Kitinä

Joopasejoo, kävin tänään siellä haastiksessa puoltoista tuntia. Oli erilaisia koetilanteita leikkiasiakkaiden kanssa ja ihan hirveää tenttausta kahden tyypin toimesta. En oikeasti tiedä yhtään miten meni. No ei ihan paskasti varmastikaan mutta kaikki siitä eteenpäin on aivan yhtä mahdollisia, en ottanut selvää. Kauhee ahistus jäi päälle ja nyt en tiiäkkään haluanko sitä työtä. Varsinkin kun viikonloppuvapaata voi kuulemma odotella maksimissaan kerran kuussa. En tiiä yhtään, nyt on sellainen fiilis että jos saisinkin sen paikan niin en ota. Voi vittulanväki sentään.

Georgina kirjoitti: Voi vittulanväki sentään.

Ahaa, eli siellä on sellainen meininki. Miten muuten on puheluiden seuranta jne.? Tuo on hiukan semmonen työ, että jollei hittoakaan kiinnosta siellä olla niin tulosta ei synny.

En tekisi tätä hommaa itse missään muussa firmassa kuin tässä missä itse nyt olen. Lyhyet työpäivät, lauantait vapaaehtoisia (nyt tosin mulle ei ole kun pitää olla avaamassa ovia sun muuta, mutta lauantait on helvetin tuottoisia, joten mikäs siinä pari tuntia kökkiä) eikä puheluita seurailla esim. kelloilla sun muuta = ei hengitetä niskassa kokoajan.

Rouva Pupu kirjoitti:

Georgina kirjoitti: Voi vittulanväki sentään.

Ahaa, eli siellä on sellainen meininki. Miten muuten on puheluiden seuranta jne.? Tuo on hiukan semmonen työ, että jollei hittoakaan kiinnosta siellä olla niin tulosta ei synny.

En tekisi tätä hommaa itse missään muussa firmassa kuin tässä missä itse nyt olen. Lyhyet työpäivät, lauantait vapaaehtoisia (nyt tosin mulle ei ole kun pitää olla avaamassa ovia sun muuta, mutta lauantait on helvetin tuottoisia, joten mikäs siinä pari tuntia kökkiä) eikä puheluita seurailla esim. kelloilla sun muuta = ei hengitetä niskassa kokoajan.

Siis se on kaupassa tapahtuvaa liittymä ja puhelinten myyntiä, ei puhelimen välityksellä siis ollenkaan. Ja ne kaupat on auki 7 päivää viikossa... Kyllä mä tajuan että ne halus testata mun paineensietokykyä, tässäpä nähdään että ei se taida kovin kaksinen olla. Melko ahistus tästä tilanteesta kyl, en mä taida sitä duunia ottaa. (ja siihen liittyen sitten melko luuseri olo)

Työhaastatteluista puheen ollen: en vissiin sitten selvinnyt edes haastatteluun hakemaani paikkaan. Vähän vituttaa, mutta tuskin ne kuitenkaan olisivat maksaneet mulle tarpeeksi. Ei oikein tässä elämäntilanteessa tee mieli vaihtaa huonommin palkattuun työhön, vaikka sisällöllisesti ehkä olisikin mielekkäämpi.

killkill kirjoitti:Työhaastatteluista puheen ollen: en vissiin sitten selvinnyt edes haastatteluun hakemaani paikkaan. Vähän vituttaa, mutta tuskin ne kuitenkaan olisivat maksaneet mulle tarpeeksi. Ei oikein tässä elämäntilanteessa tee mieli vaihtaa huonommin palkattuun työhön, vaikka sisällöllisesti ehkä olisikin mielekkäämpi.

Tossa palkassa on sellainen pointti että vaikka sä vaihtaisit huonommin palkattuun niin aika äkkiä se pohjapalkka alkaa nousemaan erilaisista lisistä.
Mulle tuli sieltä alkosta kans sähköpostia että niillä ei kiinnosta, ei perusteluja.

