Mammailu

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Pulkannaru
Kitisijä
Viestit: 4952
Liittynyt: 28.07.2008 22:31
Paikkakunta: Jäässä

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Pulkannaru »

daddykillkill kirjoitti:Onko tällä palstalla VIELÄ joku, jolla EI olisi vauvaa?
Juu, ei vauvaa. Eikä isompaakaan jälkeläistä.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Georgina »

daddykillkill kirjoitti:Onko tällä palstalla VIELÄ joku, jolla EI olisi vauvaa?
0/

Mun RL tutut on kans ryhtyneet sikiämään huolestuttavaan tahtiin. Se on varmaan tää IKÄ. Ja mulla on taas hormoniehkäisyn kanssa ongelmia. Mutta älkää silti kuvitelkokaan että lipsun päätöksestä!
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Alkaa tämä makaaminen rasittamaan, pienellä kävelyllä käytiin miehen kanssa, hakemassa äitiyspakkaus postista (oli muuten ihanaa kamaa siinä, en olisi uskonut). Turvotus hävisi saman tien sormista, joten liikkuminen olisi suotavaa. Yritti kuitenkin sen verran taas supistella, että taidan vielä jatkaa lepoa muutaman päivän ja jos ei tilanne muutu niin makaan tuohon 7.1 asti, jolloin on lääkärille aika. Näkee onko kohdunkaulaan tullut millaisia muutoksia ym. Ennen sitä tietoa en uskalla ottaa riskejä, muutenkin jo alkujaan lyhyt tuo kohdunkaula.

Eilen tuhlasin liian monta saturaista pikkuisen vaatteisiin, oli sen verran houkuttelevia tarjouksia merkkivaatteissa. Menevät varmasti ihan hyvin kaupaksikin sitten huutonetissä, jos hyvänä pysyvät. 56-86cm vaatteita tulossa isot säkilliset. Ensin ajattelin etten ostele juuri lainkaan, mutta nyt on niin moni tutuista raskaana, ettei almujakaan tai kierrätystä tapahdu. Tutuilta tosiaan saatiin turvakaukalo, leikkijuttuja, peittoja, vähän vaatteita ym. lähes ilmaiseksi. Erittäin hyväkuntoisina.

Mies uhkaili shoppailulukolla vaikka päästeli sekin epämääräisiä ihQääniä nähdessään mitä olin ostellut. Shoppailuintoiset naiset, tullessaan äideiksi lienevät aikamoisen pahoja tapauksia? :) Ainakin ensimmäisensä kohdalla. Nirsoksikin olen tullut, pieni pesussa lähtemätön tahra potkupuvussa.... EI kelpaa :)
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Rouva Pupu kirjoitti:Shoppailuintoiset naiset, tullessaan äideiksi lienevät aikamoisen pahoja tapauksia? :) Ainakin ensimmäisensä kohdalla.
...ja jos toinen on eri sukupuolta kuin esikoinen, ei tilanne muutu miksikään. :wink:
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
bliss

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja bliss »

Vähän kaipaan niitä vauva-aikoja...
Yöt meillä ovat käyneet melko mahdottomiksi. Tai no... nuori herra menee kiltisti nukkumaan 20-21 välillä omaan sänkyynsä, mutta... aamulla tuo löytyy lähes poikkeuksetta mun peiton alta. Hyvin usein käy niin, että en edes herää kun herra kiipeää viereen, mutta hetken päästä kyllä, kun olen pudota lattialle. Eikä auta vaikka tyypin kantaa takaisin omaan sänkyynsä - kohta se vaeltaa takaisin. Nukkumisesta ei tule mitään, kun toi pieni on aika lahjakas potkimaan ja valtaamaan koko sängyn :?

Ehkä se kouluikäisenä jo nukkuu aamuun asti omassa huoneessaan (mieluiten kyllä jo tänä yönä!)
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Pakko avautua hiukan äitiyspoliklinikasta. On alkanut tulemaan pientä pelko siitä pääseekö sieltä hengissä itse pois, vauvasta puhumattakaan kun aika koittaa :(

Ultrat ovat siellä sujuneet moitteetta, mutta tämä raskausdiabeteksen seuranta onkin sitten ihan toinen juttu.

