Mammailu

[Zeb]

:pientä jälkihehkua umbirakastuneelta:

Niin, isosti onnitteluja sulle multakin!! Hienooupeeta, että kaikki on mennyt hyvin!

[Geetz]

^ Kiitos!

On tää hiukka erilaista kuin 3 vuotta sitten kotiutuessa vauvan kanssa yksin kotiin. En ihan edes muista miten ahdistavaa se oli, ja miten pelottavaa! Kuinka ihmeessä uskalsin ruveta yksinhuoltajaksi?

Propsit kaikille niille... Nyt on kovin helppoa kun joku kenen kanssa jakaa vastuu. Eikä kuka tahansa vaan tollanen maailman paras isi vielä. Potkikaa mua jos rupeen täs ketjus (blogin lisäks) jauhaa parin viikon päästä jotain itkupotkupelko-juttuja et mies kuolee tai jotain karseeta ja mulla prinsessalla on taas niiiiin huonosti asiat.

[Zeb]

...

Ei hitto kun näitä sun hehkujuttuja lukiessa alkaa itsellekin pikku perheytymiskuumetta pukata No olis kai tässä iässä jo aikakin... Katsellaan

[Pyry-Matias]

Potkikaa mua...

Kiva kuulla et elämäs hymyilee. Pääasia on tietenkin et saadaan narttu takas palstalle täydessä iskussa

[Geetz]

Zeb, uuh ja Kitinässä kaikki pidetään ajan tasalla! Jos ei nyt ovuloinneista sentään alotella keskustelua ja kirjanpitoa.

Pyris, siis toki. Kaikki on yhä kuin ennen ja pääasia elämässäni tosiaan te täällä palstalla. Tietenkin! Ja saatan kaivata nartuttelua jo hyvinkin pian, koska se kultainen ihana mies vetäyty aamusuihkussa kauemmas kun kuulema kävin turhan vimmalla kiinni. Jos se nyt on sit kato ihan isi isi isi vaan niin mun tarttee hommata edes vähän jotain värinöitä, virtuaalisesti. Täällä tarjonta on niin upean laajaa.

[Pyry-Matias]

Täällä tarjonta on niin upean laajaa.

Ja mieti, hei, mikä kysyntä

[Geetz]

Täällä tarjonta on niin upean laajaa.

Ja mieti, hei, mikä kysyntä

En tajunnu mut oon upee.

[Vadim]

Potkikaa mua jos

Saako piiskata kans?

[Vihtahousu]

Geetzun pesueelle roppakaupalla onnea <3 Kiva kuulla kivoja uutisia.
Tuntuu kyllä että nyt puskee ihan joka puolella nyyttejä ulos, huh... Eilen vielä juteltiinkin asiasta, tupla-huh.

[Geetz]

Potkikaa mua jos

Saako piiskata kans?

Joo mulle saa narttuvaiheessa tehä mitä vaan.
Ai mut nyt rupes ällöttää kaikki seksiin liittyvä, joku pikkulokki rääkäs maitokoneen hollille.

...

[Tix]

Geetzulle

[RolloTomasi]

Geetzu JEE!!
Onnea!

[Geetz]

Thanks!

Mies naureskeli kun tekstasin Tixille vauvasta silleen heti tyyliin äitille laitetun viestin jälkeen. "No mut ku tää on niin tärkeetä ja sillon ku V synty ni Tix oli mun 24/7 tuki ja turva lapsirakkaaseen tyyliinsä!"

Mut sentään oma mies kuuli tän lapsen syntymästä ennen Tixiä. Höhö, must tää on aika kieron hauska juttu. Ihkuu.

[ninnithequeen]

Thanks!

Mies naureskeli kun tekstasin Tixille vauvasta silleen heti tyyliin äitille laitetun viestin jälkeen. "No mut ku tää on niin tärkeetä ja sillon ku V synty ni Tix oli mun 24/7 tuki ja turva lapsirakkaaseen tyyliinsä!"

Mut sentään oma mies kuuli tän lapsen syntymästä ennen Tixiä. Höhö, must tää on aika kieron hauska juttu. Ihkuu.

Hehe. Kun Nitsku synty, ukko soitti ensin mun vanhemmille, ja heti perään rakkaalle työpaikalleni lähiöräkälään Pomo oli tarjonnu kuulemma kierroksen pikkuninnin kunniaksi...

