Onko sinulla nemesis?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.

Nemesis

Olen mies, ja minulla on nemesis
6
14%
Olen mies, eikä minulla ole nemesistä
8
19%
Olen nainen, ja minulla on nemesis
7
17%
Olen nainen, eikä minulla ole nemesistä
11
26%
Mietin ja pähkäilin, mutten osaa sanoa
6
14%
Ei vois vähempää kiinnostaa
4
10%
 
Ääniä yhteensä: 42

AarneAnkka

Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Introspektion paikka. Tässä on itsetuntoon liittyvä kysely.

Jotkut ihmiset ovat tyytyväisiä itseensä ja olemukseensa, ja kaikki on ihan jees. Toiset taas joko toivovat itse olevansa jotain muuta, tai pitävät tämän tyypin edustajia arkkivihollisinaan koska kokevat heidät kilpailijoiksi.

Onko sinulla nemesis? Minulla on. Siinä missä Gattacalle se on Rela Tinttitukka, minulle ei-erityisen-kookkaana-miehenä nemesikseni on Kalju SikaniskaKorsto. On sikaniskakorstojen syytä että minulla on niin niukasti valinnanvaraa!!!1 *heristää nyrkkiä raukkamaisesti nurkan takana ettei sikaniskakorsto näe ja tule kurmoottamaan* Aina kun luen jonkun itse hottiksena pitämäni naisen ihailevan sitä-ja-sitä isoa korstoa jollaiseksi en kykene mitenkään muutumaan, koen että se on minulta pois. Ajatusmalli on tietenkin väärä, mutta siihen on helppo sortua.

Antiikin kreikkalaisissa draamoissa Nemesis oli jumalatar jonka tehtävänä oli rangaista ylpistyneitä kansakuntia ja yksilöitä, tuhota heidät ja saattaa heidät lankeemukseen (tästä tulee lause "ylpeys käy lankeemuksen edellä"). Vaikka termi ei olekaan täysin kontekstiin sopiva, käytän sitä silti koska suunnilleen sillä tavalla käy itsetunnolleni kun kohtaan jonkun nemesikseni. Kaikki kuvitelmani siitä että olen muka jotakin romahtavat yleensä siihen paikkaan. Koen turhaan ylpistyneeni ja saaneeni rangaistukseni.

Todellinen syy tähän on tietenkin heikko itsetunto, ei nemesis. On vain helpompaa projisoida ongelmansa nemesikseensä kuin etsiä syitä itsestään. Ongelmalliseksi nemesiksen tekevät myös lukuisat defenssit joita ihmisaivot tuppaavat kehittelemään suojellakseen tunteitaan. Mieli tekaisee useita perusteluja miksi nemesistä kuuluu halveksia ja vihata. Jos siis muuttuisin nemesikseni kaltaiseksi, tulisin sellaiseksi jota pelkään, kadehdin ja/tai vihaan. Jos Gattaca muuttuisi Relaksi Tinttitukaksi Joka Saa Pillua, sietäisikö hän itseään ollenkaan? Siinäpä miettimistä. Yleensä tarvitaan ulkopuolinen ihminen erottelemaan nämä defenssit todellisesta faktatiedosta, siihen ei aina Sisäinen Tutkinta riitä. Ihmismieli on sellainen tekosyiden spagetti ettei siitä ota yleensä kuin hullut kaasumuumit selvää.

Mikä sinun nemesiksesi on, jos sinulla sellainen on? Millaiseksi haluaisit muuttua, millaisia kilpailijoita kadehdit, pelkäät ja/tai vihaat? Olisiko aika miettiä missä muualla vika voisi olla? Avautukkee avautukkee, ootte te ennenkin avautuneet!

Don't worry. Nemesiksen merkityksellä on taipumusta pienentyä vuosien karttuessa ja minäkuvan rakentuessa. Ainakin minulle on käynyt näin.


Huom 1: Tämä viesti on kirjoitettu akuutin melodramaattisen aamudepiksen kourissa. Hyppysellinen suolaa asialinjan mausteeksi.

