Mammailu

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Mida »

^ Tilastot ovat tilastoja ja yksilot ovat yksiloita. Yksilotason riskit eivat aina vastaa vaestotason riskeja. Ma olen kerran jo suunnitusti kotona synnyttanyt, tosin Englannissa. Niin ja kerran SatKsissa, joka on tallakin kertaa lahin sairaala, tosin pyrin jarjestamaan ensisijaisesti kotisynnytyksen, varmuuden vuoksi maksusitoumuksen Vammalaan, SatKsiin perusteellisen esityon pelkopolineuvottelujen kautta, maksusitoumuksen TYKSiin (silta varalta etta pojan takia satun olemaan siella) ja koulutettu Doula mukana kaikissa synnytyspaikkavaihtoehdoissa. Sairaalasynnytysta varten mulla on kolmesivuinen synnytyssuunnitelma auttamaan katiloa hahmottamaan milla tavalla parhaiten auttaa mua synnytystyossani.

Ma koen etta henkilokohtaisella tasolla riskit menee mulla (ml.vauvat) sairaalan ja kodin valilla kutakuinkin tasan, joskin kotisynnytysta puoltaen ja melko pitkalti olen perehtynyt naiden asioiden moniin puoliin. Asia on niin alyttoman monitahoinen, etten ihan tassa jaksa alkaa joka nakokulmaa kasittelemaan nyt. Pohjimiltaan syy kotisynnytykseen minun kohdallani on nimenomaan turvallisuusnakokulmassa. Mun turvallisuusnakokulmani tosin on aika helkkaristi tavallisen pulliaisen "sairaalassa on tehohoitomahdollisuus oven takana"-kasitysta laajempi sisaltaen laajasti pohdintaa siita, mitka asiat ehkaisevat ja mitka edesauttavat jo alunalkaenkin ongelmien syntya.

En suosittele kuitenkaan kaikille kotisynnytysta.
Ennemmin suosittelen, etta synnyttaja hakeutuu synnyttamaan sellaiseen paikkaan, jossa kokee olonsa turvallisimmaksi (ja toki hyva olisi kriittisesti tarkastella mihin seikkoihin turvallisuudentunteensa (tai pahimmillaan pelkonsa) nojaa ja onko kyse faktasta vai luulosta.)

Maailmalla on myos tutkimuksia, jotka eivat matalan riskin synnyttajien kohdalla loyda mainittavaa eroa kotisynnytysten ja sairaalasynnytysten valilla. Suomessa nyt vain kotisynnytykset mediassa halutaan esittaa mahdollisimman dramaattisessa valossa. Justhan oli iltasanomissa tai iltalehdessa juttu etta joku aiti oli kuollut kotisynnytykseen, mutta uutinen ei sitten kertonut yhtaan mitaan olennaista koko synnytyksesta, kuten esimerkiksi etta oliko paikalla katilo. Jostain jain kasitykseen, etta kyse olisi ollut sairaalapelkoisesta, joka olisi ilman asianmukaisia jarjestelyja vaan synnyttanyt kotona. Ei naita voi verrata suunniteltuihin ja asianmukaisesti ja vastuullisesti jarjestettyihin kotisynnytyksiin. Mutku pitaa saada myyvat otsikot. Surullista oli (yli?)laakarin kommentit joissa haukkui kotisynnytykset, vaikka oleellisempaa olisi ollut keskittya siihen miten ehkaistaan sairaalasynnytyspelon syntymista ja miten sita pyritaan hoitamaan, jotta ehkaistaisiin tallaiset surulliset tapaukset.

Niin ja se "kotisynnytyksessa kuollut" vauva about pari vuotta sitten, joka oli otsikoissa. Ma luin kyseisen aidin kirjoituksia netista ja jain siihen kasitykseen, etta kyseessa oli kohtukuolema, johon ei vaikuttanut sitten patkaakaan missa vauva kuoltuaan syntyi. Ja taas saatiin mojovat otsikot vaarallisesta kotisynnytyksesta.

Plus se kaksoset kotona synnyttanyt, jonka molemmat kuolivat. Siinakin oli kyse avustamattomasta luultavasti sairaalapelon takia tapahtuneesta kotisynnytyksesta. Ja lehdethan myy silla kotisynnytysaspektilla....
ninnithequeen

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Jos tähän väliin nyt saa sanoa niin mein pikkumies täydet puoli vuotta ylihuomenna ryömi tänään ekan kerran eteenpäin :h:
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja par-sky »

Mida kirjoitti: Sairaalasynnytysta varten mulla on kolmesivuinen synnytyssuunnitelma auttamaan katiloa hahmottamaan milla tavalla parhaiten auttaa mua synnytystyossani.
Nyt tuntuu että olen jokseenkin huonosti valmistautunut. Mun synnytyssuunnitelma on nimittäin
1. mennään sairaalaan
2. pyydetään riittävät mömmöt
3. puserretaan pentu pihalle kun kätilö käskee
Me transmitte sursum, Caledoni!
RP

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja RP »

^Noi oli munkin suunnitelmat, ja tuolla se tulos nyt nukkuu. En mä ehtinyt käymään edes synnytysvalmennusta. Se olisi ollut tunti tysän syntymän jälkeen :)

Kipukammoni tosin nousi monta pykälää sen seurauksena, ei niistä kipulääkkeistä tai helpotuksista ollut mitään apua, sama kuin nannaa popsisi. Ei tätä juuri otettu kuuleviin korviini vaikka jo neuvolassa olin huolestunut kun kokemuksesta ei tietyt lääkkeet tehoa. Siksi kammoan myös leikkauksia yms. Se kituminen oli niin helvetin kamalaa.