[Geetz]

Hehe. Kun Nitsku synty, ukko soitti ensin mun vanhemmille, ja heti perään rakkaalle työpaikalleni lähiöräkälään

Joo no toi mun härömies meni niin sekasin et soitti jopa exälleen ja parille mun (tällanen kaikki on väleissä -kimppa siis meillä). En ookaan viel muistanu loukkaantua, laitan jemmaan.

[mustaenkeli]

Miten tää maha tuntuu joka päivä vaan isommalta ja isommalta?! Ja kokoaika se vaan kiipee ylemmäs. Kohta tuo pentu varmaan potkii mun tisseihin.
Ylihuomenna saan varmaan jotain painoarvioo ja sen semmosta...

[Mida]

Kiitokset onnitteluista ja Midalle hurjasti haleja (kyselen sit myöhemmin miten h*lvetissä uskallat kotona)

No koska se utelu alkaa?

[Geetz]

No koska se utelu alkaa?

(Oon niin omassa pikku maitokakkamaailmassani, etten muista muiden olemassaoloa.)

No miten uskallat? Kuka siellä on apuna? Missä lähin sairaala? Onks Englannis turvallista? Eiks sua pelota et jotain menee vtuiks (mua pelottaa aina) ja jos jotain menee, etkä saa apua kotona heti niin miten ihmees selviät pääs kanssa?

Utelututtaa.

[Mida]

No koska se utelu alkaa?

(Oon niin omassa pikku maitokakkamaailmassani, etten muista muiden olemassaoloa.)

No miten uskallat? Kuka siellä on apuna? Missä lähin sairaala? Onks Englannis turvallista? Eiks sua pelota et jotain menee vtuiks (mua pelottaa aina) ja jos jotain menee, etkä saa apua kotona heti niin miten ihmees selviät pääs kanssa?

Utelututtaa.

Enemmän mua pelottaa mennä sairaalaan ihan vieraiden ihmisten keskelle kivuissani yrittämään kommunikointia vieraalla kielellä ja sit pitäis viä pystyy pitää puoliansa kaiken maailman turhia rutiinitoimenpiteitä ja tympeitä kätilöitä vastaan.

Ollaan palkattu yksityinen kätilö, joka hoitaa "neuvolakäynnit" täällä meillä kotona raskauden aikana, avustaa synnytyksessä ja seuraa vielä 1kk synnytyksen jälkeen. Sil on kolleeka mukana sit ku ite äksöni alkaa. Plus miäs tekee mitä se ny osaa ja voi. Täyttää ammetta ja sensemmosta.
Tos omas kätilös on se hyöty, että se hoitaa n. 24 raskautta vuodessa, eli siis pystyy tutustumaan kuhunkin hiukkasen paremmin ku liukuhihnakätilöt sairaalassa, joista osa nielee sitruunan aamupalaks ja tietää kaiken synnyttäjän puolesta.

Lähimpään sairaalaan on ihan muutama km. Ei mikään älypitkä matka.

Millä lailla turvallista?

Jos jotain menee vituiks, ni sit kätilö kattoo, että jaaha, lähetääs sairaalaan, tilaa ambulanssin, ilmottaa sinne edeltä ja sit mennään. Se seuraa mm. sikiön sydänääniä aktiivisesti ja sillä on vuosien kokemus myös siellä sairaalassa kätilöimisestä + kotisynnytyksistä. Plus, että luultavimmin jos tulee jotain synnytyksen riskejä lisääviä tekijöitä eteen, niin luultavammin sitten mennään alunalkaenkin sairaalaan. Sinne onneks saa oman kätilön doulaks, joten mää kuuntelen sielläki sit vaa sitä. Matalan riskin synnytyksissä on ihan yhtä turvallista, oli sit kotona tai sairaalassa (tutkittu juttu). Molemmis on puolensa ja mä uskon hyötyväni ihan helkkaristi turvallisesta (psyykkisesti) kotiympäristöstä verrattuna sairaalaan, jossa kivuissani näen vaan vihollisia niissä vieraissa ihmisissä, enkä pysty rentoutumaan. Täytyy olla tuttuja ja turvallisia, ammattitaitoisia ja luotettavia ihmisiä läsnä, eikä yhtään ylimääräisiä stressitekijöitä (niinku umpivieras sairaalaympäristö), että pystyn keskittymään ite asiaan ja kuuntelemaan kroppaa. Että luonnonmukaisen ja turvallisen synnytyksen on mahdollista käydä toteen.

