Kitinä

Join tänään kahvia.

Minullakin löytyy pahvilaatikoista 3-12 vuotta sitten ostettuja tietokonepelejä hirveät läjät (alkuperäislaatikot tuhottu tilansäästämiseksi ja CD:t + ohjekirjat pakattu mini-grip pusseihin), suurinta osaa joita en ole pelannut kertaakaan. Kai se sitten oli jonkinlainen keräilyharrastus, kuvitteli ehkä joskus vielä löytävänsä aikaakin niihin tutustumiseen. Ehkä sitten joskus eläkkeellä...

nowaysis kirjoitti:

AarneAnkka kirjoitti: Ai niin, ja Dr. Pepper.

Tähän harkitsin joskus kehittäväni addiktion, mutta päätin että kehitän sitten jonkun terveellisemmän tuon sijaan.

Seksi?

mustakikkeli kirjoitti:Ehkä sitten joskus eläkkeellä...

Tätä virkettä olen itsekin hokenut pelejä ostaessani. Omaan kokoelmaani kuuluu PC:n, PS2:n ja GameCuben pelejä.

Medikalisaatio hiiteen! Addiktio on puhtaasti sosiologinen ilmiö! http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... 2605099085

Tuota voi lukea niinkin ettei addiktioita kannata yrittää hoitaa vaan poistaa turhat kieltolait ja demystifioida ja -kriminalisoida aineiden käyttö. Säästyneet resurssit voi sitten osoittaa addiktiotarpeen poistoon.

urpiainen kirjoitti:Medikalisaatio hiiteen! Addiktio on puhtaasti sosiologinen ilmiö! http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... 2605099085

Ainoastaan Riku Rantala ja Roosa Meriläinen ovat pystyneet tuottamaan yhtä tolloa tekstiä hesarissa, mutta nytpä on sitten kolmaskin. Ja se on kuulkaa sellainen tolloklubi, että oksat pois.

Ihan perus Tampereen tiedotusopin laitoksella oppinsa hakeneen hesarin lehtineekerin tuubaa:

"Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas... Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville."

elco kirjoitti:Ihan perus Tampereen tiedotusopin laitoksella oppinsa hakeneen hesarin lehtineekerin tuubaa:

"Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas... Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville."

Kyllähän pohjoiskoreassakin tyydytetään puolueliitin tarpeita. Niille muille se puoluepampun kyrpä ennen teloitusta on taatusti vähemmän tyydyttävä kuin tavarataivas.

Mutta asiaan: Toi artikkeli oli erittäin kiinnostava. Kolumnistin pohdinta ei kaikin osin ollut niin huimaa, mutta ostan perusidean: Toimivassa ja välittävässä yhteisössä ihminen pysyy hyvässä kondiksessa eikä esim. alkoholisoidu, vaikka välillä viinaa kuluisikin.

^ Ei tule kauppoja. Toiset vaan ovat viinaan- ja huumeisiinpäinmenevämpää sakkia kuin toiset. Sitä eivät tämän sosiopaatin peelot pohdinnat muuksi muuta.

elco kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Medikalisaatio hiiteen! Addiktio on puhtaasti sosiologinen ilmiö! http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... 2605099085

Ainoastaan Riku Rantala ja Roosa Meriläinen ovat pystyneet tuottamaan yhtä tolloa tekstiä hesarissa, mutta nytpä on sitten kolmaskin. Ja se on kuulkaa sellainen tolloklubi, että oksat pois.

Ihan perus Tampereen tiedotusopin laitoksella oppinsa hakeneen hesarin lehtineekerin tuubaa:

"Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas... Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville."

