Jätetty

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja martza »

Zeb kirjoitti: Lainaus:
Juuri tällä tavalla toivoisin olevani toiselle "jotain enemmän." En vastaus tiettyihin tarpeisiin, vaan ihminen jota ihaillaan ja kunnioitetaan sen vuoksi millainen olen, ei sen vuoksi, miten tyydytän tämän tarpeet. Olkoonkin, että suhde tuskin kestäisi kovin pitkään, jos toinen osapuoli olisi jatkuvasti seksuaalisesti turhautunut, kokisi itsensä laiminlyödyksi tai ettei häntä arvosteta. Syy olla parisuhteessa ei kuitenkaan saisi olla se, että kokee saavansa hyvää seksiä sekä riittävästi huomiota ja arvostusta. Hyvään suhteeseen ne tietysti kuuluvat osana, mutta eivät ole sen perusta.


No niin, mutta sama asia. Pystyt tyydyttämään nämä tarpeet juuri siksi, että olet millainen olet, eli sellainen, jota pystyy kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan. Tämä "tarpeiden täyttäminen" vain "lasketaan" pidemmällä aikavälillä, hienovaraisemmin ja altruistisemmin periaattein.
Kommentoisi tähän lisää.
Kyllä kaikki lähtee oman itsensä kunnioittamisesta, arvostamisesta ja hyväksymisestä. Kun osaat itsestäsi nämä asiat, kykenet myös kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan toista.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Zeb

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Zeb »

martza kirjoitti:Kyllä kaikki lähtee oman itsensä kunnioittamisesta, arvostamisesta ja hyväksymisestä.
Totta kai lähtee, ei voi rakastaa toista, ellei rakasta itseään.
Kun osaat itsestäsi nämä asiat, kykenet myös kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan toista.
Kyllä, mutta tämä vaatii jo tiettyjä asioita sen toisenkin taholta. Vaikka kuinka arvostaisin itseäni, en kykene siltikään arvostamaan henkilöä, joka toimii liialti oman arvomaailmani vastaisesti.
Zeb

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Pehmovanukas kirjoitti:Näkisin kuitenkin, että ne piirteet joihin usein viehdy, eivät ole sellaisia joista minulle olisi edes epäsuorasti mitään hyötyä itselleni, ellei hyödyksi lasketa sitä iloa jonka saan siitä, että arvostan toisen arvomaailmaa.
Millaisiin piirteisiin sitten viehdyt ? (Kysyn sekä uteliaisuudesta, että keksiäkseni miten epäsuorasti voisit hyötyä niistä.) Ja kaipa tuon ilonkin voi jotenkin laskea "hyödyksi" ?

No, kyllä minuakin viehättävät arvomaailmat, jotka ovat mielestäni sovellettavissa yleismaailmallisesti toimiviksi, reiluiksi ja hyviksi. Yleensä kyllä tämän tyyppinen arvomaailma on samalla eduksi myös suhteelle.
On olemassa kuitenkin toisenkinlaisen arvomaailman omaavia ihmisiä, joihin voin ihan yhtä lailla kiintyä (ja olen kiintynytkin).
Kiinnostavaa. Ainakin omalla kohdallani nämä arvomaailmaristiriidat ovat sellaisia asioita, missä pystyn joustamaan kaikkein huonoimmin, koska tietyissä asioissa en edes halua joustaa. Arvomaailmani kun on jo niin pitkälle sama asia kuin mitä itse olen.

