Ahdistus, väsymys, uupumus ?

[Noccy]

En oikein tiedä mistä alottaisin. Valitan epäselvää viestiä, mutta on vaikea koota näitä sekavia ajatuksia.

Nykyään pääsen harvoin nukkumaan ilman, että ensin itkisin. Itken sitä kun en jaksa, on liikaa tressia ja liikaa paineita joka asiassa.

En itke muiden ihmisten edessä, paitsi nykyään tämä minun tilani on kai paisunut jollain laillai yli laitojen, sillä saataan ihan varottamatta ruveta itkemään kultani edessä. Yleensä se tapahtuu silloin, kun olisi aika hyvästellä ja pitäisi jaksaa ruveta puurtamaan niitä kaikkia asioita, mitä pitäisi vielä saada aikaseksi. Osaan aavistaa kun se itkukohtaus on tulossa, sitä ennen tulee tosi kova ahdistunu olo, tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja mitään ei jaksa. Jos olen vahvana, pystyn peittämään sen itkun. Nykyään tosin, en välttämättä pysty sitäkään tekemään, kun kulta jo huomaa, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan ja kysyy mikä on. Kulta on iso apua ja tuki, vaikkei itse sitä tiedäkkään, ilman häntä olisin jo varmaan ojassa.

Toisinaan (tosin aina vain harvemmin) tuntuu, että kyllä minä selviän, kyllä tämä tästä helpottaa jos nyt jaksaa puurtaa eteenpäin, niin joskus se helppo kausi sattuu minunkin eteeni. Toisinaan tuntuu siis, että olen hyvä, osaan ja pärjään. Toisinaan tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, en osaa mitään ja kukaan ei kohta jaksa minua. Nykyään joskus, olen myös semmosella fiiliksellä, mikä ei ole kumpaakaan noista ylemmistä. Silloin olen vaan ja en jaksa välittää mistään. "Ihan sama mitään, paskana ollaan joka tapauksessa kohta." Ahdistaa usein.

Minä en enää ihan oikeasti ymmärrä, että mikä hitto minulla on. Minulla pitäisi olla kaikki hyvin, seurustelen vakavasti, käyn lukiota, hyvä perhe, menestystä urheilussa. Toisaalta luulen, että tuossa saattaa piiletä se tämän olotilan osa syy, liikaa ovia mitä avata, liikaa vaihtoehtoja. En pidä epätietoisuudesta, en tykkää jos asiat jää roikkumaan. Yksi asia mistä ahdistun, on syvä tietämättömyys siitä, mitä teen lukion jälkeen. Yritän olla kaikessa hyvä. En halua, että kukaan joutuisi pettymään minuun.

Kaikki vaatii ponnistelua. Pelkään, että kohta en enää oikeasti jaksa mitään.

En tiedä miksi ihmiissä tämän kirjoita, kai haen jtn jolla on samankaltaisia ajatuksia, tai sitten ihan vain neuvoja, että mitä tässä nyt tekisi.

[Tix]

Yksi asia mistä ahdistun, on syvä tietämättömyys siitä, mitä teen lukion jälkeen.

Useimmat eivät tiedä mihin päätyvät, vaikka tietäisivät mitä tekevät. Aniharvan ihmisen elämä menee jonkin suunnitelman mukaisesti. Jos minulle olisi opiskeluja aloittaessa sanottu, mitä teen 10 vuoden päästä, olisin nauranut. Jos joku olisi kertonut, millaista työpaikkaa minulle tänään tarjottiin, en olisi uskonut. Elämä kuljettaa, turha siitä on ahdistua että minne, kaikkein mukavin puoli elämässä on juuri se, että se yllättää kuitenkin.

Jos et todella tiedä edes mistä aloittaa, mene keskustelemaan opinto-ohjaajan kanssa, käy työvoimahallinnon sivuilla tekemässä soveltuvuustestejä, kysele tapaamiltasi ihmisistä heidän ammattiensa hyvistä ja huonoista puolista ja vaatimuksista. Mieti missä olet hyvä ja minkälaisten asioiden tekeminen olisi mielekästä. Sitä kautta pikkuhiljaa hahmottuu se sektori josta voit miettiä esim. jatko-opintoja. Jos valitset väärin, voit aina valita uudestaan. Mikään ei ole lopullista ja kaikki on kuitenkin muuttuvaa.

