voi miksi elämä potkit mua päähän

[rontti26]

kuten otsikosta voi arvata,nyt on tilityksen aika.tää mun parisuhde ei toimi,ei sitten millään.suureksi osaksi jääräpäisyyteni takia.kuten tilanteen tiedätte,ainakin suurin osa,että must ois syksyllä tulossa isukki.tän tulevan äidin kanssa on kuitenkin sukset tosi pahasti ristissä.johtuen siitä että mä en HALUA muuttaa pienenpään paikkakuntaan eikä se halua muuttaa tänne pk-seudulle.olen siellä pienemällä paikkakunnalla koko tämän suhteen ajan ollut jokaisella lomalla ja huomannut kuinka pikkuhiljaa hajoan siihen porukkaan,mitä siel on.okei,mulla ei oo kavereita siellä,vain jotain tutun tuttuja.tunnen itseni erittäin ahdistuneeksi siellä.pitäisikö mun sitten hajota täysin sisältä päin tämän naisen onnen vuoksi?okei,nyt varmaan moni feministisempi nainen ajattelee,vittu mikä sika,kun ei ajattele lapsensa parasta,mutta voi herran tähden ku sitähän mä ajattelen.olisiko se oikein lasta kohtaan että isä on kuollut sisältä päin?ahdistunut ja masentunut?epäilen että ei olisi.ja mitä sitten tulee tähän naiseen.jumalauta,se on mun elämäni rakkaus.tää nainen ei tosin kylläkään halua asua täällä,ku sitten se hajois,kun sillä on omat parhaat ystävänsä siellä.voi helvetin vitun perkele,jos jollakin olisi hyviä neuvoja,ne olisi nyt tarpeen.ei sitten pliis mitään haista paska viestejä.jos et pysty auttaan,ole ennemmin hiljaa.tää on oikeasti helvetin vakava asia.tiän että puhun paljon paskaa muilla palstoilla jne,mut nyt ei oo sen aika.

[eps]

Muuttakaa uudelle paikkakunnalle lähelle sun lapsesi äidin kotiseutua, mutta sun kannaltasi riittävän isoon kaupunkiin.

e.

[Patz]

...välimerkitöntäpötkylää...

Jos nyt ihan tosissanne haluatte tämän asian selvittää, on lienee kummankin syytä katsoa itseään peiliin ja miettiä, millaisiin kompromisseihin on valmis taipumaan. Olisiko ihan mahdotonta edes kokeilla siellä toisella paikkakunnalla asumista tai vaikka muuttaa kokonaan jonnekin muualle, vaikkapa näiden kahden paikan puoliväliin, jolloin molemmilla on hyvät mahdollisuudet tavata entisiä ystäviäänkin?

Suurin osa meistä on joutunut muuttamaan työn tai opiskelujen perässä vieraalle paikkakunnalle, osa kauemmas, osa lähemmäs. Kyllä ne oikeat ystävyyssuhteet kestää välimatkasta huolimatta, ja uudelta paikkakunnalta löytyy varmasti samanhenkistäkin seuraa ajan kanssa.

Toisaalta ymmärrän hyvin tulevan lapsesi äitiä halussaan jäädä sinne "omalle paikkakunnalle" asumaan. Käsittääksenihän sinä olet aina useita viikkoja kerrallaan töissä, jolloin hänellä on varmasti melko yksinäistä ja toki myöhemmin on helpompaa saada vaikkapa lapsenvahti niistä tutuista piireistä.

Jos yhtään helpottaa, olen itse muuttanut rakastamani ihmisen perässä täysin toiselle mantereelle, jolloin kontaktit ystäviin ja sukulaisin olivat todella vähäisiä. Vaan hengissä selvisin ja hyvin äkkiä sitä tottuu uusiin kuvioihin ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Koittakaa nyt saada jokin kompromissi aikaiseksi edes sen syntymättömän lapsen vuoksi.