Olen itsekin kiintynyt muutamaan erilaisen ("vääränlaisen") arvomaailman omaavaan ihmiseen, mutta tajuttuani arvomaailman olevan minusta epäsopiva, suhteet ovat kaatuneet, mielestäni juuri näihin ristiriitoihin. Eli kiintyminen näihin ihmisiin suhdemielessä oli "virhe", lainausmerkeissä, koska kaikesta oppii jotain, ellei jää keräämään katkeruutta kokemuksistaan.
Jos näin olisi, eikö silloin se ominaisuusjoukko, jota kumppanilta edellytettäisiin, tekisi kohderyhmästä hyvin suppean? Minusta ainakin omalla kohdallani kyky viehtyä keskenään hyvin erilaisiin ihmisiin ja viihtyä heidän kanssaan parisuhteessa kertoo jotakin siitä, että ei ole olemassa mitään yhteismitallista tarvejoukkoa, joka henkilön on tyydytettävä jollakin aikavälillä voidaakseen olla kelvollinen kumppaniksi.
Minulla ainakin tuo ominaisuusjoukko tekee kohderyhmästä mielestäni aika suppean. Ei siltikään ilmeisesti liian suppeaa, koska olen onnistunut löytämään ihmisiä, joista olen kiinnostunut suhdemielessä, ja onnistunut luomaankin pitkiä suhteita.

Suhdekumppanini ovat olleet keskenään erilaisia, mutta kaikista olen aika pitkälle samoja asioita hakenut, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Toki heistä ja meistä kaikista löytyy hyvät ja huonot puolemme, ja suhteen onnistumiseen vaikuttaa aina kaksi osapuolta, ja aina on pakko joustaa jostain. Arvomaailma on kuitenkin se, mistä en pysty joustamaan, ja siitä on verisimmät riidatkin käyty.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja martza »

Zeb kirjoitti: Totta kai lähtee, ei voi rakastaa toista, ellei rakasta itseään
Hienoa, että olet samaa mieltä. :wink:

Tähän, itsensä rakastamiseen, ei vaan moni kykene. Useat tuppaavat rypeämään omassa kurjuudessaan tai itsesäälissään ja tämän takia parisuhteet, eivät ota onnistuakseen.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Pehmovanukas

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

Zeb kirjoitti:Millaisiin piirteisiin sitten viehdyt ? (Kysyn sekä uteliaisuudesta, että keksiäkseni miten epäsuorasti voisit hyötyä niistä.) Ja kaipa tuon ilonkin voi jotenkin laskea "hyödyksi" ?

No, kyllä minuakin viehättävät arvomaailmat, jotka ovat mielestäni sovellettavissa yleismaailmallisesti toimiviksi, reiluiksi ja hyviksi. Yleensä kyllä tämän tyyppinen arvomaailma on samalla eduksi myös suhteelle.
Vaikea sanoa, niitä on niin lukuisa määrä ja osa on liian henkilökohtaisia, että haluaisin niitä täällä edes käsitellä. Erilaisina yhdistelminä ovat toimineet täysin päinvastaisetkin asiat. Esimerkiksi tietynlainen luonnonlapsimainen, impulsiivinen, avoin ja epäsovinnainen tapa nauttia elämästä, joka on ollut yhteistä kahdelle kiintymyksen kohteelle. Sen vastaisesti minulla on hyvin organisoitunut tapa elää, ja olen viehtynyt erääseen neitiin jolla oli vieläkin voimakkaampi tunnollinen, itsekuria noudattava jne. tyyli elää. Myös niin rajaton lapsirakkaus (en pidä juuri lapsista, mutta äitini on kovasti lapsirakas, Freudilaiset huom.) kuin lapsien inhoaminenkin (oli kanssani samaa mieltä) ovat viehettäneet. Erilaisten ihmisten kanssa hyvin erilaiset osat persoonallisuutta saattavat olla kiintymyksen aiheita. Näissä kummassakaan asiassa voin olla varma, että kyse ei ole ollut oman mielipiteen muutoksesta.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Clay »