Ja tuontyyppiseen ahdistukseen voisi olla hyvä hakea muutakin apua kuin läheiset. Sitä saa ihan hakemalla. Joskus läheiset ovat liian lähellä osatakseen nähdä metsää puilta ja toisaalta pelkkä kuormankantajana oleminen puuduttaa kenet tahansa pidemmän päälle.

[Noccy]

En osaa lainata tällä palstalla, mutta niin, olen kyllä samaa mieltä siinä, että elämä kuljettaa. Vaikka kuinka tarkkaa jonkun asian suunnittelee, ei se kuitenkaa välttämättä mene niin.

Mutta silti, kaipaan jonkinlaista varmuutta. Toi lukiokin ahdistaa, sielläkin on hirveästi valintoja aineissa ja en oikein tiedä mitä valitsen kun en tiedä mihin aijon sen jälkeen. Sitten väsytän itseni valitsemalla liikaa aineita ja kohta en jaksa ollenkaan panostaa yhtään mihinkään. Nyt kun en tiedä mitään, haluan varmistaa etten sulje mitään ovia. Pelkään, että kohta kun tajuan mitä haluan, en voikkaan enää tehdä sitä, kun olen valinnut aineita väärin.

[Gat]

1.) Lintsaa koulusta viikko pari. Tuossa vaiheessa sellaisella ei ole hitonkaan merkitystä tulevaisuuden urallesi. Relaa, lepää ja mieti.

2.) Hanki modernia masennuslääkettä.

[Tix]

Pelkään, että kohta kun tajuan mitä haluan, en voikkaan enää tehdä sitä, kun olen valinnut aineita väärin.

Lukion papereilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Jos haluat pitää mahdollisimman paljon ovia auki, lue pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Ne ovat ainoat aineet joilla on oikeasti merkitystä kielten lisäksi.

[Noccy]

1.) Lintsaa koulusta viikko pari. Tuossa vaiheessa sellaisella ei ole hitonkaan merkitystä tulevaisuuden urallesi. Relaa, lepää ja mieti.

Oho, opin lainaamaan?

Muttajuup, olen ihan oikeasti miettinyt tota. Sillai läpällä, että kun ei tästä elämästä tule mitään vaikka kuinka yrittää, niin ihan sama vaikka vetää sen risaseksi.

Tix : Pitkän matikan aijonkin lukea, ja fyysiikan. Kemiaa ei välttämättä mahdu. Näissä aineissa olen kai ihan ok hyvä. Mutta kielissä toivoton. Lukemaan pitäis oppia niitä enemmän.

[Tix]

Tix : Pitkän matikan aijonkin lukea, ja fyysiikan. Kemiaa ei välttämättä mahdu. Näissä aineissa olen kai ihan ok hyvä. Mutta kielissä toivoton. Lukemaan pitäis oppia niitä enemmän.

Nuo luonnontieteelliset aineet pitää monia ovia auki. Paitsi tekniset ja luonnontieteelliset alat, myös lääketieteen alat ja jossain määrin kauppatieteetkin matikan osalta.

Kieliä oppii helpoiten lukemalla romskuja ja lehtiä ulkomaankielellä.

Jos ei osaa kieliä eikä matematiikkaa, voi aina ryhtyä lakimieheksi.

[Gat]

Juu mutta ihan vakavissaan kuulostaa, että tarvitset lepoa ja irtautumista. Aikaa miettiä. Kenties jopa välivuoden koulunkäynnistä, kunhan yli vuoden ei lipsu.

Ja oikeasti vaikka MUN elämästä ei paljoa mitään ole tullutkaan , se ei ainakaan johdu kouluajan lintsauksestani. Päinvastoin luulen, että sen ansiosta aina jaksoin koulussakin rypistää silloin kun se jotain merkkasi. Päivittäisellä läksynluvulla tai yksittäisillä kokeilla ei ole paljon paskankaan merkitystä. Ei niitä kukaan kysy. Vain YO-paperit ja tulevan opinahjosi pääsykoe merkkaa. Eri juttu sitten, jos vanhempasi eivät hyväksy lintsausta, idiootit.