Sain ruokavalio-ohjauksen heti diagnoosin jälkeen neuvolassa ja sanottakoon, että erittäin laadukkaan sellaisen. Sain kuitenkin kutsun samaan ohjaukseen myös äippäpolille ja jo silloin mietittiin, että onko se välttämätöntä, mutta toki menimme ja ajattelimme että lisää infoa saamme. No ei, tietonsa olivat vanhentuneita (!), paperit oli häviksissä eivätkä osanneet antaa mitään neuvoja siihen miten saan yhden kohonneen arvoni normaaliksi ja muutenkin keskittyivät sähläämiseen ja coca-colaan jota en siis juo muuta kuin poikkeusoloissa. Mutta siis sain sanoa kymmenen kertaa (oikeasti) etten juo colaa kun käskivät vähentämään jolloin arvot palaisivat normaaliksi. Tähänkin yhden arvon ongelmaan sain vastauksen neuvolasta. Mitään uutta tietoa (vähemmän tietoa kylläkin) emme sieltä saaneet ja siinä meni sitten miehen työpäivä ja mukava laskukin turhasta postitse tipahti.

Sitten piti lähettää faxilla arvoja sinnepäin että saavat katsoa pitääkö kiireesti varata aikaa sisätautilääkärille, lupasivat soittaa heti perään. Mitään ei kuulunut, joten seuraavana päivänä soittelin itse. Se ei tietenkään passannut alkuunkaan, soittelu meinaan. Eivät osanneet sanoa juuta eikä jaata, koska paperini olivat kadonneet, taas. Lupasivat soittaa seuraavana päivänä. Noh, eivät soittaneet. Kolmen päivän päästä tuli kutsu vastaanotolle 2.1. Toki ei mainintaa onko kyseessä lekuri tjmv. Enkä sitten saanut sieltä ketään kiinnikkään kun pitävät näköjään puhelimensa kiinni soittoaikoina.... Tapahtunut viidestä kerrasta neljä...!

Tänään sitten mies otti vapaapäivän, että pääsee mukaan jos vaikka ultrataan jo nyt se kolmas kerta kasvun takia ja muutenkin haluaa olla mukana etten kaikkea joudu yksin kokemaan.

Tulos:

- Samalle ajalle buukattu kaksi ihmistä
- Meillä ei tietoa miksi olemme poliklinikalla, mutta EI OLLUT SIELLÄKÄÄN.
- Aloittivat kolmannen kerran ruokavalio-ohjauksen... :roll: Ja hämmästelivät, että sen olinkin jo saanut.... ja vielä kahteen kertaan... kuulemma neuvolan olisi riittänyt
- Kysyi kolme kertaa edellisestä synnytyksestä ja kerran keskenmenosta. Ihan kiva, mutta en ole koskaan synnyttänyt enkä saanut keskenmenoa. Yksi abortti on takana. Sanoin kyllä monta kertaa etten noista ole kokenut yhtäkään, mutta ei mennyt perille....
- Seulontaakin pitäisi ajatella.... joo, no ihan kiva mutta olen siinä käynyt ööh silloin alkuraskaudessa, jolloin ne tehdään. Ja olen jo viikolla 28!!!
- Uutena vuotena join lasillisen colaa, söin hieman suklaata ja sipsejä kuten on todettu että joskus saa eli ns. karkkipäivä käytäntö on oltava. Sanoin tästä, että siksi tuossa uutena vuotena on hieman koholla muutama arvo kun söin normaalista poiketen. Insuliinille kuulemma pitäisi mennä koska en osaa noudattaa dieettiä vaan herkuttelen jatkuvasti (?). Ihan jees kun tajusi session lopuksi et aijuu toihan onkin vaan yksi päivä ja uus vuos että eihän tässä hätiä mitiä olekkaan.... Joo, sanoin tuosta sen kymmenen kertaa ja siitä että muuten arvot tasaisia ja hyviä, mutta että tuossa herkuttelin hiukan että siinä syy kohonneisiin.
- Syntymäaika ja samalla henkilötunnus tiedoissani väärin, olen -82, tiedoissani -87.
- Pyysin mittauspapereitani takaisin, en kuulemma niitä ollut antanut kuin yhden (kymmenen minuuttia aikaisemmin olin siis paperit hänelle luovuttanut). Sain inttää kolme kertaa ennen kuin katsoi paperipinoa, josta sitten toki antamani läpyskät löytyivätkin...