Olin aikamoisen kateellinen niille kipuilijoille jotka pystyivät edes tauolla rentoutumaan.

Sain epin vasta kun olin 10cm auki, se on pieni ikuisuus, vaikka alkoi rytinällä menemään 3cm/1h. Ja tietystikään ei ollut edes supistuksia vaan tauotonta kovaa kipua 13h. Mutta ponnistin silti kun alkoi tuntumaan siltä :D Voi sitä epin tuomaa autuutta, ehkä maailman paras aine! Olisin nainut sen anestesialääkärin siltä istumalta!
RP

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja RP »

^Joo, uskon että oli :D Lekurilla, miehellä ja kätilöllä oli ainakin hauskaa siinä vaiheessa kun puudutusaine pääsi verenkiertoon niin minä aloin sillä sekunnilla kuorsaamaan, sitä unta kesti tosin kymmenisen sekuntia, mutta kertoo rentoutumisen asteen :D
ninnithequeen

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Mä puskin tyttöä 36 h synnytyssalissa ja poika tuli alle 2 h kotoota lähdöstä...sain samantein ku makuulle pääsin spinaalipuudutuksen ja se oli taivas. Ei mitään tuntoa kaulasta alaspäin. "Ai nyt pitäs ponnistaa vai?" :D

Spinaalia ei vaan anneta ensisynnyttäjille, en tiiä miksi. Parempi se oli ku epiduraali.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Mida »

^ Spinaali on kerta-annos eika sita siksi suosita ensisynnyttajille, joiden synnytykset monesti kestavat pidempaan kuin uudelleensynnyttajilla, eika ole takuuta etta puudutus kestaisi riittavan kauan. Epiduraalissa taas selkaan jatetaan kanyyli (tms), jonka kautta voidaan tarvittaessa annostella lisaannoksia, mikali puudutteen vaikutus lakkaa liian aikaisin. Ma sain ensisynnytyksessani spinaalin, koska anestesialaakari ei saanut epiduraalia onnistumaan ja oksitosiinitipalla synnytys eteni melko reipasta tahtia ja kuin juna. Puudutus kesti sopivan kauan, mutta ei vienyt kaikkea tuntoa. Ainoastaan lievensi kipua, mika juuri ja juuri riitti. Uudelleensynnyttajille kun on aivan tavallista rykaista viimeiset avautumissentit nopeasti, niin spinaali riittaa tavallisesti aivan hyvin. Mulla oli pitka alkuvaihe edellisessa synnytyksessa, ekat viis cm oli helpot voimakkuudeltaan, mutta vaihe kesti 14h. Viidesta kymmeneen senttiin mentiin sitten n. tunnissa.

Joo, mun ensisynnytys oli naita "En ma mitaan synnytystoivelistaa kehtaa vieda mukanani, kylla ne siella tietaa, ammattilaiset", mutta siperia opettaa. Niin ja kokemus muutoinkin. Ma uskon tuntevani itseni ja tarpeeni synnyttajana about 100 kertaa paremmin nyt kuin ekan kerran jalkeen, enka kerta kaikkiaan uskalla enaa lahtea vaan lottoarvontaan, etta satunko saamaan katilon, joka osaa tukea mua tavalla joka auttaa just mua vai ei. Pari olennaisinta kohtaa synnytyssuunnitelmassani ovat, etta minulle ei kerta kaikkiaan saa tarjota mitaan kivunlievitysta ja toiseksi mun olemistani ja aantelyani ei saa mitenkaan kommentoida, ei edes kehua. Naita katilo ei voisi mitenkaan arvata itse, mutta ne on just mulle tosi olennaisia juttuja, jotta pystyn mahdollisimman vapautuneena keskittymaan omaan osaani synnytyksessa.

Ma olen hyvin motivoitunut parjaamaan ilman puudutteita, koska ne voivat pahimmillaan johtaa sikion ahdinkoon ja sektioon aika monen muun mahdollisesti hankaluuksia aiheuttavan sivuvaikutuksen lisaksi. Tama vaan jatetaan usein synnyttajille mainitsematta. Ei haluta pelotella. Eivatka synnyttajat sitten valmistaudu synnytykseen juuri muutoin kuin vaatimalla "vaarattomia" puudutuksia. Entas sitten jos puudutus ei toimi? Sekin on aivan mahdollista. Jos ei ole mitaan muita keinoja parjata supistusten kanssa valmisteltuna, niin pulassahan ja hataa karsimassa siina helposti on.

Silti, jos mista tahansa syysta synnyttaja ei supistusten kanssa kerta kaikkiaan parjaa, niin puudute on paikallaan ja parempi vaihtoehto kuin jatkaa ilman.

