Kadonnut sisko

[Crackle]

Olen yksi vakkarikitisijöistä, mutta en tohtinut omalla nikilläni tätä kirjoittaa. Loin sitten uuden tunnuksen, koska Shrinkiin ei näemmä voi enää tunnuksetta kirjoittaa.

Kuten otsikko kertoo, olen kadottanut siskoni. Taustaksi kerrottakoon, että siskoni muutti opiskelupaikan takia pois kotoa jo 16-vuotiaana ja tällä hetkellä hän on 26-vuotias. Kotoa muuttamisensa jälkeen hänestä kuului aina vain vähenevissä määrin, kotona hän kävi vain jouluisin, mutta nykyään ei sitäkään. Viimeeksi näin hänet 2003 jouluna. Vähän tuon joulun jälkeen kävi ilmi se, mitä laihtuneesta ja arasta siskosta eniten pelkäsimmekin - sisko on huumekoukussa.

Siskosta kuului tuonkin jälkeen muutamaan otteeseen, kun hän otti erinäisiin sukulaisiin yhteyttä pyytäen rahaa "hammaslääkäriin" tai muuhun vastaavaan. Nyt on kuitenkin mennyt pari vuotta ilman minkäänlaista havaintoa siskostani. Puhelinnumeroa ei tietenkään ole mahdollista saada, enkä tiedä yhtään missä hän mahtaa tällä hetkellä asua, onko ylipäätään Suomessa.

Eniten kuitenkin raastaa perheen välinpitämättömyys siskosta. Tuntuu, että ketään ei jaksa oikein vaivata päätään hänen suhteensa, ikään kuin narkkarista ei pitäisi pitää huolta. Äitinikin kuulosti kovin välinpitämättömältä, kun tänään soitin hänelle ihan vain kysyäkseni, olisiko hän sattumalta kuullut siskosta jotain.

Itse kuitenkin olen viettänyt monia unettomia öitä miettien, missä siskoni mahtaa olla ja mitä hänelle mahtaa kuulua. Kuollut hän tuskin on, eiköhän siitä kuitenkin sana kiertäisi. Nyt olen kypsytellyt ajatusta siitä, että yrittäisin löytää siskoni. Mistä voisin lähteä hakemaan apua? Saako mikään taho luovuttaa siskoni tietoja, vaikka heillä olisikin jotain tietoa hänen voinnistaan ja olinpaikastaan? Sattuu ja surettaa hurjasti oman siskoni kohtalo, ja vielä enemmän se, miten häntä laiminlyödään perheen taholta. Haluaisin jotenkin edes pystyä ilmoittamaan hänelle, että kaipaan ja rakastan häntä suuresti.

[Dr.Diarrhea]

Elikkäs, jos olet huolissasi siskostasi ja pelkäät hänelle jotain ikävää tapahtuneen tai hänen olevan hengen tai terveyden vaarassa, niin voit ilmoittaa asiasta lähimmälle poliisilaitokselle. Sinulla toki pitäisi olla jotakin perusteluja mielipiteellesi eli lähinnä jtk konkreettista.

Tällöin asiasta tehdään ilmoitus ja asia tutkitaan. Mutta "mutta" tuleekin siinä vaiheessa, jos sisko ei ITSE halua antaa lähiomaisillekaan mitään yhteys- yms. tietojaan. Tällöin, jos siskosi on kunnossa, ei lähiomaisillakaan ole oikeutta saada tarkempia tietoja, PAITSI JOS SISKOSI TIEDOT OVAT JULKISIA. Silloinhan ne ovat julkisista rekistereistä ja kannoista kysyttävissä. Eli, jos siskosi yhteystiedot ovat salaisia tai esim. mallia Poste Restante, niin tulos voi olla heikko.

Tämä oli kuitenkin vain virallinen osuus, mielikuvitushan on noin muutoin rajana. Onnea etsintään!

[Crackle]

Elikkäs, jos olet huolissasi siskostasi ja pelkäät hänelle jotain ikävää tapahtuneen tai hänen olevan hengen tai terveyden vaarassa, niin voit ilmoittaa asiasta lähimmälle poliisilaitokselle. Sinulla toki pitäisi olla jotakin perusteluja mielipiteellesi eli lähinnä jtk konkreettista.

Eikö se sitten ole jo tarpeeksi konkreettista, että siskoni on kadonnut eikä kukaan omaisista tiedä hänen olinpaikastaan mitään?

[Dr.Diarrhea]

Eikö se sitten ole jo tarpeeksi konkreettista, että siskoni on kadonnut eikä kukaan omaisista tiedä hänen olinpaikastaan mitään?

En ala tässä pohtimaan rajoja konkretialle, koska se on aina tapauskohtaista. Sinuna ilmottaisin poliisille. Kerroin vain typistetysti, miten asia YLIPÄÄTÄÄN menee. En ehdollistanut tai vähätellyt hätääsi.

Otin tämän "tutkintakynnyksen"/ilmoituksen ottamisvastuun puheeksi, vaikka se hyvin alhainen usein on, koska sain tekstistäsi kuvan, että siskosi on pikku hiljaa omasta tahdostaan ollut pitämättä yhteyttä, jolloin voi syntyä kuva, ettei varsinaista akuuttia hätää olekaan. Yritin siis valottaa asian monet puolet.

