Harakiri

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Noriyumi

Harakiri

Viesti Kirjoittaja Noriyumi »

mitäpä jos tappaisin itseni? Isä valitti eilen että en tee töissä mitään. Mitä vittua se antaa mulle harhaanjohtavan nimikkeen ja muut nalkuttaa että tee siät ja tota, joka ei kuulu mun koulutukseen?!?!

Äiti antoi rahaa jotta saisin ostettua uudet kengät. Ehkä isä ois tyytyväinen jos kuolisin niin vanhempien ei tarttis enää elättää mua: maksaa vain hautajaiskulut niin se on siinä! Kukaan ei enää käyttäisi hyväkseen niitä! Vittu!
Viimeksi muokannut Noriyumi, 03.07.2006 13:17. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
ninnithequeen

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Mitäs jos menisit vaan nukkumaan muruseni?
Huomenna on taas uusi päivä, ja kaikki näyttää paremmalta. Eikös juu.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

01:53:10 [mustaenkeIi] fåå, kuolema on muuten nasta juttu ajatuksena, mutta kuitenkin aivan liian lopullinen juttu. Tiedät sen iha itekin varsin hyvin. Sä olet kuitenkin vanhempiesi ainoa elossa oleva lapsi, ja varmasti rakastavat sua ja kaikkea.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Starflare

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja Starflare »

Noriyumi kirjoitti:mitäpä jos tappaisin itseni? Isä valitti eilen että en tee töissä mitään. Mitä vittua se antaa mulle harhaanjohtavan nimikkeen ja muut nalkuttaa että tee siät ja tota, joka ei kuulu mun koulutukseen?!?!

Äiti antoi rahaa jotta saisin ostettua uudet kengät. Ehkä isä ois tyytyväinen jos kuolisin niin vanhempien ei tarttis enää elättää mua: maksaa vain hautajaiskulut niin se on siinä! Kukaan ei enää käyttäisi hyväkseen niitä! Vittu!
Etköhän nyt reagoi turhan voimakkaasti? :? Nukupa yön yli nyt alkuun, aamullla kaikki tuntuu vähän paremmalta.
Avatar
snowmen
Elämätön Kitisijä
Viestit: 283
Liittynyt: 14.08.2005 19:11
Paikkakunta: Itävaltava
Viesti:

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja snowmen »

Huoh! Ei tommosia saa edes ajatella.
Olet ihana ihminen ja takuulla sinustakin välitetään ja eiköhän se aurinko taas paista huomenna sinnekkin päin.
-Eihän tuolla naamalla voi muuta tehdä, kuin kusta muuntajaan-
SnapaHead

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Noriyumi kirjoitti:mitäpä jos tappaisin itseni? Isä valitti eilen että en tee töissä mitään. Mitä vittua se antaa mulle harhaanjohtavan nimikkeen ja muut nalkuttaa että tee siät ja tota, joka ei kuulu mun koulutukseen?!?!

Äiti antoi rahaa jotta saisin ostettua uudet kengät. Ehkä isä ois tyytyväinen jos kuolisin niin vanhempien ei tarttis enää elättää mua: maksaa vain hautajaiskulut niin se on siinä! Kukaan ei enää käyttäisi hyväkseen niitä! Vittu!
Mitä mitä mitä??? Pyydettiinkö sua tiskaamaan? Meinaan ei tarvitse seppukua tehdä parin lautasen takia, katsos kun ei ketään kouluteta tiskaamaan.
Ymmärrän tietysti, että olet jo ylennyt pölyjenpyyhkijäksi niin ei enää nappaa "alhaisten" työt.

Miksi kuvittelet että he maksaisivat hautajaiskulut? Jos olet pelkkä menoerä (hieno, ihana, sivistynyt ja kertakaikkisen fiksu sellainen toki) niin voisi kuvitella sairaalajätteeksi joutumista.

Täytyy kehua tuota tapahtumaketjua: A:sta seuraa B.
A = Äiti osti minulle kengät.
B = Isä toivoo kuolemaani.

Ehkä faijas kannattaisi heittää lusikka nurkkaan jos haluaa sinut hengiltä kenkien takia. Yövytkö lukkojen takana? Nukutko toinen silmä auki?