Michel Odentilta, Sheila Kitzingerilta, Janet Balaskasilta ja Ina May Gaskinilta loytyy esimerkiksi Amazonin tai the Book Depositoryn kautta tilattuna hirvean hyvia ja informatiivisia kirjoja siita, mista synnytyksessa on oikeasti kyse, mitka tekijat hommassa vaikuttavat ja miten synnyttaja voi itse parhaiten auttaa etta synnytys sujuisi ongelmitta.

Loppujen lopuksi on synnyttajan itsensa vastuulla, etta ottaako aktiivisen otteen synnytykseensa vai luovuttaako ohjakset katilolle. Jokainen valitsee sitten sen, minka arvioi itselleen olevan paras vaihtoehto. Suomalainen neuvolasysteemi valitettavasti vain harvoin kannustaa aktiivisuuteen, joten kyseenalaistamattomuus on erittain ymmarrettavaa.
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11447
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Vesper »

Näitä juttuja kun lukee, niin ei voi kun ihmetellä, että milloin synnyttämisestäkin tuli rakettitiedettä?
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
ninnithequeen

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

^Kyl se aika primitiivitä kuitenkin on :lol:
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Vesperiä mukaillen: sattuu ihan sikana, mut paluuta ei ole, joten kärsittävä se oli ja lopuksi tuli nauru lähes hysterian partaalla. Ei siihen mitään tiedettä ja taidetta tarvinnu; tikkitaitoinen kätilö ja hyvät lastenlääkärit, 6 päivän kuluttua ponnistuksesta oltiin himassa. Pläts-
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Mida »

Ma vahan luulen etta kotisynnytysta varten riittaa etta katilolle sanon vaan etta mahdollisimman paljon omaa rauhaa mulle.

Ja sit eiko synnyttamaan.

Tosi rakettitiedetta.

Jos ympariston tuki on kohdallaan synnyttajaa yksilona ajatellen, niin synnyttaja ei tartte muuta ko hyvan luottamuksen kykyynsa synnyttaa ja selvita urakasta.

Se onkin sitten hankalampi homma, etta miten se tuki jarjestetaan yksilolliset tarpeet huomioiden tarpeeksi hyvaksi, eika se ole todellakaan mikaan itsestaanselvyys etenkaan sairaaloissa nykypaivana. Siinapa se rakettitiede ainakin omalla kohdallani astuu kuvaan. Kuinka varmistaa, ettei kukaan muu pilaa synnytystani, aiheuta tarpeettomia riskeja, vaaranna mun ja vauvan hyvinvointia.

Ihanteellista olisi, etta asiat lahtokohtaisesti jarjestettaisiin yksilollisesti, vaan Suomen systeemeissa se ei todellakaan ole itsestaanselvaa monestakin syysta.

Silti valmistautumattakin voi onneksi saada hyvan synnytyskokemuksen. Se vaan jaa sitten enemman sattuman varaan.
Manaaja

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Siis meneekö se synnytys oikeasti pilalle siitä, jos kätilö kehuu väärillä sanoilla tai äänenpainoilla suorituksen etenemistä - sairaalassa?
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Manaaja kirjoitti:Siis meneekö se synnytys oikeasti pilalle siitä, jos kätilö kehuu väärillä sanoilla tai äänenpainoilla suorituksen etenemistä - sairaalassa?
Eipä nuo siellä huoneessa paljoakaan ole... Mun sairaalassaoloaikana (synnytyshuoneessa siis) ehti 3 vuoroa kätilöitä vaihtua, jokainen kävi moikkaamassa.
The great club outshines the individual, always and forever.
ninnithequeen

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Suvinen juurikin noin. Nitan kanssa itkeä vollotin (olin hereillä pari vuorokautta putkeen) umpiväsyneenä ja tuskissani, kätilömme (vanha akka) oli jo kertaalleen heitellyt mun käsilaukun sisältöineen pitkiinsä koska "tämä on hänen työpöytänsä" ja tiuski että mitä sä vollotat siinä?

Juuri noin, ensisynnyttäjälle, ammattitaidolla...(ja täys valmius keisarinleikkaukseen kokoajan kun lapsella oli hapenpuute)

Nii jotta mitähän mää vollotin :roll:
RP

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja RP »

^Sympatiat sulle Suvinen, todella ikävää että jouduit kokemaan synnytyksen noin. Ensimmäinen kätilöni oli samaa luokkaa, onneksi oli vuorossa vain kolme tuntia synnytyksen alettua. Oli yö, hääsi miehen kotiin, vähätteli kipuja ja tosiaan äyski ja kiukkusi kun ei saanut sisätutkimusta tehtyä. "Älä nyt jännitä siinä, kuulitko sinä", tuhahtelua päälle ja ikävällä äänensävyllä.

Makaat keskellä yötä yksin kovissa kivuissa, lapsi tulossa ennenaikaisesti, olet pihalla kuin käki... hmm, ei jännitetä ei.

Vastaavanlaiset tapaukset pitäisi saada pois alalta.