No minustakin tuo käänne jutussa oli aika epäonnistunut. Ei vähiten sen vuoksi, että arvasinkin sen vievän mustavalko-rintamalinjalasein varustettujen lukijoiden huomion välittömästi tekstin pointista sivuraiteille. Mutta ihmettelen, että juuri sinä pidät tuota tuubana: huomiohan on kuin suoraan sinun (tai Ayn Randin) kynästäsi. Oikeaoppinen hörhöliberaali-mantra kun nykyisin menee, että kaikki kollektivismin kanssa flirttailevat (paitsi tietysti persunationalismi, koska se on on a mission from god) yhteiskuntakäsitykset johtavat neuvostoliittolaisen reaalisosialismin tapaan väistämättä totalitarismiin, toisinajattelijoiden vainoon ja ruotuun istumattomien väkivaltaiseen eliminointiin. Ja samaan tapaan kuuluu tietysti korostaa, että kaikki sosialismin muodot, jopa vaikka pohjoismainen hyvinvointi-ideologia, ovat varmasti sata kertaa pidemmällä tällä kaltevalla pinnalla kuin laissez faire -kapitalismi.

sivustahuutaja kirjoitti:Mutta asiaan: Toi artikkeli oli erittäin kiinnostava. Kolumnistin pohdinta ei kaikin osin ollut niin huimaa, mutta ostan perusidean: Toimivassa ja välittävässä yhteisössä ihminen pysyy hyvässä kondiksessa eikä esim. alkoholisoidu, vaikka välillä viinaa kuluisikin.

Mä olen samaa mieltä. Sosiaalisesti tasapainoisella ihmisellä ei oikein nouse tarvetta täyttää emotionaalisia tyhjiöitä ylenmääräisellä päihteidenkäytöllä.

"Heroiini on nimenomaisesti kipulääke, ja ilman kipua on todennäköisesti turha odottaa kovin voimakasta vastetta – ellet sitten ole 18-vuotias, ja ota sitä vastaan ihannoimaltasi desperadolta, joka hehkuttaa miten mahtavaa se on."

Ei ole kokemusta heroiinista, mutta kyllä leikkauspöydällä morfiini aika hyvältä tuntuu. Kai se on sitten niin, että ilman kirurgin veistä olisi vaan vähän haukotuttanut ja kutissut, kun kerran näinkin luotettava lähde niin sanoo. Pakkaa sekoittaa se, että jos nappaan teräkunnossa huikalla pullon kossua niin lievän pahoinvoinnin ja huimauksen lisäksi tulee kyllä hetkeksi villi olo. Jos kirjoittavaan on luottaminen niin tätä oloa ei tulisi, jos minulla ei olisi painolastinani hypermystisiä sosiaalisia ongelmia kuten juurettomuutta, kapitalismin kirousta ja niin edelleen.

Addiktio johtuu kirjoittajan mukaan aina joistain ongelmista sosiaalisessa ympäristössä, kapitalistisessa oravanpyörässä tai jossain muussa sellaisessa. Villeistä tiikerinloikista suurin on, ettei addiktio ikinä johdu perimästä ja päihteistä. Uskoo ken tahtoo.

Mielestäni kyseessä ei ole mikään varsinainen sosiopaattinen läpimurto, jos tämä kiteytyykin siihen, että "sosiaalisesti tasapainoiset" ihmiset ovat vähemmän addiktioherkkiä kuin muut.

EDIT: Sitten vaan odottamaan joko lapsihuorauskorttia tai 20 riviä mahdollisimman vaikeaa tekstiä, joka ei liity asiaan ja jossa ei sanota mitään.

^ moni palstalainen esim. tykkää tietokonepeleistä, mutta kukaan ei muistaakseni ole valittanut addiktiota. En nyt muista kuinka paljon esim peliriippuvaiset raportoivat saavansa nautintoa pelaamisesta, vaikka pakko olisi pelata. Tätähän jutussakin sivuttiin: nautinto ja addiktio ovat eri asioita. Aika moni riippuvainen tuntuu juuri kiroavan tuota, että kiksit ovat jääneet taakse, mutta addiktio jää. Minulla on se mielikuva, että esim alkoholia viihdekäyttävä luultavasti saa enemmän iloa juomisesta kuin rapajuoppo.