[Noccy]

Saan jotenkin tarmoa näistä teijän viesteistä. Ainakin hetkeksi taas, kyllä se ahdistun sieltä varmaan palaa, mutta nyt tuntuu, ettei peli ole vielä mun osalta pelattu.

Minussa on myös se vika, että suurentelen asioita ja teen kaikesta hankalaa ja isoa.

Kielten opiskelu vaatii ihan hirveesti aikaa ja keskittymistä, mutta jos vaan jaksaisin yrittää, niin ehkä siitä jotain tulisikin. Onneksi sentään se matikka sujuu. ;e

Olen päättäny antaa ittelleni sen verran anteeksi, että saataan tuon lukion vetää 3 ja puolessa vuodessa läpi. (sen ylimääräsen puol vuotta voi sitten vaikka hakea töihin) Että on tämä vähän rennonpaa näin. Paitsi, että nyt haalin niitä kursseja ihan liikaa kun on enemmän aikaa.

Vanhemmat ei tykkää lintsauksesta. ; P Mutta onneksi täällä saa olla 3h joka kurssilta pois ilman, että pitää poissa oloja selvittää. Olen todennut joidenkin tuntien olevan aika turhia, että paremmin olen siinä ajassa oma toimisesti oppinut. Sitä paitsi yksin pystyn keksittymään paljon paremmin kun luokan keskellä.

[Gat]

Olen todennut joidenkin tuntien olevan aika turhia, että paremmin olen siinä ajassa oma toimisesti oppinut. Sitä paitsi yksin pystyn keksittymään paljon paremmin kun luokan keskellä.

Minä olin sillä lailla vajakki, että opetettuna en oppinut mitään. Vain yksinäni lukien. Siksi koulutunnit oli usein ajan haaskausta. No jaa.. läksyjäkään en koskaan lukenut enkä viitannutkaan, luin vain kokeisiin. Joskus lintsasin lukeakseni kokeisiin

Pahimpia oli lukion Ruotsi. Ainoa, jossa jokainen joutui vuorollaan vastaamaan ja kotitehtävien tuli olla virheettömän oikein tai naisopettaja solvasi julmasti. Tuolla tyylillä "opin" ruotsia niin, että lukion päästötodistukseen tuli seiska. Väliikö sillä. Nimittäin ennen kirjoituksia kolmessa päivässä kertasin minulle epäselvät jutut ja kirjoitin ruotsista laudaturin Ja kolmesta muustakin aineesta. Sen ajan helpompia laudatureja tosin, nykyään ällän vaatimus on tiukentunut.

Mutta siis riippuu omasta oppimistyylistäsi. Minusta näin jälkeenpäin ajatellen ei tosiaan ole tärkeää mikään päivittäinen läksynluku. Eikä yksittäiset kokeet. Ei edes lukion päästötodistus. Vaan YO-kirjoitusten todistus ja jatkopaikan pääsykoe. Ja edelleen nyt kun lukion ainakin reaalikirjoja katsoo, tuntuu että nehän aikamies oppisi parissa päivässä ulkoa. Kouluun astumattakaan. Ja olipa opeteltu millä keinolla vaan, unohtuu ne kuitenkin eli muuttuu "yleissivistykseksi".

Niin ja 18 täytettyään saa allekirjoittaa omat poissaololappunsa.

[huima]

Saan jotenkin tarmoa näistä teijän viesteistä. Ainakin hetkeksi taas, kyllä se ahdistun sieltä varmaan palaa, mutta nyt tuntuu, ettei peli ole vielä mun osalta pelattu.
...
Olen todennut joidenkin tuntien olevan aika turhia, että paremmin olen siinä ajassa oma toimisesti oppinut. Sitä paitsi yksin pystyn keksittymään paljon paremmin kun luokan keskellä.

Hyvä hyvä. Nuorena elämä ei todellakaan ole pelattu, ja aivan kuten Tix jo sanoi ei koskaan tiedä minne elämä vie - eivätkä ne ovet ole koskaan lopullisesti suljettuja, paitsi jos itse ajattelet niin.