Jotainhan voi aina mennä pieleen, oli sit sairaalassa tai kotona, mutta mä aattelen sen niin, että jos on vaihtoehtoina a) synnyttää lähellä hätäapua, mutta samalla kärsiä sairaalassa väistämättä ilmenevistä riskeistä ja häiriötekijöistä, jotka voivat edesauttaa ongelmien syntyä, tai b) synnyttää turvallisuudentunteen kera rauhassa kotona ammattitaitoisten avustajien kera vain pienen viiveen päässä tehoavusta. Totta helkkarissa valitsen jäkimmäisen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa mahdollisimman hyvin sujuva synnytys ei ole mahdollinen (minulle). Toisessa taas on. Ja jos otetaan huomioon että riski äärimmäiseen hätään on järkkypieni, niin otan sen järkkypienen riskin mieluummin kuin pelkään sitä turhaan ja otan sairaalassaolon takia liudan muita riskejä.

Mutta siis, tää kaikki on mun omasta persoonasta lähtöistä, eikä sovi kaikille. Jos olo on turvallisempi sairaalassa, sitten sairaala on oikea paikka. Yksilöllistä. Mulle koti on turvallisempi paikka. Hakeutuvathan luonnossakin eläimet synnyttämään sinne, missä ne kokevat olonsa turvallisimmaksi. Siis jos voivat valita.

Mää tykkään kyllä kertoa perusteluitani. Se avartaa meinaan ehkä näkemään toisenlaisiakin näkökantoja kuin sen perinteiseen ennakkoluulon, että sairaala on turvallisin ja paras paikka aina ja kaikille synnyttää.

[Geetz]

^
Kuulostaa hyvältä. Ei yhtään siltä, miltä isomummoni sai sen kuulostamaan kun kertasi kotisynnytyksiä vuosia taaksepäin.

(Olisin saattanut itsekin valita toisin jos omat sairaalakokemukset eivät olisi niin älyttömän hyviä.)

[Bliss]

jättiläismustekaloja

Voi ei

[Geetz]

Mitä pirun mustekaloja...

Mä pyytelin siskolta vaikka kuinka pitkään et tekis nyt äkkiä vauvan ja kavereiltakin rupesin ruinailemaan jos joku viittis vaivautuu kuumeeni takia. Mut eihän se ehkä ois riittäny. Haluun aina kaiken todetakseni, ettei sekään riitä.

Harjoittelen. Saatan vuoden päästä tajuta, että rahkeet riittää just tähän (tai sitten ei riitä mut shit has already happened and so on) eikä sitten meillekään yhtään enempää niitä pikkuapinoita. Toisaalta tän viime viikkosen synnytyksen jälkeen totesin kätilölle, että nähdään ens vuonna.

[BettyB.]

Pahoittelen jo etukäteen että lapsettomana osallistun ketjuunne (minähän en VOI lapsista mitään tietää, niin kun joku täällä minua jo opetti aiemmin...), mutta halusin vaan kertoa millaista on olla kätilön lapseton sisko. Se on sellaista, että jatkuvasti kysellään että joko kohta kuuluu pikkutöppösten tepsutusta ja sitten kun ilmoittaa että aika hiljasta on, niin muistutellaan, kuinka se hedelmöittymiskyky on jo laskusuhdanteessa. Että tartteis tehdä jo jotain, alan kuulemma olla jo riskisynnyttäjä! Voitte kuvitella että välillä korpeaa

[Geetz]

Voin uskoa, että vituttaa. Et oo koskaan viittiny lesboks tekeytyä? Kaveri suosi pitkään sitä tyyliä sukulaisten keskuudessa, kunnes kerran jäi nalkkiin ns. housut kintuissa ja joutui häpeillen tunnustautumaan lisääntymisvastaiseksi heteronaiseksi (en sano, että sä olisit lisääntymisvastainen tai edes hetero, öhö).

Mä olin aina niin sellainen epä-äiti junnupissis, ettei kukaan kerennyt alkaa ehdottelemaan lapsijuttuja. Sit säikytin kaikki kerralla puskista pienen ihanan äpäräni myötä. Voi sitä aikaa, ihanaa! En taida olla vieläkään kovin aikuinen kun joskus huomaan miettiväni millä säpsähdyttäisin sukua, ettei kaikki mene tälleen tylsään tyyliin niin ku nyt.

[Gat]

Nytpä Geetzu ja muutkin nyt tiinehtivät tai äsken poikineet enemmän tai vähemmän lutkat kitinämisut tiedätte, mitä varten ne pippeli ja pimppa on ja miksi pippeliä pimppaanne otatte!! Oikein!!