Onko esimiehenä aina se paras vaihtoehto?

[Rahkapussi]

Toim. huom: Käytän tässä avauksessani käsitettä "esimies" myös naisista, sillä vastaavaa tyydyttävää määritelmää vastuuasemassa olevasta henkilöstä en ole tavannut. Vastuuhenkilö on jotenkin keinotekoinen yritelmä polittiiseen korrektiuteen.

Esimies on henkilö organisaatiossa, joka vastaa tiimille/ryhmälle/ yritykselle asetetuista tavoitteista tai valvoo/opastaa/kannustaa niiden saavuttamista ja saavuttamisessa.

Käsitykseni mukaan vastuullisessa esimiesasemassa oleva henkilö on organisaation kokenein ja osaavin ("vanhin") asiantuntija, jolta voi mennä hakemaan konsultaatiota kun eteen tulee ongelmia ja auttaa niiden ratkaisemisessa. Hän tuntee yrityksen historian ja yrityskulttuurin läpikotaisin ja osaa siksi perehdyttää uuden tulokkaan tehtäviinsä tai opastaa hänet osaavan perehdyttäjän luokse. Tämä lienee ihannetilanne.

Reaalimaailmassa näin ei useinkaan ole. Esimiesasemaan on joko jouduttu organisaation painostamana tai sitten silkan kunnianhimon seurauksena, jolloin on haluttu lähinnä esimiesasemaan kuuluvat edut, mutta ei haluta kantaa sen mukanaan tuomaa vastuuta.

Lisäksi varsinkin aika usella naispuolisella esimiehellä on huono itsetunto ja huolimatta pätevyydestään sekä näytöistään, he ovat epävarmoja asemastaan ja auktoriteetistaan. Tälläiset henkilöt kokevat energiset ja monipuoliset alaiset pikemminkin uhaksi asemaansa kohtaan kuin voimavaroiksi, joilla saavuttaa yrityksen hänelle asettamat tavoitteet. Pahimassa tapauksessa naispuoliset esimiehet saattavat olla organisaation muiden pätevien naisten urakehityksen tiellä ja haittana.

Nyt kysynkin teiltä arvon kitinäläiset:

Millainen hyvän esimiehen tulee olla?

Onko oma esimiehesi se paras vaihtoehto?

Jos olet itse/ haluat tulla esimieheksi, millainen luulisit olevasi "pomona"?

Esimiesasemassa voivat tässä ketjussa myös avautua tiimistään/alaisistaan.

EDIT: Lisälukemisena tänä syksynä kirjan muotoon saatetun Rosetta Kiven Paha pomo -blogi: http://www.rosettakivi.com/

[JoeB]

Pidin ennen "kokenein ja osaavin ("vanhin") asiantuntija" hyvänä esimiehenä mutta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen että esimies tarvitsee eteenkin tekniikan alueella aivan erilaisia taitoja kuin mitä alaiset.

Esimiehen tehtävä on pitää tiimi kasassa ja delegoida tehtävät ihmisille jotka niitä varsinaisesti tekevät. Hänen ei tarvitse osata antaa neuvoja yksittäisen tehtävän suorittamiseen koska se vaatii jo asiantuntemusta, mutta hänen pitää kyetä tietämään keneltä tiedon saisi. Hänen pitää tuntea oman tiiminsä ja suorien alaistensa SWOT.

Pomon homma on omata se visio jollainen lopullinen järjestelmä on ja miten se toimii (korkealla tasolla), kyky informoida se visio tekijöille ja pitää huolta että pysytään oikealla kursilla. Jos visio ei toimi reallimaailmassa tai siihen pitää tehdä muutos niin pomon pitää kyetä mukauttamaan visiota siten että muutos on mahdollinen. Jos pomo vielä osaa itse tehdä jotain käytännön asioita vision toteuttamiseen ts. tehdä ihan "oikeata" työtä niiin se on vain bonusta, ei välttämätöntä.

Jos pomo lähtee perustelemaan asemaansa ainoastaan sillä että "osaa tehtävän työn parhaiten" niin siinä ollaan menty jo pitkälle metsään. Ei asiantuntijasta kannata tehdä varsinaista esimiestä siinä menee useissa tapauksissa resurssit hukkaan.


Olin esimies aikoinaan ja kaippa se meni ihan mukavasti joskin byrokratia vei ihan liian paljon aikaa oikeilta töiltä joka sinällän oli harmillista koska minulla oli myös suunnitteluvastuu järjestelmästä. Pidemmän päälle pidän asiantuntijaroolista enemmän, joten siirryin sellaiseen paikkaan toisessa firmassa. Nykyään tuo työnkuva on sitten hämärämpi, joten en itseasiassa tiedä onko minulla alaisia vai ei


EDIT: Lisäyksenä pomon pitää ymmärtää myös omat rajoituksensa ja kuunnella alaistensa neuvoja. Erityisesti pitää ymmärtää että asiantuntija todennäköisesti tietää yksittäisistä asioista enemmän kuin johtaja. Jos pomo ei ota tuota huomioon ja ajaa omaa linjaansa tästä välittämättä niin saa syyttää vain itseään jos homma menee reisille.