Lukio on melkein täysin turha vaihe elämässä, ja sen aikana kannattaa panostaa niihin tiettyihin koviin aineisiin, joita on hankala opiskella omatoimisesti jälkikäteen, jos haluaisikin mennä luonnontieteelliselle polulle. Aivan kuten Tix-sanoi.

Stressi ja paine toisaalta kuuluu elämään, mutta joskus on osattava myös antaa itselleen vapauksia ja toisaalta ymmärtää että maailma ei kaadukaan, vaikkei tekisi asioita A, B ja C juuri niin kuin etukäteen ajatteli. Elämä on loppupeleissä niin monipuolista ja monimutkaista, että siitä menettää liian paljon ja hukkaa mahdollisuuksia, jos yrittää elää sitä jonkun kovan ennaltalaaditun suunnitelman mukaan. Varsinkin jos se suunnitelma on vain muiden miellyttämistä varten.

Jos luonnontieteet sujuvat, kannattaa katsella sillä silmällä joko teknisiä tai kaupallisia opiskelupolkuja. Insinööri tai ekonomi eivät tutkintoina tarkoita sitä samaa kuin vaikkapa lääkäri, joten ovet pysyvät avoinna ja voit elää mukana maailman muutoksessa.

Ei kannata ottaa liikaa paineita ja stressiä siitä mitä sinusta isona tulee. Elämä on iso hieno matka jossa tärkeintä ei ole se loppuun pääseminen, vaan kaikki ne asiat mitä sen aikana tekee.

Lopetan itsestäänselvyydet ja kliseet tähän.

Minusta piti tulla elokuvaohjaaja, tulikin insinööri. Nyt opiskelen kaupallista tutkintoa sen päälle. Kymmenen vuoden kuluttua palaan takaisin visuaalisten taiteiden pariin.

Tai sitten aloitan mäkihypyn.

Se että ei tiedä on ihanaa.

[alja]

moneen kertaan mielipiteet muuttuu elämän varrella, nyt haluat ehkä biologiksi, niin sitä opiskeltuasi et välttis enää haluakaan. jne jne. lukioaika tosiaankin kannattaa käyttää nuoruuteen ja perusasioiden opiskeluun, esimerkiksi pitkän matikan lukeneena on helpompaa monessa koulussa sen jälkeen. ja kielistä taas on hyötyä jos haluat matkustella tai kansainvälisiin töihin jne jne. älä kuitenkaan yritä lukea kaikkea! toiset oppii helpommin kieliä ja toiset matikkaa, älä rääkkää itseäsi liikaa sillä että "kaikkea on osattava!"

ja jos sattuisit valitsemaan väärän opiskelupaikan, niin niitäkin voi vaihtaa, vaikka monesti! ja loppujen lopuksi et välttämättä siltikään päädy "oman alasi" töihin ehkä tärkeintä on miettiä, mistä tykkäät nyt, ja tehdä sitä

muihin mainitsemiisi asioihin. kuulostaa kamalan tutulta... itse olen ylipohdiskeleva, epävarma, täydellisyyteen pyrkivä, ja mahdottoman masentunut. ja mun ensimmäinen vaikea masennus tuli lukion jälkeen, jollon jouduin pitämään välivuoden väkisin, kun olin paahtanut lukiosta läpi pikkasen nopeemmin kuin muut.... noh... nyt siitä on jo aikaa, ja kolmatta kautta vaikeaa masennusta ja muuta menossa. eli jos sulla on taipumusta masennukseen, kliiniseen sellaiseen, niin hae nyt jo apua, ihan vaikka ennaltaehkäisevää. jotain jutteluterapiaa aluksi, ja sitten joskus lääkkeitä, jos alkaa näyttää pahemmalta. jos vaikka pystyisit hoitamaan itseäsi nyt sen verran, ettet koskaan sairastu pahemmin... ehkä munkin olisi silloin pitänyt saada apua kunnolla, mutta kun oli sitten taas välissä useita hyviä vuosia, niin eihän sitä ajatellut.