[Lolita]

Kuten otsikosta voi arvata, nyt on tilityksen aika. Tää mun parisuhde ei toimi, ei sitten millään. Suureksi osaksi jääräpäisyyteni takia. Kuten tilanteen tiedätte, ainakin suurin osa, että must ois syksyllä tulossa isukki. Tän tulevan äidin kanssa on kuitenkin sukset tosi pahasti ristissä johtuen siitä että mä en HALUA muuttaa pienenpään paikkakuntaan eikä se halua muuttaa tänne pk-seudulle. Olen siellä pienemällä paikkakunnalla koko tämän suhteen ajan ollut jokaisella lomalla ja huomannut kuinka pikkuhiljaa hajoan siihen porukkaan, mitä siel on. Okei, mulla ei oo kavereita siellä, vain jotain tutun tuttuja. Tunnen itseni erittäin ahdistuneeksi siellä. Pitäisikö mun sitten hajota täysin sisältä päin tämän naisen onnen vuoksi? Okei, nyt varmaan moni feministisempi nainen ajattelee, vittu mikä sika, kun ei ajattele lapsensa parasta, mutta voi herran tähden ku sitähän mä ajattelen. Olisiko se oikein lasta kohtaan että isä on kuollut sisältä päin? Ahdistunut ja masentunut? Epäilen että ei olisi. Ja mitä sitten tulee tähän naiseen, jumalauta, se on mun elämäni rakkaus. Tää nainen ei tosin kylläkään halua asua täällä, ku sitten se hajois, kun sillä on omat parhaat ystävänsä siellä. Voi helvetin vitun perkele, jos jollakin olisi hyviä neuvoja, ne olisi nyt tarpeen. Ei sitten pliis mitään haista paska viestejä. Jos et pysty auttaan, ole ennemmin hiljaa. Tää on oikeasti helvetin vakava asia. Tiän että puhun paljon paskaa muilla palstoilla jne, mut nyt ei oo sen aika.

Noin, nyt se teksti näyttää paremmalta.

Se oli Ronttiseni fiksua ja kypsää tekstiä. Sinulla taitaa olla aika kova kasvamisen paikka edessä, tuo asuinpaikkajuttu ja vauva tulossa. Tuo Epsin ehdotus oli hyvä, tehkää kompromissi, muutatte johonkin vähän isompaan kaupunkiin sopivan lähelle neidon kotipaikkaa. Tai sitten yrität ylipuhua neidon muuttamaan pk-seudun laitamille johonkin rauhallisempan paikkaan. Tosiasia on, että vauvan syntymän jälkeen äiti on aika yksinäinen. Sitä on pakostakin sidottu kotiin ja kaikki aika menee vauvan kanssa, joten on mukavampi asua lähellä ystäviä, jotta löytyy seuraa. Sinun työsikin kun vie sinut aika pitkäksi aikaa pois, niin ymmärrän kyllä miksi neito haluaa pysyä kavereittensa lähellä. Kyllä minusta valitettavasti tuntuu, että sinun olisi hyvä joustaa tässä asiassa. Mitenkäs paljon teillä on nyt välimatkaa?

[rontti26]

Mitenkäs paljon teillä on nyt välimatkaa?

Kaikenkaikkiaan noin 150km. Kyllähän mä ymmärrän sen,että mun ois parempi antaa periksi,mutta tiedän kyllä senkin että ajanmittaan must ei ois kun kuoret jäljellä. Mä olen asunut koko pienen ikäni erikokoisilla paikkakunnilla, isommilla ja pienemmillä. Ja joka kerta sama juttu. Alkanut ahdistaa niin maan perkeleesti. Ehkä mun vaan täytyis rauhassa kelata asiat läpi. Myös kelannu sitä,et jos asuis eriosoitteissa,se siellä ja mä täällä,silti yhessä jatkettais. Mutta onko siinäkään nyt mitään järkeä,ku rahat tulee olemaan muutenkin tiukalla. Äh,mihin mä olen taas itseni saattanu. Puun ja kuoren väliin ilmeisesti.

[Vieras]

Kuten muutkin yllä, myös esitän kompromissia. Ennenkaikkea paino sille, että miettikää missä ovat ne todelliset tukiverkostot. Ne ihmiset, jotka auttavat tulevaa vaimoasi vaikka lapsen hoidossa, kun sinä olet poissa? Tuo teidän touhu vaikuttaa sen verran kypsymättömältä, ainakin luettuna, että nyt kannattaa todella miettiä tarkkaan mitä tekee.