Zeb kirjoitti:Arvomaailma on kuitenkin se, mistä en pysty joustamaan, ja siitä on verisimmät riidatkin käyty.
Minkä ikäisenä heräsit valaistuneena ymmärtämään oman täydellisyyteesi? Minä väitän arvomaailman muuttuvan ajan funktiona läpi elämän, ja kyllä minulle kelpaisi kumppani, jonka vaikutuksen kautta arvomaailmani muuttuisi parempaan suuntaan.
Nyt penikseni on fantastinen!
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Zeb kirjoitti:Muistelisin kuitenkin, että useiden vallitsevien psykologisten käsitysten mukaan toistamme suhteissame lapsuudessa opittuja kiintymismalleja alitajuisesti, ja meille sopivin ihminen on nimenomaan sellainen ihminen jonka traumat sopivat yhteen omiemme kanssa. Rakkaussuhde nähdään ainakin joissain teorioissa tarpeellisena tilaisuutena taantua takaisin lapseksi, jota hoivataan ja josta pidetään huolta, eikä tässä katsota sinänsä olevan mitään poikkeavaa.
Psykologia on ihmisen käyttäytymistä kuvaava, pääosin deskriptiivinen tiede. Se, että suurin osa ihmisistä toimii tietyllä tavalla, ei kuitenkaan välttämättä merkitse että tämä olisi paras mahdollinen tapa toimia. Ei-poikkeava käytös ei aina ole ihanteellista.
En minäkään nyt hitto vie halua myöntää olevani suhteessa yksinomaan mikään iso vauva, mutta jotain yhtäläisyyksiä tuossa syliinkäpertymisen ja fyysisen ja sanallisen hellyyden kaipuussa vaan lapsuuden hoivatuksi tulemiseen on, ja noitahan emme pääse toteuttamaan minkään muun laatuisessa suhteessa.
Miten olisi toimiva seksisuhde? Oma kolme vuotta jatkunut kokeiluni ainakin toimi sen verran hyvin, että sen perusteella uskallan väittää voivani olla onnellinen ilman parisuhdettakin.
Ehkäpä, kun vedetään hieman mutkien kautta, sinä tunnet jotain tiettyä ihmistä kohtaan (rakkautta / tietyllä tavalla) juurikin sillä perusteella, miten hän pystyy vastaamaan sinun tarpeisiisi ?
On hankalaa määritellä, mikä "tarve" oikeastaan on ja mikä ei (Pehmovanukkaan esimerkkienkin valossa), mutta toisaalta se ei tunnu keskustelun kannalta olennaiseltakaan. Nimittäin vaikka asia olisi kuten tuossa lainauksessa sanot, siitä ei aukottomasti seuraa että ihminen tarvitsee parisuhdetta. Pitäisi vielä osoittaa, että parisuhteen täyttämiä tarpeita (jos siis hyväksytään esityksesi siitä, että suhteessa oleminen todellakin perustuu pelkästään tarpeiden tyydyttämiselle) ei ole mahdollista tyydyttää mitenkään muuten.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