Hitto kun tietäis mitä haluaa tehdä. Eikö joku vois kertoa sen valmiiksi? vai pitääkö alkaa opiskella jotain?

No nyt mä hain tähän http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi ... or=6956430

Luulen että tykkäisin. Koitin pistää enempi persoonaa peliin kuin viimeksi Sain muuten sen duunin jota viimeksi hain, en vaan sitten halunnutkaan sitä. Taidanpa taas ihan omaksi iloksi tähän laittaa tuon hakemuksen...

Hei!
Löysin tiedon teillä avoimena olevasta työpaikasta mol.fi sivustolta, ja uskoisin olevani sopiva tehtävään. Olen 27- vuotias nainen ja työskentelen tällä hetkellä hevosalalla. Koulutukseltani olen ratsastuksenohjaaja. Vaikka hevosala on ollut minulle aina se oma juttu, olen päättänyt jättää sen aktiiviseksi harrastukseksi oman pikkutallin rakentamisen myötä ja etsiä työelämään uusia haasteita. Toivoisin myös löytäväni työn jossa minulla olisi nykyistä säännöllisempi työaika. Olen jo aikaisempina vuosina haaveillut aulaemännän tehtävistä, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet vartijakoulutuksen puutteeseen jota avoimissa tehtävissä on usein edellytetty.

Olen avoin ja ulospäin suuntautunut ja minusta on mukavaa työskennellä erilaisten ihmisten parissa. Koen helpoksi ottaa kontaktia myös uusiin tuttavuuksiin. Olen kasvanut kaksikielisessä perheessä ja keskustelu englanniksi on yhtä luontevaa kuin suomeksikin. Ruotsia olen toki opiskellut niin peruskoulussa kuin lukiossakin mutta sen sujuvuudessa on toivomisen varaa. Omaan perus ATK-taidot ja pystyn käyttämään yleisimpiä ohjelmia.

Työskentely ratsastuksenohjaajana sekä tallimestarina on opettanut toimimaan monien erilaisten ihmisten kanssa ja etsimään aina asiakkaalle sopivinta ratkaisua. Olen myös tottunut olemaan vastuussa suuristakin kokonaisuuksista ja asiakaskunnasta. Kiire työssä ei ole minulle vierasta ja pidän siitä että tekemistä riittää.

Tarjoamanne työpaikka kiinnostaa minua kovasti ja toivoisinkin että voisin tulla käymään työhaastattelussa. Liitän mukaan CV:n ja kuvani.

Yks juttu vaan tuli mieleen ehkä turhaan kyllä varoittaa, että hyvin ulospäinsuuntautuneelle ihmiselle nuo hommat saattaa kyllä olla tylsiä. Jos siis kaipaa työkavereita ympärille, kun aulapalveluhenkilö on useinkin ainoa työntekijä koko aulakerroksessa, esim. mä olen, mutta mulle sopii paremmin kuin hyvin, että saan olla rauhassa. Se puhelimessa ja vieraita vastaanottaessa kommunikointikin on hyvin lyhyttä, sitä kiitosta ja olkaa hyvää lähinnä.

Ei se mitään... Tulevan työnantajan mieliksi sen siihen kirjoitin. Ihana olis kun sais olla töissä rauhassa eikä tarvis jankata kaiken maailman idioottien kanssa.

Kieltäydyin juuri kutsusta osallistua kunniajäsenenä paneelikeskusteluun Wienissä (matka ja majoitus maksettu), koska minua kammottaa ajatus olla parrasvaloissa suuren yleisön edessä, ja myös ajatus lähteä tosta vaan toiseen kaupunkiin keskenäni ja vielä näin lyhyellä varoitusajalla (4 viikkoa).

(Perustelin sanomalla ettei minulla olisi siellä paljoakaan sanottavaa, enkä ole tehnyt "comebackia" kuten kutsussa väitettiin.)

Jäi aika riittämätön olo.