Jne. Jne. Loppuu happi pelkästä listan jatkon ajattelemisesta.

Pahoittelivat sitä, että olivat turhaan meidät sinne taas pyytäneet ja lupasivat ettei laskua lähetetä.... Ensi viikolla sisätautilääkäri ja gynekologi. Mies totesi autossa, että jompi kumpi ajoista ei toteudu ja laskukin tulee postissa. Mies on hiukan vihainen ja mä taas olen silleen et mitvit?! Haluan oikeasti tuntea olevani ammattilaisten käsissä, semmosta tunnetta ei nyt ole. Mies ihmetteli myös sitä miksi tällä kätilöllä on halu inttää vastaan kaikessa mitä sanon... et ole antanut papereita, varmasti olet synnyttänyt ym.

Kyllä mä suodatan jonkun verran sähläystä ym. mutta raja on ylitetty. Liian tärkeä asia kyseessä.
Mä nyt olen aina hiukan ylireagoinut kaikenlaisissa asioissa, mutta nyt ollaan molemmat suu auki ja nyt kun ei oikein voi yksityistenkään puoleen kääntyä :roll:
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja annepa »

Rouva Pupu kirjoitti:Pakko avautua hiukan äitiyspoliklinikasta.
***avautumista***
Kyllä mä suodatan jonkun verran sähläystä ym. mutta raja on ylitetty. Liian tärkeä asia kyseessä.
Ymmärrän täysin avautumistarpeen, mutta minua rupesi naurattamaan tuo tilanne. Anteeksi, ei ole tarkoitus loukata, mutta näen sieluni silmin että ihmiseltä kysytään että "oletko varma että et ole synnyttänyt aikaisemmin?" :D En kestä :rofl:

Yhdelle tyypille kerran kaupattiin puhelimitse vauvalehteä johon tyyppi että "ei mulla oo lapsia". Myyjä sanoi että "ootko varma". No öö en... jos ne tuossa vahingossa tupsahti silleen huomaamatta.

Etkö voi vaihtaa paikkaa missä käyt noissa tutkimuksissa ja muissa?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

annepa kirjoitti: Etkö voi vaihtaa paikkaa missä käyt noissa tutkimuksissa ja muissa?
Periaatteessa voisin käydä noi hommat yksityisellä, mutta lienen enemmän "kusessa" sen jälkeen. Jos omien papereidensa lukeminen ei luonnistu miten mahtaa olla toisesta pisteestä tulleiden :roll: Menisin varmaankin synnyttämään kolmosia tjmv. :)

Tosin mietin että lähden 400km päähän bunkkaamaan mutsin luokse loppuraskaudeksi, silloin saa omalta kaupungilta ns. maksusitoumuksen että voi toisella paikkakunnalla synnyttää (eli Turussa). Tämä nykyinen lienee kuitenkin lähiympäristön tasokkain paikka (höhö) ollessaan keskussairaala.

Valitettavasti juuri kenelläkään ei täällä ole paikasta positiivista sanottavaa, henkilökunnasta ainakaan vaikka isommilta mokilta lienevät säästyneet.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Rouva pupu- no voi helvettiläinen sentään :shock: Ei kyllä nostata luottamusta mestaa kohtaan, ei sit ollenkaan! Jos henkilötunnuskin on väärin, pistää vähän ihmettelemään. Ei kai tämä tutkiva kätilö ole teidän synnytyskätilö? Se pitäis saada muuttaa pyynnöstä... ? Perhana, ihan karvat meni pystyyn kun luin "vikalistaa" :evil:

