted-432

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Deleted-432 »

killkill kirjoitti:
Gat kirjoitti:Mutta miksi kuvittelet, että koulutettu pingviinipsykologi omaisi riittävän syvyyden tai hänen koulutuksensa antaisi kyvyn arvioida minua??

Etkö tajua, että joka ainoaa systeemin rakenteiden yli näkevää neroa on pidetty hulluna tai harhaoppisena? Buddha, Jeesus, Galilei, Bruno, Kepler, Mozart jne..
Eiköhän tämä jo viimeistään vahvista sen, että kaveri elää jossain ihan muissa maailmoissa? Hauska ajatusrakennelma sinänsä:
- minä olen suurempi ja parempi kuin te muut
- vertaan itseäni suurmiehiin, mutten ole tehnyt elämässäni mitään merkittävää, koska "te seisotte minun tielläni".

Tavallaan surullista.
Minä en mahda mitään sille, että monissa asioissa ajettelen eri lailla kuin enemmistö. Joka ei yleensä kovin syvästi edes halua ajatella. Ja mihin päädyn, se VOI olla harhaa ja hulluutta, mutta se voi olla olematta. Sama dilemma kaikilla poikkeusolioilla. Vähän kuin Hamletin ongelma oli, että hän ei TIENNYT onko hullu vai ei.

Minkä olen konkreetisesti huomannut, on että minulle menee paremmin silloin kun uskon asiaani, sanoi muut mitä hyvänsä. Riskiottoa: vajotako hyväksymään kenen vaan muun mielipide, vai se ainoa jonka itse on omassa päässään käsitellyt ja moneen kertaan. Ei kukaan voi ajatella muulla kuin omalla päällään. Miten hyväksyn muiden asenteen, jos kuitenkin koen toisin? Ja asenteita on niin paljon, että niiden kaikkien orjailu se vasta johtaisi sairauteen eli skitsofreniaan.

Mitä tiellä seisomiseen tulee, niin filosofiassa se on selvä, yhdessä talousasiassani ihan konkreettista ilman omaa syytä, ja pilluasioissa jos kulttuuri vaati ulkonäköä ja trendikkyyttä ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Ja mitäs sinäkään NYT muuta teet tuolla repliikillä kuin yrität vetää ylös kipuavaa rapua takaisin ämpäriin. Miksi niin teet? Ettei vaan sinulla olisi huono itsetunto?

Psykiatriasta on kokemus nuoruudesta, ihan turhaa. Eikä kukaan kirjaoppinut vaikka miten ammattilainen psykiatri pysty kertomaan minulle jotain, mitä en itse itsestäni tiedä.

Joitakin sellainen auttaa, mutta se on samaa väkeä jotka saa vaikutteita vaikka aromaterapiasta tai Jari Sarasvuon humpuukikonsultaatiosta. :D
Vieras

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Neroina pidetään ihmisiä jotka ovat jollakin alalla merkittävästi muita alan lahjakkuuksia edistyneemmällä tasolla ja pystyvät näin luomaan jotain uutta ja merkittävää tavalla, joka hämmästyttää muita ihmisiä. Nerous yhdistetään usein erityisesti taiteisiin ja tieteisiin.

Mikä sinun nerouden alasi oikein on, Rapanhapakko?
AarneAnkka

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

killkill kirjoitti:- minä olen suurempi ja parempi kuin te muut
Gattaca on kyllä korostanut ettei hän pidä itseään suurempana tai parempana, vain erilaisena.

Mutta toisaalta tuo vertaus historian suuriin tekijöihin vähän kaivaa maata tuon alta. :|
Deleted-432

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Deleted-432 »

EveryWoman kirjoitti:
Gattaca kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:...
virheitä, polemisointia, ilkkumista
Lainaus edellisestä viestistäni: Jos joskus tulevaisuudessa osoitat alkaneesi keskustella asiallisesti, alan taas vastailla sinulle. --- Jos vastaat vähänkään asiattomasti, jätän oman vastaukseni kirjoittamatta - tekstisi virheellisyyksistä ja provosoinneista riippumatta.
Jos luulet, että sinulla on tässä yksinoikeus "virheellisyyksien", "povosointien" ja "asiallisuuden" määrittelyyn, niin olet minua pahempi narsisti, suorastaan solipsisti.

