Syöminen ongelmana

[Beibs]

Olen surullinen. Todella surullinen ja pettynyt. Asioiden käsittely vie toki oman aikansa, mutta se, mistä olen eniten huolissani, on terveyteni. Masentuneena tai muuten surullisena reagoin jostain syystä siten, että ruokahaluni katoaa lähes täysin.

Huolesta itseäni kohtaan olen joutunut jo jonkin aikaa "pakottamaan" kehoni ottamaan vastaan ruokaa. Se tuntuu pahalta, koska muulloin elämässä syöminen on yksi suurimpia nautintoja - hedonisti kun olen. Pakkosyöminen saa kehossani aikaan oksennusrfleksejä, mutta usein saan silti jotain alas.

Tiedän, että tähän tuskin on muita ratkaisutapoja kuin niiden vaikeiden asioiden selvittäminen. Mutta...

öö... kokemuksia? Sympatiaa? :-p

[bedlam]

Monelle masentuneisuutta helpottava tekijä on liikkuminen, varsinkin ulkona liikkuminen. Ja liikunta taas parantaa ruokahalua.

Mikä itsestäänselvyys, mutta kuitenkin...

[hebuli]

Ei se välttämättä noin yksioikoista ole. Tässä oma kokemukseni. Silloin joskus jos minulla on ollut todellisia vatsaakääntäviä suruja, vatsalaukku tuntuu jollain tapaa kramppaavan, kouristelee. Olo on varmaan sama kuin "vatsalaukun ohitusleikkauksen" kokeneelle ihmiselle, jolle ei enää yksinkertaisesti tunnu mahtuvan vatsaan enempää kuin muutama suupala. En usko että pelkkä urheilu ainakaan fysiologisesti laukaisisi tuota tilaa, ehkä enemmän sitä kautta että saa ajatuksensa pois siitä surusta.

Tuollaista minulla ilmenee siis vaan todellisen surun hetkellä, ei tavallisen masennuksen kanssa (toisaalta minusta harvemmin tuntuu olo varsinaisesti masentuneelta, joskus vain vähän hitaalta ja saamattomalta. Kyllä silloin ruokakin maistuu edelleen.).

[Vieras]

Älä turhaan murehdi, monet masennus- tai ahdistuksenpoistolääkkeet auttavat ongelmaasi. Juttele lääkärille, niin hän määrää sinulle sopivimman.

[Keikaus]

Hmm. Luulen, että tässä asiassa ei ruokahalun puute ole se vakavin juttu, ellet ole alipainoinen, vaan se, mikä tuon ruokahalun puutteen aiheuttaa. Syö lempiruokia ja pieniä annoksia. Jos minulla on nälkä, mutta ei tee mieli ruokaa, juon usein esim. smoothien tai mehua. Myös kaikki sosemainen ja kevyt käy, hedelmät, vauvanruoat ja sensellaiset. Usein ruokahalu palautuu, kun varovasti maistelee jotain hyvää.

Ai niin, mulla kyllä voi poltella vatsaa, jos en syö pitkään aikaan mitään. Siihen auttaa mulla Link-lääke, sellainen pureskeltava vatsahappolääke.

[par-sky]

beibs, itsellä ollut täsmälleen sama vuosia sitten. yhä surullisena/masentuneena lopetan syömisen. surkeaa on myös se, että kun ei syö alkaa pää hajoamaan entistä enemmän. kun pää hajoaa enemmän syö vielä vähemmän. ja niin edelleen... älä nyt tee niinkuin minä ja ala vasta alipainoisena tekemään jotain ongelmalle.

itse en mitään patenttilääkettä siihen keksinyt. lääkärit kehoitti ulkoilemaan enemmän, mutta ei se ainakaan mun kohdalla toiminut. ja jos ei ole oikein syönyt mitään, niin on sitä aika veto poissa.

yritin syödä pieniä paloja usein, koska jos söi yhtään enempää tuli oksu. yhtä voileipää saatoin syödä tunnin, kaksi. mutta niin sen ainakin saa alas. ja jos edes hetkellisesti teki mieli jotain, niin sen pyrki syömään. oli kyse kissanruoasta tai piparkakkutaikinasta. pääasia että syö edes jotain.

ikävintähän on, että yleensä pelkkä ruoan näkeminen kuvottaa. ja kaikki maistuu jotenkin...pahalta.

paitsi näkkileipä ei kuvottanut. ei se mitenkään houkuttanut, mutta ei pyöriny pallo kurkussa ihan vaan sen näkeminen. se on niin neutraali. myös jotkut kasvikset menee.

yritä löytää ensin joku ruoka mikä menee alas. normaalit lempiruoat niitä harvemmin on.

jos ongelma on selvitettävää laatua niin pyri selvittämään. jos ei, niin yritä saada sen verran muonaa sisääsi että selviät hengissä pahimman yli.

myös valittaminen auttaa. kannattaa valittaa kaikille ja jatkuvasti. mulle saa valittaa myös ihan yksityisestikin.