Pieni reklamaatio olisi paikallaan?
The great club outshines the individual, always and forever.
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

^Täällä ei ole ns. oma kätilö käytäntöä. Eli se joka sattuu olemaan töissä hoitaa, tutkii ja lopuksi sitten avustaa synnytyksessä. Ex-pomoni totesikin täällä jo kaksi synnyttäneenä, että kun sinne lopullinen matka käy niin parempi vaan rukoilla ja toivoa, että saa mukavan kätilön. Mulla on nyt sattumalta ollut noissa neuvonnoissa tuo sama tyyppi, varmaan on synnytyksessäkin mun tuurilla. Tämä ultraaja kätilö on ollut mukava ja ammattimaisen oloinen. Täällä on ollut kuulemma paljon lehtikirjoituksiakin siitä miten iso skaala hoitohenkilökunnan suhtautumisessa on. Osa on kuulemma hyvin ilkeää sakkia, ex-pomolle sattui tälläinen tapaus toisella kerralla.

Mies etsi kiivaasti palautelaatikkoa kun oltiin sairaalasta poistumassa, joten voipi skriivailla reklamaationkin. Tosin nyt tajusin että johtuneekohan vakuutuspäätöksen viivästyminen siitä, että tietoja ei ole saatu tai siitä, että tiedot ovat poikenneet annetuista..... :roll:
prosessi

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Rouva Pupu kirjoitti:Ultrat ovat siellä sujuneet moitteetta, mutta tämä raskausdiabeteksen seuranta onkin sitten ihan toinen juttu.

Sain ruokavalio-ohjauksen heti diagnoosin jälkeen neuvolassa ja sanottakoon, että erittäin laadukkaan sellaisen.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, että minkälaisia ohjeita sielläpäin tarjotaan?
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

^En nyt enää tarkalleen muista ohjeita, koska itselläni ongelma ei ollut ravinto vaan se, että söin liian vähän ja erityisesti liian harvoin. Perustui pitkälti normaaliin ruokaympyrään, aterioiden säännöllisyyteen ja siihen miten tietyt tuotteet voi korvata vähemmän rasvaisilla/sokerisilla tuotteilla. Liikuntaa myös painotettiin. Diabetesliittosta ja tutkimuksista oli paljon puhetta.

Enemmän annoin arvoa sille, että neuvonnan piti hoitaja jolla oli itsekin ollut raskausdiabetes, joten sai ns. toisen käden tietoakin samalla. Ohjaus oli myös hyvin yksilöllistä eli kartoitettiin tarkasti syömiset ym. ja siitä sitten lähdettiin etsimään ratkaisuja. Sisäistettiin se, ettei kaikki ole samanlaisia ja tietyt jutut ei kaikilla toimi. Pääpiirteittäin olen kuullut positiivista palautetta eli on saatu arvot hallintaan syömisillä ja liikunnalla, ilman insuliinia. Ja näin on käynyt itsellänikin, jos vaan pysyn herkuista erossa.

Äippäpolilla iskettiin läpyskät käteen ja se oli siinä. Jos ei niillä korjaannu niin sitten ei korjaannu. Tämä ei ainakaan omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Joitakin tietoja ihmettelin, totesivat vaan että joo eihän tuo ole niin hyvä ohje enää, tässä uudempi. Ovat hanakoita turvautumaan heti insuliiniin.
prosessi

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Joo, tuo liian harvoin syöminen vaikuttaisi olevan kovin tavallinen ongelma. Itselläni kun diabetes heitti häränpyllyä raskausaikana, päädyin enemmänkin tutustumaan myös raskausdiabeteksen ominaisuuksiin. Päädyinkin noudattamaan hyvin omalaatuista ruokavaliota, joka perustui niihin ruokiin keskittymiseen, jotka eivät sotkeneet insuliinitarvetta. Aika yllättävänä voisi pitää, että siinä missä kaikki rasvainen, liha-, vilja- tai perunapitoinen sotki kaiken, makeat asiat eivät niinkään tehneet sitä, kunhan kerralla söi vain hyvin vähän, eikä pitänyt kuin parin tunnin taukoja syömisten välillä. Hassuinta oli, että jos en noussut yölläkin vähintään juomaan mehulasillista, menivät aamuarvot sekaisin ja saattoivat nousta hyvinkin korkealle, koska maksa päätteli minun kärsivän nälänhätää ja aloitti oman sokerituotantonsa.