Papereissa luki: ei opiskelijoita synnytystapahtumaan, välilihanleikkaus vain jos on pakottava tarve. Opiskelijoita oli paikalla, sekä väliliha leikattiin vaikka sille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Synnytyslääkäri kielsi kätilöä koska siitä ei enää olisi ollut edes hyötyä, mutta napsautti silti. Itse en edes tiennyt, oli muuta puuhaa, mutta mies on kertonut.

Joten miksi pieni suunnittelu toisaalta olisi pahitteeksi vaikka se lapsi tulee ulos tavalla tai toisella muutenkin.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Mida »

Manaaja kirjoitti:Siis meneekö se synnytys oikeasti pilalle siitä, jos kätilö kehuu väärillä sanoilla tai äänenpainoilla suorituksen etenemistä - sairaalassa?
Tuossa nyt tulikin jo yleisesti katilon kommentoinnista kokemuksia. Eika ole mitaan ihan harvinaisia valitettavasti. Mulla on itsella paljon lievemmat kokemukset onneksi, eika munkaan katilo mikaan ystavallinen tyyppi ollut. Monesti vain mietin kuinka paljon koulutettu doula pystyisi paikkaamaan mahdollisen tylyn katilon tekemaa haittaa.

Taa kehumisjuttu nyt on vahan tammonen erikoisjuttu mun kohdalla. Tavallisesti synnyttajille tekee ihan hyvaa kuulla kannustavaa kommentointia ja kehumista. Mulla vaan saattaa aivot lahtea kritisoimaan ja kelaamaan positiiviseksikin tarkoitettua kommenttia ylikierroksilla tai tulla muutoin vastareaktio vaikka kuinka olisi hyvassa tarkoituksessa kommentoija. Siis tyyliin "helppohan siina on sanoa!" Ekassa synnytyksessa ponnistusvaiheessa puoliso onneksi ymmarsi yhdesta mulkaisusta, etta nyt turpa kiinni kun erehtyi kannustamaan. Arsytti vaan sikana etta MIES siina kommentoi touhua, josta se ei ymmarra YHTAAN MITAAN :lol:

Ma haluan mahdollisimman optimaaliset olosuhteet keskittya synnytykseen ja koska kommentointi mukaanlukien kehuminen voi helposti hairita, mahdollisesti aiheuttaa stressia, enka koe tarvitsevani sita muutenkaan yhtaan, niin kiellan sen kokonaan. Ja koska tallainen suhtautuminen on kasittaakseni melkoisen poikkeuksellista synnyttajalta, niin on paras olla siita siita selvasanainen etukateen. Mulle riittaa mainiosti tueksi se, etta porukka kuuntelee jos mulla on jotain asiaa ja muutoin antaa mun hoitaa hommani rauhassa.

En halua mitaan valtettavissa olevaa stressaavaa tekijaa synnytykseeni, koska en halua etta adrenaliinia lahtee erittymaan yhtaan ylimaaraista tekemaan hallaa synnytyshormonien eritykselle ja siis synnytyksen sujumiselle. Supistuksia voi olla myos huomattavan vaikea ottaa vastaan jos aivot lahtevat tyostamaan jotain ihan toissijaista asiaa. Jos taas supistusten kanssa ei parjaa, ei paase enaa hyvaan mielentilaan, voi syntya tarve laakkeelliselle kivunlievitykselle, jossa on riskinsa ja josta syntyy helposti lumipalloefekti toimenpiteesta toiseen. Pahimmillaan. Ei se kehuminen takuuvarmasti mun synnytysta pilaisi, mutta jatetaan valiin varmuuden vuoksi mikali mahdollista.

Ja juu, ei tama homma rajoitu vain sairaalaan. Kylla taa otetaan esiin kotikatilonkin kanssa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Mä oon tässä vähän ihmetellyt näitä ikäviä synnytyskokemuksia, joista olen lukenut monistakin eri lähteistä. Ihmettelen monelta kannalta:

1. Miten voi olla mahdollista, että terveydenhoitoalalla ihmisiä kohdellaan niin ikävästi? Eikö alan ammattilaisilla pitäisi olla halu auttaa ihmisiä, ei vittuilla ja olla hankalia?
2. Miksi ihmiset vain ottavat tuollaisen kohtelun vastaan? Mä varmaan huutaisin yllä kuvatuilla tavoilla toimivalle kätilölle kuin sumusireeni ja vaatisin esimiestä paikalle (tai sitten mies lähtisi hoitamaan asiaa). Jos tilanne ei siinä ratkeaisi, synnytyksen jälkeen palaisimme asiaan ja yrittäisimme varmistaa, että sama ihminen ei enää koskaan tee samaa temppua kenellekään toiselle. Ei millään ammattikunnalla voi olla oikeutta kohdella asiakasta huonosti ilman pätevää syytä.
3. Miten tuollaista voisi synnyttäjänä pyrkiä ennaltaehkäisemään? Jos nalli joskus napsahtaa omalle kohdalleni, haluaisin yrittää jo ennalta varmistua siitä, ettei mun tarvitsisi ryhtyä opettamaan kätilölleni, miten ihmisiä kohdellaan.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Ann »

Kaipa se on yksi tapa psyykata. Kun joutuu puskemaan vesimeloonia pimperostaan, niin sellaisessa tilanteessa astetta rajumpi rakkaus toimii paremmin kuin poskien silittely ja kumbayaa.