Se ettei sinulla ole muuta sanottavaa kuin yllä oleva ylimielinen vittuilu, merkkaa sitä, että sinulla ei ole mitään sen yli, mitä sanoin. Häpeä ittees ja lopeta tuo perusteeton ylimielisyys. Minä sentään perustelin.
AarneAnkka

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Rapanhapakko kirjoitti:Psykiatriasta on kokemus nuoruudesta, ihan turhaa. Eikä kukaan kirjaoppinut vaikka miten ammattilainen psykiatri pysty kertomaan minulle jotain, mitä en itse itsestäni tiedä.
Mitäpä jos tuo johtuukin vain ja ainoastaan siitä ettet ole antanut psykologin auttaa?
sinkkumatti

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja sinkkumatti »

Rapanhapakko kirjoitti: Eikä kukaan kirjaoppinut vaikka miten ammattilainen psykiatri pysty kertomaan minulle jotain, mitä en itse itsestäni tiedä.
Nii i. Mullekkin lääkäri sanoi että pekonin syöminen ei ole niin terveellistä kuin porkkanan syöminen, mutta enhän mä nyt siitä mitään piittaa, koska mä tiesin sen jo itsekin. Jatketaan siis vaan pekonin syömistä.
killkill

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja killkill »

Gat:

- Syy negatiiviseen palautteeseeni on selkeä: en pysty sietämään ruikutusta ja vikinää, en täällä enkä IRL. Omassa elämässäkin on ollut ihan riittävästi vastoinkäymisiä ja mielenkiintoisia käänteitä. Jotenkin niistä olen selvinnyt, en varmaankaan siksi että olisin erityisen vahva ihminen, vaan niin tyhmä etten ole tajunnut /suostunut antamaan periksi. "Living well is the best revenge!"

- Kantani on selkeä: sinulla on issueita -> olet vuosien aikana saanut runsaasti rakentavaa palautetta, kannustusta jotta saisit solmujasi oiottua -> nähtävästi mitään konkreettista eteenpäinmenoa ei ole tapahtunut, vaan jatkat mieluummin huomion ja vahvistuksen hakemista käytöksellesi täältä, sen sijaan että tekisit jotain elämänlaatusi parantamiseksi. Siksi en näe mitenkään tarpeelliseksi osallistua palstailusi pönkittämiseen.

- Minun elämääni ei paranna/huononna lainkaan se, miten sinulla saati sitten kenelläkään muullakaan kityihmisellä - menee. Olen vilpittömästi pahoillani, jos ePersoonani kirjoittama - ajoittain kriittinenkin - teksti aiheuttaa lukijoilleen mielipahaa. En ole pahantahtoinen ihminen - sen sijaan valitettavan impulsiivinen. Jos joku tulee eteeni heiluttamaan punaista riepua, pusken taatusti.
nojoojust

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja nojoojust »

Gattaca kirjoitti:
nojoojust kirjoitti:....
Suuri kiitos kommentistasi, joka kerrankin oli ymmärtävä, ja haluaisin nähdä sinut nakuna :D
Miten tämä liittyy mihinkään? Lopputuloksena tuollaisista kommenteista on se, että vaikuttaa siltä että palautteesi positiivisuus johtuu vain herutuksesta. Ei ole kovin rakentavaa.
Gattaca kirjoitti:Mutta mitä narsismiväitteisiisi tulee..
Eikö sinusta ole ihan mahdollista, että ON ihmisiä, jotka TODELLA ovat maailman normien ulkopuolella ja yläpuolella?
On mahdollista, mutta ilman mitään mittareita tuollaisen toteaminen on mahdotonta, ja jos ihmisen aivojen ulkopuolelle ei ilmesty mitään mitattavaa, on spekulointi täysin turhaa.

Itselleni mm. koulunkäynti oli vaivatonta, esim. lukion suoritin lähinnä tenttimällä, koska en viitsinyt vaivautua paikalle "oppimaan" jotain, jonka omissa oloissani pystyin selvittämään huomattavasti vaivattomammin. Siinä sivussa tukiopetin muutamaa koulukaveria, jotka olivat opetuksen yhteydessä aina yhtä ällistyneitä siitä, miten helppoja ne asiat olivat, joita he eivät olleet tajunneet.

Sama ilmiö on jatkunut aikuisiälläni, kaikki on ällistyttävän helppoa, ja osaan myös välittää sen helppouden muille ihmisille. Ja aina kaikki ovat yhtä ällistyneitä siitä, etteivät ole tienneet asioiden olevan niin helppoja kuin ne ovat. Samaan asiaan liittyy myös se, että osaamistani harvemmin arvostetaan, koska kaikki ne asiat ovat "helppoja".