NegaDuck kirjoitti:Kieltäydyin juuri kutsusta osallistua kunniajäsenenä paneelikeskusteluun Wienissä (matka ja majoitus maksettu), koska minua kammottaa ajatus olla parrasvaloissa suuren yleisön edessä, ja myös ajatus lähteä tosta vaan toiseen kaupunkiin keskenäni ja vielä näin lyhyellä varoitusajalla (4 viikkoa).

(Perustelin sanomalla ettei minulla olisi siellä paljoakaan sanottavaa, enkä ole tehnyt "comebackia" kuten kutsussa väitettiin.)

Jäi aika riittämätön olo.

Vähän itseluottamusta hyvä mies!

Elppis kirjoitti:Vähän itseluottamusta hyvä mies!

... ja nyt tuli onneksi toinenkin tekosyy: wanhoilla hyvillä tutuillani on juuri samaan aikaan avioliittonsa 10v juhlat johon minut on kutsuttu.

Mitä itseluottamuksella tekee? Se olisi kuitenkin vain ylpeyttä ennen lankeemusta.

NegaDuck kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Vähän itseluottamusta hyvä mies!

... ja nyt tuli onneksi toinenkin tekosyy: wanhoilla hyvillä tutuillani on juuri samaan aikaan avioliittonsa 10v juhlat johon minut on kutsuttu.

Mitä itseluottamuksella tekee? Se olisi kuitenkin vain ylpeyttä ennen lankeemusta.

Peräänkuulutan kohdallasi : cojones, ja hiukan crediitin antoa itselleen jo tehdystä työstä. Saavutuksistaan saa olla ylpeä, ja äijäl kyll ois ollut mielestäni annettavaa sinne paneeliin..

Haemaeraemies kirjoitti:Peräänkuulutan kohdallasi : cojones, ja hiukan crediitin antoa itselleen jo tehdystä työstä. Saavutuksistaan saa olla ylpeä, ja äijäl kyll ois ollut mielestäni annettavaa sinne paneeliin..

Jep. Pyörrä nyt sanasi ja mene keskustelemaan. Tiedä millaisen vaikutuksen saat aikaiseksi toisiin ihmisiin ja millaisia ihmetekoja he päätyvät vielä tekemään sinun innoittaminasi, puhumattakaan siitä millaisia misuja saatat saada ihan vahingossa faneiksi kun näkevät millainen maanläheinen ja hyvä tyyppi olet.

No kiitos, mua piti vaan näköjään vähän työntää hunajaisilla kumihanskoilla sinne päin. Nyt on jo lennot varattuna.

NegaDuck kirjoitti:No kiitos, mua piti vaan näköjään vähän työntää hunajaisilla kumihanskoilla sinne päin. Nyt on jo lennot varattuna.

Hyvä hyvä, noin sitä pitää. Mukavaa reissua, Wien on kuulemma ihan kiva kaupunki. Plus tuollainen näyttää hyvältä sun cv:ssä

Kiitosta. Enkä edes tajunnut että tämä on jotain sellaista jonka voi laittaa CeeVeehen.

Oli hiano reissu. Itävaltalaiset ovat rentoa ja välittömän ystävällistä väkeä. Pystyin juttelemaan heidän kanssaan itseäni kiinnostavista asioista ilman että kukaan leimasi minua dorkaksi / whinettäjäksi tai sai "pakottavan vessahädän". Voi sitä sosiaalisen hyväksynnän määrää! Tytötkin ovat niin nättejä ja ystävällisiä. Eivät esim. käännä päätään pois nenäänsä nyrpistäen kun heitä vahingossa vilkaisee. Suomi tuntui palattuani suorastaan vihamieliseltä.

No, enköhän kohta taas totu tähän meininkiin täällä...

^Käyttäydytkö itse vapautuneemmin tai muten eri tavalla, kun kyseessä olivat täysin vieraat ja ihan erimaalaiset ihmiset? Jos se onkin ihan pienenpieni hienosäätöasia?