Ei sun tartte ponnistaa jos et jaksa. Se on ihan okei. Tehdään tää sitten kun susta tuntuu siltä.

Yksin metsään poikimaan. Laittaa sitten vaikka tekstaria kun toimitus on ohi.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Zeb

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Mua ei vituttanut niinkään kenenkään sanomiset, vaan se, ettei kukaan uskonut kun sanoin että lapsen pää jyrsii luita persuksissa ja ettei varmasti mahdu tulemaan. Ahdasta lantiota kun oli vielä ennen synnytystä jo epäiltykin. Löivät sitten lisää oksitosiinitippaa vaan vaikka supistukset olivat jo muutenkin hyvät, eli sattui sitten ihan turhaan ihan vitusti puudutuksista huolimatta, kunnes lopulta leikattiin kiireellisenä kun ilmeisesti rajuista supistuksista johtuen alkoi lapsen sydänkäyrä väpäjätä ikävästi.

Muutenkin joutunut vähän toiselta puolelta katsomaan touhua terveydenhuollossa raskauden, synnytyksen ja lapsen allergioiden myötä, ja täytyy sanoa, etten tajua miten tuolla pärjää kun en minäkään pärjää, vaikka luulisi että koulutuksesta olisi jotain apua. Ei siitä ole muuta apua, kuin että kurssikaverit tai vanhat työkaverit kohdalle osuessaan uskovat sanomani ja osaan muussa tapauksessa etsiä sen yksityislääkärin joka kuuntelee vähäsen potilastakin.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Mida »

EveryWoman kirjoitti:Mä oon tässä vähän ihmetellyt näitä ikäviä synnytyskokemuksia, joista olen lukenut monistakin eri lähteistä. Ihmettelen monelta kannalta:

1. Miten voi olla mahdollista, että terveydenhoitoalalla ihmisiä kohdellaan niin ikävästi? Eikö alan ammattilaisilla pitäisi olla halu auttaa ihmisiä, ei vittuilla ja olla hankalia?
Katilon ammatti ei ole kaikille kutsumustyo. Toisaalta iso tekija lienee huonot resurssit joita synnareilla on kaytossa. Yhta katiloa kohden on yleensa useita synnyttajia samaan aikaan, synnyttajat ovat lahes aina ennalta tuntemattomia, joten pohja mieltaa heidan yksilollisyytensa jaanee helposti vahan hataraksi kun pitaisi akkia paasta perille millainen asiakas kulloinkin on kyseessa, miten hanta parhaiten auttaisi, eika aikaa valttamatta ole edes lukea synnyttajan laatimaa synnytystoivelistaa lapi, jos sellainen olisikin. Paakaupunkiseudulla on aivan tavallista, etta synnareille tulee sulkuja, paikka on tupaten taynna ja sisaan pyrkijat ohjataan muihin sairaaloihin. Iso tekija lienee kiire, kiire, kiire. Olen kasittanyt etta katiloille on ihan tavallista kokea riittamattomyytta, kun kiireen takia tyota ei voi hoitaa niin ihmislaheisesti kuin olisi hyva.

Joskus tiukka ote on perusteltu, jotta saadaan otteensa menettanyt synnyttaja takaisin raiteille, mutta tata tarvetta on vaikea arvioida ja viela vaikeampi katilolle, joka ei tunne synnyttajaa. Yleensa lempeampi uskon tukeminen ja vakuuttaminen toimii paremmin.
2. Miksi ihmiset vain ottavat tuollaisen kohtelun vastaan? Mä varmaan huutaisin yllä kuvatuilla tavoilla toimivalle kätilölle kuin sumusireeni ja vaatisin esimiestä paikalle (tai sitten mies lähtisi hoitamaan asiaa). Jos tilanne ei siinä ratkeaisi, synnytyksen jälkeen palaisimme asiaan ja yrittäisimme varmistaa, että sama ihminen ei enää koskaan tee samaa temppua kenellekään toiselle. Ei millään ammattikunnalla voi olla oikeutta kohdella asiakasta huonosti ilman pätevää syytä.
Synnytys on tapahtuma, jolloin synnyttajalle olisi optimaalista voida keskittya synnytystyohon rauhassa ja synnytys on tapahtuma, joka vaatii synnyttajalta huomiota. Taisteleminen huonoa kohtelua vastaan synnytyksen aikana on paitsi vaikeaa, myos vaikeuttaa helposti synnytyksen kulkua eli turvallisuutta. Synnyttamaan mennaan lahes aina puolinoviiseina. Synnyttajalla on hurja vaistomainen viisaus kehossaan valmiina siita, miten synnytetaan, mikali han osaa sita kuunnella. Mutta han harvoin ymmartaa hyvin laaketieteellista puolta ja mita katilon ammatti sisaltaa. Asetelma on erilainen kun synnyttaja on kytkettyna yhteen jos toiseenkin tarkeaan koneeseen, eika osaa sanoa mitka saamistaan ohjeistuksista ovat tarkeita ja mitka rutiinia. Sairaala on sairaalahenkilokunnan "koti", heidan aluettaan. Toisen kotona on hyvin helposti vieraisilla. Taustalla on aivan tavallisesti aaneenlausumaton oletus seka synnyttajilla, etta henkilokunnalla, etta kun synnyttaja kirjautuu sairaalaan, vastuu siirtyy synnytysta hoitavalle henkilokunnalle. Talloin synnyttaja asettuu ja asetetaan sairaalahierarkian pohjalle.

