Itseinho

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
mustanikki

Itseinho

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

Alan olla lopen kyllästynyt itseeni. Minulla ei koskaa ole ollut hyvä itseluottamus, viimeaikoina se on vain huonontunut. Ajattelin laihduttamisen vaikuttavan siihen, millaisena näen itseni. Itseinho tuntuu vain kasvavan. En voi sietää omaa vartaloani, en tunne itseäni viehättäväksi tai naiselliseksi. Tunnen olevani vastenmielinen, lihava. Kuvittelen, että pursuan vaatteista, häpeä poskiani, selkääni, käsiä. Mieleni tekisin poistaa siivuittain paloja itsestäni.

En ymmärrä mistä moinen itseinho kumpuaa, sillä olen aina vain saanut positiivista palautetta ulkonäöstäni. Kehut onnistun kääntämään pienessä päässäni negatiivisiksi. Joko joku kehuu ihan vain yrittääkseen sekoittaa minun pääni, tai sitten tunnen jotenkin huijanneeni toista pukeutumisellani tai meikillä.

Välillä onnistuin olemaan hetken tyytyväinen itseeni, mutta sitten jokin taas napsahtaa. Suutun itselleni, moitin itseäni siitä, että kuvittelin olevani viehättävä. Kuvittelen toisten nauravan sille, että hetken verran luulin liikoja itsestäni.

En tiedä mitä tällä tekstillä haen. Tuntuu vain siltä, että on pakko päästää nämä tuntemukset ulos.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Onpa ikävää. Jos olet kovin nuori niin kuvittelisin tuon itseinhon vähenevän ajan myötä, etenkin kun vähän aukoilee ajatusten umpisolmuja ja kieltäytyy uskomasta sitä ääntä, joka kertoo sinun olevan epäviehättävä. Sun kannattaa miettiä, mistä se ääni on lähtöisin. Joku, ehkä läheinen ihminen, on ehkä joskus suhtautunut sinuun negatiivisesti jollain herkällä hetkellä ja olet ehkä sisäistänyt hänen ajattelunsa omaksesi. Seuraavan kerran kun ajattelet negatiivisia, kuvittele, että se on joku pikku-ukko (ei sellainen söpö pikku-ukko :wink: ) tai -akka ja komenna se mielessäsi olemaan hiljaa. Sano vaikka "kikkelis kokkelis, turpa rullalle."

Kannattaa käydä peilin edessä ihailemassa itseään ja etsiä niitä piirteitä, joista tykkää. Sitten kannattaa ihan järkevästi vertailla itseään muihin positiivisesti ja katsella ympärilleen ja tajuta, että ei kaikki ihmiset ole jostain mallikatalogista vetäistyjä. Voi ehkä miettiä, kuinka kypsää tai itsekästä on miettiä omaa, kaunista ulkonäköään, kun ihmisiä, joilla ei ole jalkoja, käsiä, kasvoja jne. Klassista, mutta toimivaa.
Kikkelis kokkelis.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Ei ole todellista, aivan kuin olisin unissakävellyt mustanikkinä ja kirjoittanut edellisen. Kylmäävä tunne. Ensimmäisenä mieleen läikähti suru siitä miten joku toinenkin kokee asian yhtä voimakkaasti ja läheisesti, seuraavana sairas ilo siitä etten olekaan tuntemuksineni yksin.

Tätä minäkuvaa, omaa vartaloa on työstetty teini-iästä lähtien, vaihtelevin tuloksin. Joskus olo tuntuu niin muodottomalta, että ihmiset näyttävät tuijottavan kun katson heitä aurinkolasien takaa vastaantullessa. Ja silti tiedän ettei minua kukaan katso epämuotoisuuteni vuoksi, korkeintaan koska näytän aivan normaalilta, sievältä naiselta. Suhtautumiseni asiaan riippuu täysin siitä kuinka vahvoilla koen muuten elämässä olevani. Jos asiat kaatuvat päälle, vartalo muistuttaa aladoopia näyttivät vaaka ja peili sitten mitä tahansa.

Ei silti niin synkkää miltä kuulostaa, sillä suurimman osan ajasta mikään ei kaadu päälle ja itseään pystyy rakastamaan. Omia selviytymiskeinoja on kahta lajia, joista toinen on omien sairaiden ajatusmallien tutkiskelu. Helppo paikantaa alku koulukiusaamiseen, silloin jo muutenkin ruumiinkuvansa kanssa hukassa olevaa rumaa ankanpoikasta kiusattiin varsin julmasti tanakkuudesta. Ne huudot jäivät ikuisiksi ajoiksi mieleen vaikka silloin sai alkunsa myös oma asenteeni toisten ulkonäköä kohtaan (ehkä jokin sisäinen puolustuskeino sekin), halveksunta ulkonäkökeskeisiä ihmisiä kohtaan. Pidän suuren huomion antamista ulkonäölle vajaana, silloin ei ole tunnistanut mikä elämässä todella on tärkeää. Se miten nään kaikki muut fyysisesti kauniina helpottaa myös oman ruumiin hyväksymistä. Toisaalta tietysti nostattaa vihaa ellen saa samanlaista lahjaa vastineeksi. Eikä tämä taas tarkoita kehujen keräämistä, ne jättävät hyvin kylmäksi osoittaessaan vain toisen takertuvan epäolennaiseen.

Vaikeina hetkinä muistuttelen itselleni myös tämän elämän ainutkertaisuudesta, sitä ei yksinkertaisesti kannata käyttää itsensä vihaamiseen vaan rakastamiseen. Sitäpaitsi monet asiat ovat kauniita, barbiemuotti ei ole, vaan se vaihtelevuus joka tekee jokaisesta ainutkertaisen. Ja vielä, vaikka ulkonäköä pidetään kuinka hyvänä ja tärkeänä ominaisuutena, se on yleensä piirre josta pystytään tinkimään. Eli kokonaisuus nousee osiensa yläpuolelle eikä jonkin tietyn, preferoidun ominaisuuden puuttuminen enää vaikuta. Tämä siis pariutumistuskaa ja mielettömiä vaatimuksia ajatellen.

Toinen selviytymiskeino on sitten toiminnallisempaa lajia. Tutkitusti liikunnalla ja terveellisellä, monipuolisella ruokavaliolla on mielialaa kohottava vaikutus. Itsensä kunnioittamisen vuoksi vartalolleen kannattaa olla hyvä. Jos liikunta ei maistu, se saa myös aivan eri merkityksen kun tavoitteena on hyvä olo itselle, ei hyvä vartalo muille. Itsetuntoon pystyy vaikuttamaan myös yleisemmin elämäntavoilla, tekemällä asioita joiden vuoksi voi itseään arvostaa, toteuttamalla haaveitaan ja uskaltamalla uutta.

Ei se aina ole helppoa, joskus niin vaikeaa että tekee mieli jäädä itsesäälissä itkemään, mutta minua auttaa vielä yksi ajatus; jokainen ajattelee eniten itseään. Eli siis ei minuun edes kiinnitetä niin paljon huomiota kuin luulen, se on harhaa. Joskus tämä "näkymättömyys" muille helpottaa kun on täyttänyt päänsä ajatuksilla itsestään.

Jokaisena päivänä voi erikseen päättää rakastavansa itseään, ihan jo siksi että on ainutkertainen. Eivät ne päivät tule sieltä kuin yksi kerrallaan eteen.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Se on niin yksinkertaista: ihminen syntyy, elää ja kuolee. Mitä helvettiä sitä tollasia miettimään?

Noin mulle aina sanotaan ja ihan tosissaan, se helpottaa.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

mustanikki kirjoitti:Suutun itselleni, moitin itseäni siitä, että kuvittelin olevani viehättävä. Kuvittelen toisten nauravan sille, että hetken verran luulin liikoja itsestäni.
Sillä ongelmallasi ei ole paljonkaan tekemistä ulkonäkösi kanssa. Kukaan täällä tuskin kykenee sanomaan missä ne kaikki motiivit ja perustat ovat. Mieti ja pohdi. Jos ei se auta, harkitse terapeuttia.
mustanikki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

Uskomatonta. Luulin myös olevani aivan yksin tällaisen ongelman kanssa. Kiitos Melnais, että kerroit oman tarinasi. Kiitos myös Keikaukselle.

Olen huomannut liikunnan ja ruokavalion merkityksen tämän ongelman kanssa jaksamiselle. Tuntuu kuitenkin välillä, että tasapainottelisin nuoralla. Omaa mieltä rauhoittavaa tasapainoa ei tunnu välillä löytyvän lainkaan. Välillä tasapainoa horjuttaa liialliseksi muuttuva liikunta, liian vähä ruoka tai mahdolliset lääkkeet, joilla saan elimistön puhtaaksi, jotta olo ei olisi niin täysi ja likainen. Pelkään jatkuvasti toimintani lipsahtavan syömishäiriöksi.

En tiedä kuka laittoi mustinikillä linkin ja otti sen pois samantien, onneksi ehdin nähdä sen, se linkki antoi paljon aihetta ajatella. Olin pitänyt tällaisen ongelman aina sellaisena, johon ei voi hakea apua.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Melnais kirjoitti:Ei ole todellista, aivan kuin olisin unissakävellyt mustanikkinä ja kirjoittanut edellisen. Kylmäävä tunne. Ensimmäisenä mieleen läikähti suru siitä miten joku toinenkin kokee asian yhtä voimakkaasti ja läheisesti, seuraavana sairas ilo siitä etten olekaan tuntemuksineni yksin.
Pakko tähän väliin sanoa, että Melnais kirjoittu juuri sen, mitä itsekin tekstin luettuani ajattelin :shock:
The great club outshines the individual, always and forever.
Sudenhenki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Sudenhenki »

-Superior- kirjoitti:Se on niin yksinkertaista: ihminen syntyy, elää ja kuolee. Mitä helvettiä sitä tollasia miettimään?

Noin mulle aina sanotaan ja ihan tosissaan, se helpottaa.
Minullekin on sanottu, eikä todellakaan helpottanut.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Sudenhenki kirjoitti:
-Superior- kirjoitti:Se on niin yksinkertaista: ihminen syntyy, elää ja kuolee. Mitä helvettiä sitä tollasia miettimään?

Noin mulle aina sanotaan ja ihan tosissaan, se helpottaa.
Minullekin on sanottu, eikä todellakaan helpottanut.
Mieti nyt asiaa vähän itsesi ulkopuolelta ja yritä suhteuttaa itseinho ja muut vastaavat asiat maailman muihin ongelmiin. Keskity miettimään muita ihmisiä ja yritä rakastaa itseäsi, vaikka epätäydellinen oletkin, niin kuin me kaikki muutkin omalla tavallamme. :wink:
Kikkelis kokkelis.
Sudenhenki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Sudenhenki »

Keikaus kirjoitti:
Sudenhenki kirjoitti:
-Superior- kirjoitti:Se on niin yksinkertaista: ihminen syntyy, elää ja kuolee. Mitä helvettiä sitä tollasia miettimään?

Noin mulle aina sanotaan ja ihan tosissaan, se helpottaa.
Minullekin on sanottu, eikä todellakaan helpottanut.
Mieti nyt asiaa vähän itsesi ulkopuolelta ja yritä suhteuttaa itseinho ja muut vastaavat asiat maailman muihin ongelmiin. Keskity miettimään muita ihmisiä ja yritä rakastaa itseäsi, vaikka epätäydellinen oletkin, niin kuin me kaikki muutkin omalla tavallamme. :wink:
Joo, miten tuokin värssy tuntuu niin helvetin tutulta? Niijoo, eihän tuotakaan ole tullut kuultua kuin pari tuhatta kertaa. Kyllä minä selviän omista hetkittäisistä itseinhon puuskistani, mutta tuollainen paska oikeasti vain pahentaa asioita. Ainakin minun kohdallani. "Älä ny hei viitti olla tollanen surkku luuseri, siirry voittajien joukkueeseen ja osta itelles vaikka joku kiva slipoveri".
silsakenraali™

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja silsakenraali™ »

Keikaus kirjoitti: yritä rakastaa itseäsi, vaikka epätäydellinen oletkin, niin kuin me kaikki muutkin omalla tavallamme. :wink:
Anteeksi nyt vaan keikku, mutta tämä kuin Supankin neuvo ei kyllä istu mun metodikantaan. Sama juttu kuin armeijan motivointi eli: "Motivoitukaa!!!". Liirumlaarumia, sanahelinää, korulauseita jne. Mulle tulee tuonlaisesta neuvosta jotenkin vähättelevä fiilis kohteen puolesta.
Sudenhenki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Sudenhenki »

silsakenraali™ kirjoitti:
Keikaus kirjoitti: yritä rakastaa itseäsi, vaikka epätäydellinen oletkin, niin kuin me kaikki muutkin omalla tavallamme. :wink:
Sama juttu kuin armeijan motivointi eli: "Motivoitukaa!!!". Liirumlaarumia, sanahelinää, korulauseita jne. Mulle tulee tuonlaisesta neuvosta jotenkin vähättelevä fiilis kohteen puolesta.
My point exactly.
AarneAnkka

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Itseinho on ikävä taakka, tiedän sen kokemuksesta. Siihen on vaikea keksiä mitään nopeaa parannuskeinoa. Joskus suuri elämänmuutos auttaa näkemään asiat uudelta kantilta. Joskus rakastava kumppani opettaa sinut itsesikin rakastamaan itseäsi - tosin paradoksaaliseksi tilanteen tekee se, että ellei rakasta itseään, on vaikea saada ketään muutakaan rakastamaan itseään. Joskus vuosien myötä itseinho vaan karisee pois, kun alkaa tulla sinuiksi itsensäkanssa.

Voin vain toivoa että elämäsi ajautuu mukavammille urille.
slam

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja slam »

Vieläkin pitäisi hieman enemmän ehkä uskaltaa tarttua asioihin, kuin antaa systeemien olla.

Mut muutoin ei huvita ny päätään hakata seinään. Ihan jees. Ei kait tämän hetkiseen fiilikseen tarvita mitään tunteen kohottajaa, vaikka olisi kait sellainenkin rietastelu jees.

Hippimäinen lepäily roks. Ei ressaa niin paljoa.
swirl

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja swirl »

mustanikki kirjoitti:Luulin myös olevani aivan yksin tällaisen ongelman kanssa.
...

En tiedä kuka laittoi mustinikillä linkin ja otti sen pois samantien, onneksi ehdin nähdä sen, se linkki antoi paljon aihetta ajatella. Olin pitänyt tällaisen ongelman aina sellaisena, johon ei voi hakea apua.
Yksin et ole, täällä yksi kohtalotoveri lisää. Joskus ongelma on ollut niin paha, etten suostunut lähtemään kuukausiin kotoa kuin huppu päässäni tai pipo melkein silmillä ja huivi muuten naaman peittona, ettei kenenkään vain tarvitse katsoa minua. Tämä on kyllä liittynyt pahimpiin masennuskausiin, eikä sitä onneksi ole tapahtunut vuosiin. Olen asiasta myös psykoterapeutin kanssa puhunut ja se auttoi. Nyt olen yleisesti ottaen tyytyväinen ulkonäkööni vaikka joitain "notkahduksia" ajoittain vielä tapahtuukin.

Laitoin sen linkin enkä edes tiedä, miksi päätin käyttää mustanikkiä. Linkki ei kuitenkaan ainakaan mun koneellani näkynyt toimivan kun, enkä ehtinyt jäädä sen kanssa kikkailemaan, joten poistin koko viestin. En nyt ikävä kyllä löydä sitä sivua mistään, mutta taitaa olla duunikoneella suosikeissa... kokeilen uudestaan maanantaina.
Sinkkumatti

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

Ootte te kyl ihme tyyppejä. Eihän teiltä odoteta muuta kuin hoikkuutta, jatkuvaa glamouria, korkokenkiä, minareita, kiinteitä pakaroita, karvattomia ja sileitä ruumiinosia, pusuhuulia, huoliteltua ilmettä, kaunista ja seksikästä tukkaa, syötävän seksikästä ääntä, isoja kiinteitä rintoja, syväkurkkua, bisseyttä, laitettuja kynsiä, seksiä, intohimoa, taloudenhoitoa, kokkaustaitoja, äiteyttä, rakastajatterena oloa ja strip tease-taitoja.

Eihän se oo mitään, ja te vaan valitatte.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Sinkkumatti kirjoitti:Ootte te kyl ihme tyyppejä. Eihän teiltä odoteta muuta kuin hoikkuutta, jatkuvaa glamouria, korkokenkiä, minareita, kiinteitä pakaroita, karvattomia ja sileitä ruumiinosia, pusuhuulia, huoliteltua ilmettä, kaunista ja seksikästä tukkaa, syötävän seksikästä ääntä, isoja kiinteitä rintoja, syväkurkkua, bisseyttä, laitettuja kynsiä, seksiä, intohimoa, taloudenhoitoa, kokkaustaitoja, äiteyttä, rakastajatterena oloa ja strip tease-taitoja.

Eihän se oo mitään, ja te vaan valitatte.
Kun sä laitat asian tuohon muotoon, niin puolenvälin paikkeilla järjettömyys iskee pintaan ja alkaa naurattaa. Tänään olen taas tyytyväinen, onnellinen ja kaunis.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Sinkkumatti

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

Lolita kirjoitti:Kun sä laitat asian tuohon muotoon, niin puolenvälin paikkeilla järjettömyys iskee pintaan ja alkaa naurattaa. Tänään olen taas tyytyväinen, onnellinen ja kaunis.
Kuva
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Sinkkumatti kirjoitti:hoikkuutta, jatkuvaa glamouria, korkokenkiä, minareita, kiinteitä pakaroita, karvattomia ja sileitä ruumiinosia, pusuhuulia, huoliteltua ilmettä, kaunista ja seksikästä tukkaa, isoja kiinteitä rintoja, syväkurkkua, bisseyttä, laitettuja kynsiä, seksiä, intohimoa, taloudenhoitoa, kokkaustaitoja, äiteyttä, rakastajatterena oloa ja strip tease-taitoja.

Eihän se oo mitään, ja te vaan valitatte.
Ooh! Mun kadonnut deitti-ilmoitus! Saanhan lainata? :)
Sinkkumatti

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Sinkkumatti »

-Superior- kirjoitti: Ooh! Mun kadonnut deitti-ilmoitus!
Älä turhaa. Anna puhelinnumeros!
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Onpas meitä monta jo täälläkin. Eikä aihe liene yleisesti ensimmäisenä tunnustettu, joten varmaan enemmänkin löytyy. Mulle toimii vertaistukena jo se, että tiedän muitakin samanlaisia löytyvän, ja nään heidän pärjäävään ainakin objektiivisesti katsoen elämässään hyvin, joten kiitos myös minun puolestani kaikille samasta vaivasta kärsiville. Itseä avautuminen tästä aiheesta ei häiritse, en halua enkä myöskään suostu häpeämään sitä, että olen näinkin hyvin selviytynyt ja osannut itseäni hoitaa. Siitä päinvastoin kelpaa kertoa.

Tuosta "sullahan on kaikki hyvin"-mantrasta olen silsan kanssa samaa mieltä. Perspektiiviä kyllä löytyy, varsinkin työstä vaikka muille jakaa, muttei muiden onnettomuus tee onnelliseksi. Se onnellisuus löytyy tasapainosta omien ajatusten kanssa, joskus vahvemmin ja joskus vähän heikommin.

Kyttäilen linkkiä myös, en ehtinyt näkemään.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Turbohaltija

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Turbohaltija »

silsakenraali™ kirjoitti:
Keikaus kirjoitti: yritä rakastaa itseäsi, vaikka epätäydellinen oletkin, niin kuin me kaikki muutkin omalla tavallamme. :wink:
Anteeksi nyt vaan keikku, mutta tämä kuin Supankin neuvo ei kyllä istu mun metodikantaan. Sama juttu kuin armeijan motivointi eli: "Motivoitukaa!!!". Liirumlaarumia, sanahelinää, korulauseita jne. Mulle tulee tuonlaisesta neuvosta jotenkin vähättelevä fiilis kohteen puolesta.
Kumma juttu. Mulle armeijan motivointi toimi juuri toiseen suuntaan. Kun huomasin, että ne paskiaiset eivät välitä musta pätkääkään ja kaikki "kunniakkaat" puheet ovat vain sanahelinää, joilla yritetään manipuloida tyhmiä, päätin että vitut näistä pelleistä, minä välitän itsestäni! Keikaus on aivan oikeassa. Itseään pitää armahtaa, ja rakastaa. Monesti huomaa, että ulkoisesti "täydellisilläkin" - mitä se täydellisyys muka on? - on kaikenlaisia ongelmia, usein henkisiä.

Itsetunto on kyky jota voi harjoittaa.
segma

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja segma »

Fyysisen puolensa inhoaminen on vielä pala kakkua. Tuo on helppo tietysti minun sanoa, kun en (enää) pidä itseäni ihan hirvittävän kamalan näköisenä. Mutta henkisen puolensa inhoaminen se vasta perseestä on. Sille ei voi edes tehdä mitään. Ellei halua yrittää omien ajatuksiensa kontrollointia, mutta sitä en suosittele - siinä on järjenlähtö turhan lähellä.

Kokeiltu on.
Turbohaltija

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Turbohaltija »

mustanikki kirjoitti: En voi sietää omaa vartaloani, en tunne itseäni viehättäväksi tai naiselliseksi.
Kunpa tietäisit. Viehättävyys on omituista. Kunpa oikeasti tietäisit, miten viehättävä osaat olla. Mieskin saattaa olla erilainen ja outo. Mun on esimerkiksi vaikea unohtaa toisen ääntä. Kuulen sen aina korvissani. Se muistuttaa minua siitä mitä olen aina kaivannut, toista ihmistä vierelleni.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Itseinho

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Sudenhenki kirjoitti:Joo, miten tuokin värssy tuntuu niin helvetin tutulta? Niijoo, eihän tuotakaan ole tullut kuultua kuin pari tuhatta kertaa. Kyllä minä selviän omista hetkittäisistä itseinhon puuskistani, mutta tuollainen paska oikeasti vain pahentaa asioita. Ainakin minun kohdallani. "Älä ny hei viitti olla tollanen surkku luuseri, siirry voittajien joukkueeseen ja osta itelles vaikka joku kiva slipoveri".
Jos olet kuullut värssyn pari tuhatta kertaa, niin voisiko olla, että siinä on joku totuuden siemen? Klassikon ainesta?

Ei kyse ole mistään voittajien joukkueeseen liittymisestä vaan siitä, että ajattelet, että olet ihan yhtä hyvä kuin joku toinenkin ja kohtelet itseäsi rakastavasti ja lempeästi. Kyllä se siitä ja kohta huomaat ehkä jopa naurahtavasi omille hassuille puutteillesi ja vioillesi. Jos et nyt, niin ehkä jo 28-vuotiaana.. :wink:

Ja kuten Turbohaltijakin mainitsi, itsetuntoa ja positiivista ajattelua voi harjoitella.
Kikkelis kokkelis.
Vastaa Viestiin