Meikäläistäkin on muutamaan otteeseen lääkitty vahvasti, mutta ei noista mitään kummempaa positiivista muistijälkeä ole jäänyt. Saattoi tuntua joltain tai sitten ei. Mitään sellaista en muista kokeneeni, että olisi tarvetta lähteä mersumerkin alle hakemaan lisää.

Kottarainen kirjoitti:

elco kirjoitti:Mielestäni kyseessä ei ole mikään varsinainen sosiopaattinen läpimurto, jos tämä kiteytyykin siihen, että "sosiaalisesti tasapainoiset" ihmiset ovat vähemmän addiktioherkkiä kuin muut.

Näinhän asia on eikä ole mikään uutinen.

Eiköhän kaikilla ihmisillä dopamiinirata aktivoidu ainakin joistain päihteistä ja hyvä olohan siitä tulee. Luulisin että esim amfetamiini tekee ton lähes kaikille. Oletan että jos noi radat on riittävästi muussakin käytössä ei addiktiota kehity. Eri ihmisiltä vaaditaan eri määrä treenausta ennen kuin joku aine (tai toiminto) kaappaa radat yksin itselleen.

Palkitsemisjärjestelmä ovat kaikilla juuri dopamiiniradan kautta, mutta nykytiedon valossa ilmeisesti sitten ratkaisee ihmisen taipumus addiktioon, eli kuinka paljon siitä palkinnasta pitää ja kuinka helposti elimistö palkitsee. Addiktio-potentiaalinen ihminen käyttäytyy addiktiomaisesti muutenkin kuin päihteiden kanssa. Lyön vetoa, että tuolla ulkona, ellei tälläkin palstalla on joukko ihmisiä jotka ovat väistäneet päihdeaddiktion urheilulla tai muulla harrastamisella. Eli näitä, kun jotain aletaan tekemään, niin sitä tehdään sitten kanssa. Addiktion saa vaikka kaurapuuroon tai pihan kolaamiseen kun palikat on päässä oikein.

Vastapalloon ihminen jonka alkitsemisjärjestelmä ei toimi oikein, ei oikein osaa innostua samoin tai saada tyydytystä tekemisistään.

Haemaeraemies kirjoitti: Palkitsemisjärjestelmä ovat kaikilla juuri dopamiiniradan kautta, mutta nykytiedon valossa ilmeisesti sitten ratkaisee ihmisen taipumus addiktioon, eli kuinka paljon siitä palkinnasta pitää ja kuinka helposti elimistö palkitsee.

Suurin heikkous näissä suurissa teoreetikoissa ovat juuri nämä tiikerinloikat, että kun joku on jossain tehnyt tutkimuksen, että heroiini ei tunnukaan massiivisen hyvältä aivan kaikille niin sitten se ei tunnu siltä kenellekään. Höttöiselle perustalle rakennetaan sitten mielikuvituksellinen pömpeli, jossa hahmotellaan mainitsemasi taipumus addiktioon johtumaan juurettomuudesta tai kapitalismista tmv. Ja sitten dorkat nielevät tämän hutun karvoineen päivineen.

Eiköhän tässä ole kyse jonkinmoisesta positiivisesta takaisinkytkennästä, jossa perimä ja ympäristö yhdessä muokkaavat yksilöä johonkin suuntaan. Sosiopatian ja muiden vastaavien pseudotieteiden ongelma on unohtaa yhtälöstä biologia.

Kottarainen kirjoitti: Eri ihmisiltä vaaditaan eri määrä treenausta ennen kuin joku aine (tai toiminto) kaappaa radat yksin itselleen.

Joo. Myös ikä vaikuttaa. Nuoret aivot oppivat asioita helpommin, ja myös addiktioita helpommin kuin vanhemmat aivot. 16-vuotias ei tarvitse yhtään niin montaa käyttökertaa kuin 56-vuotias saadakseen aikaan addiktion. Riittävällä harjoittelulla kaikilla on mahdollisuus kehittää itselleen päihdeaddiktio.