segma kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Minullako arvelit tuollaisen asenteen olevan? Ei "kun saan", vaan "kun haluan".
Plastiikkaa. (En tiedä miksi tuo sana tuli mieleeni, älä noteeraa sitä.) Minun on pirun vaikea sisäistää tuota. Minulle seurustelusuhde olisi jotakuinkin mannaa Taivaasta (ehkä juuri tämän takia olen yksin), puhumattakaan nyt sitten siitä, että minun haluamisellani olisi jotain tekemistä sen kanssa saanko kyseistä taivaanlahjaa ja kestääkö se.
En ehkä ihan ymmärrä. Siis ajattelet, että on olemassa ihminen (tai ihmisiä), joiden kanssa muodostamasi suhde olisi mannaa taivaasta, mutta tällaisten suhteiden toteutuminen ei mielestäsi ole kiinni siitä, haluaisitko sinä niitä vai et? Vai ajatteletko, että mikä tahansa suhde olisi sinulle mannaa taivaasta?
EveryWoman kirjoitti: Nimenomaan jos se sekä toimii että kestää. Monien suhteet vain eivät toimi eivätkä kestä. Mitä ratkaisumallia suosittelisit heille, jos syy-seuraussuhteiden analysointi ei kelpaa?
Käsitit minut ehkä hieman väärin. Tietysti toimimattomaan suhteeseen tarvitaan syy-seurauslogiikan tutkimista. Mutta ennen suhteeseen pääsemistä tuollainen "haluankohan nyt oikeasti tuota ihmistä kumppanikseni vai haluanko vain sitä suhdetta" -tyylinen spekulointi vie vain umpikujiin. Minut se ainakin on vienyt.
Eli projisoit keskustelua omaan elämääsi - ok. Njoo, tuollaisten liika miettiminen etukäteen voi kyllä johtaa harhaan. Varmaan on parempi kokeilla ja oppia sitä kautta kuin pelkästään spekuloida kaikkia mahdollisia virheliikkeitä neuroottisesti karttaen. Ainakin sinulle sanoisin näin. Mutta on myös olemassa ihmisiä, jotka suorastaan kieltäytyvät arvioimasta omaa toimintaansa ja motiivejaan kriittisesti, ja sitten ihmettelevät miksi suhde toisensa jälkeen ajaa karille. Meitä on moneen junaan.
EveryWoman kirjoitti:Jos tietää mitä tekee, ei tarvitse "koko ajan olla puntaroimassa". Siihen tilaan päästäkseen toki jokainen tarvitsee suurempia tai pienempiä annoksia puntarointia. Pääsääntöisesti sitä vähemmän, mitä rehellisempää se on.
Tarkoitatko rehellisellä tässä tilanteessa esimerkiksi sitä, että pistää suhteen poikki jos huomaa ettei se toimi, sen sijaan että sivuuttaisi totuuden koska ei voisi elää ilman kumppaniaan?
Ylipäätään sitä, että rehellisyys oman toiminnan ja motiivien suhteen johtaa itsetuntemukseen nopeammin kuin se, että kieltäytyy miettimästä niitä ollenkaan tai että miettii puolueellisesti. Esimerkkitilanteessasi kannattaisi ensimmäisenä miettiä, miksi suhde ei toimi, ja miten tilanteeseen voisi omaa toimintaa/asennetta muuttamalla vaikuttaa. Jos miettiminen on tasolla Suhteemme ei toimi, koska miehelläni ei ole tarpeeksi lihaksia ja siksi kaverini kadehtivat sisareni miestä enemmän kuin minun - en voi tehdä tilanteelle muuta kuin painostaa miestä kuntosalille, rehellisyyttä kaivattaisiin lisää. Jos taas on päästy käsiksi todellisiin ongelmiin (tässä tapauksessa: Olen suhteessa pääasiassa tehdäkseni ystäväni kateellisiksi) ja niiden eliminoiminen on käytännön tasolla todettu liian haasteelliseksi, on toki rehellisempää lopettaa rasittava suhde kuin roikkua siinä kuvitellen, että elämä loppuu suhteen myötä - kuten sanoitkin.
segma

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja segma »