Tavallaan tuonkin ilmiön voisi kuvitella johtuvan siitä, että olisin maailman normien ulko- tai yläpuolella, koska osaan löytää olennaisuudet valtavasta tiedon viidakosta niin, että sen voisi mieltää perspektiiviasiaksi, mutta asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Nerot tunnistetaan vasta jälkikäteen, eikä suurin osa heistä kykene loistamaan kuin yksittäisissä asioissa. Niin kapeakatseinen maailmankuva ei tee ihmisestä parempaa kuin muut, vaan itse asiassa huonomman. Nerot ihmisinä ovat yhdentekeviä, vain heidän tuloksensa ovat merkittäviä ihmiskunnalle. Minä en kykene laaja-alaisen kiinnostuskirjoni vuoksi tekemään edes yksinkertaisia valintoja, joten näillä näkymin taitoni jäävät erittäin suurelta osin hyödyntämättä, ei sen takia että olisin liian kapea-alainen, vaan koska en pysty viemään mitään asioita kunnolla loppuun. Näköalasta viis.
Gattaca kirjoitti:Minulle toissa-aamuna alkoi kiteytyä omanlainen "mielen teoria", siitä miksi kaikki vedetään henkilökohtaisuuksiin, miten eettisestä keskustelusta tulee pyhyys/tekopyhyys -syyttelyä, miksi väittely koetaan toisen yksilön "nujertamisena" eikä hätänä siitä millainen MAAILMA on...

Vähän sinnepäin, että "normaali" ihminen se liian minäkeskeinen on, ja näkee kaiken sen kautta..
Pakkohan ihmisen on olla minäkeskeinen, se on elämän perusedellytyksiä. Vasta siinä vaiheessa, kun minäkeskeisyys alkaa aiheuttaa ongelmia normaalissa elämässä, voidaan puhua sairaudesta tai persoonallisuushäiriöstä.
Gattaca kirjoitti:Eikä kukaan kirjaoppinut vaikka miten ammattilainen psykiatri pysty kertomaan minulle jotain, mitä en itse itsestäni tiedä.
Psykiatri on lääkäri, eikä edes yritä kertoa sinulle mitään itsestäsi, vaan keskittyy sairauden parantamiseen tai oireiden vähentämiseen. Psykologi puolestaan pystyy kertomaan erittäin paljon sellaisia asioita, joita ei itse ole tullut ajatelleeksikaan. Sinusta kertomiseen ei psykologikaan pyri, vaan antamaan sinulle työkaluja joilla helpottaa omaa elämääsi.

Minulle oli itse asiassa eniten hyötyä mielenterveyshoitajasta, jolla itsellään oli pallo pahasti hukassa ja joka yritti leikkiä psykologia ilman asianmukaista koulutusta. Hän jakeli minulle mitä omituisimpia "diagnooseja", joiden pohjalta jouduin todella miettimään, että mikä käyttäytymisessäni on saanut hänet ajattelemaan niin. Päädyin siihen lopputulokseen, että viestintäni oli tietyiltä ominaisuuksiltaan itsensä kanssa ristiriidassa, jolloin kuulija valitsi aina ne tietotyypit "diagnoosinsa" pohjaksi, jotka edes vähän tukivat sitä, ja jätti kaiken ristiriitaisen kokonaan noteeraamatta.
Deleted-432

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Deleted-432 »

MULKUT!
Luuletteko, etten ole psykiatrian oppikirjoja läpi lukenut?

Ja kokemukset (ja en mitään voi että ne oli mitä oli ja leimaa koko alan) kasvatusneuvolassa ja yksityispsykolla käsienpesuneuroosin takia oli, että niillä ei ollut edes YRITYSTÄ mennä mun pään sisälle. Ja siinähän menis koko elämä selittää omaa psyykeään jollekin ihan toisentyyppiselle ihmiselle, joka vain kärkkyy, minkä tautiluokituksen oppisuuntansa mukaan antaa.

Jos olisi psykiatri, joka olisi vittu GURU ja Buddha, niin ehkä voisi auttaa MINUA OMANA ITSENÄNI, terveyskeskuksista harvemmin löytyy muita kuin tentit just ja just läpäisseitä leipäpappeja,.

