Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Aava

Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja Aava » 03.04.2008 18:19

Mitä urheiluvammoja olet kokenut ja miten niistä (henkisesti) selvisit?


Viime sunnuntaina pelatessa mun akillesjänteeseen rupesi sattumaan, eli viime vuoden lopussa ilmennyt ja hyvin parantunut tulehdus uusiutui. Ja sen takia psyyke rakoilee, koska olen taas juoksu- ja hyppykiellossa. Tänäkin iltana olisi matsi, samoin lauantaina. Ei saa osallistua. :cry:


Elämä tyhjeni kertalaakista taas. Käsittämättömän mitäänsanomaton olo. Juoksusta ja pelaamisesta nauttimisen sijaan elämä pyöriikin taas lääkekuurin, toistuvien kylmähoitojen ja vahvistavien kuntoutusliikkeiden ympärillä ja tajuttoman voimakkaan paranemisen odottamisen ympärillä. Ydin on kateissa, terä tylsistynyt. :cry: :cry: :cry:

SikaMika

Re: Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja SikaMika » 03.04.2008 18:46

Aava kirjoitti:Mitä urheiluvammoja olet kokenut ja miten niistä (henkisesti) selvisit?
Olen kokenut jokseenkin ne kaikki! Kaikista olen toistaiseksi selvinnyt pelkällä armottomalla ja akuutilla vitutuksella. Filosofisesti ajatellen nuo kuntoutusjaksot ovat toimineet hetkinä, jolloin on joutunut pysähtymään hetkeksi miettimään - mm. sitä, mikä on oma motivaatio koko urheiluun loputtoman tuntuisessa loukkaantumiskierteessä ja myöskin sitä, mitä tekisi jos joskus joutuisi tilanteeseen jossa urheilu enää olisi yksinkertaisesti mahdollista. Aina näiden pohdintojen jälkeen/niistä huolimatta on ollut palava halu päästä takaisin jaloilleen (toisinaan ihan kirjaimellisesti) ja hakkaamaan päätään taas seinään (toisinaan ihan kirjaimellisesti) kuitenkin jotain oppineena. Oppii ainakin arvostamaan hyvää terveyttä jonain muuna kuin itsestäänselvyytenä ja kuuntelemaan omaa kroppaansa vastaisuuden varassa - kaikki tämä juurikin kantapään kautta (toisinaan ihan kirjaimellisesti, vai mitä?!).

Olisin valmis elämään elämäni loppuun ilman ainoatakaan itsetuntemusta kasvattavaa lisäkokemusta tällä saralla. Koen olevani kivun jalostavan vaikutuksen filosofina täysin valaistunut! Realistina tiedän kuitenkin olevani vasta polkuni alussa... :roll:

Che

Re: Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja Che » 03.04.2008 18:52

Aava kirjoitti:Mitä urheiluvammoja olet kokenut ja miten niistä (henkisesti) selvisit?
Onnistuin katkaisemaan solisluuni lumilaudalla aikoinaan. Se leikattiin kaksi kertaa kahden vuoden sisällä ja kuljin pari vuotta rautaa nahkani alla. Ihmeen vähän se oikeastaan harmitti. Vetosin vammaani aina välttyäkseni ikäviltä asioilta tai velvollisuuksilta ja passautin koko lähipiiriä sujuvasti :D

Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6258
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Viesti Kirjoittaja aasi » 03.04.2008 18:53

Akillesjänne vaivasi intissä, mutta sehän ei nyt haitannut sielläoloa ollenkaan - päinvastoin.
Tasan ei mene muumit kanootissa.

Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja nowaysis » 03.04.2008 22:36

Aava kirjoitti:
elämä pyöriikin taas voimakkaan panemisen odottamisen ympärillä. Ydin on kateissa, terä tylsistynyt. :cry: :cry: :cry:

Huomasin avaamiesi seksuaalissävytteisten ketjujen määrästä.
Prepare for the worstest.

Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis » 03.04.2008 22:38

aasi kirjoitti:Akillesjänne vaivasi intissä, mutta sehän ei nyt haitannut sielläoloa ollenkaan - päinvastoin.
NiinQ se mainos: "No mikä mul on? "Ei mikään"..."Yhyyy!1"

Söpö kundi muuten siinä mainoksessa.
Prepare for the worstest.

