Parisuhderiitojen fyysisyys vrt. sukupuoli?

[RolloTomasi]

Väkivalta kaikissa muodoissaan minun ihmissuhteessani on ehdoton nounou.

Parisuhteessa en tunnetusti ole koskaan ollut, mutta ajattelen asiasta samoin kuin sinä. Ehkä ajatukseni muuttuvat kokemuksen myötä, mutta en millään haluaisi elää väkivallan pelossa, oli se lähtöisin kummasta tahansa.

[killkill]

No enpä nyt tiedä. Väkivallan pelossa ihminen ei saa olla oma itsensä, vaan joutuu koko ajan miettimään, miten toinen ei kilahda taas

Hmm. Vedän vähän linjaustani takaisin. Omat kokemukset tuosta perheväkivallasta kun puuttuvat niin anto- kuin saamapuolenkin osalta. Yritin ehkä edellisessä puheenvuorossani esittää, että lyöminen ei kannata ja jos kerran on IHAN PAKKO satuttaa toista, voi sen tehdä verbaalistikin. Luullakseni omaan tämän valitettavan kyvyn lyödä rakkaitani vyön alle terävällä kielelläni.

Sulla on kyllä usein niin järkyttävän miehisiä mielipiteitä ja ajatuksia, että pois alta.

Mitenkähän tämä nyt pitäisi ottaa? Kiitos... kai?

[Georgina]

Joo, mä mietin tänään oikeasti salilla sitä KK:n juttua siitä, miten hän kyllä vetelisi ympäri korvia jos hänen sänkynsä pilkottaisiin kirveellä. Ihan pöljä reaktio, mitä hyötyä siitä väkivallasta muka on? Jos asiasta puhuisi asiallisesti niin voisi jopa vaatia jotain rahallista korvausta menetetystä omaisuudesta. Sen sijaan väkivaltaan turvautumalla saa enintään syytteen pahoinpitelystä.

Samikset. Jos "vetelisi ympäri korvia" niin siinähän vaan paljastaisi oman tyhmyytensä, heikkoutensa ja sen että se sängyn pilkkominen on osunut sille tarkoitettuun maaliinsa. Ratkaisuna minusta toimivampi olisi ylimielisesti asettua toisen yläpuolelle, kieltäytyä hermostumasta ja vaatia vaikka oikeusteitse rahallista korvausta. Paljon tehokkaampaa ja saisi toisen tuntemaan itsensä tosi typeräksi. Mikä riita tai erotilanteessa olisi luonnollisesti aika kutkuttavaa

Mielestäni parisuhteessa pitäisi pystyä luottamaan toiseen että hän ei missään tilanteessa menettäisi malttiaan niin että oma turvallisuus on uhattuna. Huutaa saa, tavaroiden paiskomisen kestää, mutta fyysinen koskemuttamuus on minusta tabu. Ja tosi katkera olen siitäkin että exä meni riidoissa henkilökohtaisuuksiin, ainoana tarkoituksenaan loukata mahdollisimman pahasti.

[huima]

Mielestäni parisuhteessa pitäisi pystyä luottamaan toiseen että hän ei missään tilanteessa menettäisi malttiaan niin että oma turvallisuus on uhattuna. Huutaa saa, tavaroiden paiskomisen kestää, mutta fyysinen koskemuttamuus on minusta tabu. Ja tosi katkera olen siitäkin että exä meni riidoissa henkilökohtaisuuksiin, ainoana tarkoituksenaan loukata mahdollisimman pahasti.

Fyysinen koskemattomuus on aika lailla nou nou, mutta pysyvää vahinkoa aiheuttamattoman fyysisen iskun kestää helpommin kuin kovat henkiset iskut - tai esineille ja tavaroille tulevat vahingot, jotka vaativat korvaamiseksi työtä, rahaa ja vaivaa -- tai ovat jopa korvaamattomia.

Mikäli tilanne menisi fyysiseksi, pysäyttää vastaanottajana oleminen ainakin tarkastelemaan asiaa siltä kannalta että olenko ylittänyt tiedostamattani jonkun rajan joka ajaa toisen ihmisen reagoimaan noin tai että nyt on aika vetää jalka suusta pois.

Jos taas tilanne menee fyysiseksi - mukaanlukien tavaroiden paiskominen - on ainoa toimintatapani yleensä minimoida vahingot ihmisille ja ympäristölle. Lukot ja sidonta - ja antaa tilanteen rauhottua.

Olen ärsyttävän rauhallinen aina - ja meuhkaaminen ja tavaroiden paiskominen on tapa yrittää saada aikaan vastaavanlaista meuhkaamista tai raivoamista, menee se aina reisille.

