Kitinä

En muistakkaan et milloin ois v*tuttanu NÄIN paljon lähtee töihin. Työmotivaatio on ollu karkutiellä ja hukassa pari kuukautta. Alan vaihtokin mielessä. Tää vitutus on niin uutta mulle ku aina oon tykänny töissä käydä.. Onneks on sentään mahtavat työkaverit.
Tuntuu ettei oo normaalia sosiaalista elämääkään kun tekee kolmivuorotyötä. Ja sit pitäs mielä mieski löytää. Ja jumpalla käydä. Ja koiria koulutella ja ulkoiluttaa. Perkele.

r a p a r p e r i kirjoitti:En muistakkaan et milloin ois v*tuttanu NÄIN paljon lähtee töihin. Työmotivaatio on ollu karkutiellä ja hukassa pari kuukautta. Alan vaihtokin mielessä. Tää vitutus on niin uutta mulle ku aina oon tykänny töissä käydä.. Onneks on sentään mahtavat työkaverit.
Tuntuu ettei oo normaalia sosiaalista elämääkään kun tekee kolmivuorotyötä. Ja sit pitäs mielä mieski löytää. Ja jumpalla käydä. Ja koiria koulutella ja ulkoiluttaa. Perkele.

Jossakin noilla tienoilla menin ja lähdin opintovapaalle kouluttautumaan uudestaan.

Suosittelen edes harkitsemaan olisiko sinusta siihen. Toinen vaihtoehto lienee olisi hakea muita koulutuksellesi sopivia töitä.

PerttiMakimaa kirjoitti:
Jossakin noilla tienoilla menin ja lähdin opintovapaalle kouluttautumaan uudestaan.

Suosittelen edes harkitsemaan olisiko sinusta siihen. Toinen vaihtoehto lienee olisi hakea muita koulutuksellesi sopivia töitä.

Kolmas vaihtoehto on vaipua itsesääliin, masentua, hakea masennuslääkkeitä ja kirjoittaa kitinään 24/7.

masa kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:
Jossakin noilla tienoilla menin ja lähdin opintovapaalle kouluttautumaan uudestaan.

Suosittelen edes harkitsemaan olisiko sinusta siihen. Toinen vaihtoehto lienee olisi hakea muita koulutuksellesi sopivia töitä.

Kolmas vaihtoehto on vaipua itsesääliin, masentua, hakea masennuslääkkeitä ja kirjoittaa kitinään 24/7.

Tälle vaihtoehdolle taitaa olla nimikin. Olisiko niinsanottu G-kortti?

4. vaihtoehto on ripustautua kiikkuun ja jatkaa kiikkumista loppuelämänsä.

McJanne kirjoitti:Ei se vaihtamalla silti parane.

En sanoisi noinkaan. Ennemmin vaan toivotan raparperille rohkeutta uusille urille. Omalla kohdalla on ainakin taipumusta jurnuttaa turhaan vaikka läpi harmaan kiven ja sitten kun viimein on ymmärtänyt tehdä sen muutoksen, niin asiat onkin muuttuneet yllättäin paremmiksi. Näin siinä tapauksessa että kyseessä on pidempiaikainen fiilis eikä mikään hetkellinen kypsyminen.

Minusta tuo tyytymättömyys kuullosti enemmän kokonaisvaltaiselta eikä suoraan vain työhön liittyvältä? Kolmivuorotyö on tosiaan raskasta ja kuluttavaa, vaikeahan sitä voi olla jaksaa jos ei ole muutkaan rintamat kunnossa.

Joo no, tuota uudelleenkouluttautumista olen ajatellutkin. Mutta.. kun just viime keväänä sain vakinaisen duunin (usean vuoden yrittämisen jälkeen.. ) niin eipä siitä ole helppo lähteä ja kun en oikeen osaa kuvitella ittenäni muulla alalla. Ja on toi komivuorotyön sovittaminen muuhun elämään musta ihan oikeesti joskus hankalaa.

Toi kiikkuun ripustautuminen ei mulle käy - liian paljon tekemätä, näkemättä ja mun hyvällä tuurilla en osais tehdä edes kunnon hirttosolmua. Senkin ois kai vielä opeteltava. Ja lääkkeitä en syö ku viimosessa hädässä.

MUTTA hei.. onpas taas mukava olo kun on kotona ja ei enää väsytäkkään