Aava

Re: Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja Aava » 03.04.2008 22:50

nowaysis kirjoitti:
Aava kirjoitti:
elämä pyöriikin taas voimakkaan panemisen odottamisen ympärillä. Ydin on kateissa, terä tylsistynyt. :cry: :cry: :cry:

Huomasin avaamiesi seksuaalissävytteisten ketjujen määrästä.
:rofl: Ei helvetti että irtos lujat naurut. Huomenaamuna varmaan häädetään taloyhtiöstä...

Varsin tottahan se kyllä on, että kun vähennetään elämästä treenaaminen, lopputulemana jo ennestään voimakkaan hankalaoireiset panohalut nousee vähintäänkin seuraavaan eksponenttiin, eli nyt sitten liikuskellaan siellä giga-tera -akselilla.

Joo kiitos. Tää piristi :)

ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen » 03.04.2008 22:52

Urheiluvammoja tai ei, mun esteratsastajan ura kaatui polviin ollessani 11-12-vuotias.

Urheasti jatkoin (väkisin) ja entinen valmentaja muistaa vieläkin mun polviongelmat, mikä oli iso yllätys mulle. Siis ratsastuskoulu, jossa olin kesät valmennuksessa ja viikonloput vaelluksilla. Käytiin siellä ukon kaa viime kesänä, galleriassa todisteita :P

Jälkeenpäin: molemmat polvet pitäisi leikata. Juu ei oo varaa, pakko tehä ne työt mitä nyt vaan saa, sitä ei mikään leikkaus pilaa. (näin mä ajattelin jo 10 vuotta sitten)

Vihtahousu

Viesti Kirjoittaja Vihtahousu » 03.04.2008 22:56

Juu, munkin molemmat polvet ovat nyt paskana olleet jo kolme vuotta. Taino toinen meni reilu vuosi sitten kun lihakset ovat päässeet surkastumaan. Fudista tuli pelattua 20 vuotta ja oikeeta polvea on leikattu 3 kertaa. Ei oo kivaa olla invalidi.

ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen » 03.04.2008 23:00


ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen » 03.04.2008 23:06

Mä luulen Dumdum, että sun polvet on pahemmat ko mun. Tälläkin hetkellä istun tässä koneen ääressä risti-istunnassa, kuten aina. Polvet aina välillä kihelmöi mutta who cares???

Duunia kun teen tarpeeksi niin en pääse rappusia ALASpäin kävelemään, niin kovasti sattuu. Saikulla tuosta syystä sata kertaa...Pitäsköhän vaan alkaa myymään viinaa taas?

Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja nowaysis » 03.04.2008 23:06

Aava kirjoitti: Joo kiitos. Tää piristi :)
Ole hyvä :)
Prepare for the worstest.

killkill

Re: Henkinen selviytyminen urheiluvammoista

Viesti Kirjoittaja killkill » 04.04.2008 9:11

Aava kirjoitti:Mitä urheiluvammoja olet kokenut ja miten niistä (henkisesti) selvisit?
Saldoa vuosien varrelta:
- ala-asteella muistaakseni peukalon murtuma fudis-pelissä, ei traumoja
- yläasteella pyöräillessa lensin kilpapyörän tangon yli ja ranteesta molemmat luut poikki. Kuusi viikkoa ennen lopputarkastusta kesti tehdä etunojapunnerruksia rystysillä
- viitisen vuotta sitten rullaluisteluonnettomuus, jossa katkesi pari etuhammasta, peukalo murtui ja aivotärähdys. Toipumisajan jälkeen kieltämättä hirvitti lähteä rullailemaan, mutta aika nopeasti se meni ohi.

Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 9705
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Nummela, Vihti, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!

Viesti Kirjoittaja McJanne » 04.04.2008 10:05

Tyydyn toteamaan että minä olen tiettävästi ainut budolajien harrastaja, jolle sairaalan henkilökunta on tarjonnut kausikorttia.

Ainut nivel tiettävästi vasurin nimettömän keskimmäinen joka ei ole ollut murtunut tai sijoiltaan, oletettavasti myös jokunen niskanikama on säästynyt.
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Viesti Kirjoittaja JoeB » 04.04.2008 14:22

Viime kesänä alkoi olkapäiden kiertokalvosimien? kipeys joka jo paranikin välillä palaten taas takaisin tässä pari viikkoa sitten kesken treenin, kieltämättä kyrsii aika paljon kun ei oikein voi yläkropalla treenata.