Olen kasvanut nuoruuteni sen verran hyvien matsaajien ja treenaajien seurassa, että nyrkki ja jalka-hippasille en lähde kenenkään kanssa. Siinä sattuu vielä. Mieluummin lopettaa turhat tappelut ja raivonpuuskat menemällä iholle ja pyrkiä laittaa asiat pakettiin.

[Exsat]

Fyysinen koskemattomuus on aika lailla nou nou, mutta pysyvää vahinkoa aiheuttamattoman fyysisen iskun kestää helpommin kuin kovat henkiset iskut - tai esineille ja tavaroille tulevat vahingot, jotka vaativat korvaamiseksi työtä, rahaa ja vaivaa -- tai ovat jopa korvaamattomia.

Tämä ilmeisesti teoriassa? Puhtaasti fyysistä parisuhdeväkivaltaa ei olekaan. Vaikka isku tulisi palleaan, niin kyllä se suurin kipu on ihan jossain muualla.

[Vieras]

Nyps tiedottaa vielä, että mä tietääkseni olen, ja kuulemma olen, äsyttävä riitelykumppani, kun en oikein provosoidu "tarpeeksi". Lisäksi olen ärsyttävän teräväkielinen. Nämä kun synergisoi, niin saa koittaa

[huima]

Tämä ilmeisesti teoriassa? Puhtaasti fyysistä parisuhdeväkivaltaa ei olekaan. Vaikka isku tulisi palleaan, niin kyllä se suurin kipu on ihan jossain muualla.

Puhuin miehisestä näkökulmasta. Me miehet joudumme pienestä pitäen kestämään fyysistä kahnausta ja olemme useimmiten enemmän sinut sen kanssa.

Ajatellaan kuvitteellinen tilanne, jossa mies A ja nainen B riitelevät.

Se että B iskee miestä palleaan eikä aiheuta pientä mujausta suurempaa haittaa on kertaluokkia pienempi asia kuin heittää sanan säilällä jotain seuraavan tyyppistä:
- en ole koskaan saanut sun kanssa
- en ole koskaan oikeasti rakastanut sinua
- sun XYZ/ABC/YYY jutut on naurettavia/lapsellisia/idioottimaisia
- lapsi ei ole sinun

Tai vastaavasti jos mies päästää suustaan:
- en ole koskaan pitänyt sinua oikeasti viehättävänä
- minun tekee enemmän mieli siskoasi kuin sinua
- olet lapsillinen lehmä, en ole koskaan pitänyt ajatuksistasi

Ja niin edelleen.

Henkisellä puolella on niiiiiiin paljon helpompi horjuttaa niitä kaikkia rakenteita, joiden varaan itse kunkin identiteetti osana suhdetta rakentuvat - eikä niiden korjaaminen välttämättä jälkikäteen ole mahdollista jos ihminen on jo alkanut kyseenalaistamaan koko yhteisoloa ja historiaa.

Ja edelleenkään en puolusta fyysistä vallankäyttöä, vaan alleviivaan sitä - että henkinen vallankäyttö voi olla helposti enemmän vahinkoa aikaansaavaa, varsinkin kun (ymmärtääkseni) keskivertoihmisillä on vähemmän suojausta ja kokemusta sellaisista iskuista selviämiseen.

[nojoojust]

Voiko väkivaltainen ihminen muuttua? Pystyykö muutokseen ilman ulkopuolista apua? Mistä väkivalta johtuu? Onko väkivalta oikeasti suhteen vika, vaiko sitä harrastavan vika (yksinkertaistan) eli yhdessä suhteessa on väkivaltainen, muissa ei, mahdollistako?

Jos minä olen oikein tulkinnut, niin satuttaminen ei ole se pakko, vaan toisen alistaminen. Fyysiset vauriot ovat vain oheistuote, eivät itse tarkoitus ja päämäärä. Väkivaltaisen parisuhteen kuviot ovat niin monimutkaisia, ettei niistä ota hullukaan selvää. Alistaminen tapahtuu aina myös henkisellä puolella, joten sitä harrastavat käyttävät joko pelkkää henkistä alistamista tai lisäksi myös fyysistä. Lisäksi ainakin omassa suhteessani löysin yhden syyn sen toisen osapuolen tunteissa, hän oli todella epävarma omasta kelpaavuudestaan, joten (alitajuisesti?) hän lähti järjestelmällisesti hajottamaan itseluottamustani ja yritti saada minut vakuuttuneeksi, etten koskaan kelpaisi kenellekään muulle, joten vaihtoehdot olivat hän tai loppuelämä yksinäisyydessä. Siksi voisin kuvitella, että hän voisi jossain suhteessa toimia toisinkin, jos suhteen toinen osapuoli saisi hänet tarpeeksi vakuuttuneeksi siitä, että hän on juuri se oikea.