Mutta onhan se toki hienostuneelle ja sivistyneelle ihmiselle kauhistus jos joutuu tekemään mitään mikä ei kuulu koulutukseen. Mikä se nimikkeesi on? Ja mikä sitten on koulutuksesi? Kannattaa muuten ottaa opetusministeriöön yhteyttä ja järjestää käymäsi koulut kuseen jos sinua ei informoitu että saatat joutua tekemään muutakin. Jos et tiennyt niin jokaisella koululla, asteesta vähät väliä, on vastuu ja velvollisuus työllistää sinut. Nyt vain puhelin kouraan ja huutelemaan oikeuksiensa perään.
Turbohaltija

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja Turbohaltija »

En koskaan tappaisi itseäni. Jos ei olisi mitään muuta syytä elää, eläisin ihan vain piruuttani.
Noriyumi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja Noriyumi »

SnapaHead kirjoitti:t.

Miksi kuvittelet että he maksaisivat hautajaiskulut? Jos olet pelkkä menoerä niin voisi kuvitella sairaalajätteeksi joutumista.
On mulla onneksi sen verran rahaa että hautajaiskulut saa maksettua.
RolloTomasi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Tänään ajattelin viimeksi, miksi en tappaisi itseäni ja eilen kysyin itseltäni saman kysymyksen ja sitä edellisenä päivänä... Ajattelin pystyttää Kityyn gallupin aiheesta "Kuinka usein ajattelet tappaa itsesi," mutta huomasinkin tämän ketjun. Yksi ketju aiheesta päivää kohden on ihan riittävästi.

Tietenkään en tapa itseäni, koska se olisi luovuttamista, ja luovuttamista en koskaan ole pitänyt ratkaisuna minkään asian suhteen. Ja haluan kuitenkin nähdä ainakin vielä kerran Vertigon, Avaruusseikkailun ja Arabian Lawrencen valkokankaalla. Toisaalta ei minulla ole mitään syytä olla olemassa eikä olemassaolo ole kovin hauska asia. Oikeastaan olemassaolo on paskaa. En tiedä, kuinka moni ihminen huomaisi kuolemani. Ei kovin moni, ja niitä, jotka huomaisivat ja joiden suremisesta välittäisin, on vain muutama: äitini, tämän avomies, enoni, kaksi serkkua ja kaksi kummia. Ehkä yksi koulukaveri saattaisi surra, mutta siitäkään en ole varma. Kenties olisi vain iloinen kuolemastani.

En tiedä, Noriyumi, mitä mieltä sinä olet luovuttamisesta. Minusta siinä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista.
Bliss

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Saattaa olla, että saan runsain mitoin caccaa niskaan tästä hyvästä, mutta mun mielestä itsemurhalla uhkailu on pahemman luokan vittuilua ja aika säälittävää huomion kerjäämistä. Jos oikeasti tuntuu niin pahalta, vaihtoehto 1. saattaisi olla ammattilaisen kanssa juttelu?

Sateenvarjo avattu.
ElanorRaven

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Bliss kirjoitti:Saattaa olla, että saan runsain mitoin caccaa niskaan tästä hyvästä, mutta mun mielestä itsemurhalla uhkailu on pahemman luokan vittuilua ja aika säälittävää huomion kerjäämistä.
Se riippuu. Silloin, jos se on vaan sellaista "Ette te mua rakasta, ei teitä kiinnostaisi vaikka tappaisin itseni"-tyylistä uhoamista, niin menee minunkin mielestäni usein tuohon huomion kerjäyksen piikkiin. Jos se taas on hieman piillotellumpaa vihjailua tms. niin silloin saattaa olla tosi kyseessä. Tosin isän työkaveri joskus oli automatkalla kertonut toiselle työkaverille, että aikoo tappaa itsensä, ja tämä kaveri oli ottanut sen ihan vitsinä vaan... ja jonkun ajan päästä mies löydettiin kotoaan hirttäytyneenä.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Turbohaltija kirjoitti:En koskaan tappaisi itseäni. Jos ei olisi mitään muuta syytä elää, eläisin ihan vain piruuttani.
Kas kas, jollakin muullakin on nakojaan tasmalleen sama periaate kuin minulla :shock:
Ebola

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja Ebola »

KoNppaan Blissiä ja ER:ää.