[Crackle]

[quote="Dr.Diarrhea"][/quote]
Anteeksi, en tarkoittanut kommenttiani vittumaisen kuuloiseksi, halusin vain tietää, että onko huumeriippuvaisen siskon katoaminen tarpeeksi suuri syy ilmoittaa poliisille asiasta. Kiitos paljon ohjeistuksestasi, nyt ehkä tiedän taas askelen verran eteenpäin, että mitä voisin tehdä... Korkea kynnys se on tehdä yhtään mitään, mutta toivon, että uskaltaisin.

[Dr.Diarrhea]

Korkea kynnys se on tehdä yhtään mitään, mutta toivon, että uskaltaisin.

Korkea varmasti. Koitahan saada joku tukihenkilö itsellesi, joku joka asiasta tietää ja ymmärtää sinua, ja joka osaa tarpeen tullen pitää puoliasi. Poliisi voi, kuten kuka tahansa meistä, olla joskus tyly tai sydämettömän oloinen - oikeastaan samalla tavalla kuin lääkärikin tai muu viranomainen. En sano, että sinun pitäisi hätääsi liioitella, mutta jotain siihen suuntaan kuitenkin.

Ja vielä, mitä pikemmin ilmoitat, sen helpompaa se sinulle on. Tsemppiä!

[mustaenkeli]

Itse ainakin silloin joskus 15-vuotiaana kaivoin biologisen isäni yhteystiedot esille marssimalla lähimpään maistraattiin ja kerroin, että nyt tartteis saaha tämmösen henkilön yhteystiedot osoitteineen päivineen. Pyysivät kaipaamani henkilön henkilötunnuksen kokonaisuudessaan, jonka annoin asianmukaisesti ja kas, johan löytyi faija ja tapasinkin tämän sitten reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen....
Nyt pitäis vissiin kohta taas kaivaa faija esille.

[nowaysis]

Heippa Crackle!

Vaikka oma tilanteeni ei ihan vastaava olekaan, tiedän sen, että usein perheenjäsenille on todellakin paljon helpompaa olla välinpitämättömiä. Tiedät varmaan itsekin, kuinka rankkaa on huolehtia(mielessään) toisesta jatkuvasti, miettiä onko vielä elossa, missä päin maailmaa ja missä kunnossa. Harvoin huumeriippuvainen pystyy ns. terveisiin ihmissuhteisiin, jossa huomioitaisiin molempien osapuolten tunteet, oli kyseessä sitten perheenjäsen tai ystävä. Addiktio hakkaa 6-0 ajatuksen mahdollisesta murheesta, jota narkkari voi läheistensä ajatella kokevan.

Välinpitämättömyys on siis suojakeino, viimeinen keino yrittää pitää oma maailma koossa. Täydellinen kyvyttömyys tehdä mitään sen eteen, että saisi toisen lopettaamaan huumeiden käytön, on jo tarpeeksi rankka tunne sinänsä. Kaikki eivät kestä jatkuvia pettymyksiä, joilta narkomaanin kanssa tekemisissä oleva ei voi välttyä.

Mitä aiot tehdä, jos löytäisit siskosi? Olethan varautunut myös siihen, ettei hän välttämättä ole erityisen innostunut myötätunnostasi ja halustasi auttaa..

Valitettavasti aikuiset ihmiset saavat halutessaan kadota miten tykkäävät eikä pakkohoito tule kyseeseenkään 99% tapauksissa.

Vilpittömästi toivon sinulle kuitenkin voimia etsinnöissäsi, mitä sitten tuletkaan löytämään. Jos haluat jutella enemmän yv:nä omalla nikilläsi tai anonyyminä niin feel free

[Vihtahousu]

Nyt pitäis vissiin kohta taas kaivaa faija esille.

Ai niinQ naikkaria varten? Itse en ole vielä päättänyt kutsuisinko sen omiin naamiaisiini, jos semmottisii ikinä tuleekaa.

[mustaenkeli]

Nyt pitäis vissiin kohta taas kaivaa faija esille.

Ai niinQ naikkaria varten? Itse en ole vielä päättänyt kutsuisinko sen omiin naamiaisiini, jos semmottisii ikinä tuleekaa.

Eijjeijei. Sitä äijää en kyllä yksiinkään naamiaisiin kutsuis. Osaa rähistä muistikuvani mukaan ihan riittävän hyvin. Ei, lähinnä mielenkiinnosta kai kaivaisin, vaikka tuskin tuo viimenäkemästä ainakaan yhtään parempaan suuntaan ois muuttunu....
Toistaseks ei oo löytyny riittävän hyvää syytä paiskatakseni äijää postikortilla. Vuos sitte meinasin pistää 50-vuotisonnittelukortin, mutta eihän sekään enää oo ajankohtasta.