EveryWoman kirjoitti:En ehkä ihan ymmärrä. Siis ajattelet, että on olemassa ihminen (tai ihmisiä), joiden kanssa muodostamasi suhde olisi mannaa taivaasta, mutta tällaisten suhteiden toteutuminen ei mielestäsi ole kiinni siitä, haluaisitko sinä niitä vai et? Vai ajatteletko, että mikä tahansa suhde olisi sinulle mannaa taivaasta?
Vielä tuota edellistä viestiä kirjoittaessa olin sitä mieltä, että jälkimmäinen vaihtoehto tulisi kyseeseen. Nyt kuitenkin tämän päivän aikana (niin kummalliselta kuin se kuulostaakin) olen alkanut sisäistää sellaisia parisuhteiluun liittyviä asioita ja käsitteitä, joita en kaksi vuotta sitten olisi osannut kuvitellakaan sisäistäväni. Sen johdosta kallistun enemmänkin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
EveryWoman kirjoitti:Eli projisoit keskustelua omaan elämääsi - ok. Njoo, tuollaisten liika miettiminen etukäteen voi kyllä johtaa harhaan. Varmaan on parempi kokeilla ja oppia sitä kautta kuin pelkästään spekuloida kaikkia mahdollisia virheliikkeitä neuroottisesti karttaen. Ainakin sinulle sanoisin näin.
Minulla on sellainen paha tapa, kyllä. Ja tuosta muodostuukin pirun hankala ongelma (siis tuosta viestisi sisällöstä, ei siitä että projisoin keskustelua elämääni): miten voi yrityksen ja erehdyksen kautta oppia ja joskus toivoa onnistuvansa, kun mahdollisuutta yrittämiseen ei ole? Tai kun mahdollisuuksia ainakin omassa tapauksessani on hyvin rajoitetusti. Sitten niihin harvoihin mahdollisuuksiinsa haluaa panostaa ja sitten miettii etukäteen niitä mahdollisia virheitä, jotta voi välttää ne. Tästä johtuen sitten käytös on vähemmän avointa ja rajoittuneet mahdollisuudet pienenevät entisestään. Ikävähkö noidankehä.

Tässä välissä lienee ihan paikallaan huomauttaa, että koen henkilökohtaisesti olevani henkisessä murrosvaiheessa (johtuen pitkälti tähänastisen elämäni suurimmasta kriisistä), minkä johdosta mielipiteet ja ajatukset heittelevät välillä vähän laidasta laitaan. Sanon tämän - en siksi että tahtoisin asettaa nyt pakoreitin mikäli ajaudun umpikujaan keskustelussa mielipiteineni vaan siksi, että haluan välttää täysin mielipuolisen leimaa edes vähän. Tunnen taas hieman elämää sisässäni ja sitä tunnetta on kaivattu. Pitkään.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

segma kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:En ehkä ihan ymmärrä. Siis ajattelet, että on olemassa ihminen (tai ihmisiä), joiden kanssa muodostamasi suhde olisi mannaa taivaasta, mutta tällaisten suhteiden toteutuminen ei mielestäsi ole kiinni siitä, haluaisitko sinä niitä vai et? Vai ajatteletko, että mikä tahansa suhde olisi sinulle mannaa taivaasta?
Vielä tuota edellistä viestiä kirjoittaessa olin sitä mieltä, että jälkimmäinen vaihtoehto tulisi kyseeseen. Nyt kuitenkin tämän päivän aikana (niin kummalliselta kuin se kuulostaakin) olen alkanut sisäistää sellaisia parisuhteiluun liittyviä asioita ja käsitteitä, joita en kaksi vuotta sitten olisi osannut kuvitellakaan sisäistäväni. Sen johdosta kallistun enemmänkin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Hyvä, koska oikeastaan tuo oli kompakysymys. Fakta lienee se, että meistä jokainen (muutamaa aivan äärimmäistä poikkeusta lukuunottamatta) toki voisi aloittaa parisuhteen koska tahansa niin halutessaan, nimittäin jos laskee rimansa riittävän alas. Otetaan esimerkiksi joku elämäänsä kyllästynyt, keski-ikäinen, toimeentulotuella elelevä deekumatami, joka suostuisi koska tahansa aloittamaan parisuhteen kanssasi, jos tämän seurauksena voisi muuttaa luoksesi asumaan ja käyttää kaikki omat rahansa viinaan (ja saisi vielä nuorta vetreää parruakin silloin tällöin..). Tuo täyttää parisuhteen määritelmän, mutta haluaisitko sinä sellaisen suhteen? Olisiko se mannaa taivaasta? Eipä tietenkään. Kyse siis on kuin onkin siitä, mitä sinä haluat.