Oma ongelmasuhteeni alkoi lievin merkein. Oma tilanteeni silloin oli se, että olin vasta eronnut miehestäni, joka lähti ja jätti käytännössä koko omaisuutensa minulle. Mukaan lähtivät vain tietokone, telkkari, osa CD:istä ja yksi setti lautasia ja aterimia (Molli-koira muutti vasta vähän myöhemmin hänen luokseen.) Minä sitten kiltisti lupauduin setvimään loput hänen tavaroistaan. Masennukseni oli kuitenkin jo siinä vaiheessa saanut minut niin aikaansaamattomaksi, että kaikki ne tavarat vain lojuivat (lähes vuoden) paikoillaan.

[askel 1 = luo epävarmuutta]
Tutustuttuani uuteen kumppaniini, sai hän jo alussa omituisia kohtauksia. Ensimmäisen aiheena oli se, kun kerroin hänelle huvittuneena, että äitini joskus nuorena lauloi protestilauluja kehä IIsta vastaan. Kumppani raivostui, koska ilmeisesti äitini laululla oli jokin poliittinen rooli, joka siis oli äitini kautta osa minua. Silloin hän yllättäen pakkasi kaikki minun tavarani luonaan ja käski painua helvettiin. En poistunut, koska todella halusin tietää mistä tuossa oikein oli kyse. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut poistua.

[askel 2 = luo syyllisyyttä]
Myöhemmin kommentteja ex-mieheni omaisuuden lajittelusta, koska en saanut sitä tehtyä tarpeeksi nopeasti. Tässä vaiheessa alkoivat epäilyt siitä, että minä viivyttelin tahallani jotta exmiehelläni olisi paikka tulla takaisin. Vaikka kuinka yritin selittää, että voimavarani olivat täysin lopussa, enkä yksinkertaisesti kestänyt valokuvien ja yhteisen omaisuuden penkomista, eivät selitykset kelvanneet hänelle.

[askel 3 = hajota itseluottamus]
Sitten alkoivat valheet. Mies keksi itselleen huikean menneisyyden korkeakoulumaailmassa ja politiikassa, josta kyllä melko nopeasti tajusin, ettei se pitänyt paikkaansa. Hän selitti, kuinka muut naiset roikkuivat hänessä jatkuvasti, kun itse en ollut näkemässä. Hän kertoi kuinka kaikki hänen exänsä olivat olleet joko malleja, laulajattaria, älykköjä tai muuten vain minua monta kertaa älykkäämpiä, kauniimpia ja kiihottavampia. Kun sitten ihmettelin, että miksi hän yleensäkään oli minut kelpuuttanut, totesi hän ettei ulkonäöllä tai edes älykkyydellä ole hänelle varsinaista merkitystä, joten koska hän oli päättänyt valita minut, aikoi hän myös pysyä päätöksessään. Rohkaisevaa...

[askel 4 = varmista ettei toinen uskalla lähteä]
Tässä vaiheessa huikea menneisyys muuttuikin hurjaksi menneisyydeksi. Hän olikin todellisuudessa ollut huumeiden salakuljettaja, kauppaaja ja käyttäjä, sekä pyöritti Helvetin Enkeleiden Pohjoismaista järjestöä. Hänen veljensä oli sairastanut syöpää kuolemaansa asti, joten hänen morfiinipohjaisia kipulääkkeitään oli kuulemma myyty siitä sivusta. Ja kuulemma jonkun yhdistyksen pihagrillin laasti hulestutti aikalailla paikalla käyneitä huumekoiria... Minun koirani uhattiin tappaa (oli muuten sellainen tapaus, että tajusin miksi niin moni tappo tehdään veitsellä, itse katsastin samantien lähimmän aseen, jolla sekaantuisin asiaan jos hän kävisi tuumasta toimeen). Tavaroitani hajotettiin, minut tönittiin mustelmille ja kerran hän pysäytti nyrkkinsä juuri kasvojeni edessä, ennen kuin se olisi osunut ja kovaa. Lopputuloksena olin niin säikky, että minun oli pakko odottaa että olisimme jossain muualla kuin eläinteni lähellä, ennen kuin uskalsin jättää hänet. Kerran hän myös nosti auton vauhdin pikkutiellä 130 km/h ja ilmoitti ajavansa kallioon. Onneksi hänen kanttinsa ei kestänyt.

Viimeisimmät pelottelut hänen taholtaan ovat tapahtuneet tänä vuonna, vaikka erostamme on aikaa jo kolme ja puoli vuotta. Lisäksi hän on myös muutaman kerran ottanut yhteyttä Elukkaan ja valehdellut minusta ummet ja lammet, jotta Elukka jättäisi minut.

[Elukka]

hän on myös muutaman kerran ottanut yhteyttä Elukkaan ja valehdellut minusta ummet ja lammet, jotta Elukka jättäisi minut.