[Crackle]

[quote="nowaysis"][/quote]

Todella... Se tuntuukin niin suunnattoman pahalta, miten "helppoa" se loppujen lopuksi on sulkea joku niinkin läheinen ihminen kokonaan pois ajatuksistaan. Mutta vaikka siskoni kuitenkin olisi narkkari, niin jotenkin silti tuntuu, että hän varmasti olisi siitä edes pienen hetken onnellinen, jos huomaisi, että häntä todella kaivataan... Tai sitten ei. Olen käyttänyt viime aikoina paljon aikaa siihen, että olen etsinyt netistä tietoa hänen käyttämänsä huumeen vaikutuksista ja vaaroista, ja sitä enemmän tuntuu, että haluaisin pystyä tekemään jotain ennen kuin on auttamattomasti liian myöhä. Konkreettisesti en ole kuitenkaan päässyt sen pidemmälle kuin Irti Huumeista -sivustolle harkitsemaan, josko ottaisin heihin yhteyttä ja pyytäisin apua. Pettymys itseäni kohtaan on kova, kun en ole vieläkään tehnyt mitään, ja vielä kovempi, kun huomaan edelleen unohtavani siskoni ajoittain kokonaan. Joka päivä ajatus hänestä kuitenkin pyörii mielessä, eräänä päivänä luulin jopa törmääväni häneen kaupungilla, kun vastaan käveli sen näköinen tyttö, mikä hän oli silloin joskus kotoa lähtiessään...

Minä en todella tiedä, mitä tekisin jos löytäisin siskoni. Ensiksi haluaisin yrittää vaikka soittaa tai lähettää kirjeen tai jotain... Tapaaminen tuntuisi liian pelottavalta, juuri sen mahdollisen torjumisen ja pettymyksen takia. Muutenkin tuntuisi jännittävältä tavata sisko, jota ei ole juuri nähnyt vuosiin, vaikka tilanne olisi aivan normaalikin! Eniten haluaisin kuitenkin vaan tietää, missä hän on. Saisi pienen osan pahasta olosta hälvenemään.

Tiedän kuitenkin sen, että minulla ei ole oikeutta eikä kykyä pakottaa ketään hoitoon tai lopettamaan aineiden käytön... Pelko siitä, että sisko haluaisi vaan palata omaan elämäänsä unohtaen minut tai vaihtoehtoisesti haluaisi hyötyä minusta vain rahallisesti, on myös isona aitana tässä edessä. Tuntuu vaan olevan liikaa esteitä edessä :/

Kiitos kuitenkin kommenteistasi, oli mukavaa huomata, että joku saattaa tietää, miltä tämä oikeasti tuntuu. Toivottavasti pystyisin mahdollisimman pian oikeasti tekemään jotain.

[RolloTomasi]

miltä tämä oikeasti tuntuu.

No, So Easy, missä lienet?

[Dr.Diarrhea]

Kohta tulee muuten kyttäteeveessä aiheesta. Telkku.comissa seuraava alustus: "Omaiset ja poliisi voimattomia, jos joku päättää kadota omasta tahdostaan."

[Riemumieli]

Asia lienee niin, että kadota voi jos siltä tuntuu eikä kukaan löydä suuresta maailmasta. Poliisi tutkii asiaa vain rikoksen näkökulmasta eli jos sellaista ei ole tapahtunut, tutkinta päättyy. Ja koska poliisilla on paljon muutakin kuin ihmisten etsiminen, tekeminen on tuskin erityisen intensiivistä. Ainahan on olemassa etsivätoimistoja, mutta ne ovat varsin tyyriitä.

Pienenä moraalisena piikkinä toteaisin, että pitäkää sukulaissuhteistanne huolta ja huolehtikaa sukulaisistanne. Pienet riidat on syytä haudata ennen kuin on liian myöhäistä, sillä sen jälkeen harmittaa, mutta turha on itkeä kun paskat ovat jo housussa.

[PerttiMakimaa]

Minulla yksi (naispuoleinen) ystävä teki samanlaisen katoamistempun pk-seudulle. Kukaan entisistä kavereista ei ole vuosiin kuullut koko ihmisestä.

Toki voihan olla niin, että hän löysi uuden täydellisemmän elämän. Mutta jotenkin epäilen ettei pohjois-Helsingin lähiöistä keskiverrosti elämän laajakaistalle pompata. Todistakaa minut vääräksi.

[EveryWoman]

miltä tämä oikeasti tuntuu.

No, So Easy, missä lienet?

Shrink-osastoon vain asiallisia kommentteja, kiitos. Jos sinulla on jotakin hampaankolossa Easyn suhteen, lähetä hänelle meili sen sijaan että offtopiccaat tuollaisia käsittämättömyyksiä (en ymmärrä, miten tuo kirjoittamasi edes liittyy So Easyyn) jonkun oikeasti hädässä olevan aloittamassa ketjussa.

Aloittajalle minulla ei ole muuta annettavaa kuin paljon myötätuntoa. Kovin on vaikean oloinen tilanne. Varmaan sekin ainakin tilapäisesti helpottaa, että voi purkaa sydäntään ja tuntemuksiaan. Täälläkin joku hyväsydäminen jo tarjosi keskusteluapua. Suosittelen. Jaksamista!