Ja teillä on selvä asenne, että poikkeva yksilö on ilman muuta SAIRAS, joten siitä vaan hoitoon ja SOPEUTUMAAN. HITLERKORTTI ESIIN! :D

Siis minä saatan olla ihan pihalla, mutta entäs jos en olekaan? Jos vaikeuteni ovat sitä, että en ole uskonut itseeni, miten omituinen se itse teidän mielestä onkin? Ja todellakin aina on mennyt konkreettisesti paremmin aina kun olen uskonut itseeni.

Sen kuitenkin voin sanoa, että olen liian neuroottinen tullakseni psykoottiseksi. Neurootikko ymmärtää itsensä ja omat unensakin niin hyvin, ettei ala ääniä kuulemaan ja näkyjä näkemään. Tavallaan tuo on vahvuus. Kun en tuon kokemuksen takia niin vaan lähde mukaan uskontoihin ja filosofioihin, jotka muille "terveille" on ulkoapäin syötetty , siis mielen viruksia.

Ja KILLKILL: minua todella vituttaa, että vaikka miten YLEISESTÄ asiasta puhun, aina se käännetään minun luuseriuteeni.

Ja asioille tekemistä teen JUURI NYT, kun katkon siteitä niin etten ota asiakseni painua alas sillä tavalla kuin sinä haluat. Jos oikeasti haluaisit auttaa, vahvistaisit minua sinä olentona mikä olen!!¨

ITSE duunaan vahvistumiseni, ja voinpa sanoa, että just nyt ja tämän aktiivisen vittuiluni avulla olen terveempi ja toimivampi kuin koskaan. Jos ei sua miellytä, niin paskat siitä

Mutta ei mulla todellakaan pyöri päässä mitkään ylemmyysasenteet. Ne tulee esille vain tämän keskustelun tyyppisissa konfliteissa, siis aika harvoin.

Oliko tuo "Jeesustelua"? Jesse tai muut vastaavat ei ollut mikään ihmeolento, vaan ihminen joka ensin tapettiin ja sitten kanonisoitiin ei esikuvaksi muille ihmisille vaan "Jumalaksi" kun tavikset ei kestäneet, että joku muu on systeeminsä ulkopuolella..
Kuunnelkaa mitä Jeesus sanoo teille, klikatkaa kuvan nappia :D
http://exchristian.net/exchristian/2005 ... -jesus.php
Viimeksi muokannut Vieras, 01.03.2006 13:31. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
sinkkumatti

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja sinkkumatti »

Rapanhapakko kirjoitti: Jos vaikeuteni ovat sitä, että en ole uskonut itseeni,
No tuossahan se vika onkin. Et usko itseesi, vaan turvaudut jonninjoutaviiin selityksiin ja pakoilet mitä ihmeellisempien harhakuvitelmien taaakse. Milloin olet huonosti pukeutuva, liian laiha, liian ruma, tai sitten vaan tinttitukkasi ei pysy pystyssä. Naurettavia tekosyitä, eikö?
Deleted-432

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja Deleted-432 »

sinkkumatti kirjoitti:
Rapanhapakko kirjoitti: Jos vaikeuteni ovat sitä, että en ole uskonut itseeni,
No tuossahan se vika onkin. Et usko itseesi, vaan turvaudut jonninjoutaviiin selityksiin ja pakoilet mitä ihmeellisempien harhakuvitelmien taaakse. Milloin olet huonosti pukeutuva, liian laiha, liian ruma, tai sitten vaan tinttitukkasi ei pysy pystyssä. Naurettavia tekosyitä, eikö?
No miten sitten suhtaudun siihen, että minulle täälläkin "rakentavina neuvoina" sanotaan, että minun pärjätäkseni pitäisi olla hyvin pukeutuva, tanakampi, kauniimpi ja tukkakin toisin?
Siis ensin annetaan selvät ohjeet miten olla toisenlainen kuin olen, ja s itten sanotaan että minun pitää olla oma itseni. Paradoksi!

Mutta olen parantunut, ja haistatan paskat noille ohjeille.
sinkkumatti

Re: Mikä neuvoksi?

Viesti Kirjoittaja sinkkumatti »

Rapanhapakko kirjoitti:Mutta olen parantunut, ja haistatan paskat noille ohjeille.
Noniin. Se on oikein. Enäää sun ei tartte kun uskaltaa lähteä kotinurkista pois.
Vastaa Viestiin