Myös sellaiset yksilölliset ominaisuudet, kuten kyky sietää epämukavuutta, vaikuttavat. Se, että ei kestä laskuja/krapulaa ja on pakko ottaa loivareita/tasureita jne. lisää riippuvuuden todennäköisyyttä.

Oon samaa mieltä siitä, että tuossa kolumnissa (huom! kolumnissa, ei tieteellisessä artikkelissa) ei ollut kauheasti mitään uutta annettavaa niille, jotka ovat asiaan jollain tavalla perehtyneet aiemmin. Suuresta yleisöstä löytyy kuitenkin aika iso joukko sitä sakkia, jotka kuvittelee, että päihteet itsessään ominaisuuksiensa varassa tuottavat loputonta pahaa olosuhteista riippumatta. Tällä perustellaan sitten sekä omia addiktioita että valheellisen pelotteluun ja kauhukuviin perustuvan päihdevalistuksen oikeutusta.

http://www.hs.fi/kotimaa/Ensimm%C3%A4in ... 924?sivu=1

Jatkoa vielä. Tuosta Vietnamin sodasta keskusteltiin eilen parin Suomen johtavan päihdetutkijan kanssa. Tuossahan yhdistyy pari päihderiippuvuuden peruselementtiä, eli käyttötilanne ja yleinen elämäntilanne. Herskaa on vedetty tilanteessa, jossa sitä on ollut helposti saatavilla, stressiolosuhteet ovat olleet täysin poikkeukselliset ja kohtuuttomat ja käyttö on ollut oman lähiyhteisön sallimaa. Kun kaikki olosuhteet muuttuvat kerralla, eli tapahtuu poistuminen käyttöympäristöstä ja poikkeuksellisesta stressitilasta, lähiyhteisö ei käytä heroiinia ja sitä ei oikein ole saatavillakaan, niin käytön lopettaminen on ollut helpompaa. Todennäköisesti siihen on liittynyt fyysisiä vieroitusoireita, mutta ne on siedetty.

Haemaeraemies kirjoitti:Lyön vetoa, että tuolla ulkona, ellei tälläkin palstalla on joukko ihmisiä jotka ovat väistäneet päihdeaddiktion urheilulla tai muulla harrastamisella.

Toivottavasti laitoit kunnon panoksen vetoosi.

Joskus aikanaan sain muutamasta urheilulajista niin kovat kiksit, ettei muulla oikeastaan ollut väliä, kunhan pääsi harrastamaan. Tossakin kyllä vaikutus laimenee ajan myötä ja nykyisin vastaavat kiksit irtoaa enää hyvissä olosuhteissa ja jos olosuhteet ei ole kohdallaan, niin ihan mieluusti puuhaa jo jotain muuta. On jopa antanut periksi rahan houkutuksille ja ajautunut työelämän aikaa syövään maailmaan sen sijaan että pummailisi hyvien harrastuolosuhteiden äärillä.

elco kirjoitti:Suurin heikkous näissä suurissa teoreetikoissa ovat juuri nämä tiikerinloikat, että kun joku on jossain tehnyt tutkimuksen, että heroiini ei tunnukaan massiivisen hyvältä aivan kaikille niin sitten se ei tunnu siltä kenellekään.

elco kirjoitti:Addiktio johtuu kirjoittajan mukaan aina joistain ongelmista sosiaalisessa ympäristössä, kapitalistisessa oravanpyörässä tai jossain muussa sellaisessa. Villeistä tiikerinloikista suurin on, ettei addiktio ikinä johdu perimästä ja päihteistä.

Elcoo, haloo! Sä olet taas eksynyt sinne pääsi sisään - mitään noista universaaliväitteistä ei löydy kirjoituksesta, vaan ne ovat taas omia projektioitasi ja harhojasi. Maailma kutsuu, laput pois silmiltä. Kyseessä ei taaskaan oikeasti ole mustavalkoinen ja ehdoton vihollistaho, vaikka sä paranoidisissa pelkotiloissasi niin kokisitkin.