[irmelianneli]

Tasapainottelu ruuan kanssa vie joskus hermot. Joko en katso syömisiäni lainkaan ja syön sitten paljon ja kaikkea ja lihon heti koska en osaa lopettaa, tai sitten syön tosi vähän ja kevyesti, koska silloin tunnen oloni paljon energisemmäksi eikä mahaankaan satu ruokailujen jälkeen. Nyt on tullut oltua taas kolmisen viikkoa "linunruoalla", ja olo on muuten hyvä mutta parin päivän ajan on taas alkanut kummitella roskaruoka ja mässyt mielessä. Tiedän että kohtuudella voisi herkutella, mutta ongelma onkin se, että tiedän ettei mikään riitä jos herkkujen makuun pääsen. Tämän voin taata. Ja vielä kun on vatsalaukku pienentynyt tässä, niin muutama hampurilainen tai pitsa niin avot kun laatta taas lentää ja maha on pipi.

En oikein usko kärsiväni oikeasti mistään syömishäiriöstä. Ihan kuin minusta puuttuisi se stop- merkki kropasta, joka kertoo kun olen täynnä.

Häiriö se on tuokin, mutta siitä voi oppia pois. Nuo sun 'hyvänolonlinnunruokapäivät' ei auta kyllä asiaa ollenkaan. Se ei toimi niin, että 'tasapainotat' herkkupäiviä paastokitupäivillä. Oon katellu että syöt (sun mielestä) hyvinä päivinä, silloin kun oot tyytyväinen itse, todella heikosti ja todella vähillä kaloreilla. Se ei ole terveellistä eikä tehoa sun toivomalla tavalla. Eli sä voisit ruveta opettelemaan sitä, että et rankaise itseäs mässäilyjen jälkeen (niinkuin nyt kuvittelen sun tekevän, voi olla että oon täysin hakoteilläkin), vaan ihan joka tapauksessa ja AINA aloitat päivän kunnon aamupalalla ja syöt ne tarpeelliset määrät kaikkia ravintoaineita ja kilokaloreita JOKA päivä vaikka väkisellä, riippumatta siitä miten oot syönyt eilen, tai miten tulet syömään huomenna. Se voi olla alussa vaikeaa, ja tuntuu että ruokaa ja kaloreita tulee hulluna lisää, mutta usko tai älä, se kyllä tasottuu siitä, ja samalla suhde yleensäkin siihen ruokaan ja syömiseen normalisoituu. Tietysti liikuntakaan ei tee pahaa koskaan, siinäkään mielessä että on 'helpompi' syödä kun on tehnytkin sen eteen jotain

[ElanorRaven]

Ruuan kanssa pelaaminen on aina ollut mulle vähän vaikeaa. Tykkään hyvästä ruuasta ja syömisestä, ahmimisesta, herkuttelusta!!!
Ongelma on se, että en oikein osaa lopettaa syömistä ajoissa. Jotenkin aina onnistun syömään niin paljon/ kauan, että tulee paha olo/ huono omatunto.
Jos oikein, oikein vituttaa ja on paha olo niin menen ja oksennan. Juu juu, kuulostaa pahalta, mutta en tee tuota sinällään tahallani enkä säännöllisesti.
Joskus tiedän överiksi menneen mässäilyn viimeisillä suupaloilla jo, että nyt tulee kaikki ulos. Äkkiä vettä päälle ja vessaan.

Hulluinta on, että en koskaan tunne morkkista siitä oksentamisesta. Pikemminkin siitä tulee aina kevyt olo, henkisesti ja fyysisesti. Ajatukset selkenee
ja saan kroppanikin taas kuriin, ahmimishalu kaikkoaa ja voin rentoutua. En oksenna laihtuakseni, enkä tunne mitään pahaa oloa tai ahdistusta.