[Exsat]

Tuo teidän touhu vaikuttaa sen verran kypsymättömältä, ainakin luettuna, että nyt kannattaa todella miettiä tarkkaan mitä tekee.

Joo, ihan kuin tässä käytettäisiin valtaa puolin ja toisin seurauksista piittaamatta. Rontti ei halua alistua lapsen äidin tahtoon, lapsen äiti taas ei suostu hyväksymään kieltävää vastausta.

Toisaalta minun on helppo ymmärtää tulevaa äitiä. Hullulta tuntuisi lähteä sieltä, missä omat tukiverkostot sijaitsevat sellaisen miehen matkaan, jota näkee vain joka toinen viikko ja jonka kanssa eivät asiat ole muutenkaan oikein mallillaan. Toisaalta taas olen itse samanlainen pikkukaupunkiahdistuja kuin Rontti kuvaa olevansa, joten ymmärrän kyllä, että kynnys lähteä tuppukylään on suuri.

Eikö pikkukaupunkiahdistustasi helpota edes tieto siitä, että töiden vuoksi sieltä pääsee varmasti pois säännöllisin väliajoin?

[huima]

Tuo Epsin ehdotus oli hyvä, tehkää kompromissi, muutatte johonkin vähän isompaan kaupunkiin sopivan lähelle neidon kotipaikkaa.

Kompromissi on helposti asia jossa kumpikin saa jotain mitä ketään ei halua. Sen takia kompromisseissa kannattaa olla erittäin tarkkana.

Monille ihmisille sosiaaliset verkostot ovat se tärkein asia, mikä pitää heidät paikoillaan samoissa piireissä - ja tekee kaiken muutoksen vaikeaksi. Kaikille ei ole helppoa hankkia uusia ystäviä - ja varsinkin lapsen kanssa voi pelätä mökkihöperöitymistä, jos vanhat verkostot katkeavat kokonaan.

Mutta kuten aina, tässä voi olla monta asiaa jotka vaikuttavat - joten pelkällä yksipuolisella näkemyksellä asiasta on turhaa sanoa mitään sen suurempaa. Rontin olisi hyvä pystyä avaamaan keskustelu ja pattitilanteen aukaiseminen niin, että sekä Rontti että nainen pystyisivät kertomaan mitä oikeasti haluavat ja mitä pelkäävät.

Mikäli neuvottelu keskittyy pelkkään positioon ( Haluan asua pk-seudulla, Haluan asua Utsjoella ) - ei asia etene ja ratkaisutkin tapahtuvat tulevan suhteen kustannuksella. Se että toinen voittaa tai häviää tapahtuu aina suhteen kontekstissa, joten toisen saaminen luopumaan yksipuolisesti omista haluistaan ja tavoitteistaan ei ole kokonaisuudessa hyvä ratkaisu.

Rontille suosittelisin muutamia neuvottelutekniikoiden kirjoja, jos uskoisin että Rontti oikeasti lukisi ja yrittäisi ymmärtää ne

[Think]

Liiallinen uhrautuminen ei aiheuta koskaan mitään hyvää. Lapsen kannalta on siis parasta, ettei tuleva isä, tai etenkään äiti joudu tekemään liian suuria myönnytyksiä sellaisia asioita kohtaan jotka ovat oikeasti tärkeitä. Liialliset kompromissit johtavat ajan mittaan vaan katkeruuteen...

Kannattaisiko miettiä asiaa myös sen kannalta mitä sinä saat siitä että muuttaisit pienemmälle paikkakunnalle? Eikä vain niin, että mistä joudut luopumaan. Mielestäni asuminen yhdessä elämänsä rakkauden ja tulevan lapsenne luona ei ole mikään ihan pikkujuttu. (edit: ei sillä, että asunpaikkakaan olisi, mutta siis tietty suhteellisuudentajukin on hyvästä)

Jos ette tällaisesta asiasta pysty keskustelemaan järkevästi toistenne kanssa, niin vaikutatte melkoisen kypsymättömiltä. Tuossa on jo aikasemmin tullut hyviä ehdotuksia, joista on hyvä lähteä liikkeelle. Jos molemmat vaaditte itsepäisesti toisen muuttamista omalle paikkakunnallenne, niin ette etene tässä yhtään mihinkään. Mikä oikeus teillä kummallakaan on vaatia toista muuttamaan luoksenne, jos ette ole vastaavasti valmis tekemään samoin...?