Otetaan sitten toisen ääripään esimerkki. Henkilö, jonka kanssa sinä haluaisit seurustella, mutta joka ei halua seurustella sinun kanssasi. Ensinnäkin: olisiko suhde tällaisen henkilön kanssa sinulle mannaa taivaasta? Vastaus lienee selviö. Parisuhteen tärkeimpiä rakennusosia on juuri molemminpuolinen hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen - kumppanuus, yhteys. Jos sitä ei ole, suhde on yhtä helvettiä, eikä kumppanin näennäinen haluttavuus ja kiinnostavuus ainakaan helpota tilannetta. Et sinä siis tarkemmin ajatellen tällaisenkaan henkilön kanssa halua seurustella.

Ne suhteet, joilla kohdallasi on toteutumisen ja onnistumisen edellytykset, ovat siis nimenomaan niitä, joissa sinä kaikkein mieluiten haluaisit elää. Jos joku vaikuttaa houkuttelevalta kumppaniehdokkaalta, mutta ei ole sinusta lainkaan kiinnostunut vaikka tilaisuuksia olisi ollut (= henkilö tuntee sinut edes jotenkin), olet todennäköisesti vain arvioinut hänen houkuttelevuutensa väärin (tai sitten hän on arvioinut sinut ihmisenä väärin, mihin voi yrittää vaikuttaa tutustumalla paremmin).
EveryWoman kirjoitti:Eli projisoit keskustelua omaan elämääsi - ok. Njoo, tuollaisten liika miettiminen etukäteen voi kyllä johtaa harhaan. Varmaan on parempi kokeilla ja oppia sitä kautta kuin pelkästään spekuloida kaikkia mahdollisia virheliikkeitä neuroottisesti karttaen. Ainakin sinulle sanoisin näin.
Minulla on sellainen paha tapa, kyllä. Ja tuosta muodostuukin pirun hankala ongelma (siis tuosta viestisi sisällöstä, ei siitä että projisoin keskustelua elämääni): miten voi yrityksen ja erehdyksen kautta oppia ja joskus toivoa onnistuvansa, kun mahdollisuutta yrittämiseen ei ole? Tai kun mahdollisuuksia ainakin omassa tapauksessani on hyvin rajoitetusti. Sitten niihin harvoihin mahdollisuuksiinsa haluaa panostaa ja sitten miettii etukäteen niitä mahdollisia virheitä, jotta voi välttää ne. Tästä johtuen sitten käytös on vähemmän avointa ja rajoittuneet mahdollisuudet pienenevät entisestään. Ikävähkö noidankehä.
Jos suinkin voit, unohda miettimiset. Ihminen ei onneksi useimmiten hajoa pieniä "virheitä" tai epäonnistumisia sisältävästä käsittelystä. Virheiden korjaamiseen ja parempien tapojen oppimiseen tarjoutuu useimmiten monia mahdollisuuksia. Itse asiassa elämässä ja ihmissuhteista ei ole mahdollista selvitä virheitä tekemättä - eikä sellainen elämä olisi edes kovin tarkoituksenmukaista. Evoluutiokin perustuu nimenomaan virheisiin. Epätäydellisyys on yksi orgaanisuuden olennaisista ominaisuuksista - ei eliminointia vaativa haittatekijä. Olennaisinta on avoimuus ja toimiva palautejärjestelmä, jotta toimintaa ehditään mukauttaa ajoissa ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla.
Tässä välissä lienee ihan paikallaan huomauttaa, että koen henkilökohtaisesti olevani henkisessä murrosvaiheessa (johtuen pitkälti tähänastisen elämäni suurimmasta kriisistä), minkä johdosta mielipiteet ja ajatukset heittelevät välillä vähän laidasta laitaan. Sanon tämän - en siksi että tahtoisin asettaa nyt pakoreitin mikäli ajaudun umpikujaan keskustelussa mielipiteineni vaan siksi, että haluan välttää täysin mielipuolisen leimaa edes vähän.
Itse asiassa juuri tässä harjoitat sellaista avoimuutta, jonka avulla ihmissuhteissa pääsee pitkälle. Kun osaa selittää motiivejaan ja toimintaansa toiselle ja tulla sitä kautta ymmärretyksi, toinen tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen on helpompi suhtautua myönteisesti ja kannustavasti tilanteessa kuin tilanteessa. Jos toimit tällä tavoin myös IRL, en usko sinulla olevan kovin suuria vaikeuksia saada seurustelusuhteitasi toimimaan. Älä turhaan laske rimaa päästäksesi "harjoittelemaan" seurustelua - jokainen suhde on kuitenkin niin omanlaisensa, että kokeneet tekijätkin joutuvat toimimaan suureksi osaksi improvisaatiopohjalta.
Tunnen taas hieman elämää sisässäni ja sitä tunnetta on kaivattu. Pitkään.
Huomaatko? Kriisi :arrow: elämää. Konflikteja tarvitaan. Ne kuuluvat kuvioon.
segma