Huom 2: Keskustelun rajaamiseksi nemesikseksi hyväksytään vain ihmiset ja ihmistyypit, eivät asiat (esim. suklaapatukka joka menee pakaraan). Miettikää tarkkaan vastaustanne. Nemesikseksi ei myöskään kelpuuteta ihmistyyppiä jota pelkästään vihaat ja halveksit muuten vaan, vaan tunteen on oltava kateuden sekaista. Sinun on koettava tämä ihmistyyppi kilpailijaksi uralla, elämässä tai ihmissuhteissa; joksikin joka on sinulta pois.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja aasi »

Ei ole. En minä pysty kuvittelemaan itseäni kovin paljon erilaisempana, vain sen verran mitä normaalin kasvamisen, kehittymisen ja elämänkokemuksen myötä ihminen muuttuu.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
AarneAnkka

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Jaaha, tähänastinen tulos: Meitsi läikyttää suolensa (anglismi) ja muut tulevat tänne kuittailemaan että heillä on kaikki ihan jees. Taisinpa jälleen kerran nolata itseni. :doh: Note to self: Älä kirjoita nettiin aamudepiksen kourissa.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Eipa sita varsinaista nemesis tyyppia oikein minulla ole, tietysti olisi aina parempi jos olisi parempi tuossa supliikkipuolessa, eli ei olisi niin kriittinen asioista joita pitää puhumisen arvoisena vaan osaisi laajemmin höpöttää asioista, noh eikohan sekin ole vain mielialasta kiinni.
Jotenkin sekin on lampotilasta kiinni, kuumassa/lampimassa saassa kuten eilen sita tulee keskityttya ajatukseen "ompas kuuma" sensijaan etta jaksaisi jarkevia ajatuksia tuottaa tai seurustella ihmisten kanssa...
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Minulla on nemesis ja Aarnen kertomus tuntui erittäin tutulta. En halua kertoa nemesiksestäni.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Leila

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Leila »

Seuraa henk. koht. purkautumista. Olen nainen ja minulla on nemesis. Hän on sellainen 180 cm pitkä, kaunis, vaalea, kaikinpuolin upea mallityyppinen nainen. Siis kaikkea muuta kuin minä, joka olen keskimittainen, tumma, persjalkainen maatiaistamma. Kun kohtaan/näen tämän ihmistyypin edustajan esim. baarissa, tuntuu, että pää räjähtää. Toisaalta minulla ei pitäisi olla valittamista, saan yleensä aina miesseuraa ja minua on kehuttu kauniiksi ja suloiseksi ihan selvienkin miesten taholta. Nemesiksen rinnalla tunnen itseni kuitenkin ihan harmaavarpuseksi. Minä haluan olla kaunein ja haluttavin, ja minä haluan huomiota. Mutta ei auta, toiseksi jään. Hölmöintä tässä on se, että asialla ei pitäisi olla enää mitään väliä, sillä olen jo aikaa sitten pariutunut ja minut on hyväksytty sellaisena kuin olen.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Leila kirjoitti:Seuraa henk. koht. purkautumista. Olen nainen ja minulla on nemesis. .
Yhtaan vahattelematta nemesistasi, kuvailemasi ihmistyyppi voi ehka nayttaa hyvalta joidenkin ihmisten silmaan mutta ei se ihmistyyppi ainakaan minun mielestani ole laheskaan haluttava ainakaan sellaisenaan, mutta mina taas sitten olen vain mina ja omaan ehka valtavirrasta poikkeavia mieltymyksia.
AarneAnkka

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Leila kirjoitti:Hölmöintä tässä on se, että asialla ei pitäisi olla enää mitään väliä, sillä olen jo aikaa sitten pariutunut ja minut on hyväksytty sellaisena kuin olen.
Olen huomannut oman nemesikseni hiipuvan ja menettävän merkitystään pariutuneisuuden aikana, mutta kuivalla kaudella se jälleen kasvaa.

Ikävä asia, jos oma itsetunto on sidottu vastakkaiselle sukupuolelle kelpaavuuteen. Mutta voidaanko tähän sortumisesta loppujen lopuksi syyttää ja tuomita kovasti? Eikö se kuulu ihan ihmisen perusluonteeseen?
Herra Manala

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän olen oppinut rakastamaan itseäni ja sitä hullua yksilöllisyyttä itsessäni. Tunnen itseni varsin uniikiksi kombinaatioksi erilaisia positiivisia ja inhimillisen negatiivisia piirteitä, joita olen itsessäni hionut ajan mittaan. Tunnen siis toisin sanoen ylpeyttä siitä mitä olen.

Joten ei, minulla ei ole mitään Nemesistä tai eNemesistä. Itsekeskeisyyden etuja! Nuuh! Tosin Aarnen kirjoittelujen perusteella olen pikkuhiljaa muodostanut hänen nemesis-kuvakseen oman itseni. :D

Voisihan tuota 10 kiloa läskiä poistattaa. Eli toisaalta, ehkä nemesikseni on minä itse 10 kiloa kevyempänä!
silsakenraali™

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja silsakenraali™ »

Ei ole. Olen sinut itseni kanssa. Joskus nuorempana ajatteli jotensakin siten, että pitäis miellyttää kaikkia naisia tai ainakin mahdollisimman montaa. Nykyään lähtökohtana on vastinparien kohtaaminen eli kusipäät kusipäille ja sillee. Esimerkein vielä: ei mulla ole koskaan mitään mahiksia vaik niinku hevityttöihin tai viherpiipertäjiin - hyvä niin.
AarneAnkka

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Herra Manala kirjoitti:Joten ei, minulla ei ole mitään Nemesistä tai eNemesistä. Itsekeskeisyyden etuja!
Itse asiassa nemesistelysi onkin vähän erikoislaatuista. Sinun nemesiksesi on kuka tahansa joka sattuu olemaan oikeassa silloin kun sinä satut olemaan väärässä. Ainakin reaktioidesi perusteella sellainen tilanne on sinulta pois. Tosin muutut saman tien taas nemesikseksesi pätemällä raivokkaasti jossain toisessa ketjussa. Tämmöinen jatkuva kierto junou poks. :wink:
nokkaelain

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

On. Vähän samantapainen kuin AA:lla. Tosin minullahan olisi teoreettinen mahdollisuus muuttua kaljuksi sikaniskakorstoksi, joten "viholliseni" on enemmänkin tavallinen normaali mies, jolla on (varsinkin perusteetonta) itseluottamusta. Itsellä kun tuo yritys ottaa huomioon, mitä toiset haluat silloinkin, kun en voi tietää, aiheuttaa kaikenlaisia kummallisia tilanteita.
AarneAnkka

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

nokkaelain kirjoitti:"viholliseni" on enemmänkin tavallinen normaali mies, jolla on (varsinkin perusteetonta) itseluottamusta.
Sama täällä. Kai se luonnonvalinta sitten vaan on jalostanut osasta ihmisiä mölyapinoita. If you can't beat them, join them? :think: .... no jos nyt kuitenkaan mieluummin ei.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Mulla on kahden päivän krapula. Syytän koffin puistossa riekkuneita.

Ei ole nemesistä.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
PerttiMakimaa

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Mielenkiintoista tekstiä Aarne.

Onhan minulla ollut oma nemesikseni kautta aikain. Se on ollut samalla paikkakunnalla koko ikänsä asunut miespuolinen henkilö, joka luuseriudestaan huolimatta tuntuu onnistuvan kaikessa joka hänelle on tärkeää.

Tiedättehän. Naimisissa naapurin tytön kanssa. Isi hommasi töitä kaverin firmasta ja (iso)vanhemmat rakensivat hartiapankkina ison talon. On tylsistynyt helppoon elämäänsä ja pettää vielä naistansa jonkun bimbon kanssa.

Ehkä nemesikseni on vain ollut kaikkea mitä minä en ole ollut ja kadehdin miten helpolla hän on elämässään selvinnyt.

Toinen versio tästä nemesiksestäni on se luuseriversio. Hän(kään) ei ole tehnyt mitään oikein eikä yrittänyt mitään, mutta jotenkin kaikki portit ovat hänelle auki. Annetaan hänelle mahdollisuus. Siellä hän kiertää ympäri kyliä kahdeksankymmenlukuisella pillumagneetilla ja magneetti jostakin syystä vielä toimii. Ja veronmaksaja maksaa.

Nykyään, kun oma elämä on uomissaan sitä tajuaa paremmin syyt miksi tämän tyylisiä ihmisiä vihasi. Eikä varsinkaan tätä versio kakkosta pahemmin vihaa, lähinnä miettii miten kauan hän tuota jaksaa ennen kuin vetää itsensä kiikkuun. Sitä alkaa arvostaa, että on self made man. Ei tarvitse kenellekään selitellä miksi on tässä.
saika

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja saika »

Leila kirjoitti: Hän on sellainen 180 cm pitkä, kaunis, vaalea, kaikinpuolin upea mallityyppinen nainen.
Tämä kuulostaa tutulta. Lisätään tähän vielä se, ainakin omalla nemesikselläni ei ole aivoja lainkaan. Hän kikattaa ja punastelee ja... no siinä hänen älykkäimmät kommenttinsa tulikin jo listattua. Siis kaikinpuolin blondi vitsin syvimmässä merkityksessä. En voi käsittää miten jotkut miehet tuntevat niin suurta vetoa kyseiseen ihmistyyppiin. Tavallaan olen kai kateellinen. Toiset pääsevät niin vähällä. Ei tartte kun ulkoisesti olla hyvännäköinen niin kaikki on helpompaa, seura on taattua, töitä saa ja rahaakin tuntuu olevan jatkuvasti uusiin merkkivaatteisiin ja meikkeihin.

Ja tämäkin vielä:
Leila kirjoitti: Hölmöintä tässä on se, että asialla ei pitäisi olla enää mitään väliä, sillä olen jo aikaa sitten pariutunut ja minut on hyväksytty sellaisena kuin olen.
Samat sanat. Lisäksi omassa viestissä yllämainituista jurputuksista minulla on myös hyvä työpaikka ja kavereita.
Hellu
Kitinän uhri
Viestit: 594
Liittynyt: 24.08.2005 16:25

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Hellu »

Oma nemesikseni taitaa olla paras ystäväni, tai siis oikeastaan entinen paras ystäväni.
Hän on aina ollut meistä se nätimpi ja suositumpi, pitänyt myös huolta siitä että saa kaiken huomion.
Jos joku miespuolinen joskus kehui minua ystäväni ehätti väliin kertomaan että hän on laittanut hiukseni, lainannut paitaa tai jotain.

Näin vanhempana olemme kasvaneet erillemme koska emme ymmärrä toistemme valintoja, hänen uusi ystäväpiirinsä ja elämänsä ylipäätään on niin kaukana omastani että samaan huoneeseen sattuessamme meille tulee heti riita.

Kun olimme nuoria hän petti minut, ja asian läpikäyminen vei minulta vuosia.
Hän ei ole missään vaiheessa halunnut puida asiaa sen kummemmin, sanoo vaan aina ettei voi muuta kuin pyytää anteeksi.
Tottahan se on, kadehdin häntä siitä että hän pystyy suhtautumaan asioihin niin kevyesti.
Itse kannan syyllisyyttä lähes kaikesta.

Kun tapaamme ystäväni ei suostu tulemaan kanssani niihin paikkoihin jossa yleensä käyn, vaan pakottaa minut itselleni epämukaviin snobimestoihin.
Hän opiskelee itse lähihoitajaksi ja saa opintotukea, hänen miehensä taas
tienaa mukavasti.
Hän kertoo aina naureskellen kuinka mies ei siltikään pysty maksamaan asuntolainan lyhennystä kun osti ystävälleni jotain mikä oli ihan pakko saada, kalliita koruja jne.
Heidän illanistujaisissaan ystäväni esittelee minulle ihmiset tyyliin "Toi on Pekka, se tienaa ainakin kuus tonnia kuussa."
Minuun ja mieheeni taas suhtaudutaan tyyliin noi on jotain työttömiä hippejä.
Ihan rauhassa saadaan aina olla, eipä yritä kukaan jutella.

Haluaisin unohtaa koko ihmisen mutten pysty.
Olimme nuorena kuin siskoksia, ja hän on auttanut minut monen vaikean paikan yli.
Hänelle ei tunnu olevan ollenkaan niin tärkeää yrittää pitää ystävyyttä yllä, uudet kuviot riittävät mainiosti.

Kadehdin häntä yksinkertaisesti siitä ettei hän vaivaa päätään asioilla.
Vaikka suorastaan halveksin hänen materialismiaan, kadehdin hänen kaunista kotiaan ja tyylitajuaan.
Hän on menossa naimisiin, oma mielipiteeni on että vääristä syistä.
Sekin saattaa olla kateutta.
mustakikkeli

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja mustakikkeli »

Mietin pääni pahki, ja nemesiksekseni alkoi kristallisoitua pääkaupunkiseudulla poikamiehen unelmaloistokämpässä asuva miestyyppi. Hän työskentelee mediaseksikkäässä työpaikassa joka tekee rahakkaita sopimuksia isojen yritysten (kuten MS) kanssa, ja joka jakaa työntekijöilleen iiisoja bonuksia joilla ostaa niitä uusia isoja asuntoja ja uusia huippuautoja. En ole varma tunnenko tällaisia, mutta mahdollisesti?