[Keikaus]

Jotenkin minäkin olen sitä mieltä, että äidin tukiverkot ovat himpun verran tärkeämmät kuin isän silloin kun lapsi on vielä pieni. Lapsen odottaminen ja saanti aiheuttaa sellaiset hormoni- ja mielenmyllerrykset, että lähellä on hyvä olla ihmisiä, jotka tuntevat äidin niin hyvin, että hän voi saada kaiken mahdollisen tuen heiltä ja uskoa lapsen heidän hoitoonsa. Ota myös huomioon, että nuo läheiset ovat äidin ainoat aikuiskontaktit. Sinähän käyt töissä ja tapaat ihmisiä sen kautta, niin että on reilua, että äidillä on hänen tärkeät ihmisensä lähellä.

Mutta jos todellakin on niin, että sinä masennut pikkukaupungissa, ei sinullakaan silloin paljon tee siellä.. Tuo muiden ehdottama kompromissi voi olla hyvä tai sitten se, että sinä käyt äidin luona silloin kun et ole töissä ja muutenkin niin usein kuin voit.

Voit tietenkin yrittää miettiä, mikä siinä pikkukaupungissa niin ahdistaa, että onko kyse jostain osittain kuvitteellisesta ongelmasta.

[Vieras]

Kultaseni, minkä ihmeen takia sä sitten olet jo ehtinyt laittaa uuden ilmoituksen deitti.netiin?

[rontti26]

Kultaseni, minkä ihmeen takia sä sitten olet jo ehtinyt laittaa uuden ilmoituksen deitti.netiin?

deittinettiin?pilaileekohan joku kustannuksellani?mä EN TOD etsi mitään vitun seuraa,ihan niin kuin ei ois omat asiat tarpeeksi sekaisin.

[jouden-za]

Hyvä Rontti, joskus on syytä pysähtyä ja miettiä et miten kaikki on tai pitäisi olla. Ja nyt olet tullut siihen tilsuun et on pakko miettiä, miettiä mm. sitä että olikohan ihan oikea aika ruveta lapsentekoon. Lapset on upea juttu ja pointsit siitä, mutta muistan lukeneeni sunkin juttuja cityssä ja usein ne olivat panojuttu tyylisiä keissejä, eikä mikään viitannut siihen että vakiintuisit tai peräti sikiäisit.

No eniwei nyt on tilanne päällä, olet nuori vielä, joten olitkohan ihan valmis vielä astumaan isän saappaisiin. Lapsenteko ei ole mikään tosta noin vaan juttu, eikä varsinkaan sen ja yleensä perheen kanssa eläminen, se vaatii ehdotonta sitoutumista ja yleensä nuoret miehet eivät tunnut tietävän mitä se sana perhe tarkoittaa.

Joskus tulee aika jolloin joutuu miettimään muutamaan kertaan mitä elämältään haluaa. Joskus tulee aika ehkä jolloin pitää tosiaan pysähtyä miettimään mitä oikeasti halua ja miksi haluaa isona tulla. Ja elämähän on vain ja ainoastaan valintoja. Valitset väärät kortit ja kohta huomaatkin olevasi aivan vääränlaisissa peleissä mukana ja niitä pelejä saatat katua jälkeenpäin useinkin.

Mutta jos oikein tarkkaan katsot sisintäsi ja opit tuntemaan itsesi, ja sitä mitä oikeasti haluat ja haluat olla nyt ja myöhemmin, niin voi olla että jälkeenpäin voit huomata valinneesi oikeat kortit. Tosin oli valintasi mikä tahansa niin muistat aina olla suoraselkäinen mies ja kantaa vastuusi ja huomaat lopulta että palkinto löytyi.

Ja vielä lopuksi, jos tarpeeksi jotain haluaa, niin sen varmasti saa..ja jos tarpeeksi rakastaa niin kaikki ongelmatkin ratkeaa.

On vain yksi elämä tuhlattavana, miten teet?