[Storia]

Millainen hyvän esimiehen tulee olla?

Onko oma esimiehesi se paras vaihtoehto?

Jos olet itse/ haluat tulla esimieheksi, millainen luulisit olevasi "pomona"?

Esimiesasemassa voivat tässä ketjussa myös avautua tiimistään/alaisistaan.

Hyvän esimiehen määrittelit tuossa varmaan jo itse.

Oma esimieheni EI ole paras vaihtoehto, vaikkakin on erittäin huumorintajuinen ja rento; antaa vapautta tehdä, mutta...liiaksikin. Hänellä ei yksinkertaisesti ole mielestäni tarvittavaa tietotaitoa vetämään tätä konsernia. Työntekijöistä ei välitetä lainkaan niin paljon kuin tarvisi, ei kannusteta, ei kiitetä. Samat asiat ovat vellonneet keskusteluissa firmassa jo vuosia, mutta esimiehellä ei ole tarpeeksi rohkeutta ja munaa tehdä niille todella jotakin.

Olen itse kahdeksan ihmisen pomo. Olen tiukka siinä, että asiat hyväksytetään minulla etukäteen, ennen kuin niitä esitetään eteenpäin, mutta myös jaan anteliaasti kiitosta ja kannustusta, en kyttää alaisten tekemisiä ja koitan nostaa jokaisesta parhaan esille.
Lisää avautumista ehkä myöhemmin, jos ehdin...

[1108]

Toimin työnjohtajana. En saanut turpaani saunaillassa, sain kehut työntekijöiltä ja vitullisen krapulan.

Kai mie vissiin junailen hommani hyvin.

[ninnithequeen]

Mä en haluaisi tosiaan olla esimiehenä. Pelkään kuollakseni sitä päivää kun firma kaadetaan mun harteille

Mä kun tykkään että hyvä juuri näin, työt saa jättää sinne fyysisesti ja henkisesti, enkä niitä sen enempiä mieti. Voi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten kotiin ja perheeseen. Mä näen painajaisia niistä verohommista, vastuusta ja paperitöistä jo nyt. Eijei, ei halua.

Baarissa kun olin vastaavana, työt seurasi aina kotiin, mielessä sekä siinä että puhelin saattoi soida ihan millon vaan, keskellä yötä: "tääl on kytät, pojat tappeli, pannaanks kii?"
No ette vittu pane pässit ellei poliisit käske tajuaahan sen nyt idioottikin. Mur. Ja arvatkaa tuliko uni enää?

[chevilyn]

Hyvä esimies on asiansa osaava, kannustava, yhteistyökykyinen ja nauttii alaistensa kunnioitusta, sekä luottamusta. Hän ei kyttää alaistensa tekemisiä, mutta tekee työnsä ja saa kaikki muutkin tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Luullakseni olin ihan hyvä esimies. En kyllä tällä hetkellä haluaisi olla esimiesasemassa, koska hajautetun ja puutteellisen motivaation takia olisin epäilemättä huono esimies.

[ninnithequeen]

Eiköhän tuo ole tullut jo moneen kertaan selväksi, että olen aivan paska esimies enkä lainkaan sellainen ihmistyyppi, joka sellaisiin hommiin sopii. Ainut kerta kun olen johtoasemassa viihtynyt oli lyhyenä yrittäjäkautenani, kun ei ollut alaisiakaan, vain pari perheenjäsentä. Silloin kaikki mitä tein vaikutti suoraan kaikkeen; ei ollut ketään kenelle kumarrella/pyllistellä.

Ehkä tähänkin hommaan voisi opetella ja varmasti ajan ja iän myötä helpottaisi. En vain tiedä, jaksanko ja haluanko edes. Olen onnellisempi kun joku käskee ja ottaa vastuun, itse teen vain työni hyvin ja menen tyytyväisenä kotiin.

Tästä tulikin mieleen, samalla alalla kun oltiin, että olipa kiva olla se vastuuhenkilö muitten ohi, kun pomo pakkas laukkunsa ja painui ulkomaille ajaksi x. Kyllä mä osaan komentaa ja olla tiukka, jos tarve vaatii, mutta niille tutuille, tasavertaisille työkavereille yhtäkkiä...ei se ollut helppoa ei. Enkä oikeen osannutkaan. En halunnu ruveta "pätemään" tikkana kaikille. Mä olin ihan paska ämmä jos nätistikin yritin selostaa mikä tilityksessä oli ollut pielessä. No ei ne nyt niin suoraan sanonu, mutta...

Ja vuosia myöhemmin meni sitten jo hermot niin pahasti (uusien) kanssa, että ei enää harmittanutkaan karjua. Nouseeko pomous päähän vai kylmeneekö ihminen vallastaan, kas siinäpä mietittävää...
Ja vaikka jättäydyin hommista pois, ja olin lopun ajat vain ekstrana, se komento löytyi takaraivosta vielä. Ei vaan enää jaksannu. Ikä? Who knows...