Mielestäni kyseessä ei ole mikään varsinainen sosiopaattinen läpimurto, jos tämä kiteytyykin siihen, että "sosiaalisesti tasapainoiset" ihmiset ovat vähemmän addiktioherkkiä kuin muut.

No tämähän tässä kovin kiinnostavaa onkin: lopputulema on samaa vanhaa, tylsää viestiä, jota kukkahattuilevat sosiaalitieteilijät ovat koettaneet takoa kalloihimme vuosikymmeniä, mutta nykyilmapiirissä uutinen siitä tulee vasta, kun lähdetään liikkeelle rottakokeista ja empiirisestä lääketutkimuksesta. Ongelma ei ole suinkaan yksinomaan se, että sosiaalitieteellinen lähestysmistapa unohtaisi biologian (vaikka tätäkin herraties tapahtuu), vaan myös se, että biologiaan keskittyvät selitykset unohtavat liian usein sen, että tutkimansa yksilötason mekanismi realisoi populaatiotasolla tunnistettavan kausaalisen korrelaation, jonka sosiaalitieteet (ml. populaatiotasolla operoiva tilastotiedettä hyödyntävä lääketiede) voivat paljastaa ja aukaista. Siis sen, mikä biologisen mekanismin, jota biologi tyypillisesti tutkii kontekstistaan eristettynä, aktivoitumista yhteisössä tukee. Selitykset eivät ole kilpailevia vaan toisiaan täydentäviä ja vastaavat vähän eri kysymyksiin: ymmärtääksemme koko kuvaa paremmin tarvitsemme molempia, kuten kolumnisti sanoo. Biologian puolesta sosiaalitiedettä vastaan argumentointi on tässä kontekstissa vähän kuin jos alkaisi argumentoimaan puusepälle, että kyllä puukolla saa niin tarkkaa jälkeä sahaan verrattuna, että luovu nyt hyvä ihminen kokonaan sahan käytöstä.

Sitten vaan odottamaan lapsihuorauskorttia

No jaa, lapsihuorakortti pelataan, kuten hyvin tiedämme, silloin, kun toistuvasti ja pahantahtoisesti vääristelet ja esität valheita keskustelukumppanisi kannoista tai henkilöstä. Onhan tätä nyt kieltämättä taas vähän esiintynyt viimeaikoina, kun keskustelet niin paljon omien harhaisten projektioidesi kanssa, mutta useimmissa tapauksissa kyse on kai sun sekä mittavista että valitettavista kognitiivisista rajoitteistasi eikä varsinaisesta pahantahtoisesta valehtelusta. Siksi mun mielestä ei ehkä vielä ole tarvetta pelata tätä korttia. Lisäksi sähän olet viimeaikoina muistaakseni hehkutellut sillä, miten mahtavaa on, että sait hankittua kämpän "pelialueelta" eli Oslon punaisten lyhtyjen alueelta. Ja vaikka norjalaiseen prostituutioonkin liittyy mitä luultavimmin sen verran ihmiskauppaa ja muita vähemmän innostavia piirteitä, että asiasta intoilu voi monesta aika mauttomalta vaikuttaa, niin varmaan lapsiprostituoidut kuitenkin siellä vähemmän yleisiä ovat. Eli sikäli nimenomaan lapsihuoraus taitaa teemana olla kohdallasi tällä hetkellä vähän passé.

^ Sä alat olla manalan tasoa noissa mielenterveyshäiriönettidiagnooseissasi. Kun ei muuten pysty keskustelemaan asiasta niin leimataan vihu mieleltään sairaaksi - hyvä Neuvostoliittolainen strategia toisinajattelijoiden vaientamiseksi kyllä. Kaikkien epäilyttävien tyyppien motiivit lähtevät joistain breivikiläis-halla-aholaisista salaliitoista riippumatta siitä mistä keskustellaan. Kannattaisi vähän katsoa peiliin, etenkin kun tunnut kuvittelevan ilmeisen keskinkertaisista henkisistä kyvyistäsi jotain suurempaa.