Itse olen kahden ystäväni kanssa joutunut itsemurhalla uhkailijan pompotettavaksi, tätä kesti hiukan yli vuoden. Tällä sai hyvin kiristettyä itselleen seuraa, sai aiheutettua suurta huolta ja sai lähimain kaiken mitä milloinkin sattui haluamaan vetämällä itsemurhakortin taskustaan. Pikkuhiljaa siinä alkoi tajuamaan, ettei nyt ole tosi kyseessä ja välit katkesivat lopullisesti. Mä en juuri keksi pahempaa mitä voi ihmisille tehdä, jotka välittävät, eivätpä välitä enää.
Yhden kaverini olen valitettavasti itsemurhalle menettänyt, ehkäpä sekin vahvistaa entisestään inhon tunnetta jos joku ilkeyttään, säälittävyyttään taikka huomionkipeyttään käyttää itsemurhakorttia, niin kuin se olisi joku ässä hihassa. Osua voi, mutta ei upota.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Olen joskus todella vakavissani ajatellut tappaa itseni. Muistan eräänkin tilanteen kun kävelin kotiin, ja katsoin 7-kerroksisen talomme katolle meneviä portaita, ja mietin miltä tuntuisi heittäytyä sieltä alas. Ajatus ei tuntunut ollenkaan pahalta tai pelottavalta, ja ehkä jopa pelästyin vähän sitä, että en pelästynyt ajatusta elämäni päättämisestä.

En enää harkitse itseni tappamista. Olen todennut, että olen liian vittumainen luonne tehdäkseni sen. Ystäväni sanoi joskus minulle, että tappaisi itsensä jos uskaltaisi. Sanoin hänelle, että ei siihen uskallusta tarvita. Enemmän rohkeutta ja uskallusta tarvitaan elämiseen.

Kuten olen monesti todennut; ei voi sekä tunnustaa olevansa heikko, että luovuttaakin.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Noriyumi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja Noriyumi »

Suvinen kirjoitti: Aika usein käy niin, että jonkun itsemurha tulee läheisille täytenä yllätyksenä. Ihminen vain hautoo asiaa ja teke sen pahemmin puhumatta.
Asiasta avautuminen ja paljastaminen, että asiaa on pohtinut, on ensimmäinen askel poispäin itsemurhasta, vaikkei välttämättä riitäkään sitä ehkäisemään.
Niinpä. Ehkä etsin vielä syitä elää, mutta jo teininä yritin itsemurhaa. Sitten yritin 20-v toisen kerran. Aika nössö taidan siinä olla koska en edes onnistunut.

Kun on masentunut, sitä miettii ratkaisua ongelmiinsa, ja tiedän että äitini ja ehkä pari kaveria masentuisivat mun kuolemasta. Heidän takia pitää yrittää jaksaa, vaikka kuollessani en olekaan enää paikalla katsomassa heidän surua tai tuntemassa siitä syyllisyyttä. Isä varmaan olisi vain iloinen jos kuolen enkä enää kuluta ilmakehän ilmaa, ja joskus tosiaan tekisi mieli tehdä isälle iso palvelus.

mustan huurorin pläjäys: sääli että Kityn oma murhaaja on telkien takana. Muuten olisi voinut palkata sen auttamaan. :twisted:
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Noriyumi kirjoitti:
Kun on masentunut, sitä miettii ratkaisua ongelmiinsa...
Masentuneena miettii vain masentavia ratkaisuja.

Seuraa tylyä tekstiä:
Mitenkäs olisi, jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit ihan uhallakin näyttää isällesi närhen värkit?

Uskon kyllä, että vanhemmat rakastavat lapsiaan aina. Ehkäpä sen näyttäminen käytännössä voi ontua... Mutta sen sanon; vanhemmalle lapsen itsemurha ei ole palvelus tai helpotus. Se on painajainen, oli tilanne mikä hyvänsä.
Jos haluat kostaa ja satuttaa vanhempiasi, niin sitten. Jos haluat taas tehdä sen palveluksen, niin nouse jaloillesi.

Ja korostan, itsemurha ei ole ongelman ratkaisu, se on ongelman kiertämistä.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
prosessi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja prosessi »

LillyMunster kirjoitti:Seuraa tylyä tekstiä:
Mitenkäs olisi, jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit ihan uhallakin näyttää isällesi närhen värkit?
Ylläoleva on ote oppaasta "Älä koskaan sano näin masentuneelle".

Masennus on sairaus, jonka perusominaisuus on se, että sairas on kykenemätön ottamaan itseään niskasta kiinni. Kehotus on vastaava kuin se, että jalkansa katkaisseelle sanoisi: "Mitenkäs olisi, jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit ihan uhallakin kävellä?"
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

prosessi kirjoitti:
LillyMunster kirjoitti:Seuraa tylyä tekstiä:
Mitenkäs olisi, jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit ihan uhallakin näyttää isällesi närhen värkit?
Ylläoleva on ote oppaasta "Älä koskaan sano näin masentuneelle".