nuorena on paljon murheita ja huolia ja pelkoja, mutta ensisijaisesti nuorena on ihanaa! nauti lukioajasta, äläkä ota koulua liian vakavasti! käytä se paikka ja aika mielummin vaikka hyvien ystävien hankkimiseen, niillä on paljon enemmän merkitystä loppupeleissä ja sun muistoissa, kuin jollain todistuksen numeroilla

[irmelianneli]

Asiaa puhuvat edelliset. Sulla ei oo muuten mihinkään kiire! Sä oot niin kamalan nuori että sulla on aikaa vaikka mihin, kaikkeen. Itse olin 25v kun aloitin ekassa 'oikeassa' opinahjossa lukion jälkeen Harhailin ja kattelin vähä, ja kokeilin kaikkee siinä välissä, kursseja, työharjoitteluja yms.. (Enkä ole muuten nytkään koulutusta vastaavassa työssä..) Mutta töissä kuitenkin! Harvemmin se elämä loppuu kesken hei, ettei niinku kerkeis tehä mitä on suunnitellut! Sullakin on varmaan vielä semmone 70 vuotta edessä.. kerkeet kyllä käydä miljoonaan kertaan yliopistot ja vaikka mitä muuta päälle!

[Noccy]

Ihanaa kun olette jaksaneet vastailla.

On totta, olisi hyvä mennä puhumaan jollekin. Tiedän sen, mutta en pysty siihen. Tiedän senkin.

Ehkä minun ajattelutapa on jollainlailla vääristynyt, varmaan onkin. Mutta en halua mennä puhumaan kenellekkään vieraalle itsestäni niin syvällisesti, saatikka en halua maksaa siitä. Hän kuuntelee muita työkseen, olen hänen työvälineensä. Jos joskus uskaltaudun puhumaan itsestäni muuallekin, kuin keskustelupalstoilla tähän sävyyn, niin se tulee tapahtuu ihmisen edessä, jotka oikeasti välittää ja on kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu.

> Toisaalta, tiedän, että saatan myös selitellä tuolla äskeisellä sitä, että en ole tarpeeksi vahva menemään minnekkään. en tiedä. en tiedä !

Toki on tienhaaroja, polkuja, reittejä, mutta ei elämä ole suora tie - se on mutkikas kartta, jota aikansa tallattuaan saattaakin huomata palanneensa johonkin pisteeseen, jossa jo kerran kävi. Myöskään takaisin kulkeminen ei ole mahdotonta, eikä alusta aloittaminen. Älä pelkää valintoja, äläkä myöskään valitsematta jättämisiä. Aikaa on.

Tuo oli älyttömän hienosti sanottu minusta, pisti ajattelemaan.

Olen aika hukassa tällä hetkellä, ajatuksen ei pysy kasassa, mutta en itke enää. En kykene siihen enää.

On silti turha valittaa
Kerran täällä kun ollaan
Vaikka tänään sataakin
Huomenna on paremmin
Ja kun sortuu vuoretkin
Miksei saa ihminen
Kyllä kuivuu kyyneleet
Kuivuu meret

Oli pakko laittaa loppuun vielä lausahtus Juustopäiden (: D) kappaleesta Päivä kerrallaan. Koska siinä on semmonen olotila, jota olisi tarkotus tavoitella. Joskus. Päivä kerrallaa. Ehkä vielä joskus. Ehkä se onnistuu, kun ottaa tarpeeksi vauhtia alhaalta päin.

[sivustahuutaja]

Saan jotenkin tarmoa näistä teijän viesteistä. Ainakin hetkeksi taas, kyllä se ahdistun sieltä varmaan palaa, mutta nyt tuntuu, ettei peli ole vielä mun osalta pelattu.

Lukion takia on turha stressata ja lähes kaikki opiskelupaikat pysyvät avoimina valitsi mitä tahansa. Tunnen esim. 'kukkaisteekkareita', jotka eivät lukioaikanaan suorittaneet pitkiä kursseja mistään ja ovat kuitenkin valmistuneet ja työllistyneet dippainsseiksi ihan koviin firmoihin.