Kun kuuntelee synnyttajien kokemuksia, voi huomata etta lahes poikkeuksetta asioista puhutaan kielella, joka kuvaa tata valta-asemaa synnytyksessa. Esimerkiksi, etta saako sydankayraa otettaessa liikkua, pitaako olla makuullaan. Saako synnytyksen aikana syoda jne.

Synnytys on etenkin ensisynnyttajalle aina iso tuntematon kokemus, vaikka kuinka olisi opiskellut asiaa ennalta ja synnytyksen voiman jyllatessa kyky toimia on hyvin erilainen kuin silloin kun synnytys ei ole paalla. Esimerkiksi ma olen valmistautumassa kolmanteen synnytykseeni hyvin valmistautuneena ja valmiimpana toivottamaan katilon vaihtamaan itsensa tarvittaessa johonkin inhimillisempaan tyyppiin kuin koskaan aiemmin. Enka siltikaan pysty luotettavasti arvioimaan, etta kykenenko vaatimaan katilon vaihtoa.

Ei se puoliensa pitaminen ole todellakaan mitaan yksinkertaista.
3. Miten tuollaista voisi synnyttäjänä pyrkiä ennaltaehkäisemään? Jos nalli joskus napsahtaa omalle kohdalleni, haluaisin yrittää jo ennalta varmistua siitä, ettei mun tarvitsisi ryhtyä opettamaan kätilölleni, miten ihmisiä kohdellaan.
Ma olen valinnut ottaa hyvin aktiivisen otteen varmistaakseni mahdollisimman hyvin ennalta, etta mua kunnioitetaan synnyttajana ja ymmarretaan, etta mina kannan vastuun omasta synnytyksestani ja synnytyksen hoitoon liittyvista paatoksista silloinkin kun olen sairaalassa. Ensisijaisesti pyrin synnyttamaan kotona kotikatilon kanssa, joka hoitaa vain kotisynnyttajia ja ymmartaa jo lahtokohtaisesti paremmin mita synnyttaja tarvitsee. Vaikka en ole viela katiloani tavannut, olen saanut vain positiivista palautetta hanesta aiemmilta asiakkailtaan. Edelliseen synnytykseeni Englannissa palkkasimme myos yksityisen katilon, joka hoiti raskaudenaikaisen seurannan ja tuli siis tutuksi jo etukateen ja jonka kanssa pystyin ennalta suunnittelemaan synnytystani. Tapaan tamankertaisen katiloni myos ennen synnytysta, jolloin voimme kayda lapi synnytykseen liittyvia asioita. Katilo saa tietaa tarpeistani synnyttajana ja mina saan tietoa mita seurantaa tarvitaan synnytyksen aikana, miten se tehdaan ja miksi, miten tassa synnytyksessa on parasta kommunikoida mahdollisesta hatatilanteesta ja miten ongelmien ilmetessa toimitaan ja toki miten toimitaan jos ongelmia ei tule.

Koska sairaalaan mennessa ei tavallisesti ole mitaan mahdollisuuksia edes tietaa kuka katilona tulee toimimaan, ma aion menna seikkaperaisen synnytyssuunnitelman kanssa synnytyspelkopolille neuvottelemaan synnytykseni hoidosta. Vaikka siis sairaalaan en todennakoisesti tule edes menemaan synnyttamaan. Oikeastaan vain mikali kotikatilo on synnytyksen aikaan tartuntataudissa, jolloin han ei voi tulla meille esikoisen heikentyneen vastustuskyvyn takia.

Ma olen saanut eraan kotona jo pari lasta synnyttaneen katilon kautta sisapiirin tietona listaa SatKs:laisista katiloista, jotka oletettavasti olisivat halukkaampia ja kykenevampia tukemaan luomusynnytysta. Tama kotisynnyttajakatilo ehdotti etta kuten hanellekin omassa lahisairaalassaan, mullekin jarjestettaisiin mikali mahdollista katilotiimi valituista katiloista, joiden vuorot jaettaisiin siten etta joku olisi vuorossa mennessani synnyttamaan ja mahdollisesti tapaisin heidat etukateen tai vahintaan tutustuisivat synnytyssuunnitelmaani ennalta. Joustavuutta sairaalalta saattaisi loytya tallaiseen paitsi paskan elamantilanteeni takia stressin vahentamiseksi (stressi voi mm. aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen eika muutoinkaan ole sikiolle hyvaksi), valitettavasti myos siksi, etta ensisijaisesti suunnittelen kotisynnytysta. Mua henkilokohtaisesti vituttaa, etta tallaisia voi pyytaa vain nain erikoisessa tilanteessa, koska vastaava jarjestely olisi etu kenelle tahansa synnyttajalle ja maailmalla paikoittain ihan taviskaytanto. Suomi on melkoinen takapajula mita tulee synnytyksen psyykkisen puolen merkityksen ymmartamiseen ja tukemiseen.