Oli sinänsä aika hurja kokemus, että vaikka käytännössä söin lähes jatkuvasti koko raskausaikani, ja tosiaan melko paljon makeaa, painoni laski muutaman kilon jo raskausaikana, tippuakseen heti sairaalassa vielä 13 kiloa. Nykyäänkin painan lähes 25 kiloa vähemmän kuin ennen raskautumista, ja paino pyrkii edelleen tippumaan ellen vahdi sitä tarpeeksi tarkkaan. Olisi kiva tietää millä lailla raskaus oikein muutti hormonitoimintaani, ja miksi se teki sen pysyvästi.
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

^Joo, tästä tosiaan tekee haasteellisen se, että aineet joiden olettaisi nostavan verensokeria eivät sitä tee ja taas ruoka-aineet joiden olettaisi pitävän aisoissa sen tekevät. Siksi olenkin mittaillut tarvittavaa useammin, jotta löytyy ne vältettävät aineet helpommin kun ei maalaisjärki tunnu tässä asiassa omalla kohdallani pelaavan :) Todella yksilöllistä näyttää tosiaan olevan nämä nostattajat, siksi tuo yksilöllinen ohjauskin lienee paras vaihtoehto.

Mulla on ollut ongelma tuo aamupalan jälkeinen sokeriarvo, on vähintään sen 7.8. Paastoarvo on ollut hyvä 4.3-4.9. Nyt syön jotain pientä öisin, jolloin paastoarvo on max. 5.2, joka tasaa sitten tuon aamupalan jälkeisen arvon sinne alle 7.8. Herkuttelupäivinä on pääsääntöisesti max. 2 kohonnutta arvoa. Päivällisen jälkeinen sekä iltapalan jälkeinen arvo. Max. ollut 9.1. Mutta pääsääntöisesti aina siinä 7.8-7.9.

En sitten tiedä miten hanakasti tuota insuliinia pitäisi tarjota, oma mittarini heittää +0.3. Kaksi kertaa on testattu, joten en sitten tiedä tuosta 7.8 arvosta, jonka alle pitäisi aina jäädä. Että onko perusteita insuliinia ottaa, jos sitä ehdotetaan.

Lääkäri lienee selittävän asiaa (toivottavasti) enemmän.
prosessi

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Minusta insuliinia tarjotaan liiankin herkästi, itse en suostuisi moista vastaanottamaan niin kauan kuin arvot eivät mene 8,5:n yli. Ongelman kun muodostaa se, että oikeiden insuliiniannostusten löytämiseen kuluu paljon aikaa, etenkin kun raskauden aikana tarvekin voi muuttua jopa päivittäin, joten helposti lopputuloksena on se, että korkeiden arvojen sijaan alkaakin tulla matalia arvoja ja pakkosyömistä, joista ensimmäiset ovat nekin riski vauvalle ja jälkimmäiset lihottavat auttamatta erittäin tehokkaasti. Mielestäni insuliinin pitäisi olla se vihoviimeinen keino.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Nii, vähän kyselin aiheesta: http://www.esaimaa.fi/Uutiset---Uutiset ... 16140646/5.

Lappeenrannassa tuntuu olevan "synnytät alateitse, vaikka mikä olis"- käytäntö :( Ihme porukkaa! Kai sun pitää tosiaan ihan kunnolla miettiä, missä haluut synnyttää, ei kiva.
The great club outshines the individual, always and forever.
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Kiitos Elppa, tässä toimiva linkki: http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id= ... 0816140646