Tärkeintä on asettaa rima riittävän korkealle ja tehdä hieman töitä pääsykokeiden eteen. Turhin välivuosi syntyy siitä, että hakee tahallaan liian helppoon paikkaan ja vaihtaa vuoden kuluttua esim. AMK:n korkeakouluun.

Joidenkin paikkojen pääsykokeissa pitää osata tiettyjä juttuja joihin lukiosta voi olla apua, mutta jos pääsykokeisiin hieman panostaa, niin läpi pääsee aika nätisti vaikealtakin vaikuttaviin paikkoihin. Sisään päästyä useimmissa paikoissa on helppo minimoida ne inhokkiaineet, esim. dippainssiksi voi valmistua aika vähällä matikan jauhamisella. Ekonomin taas ei tarvitse osata oikein mitään 'kovaa' valmistuakseen.

Olen päättäny antaa ittelleni sen verran anteeksi, että saataan tuon lukion vetää 3 ja puolessa vuodessa läpi. (sen ylimääräsen puol vuotta voi sitten vaikka hakea töihin) Että on tämä vähän rennonpaa näin. Paitsi, että nyt haalin niitä kursseja ihan liikaa kun on enemmän aikaa.

Kannattaa miettiä tarvitsetko noita kursseja tai lisäaikaa. Voin vakuuttaa, että eka opiskeluvuosi tulee olemaan paljon hauskempi kuin jokin turha välivuosi. Lukio vaan läpi minimikursseilla ja sisään eniten kiinnostavaan mestaan johonkin isolle opiskelupaikkakunnalle. Mukaan opiskelijatoimintaan ja kunnon hauskanpitoa työn tekoa unohtamatta. Näin opit itsestäsi enemmän kuin äidin helmoissa pyörimällä. Muista elää, tarvitset tulevaisuudessa sosiaalista pelisilmää enemmän kuin sitä viimeistä pistettä tentistä.

[elco]

esim. dippainssiksi voi valmistua aika vähällä matikan jauhamisella.

En tunne 2000-luvun opinto-ohjelmia, mutta kyllä ainakin wanhaan hywään aikaan viime vuosituhannella piti kaikenmaailman tuotantotalousdroidienkin painaa minimissään parikymmentä viikkoa matematiikkaa ja kymmenkunta fysiikkaa. Kai noista voi monin tavoin kitkutella itsensä läpi, mutta mielestäni on perusteeton väite kutsua "vähäksi" jauhamiseksi yli puolen vuoden täysipäiväistä duunia.

Nykypäivänä varmaan tietty TKK:lla luetaan yksi educrediitti matematiikkaa, missä opetellaan käyttämään hypersuperduper taskutietokonetta laskentaan. Ja ohjelmoinnin perskurssilla käytetään varmaan jotain fucking kyptonia ja eclipseä lispin ja emacsin sijaan.

Oma vinkki aloittajalle: jollet tiedä, mitä opiskella niin tee joku vuoden kevyempi käytännön oppi. Opiskele meikkaamista, kokkaamista, matkailua tai jotain muuta vastaavaa. Yliopistoon lienee turha kingetä tuhlaamaan aikaansa kun yhtä hyvin aikaansa voi tuhlata muuallakin.

[Edith]

Yliopistoon lienee turha kingetä tuhlaamaan aikaansa kun yhtä hyvin aikaansa voi tuhlata muuallakin.

Jep, ajan tuhlaaminen yliopiston ulkopuolella on paljon hauskempaa kuin ajan tuhlaaminen yliopistolla jonkin semi-kiinnostavan alan parissa, jolle on hankkiutunut vain siksi, että yliopistolle on niin kuin ikään kuin kuulunut sosiaalisissa piireissä hakeutua.

[huima]

Ja ohjelmoinnin perskurssilla käytetään varmaan jotain fucking kyptonia ja eclipseä lispin ja emacsin sijaan.

Kyllä siellä vieläkin Prologia ja muita mielenkiintoisuuksia opetetaan.

Tai siis porteista tulee edelleen ulos ihan hyviä superkoodareita kanssa, mutta myös niitä kukkaisteekkareita joilla ei ole elämän tosiasioiden kanssa mitään tekemistä.