Taman lisaksi mulle tulee mukaan synnytykseen koulutettu doula eli ammattimainen synnytystukihenkilo, jonka kanssa tutustumme ennalta ja kaymme lapi mita tarvitsen synnytyksen hoidolta. Han on myos tukiverkkona etenkin sairaalassa auttamassa jotta hommat hoidetaan asiallisesti. Doula on erittain suositeltava ja kohtuullisen helppo keino edesauttaa mahdollisuuksian saada hyvan synnytyksen. Doulan avulla synnytyksen on tutkittu olevan sita paitsi myos nopeampi, kivuttomampi ja ongelmattomampi. Doulat ovat melko uusi juttu Suomessa ja kahdesta tukihenkilosta voi joutua neuvottelemaan sairaalan kanssa. Trendi nayttaisi nyt olevan, etta kun sairaaloissa tieto ja kokemus lisaantyy, doula hyvaksytaan toiseksi tukihenkiloksi, vaikka anoppia tai aitia tai siskoa ei haluttaisikaan jatkossa jalkoihin vaivoiksi isan rinnalle. Riippuu kylla paljon sairaalasta mika linja on.

Mikali neuvottelut eivat SatKs:ssa onnistu, pyydan maksusitoumuksen Vammalaan. Kasittaakseni Vammalan synnarin kulttuuri on huomattavasti inhimillisempi. Paakaupunkiseudulla oli Tammisaari. Eipa ole enaa. Otan osaa. Sairaaloiden valilla on eroa siina miten synnytyksen hoidon voi olettaa sujuvan. Ja silti niissa isoissakin liukuhihnasairaaloissa on toissa myos inhimillisia, ammattimaisia hyvia katiloita. Ongelma on se, etta on taysin sattumanvaraista kuka synnytysta sattuu hoitamaan.

Jos ma jotakin valmistautumista suosittelisin muille synnyttajille mahdollisine puolisoineen, niin tutustukaa luonnonmukaiseen synnytykseen, tutustukaa laakkeellisen kivunlievityksen riskeihin, taman jalkeen tehkaa informoitu paatos siita mita keinoja haluatte kayttaa synnytyksessa parjaamiseen ja ihan erityisesti hankkikaa joka tapauksessa doula.

Taa mun valmistautumisen maara on aika poikkeuksellisen suuri ja ideaalitilanteessa tallaiseen ei pitaisi tarvita ryhtya.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Ann kirjoitti:Kaipa se on yksi tapa psyykata. Kun joutuu puskemaan vesimeloonia pimperostaan, niin sellaisessa tilanteessa astetta rajumpi rakkaus toimii paremmin kuin poskien silittely ja kumbayaa.
Tarkoitin juttuja, joita tapahtuu ennen ja jälkeen ponnistusvaihetta. Esim. tuo RP:n kätilön toiminta, jolla hän yritti saada tutkittavaa olemaan jännittämättä, tuskin on millään tavoin edesauttanut varsinaisen synnytystapahtuman onnistumista. Tuskin erityisemmin auttaa sekään, että suunnitelmaan ei vilkaista eikä sitä noudateta. Sitä vartenhan se suunnitelma tehdään, että siitä on tarkoitus olla synnytyksessä apua.

Sitten on näitä kertomuksia siitä, kuinka synnytyksen jälkeen äiti jätetään oman onnensa nojaan, omasta kunnosta riippumatta, vaihtamaan vauvan vaippoja ja omia lakanoitaan. Myös mm. sektiotapaukset. Eräs kertoi kuinka oli ollut niin huonossa kunnossa, että oli saanut hommat hoidettua vain hitaasti lattiaa pitkin eteenpäin ryömien - siis vasta raskaasta leikkauksesta ulos kärrätty ihminen! Apua ei tippunut, perusteluna se, että yksin sen lapsen kanssa on sitten kotonakin pärjättävä. Ihan kuin se pärjääminen ei olisi vähän helpompaa, jos saisi toipua leikkauksestaan kunnolla sen sairaalassaolon ajan. Herättämään tullaan kahden tunnin välein, ettei varmasti saa nukkua, siitäkin huolimatta että vauvakin nukkuu. Jne.