Jotenkin kun olen tottunut repimään paljon enemmän tehoja irti kropasta salilla niin pikkupainoilla tekeminen lähinnä turhauttaa kun ei sitä tuttua poltetta lihaksiin saa millään aikaiseksi. No pari kolme viikkoa vielä niin voi taas kokeilla painojen lisäystä.

NegaDuck

Viesti Kirjoittaja NegaDuck » 04.04.2008 14:35

Sählyssä pisti kerran pohkeeseen aika ilkeästi ja sain klenkata puolisentoista viikkoa. Ultraänessä ei löytynyt kuitenkaan mitään vakavampaa. Taisin työkaverien pelottelemana vähän ylireagoidakin kun ylipäätään lähdin sinne ultraääneen sen kanssa.

Saliähinöissä kivistää joskus ranteista tai kyynärpäistä koska teen liikkeet väärin (?), mutta pahempia ei ole tullut. Paitsi kerran, toimiston alakerrassa, kun nostin tankoa ja ranteesta kuului oikein kunnon naksahdus. Se pakotti lopettamaan touhut vähäksi aikaa. Edelleen ranne vähän kiukuttelee silloin tällöin, ja yritän välttää liikkeitä jotka kuormittavat sitä liikaa.

Onneksi ei ole mitään pahempia tullut kuitenkaan.

Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2581
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay » 05.04.2008 11:44

Viinallahan siitä vitutuksesta selviää. Kyllä minä kauhulla odotan, että polvi jossain vaiheessa sanoo sopimuksen irti, vaikka se suhteellisen vähän kiusaakin - maksa ei välttämättä kestäis kuntoutusta.
Nyt penikseni on fantastinen!

Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 17630
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly » 06.04.2008 12:45

Kiitos nuoruuden tolloilujen kulmasoudussa välilevy tuli kurkistamaan maailmaa -> 7 vuotta taukoa puntteilusta. Olkapääkin on mennyt paskaksi, muttei ole vielä jaksanut korjailla.

Pyjamalajeista muistona toinen koipi on kohtuullisen tunnoton ja ranteet falskaa. Henkisiä kärsimyksiä tuli kun oli pakko lopettaa.

Uiminen oli lopetettava silmien herkistyttyä myrkyille. Ei traumoja kun en kovin kaksinen ollut kiitos pienten keuhkojen.

Nettipornoilusta huonossa asennossa pahoja kulumia niskanikamissa.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.

Aava

Viesti Kirjoittaja Aava » 06.04.2008 16:00

Bluntly kirjoitti: Pyjamalajeista muistona toinen koipi on kohtuullisen tunnoton ja ranteet falskaa. Henkisiä kärsimyksiä tuli kun oli pakko lopettaa.
Ai kamala. Kuulostaa oikeusmurhalta. Löysitkö jotain tilalle.. siis jonkun muun "intohimon"?
En uskalla ajatella, edes käväistä ajatuksessa, mitä psyykeelleni kävisi, jos joutuisin lopettamaan harrastukseni pakosta.
Bluntly kirjoitti: Uiminen oli lopetettava silmien herkistyttyä myrkyille.
Onko kokemusta, onko tämä joissain uimahalleissa käytetty otsonirikastettu vesi yhtä huono? Joku mun tuttava kertoi, että esim. Hesassa Mäkelänrinteellä käytetään tällaista uimavettä, jossa ainakin osa kloorista on korvattu otsonilla. (Pidätän oikeuden tahattomasti pupeltaa muistinvaraista kukkuakin.)
Bluntly kirjoitti:Nettipornoilusta huonossa asennossa pahoja kulumia niskanikamissa.
:stop:
Ei herätä minkäänlaista sympatiaa... :)

Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima » 06.04.2008 16:05

Aava kirjoitti:
Bluntly kirjoitti:Nettipornoilusta huonossa asennossa pahoja kulumia niskanikamissa.
:stop:
Ei herätä minkäänlaista sympatiaa... :)
Sulla on selkeesti siis parempi tekniikka.

Aava

Viesti Kirjoittaja Aava » 06.04.2008 22:13

huima kirjoitti: Sulla on selkeesti siis parempi tekniikka.

:rofl:
Todennäköisesti 8)

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija