Impotenssi

[Ann]

200 €/h.

Halpa huora.

EW:lle suosittelen avautumista, sanan jokaisessa(ihan jokaisessa) merkityksessä. Jos ei tehoa, niin mene analyysiin.

[Clay]

EW:lle suosittelen avautumista, sanan jokaisessa(ihan jokaisessa) merkityksessä. Jos ei tehoa, niin mene analyysiin.

Avoimuus ja itsetuntemus kulkee käsikkäin.

[Keikaus]

Satunnaiset kohtaamiset heidän kanssaan yksilöinä jättävät olon hämmentyneeksi. Toinen on patologisen huomionkipeä, itseään aikuisena pitävä suurikokoinen lapsi, jonka jokainen repliikki kiljutaan asiasisällön kanssa yhteensopimattomalla äänensävyllä - sellaisella, joka sopisi paremmin tukemaan lausetta Kiinnostanko minä helvetti ketään? Toinen on kuoreensa vetäytynyt, ylimielinen arjen filosofi, joka uskoo panostuksettakin tietävänsä kaiken kaikesta kaikkia muita paremmin, mutta on hiljaa alistunut siihen, että maailma pyörii tyhmempien säännöillä - ja selittää tällä omaa älyllistä laiskuuttaan.

Heh, olin ollut noiden kahden ristisiitos ennen kuin silmäni avautuivat viime viikolla ystäväni kamalan purkauksen ja terapistin avulla.. Tajusin, että minä elän elämääni ja olen vastuussa omasta onnestani. Minun täytyy pitää itsestäni eikä hakea hyväksyntää koko ajan muilta. En myöskään voi syyttää kaikesta kohtaamastani epäonnesta ja ikävistä asioista olosuhteita, vanhempiani, ympäristöä, keskittymishäiriötä ym. Kun pidän itsestäni, pidän myös muista ja he minusta. Kaikki voittaa. Jeah, meikäläinen rulettaa.

[segma]

En myöskään voi syyttää kaikesta kohtaamastani epäonnesta ja ikävistä asioista olosuhteita, vanhempiani, ympäristöä, keskittymishäiriötä ym.

Minua on aina kiinnostanut vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä sitten pitäisi syyttää?

Olosuhteita ja ympäristöä ei saisi syyttää, koska se ei ole ympäristön kannalta reilua eikä itsen kannalta järin rakentavaa. Itseä ei saisi syyttää, koska siitä seuraa helposti itsesyytöksiä ja itsetunnon laskua. Mitä sitten pitäisi? Karmaa vaiko paskaa tuuria?

Tai ehkä tämä on sittenkin niitä "vähän kaikkia, muttei mitään korostetusti" -juttuja.

[elco]

Minua on aina kiinnostanut vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä sitten pitäisi syyttää?

Ei mitään. Miettiä mikä menee pieleen ja jos jokin menee niin pyrkiä korjaamaan tai kiertämään ongelma. Yleensä mikään merkittävämpi ei edes mene.

[Clay]

Ihminen on ympäristönsä tuote - eli jos syyttää ympäristöä, syyttää myös itseään, eiku häh..

[segma]

Ei mitään. Miettiä mikä menee pieleen ja jos jokin menee niin pyrkiä korjaamaan tai kiertämään ongelma. Yleensä mikään merkittävämpi ei edes mene.

Kerropa vielä miten se onnistuu. Kaikelle on aina JOKIN syy. Ja (ainakin minusta) syyttämiseen riittää jo se, että tietää syyllisen (näinkin herkässä asiassa kuin sisäinen ajatusmaailma). Turhaa semantiikkaa kenties?

[Mida]

Ei mitään. Miettiä mikä menee pieleen ja jos jokin menee niin pyrkiä korjaamaan tai kiertämään ongelma. Yleensä mikään merkittävämpi ei edes mene.

Kerropa vielä miten se onnistuu. Kaikelle on aina JOKIN syy. Ja (ainakin minusta) syyttämiseen riittää jo se, että tietää syyllisen (näinkin herkässä asiassa kuin sisäinen ajatusmaailma). Turhaa semantiikkaa kenties?

Tärkeintä kai on, että siinä syyttelemisen huumassa ei sysää koko syytä sinne oman navan ulkopuolelle. Syyttämisen käsitteeseen kun minun päässäni ainakin vahvasti liittyy vastuu ja syyttäessä se vastuu lähes aina halutaan osoittaa olevan syyttämisen kohteella. Eri asia on miettiä miksi jokin tapahtui sen enempää syyttelemättä ja toimia sitten aktiivisena omaan elämään vaikuttajana ja ottaa opikseen.

EW. Kauanko tää ilmeisesti asumisjärjestely on teillä voimassa? Eli kuinka pian pitäisi viimeistään helpottaa.

Ja onko se niin, että koet, että sinun vastuullasi on toimia niin, että kaikki olisivat onnellisia ja jos et siihen pysty, niin se on sinun epäonnistumisesi? Jos näin on, niin miksi se kaikki vastuu on sinulla? Siksikö, että tiedostat paljon asiaan liittyviä näkökulmia ja osaat etsiä ratkaisuja? Ja kyllä varmasti risoo niimmaaperusteellisesti jos joutuu arkensa jakamaan ihmisten kanssa, jotka toimivat ärsyttävästi.

Jaksamista.

[Bliss]

Minua on aina kiinnostanut vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä sitten pitäisi syyttää?

Jos kuluttaa enimmän osan aktiivisesta ajastaan syntipukkien etsimiseen, saattaa tuo itse eläminen jäädä vähän taka-alalle. Eikö paskojakin asioita voi hyväksyä syyttelemättä mitään/ketään.

[Ann]

Avoimuus ja itsetuntemus kulkee käsikkäin.

Avoimuus ja avautuminen taas eivät.

[EveryWoman]

Ma tu sai le giuste parole! Con te partirò a qualsiasi parte. Prima devi venire per giocare con me, comunque!

A scacchi? Un gioco meglio perderlo che trovarlo, secondo me.

[EveryWoman]

Siis: on ok, että välillä sattuu, jos tiedän ettei sattuminen johdu silkasta pään hakkaamisesta seinään vaan sillä on funktio.

Onko se funktio se, että sä ymmärrät jonkun asian paremmin, vai se, että joku toinen ymmärtää jonkun asian paremmin?
Vai onko sattumisesta rahallista, materiaalista tai hengellistä hyötyä jollekulle?

Sanoin epäselvästi: tarkoitin kärvistelyn (kivun sietämisen) funktiota, en sattumisen itseisarvoista funktiota. Tässä tapauksessa tuleen kannattaa jäädä makaamaan, koska sen tiedetään sammuvan aika pian ilman äärimmäisiä toimenpiteitäkin.

[EveryWoman]

Kiitä luojaasi ettei sentään turvaudu jokeriin ja heitä peliin "ihan aikuisten oikeesti!1!"

Tuo artikuloi sitä tosiasiaa, että aina voi mennä huonommin!

[EveryWoman]

EW:lle suosittelen avautumista, sanan jokaisessa(ihan jokaisessa) merkityksessä. Jos ei tehoa, niin mene analyysiin.

Kieltämättä hyviä neuvoja, mutta mutta. Hallittua avautumista on jo kokeiltu lukuisia kertoja, sekä minun että kumppanin toimesta, täysin tuloksettomasti. Hallitsematon avautuminen (johon tuossa ehkä viittasit?) tuskin muuttaisi tilannetta hyvään suuntaan - ennemmin välit menisivät poikki lopullisesti. Tai ainakin loukkaantuneisuus syöpyisi sydänjuuriin saakka, mitä kukaan meistä ei kuitenkaan toivo.

Ratkaisuni on olla tuon jengin kanssa vielä aiempaakin vähemmän tekemisissä, kunhan täältä pois pääsen.

[EveryWoman]

Heh, olin ollut noiden kahden ristisiitos ennen kuin silmäni avautuivat viime viikolla ystäväni kamalan purkauksen ja terapistin avulla.. Tajusin, että minä elän elämääni ja olen vastuussa omasta onnestani. Minun täytyy pitää itsestäni eikä hakea hyväksyntää koko ajan muilta. En myöskään voi syyttää kaikesta kohtaamastani epäonnesta ja ikävistä asioista olosuhteita, vanhempiani, ympäristöä, keskittymishäiriötä ym. Kun pidän itsestäni, pidän myös muista ja he minusta. Kaikki voittaa. Jeah, meikäläinen rulettaa.

Niinpä. Useimmat ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä IRL, ovat tuon tajunneet kohtuullisella määrällä selittämistä, kuvailua ja käytännön esimerkkejä. Nämä eivät, eivät edes kohtuuttomalla määrällä monta vuotta jatkunutta selittämistä kahdelta eri ihmiseltä. Hulluinta on se, että molemmilla on psykoanalyytikon koulutus (johon sisältyy pitkä oma terapia sen varmistamiseksi, että koulutettava on mieleltään tasapainoinen!), ja toinen harjoittaa sitä jopa ammatikseen.

[EveryWoman]

Kauanko tää ilmeisesti asumisjärjestely on teillä voimassa? Eli kuinka pian pitäisi viimeistään helpottaa.

Loppu tapahtuu portaittain, mutta vuoden vaihteeseen mennessä kaikki primäärit jälkivaikutuksetkin ovat varmaan takanapäin. Lopun alku tapahtuu onneksi jo lokakuun aikana.

Ja onko se niin, että koet, että sinun vastuullasi on toimia niin, että kaikki olisivat onnellisia ja jos et siihen pysty, niin se on sinun epäonnistumisesi? Jos näin on, niin miksi se kaikki vastuu on sinulla? Siksikö, että tiedostat paljon asiaan liittyviä näkökulmia ja osaat etsiä ratkaisuja? Ja kyllä varmasti risoo niimmaaperusteellisesti jos joutuu arkensa jakamaan ihmisten kanssa, jotka toimivat ärsyttävästi.

Näkemykseni mukaan jokaisen vastuulla on toimia niin hyvin kuin osaa. En oikeastaan koe, että minun pitäisi tai olisi järkevää alistua/myötäillä enempää, mutta kuitenkin uskon että muuttamalla toimintaani muilta osin johonkin suuntaan (esimerkiksi olemalla empaattisempi), kaikilla olisi mukavampaa. Olen kuitenkin niin lopussa (aika moni elämänalue mättää ja vie energiaa), että en yksinkertaisesti jaksa.

Ja toisaalta: en tiedä löytäisinkö itsestäni sellaista vaihdetta, vaikka jaksaisinkin. Oikea empaattisuus, erotukseksi mielistelystä, syntyy siitä että asettuu toisen asemaan ja ymmärtää häntä siitä käsin. Nuo ihmiset ovat kuitenkin niin kaukana minusta sekä kasvuhistorialtaan että ajatustoiminnan profiilin osalta, että en tiedä onko minulle ensinkään mahdollista ymmärtää heitä sillä tavalla. Jos en tuntisi heitä niin hyvin, se onnistuisi paremmin. Ärsyttävään työpaikkakiusaajakollegaan olen rakentanut aivan hyvät välit osoittamalla empaattisuutta silloin kun hän sitä vähiten odotti, mutta enpä usko että olisin siihen hänenkään kohdallaan kyennyt, jos asuisin hänen kotonaan. Luulen, että onnistuin vain siksi, että on niin paljon kaikkea, mitä en hänestä tiedä (jolloin korvaan alitajuisesti nämä aukot itselleni tutulla materiaalilla, minkä seurauksena näen henkilössä sentään jotain tuttua ja samastumiskelpoista).

Se, että en osaa, on ärsyttävää. Tiedän, miten tällaisesta ärsytyksestä pääsisi eroon: opettelemalla sitä, mitä ei vielä osaa (works every time!). Mutta nyt en kerta kaikkiaan jaksa. Siispä joudun vain hyväksymään sen, että minua vituttaa. *huokaus*

Jaksamista.

Kiitti!

[EveryWoman]

Muuten ew:stä paljastui jotain uutta.

Näinkö kävi?

Toisaalta en tiedä ovatko nuo ew:n kuvailemat ihmiset hänen sukulaisiaan, kumppanin sukulaisia vai keistä oli kyse.

Onko sillä mitään väliä?

[Flipperix]

Kiitä luojaasi ettei sentään turvaudu jokeriin ja heitä peliin "ihan aikuisten oikeesti!1!"

Tuo artikuloi sitä tosiasiaa, että aina voi mennä huonommin!

[Keikaus]

Hulluinta on se, että molemmilla on psykoanalyytikon koulutus (johon sisältyy pitkä oma terapia sen varmistamiseksi, että koulutettava on mieleltään tasapainoinen!), ja toinen harjoittaa sitä jopa ammatikseen.

Apuva täältäkin! No, ihmiset ovat usein sokeita toimilleen, koska virheet, huono käytös ja epätäydellisyydet saattavat hävettää ja koska muutos on usein myös tuskallista, vaikka vapauttavaa onkin ja tekee ihmisen lopulta onnellisemmaksi.

[Jyrki73]

Muuten ew:stä paljastui jotain uutta.

Näinkö kävi?

Toisaalta en tiedä ovatko nuo ew:n kuvailemat ihmiset hänen sukulaisiaan, kumppanin sukulaisia vai keistä oli kyse.

Onko sillä mitään väliä?

Ei ole. Mä olen vaan utelias. Lisäksi luulin sua joksikin arkkienkeliksi, jota maalliset murheet, kuten jonkun ihmisen jankutus ei voi satuttaa, tai että ainakin olet viisaudessasi osannut valita itsellesi parempia ystäviä, naapureita ja työkavereita.

[Mida]

Ei ole. Mä olen vaan utelias. Lisäksi luulin sua joksikin arkkienkeliksi, jota maalliset murheet, kuten jonkun ihmisen jankutus ei voi satuttaa, tai että ainakin olet viisaudessasi osannut valita itsellesi parempia ystäviä, naapureita ja työkavereita.

Sukulaisii o vähä paha mennä valkkaamaan. Tai puolison sukulaisia. Tai kumminkaimanserkkupuolta. No niinku silleen. Daa!

[EveryWoman]

luulin sua joksikin arkkienkeliksi, jota maalliset murheet, kuten jonkun ihmisen jankutus ei voi satuttaa, tai että ainakin olet viisaudessasi osannut valita itsellesi parempia ystäviä, naapureita ja työkavereita.

Tjaa. Normaalitilassa pyrinkin olemaan olematta tekemisissä sellaisten tapausten kanssa, jotka yrittävät sosiaalisten pakotteiden avulla alistaa minut toimimaan omaa hyvinvointiani vastaan. Nyt se vain poikkeuksellisesti ei ole mahdollista.

Joudumme asumaan (rahapulan johdosta) kumppanini vanhempien kotona yhteensä noin puolen vuoden ajan. Normaali itsekkyysmetodini ei siis nyt toimi, koska katto pääni päällä on näiden ihmisten armeliaisuuden varassa. Onneksi tämä on kuitenkin vain harvinaislaatuinen poikkeustilanne. En aio enää ikinä joutua tällä tavalla riippuvaiseksi vääristä ihmisistä (= muista kuin omasta kumppanista). Ei enää koskaan putkiremonttia!

[EveryWoman]

Sukulaisii o vähä paha mennä valkkaamaan. Tai puolison sukulaisia.

Tulipa mieleen, että mulla olisi vielä mahdollisuus valita! Oisko maailman nuijin peruste eroon se, että ei siedä kumppanin lähisukulaisia?

...Ihmettelen, että edes mietin tällaisia. Aiemmin olisin silmää räpäyttämättä vastannut kyllä.

[EveryWoman]

No, ihmiset ovat usein sokeita toimilleen, koska virheet, huono käytös ja epätäydellisyydet saattavat hävettää ja koska muutos on usein myös tuskallista, vaikka vapauttavaa onkin ja tekee ihmisen lopulta onnellisemmaksi.

Jep. Ei voi kuin yrittää jaksaa.

Toinen mainituista tosin heitti eilen ilmaan ajatuksen, että suunnittelee terapiaan menemistä. En kyllä tiedä auttaisiko se hänen tapauksessaan. Hän näet osaa alan ihmisenä luoda itsestään varsin tasapainoisen, kypsän ja koherentin kuvan (johon tod. näk. itsekin jollain tasolla uskoo). Minäkin olin ensi kertaa hänet tavatessani aivan lääpälläni, kun hän kertoi minulle itsestään. Käytännössä ne kertomukset kuitenkin osoittautuivat silkaksi saduksi. Kuka tahansa, joka näkee hänet sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa (etenkin perheen kesken, ja etenkin silloin kun jokin ei suju suunnitelmien mukaan), olisi todennäköisesti samaa mieltä. Terapeutille pitäisi varmaan näyttää salaa kotona kuvattua videomateriaalia, jotta tämä ymmärtäisi mistä on kyse.

*huokaus*

[Keikaus]

No, ihmiset ovat usein sokeita toimilleen, koska virheet, huono käytös ja epätäydellisyydet saattavat hävettää ja koska muutos on usein myös tuskallista, vaikka vapauttavaa onkin ja tekee ihmisen lopulta onnellisemmaksi.

Jep. Ei voi kuin yrittää jaksaa.

Toinen mainituista tosin heitti eilen ilmaan ajatuksen, että suunnittelee terapiaan menemistä. En kyllä tiedä auttaisiko se hänen tapauksessaan. Hän näet osaa alan ihmisenä luoda itsestään varsin tasapainoisen, kypsän ja koherentin kuvan (johon tod. näk. itsekin jollain tasolla uskoo). Minäkin olin ensi kertaa hänet tavatessani aivan lääpälläni, kun hän kertoi minulle itsestään. Käytännössä ne kertomukset kuitenkin osoittautuivat silkaksi saduksi. Kuka tahansa, joka näkee hänet sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa (etenkin perheen kesken, ja etenkin silloin kun jokin ei suju suunnitelmien mukaan), olisi todennäköisesti samaa mieltä. Terapeutille pitäisi varmaan näyttää salaa kotona kuvattua videomateriaalia, jotta tämä ymmärtäisi mistä on kyse.

*huokaus*

No, tervemenoa vaan sinne sitten! Ei ne muutokset helppoja ole, etenkin jos joutuu noinkin rakkaasta omasta kuvastaan luopumaan. Siinä joutuu vähän nöyrtymäänkin jossain vaiheessa häpeämisen lisäksi.