Niin monesta asiasta voisi teoriassa olla erilaisille ihmisille kateellinen ettei sillä kannata liikaa vaivata päätään, semminkin kun he voivat olla vastaavasti sinulle kateellisia joistain muista asioista. Jos puhutaan nimenomaan rakkauselämästä, ei liene kovin epätavallista että itsekukin kokee asiassa pettymyksiä ja näkee jonkun toisen nappaavan himojensa kohteen nenänsä edestä (erityyppiset ihmiset kun vetoavat eri ihmisiin + ihan normaali sattuman kauppa), oli henkilö sitten kuinka täydellisen tuntuinen ulkopuolisen tarkkailijan mielestä. Sen kanssa pitää vain oppia elämään eikä kehittää turhia antipatioita toisia kohtaan heidän onnensa takia. Ellei sitten ole todellakin tapahtunut niin että nimenomaan isot kaljupäät vievät aina juuri himojesi kohteet? Joo, kyllä minäkin olen joskus kokenut joitakin ihmisiä kohtaan silkkaa kateutta rakkausasioissakin tai kokenut itseni riittämättömäksi, mutta se siitä.
Viimeksi muokannut mustakikkeli, 19.06.2006 18:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Elukka

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Varsinaista nemesiksen henkilöitymää ei kai ole. Sen sijaan harmittelen kyllä monesti sitä, jos joku muu on onnistunut minua paremmin missä tahansa. :?
(Esimerkiksi niille Nelosen mainoskatkopätkissä esiintyville Parkour-heppuleille olen silmittömän kade: miksei mun kroppa taivu tuommiseen? :x )
Viimeksi harmittelin seuraavaa: Yhdessä työhön liittyvässä demotilaisuudessa näin firman X tekemän softan, jolla on suunnilleen sama käyttötarkoitus kuin sillä, mitä itse teen pääasiassa työkseni. Niiden versio vaan oli paremmin toteutettu. (Ai niin, no niillä on kyseisen projektin parissa ehkä ollut useampi henkilö ja alihankkijoita? Ei se mitään, minun pitäisi silti olla siinäkin parempi!)
Herra Manala

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

AarneAnkka kirjoitti:Itse asiassa nemesistelysi onkin vähän erikoislaatuista. Sinun nemesiksesi on kuka tahansa joka sattuu olemaan oikeassa silloin kun sinä satut olemaan väärässä. Ainakin reaktioidesi perusteella sellainen tilanne on sinulta pois.
Tota. Tuossa ei nyt ole yhtään mitään järkeä. Ikäänkuin asiasta eri mieltä oleminen ja sen rohkeuden löytyminen sanoa se ääneen, vaatisi jonkunlaisen nemesiksen? What the fuck. :nuts:

Ja puhun kyllä nimenomaan erimielisyyksistä. Vai olenko mielestäsi käynyt jossakin useita keskusteluja, joissa olen ollut yksiselitteisen väärässä? Jos, niin kerro minullekin missä, haluanhan toki perfektionistina kehittää itseäni!
AarneAnkka

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Herra Manala kirjoitti:Tota. Tuossa ei nyt ole yhtään mitään järkeä.
Ei ollutkaan, termi oli väärä. Kyse ei ollutkaan varsinaisesti oikeassa tai väärässä olemisesta, vaan pätemisestä.
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja par-sky »

minun nemesikseni on pieni, hento, eloisa ja kaunis ystäväni. jotenkin tunnen itseni harmaaksi sinivalasköntiksi, jos olemme kahdestaan ulkona. tuntuu että kaikki menevät puhumaan hänelle, eikä kukaan minulle.

ja kumminkin tiedän, että koko juttu on tosi typerä, sillä mun elämä menee liki jokaisella osa-alueella paremmin kuin hänellä.

mutta taas seuraavan kerran kun lähden hänen kanssaan ulos muutun köntiksi, jonka seuraan ei kukaan ulkopuolinen halua. hänen seurassaan olen se suohirviö joka on aina übertsiksien kanssa baarissa.

mistä hitosta se johtuu? :shock:
Me transmitte sursum, Caledoni!
huima

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja huima »

par-sky kirjoitti:mistä hitosta se johtuu? :shock:
Todella outoa. Mutta mutta ..

Jos seuraavan kerran lähdetään yhdestään ulos, voisin tarkkailla tilannetta paremmin ja sen jälkeen antaa fiksumman diagnoosin.
millivanilli

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja millivanilli »

Itse taidan olla itseni pahin nemesis. Tunnun vaativan itseltäni tiettyhen asioiden suhteen aivan liikaa. Välillä nemesikseni on hiljaa, ja voin olla hetken tyytyväinen itseeni, mutta vähän ajan päästä olen rumin tyhmin jne.. vertaan itseäni kaikkiin, tunnen itseni äärimmäisen vastenmieliseksi, ihmetellen miten kukaan voi rakastaa tai edes koskea tällaiseen hirvitykseen.

öh, kuvailinkohan mä just pms-oireita..
Feiz

Re: Onko sinulla nemesis?

Viesti Kirjoittaja Feiz »

On, löytyy peilistä.
Vastaa Viestiin