Jos kirjoittaja tekee noita mainitsemiani tiikerinloikkia niin ei se minusta tee sen harhaisempaa:
"Heroiini on nimenomaisesti kipulääke, ja ilman kipua on todennäköisesti turha odottaa kovin voimakasta vastetta – ellet sitten ole 18-vuotias, ja ota sitä vastaan ihannoimaltasi desperadolta, joka hehkuttaa miten mahtavaa se on."

Jos näet - tai kuvittelet näkeväsi - tuossa kolumnissa jotain suurempaa nerokkuutta niin ei se kyllä sen tekstin ansiota ole.

exPertti kirjoitti:Jos lainsäätäjä tietäisi miten hyvältä hölkkälenkin loppupuolella tuntuu se kieltäisi lenkkeilyn.

Ratkaisevaa lienee se, saako hyvän mielen terveellisestä toiminnasta vai ei. Tupakointi ja alkoholi ovat epäterveellisiä, ja ne kiellettäisiin, jos ne keksittäisiin nyt. Se ei kuitenkaan ole mikään syy laillistaa muita päihteitä.

Haemaeraemies kirjoitti: Palkitsemisjärjestelmä ovat kaikilla juuri dopamiiniradan kautta, mutta nykytiedon valossa ilmeisesti sitten ratkaisee ihmisen taipumus addiktioon, eli kuinka paljon siitä palkinnasta pitää ja kuinka helposti elimistö palkitsee. Addiktio-potentiaalinen ihminen käyttäytyy addiktiomaisesti muutenkin kuin päihteiden kanssa. Lyön vetoa, että tuolla ulkona, ellei tälläkin palstalla on joukko ihmisiä jotka ovat väistäneet päihdeaddiktion urheilulla tai muulla harrastamisella. Eli näitä, kun jotain aletaan tekemään, niin sitä tehdään sitten kanssa. Addiktion saa vaikka kaurapuuroon tai pihan kolaamiseen kun palikat on päässä oikein.

Mielestäni tuossa alat vetää addiktiota aika lavealla pensselillä. Jos ihan oikeasta addiktiosta puhutaan, niin harva lenkkeilijä on addikti, vaikka himona lenkkeilisikin. 50 tuntista viikkoa puskeva ei automaattisesti ole työnarkomaani, eikä paneskelusta tykkäävä nymfomaani.

Aika yleinen addiktion määritelmä on se, että yksilö ei kykene lopettamaan haitoista huolimatta. Jos haittoja ei ole, niin miksi mitään pitäisi pyrkiä lopettamaan, kuten esim. lenkkeilyä? Keskimäärin suomalaiset lihovat kuin porsaat, joten kovin suuri ongelma lenkkeily ei ole edes kansantaloudellisesti. Saan vierotusoireita, jos en juo kahvia. En kuitenkaan koe olevani oikeasti addikti. Kahvin juonnin lopettaminenkaan tuskin olisi ongelma, jos joskus toteaisin haittojen olevan hyötyjä suurempia.

Omien havaintojeni mukaan aika moni addikti tuntuu pakenevan todellisuutta. Jos addiktio määritellään haittojen kautta, niin addiktio tyypillisesti heikentää henkilön tilannetta, jolloin paluu todellisuuteen on entistä hankalampaa.
1. Mikkoa vituttaa kun perhe on perseestä
2. Mikko juo tuskaansa viinaa
3. Mikolla jää koulut kesken, kertyy rikosrekisteriä ja velkoja ulosottoon
4. Mikko havahtuu ja harkitsee raitistumista. Miksi Mikko nyt lopettaisi, kun asiat ovat enemmän persiillään kuin kohdassa 1.?
5. Mikko jatkaa juomista, kunnes Jeesus tai nainen tarjoaa sen paremman elämän, jota Mikko kohdassa 1. kaipasi.

Oikeistopaskana käytän tilaisuutta hyväksi ja totean: Sossu toimii mielestäni ihan samanlaisena huumeena.
1. Sannalla menee huonosti ja pätkäkeikat eivät oikein elätä
2. Sanna saa sossusta rahaa
3. Sanna kokeilee jäädä hetkeksi kokonaan sossun varaan
4. Sannan työhistoria alkaa nopeasti haista ja Sanna on huonommassa asemassa kuin kohdassa 1.
5. Sanna jatkaa sossuilua, kunnes jokin sossun ulkopuolinen juttu mahdollistaa paremman maailman kuin kohdassa 1.

Tämä on tosiaan ihan omaa mutuani, mutta mielestäni addiktiota ylläpitää juuri se, että addiktin on vaikea saavuttaa edes sitä todellisuutta, jota aikanaan pakeni. Ihmissuhteet, työhistoria, terveys, ylipäätään kaikki on luultavasti paljon paskemmassa jamassa. Vähän irrationaaliseltahan tuo tietysti tuntuu, koska kuvittelisi, että pohjalta noustessa se pienikin elämänlaadun paraneminen olisi riittävä kannustin.

sivustahuutaja kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti: Palkitsemisjärjestelmä ovat kaikilla juuri dopamiiniradan kautta, mutta nykytiedon valossa ilmeisesti sitten ratkaisee ihmisen taipumus addiktioon, eli kuinka paljon siitä palkinnasta pitää ja kuinka helposti elimistö palkitsee. Addiktio-potentiaalinen ihminen käyttäytyy addiktiomaisesti muutenkin kuin päihteiden kanssa. Lyön vetoa, että tuolla ulkona, ellei tälläkin palstalla on joukko ihmisiä jotka ovat väistäneet päihdeaddiktion urheilulla tai muulla harrastamisella. Eli näitä, kun jotain aletaan tekemään, niin sitä tehdään sitten kanssa. Addiktion saa vaikka kaurapuuroon tai pihan kolaamiseen kun palikat on päässä oikein.

Mielestäni tuossa alat vetää addiktiota aika lavealla pensselillä. Jos ihan oikeasta addiktiosta puhutaan, niin harva lenkkeilijä on addikti, vaikka himona lenkkeilisikin. 50 tuntista viikkoa puskeva ei automaattisesti ole työnarkomaani, eikä paneskelusta tykkäävä nymfomaani.

Totta puhut, olisi voinut sanoa että kaikesta on mahdollista muodostaa addiktio, jos aivokemia on siihen erityisen taipuvainen.

Addiktiota on myös erinmoisia, se voi olla henkistä tai ruumiillista. Voit olla tapa-addikti, tottunut tekemään jotain, jolloin kaavan rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Sitten kun olet fyysisesti addiktoitunut, niin ruumiisi kertoo siitä oireilemalla. Himo-lenkkeilijä voi tippua noihin molempiin ryhmiin, kun lenkkeily toimii meditaationa ja energian purkamisena. Sitten kun ei ole muita tapoja purkaa ja kohdentaa noita, tulee tästä lenkkeilystä henkireikä. Siinä vaiheessa voidaan puhua tapa-addiktion muodostumisesta: Vituttaa-> lenkille, levoton olo-> lenkille. Jos et pysty tai pääse, tulee vieroitusoireta erissä muodoissa. Ei missään heroiinin kylmä kalkkuna - muodossa, mutta selvästi addiktoitumisen takia.

Addiktio yleensä liitetään negatiiviseen käyttäytymiseen kyllä, mutta se ei tarkoita ettei positiivisia addiktiota voi olla, niinkuin tuo lenkkeily. Sitten kun lenkkeillään paikat paskaksi, sosiaalinen elämä pilalle ja laimin lyödään lähimmäiset, niin positiivinen addiktio on kääntynyt negatiiviseksi.

Asia ei todellakaan ole mustavalkoinen.