Jösses, en ole ainoa friikki! Allekirjoitan täysillä tuon kirjoittamasi. Oksentamisesta ei todellakaan tule mitään morkkista, vaan morkkis on silloin, kun on niin saakelin ähkyssä että oikeastaan oksettaa jo valmiiksi. Enkä koe sitä itse minkäänlaisena syömishäiriönä - tuota sattuu mulle enimmilläänkin ehkä kerran kuussa. Peilikuvaani olen käytännössä täysin tyytyväinen, juju on nimenomaan siinä, että saa henkisen ja fyysisen - erityisesti sen fyysisen - hyvän olon palautettua.

[ElanorRaven]

Pahinta on silloin, jos ähkyn sattuessa paikalla on poikaystäväni. Se tietää kyllä että joskus harvoin oksennan - ja saa aina hirveän sätkyn.
"Et kyllä oksenna. Et varmana oksenna!!!" Ihan kun olisin ranteitani auki viiltämäsä. Siinä sitten tippa linssissä inisen: Mutta kun mahaan sattuu ja on paha olo..

Tiedän tunteen - siinä on sellainen olo kuin oikeasti olisi joku saamarin 35-kiloinen onneton syömishäiriöinen ressukka, joka tarvisi tipparuokintaa... Kun vaan voisivat ymmärtää, että tuo ei tee siitä mitään ongelmaa. Todella turhauttavaa.

[hermine]

Olen surullinen. Todella surullinen ja pettynyt. Asioiden käsittely vie toki oman aikansa, mutta se, mistä olen eniten huolissani, on terveyteni. Masentuneena tai muuten surullisena reagoin jostain syystä siten, että ruokahaluni katoaa lähes täysin.

Huolesta itseäni kohtaan olen joutunut jo jonkin aikaa "pakottamaan" kehoni ottamaan vastaan ruokaa. Se tuntuu pahalta, koska muulloin elämässä syöminen on yksi suurimpia nautintoja - hedonisti kun olen. Pakkosyöminen saa kehossani aikaan oksennusrfleksejä, mutta usein saan silti jotain alas.

Tiedän, että tähän tuskin on muita ratkaisutapoja kuin niiden vaikeiden asioiden selvittäminen. Mutta...

öö... kokemuksia? Sympatiaa? :-p

Sama vika täällä, tosin onneksi viimeaikoina en ole ollut niin kamalan surullinen mistään (ja nykyään ehkä osaisin käsitellä surua paremmin kuin sairastumalla fyysisesti). Mulla suruun ja muihinkin silloin ajankohtaisiin asioihin liittyvä stressi taisi vielä aiheuttaa lievän vatsahaavan, mikä ei ainakaan helpottanut noita psykosomaattisia oireita.

Mieliruokien lisäksi kannattaa ostaa kaikkea nestemäistä missä on mahdollisimman paljon kaloreita kuten sokeroitu mehukeitto tai kaakao (juominen on aina helpompaa kuin syöminen, kunhan ei yritä liikaa kerralla ja ainakin niitä on vähemmän epämiellyttävää oksentaa kuin esim. jotain riisiä) ja vaikka tietokoneella ollessa varata jotain naposteltavaa jota voi syödä siinä puolihuomaamattomasti tajuamatta syövänsä (kun se syöminen on joka tapauksessa kamalan hidasta). Par-skyllä oli aika samoja juttuja, mitkä mullakin aikanaan auttoivat syömään edes jotain.

Jos maha ei pääse ihan tyhjäksi, niin syöminen on aina helpompaa. Oli aika ahdistavaa kuljettaa eväitä mukana joka paikkaan, koska jos olin kolmekin tuntia syömättä, en välttämättä pystynyt juomaan edes vettä oksentamatta mistään syömisestä puhumattakaan. Tosi raivostuttavaa kun koko elämä alkoi pyöriä sen ympärillä, että saanko syötyä mitään tänään, aliravittuna normaalista arkielämästä selviytyminen vei kaikki voimat ja tosiaan vaikuttaa se aivotoimintaankin. Moiset ongelmat tietysti vaan pahensivat oireita ja ahdistusta entisestään (mulla sekin vaikutti, että olen tosi laiha valmiiksi ja viidenkin kilon laihtuminen olisi voinut viedä ihan sairaalakuntoon). Musta tuntuu, että ulkoilu ehkä parantaa ruokahalua vähän, liikunta sensijaan omalla kohdallani vaan pahensi asiaa kuluttamalla sen vähänkin mitä sai syötyä lisäämättä kuitenkaan ruokahalua samassa mitassa.