Hiukan epäilen että kyseessä saattaa olla tämä kätilö johon nyt olen törmännyt. Pyysin yhden paketin ylimääräisiä neuloja mittaukseen, koska jostain syystä bakteerikammoni (ironista, ai nou) on pahentunut raskauden aikana eli se että käytän sen viisi kertaa samaa neulaa ahdistaa ihan julmetusti syystä tai toisesta. Pahoittelin hiukan, että olen hankala, mutta jos niitä saisin niin käyttäisin samaa neulaa vain kaksi kertaa. Totesi, että jo on sulla ongelmat, että omapahan sellainen on, koita elää sen kanssa. Voin toki ostaa niitä apteekista, mutta lähinnä funtsin ettei edes sitä pientä myönnytystä voitu tehdä, jotta suhteellisen isokin stressinaiheuttaja poistuisi.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Mida »

En tiedä olenko kovinkin pihalla, mutta tuossa Elpan linkissä en nähnyt sit pätkääkään alatiesynnytys vs. sektio-asiaa, vaan ihan vaan sitä, et alatiesynnytyksen hoidossa on kyseisessä sairaalassa parantamisen varaa. Etenkin synnyttäjän asiallisessa kohtelemisessa. Ja tää oli vastauksena siihen mihin ylilääkärinkö kommenttiin, että synnyttäjäthän on tyytyväisiä, koska kymmenisen vaan valittaa vuodessa.

Eli jos saa epäasiallista kohtelua niin palautetta. Ei ne pässit muuten mitään usko, jos sittenkään, ku tuijottavat eurojansa.
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Prossulle kysymys, jos osaat vastata: Aloitin tänään toisella tavalla mittaamisen, sisätautilääkäri haluaa enemmän arvoja.

Olen mitannut kahden viikon välein kolmena päivänä diagnoosin jälkeen seuraavilla ohjeilla: Paastoarvo, aamupalan jälkeinen, lounaan jälkeinen, päivällisen jälkeinen sekä iltapalan jälkeinen. Arvot mitataan tunti ruokailun aloituksesta (tätä olen funtsinut, joskus syön kymmenessä minuutissa, joskus puolessa tunnissa... Luulisi tämän vaikuttavan arvoihin?). Paastoarvo pitää olla alle 5.5 ja alle 7.8 ruokailun jälkeen.

Nyt mittaan paastoarvon sekä ennen ruokailua ja ruokailun jälkeiset arvot. Nyt kuitenkin mittaus tapahtuu vasta 1.5h ruokailun jälkeen. Viitearvot ovat myös erilaiset. Paastoarvo pitää olla alle 5.4, ennen ruokailua alle 5.8 ja ruokailun jälkeen alle 7.5.

Olen nyt hiukan sekaisin näistä mittausajoista ja arvoista, miksi ovat näin erilaisia. Kysyn näitä myös lekurilta, mutta tieto kiinnostaa jo nyt :) Raskausdiabeetikkojen kanssakin olen keskustellut, mutta tuntuu että jokaisella erilaiset suositusarvot, määrät sekä mittausajat.
prosessi

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tuon ensimmäisen mittaustavan ideana on saada kiinni korkeat arvot, eli se sopii ennemminkin diabeteksen tunnistamiseen kuin jo tunnistetun diabeteksen tilanteen tarkkailuun. Arvot ovat korkeimmillaan tunti ruokailun jälkeen, joten silloin noita korkeita todennäköisimmin saa pyydystettyä mittariin.

Siinä vaiheessa kun diabetes kuitenkin jo on tunnistettu, tärkeämmäksi muuttuu arvojen käyttäytymisen seuraaminen. Puolitoista tuntia aterian jälkeen arvot ovat jo alkaneet laskea, mistä syystä maksimiarvo luonnollisestikin on matalampi. Tämä arvo poikkeaa tunnin arvosta erityisen paljon siinä, että tunnin arvo määräytyy erittäin paljon sen perusteella, mitä milläkin aterialla on sattunut syömään. Myös ei-diabeetikoilla peruna, sokeri yms. nostavat verensokereita voimakkaasti, kun taas liha, rasva yms. nostavat huomattavasti vähemmän. Ei-diabeetikolla kuitenkin insuliinituotanto reagoi verensokerimuutoksiin niin nopeasti, että jo puolitoista tuntia syömisestä nämä aterian sisällön aiheuttamat erot katoavat. Niinpä tällä puolentoista tunnin arvolla mitataankin enemmän sitä insuliinituotannon toimimista ja mahdollista lisäinsuliinin tarvetta.