Haemaeraemies kirjoitti:Addiktiota on myös erinmoisia, se voi olla henkistä tai ruumiillista. Voit olla tapa-addikti, tottunut tekemään jotain, jolloin kaavan rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Sitten kun olet fyysisesti addiktoitunut, niin ruumiisi kertoo siitä oireilemalla. Himo-lenkkeilijä voi tippua noihin molempiin ryhmiin, kun lenkkeily toimii meditaationa ja energian purkamisena. Sitten kun ei ole muita tapoja purkaa ja kohdentaa noita, tulee tästä lenkkeilystä henkireikä. Siinä vaiheessa voidaan puhua tapa-addiktion muodostumisesta: Vituttaa-> lenkille, levoton olo-> lenkille. Jos et pysty tai pääse, tulee vieroitusoireta erissä muodoissa. Ei missään heroiinin kylmä kalkkuna - muodossa, mutta selvästi addiktoitumisen takia.

Eihän tuollaisessa addiktion määritelmässä ole mitään järkeä. Jos addiktiosta ei ole merkittävää haittaa, niin mitä väliä sillä on, vaikka annoksen satunnainen saamatta jättäminen vituttaisi? Jos vituttaa liian pieni jalkatila, niin ei silloin 99,999999% tapauksista ole kyse jalkatila-addiktiosta.

Onko nälkäinen ihminen aineenvaihduntansa vallassa oleva addikti, jonka on saatava pakonomaisesti ruokaa? No ei ole. Jos taas ruuan syömisestä on haittaa ja tarve on pakonomainen, niin sitten voitaneen puhua addiktiosta.

sivustahuutaja kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:Addiktiota on myös erinmoisia, se voi olla henkistä tai ruumiillista. Voit olla tapa-addikti, tottunut tekemään jotain, jolloin kaavan rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Sitten kun olet fyysisesti addiktoitunut, niin ruumiisi kertoo siitä oireilemalla. Himo-lenkkeilijä voi tippua noihin molempiin ryhmiin, kun lenkkeily toimii meditaationa ja energian purkamisena. Sitten kun ei ole muita tapoja purkaa ja kohdentaa noita, tulee tästä lenkkeilystä henkireikä. Siinä vaiheessa voidaan puhua tapa-addiktion muodostumisesta: Vituttaa-> lenkille, levoton olo-> lenkille. Jos et pysty tai pääse, tulee vieroitusoireta erissä muodoissa. Ei missään heroiinin kylmä kalkkuna - muodossa, mutta selvästi addiktoitumisen takia.

Eihän tuollaisessa addiktion määritelmässä ole mitään järkeä. Jos addiktiosta ei ole merkittävää haittaa, niin mitä väliä sillä on, vaikka annoksen satunnainen saamatta jättäminen vituttaisi? Jos vituttaa liian pieni jalkatila, niin ei silloin 99,999999% tapauksista ole kyse jalkatila-addiktiosta.

Onko nälkäinen ihminen aineenvaihduntansa vallassa oleva addikti, jonka on saatava pakonomaisesti ruokaa? No ei ole. Jos taas ruuan syömisestä on haittaa ja tarve on pakonomainen, niin sitten voitaneen puhua addiktiosta.

Niin no, addiktion määritelmä wikipediasta, mihin lihavoin relevantin kohdan:

"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, nettiriippuvuus ja peliriippuvuus."

Pahoitteluni jos addiktion määritelmä ei sinulle kelpaa, mutta kuten itsekkin sanoit, addiktiossa tarve on pakonomainen, mutta se ei sulje pois sitä ettet tekisi pakonomaisesti jotain ei-haitallista. Sinun silmissä hommasta tulee addiktio vasta kun se on haitallista pakonomaista toimintaa, ilmeisesti ei jos sitä muuten vaan tykkää kovasti tehdä.

Jalkatila-analogiasi ei nyt ihan osunut, sillä ei ole tekemistä palkitsemisjärjestelmän kanssa.

exPertti kirjoitti:Meille se voi olla ratkaisevaa, mutta seksiinhän mielihyvän lähteenä lainsäätäjä koettaa koko ajan puuttua.

Päivän pertismi heti aamusta.