[Exsat]

Suvisen kertomus kuullosti tutulta muilta osin, paitsi että mun kropasta ei saa oksennusta ulos vaikka työntäisi sormet kurkkuun, se ei vaan tuli. Ällöttää ja inhottaa ja mahaan sattuu, mutta ruoka pysyy sisällä.

Multa puuttuvat kokonaan normaalit nälän- ja kylläisyydentunteet. Kun alotan syömisen, niin voin mättää tavaraa ihan rajattomasti ilman sitä oloa, että vatsa olisi täynnä. Ähky ja paha olo iskevät vasta paljon myöhemmin.

Mä pyrin kontrolloimaan syömistasapainoa valmiilla annoksilla: otan sen verran ruokaa/karkkia/tms. eteen kun aion syödä, ja yritän olla santsaamatta. Tosin olen huomannut tehneeni liikunnasta toisen kontrollikeinon: jos menee överiksi syömiset, niin seuraavana päivänä onkin sitten vuorossa pitkää ja tiukkaa treeniä sen verran, että sykemittari näyttää edellisen päivän liikakalorit kulutetuiksi.

"Linnunruokapäivistä" pääsin eroon liikunnan avulla. Ei yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään jos ei syönyt, ja se harmitti vielä enemmän.

[HellBell]

Kaikki vinkit on varmaan jo sanottu, että en paneudu siihen puoleen.
Kysyit myös onko jollain ollut jtk vastaavia kokemuksia..?

Ei ole ollut muutoin kuin parin eritt.stressaavan ajanjakson osalta, jolloin stressi alkoi purkautua lievänä pahoinvointina joka taasen johti siihen, että vaikka olisi halunnut syödä ihan normaaliin tapaan, se osoittautuikin vaikeammaksi; piti tosiaan "pakottaa" itseään syömään lievästi pahoinvointisena. Kuin olisi ollut "merisairaana" tms.

Sehän taas mulle on tyypillistä, että stressitilanteissa elimistö kuluttaa/aineenvaihdunta kiihtynyttä sen verran, että vaikka söisi suurennetttuja annoksia ja ties miten päin, sitä saattaa laihtua. Tämä asia kuitenkin ok, koska siihen ei normaalisti liity mitään pahoinvointeja vaan päinvastoin. Tekee mieli syödäkin kiihtynyttä aineenvaihduntaa vastaavasti.

Tsemppiä.

[Keikaus]

Muistakaa kuitenkin, etta ihminen elaa ilman ruokaa aika pitkaan.. Ilman vetta paljon vahemman aikaa.

[par-sky]

Muistakaa kuitenkin, etta ihminen elaa ilman ruokaa aika pitkaan.. Ilman vetta paljon vahemman aikaa.

kyl kyl, mutta tilanne voi kestää pitkään. mulla meni niin pahaksi että jouduin päättämään syönkö väkisin vai menenkö sairaalaan tiputukseen.

[Keikaus]

Muistakaa kuitenkin, etta ihminen elaa ilman ruokaa aika pitkaan.. Ilman vetta paljon vahemman aikaa.

kyl kyl, mutta tilanne voi kestää pitkään. mulla meni niin pahaksi että jouduin päättämään syönkö väkisin vai menenkö sairaalaan tiputukseen.

Oijoi, kuulostaa pahalta.

[Georgina]

Nnnnhhh. Aamulla just yleensä ei ole nälkä, ja joskus yhden kaverinkin kanssa tätä pohdittiin, että miksi silloin jos syö aamulla niin on koko päivän nälkä?
Pahinta aamuruokaa tuossa suhteessa on ( nam ) kaurapuuro, tai lämmin aamiainen yleensä. Herättää vissiin elimistön tai jotain?
Mutta jos ei aamulla juo kun kupin teetä niin ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä. Aamulla jos syö, tulee tasaisesti nälkä parin tunnin välein.
Silloin pitäisi varmaan sitten syödä?

Ihan vaan sivuhuomautuksena, niin käsittääkseni olisi kyllä hyvä syödä pieniä annoksia 2-4 tunnin välein jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Tämäkin auttanee hillitsemään tuota ahmimishalua?

[irmelianneli]

Nnnnhhh. Aamulla just yleensä ei ole nälkä, ja joskus yhden kaverinkin kanssa tätä pohdittiin, että miksi silloin jos syö aamulla niin on koko päivän nälkä?
Pahinta aamuruokaa tuossa suhteessa on ( nam ) kaurapuuro, tai lämmin aamiainen yleensä. Herättää vissiin elimistön tai jotain?
Mutta jos ei aamulla juo kun kupin teetä niin ei edes tule nälkä ennen kuin joskus iltapäivällä. Aamulla jos syö, tulee tasaisesti nälkä parin tunnin välein.
Silloin pitäisi varmaan sitten syödä?