[ninnithequeen]

Ja vuosia myöhemmin meni sitten jo hermot niin pahasti (uusien) kanssa, että ei enää harmittanutkaan karjua. Nouseeko pomous päähän vai kylmeneekö ihminen vallastaan, kas siinäpä mietittävää...
Ja vaikka jättäydyin hommista pois, ja olin lopun ajat vain ekstrana, se komento löytyi takaraivosta vielä. Ei vaan enää jaksannu. Ikä? Who knows...

Kyl se varmaan on se kokemus. Sitä tässä itsekin vähän niinkun odottelen ja ehkä ihan pikkiriikkisen sitä itsevarmuutta alkaakin löytyä. Tosiaan, pahinta on se työkavereille asioista sanominen. Pari tyyppiä on sellaisia, joille on helppo sanoa eikä ne ota edes mitenkään henkilökohtaisesti, mutta pari taas ovat sellaisia että varmasti tietää saavansa selän takana haukut jos erehtyy "pomottamaan". Mutta se riski on vaan kertakaikkiaan otettava, jos ei sitten halua saada johtoportaasta kaikkia syitä omille niskoilleen, kuten tässä on parikin kertaa tullut viime aikoina saatua.

Itsevarmuutta olis löytynyt, MUTTA kun ne duunikaverit olivat edellisenä päivänä samaa duunaripaskaa kuin minä, ja minut sitten nostettiin heidän ohi pomoksi ihan äkisti. Osa heistä vanhempia kuin minä, joten ottivat nokkiinsa siitä. Ja se oli sitten mun vika vissiin, kun loukkaannuttiin. Johtoporras kun vihdoin saapui kotiin, kävikin niin, että nämä (naiset) menivät heti haukkumaan minut pomolle. Yksi sai kenkää, toinen häipyi itse. Eli kai mä jotain tein oikein?

Omat vahvuuteni esimiehenä ovat ihmissuhteissa. Tiedän olevani erittäin pidetty pomo, eikä mun yleensä tarvitse komentaa, pyyntö riittää.

Juuri näin. Myöhemmin kun musta tuli isompi tyttö, ja vuosien kokemus ko. baarista näkyi jo kyrpänä otsassa, mua ihan oikeesti kunnioitettiin ja uskottiin, kun sanoin että lyö se viski tohon vaikka ny muistaisit koodit ulkoa.
Mut auta armias jos joku juuri ravintolakoulusta päässyt extra alkaa pätemään, että kossuvissyyn tulee sitruunasiivu! Ei tässä baarissa perkele!
Kemia pelasi viimeiset vuodet mein baarissa niin loistavasti, etten päivääkään vaihtaisi pois vaikka sillon työvuorot vituttikin, ja tännekin niitä purin.. Ja vuoroja saatto vaihtaa miten vaan sumplittiin, kunhan joku on paikalla. Silloinen pomo kun oli yleensä sammunut tiskille.

[Sheetlord]

Johtamistyylejä on useita. Itse koin esimiestehtävissä asialla ja esimerkillä johtamisen parhaiksi johtamistyyleiksi. Autoritäärinen pomottelu myrkyttää ilmapiirin, ja milläs perustelet vaatimuksia alaisilta, jos et itse suoriudu samoista tehtävistä 1.05 x paremmin? Tämä pätee etenkin miesvaltaisessa työyhteisössä - jossa naispomon pitää tosin osata asiat 2.5 x paremmin.

Hyvästä duunarista ei muuten kannata tehdä vängällä esimiestä.

[Elppis]

Mun mielestä esimiehestä tekee hyvän yksinkertaisesti se, että on parempi kuin muut työntekijät. Esimies, jolla ei ole mitään kosketusta työhön, joka on suoraan sille pallille päässyt, ei tajua hölkäsen pöläystä siitä työn määrästä, laadusta taikka vaatimuksista.
Esim. meidän esimies tekee kyllä töitä, mutta ei koskaan yli 4 päivän putkissa. Sitten ihmettelee kun alkaa 9 päivän putken viimeisenä päivänä väsyä ja tulee huolimattomaksi; heti tulee sanomista.

Hyvä esimies osaa ripittää kun asiat menee päin honkia, ja nimenomaan neuvoa miten asiat voisi tehdä oikein (nimenomaan oikein, ei niinkuin hänen mielestään olisi parasta). Hyvää esimiehessä on myös se, että osaa sanoa kiitos, ja taputtaa olkapäälle hyvin tehdystä työstä.
Hyvä esimies pitää myös porukan kasassa. Nyt en tarkoita saunailtoja, vaan edistää ryhmätyöskentelyä, ei ota suosikkeja ja kohtelee samaa työtä tekeviä samantasoisesti katsomatta työntekijän ikään/sukupuoleen.

Nih, hieman avautumista ;D