Paastoarvot ovat ennen aterioita eri ihan sen takia, että päivällä suolisto ei ehdi missään vaiheessa tyhjentyä kokonaan, koska syömistä tapahtuu niin usein, että elimistö saa jatkuvasti ainakin vähän uutta energiaa. Niinpä se näkyy väkisinkin myös verensokereissa. Syömisen nopeus sinänsä ei vaikuta arvoihin, koska insuliinituotanto käynnistyy silloin kun ensimmäinen suupala on syöty, sen jälkeen tapahtuu vain hienosäätöä.
Rouva Pupu

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

^Kiitoksia, tuo selvensikin paljon ja vahvisti niitä omia luulojani mikä noiden taustalla on :)
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Mä en enää tiedä, mikä tuota pientä tyttöä vaivaa.
Täytti maanantaina kuukauden. Nyt reilu viikko ollut hieman haastavaa.
Tyyppi nukkuu päivät kuin pieni porsas. Vinkuna vain käy. Siinä välissä syö kuin jouluna konsanaan. Ei mitään moitteen sijaa.
Sitten, kun kello lyö 20 tai 21 alkaa armoton tankkaus. Tissiä, tissiä, tissiä... (muuta ei tarjolla ole). Puolenyön aikaan tuntuu, ettei enää se tissikään kelpaa ja kiukuttaa vain pikkulikkaa. Kannan ympäri huuhollia. Pumppaan ja hieron jalkoja. Hytkyttelen ja yritän vaikka sun mitä poppaskonsteja. Lopulta siinä arviolta 01-03 syö itsensä tainnoksiin ja nukahtaa. Nukkuu pari tuntia ja syö. Nukkuu muutaman tunnin ja syö, jonka jälkeen taas kiemurtelee ja rauhottuu unelle joko olkaa vasten tai kantoliinaan.
Pulauttelun määrästä ja painon noususta voin päätellä, että syödäkseen tuo ainakin saa. Mutta mitä mä tuolle teen...?! Odotan vielä kaksi kuukautta ja selviydyn päivän kerrallaan..? Mutta selviänkö siihen asti ilman psykiatrisen sairaalan lepolomaa?
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Avatar
Madonna
Elämätön Kitisijä
Viestit: 276
Liittynyt: 11.09.2008 10:18

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Madonna »

mustaenkeli kirjoitti: Mutta mitä mä tuolle teen...?! Odotan vielä kaksi kuukautta ja selviydyn päivän kerrallaan..? Mutta selviänkö siihen asti ilman psykiatrisen sairaalan lepolomaa?
Älä tee mitään muuta kuin annat etsiä rytmiään.
Jonka tosin muuttaa heti kun sinä pääset siihen rytmiin jotenkin kiinni :roll:

Sen kaksi kuukautta tosiaan varmaan hakee nyt sopivaa rytmiä ja sitten pitää sitä hetken ja alkaa taas muuttamaan uudeksi.
Mutta antaisin tehdä niin .. itse asiassa olen antanutkin tehdä omieni niin, silläkin uhalla että olin valmis itse sinne lepolomahoitoon jonkin ajan päästä.
Silti se tuntui oikealta antaa vauvan tehdä itse päätöksiä siitä miten hänen on paras olla ja alkaa elämänsä.
Se kestää kuitenkin niin vähän aikaa että siitä selviytyy kyllä, vaikka vaikeaa onkin.

En tiedä onko sinulla muita lapsia tai millainen perhekuvio ja apua tarjolla, joten paha mennä sillä lailla ehdottelemaan mitään.
Itselläni oli aputilanne tosi heikko vaikka mies toki auttoi minkä osasi ja kykeni mutta ilman imetyskykyjä hänellä oli vähän huonoa se konkreettinen vauvan olon tyydyttäminen.
Mutta kyllä ne sadoissa varmaan saa ne kilometrit laskea, minkä mies käveli vauva sylissä ja viihdytti yöimutusten välissä kun nukkua ei vauva halunnut.