^ Voi olla. Mutta tähänastisten yritysten perusteella tuntuu vähän siltä että maasta toiseen muuttaminenkin olisi pienempi urakka kuin aivojen hienosäätö sisälähtöisesti.

No niin, kahteen mielenkiintoisen oloiseen paikkaan taas työhakemus jätetty. Valitettavasti vaan ainakin 200 muuta lienee tehnyt saman joista 60 % on merkonomeja tai tradenomeja tai jotain... Huomenna vielä soitan noihin perään. Kävin tässä kuukausi sitten yhdessä haastattelussakin joka meni tosi hyvin ja tykkäsivät minusta mutta juuri edelleni kiilasi joku kansainvälisen kaupan tradenomi kun pätevämpi pitää kuulemma palkata. Pöh. Aikoivat pitää mielessä seuraavia tehtäviä ajatellen mutta mitään ei ole sen jälkeen kuulunut, kerran vaan soittivat että älä heitä kirvestä kaivoon. No putoaa kai se sinne itsestään kohta jos ei ala jotain löytymään.

no ei, tänään ok työpäivä kun olin esimiehen kanssa. Silloin tuntuu että vois kai tätä vaikka jaksaakin hetken kun jotain parannuksia on saatu. Silloin kun olen toisen työkaverin kanssa alkaa tuntua että nyt soitan jos ne vaikka ottais mut takaisin sinne pesulaan. Vitunmoisen rasittavaa kun töissä on muutenkin minuuttiaikataulu niin toinen tekee ihan epäloogisesti ja puuhailee. Vaikka häntä ei palkaton ylityö vaivaiskaan niin mua vaivaa!

Luin muuten tuon puolisen vuotta sitten kirjoittamani hakemuksen uudelleen. Tuossakin hommassa harjoitus näkyy tekevän metsurin, omasta mielestäni olen nyt kirjoittanut paljon paremman! Tosin tuo paineensietokyky vois tulla selkeämminkin mainittua, pitääpä muistaa.

Haha! Oli ihan pakko kaivaa tämä esiin! Vaikka nykyäänkin tuntuu että on joskus turhan kiire niin ei kyllä mitään verrattuna noihin 6 vuoden takaisiin tunnelmiin. Hauska lukea vanhoja ketjuja, toivottavasti muutkin on saaneet elämää eteenpäin tämän ajan mietteistä!

Sanoin itseni loppujen lopuksi hevosalan hommista irti, tein viikon puhelinmyyntiä ja rupesin työttömäksi puolen vuoden ajaksi, sinä kesänä ehti hyvin rakentaa Ja sitten pääsin nykyiseen paikkaan toimistosihteeriksi, homma on mukavaa ja leppoista ja palkka on lähes tuplaten mitä hevosalan hommissa. Talo ja oma talli on valmiit (jos nyt omakotitalo on koskaan valmis), mies on edelleen ihana ja talous kunnossa. Näin ne hommat etenee

Kiire painaa päälle. Olen mennyt niin monta viikkoa kun muistan aika äärirajoilla, muutamat pakkovapaat eivät ole enää riittäneet palautumiseen. Onenksi lomaan ei ole enää kovin pitkästi. Työteho alkaa olla mitä on, kun ei keskittymiskykyä löydy enää nimeksikään. ja sekös syö. Kotona on kaikki mullinmallin ja heikunkeikun, ja sillekään ei taas oikein mitään ehdi tällä viikolla tekemään. Ihokin on ihan huonona liian vähästä nukkumisesta ja kökköravinnosta, harmittaa kun päästää itsensä tähän kuntoon. Sekin harmittaa, ettei ehdi näkemään tärkeitä ihmisiä, tai sitten kun ehtisi aikataulullisesti on niin jumissa ja poikki, ettei jaksa. Loma tulee kyllä todellakin tarpeeseen.