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja segma »

EveryWoman kirjoitti:Hyvä, koska oikeastaan tuo oli kompakysymys. Fakta lienee se, että meistä jokainen...

Otetaan sitten toisen ääripään esimerkki. Henkilö, jonka kanssa sinä haluaisit seurustella, mutta joka ei halua seurustella sinun kanssasi. Ensinnäkin: olisiko suhde tällaisen henkilön kanssa sinulle mannaa taivaasta? Vastaus lienee selviö...
Ensimmäinen kappale: kyllä, aivan, joo. Samaa mielipuolta.

Toinen kappale: näitä taas tuntuvat olevan kaikki loput, jotka ovat "riman yläpuolella". Luultavasti tämäkin on vain kiinni siitä, että olen itse luokitellut itseni tavallaan heidän "kastinsa" alapuolelle ennen kuin olen edes tutustunut sen kummemmin. Ainoa minua estävä tekijä siis olen minä itse. Tämäkin havainto on tosin näitä ihan lähiaikaisten valaistumisilmiöiden aikaansaannoksia. Mukavaa kun hiljalleen alkaa tasapaino pään sisällä asettua.

Enpä minä muuta nyt juuri keksi. Kiitoksia rakentavansorttisista ja ystävällishenkisistä kommenteista. :h: Onpa mukavaa, kun on "ympärillä" ihmisiä, jotka viitsivät tuntemattomien ongelmien vuoksi vaivautua.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

...
Viimeksi muokannut -Superior-, 07.12.2006 22:24. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

...
Viimeksi muokannut -Superior-, 07.12.2006 22:22. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Zeb

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Clay kirjoitti:
Zeb kirjoitti:Arvomaailma on kuitenkin se, mistä en pysty joustamaan, ja siitä on verisimmät riidatkin käyty.
Minkä ikäisenä heräsit valaistuneena ymmärtämään oman täydellisyyteesi? Minä väitän arvomaailman muuttuvan ajan funktiona läpi elämän, ja kyllä minulle kelpaisi kumppani, jonka vaikutuksen kautta arvomaailmani muuttuisi parempaan suuntaan.
Noin 14-vuotiaana, muistaakseni, mikäli käsität suhteellisen vakiintuneen arvomaailman osoitukseksi täydellisyydestä. Olen tyytyväinen arvomaailmaani, enkä usko sen olennaisilta osiltaan muuttuvan jatkossakaan.
DeliriumTremens

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja DeliriumTremens »

koituipa siis minunkin kohtaloksi tulla jätetyksi... Ensimmäinen viikko meni itkiessä... sitten iski 2 viikon dokausputki päällä (siis ei yhtään päivää tosiaankaan ollut kuivin suin siinä niin...)