Rytmi kääntyi pitkäksi aikaa niin että nukuin itsekin päivällä kun vauva nukkui ja yhdessä valvottiin talven synkkiä pimeitä öitä :?
Se oli HIRVEÄÄ aikaa se.
Mutta me selvittiin kevääseen !!!
Ja vaikkei se miksikään juhlaksi muuttunutkaan, niin muuttui kuitenkin.
Niin se muuttuu teilläkin ihan varmasti.

http://www.geocities.com/miukumauku_200 ... eronta.htm
Onko tuo vauvahieronta kuin tuttu juttu ?
Me käytiin hierojalla sekä hierottiin paljon itse.
Se on mukavaa ja rauhotti vauvaa tosi hyvin, kääntäen samalla hellävaraisesti sitä rytmiäkin.

Noin pienelle en alkaisi mitään homeopaattista vielä suositella mutta sitten kun kasvaa isommaksi ja rytmiään hakee, niin silloin voi homeopatiastakin olla hyötyä.

Nyt mennään kummiskin kohti kevättä ja se on hyvä juttu se, niin vauvoille kuin niitten äideillekin.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Madonna kirjoitti:En tiedä onko sinulla muita lapsia tai millainen perhekuvio ja apua tarjolla, joten paha mennä sillä lailla ehdottelemaan mitään.

Onko tuo vauvahieronta kuin tuttu juttu ?
Onhan meillä ennestään yksi lapsi. Esikoinen täyttää lauantaina vuoden! Ja hänen päivänsä rutiineineen alkaa kello 07-08 (muutenhan varmasti pyrkisinkin pienemmän kanssa samaan rytmiin nukkuen päivät ja valvoen yöt).
No, täällä onneksi sukulaisia aikas hyvin lähellä ja kohta voisin jo ajatellakin, että tuo esikoinen joksikin yöksi voisi vaikka mummolaan mennä...
Päivä kerrallaan joo...

Esikoisella oli koliikki ja hataran muistikuvani mukaan se kyllä tuntui kamalammalta kuin tämä nyt. Että ei tämä mielestäni ihan vielä sitä ole... Silloin käytiin vyöhyketerapiassa ja niitä hieromisjuttuja itsekin opettelin, mutta kiitän tuosta vauvahierontalinkistä. Vaikuttaa kattavalta! :)
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Avatar
Madonna
Elämätön Kitisijä
Viestit: 276
Liittynyt: 11.09.2008 10:18

Re: Mammailu

Viesti Kirjoittaja Madonna »

No tuo että teillä on ennestään yksi joka on selviytynyt :wink: on aina hyvä juttu.
Osin vitsiä tietty mutta kyllä se näyttäis menevän niin että kun on useampi lapsi niin se luottamus siihen että asiat etenee ja päivä vielä valkenee, on suurempi kuin sen ekan kanssa.

Luottamus omaan selviytymiseen onkin yksi isoimmista pointeista kun vauvan kanssa elää.
Ainakin itsellä niin.
Sen vaan olen nähnyt nyt vasta paljon vauva-ajan jälkeen ja olisin tarvinnut sitä itseluottamusta kipeästi silloin niinä pimeinä öinä valvoessa.

Vyöhyketerapia muuten käy ihan ilman koliikkiakin rauhoittamaan ja sen rytmin kääntöönkin.
Jos teillä on joku kiva vyöhyketerapeutti tiedossa, niin käykää hänen luona !
Ja jos nyt olisin itse tilanteessa, niin ottaisin ajan myös itselleni.
Aikoinaan hoidatin vain vauvoja ja oikeasti olisin itsekin tarvinnut vyöhyketerapiaa omaan jaksamiseen ja sitä kautta olisin selvinnyt pienemmin vaurioin siitä ajasta.
Ota siis pienet jalkapohjahieronnat myös itsellesi, kantsii ilman muuta !!
Vastaa Viestiin