Masennus on sairaus, jonka perusominaisuus on se, että sairas on kykenemätön ottamaan itseään niskasta kiinni. Kehotus on vastaava kuin se, että jalkansa katkaisseelle sanoisi: "Mitenkäs olisi, jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit ihan uhallakin kävellä?"
Siksi sanoinkin, että seuraa tylyä tekstiä.
Ja en sanoisi noin kaikille. Olen lukenut Norin tekstejä, ja niiden perusteella tuon sanoin. Anteeksi vain, jos tulkintani tuntuu mielestäsi väärältä tai epäreilulta, mutta mielestäni Norilla on tässä kyseessä enemmänkin taistelutahdon puute ja elämän vastoinkäymiset kuin todellinen vakava masennus. Kaikilla meillä on huonoja hetkiä. En tarkoita, ettäkö en ottaisi Norin pahaa oloa vakavasti, ei sinne päinkään. Minusta se vain tuntuu enemmän uskon puutteelta kuin päätymiseltä itsemurhaan.

Jokaisen ongelmat ovat isoja ja vakavia, koska ne ovat omia. Jos hän kokee ongelmakseen että isä ei usko häneen ja ajattelee häntä vain rasitteena, ratkaisu on mielestäni todistaa toisin. Ja uskon Norin siihen pystyvän.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
prosessi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja prosessi »

LillyMunster kirjoitti:Mielestäni Norilla on tässä kyseessä enemmänkin taistelutahdon puute ja elämän vastoinkäymiset kuin todellinen vakava masennus.
Ylläoleva on ote oppaasta "Älä koskaan sano näin masentuneelle".

Masennus on sairaus, jonka perusominaisuus on se, että sairas on kykenemätön osoittamaan kenellekään sairautta, jota ei voi mitata esim. verikokeilla tai magneettikuvauksella. Yritäpä siinä sitten taistella sairauden kanssa, jonka olemassaoloonkaan ei uskota.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

prosessi kirjoitti:
LillyMunster kirjoitti:Mielestäni Norilla on tässä kyseessä enemmänkin taistelutahdon puute ja elämän vastoinkäymiset kuin todellinen vakava masennus.
Ylläoleva on ote oppaasta "Älä koskaan sano näin masentuneelle".

Masennus on sairaus, jonka perusominaisuus on se, että sairas on kykenemätön osoittamaan kenellekään sairautta, jota ei voi mitata esim. verikokeilla tai magneettikuvauksella. Yritäpä siinä sitten taistella sairauden kanssa, jonka olemassaoloonkaan ei uskota.
Uskon kyllä masennuseen sairautena, ja olet oikeassa siinä mitä sanot. On asioita mitä masentuneelle ei sanota, tai ainakaan ei pitäisi sanoa. Mutta on asioita joita vastoinkäymisiä kohdanneelle ihmiselle voi sanoa.

Todellakin, oikea masennus on vakava asia, ja minuakin raivostuttaa se, että sitä ei oteta vakavasti. Totta kai myös ne pienemmät elämän kolhut ovat vakavia, mutta niistä selviää ihan toisella tavalla kuin masennuksesta.

Minähän en voi Norin tilannetta täysin tuntea, mutta edelleenkin sillä perusteella mitä täällä olen hänen tekstejään lukenut, en kyllä sanoisi häntä masentuneeksi, ainakaan niin, että häntä ei voisi kehottaa taistelemaan itsensä tappamisen sijasta.

Ymmärrän, että tämä on sinulle ilmeisen herkkä aiha, josta sinulla on kokemusta, mutta on minullakin.
En kyseenalaista sitä mitä sanot masennuksesta yleensä, mutta minä puhun nyt tapauskohtaisesti.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
prosessi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja prosessi »