Jakson plussana voisin sanoa, että olen vihdoin oppinut ajamaan autoa! Siis korttihan mulla on ollut yli 10 vuotta, mutta nyt olen rohkaistunut kuskina niin, että pystyn yksin ja itsenäisesti siirtymään paikasta toiseen ilman kohtuutonta stressiä ja jännäystä. Tää on mulle ihan superiso juttu, koska olen aiemmin kokenut suurta riittämättömyyttä ja painetta siitä, että en aja autoa. Nytpä ajan, hah!

Georgina kirjoitti: Sanoin itseni loppujen lopuksi hevosalan hommista irti, tein viikon puhelinmyyntiä ja rupesin työttömäksi puolen vuoden ajaksi, sinä kesänä ehti hyvin rakentaa Ja sitten pääsin nykyiseen paikkaan toimistosihteeriksi, homma on mukavaa ja leppoista ja palkka on lähes tuplaten mitä hevosalan hommissa. Talo ja oma talli on valmiit (jos nyt omakotitalo on koskaan valmis), mies on edelleen ihana ja talous kunnossa. Näin ne hommat etenee

Kadehdin ihmisiä joilla on munaa tehdä noin, siis jäädä työttömäksi ajatuksella "kyllä se sit siitä". Minä en uskalla. Ainakaan vielä. Kyllä tämä vaihtoehto on pyörinyt mielessäni jo pitemmän aikaa. Työttömyysaikani käyttäisin hyödyllisesti kuten sinäkin. En kuitenkaan rakentais vaan menisin takasin koulun penkille. Esim. hitsaajan paperit vois olla hyvät.

Viimeiset 2 vuotta n 50% liikaa työkuormaa. Sitä ennen vuosi työkuorma oli ok. Sitä ennen 7..8 vuotta 20...40% liikaa töitä.
Ois pitänyt vaihtaa jo 8 vuotta sitten työpaikkaa.
Nyt lupaillaan menon normalisoituvan ens kuun aikana. Toivottavasti!
Jo nyt on oma elämä kärsinyt liikaa - ! perkele ! - aivan liian monta vuotta. Yritä nyt tässä sitten panostaa parisuhteeseen ja omaan taloon..

annepa kirjoitti: Kadehdin ihmisiä joilla on munaa tehdä noin, siis jäädä työttömäksi ajatuksella "kyllä se sit siitä".

Kyllä mäkin vatvoin sitä monta kuukautta. Lopullinen päätös edellytti, näin jälkikäteen tarkasteltuna, jonkinasteista itselleen valehtelua Mutta elämä on sellaista että kyllä se siitä jotenkin kuitenkin suttaantuu! Mua ei kaduta tuo päätös yhtään ja kannustan kaikkia paskassa työssä olevia samaan. Perkele, se on vaan työtä ja rahaa, ei sen takia kannata elämäänsä pilata. (niinkö huono, stressaava työ usein tekee)

Mulla meni tuolloinkin hyvin, oletin olevani 3 kk karenssissa. Toki sävelsin työkkyyn selityksen siitä että en voi tehdä hevosalan töitä enää kun selkä ja ranteet hajoaa ja työpaikka on paska, työajat ei pidä kutiaan ja esimies on natsi. Puhelinmyynnistä sanoin ettei sitä kannata tehdä koska tuntipalkka on naurettava. Soitin sinne sitten parin kuukauden päästä että milloinhan sitä rahaa uskaltais odotella niin sanoivat että sitä on sulla täällä jo jemmassa tilinumeron puuttuessa, sut on alunperinkin todettu työttömäksi! Liekö vaikuttanut asiaan että olin jo oma-aloitteisesti hakenut työkkärin järjestämällä vartijakurssille. (jonne pääsinkin mutten menny ko sain nämä työt)

Vaikka joskus haalaankin itselleni liikaa hommaa ja elämä tuntuu hankalalta niin vähintään yhtä usein hommat menee niin helposti putkeen että aivan hävettää