Ihan vaan sivuhuomautuksena, niin käsittääkseni olisi kyllä hyvä syödä pieniä annoksia 2-4 tunnin välein jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Tämäkin auttanee hillitsemään tuota ahmimishalua?

VIISAITA SANOJA

[Edith]

Ihan vaan sivuhuomautuksena, niin käsittääkseni olisi kyllä hyvä syödä pieniä annoksia 2-4 tunnin välein jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Tämäkin auttanee hillitsemään tuota ahmimishalua?

Tällä mäkin olen päässyt menneistä (toivon!) ongelmistani. Mulla on aina kaupungille lähtiessä varalla jotain pientä evästä mukana nykyään. Ja itse olen myös huomannut sen, että ainakin minun on aivan turha yrittää varsinkaan laihduttaa juuri ennen kuukautisia. Silloin sallin itseni syödä jonkinlaisen kohtuuden rajoissa aivan juuri sitä, mitä mieli tekee.

[nypari]

Syömisestä vielä... Se ahmimishalu johtuu hyvin usein siitä, että sen lisäksi, että syödään liian harvoin, niin syödään myös väärin. Syödään liikaa nopeita sokereita, jotka aiheuttavat sokerihumalan eli hyvänolontunteen lisäksi ns. sokeripiikin, joka puolestaan nostaa insuliinitason nopeasti hyvin korkeaksi. Seuraa nopea nousu ja yhtä nopea lasku - sahausliike. Älkää syökö karkkia yms. kerralla paljon, usein tai minkään kunnon ruoan korvikkeena! Jo 12-vuotiailla tavataan nykyään kakkostyypin diapetesta eli aikusiän diapetesta. Mielestäni aika huolestauttavaa.

[Elppis]

Jösses, en ole ainoa friikki! Allekirjoitan täysillä tuon kirjoittamasi. Oksentamisesta ei todellakaan tule mitään morkkista, vaan morkkis on silloin, kun on niin saakelin ähkyssä että oikeastaan oksettaa jo valmiiksi. Enkä koe sitä itse minkäänlaisena syömishäiriönä - tuota sattuu mulle enimmilläänkin ehkä kerran kuussa. Peilikuvaani olen käytännössä täysin tyytyväinen, juju on nimenomaan siinä, että saa henkisen ja fyysisen - erityisesti sen fyysisen - hyvän olon palautettua.

Pahinta on silloin, jos ähkyn sattuessa paikalla on poikaystäväni. Se tietää kyllä että joskus harvoin oksennan - ja saa aina hirveän sätkyn.
"Et kyllä oksenna. Et varmana oksenna!!!" Ihan kun olisin ranteitani auki viiltämäsä. Siinä sitten tippa linssissä inisen: Mutta kun mahaan sattuu ja on paha olo..

Uusi kityahmija ilmoittautuu. Mulla tulee todella helposti liiasta ruuasta ja nesteestä (varsinkin jos ruuan kanssa juo hiilihappoista juomaa tai olutta) hirveä tunne vatsaan. Ei se vatsa satu, vaan se velloo, ja tuntuu kuin siellä olisi ilmapallo. Tuhannen ilmantyhjennys-röyhtäisy-yrityksen jälkeen viimeinen vaihtoehto on mennä vessaan, eikä tarvitse kuin kumartua pytyn ylle, ja tavaraa tulee tolkuttomasti. En mä koe tätä häpeänä, tosin vitutus tulee siitä, ettei tajua lopettaa tarpeeksi ajoissa.. Tosin näin käy ehkä n. kerran kahdessa kuukaudessa. Mä taas syön sitä roskaruokaa, rakastan ulkona syömistä ym. Näistä mä en osaa luopua, yksi parhaista nautintokeinoista.
Mies on aina huolestunut, monta kertaa luullut ruokamyrkytykseksi.. Mutta suurimman osan ajasta se on huomannut mun huohotuksen ja tilankaipuun, kun vatsassa on linkous meneillään. Kiva kun en ole ainoa..

[Elppis]

Nnnnhhh. Aamulla just yleensä ei ole nälkä, ja joskus yhden kaverinkin kanssa tätä pohdittiin, että miksi silloin jos syö aamulla niin on koko päivän nälkä?