[rontti26]

Eilen se tapahtui mitä pelkäsin. Nyt ei ole enään paluuta entiseen. Olen yksin, ehkä paras näin. En tiedä tulevaisuudesta, ehkä vielä joskus voin yrittää exäni kans yhteen, katsotaan nyt. Mutta tosi paska olo. Tää kaikki tuntuu jotenkin niin vitun turhalta. Sai kaikki taas alkunsa mun tyhmyydestäni ja jääräpäisyydestä.

En oikeen tiedä mitä tässä kirjottais, kuitenkin jotenkin yritän purkaa ajatuksiani, vaikka tänne. Tuskinpa moniakaan kiinnostaa, mutta tunttuu hyvältä ja mieltä keventävältä, että edes jonnekin saa purkaa sydäntään.

Itkua tässä vääntänyt yön yli, eikä uni tuu. Pyörin vaan sängyssä ahdistuneena. Tiedän, kyllä se päivä vielä koittaa jolloin kaikki tää paha olo katoaa, mutta siihen menee vielä aikaa. Kyllä mä täst selviän, ja pakko, tulevan lapsen takia. Se onkin kyllä ainoa ilonpilkahdus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä.

Miten sitä voikaan niin pienestä asiasta saada näin suuren jutun aikaan, sitä ihmettelen. Kaipa se johtuu siitä kun kaksi luupäätä laitetaan seurusteleen keskenään. Kummatkin ollaan sellasia periks-ei-anneta-ihmisiä.

Voi kunpa mä vaan pystysin muuttamaan luonteeni, mutta miten se voi olla mahdollista? Ei mitenkään mun mielestä.

Tässä nyt on jo niin silmät sumussa, etten pysty kirjottaan enempää. Palataan taas, sitten joskus.

[Lolita]

Kai se on tavallaan helpottavaa, että asiaan tuli ratkaisu, vaikka varmasti kipein ratkaisu kaikista vaihtoehdoista. Aika ja itku parantaa. Pidä kuitenkin huoli siitä, että olet isä lapsellesi ja saat tavata häntä. Voi tuntua nyt kaukaiselta asialta, mutta asiaa on myöhemmin turha katua, kun rahaa menee, mutta lasta ei näy.

Voi Ronttiseni, olen pahoillani, että teille kävi näin.

[killkill]

Voi kunpa mä vaan pystysin muuttamaan luonteeni, mutta miten se voi olla mahdollista? Ei mitenkään mun mielestä.

Kun aikaa kuluu tarpeeksi, vesi hioo kovimmankin kiven sileäksi. Sama suomeksi: elämä koulii ja opettaa. Perusolemus ei ihmisestä välttämättä muutu, mutta äkkiväärimmät luonteenpiirteet tasoittuvat kummasti vuosien ja kokemusten karttuessa.

[Nowaysis]

Kun aikaa kuluu tarpeeksi, vesi hioo kovimmankin kiven sileäksi. Sama suomeksi: elämä koulii ja opettaa. Perusolemus ei ihmisestä välttämättä muutu, mutta äkkiväärimmät luonteenpiirteet tasoittuvat kummasti vuosien ja kokemusten karttuessa.

Kyllä, minä sanoisin sitä simppelisti kypsymiseksi. Sitä huomaa, ettei aina kynsin, hampain ja kettingein jostain kiinnipitäminen olekaan maailman tärkeintä. Oppii myöntämään itselleen tekemänsä virheet, elämään niiden kanssa. Hyväksyy sen, ettei itse voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta yrittää tehdä parhaansa niiden suhteen joihin voi. Oppii ajattelemaan muiden etua, mutta pitämään kiinni myös omastaan. Minulle näiden asioiden pohdiskelu on tuonut jonkinlaista mielentyyneyttä, jota (rehellisesti sanottuna) en tainnut juurikaan arvostaa vielä parikymppisenä. Ihmiset, jotka eivät tällaista prosessia ole nelikymppisinäkään käyneet läpi, ovat äärimmäisen raivostuttavia, ja heidän määränsä kasvaa koko ajan. What is the world coming to??

[jouden-za]

Eilen se tapahtui mitä pelkäsin.

Jälkiverot on aina maksettava!!