Tosin sen ensimmäinen viikko riitti siihen itkuun ja huonoon fiilikseen... Sen jälkeen iski hysteria, joka tietyllä tavalla jatkuu edelleen. Emme oikeestaan kuitenkaan olleet sopivia toisillemme näin jälkikäteen aatellen ja maailmassa on sentään ainakin yksi, joka sopii minulle paremmin kuin exäni ja joka tuntee minua kohtaan samoin kuin minä häntä... Kun se vielä pääsisi siitä ujoudestaan yli ^^
AarneAnkka

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

DeliriumTremens kirjoitti:maailmassa on sentään ainakin yksi, joka sopii minulle paremmin kuin exäni ja joka tuntee minua kohtaan samoin kuin minä häntä... Kun se vielä pääsisi siitä ujoudestaan yli ^^
Eix olis helpompaa vaan tehdä aloite ihan itse?
Elukka

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Elukka »

AarneAnkka kirjoitti:
DeliriumTremens kirjoitti:maailmassa on sentään ainakin yksi, joka sopii minulle paremmin kuin exäni ja joka tuntee minua kohtaan samoin kuin minä häntä... Kun se vielä pääsisi siitä ujoudestaan yli ^^
Eix olis helpompaa vaan tehdä aloite ihan itse?
Varoitus: seuraava teksti sisältää ironiaa.

:shock: Eihän nyt nainen voi aloitetta tehdä! Jos mies on niin vässykkä, ettei edes saa aloitetta tehtyä, niin ei se sitten ole mikään mies ollenkaan. :leuhka:
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

...
Viimeksi muokannut -Superior-, 08.12.2006 0:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
elco

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja elco »

-Superior- kirjoitti: Irony isn't obvious. Irony does not include yellow-headed, stupid looking smilers. To point out irony is nothing but declaring one's seemingly embarassing incapacity.
Kun tässä oli kykenemättömydestä kerran kyse niin kysyisin, että mikäs tämä "smiler" oikein on? Googlettaminen "smiler":illä vie Rod Stewartin ihailijakerhon sivuille - mies on kieltämättä vähän typerän näköinen, vaikkakaan ei minusta järin keltapäinen.

Entä mitä tarkoittaa "embarassing"?
AarneAnkka

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Kyseessä taisikin sitten olla sarka-ismi.
Pehmis

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

elco kirjoitti:Entä mitä tarkoittaa "embarassing"?
Eikö jätkä osaa englantia?

Embar - To bar or shut in; to inclose securely, as with bars.

assing on itsestäänselvyys, eli perseytys.

"To point out irony is nothing but declaring one's seemingly embarassing incapacity."

Tarkoittaa siis suomeksi: "Ironian korostaminen ei ole mitään muuta kuin julistus näennäisestä kyvyttömyydestä saada vankeusperseytys." Ymmärrän että vankeusperseytys on kaikille dildopyllyheteroille, jotka eivät vielä istu elinkautista sarjamurhista hieman tuntematon termi, mutta se selviää kyllä nopsaan.
elco

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja elco »

Pehmis kirjoitti: "To point out irony is nothing but declaring one's seemingly embarassing incapacity."
Rautayn ulospisteyttäminen on ei mitään mutta yhden näennäisen vankeusperseytyksen sisäkapasiteetin tullaus.

Tuo alkaa itseasiassa kyllä kuullostamaan -superiorin- normaalisti viljelemiltä "suomenkielisiltä" lauserakenteilta. Mutta ilman sivistyssanoja.
Herra Manala

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

elco kirjoitti:Tuo alkaa itseasiassa kyllä kuullostamaan -superiorin- normaalisti viljelemiltä "suomenkielisiltä" lauserakenteilta. Mutta ilman sivistyssanoja.
Kun tässä oli kykenemättömydestä kerran kyse niin kysyisin, että mikäs tämä "kuullostaa" oikein on? Kuullottaminen vie googlella ainoastaan Jyrki Sukulan sipulinkuullotussivuille. Kuulostaahan hän toki vähän itsekeskeiseltä kaverilta, mutta en nyt sentään sipuliksi haukkuisi.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

...
Viimeksi muokannut -Superior-, 08.12.2006 0:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

...
Viimeksi muokannut -Superior-, 08.12.2006 0:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vastaa Viestiin