Noille touhuille on varmasti olemassa jonkinlaiset perusteet (leikkauspotilaan pitää välillä liikkua että toipuu paremmin ja vauvaa pitää ruokkia säännöllisesti että maito nousee paremmin), mutta vaikuttaa siltä että näissä tilanteissa ei ole ajateltu yhtään mitään muuta kuin niitä perusteita. Enpä pitäisi kovin kaukaa haettuna sitä, että synnytyksen jälkeinen masennus voisi joissakin tapauksissa voimistua tällaisten huonojen synnytyskokemusten vuoksi, tai jopa kokonaan johtua niistä.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Kun mut kutsuttiin käynnistykseen (kalvojen puhkaisu) klo 8 silloin keskiviikkona, oli Porvoon naistenklinikka rempassa, joten sieltä ohjattiin Kätilöopistolle. Kätilöopisto oli täynnä, samoin Jorvi, joten Naistenklinikalla oli HIEMAN ruuhkaa. Tulin siis klo 8 ja synnytin klo 20.05. Yksi ainoa kommenti keskimmäisessä vuorossa olevalta kätilöltä jäi muistiin "no, pistäpäs vauhtia, kaikki muut sun jälkeen tulleet on jo saanu lapsen". Erittäin epäkorrektia, omasta mielestään oli lähinnä hauska heitto. Viimeisin kätilö oli itse kultaisuus ja oikein hohkasi ammattitaitoa ja hyvää "henkeä". Tuli vielä seuraavana päivänä osastolla käymään, käytiin synnytyksen loppuosa läpi ja hän halusi varmistaa, ettei mulla jäänyt mitään hampaankoloon tai pelkotiloja rajusta viimeisestä parista tunnista. Tarkisti vielä itse tikit (vaikka osastokätilö kävi tylysti nostamassa helmaa ja toteamassa että hyvältä näyttää aamulla) ja kohdun. Jätti vielä puhelinnumeronsa synnytyssaliin, jos tulee jotain kysyttävää tai huolta.

Hän on saanut viimeisen 2 vuoden aikana joulukortin ja konvehtirasian systemaattisesti :h:
The great club outshines the individual, always and forever.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Elppis »

EW - mulla kävi just noin osastolle päästyäni. Poika oli 2 päivää teholla ja 3 päivää tehostetussa valvonnassa, joten kun jätkä pääsi vihdoin viereen, ei löytynyt apuja MISTÄÄN. Syytän ehkä osaksi imetyksen huonosti käyntiinlähtemistä huonosta opastuksesta synnärillä. Kätilö kommentoi imetuksen opastuksen puutosta sillä, että valitettavasti osastolla oli niin paljon sektiopotilaita, joiden tarpeet huomioitiin ensin. Reilua.
The great club outshines the individual, always and forever.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Kiitos Mida selvityksestä. Pitää miettiä asiaa, onneksi ei ole vielä kiirettä.
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja par-sky »

EveryWoman kirjoitti: 2. Miksi ihmiset vain ottavat tuollaisen kohtelun vastaan? Mä varmaan huutaisin yllä kuvatuilla tavoilla toimivalle kätilölle kuin sumusireeni ja vaatisin esimiestä paikalle
Tämä on nyt vain yksi esimerkki, mutta kerran olen jättänyt huutamatta, ainakin siinä hetkessä:

Olin yksityisellä gynekologilla, tarkoituksena oli asettaa hormonikierrukka. Kokeili sitten sitä kohdunkaulaa tms. reittiä mitä kautta kierrukka vietäisiin kohtuun. Sattui sitten jonkun verran (ei mitenkään vähän). Älähdin siinä sitten "Ai saatana!". Gynis hyökkää pystyyn ihan hiilenä ja kiljaisee "älä kiroa!".

No niin. Normaalisti olisin tuossa kohtaa haukkunut ko. eukon täysin ja totaalisesti, mutta itsesuojeluvaisto potkaisi päälle. Tajusin että mulla on se helvetin virkkuukoukku pillussa kohdussa asti. Itse en sitä pois saa ja varmasti sattuu vielä enemmän jos tuo nyt tuosta suuttuu ja rupeaa pahemmin repimään. Pyysin siis anteeksi ja olin ihan hiljaa.

Gynekologi sitten otti romut pois (ei mitenkään hellästi, esim. jätti ihon väliin) ja sanoi ettei mulle mitään voi laittaa kun kerta sattuu niin paljon. Ja kirjoitti mulle sitten pillereitä, joita en halunnut (koska en ikinä muista syödä niitä). Käski sanoa respassa ettei kierrukkaa laitettu, ettei siitä turhaan laskuteta.

Respa sitten jutteli siinä mulle mukavia ja kertoili että voidaan yrittää sitten myöhemmin jos tahdon, parillakin eritavalla voi sitten puuduttaa. Jos nekään ei auta niin voidaan laittaa nukutuksessa..

Tähän asti olin ollut lähinnä hämmentynyt ja ärtynyt (ikinä aiemmin en ole saanut yksityiseltä paskaa palvelua) mutta nyt sitten kilahdin. Eli se hemmetin gynekologi kohteli tylysti, ei uskonut että muhun sattuu, ei tarjonnut mitään kivun lievitystä tai maininnut semmoisen mahdollisuudesta, ei toimittanut palvelua minkä halusin ja tästä kaikesta mun pitää vielä maksaa. Ei perkele.

Palautteen annoin sitten useampaa kautta: niitten kotisivun, hämeen sanomien ja kaupunkiuutisten. Tämän lisäksi ko. yksityinen gynekologi tuli aika lailla haukuttua suurin piirtein kaikille mahdollisille. En sitten tiiä oliko siitä mitään apua, mutta hämeenlinna on sen verran pieni paikka että ei uskoisi täällä olevan varaa ottaa ihan hirveästi huonoa julkisuutta vastaan.

Edit. typot korjattu ohjeitten mukaan. Mietinkin että näytti jotenkin kummalta aiemmin mutten jaksanut välittää :)
Viimeksi muokannut par-sky, 25.07.2010 12:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Me transmitte sursum, Caledoni!
Vastaa Viestiin