Ei sen puoleen mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kaiken tietävä superkoodari, joka ei osaa toimia ihmisten kanssa vaan jauhaa siitä miten ennen kaikki oli paremmin ja kaikki osasivat lispiä - ja käyttivät emacsia.

[sivustahuutaja]

En tunne 2000-luvun opinto-ohjelmia, mutta kyllä ainakin wanhaan hywään aikaan viime vuosituhannella piti kaikenmaailman tuotantotalousdroidienkin painaa minimissään parikymmentä viikkoa matematiikkaa ja kymmenkunta fysiikkaa. Kai noista voi monin tavoin kitkutella itsensä läpi, mutta mielestäni on perusteeton väite kutsua "vähäksi" jauhamiseksi yli puolen vuoden täysipäiväistä duunia.

Kyllähän opiskellessa duunia joutuu painamaan ja 'kovien' aineiden kanssa läpipääsyynkin tarvitaan muutakin kuin mielikuvitusta. Jos duunin tekemistä pelkää, niin ei kannata opiskella, ei ainakaan työelämää varten. Polin matikasta ja fyssasta selviää normi-ihminen ihan persettä kuluttamalla ja ykkösillä läpivetäminen on ihan ok, jos omien opintojen painopiste on jossain muualla kuin numeroiden murskaamisessa.

Tarkoitus oli korostaa lukion kurssien merkityksen vähyyttä esim. polin (TKK) suhteen. Tietenkään polille ei kannata suunnata, jos matikkaa inhoaa yli kaiken. Ei kannata myöskään hakea kirurgiksi, jos veren näkeminen pyörryttää.

Ettemme antaisi liian helppoa kuvaa lukiolaisille, niin kiteytetään asiat.
1) Lukiossa tehdyt valinnat eivät määrää tulevaisuutta
2) Menestyminen vaatii aina työtä, vaikka menestyminen olisikin kykyjen rajoissa
3) Kun siis löydät se 'oman jutun' panosta siihen menneisyyteen tuijottamatta

Välivuodesta olen eri mieltä kuin elco. Opiskelemalla jotain 'sinne päin' saa paremman pohjan päätöksille kuin ihan arvalla vedetyssä 'helpossa' mestassa. Esim. kielet ja viestinnän kurssit harvemmin menevät hukkaan päätyi lopulta lukemaan mitä tahansa. Lisäksi muutaman kunnon kurssin suorittaminen opettaa opiskelua, tästä on apua pääsykokeisiin lukiessa. Nuo käytännön hommat voi opetella opiskelun ekoina vuosina erilaisia hanttihommia tehdessä.

[Gat]

Mielestäni ainoa todella välttämätön peruskoulussa ja lukiossa aloitettu taito on kyky lukea englantia. Puhua tai kirjoittaakaan ei välttämättä tarvitse osata, mutta yliopistossa ja korkeakoulussa ei kertakaikkiaan voi olla ilman sujuvaa englannin lukutaitoa. Teknisillä ja luonnontieteellisillä aloilla suuri/suurin osa kurssikirjoista on englanniksi. Humanistisilla aloilla englannin lisäksi eteen voi tulla ruotsinkielistä tentittävää ja jopa saksaa. Mikä saksa oli minulle hissassa vittumaista, onneksi vain yksi kirja.

Englannin lukutaito on meille täällä ja varmaan ketjun aloittajalle itsestäänselvyys. Mutta olen huomannut, että suht. nuorissakin ihan "kansan syvien rivien" parissa on paljon väkeä, jotka eivät ymmärrä englantia ollenkaan, peruskoulusta ja amis/tradenomikoulutuksista huolimatta. Kun opetin aikuiskoulutuskeskuksessa apinatason HTML:ää, suurin yllätys oli, että ne keski-ikäiset ihmiset eivät tunteneet edes HTML-tagien yksinkertaisia sanoja. Koska olivat englantia.

No, eihän englantia koulussa opi, koulusta saa vain perustan. Sitä oppii niin että yleensä kiinnostaa lukea asioita ja pian huomaa, että mistä vaan asiasta suurin osa on kirjoitettu enkuksi.