Sarjassamme rehellisyyden siunauksellisuus:
Jos toinen on ollut kaikissa asioissa (joskus tuskallisenkin) rehellinen, ei ole mitään syytä uskoa muualta kuultuja "totuuksia".
Rupesi lähinnä naurattamaan noi ex-miehen "paljastukset".

[HotPants]

Ei saa lyödä, ei saa tuuppia, ei saa potkia eikä muutenkaa käydä päälle.
Esineitä ei saa heitellä ja ragasta ei saa koittaa pelottaa esimerks garmeilla Optikko-lehden rillipääkuvilla.
Ei saa satuttaa.

[Exsat]

Ja edelleenkään en puolusta fyysistä vallankäyttöä, vaan alleviivaan sitä - että henkinen vallankäyttö voi olla helposti enemmän vahinkoa aikaansaavaa, varsinkin kun (ymmärtääkseni) keskivertoihmisillä on vähemmän suojausta ja kokemusta sellaisista iskuista selviämiseen.

Ehkä tämä toimii vain toisilla erilailla. Mulle on nöyryytys helpommin siedettävissä oleva asia kuin pelko.

[Keikaus]

Ikävää.

[huima]

Mulle on nöyryytys helpommin siedettävissä oleva asia .

Kerro toki... lisää.

[Hellu]

Pakko tunnustaa wanhanaikaisuuteni: jos kahdesta luonnottomuudesta pitäis valita, muijaansa hakkaava mies on vähemmän luonnoton, kuin ukkoaan kolhiva pirttihirmu.

Veikkaan että naiset hakkaavat miehiään vähintään yhtä paljon kuin miehet naisiaan.

Kun nainen lyö miestä, mies on nöyryytetty ja turhautunut siitä ettei voi lyödä takaisin.
Kun mies lyö naista tämä pelkää, koska tietää että mies on niin vahva että voisi vaikka tappaa paljain käsin.

Kumpi näistä sitten on pahempaa?

[Filovirus]

Pakko tunnustaa wanhanaikaisuuteni: jos kahdesta luonnottomuudesta pitäis valita, muijaansa hakkaava mies on vähemmän luonnoton, kuin ukkoaan kolhiva pirttihirmu.

Kun nainen lyö miestä, mies on nöyryytetty ja turhautunut siitä ettei voi lyödä takaisin.
Kun mies lyö naista tämä pelkää, koska tietää että mies on niin vahva että voisi vaikka tappaa paljain käsin.

Aivan yhtälailla nainen voi tappaa miehen vaikka paljain käsin. Tappamiseen kun ei välttämättä tarvitse kuin pienen tuuppaisun saadakseen tasapainon pois. Eikä vahvuuskaan ole kaiken a ja o, jos lähdettäisiin kunnolla asiaa tarkastelemaan.

Ja taas siitä, vaikka mies on mies niin voi hän silti kokea saman tunne skaalan kuin nainenkin kohdatessaan fyysistä väkivaltaa rakastamansa ihmisen taholta, sitä on turha vähätellä.

[killkill]

Kumpi näistä sitten on pahempaa?

Kts allekirjoitus

[HellBell]

Kumpi näistä sitten on pahempaa?

Kts allekirjoitus

Oletan tämän viittaavaan siihen että pidät "luonnollisempanan" sitä että mies hakkaa vaimoaan. Tämän yhditäminen taas "miehisiin mielipiteisiin" kuten allekirjoituksessasi lukee on kaikkea muuta kuin miehekästä.
Se on neitimäistä.

MIES ei hakkaa vaimoaan/naistaan, ei toki nainenkaan miestä, mutta vielä enempää vastuuntuntoa kantaa yleensä mies johtuen jo siitä enemmän vallitsevasta (yleistän) voimasuhdetilanteesta vahvemman miehen eduksi. Se kenellä on enemmän voimaa, sillä on myös enemmän vastuuta.

Ylipäätään hakkaamisessa ei ole mitään sellaista "nyanssia" jonka voisi vääntää "miehekkääksi".

[Hellu]

Ja taas siitä, vaikka mies on mies niin voi hän silti kokea saman tunne skaalan kuin nainenkin kohdatessaan fyysistä väkivaltaa rakastamansa ihmisen taholta, sitä on turha vähätellä.

En missään nimessä vähättele miesten tunteita, mun mielestä se tunneskaala on kuitenkin erilainen.
Tietysti löytyy kaikenmaailman psykopaatteja sekä miehistä että naisista,
uskoisin kuitenkin että naisten harjoittama väkivalta on USEIMMITEN tätä suutuksissaan läpsimistä ja tavaroiden heittelyä.
Tähän ei mielestäni voida ihan kuolemanpelkoa liittää.