Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
mustanikki

Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

Minulla on ystävätär, joka projisoi negatiiviset tunteensa, pahan olonsa ja pelkonsa muihin "demonisoimalla" heidät. Hän pitää muita ihmisiä vastuullisena omasta pahasta olostaan ja tunteistaan. Itse asiassa kaikista tunteistaan. Tämän hän perustelee sanomalla, että kun hän pitää muista huolta, heidän pitäisi pitää huolta hänestä. Hän käyttää jopa termiä "paha" toisista ihmisistä, jotka muka eivät välitä hänen tarpeistaan ja tunteistaan ja siksi loukkaavat häntä tahallaan.

Äitiyteen kuuluu lapsista huolehtiminen. Se on kasvattamista. Mutta toisten aikuisten kautta eläminen on minusta läheisriippuvaisuutta, joka voi saada tukahduttavia piirteitä. Huolestuttavaa on myös se, että hän ei ota vastuuta omista tunteistaan ja mielialastaan, vaan vaatii ympäristönsä kantamaan vastuun ja mahdollisen syyllisyyden niistä. Minusta tämä ei ole tervettä.

Minusta todellinen rakkaus alkaa ihmisestä itsestään, siitä että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin hän on huonoine ja hyvine puolineen eli omaa terveen itsetunnon ja henkisen tasapainon. Ns. terve itsekkyys ja omista tarpeistaan huolehtimien on äidillekkin tärkeää, jotta kykenee ammentamaan muille rakkauttaan ja huolenpitoaan.

Tosin olen huomannut, että suurin osa ihmisistä pitää yllä läheisriippuvaisia kuvioitaan toteuttamalla niitä parisuhteissaan hankkimalla kumppanikseen ihmisen, jonka kautta voi toteuttaa muka-vahvuuttaan sekä pitää yllä epäterveitä rooleja, jotka kenties on omaksunut jo lapsuudessaan.

Minusta on aina yhtä järkyttävää huomata, kuinka rakkaus voi olla joillekkin vallan väline ja suhde kuin sotatanner, jossa psykologinen sodankäynti voi saada sadomasokistiset suhteet.

Onko teillä kokemusta siitä, että teitä tai läheisiänne olisi "emotionaalisesti terrorisoinut" läheisriippuvainen yksilö, joka elämällä muiden kautta, kuvittelee tekevänsä heille palveluksen ja kun he eivät ole tähän "samettiseen sadismiin" suostuneet, "demonisoinut" heidät ja sen jälkeen solvannut heitä selän takana levittäen valheita yms.?
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Kuulostaa oudolta. Ja taas siltä ettei ko. ystävättärellä ole itseluottamusta ollenkaan.

Itse voin myöntää sen, että joskus tulee noorattua omat virheet / puutteet, ja keksimällä tekaistuja tekosyitä ettei tarvitsisi ajatella tätä ns. omana heikkoutena. Ehkä tämä sama piirre on vain mennyt liiallisuuksiin?

Mä taidan olla aika "paha" ihminen, koska tollasessa tilanteessa aloittaisin riidan. En kestäisi.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
swirl
Kitisijä
Viestit: 2468
Liittynyt: 12.06.2007 10:14

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja swirl »

Kuulostaa jotenkin tutulta… Mun lähipiiriini kuuluu henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hänen mielestään hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Hän on hyvä ihminen ja toiset pahoja ja pyrkivät vain vahingoittamaan häntä. Jos joku arvostelee häntä, on se joko kateutta tai ilkeyttä. Hän on mielestään kaunis, lahjakas ja poikkeuksellisen älykäs – ainutlaatuinen – eikä vaivaudu piilottamaan tätä. Hän joutuu yleensä ennemmin tai myöhemmin riitoihin kaikkien kohtaamiensa ihmisten kanssa, mikä johtuu muiden pahuudesta eikä missään nimessä hänestä. Hänen käyttäytymisensä meitä läheisiä kohtaan on röyhkeää; hän saa sanoa pahasti kenelle vain, mutta auta armias, jos hänelle sanotaan jotain poikkipuolista.

Ympäristön manipulointi on mennyt jopa niin pitkälle, että hän on yrittänyt vahingoittaa itseään. Ikävä kyllä me muut näemme tilanteen niin, että hän haluaa viestittää meille, että jos asiat eivät mene hänen päänsä mukaan, hän voi tehdä myös näin. Tilanne on aika sietämätön, mutta ikävä kyllä sukulaisiaan ei voi valita.

Täältä löytyy aika hyvä kuvaus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Pyry-Matias

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

swirl kirjoitti:Täältä löytyy aika hyvä kuvaus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Olen joskus lukenut vastaavia taudinkuvauksia. Mielenkiintoinen aihe kaiken kaikkiaan. Monia piirteitä löytyy itse kustakin ainakin ajoittain. Juuri työelämässä menestyvät tai ainakin siihen pyrkivät sopivat minunkin mielestä parhaiten annettuun muottiin.

Mä löysin kuvauksesta itsestäni tiettyjä piirteitä, jotka eivät ole läheskään aina vallitsevia, vaan ilmenevät tietyissä tilanteissa, tiettyjen henkilöiden seurassa. Muistanko väärin, ettei kaikkien "kriteereiden" tarvitse täyttyä ja useimmiten näin onkin vai oliko se juuri päinvastoin?

"Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta"

- Tämä jäi mietityttämään ehkä eniten. Työelämän menestyjä ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan työssään pysyvästi tavoitteellinen??? Ristiriitaista. Sitten nämä mainitut tunteet, aika äärimmäistä, jos ei niihin kykene. Kai sairastunut osaa peittää tämän puolensa ja siten se ei aina tule esiin...mene ja tiedä.
mustanikki

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

swirl kirjoitti:Kuulostaa jotenkin tutulta… Mun lähipiiriini kuuluu henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hänen mielestään hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Hän on hyvä ihminen ja toiset pahoja ja pyrkivät vain vahingoittamaan häntä. Jos joku arvostelee häntä, on se joko kateutta tai ilkeyttä. Hän on mielestään kaunis, lahjakas ja poikkeuksellisen älykäs – ainutlaatuinen – eikä vaivaudu piilottamaan tätä. Hän joutuu yleensä ennemmin tai myöhemmin riitoihin kaikkien kohtaamiensa ihmisten kanssa, mikä johtuu muiden pahuudesta eikä missään nimessä hänestä. Hänen käyttäytymisensä meitä läheisiä kohtaan on röyhkeää; hän saa sanoa pahasti kenelle vain, mutta auta armias, jos hänelle sanotaan jotain poikkipuolista.

Ympäristön manipulointi on mennyt jopa niin pitkälle, että hän on yrittänyt vahingoittaa itseään. Ikävä kyllä me muut näemme tilanteen niin, että hän haluaa viestittää meille, että jos asiat eivät mene hänen päänsä mukaan, hän voi tehdä myös näin. Tilanne on aika sietämätön, mutta ikävä kyllä sukulaisiaan ei voi valita.

Täältä löytyy aika hyvä kuvaus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Jäiks, kirjoituksesi ja postaamasi linkki herättivät ajatusta siitä, että ystättärelläni olisi vastaavia oireita. Tosiasia on, että hän on oikeasti kaunis, sutjakka ja hyvätuloinen uranainen, jolla kolme upeaa lasta ja kiva avomies. Hänellä on siis kaikki hyvin, ellei jopa keskimääräistä paremmin. Siitä huolimatta hän käyttäytyy kuin teiniprinsessa, saa omituisia raivokohtauksia, solvaa ihmisiä ja valehtelee takanapäin asiat itselleen parhaiten sopiviksi.

Uskomattominta tässä on se, että hän, aikuinen nainen heittäytyy uhriksi. Mikä siihen oikein on syynä? Ehkäpä juuri tuo Elppiksen ehdottama huono itsetunto. Mielessäni kävi myös raskaudenjälkeinen masennus, mutta kun hän käyttäytyy samalla tavalla vielä 1,5 v synnytyksen jälkeen, on selitys kaikkea muuta kuin todennäköinen.

En vain kykene ymmärtämään sitä, että ihminen, jonka olen ala-asteelta asti tuntenut, on muuttunut tuollaiseksi. Ystävänä tunnen myös vastuuta ja huolta, vaikka hän mustaa mainettani selkäni takana. Hän yritti jopa panetella minua muille hyville ystävilleni tekstiviesteillä, mutta he lopettivat sen alkuunsa.

Olen päättänyt pestä käteni ja olla enää ottamatta vastuuta hänen tilanteestaan. En toivo hänelle mitään negatiivista, mutta annan karman lain hoitaa homman: sitä niittää, mitä kylvää. Jos levittää valheita ja epäsopua ympärilleen, saa sitä takaisin kolminkertaisen määrän.
Avatar
swirl
Kitisijä
Viestit: 2468
Liittynyt: 12.06.2007 10:14

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja swirl »

Pyry-Matias kirjoitti:Muistanko väärin, ettei kaikkien "kriteereiden" tarvitse täyttyä ja useimmiten näin onkin vai oliko se juuri päinvastoin?
Mun käsittääkseni ei tarvi kaikkien täyttyä. Tää on mulle vielä aika uusi asia, joten en voi itseäni expertiksi kutsua. Yritän opetella ymmärtämään ja sietämään, koska lähisukulaisen ollessa kyseessä en voi vain pestä käsiäni vaikka usein mieli tekeekin. Olen yrittänyt lueskella aiheeseen liittyvää keskustelupalstaa, mutta - kuten kaikki keskustelupalstat - se on täynnä lähinnä sontaa.
Chap

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja Chap »

Pyry-Matias kirjoitti:"Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta"

- Tämä jäi mietityttämään ehkä eniten. Työelämän menestyjä ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan työssään pysyvästi tavoitteellinen??? Ristiriitaista. Sitten nämä mainitut tunteet, aika äärimmäistä, jos ei niihin kykene. Kai sairastunut osaa peittää tämän puolensa ja siten se ei aina tule esiin...mene ja tiedä.
Mun ymmärtääkseni tämä selittyy sillä, että naristilla on pohjimmiltaan tarve tulla ihailluksi ja ihailua saa "menestymisen" kautta. Narsistilla ei siten ole omia pysyviä tavoitteita vaan ne mitkä hänen esimiehensä / organisaatio hänelle asettavat. Narsistilla ei myöskään ole pysyviä arvoja, vaan menestymisen eteen voi tehdä mitä vaan mikä on juuri siinä ympäristössä ok. Tavoitteet ja arvot tulevat siis pitkälti ulkopuolelta. Elämä on peliä, jota ei tarvitse stressailla tai pelätä.
chevilyn

Re: Toisen ihmisen "demonisoiminen"

Viesti Kirjoittaja chevilyn »

Vastuun ulkoistaminen omasta elämästä on helppoa, kaikkea muuta kuin rakentavaa ja valitettavan yleistä.
Vastaa Viestiin