Muisti ja muistot

[mustanikki]

Mietin tuossa mennyttä, ja tajusin, että minulla ei ole yhtäkään positiivista muistoa tai mielikuvaa lapsuusajaltani. Ei siis todellakaan ainoatakaan.
Muistan kirkkaasti kuin eilisen päivän pakottamisen hammaslääkäriin puoliksi välivalloin, kissanpentujen hukuttamisen katiskassa, koulukiusaamisen, kaverien vierailukiellon....
Mutta ei helvetti sentään yhtään mukavaa asiaa, varsinkaan kotiin liittyvää.
Mistähän moinen? En kuitenkaan koe olleeni mitenkään hyljeksitty lapsi tai muutenkaan kurjissa oloissa, ainoastaan positiiviset muistot puuttuvat. Jonkunasteista tunnevammaisuuttako?

[ninnithequeen]

Onpas outoa.
Minä kyllä muistan sekä hyvät että huonot muistot, ja hyvä niin. Ja nyt pisti miettimään mikä on kamalin muistoni lapsuudestani. Ehkä se kun vanhemmat eivät tulleetkaan ratsastuskilpailuihini? Se oli kyllä karvas pettymys pienelle ihmiselle. Paras muisto? Kesät maalla ehkä.

[slam]

Ehkä et kykene käsittelemään onnellisia muistoja esille tai niitä ei ole ollut. hmm. Minulle tulee muistoja mieleen heittelemällä tai ne voi kirjoittaa esille. Yritä kirjoittaa hyvä muisto esille, vaikkakin rannalla iloisena istuminen...

otsikolla: matkalla aivoissa

Ilmassa oli voitonjuhlan tuntua. Aallokko oli asettunut aloilleen. Tuulet olivat puhaltaneet aamuyöstä voimakkasti ja oksat olivat hakanneet hänen ikkunaansa. Myrkyssä oli kuulunut merellä laivasta pudonneiden ihmisten huutoja. Ulvonta oli kaikunut kammottamana vyörynä entisen kapteenin majalle. Hän oli noussut mukavasta vuoteestaan myrskyyn. Taistelut myrskyä vastaan olivat vieneet omat säälimättömät veronsa viime yönä. Pelastuslautta oli lipunut tyyntyvässä vedessä kohden rantaa. Surkeuden sävyttämät helpotuksen halaukset olivat kohdanneet pelastuneet rannalla.
”Minä pelastuin ja jäin elämään.” Saattoi kapteeni huomata useamman sanovan omalla tavallaan. Voimakkaimmin kapteeniin vaikuttavat hahmot jäivät hänen mieleensä. Muistojensa avainkohdaksi jäivät usein voimakkaammat tunne-elämykset. Luurangot olivat jatkuvasti kapteenin seurana ja muuttivat muotoaan omintakeisesti.

[Saz]

Mistähän moinen?

Onko sulla kauhean pessimistinen tai negatiivinen katsantokanta elämään muuten? Onhan sitä ihmisiä joiden on vaikeampaa nähdä positiivisia puolia oikein missään.

Siinä mielessä tuo on jännittävä juttu, että mulla on ollut kovin onnellinen ja tasainen lapsuus, mutta jos kysytään mieleenpainuvimpia lapsuusmuistoja niin on luultavasti aika fifty-fifty hyviä ja pahoja. Eli mussa on aimo annos sellaista pessimismia, josta usein (erheekseni?) käytän sanaa realismi.
Mutta sitten mulla on ystävä, jonka lapsuudessa ei ole mitään hyvää lukuunottamatta faktaa, että hän selvisi siitä. Hänen päällimmäiset lapsuusmuistonsa ovat kuiten 95% hyviä muistoja.

Ehkä se vaan menee niin, että jos on hyvä lapsuus niin päällimmäiseksi helposti pomppaa ne traumattiisen kokemukset. Ja jos on kaikella tavalla traumaattinen lapsuus niin mieleen jää helpolla ne valon pilkahdukset, jotka silloin ovat poikkemaa normista.

[mustanikki]

Onko sulla kauhean pessimistinen tai negatiivinen katsantokanta elämään muuten?

Ei, olen mielestäni peruspositiivinen tyyppi, enkä ota suotta turhaa stressiä mistään asiasta.

Ehkä se vaan menee niin, että jos on hyvä lapsuus niin päällimmäiseksi helposti pomppaa ne traumattiisen kokemukset. Ja jos on kaikella tavalla traumaattinen lapsuus niin mieleen jää helpolla ne valon pilkahdukset, jotka silloin ovat poikkemaa normista.

Tätä en muuten ole tullut edes ajatelleeksi. Saatat olla hyvin oikeassa!

[Ann]

kissanpentujen hukuttamisen katiskassa

Ei perse. Kyllä ne lapsena koetut paska-asiat on aika isossa osassa siinä miten me aikuiset asioita käsittelemme. Jos on omien vanhempiensa taholta saanut moista sadistista paskaa osakseen, niin ei sitä ihan niin vain mielikuvaharjoitteilla aleta elämää rakastamaan. Eli saat lupalapun sekoilla.