LillyMunster kirjoitti:Ymmärrän, että tämä on sinulle ilmeisen herkkä aiha, josta sinulla on kokemusta, mutta on minullakin.
En kyseenalaista sitä mitä sanot masennuksesta yleensä, mutta minä puhun nyt tapauskohtaisesti.
Itse asiassa ei herkkä aihe, nuo molemmat toteamuksesi vain pistivät silmään, varsinkin kun itsekin olen joutunut molempien kohteeksi useampaan kertaan. Jälkimmäistä vastaustani mietinkin, että viitsinkö sitä pistää, koska se teki omasta suhtautumisestani kärjistetympää kuin mitä se oikeasti on. Oli vain liian herkullinen tilanne, joten haukkasin sen koukkuineen päivineen.
LillyMunster kirjoitti:Minähän en voi Norin tilannetta täysin tuntea, mutta edelleenkin sillä perusteella mitä täällä olen hänen tekstejään lukenut, en kyllä sanoisi häntä masentuneeksi, ainakaan niin, että häntä ei voisi kehottaa taistelemaan itsensä tappamisen sijasta.
Minä puolestani olen ainakin omasta mielestäni tunnistanut mitä ihmistyyppiä Nori edustaa, enkä ollenkaan epäile, etteikö Norin elämä olisi vaikeampaa kuin minun, vaikka minun masennukseni onkin ollut paljon vaikeampaa. Tiedän miltä tuntuu, kun on riippuvainen sellaisesta vanhemmasta, joka purkaa tyytymättömyyttään lapseensa ja josta ei pysty irrottautumaan, koska vanhempi nakertaa jatkuvasti sitä itsevarmuutta, jonka avulla se irrottautuminen pitäisi suorittaa. Noidankehä, jonka vallasta pääsee pois vain käyttämällä ajatusta kuolemasta henkireikänä. Sen ei tarvitse johtaa kuolemaan, kuvitteleminen riittää.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

prosessi kirjoitti:
Niin no, itsekin suhtaudun tähän vähän kärjistetysti.
Ei minulta kuitenkaan puutu empatiakyky, ja tiedän kyllä mitä masennus on, ja vaikea suhde vanhempiin, väärä työpaikka ja riittämättömyyden tunne. Saattaa vaikuttaa, että minä olen hyvinkin kylmä ja helpolla selvinnyt ihminen, mutta en minä ole. Olen minäkin kouluni käynyt, ja uskon vakaasti, että olen nähnyt aika paljon enemmän kuin mitä olisi ollut tarpeellista.

Joka tapauksessa, älä nyt tämän perusteella ajattele minusta kovin ikäviä.

Ja Nori; älä sinäkään! En suhtaudu mitenkään kevyesti tilanteeseesi tai vähättele sitä. En vain usko, että se harakiri olisi se ratkaisu tässä vaiheessa.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
prosessi

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja prosessi »

LillyMunster kirjoitti:Joka tapauksessa, älä nyt tämän perusteella ajattele minusta kovin ikäviä.
En ajattele ollenkaan ikäviä sinusta, enemmän pelkäsin että sinä pitäisit minun vastauksiani hyökkäyksenä. Olen jatkuvasti saanut sinusta erittäin positiivisen kuvan, eivätkä kommenttini ollenkaan henkilöityneet sinuun tai edes Noriin.

Olen joutunut aikoinaan myös kaitsemaan yhtä nuorta tyttöä, jonka toiminta on ollut aikalailla identtistä Norin kanssa, enkä pidä sitä mallia ollenkaan kohtuullisena läheisiä ajatellen, joten jos minun historiani ei olisi sellainen kuin se on, en olisi edes huomannut kommentoida noita. Hankalin tilanne harakiristä puhujissa on se, että he viljelevät ajatusta julkisesti turhan paljon. Jossain vaiheessa siihen vain turtuu, jolloin väkisinkin päätyy käyttämään noita sinun kommenttejasi. Olen jopa itse niitä käyttänyt muutamaan otteeseen, vaikka omasta kokemuksesta tiedän ettei niihin koskaan pitäisi turvautua.
HellBell

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Noriyumi kirjoitti:mitäpä jos tappaisin itseni? Isä valitti eilen että en tee töissä mitään. Mitä vittua se antaa mulle harhaanjohtavan nimikkeen ja muut nalkuttaa että tee siät ja tota, joka ei kuulu mun koulutukseen?!?!

Äiti antoi rahaa jotta saisin ostettua uudet kengät. Ehkä isä ois tyytyväinen jos kuolisin niin vanhempien ei tarttis enää elättää mua: maksaa vain hautajaiskulut niin se on siinä! Kukaan ei enää käyttäisi hyväkseen niitä! Vittu!
Tässä on nyt jokin asenneongelma.

Miksi et lähtisi ajattelemaan tilannetta siitä, että isäsi on antanut sinulle siellä töissä Mahdollisuuden..? Sori että sanon, mutta oikeasti tuossa on kyllä sellaista nirppanokkaisuutta, jos lähtee hahmottamaan asiaa siitä ainoasta näkökulmasta ja vaateesta, että tekee vain prikulleen sitä mitä esim. mahdollinen koulutusnimike vastaa.