[Lolita]

Oma vinkki aloittajalle: jollet tiedä, mitä opiskella niin tee joku vuoden kevyempi käytännön oppi. Opiskele meikkaamista, kokkaamista, matkailua tai jotain muuta vastaavaa. Yliopistoon lienee turha kingetä tuhlaamaan aikaansa kun yhtä hyvin aikaansa voi tuhlata muuallakin.

Mä komppaan tätä, koska itse tein jokseenkin näin. Tosin en sitten lopulta opiskellut sitä kunnollista ja hienoa tutkintoa, vaan jäin sille huttupohjalle leijumaan. Vuosi ammattikoulun kokkailupuolella oli enemmän kuin yleissivistävä elintarvikeopin, ravitsemustiedon ja puhtaanapidon osalta, ja seurauksena ravintola-alan opiskeluista oli joitain eksoottisia työ- ja harjoittelukokemuksia ja helvetin hauskaa bilettämistä.

Päädyin kuitenkin toimistotöihin virastoon ja ehkä vähitellen keksin, mitä haluaisin tehdä isona ja mitä opiskella. Olen melkein 32.

Noccy-kulta, homma menee omalla painollaan kunhan vaan teet jotain, mitä tahansa, töitä tai opiskelua, ja olet tekemisessä täysillä tyytyväisenä mukana. Melnaisin allekirjoitusta lainaten: Elämä kantaa, jos sen antaa.

[elco]

Välivuodesta olen eri mieltä kuin elco. Opiskelemalla jotain 'sinne päin' saa paremman pohjan päätöksille kuin ihan arvalla vedetyssä 'helpossa' mestassa. Esim. kielet ja viestinnän kurssit harvemmin menevät hukkaan päätyi lopulta lukemaan mitä tahansa. Lisäksi muutaman kunnon kurssin suorittaminen opettaa opiskelua, tästä on apua pääsykokeisiin lukiessa. Nuo käytännön hommat voi opetella opiskelun ekoina vuosina erilaisia hanttihommia tehdessä.

Niinno. Toki olet oikeassa, jos hyötynäkökulmaa ja aikaisinta mahdollista valmistumisaikaa haetaan.

Valmistuminen yliopistosta vaatii tiettyä yritystä ja motivaatiota. Ilman yritystä ja motivaatiota opinnot joko jäävät kesken tai kestävät 6+ vuotta. Keskitasoinen mutta motivoitunut opiskelija pusaa tutkinnon kuin tutkinnon 3-4 vuodessa (pl. lääkis tmv jäykkärakenteisempi tutkinto).

Eli loppupeleissä sillä ei ole minusta liiemmin väliä säästääkö ekana vuonna 3kk valmistumisajasta vai ei.

Itse hengasin kolme vuotta polilla ykkösellä alkavalla keskiarvolla ja suoritin noin kolmanneksen tutkinnosta (60ov). Ei kiinnostanut eikä puristanut. Sitten valkeni, että koodaushommista maksetaan 9000mk kuussa verrattuna trukkikuskin 7000 markkaan. Seuraava valaistuminen oli, että diplomityöntekijälle maksetaan 11000mk kuussa ja valmistuneelle 13500 markkaa. Tein karvan alle sata opintoviikkoa kahdessa vuodessa ja duunia siinä sivussa.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut pirun kiva hengata ekasta kolmesta vuodesta ainakin vuosi jossain muualla. Olisi kiva vaikka osata laittaa ruokaa paremmin.

[Zeb]

Olisi kiva vaikka osata laittaa ruokaa paremmin.

Söpöä!

[elco]

Ei sen puoleen mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kaiken tietävä superkoodari,

Onpas: Appleuskovainen.

[Gat]

ÖÖÖH.. Elco.. teet siis työtä, siis TYÖTÄ rahojesi eteen? Miksi? Oletko joku Luuseri vai? Minä koetan ja selviän tekemättä yhtään mitään. Korkeintaan puhelimella soitan. Peltoviljelyyn ei kannata koskea ja koneita ostaa sitä varten. Kun työtä ajattelenkin, niin puistattaa.

Toisaalta.. olisitko jaksanut 10 vuotta Helvetissä sen takia, niinkuin minä?