Mä olen ollut omasta mielestäni aamupahoinvointinen 13-vuotiaasta asti. Jostain syystä aamulla ei tee mieli katsoakaan ruokaa, saatikka sitten syödä sitä. Korkeintaan juon puoli lasia mehua tmv. kun ei vain kykene syömään. Nyt kun olen antibiottikuurilla, mies on herättänyt joka aamu ja tehnyt aamupalaa etten ottaisi pillereitä tyhjään vatsaan (fiksu mies). Pistää istumaan pöydän ääreen ja kaikki pitää syödä, vastenmielistä (mutta fiksua, tietenkin).
Ainoa mikä aamulla maistuu on nesteet, hyvinä aamuina esim. mandariini tmv. That's it

[Elppis]

....

Mä kuulin joskus että jos ruoka ei maistu, niin kannattaa aamulla vaikka tehdä lihalientä tmv. Ei kyllä tee mieli mitään kokkailuakaan ruveta harrastamaan. Aamupalaa syön vasta töissä, jos ehdin ennen lounasta. Lounaallakaan ei voi syödä kunnon ruokaa, kun heti väsyttää. Nyt mä olen alkanut tykkäämään meidän ruokalan lesepuuroista, leivistä ja keitoista, ehkä se riittää lounaaksi.

[Durasel]

Ainoa mikä aamulla maistuu on nesteet, hyvinä aamuina esim. mandariini tmv. That's it

Mun päähän ei vaan mahdu, miksi aamulla syöminen olisi terveellistä?

Siksi että saa aineenvaihdunnan toimimaan kunnolla, näin olen itselleni vakuutellut Muuten tapahtuu se liekki-jutska ropalle... entosinitsekäänuskotuohonaukottomastimuttakuiteskin.

[Lolita]

Yllättävän yleistä tuo semi-bulimia

Itse lukeudun tuohon pohjattomien ahmijoitten seuraan, ruokaa uppoaa uskomattomia määriä, mutta vaikka olisi miten paha olo, ei okseta. En edes pysty oksentamaan, vaikka maha on miten täysi, kerran kokeilin. Sormet kurkkuun niin syvälle kuin menee ja tuloksena on joku heikko yskähdys, muttei oksennusta. Niinpä sitten kärsin muutaman tunnin ähkystä olosta ja joskus seisovan pöydän jälkeen huonohkosta olosta ja vatsakivuista. Morkkiksesta en kärsi, koska itsepä päätin vetää kuvun ylitäyteen.

Hieman paheksun teidän oksenteluja, ei kyllä kaikki ole ihan kohdallaan, jos ahmimisen jälkeen on pakko päästä oksentamaan.

Edit: Suosittelin ravitsemusterapeutilla käyntiä ja omien ruokailutottumusten pientä analysointia. Ei satunnaisessa ahmimisessa ola mitään pahaa.

[ElanorRaven]

Teininä olin vaarallisen lähellä päätyä ihan Oikeaksi bulimikoksi tai vastaavaksi. Sain jostain nuortenlehdestä päähäni kokeilla laihduttamista oksentamalla.

Jälleen kerran kompsista. Itselläni tuo tapahtui muistaakseni 8- ja 9-luokan välisenä kesänä, olin niin kateellinen kun yksi koulukaveri oli viime syksynä palannut kesälomilta todella reilusti laihtuneena, ja itse olisin halunnut pystyä samaan. Jonkun verran ehdin harrastaa omaehtoista laattaamista, kunnes jäin siitä kiinni - äitini oli päivystänyt kummallista käyttäytymistä ja kerran sitten nosti aiheesta kissan pöydälle. Lopettaminen oli silloin jostain syystä todella helppoa, koska koin kiinnijäämiseni todella nöyryyttäväksi ja halusin lopettaa sen heti. Ja lopetinkin.

Sen jälkeen meni jokunen vuosi, kunnes opin uudestaan pahoille tavoille, mutta siitä minulla ei ole mitään pelkoa, että minusta ihan oikea bulimikko voisi tulla. Olen kroppaani kuitenkin sen verran tyytyväinen, ettei minulla ole suoranaista tarvetta laihduttaa - toki aina saisi muutama kilo kadota, mutta jolleivät suosiolla lähde, niin eivät sitten ollenkaan. Laiskalle ihmiselle olisi yksinkertaisesti liian iso homma ruveta jokaista ateriaa poistamaan samaa kautta kuin on tullutkin