Jos olet saanut työn sen nimikkeen mukaisena hommana, niin mikset suhtautuisi avoimesti ja yrittäisi tehdä niitä asioita..? Jos on joku asia jota ei osaa, niin voihan sen sanoa ja kannattaakin varmaan sanoa että "tätä en nyt osaa, mutta miten se siis tehdään?"
Jos sitten taas muut ihmiset siellä töissä haluaisivat sun tekevän aivan ylimääräisiä hommia tyyliin "asioita jotka eivät edes kuuluisi tän nimikkeen alaiseen työhön", niin senkun sanoo niille takaisin sen mitä siellä on tekemässä.

En tiedä miksi ajattelet ettei isäsi rakastaisi sinua. Ehkä hänellä on vain sinun suhteesi ns. korkea vaatimustaso, mikä voi olla seurausta siitä että pitää sinua nimenomaan rakkaana.

Mutta jos tuo hämäävän nimikkeen alla työskenteleminen ja vieraampien/laajennettujen asioiden tekeminen vaivaavat sinua kunnolla, niin voithan sanoa siitä isällesi ja ylipäätään jutella siitä toimenkuvastasi siellä. Selvennysten jälkeen kaikilla on selkeämpää.

Itsensä tappamiseen ei kannata mennä. Ehkä toi tilanne voi susta (en tiedä) tuntua siltä, kuin sinusta ei olisi isäsi mielestä "mihinkään" ja sitä kautta aattelet taakan vähennystä itsarin merkeissä - mutta jos näin on, niin ihan turhaan aattelet niin.
Selvität juttuja vaan siellä työpaikalla ja pistät tuulemaan. Ei tohon muuta tarvita.
segma

Re: Harakiri

Viesti Kirjoittaja segma »

Noriyumi kirjoitti:Niinpä. Ehkä etsin vielä syitä elää, mutta jo teininä yritin itsemurhaa. Sitten yritin 20-v toisen kerran. Aika nössö taidan siinä olla koska en edes onnistunut.

Kun on masentunut, sitä miettii ratkaisua ongelmiinsa, ja tiedän että äitini ja ehkä pari kaveria masentuisivat mun kuolemasta. Heidän takia pitää yrittää jaksaa, vaikka kuollessani en olekaan enää paikalla katsomassa heidän surua tai tuntemassa siitä syyllisyyttä. Isä varmaan olisi vain iloinen jos kuolen enkä enää kuluta ilmakehän ilmaa, ja joskus tosiaan tekisi mieli tehdä isälle iso palvelus.
Minulle - henkilökohtaisesti, kuinkas muuten - olisi aika kamala sellainen ajatus, että olisin elossa sen takia, etten kuolemallani satuttaisi muita. Siinä missä itsemurhan tekeminen on toisia kohtaan äärimmäistä itsekkyyttä osoittava teko, käy se sama sitten toisinpäinkin. Ja huomauttaisin, että tämä ei varmasti käy kaikkien maailmankatsomukseen, mutta minun mielestäni kuitenkin toisen elossaolon vaatiminen ("Älä tapa ittees! Se on itsekästä!") on se helppo ja nopea tie pois tilanteesta, missä taas omalta osaltaan toisen elämänlaadun parantaminen on se "oikeampi" tie. Kaikkeen ei tietenkään yksi ihminen pysty, joten apua tarvitaan.

Minusta on myös aika huono idea koettaa palata status quoon, jos joku väläyttää itsemurhakorttia. Tai siis, mitään totaalista elämänmuutosta nyt ei tarvita, mutta en näe mitenkään missään ikinä sellaista järkevää syytä, miksi EI voisi antaa sille toiselle sitä huomiota sen väläyttämisen jälkeen. (No juu, voihan sitä alkaa tietysti käyttää hyväksi, siihen en osaa valitettavasti tarjota ratkaisua.) Se on kuitenkin ihan selkeä hätähuuto.

Itselläni ei enää nykyään ole itsetuhoisia ajatuksia - ne ovat ikäänkuin vetäytyneet kokoon. Teon asteelle en ole myöskään koskaan päässyt - vaikka sillan reunalta olen alas katsonutkin. Se ei vain enää tunnu vaihtoehdolta. Jos kuitenkin tulisi kertakaikkiaan sellainen tilanne, etten kokisi elämää elämisen arvoiseksi, tekisin kuten Turbohaltija sanoikin, eläisin ihan vaan piruuttani. Ainakin niin kauan että saavuttaisin unelmani.
Vastaa Viestiin