Shrink

[Riemumieli]

Kyllä jämpti on näin, että parisuhteen salaisuus on tämän sivun numero.

[Diddley Bow]

Tapasin töissä rouvan, jolla oli takanaan 68 vuoden liitto. Kysyin ihaillen neuvoa miten tuohon on tultu ja perusasioiden äärelle päästiin. "Ei se mies ole niin keskusteleva kuin olisin toivonut mutta rauhallinen ja muuten hyvä mies. Lapsiakin siunaantui neljä. Ja hyvässä työssä hän kävi."

Siinäpä se pähkinänkuoressa, lisäksi lapsille tärkeä. Niin, ne lapset. Kaikenlaista jaksaa yrittää jälkikasvun vuoksi, muuten olisin jo luovuttanut.

Mietippä toi toisinpäin.

[So Hard]

Kaikkien aikojen pitkäkestoisin ja yhäti jatkuva parisuhteeni perustuu ystävyyteen, älylliseen tasa-arvoon, kemiaan, samankaltaiseen huumorintajuun ja myöskin molemminpuoliseen haluun pitää itseä sellaisessa kunnossa että fyysinen viehätysvoimakin pelaa. Vaikea sanoa mikä palanen on toista tärkeämpi, mutta on ihan turvallinen ajatus että suurin osa näistä pohjapilareista on enemmän tai vähemmän pysyviä. Vaikea nähdä elävänsä intohimottomassa suhteessa.

[Melnais]

Tapasin töissä rouvan, jolla oli takanaan 68 vuoden liitto. Kysyin ihaillen neuvoa miten tuohon on tultu ja perusasioiden äärelle päästiin. "Ei se mies ole niin keskusteleva kuin olisin toivonut mutta rauhallinen ja muuten hyvä mies. Lapsiakin siunaantui neljä. Ja hyvässä työssä hän kävi."

Siinäpä se pähkinänkuoressa, lisäksi lapsille tärkeä. Niin, ne lapset. Kaikenlaista jaksaa yrittää jälkikasvun vuoksi, muuten olisin jo luovuttanut.

Mietippä toi toisinpäin.

Kannattaa luovuttaa jälkikasvun vuoksi? Joojoo, miehen kannalta.

Tässä vaiheessa kun ollaan oltu yhdessä yhdeksän vuotta, naimisissa, yhteiset lapset ja velat ja on kaikenlaista jo selätetty, ajatus ei ole heittää hanskoja tiskiin heti. Valinta on tehty ja siinä koitetaan pysyä. Tiedostan kiusallisen hyvin liudan piirteitä, jotka tekevät minusta hankalan puolison, eli en myöskään kivitä tässä pelkästään toista osapuolta. Mutta se m e y h d e s s ä puuttuu, kaikesta. Vain niitä ongelmia löytyy yhdessä. Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut (paitsi ne lapset!), joten yritetään vielä vaikkei se suinkaan ole helpoin tie.

Kaiken kaikkiaan olen vain hyvin surullinen. Kaipaan sitä henkistä ja fyysistä läheisyyttä joka meillä joskus oli, asioiden jakamista, yhteistä vanhemmuutta ja tunnetta meistä taisteluparina muuta maailmaa vastaan. En osaa/voi (ainakaan nyt) tarjota miehelle sitä mitä hän haluaa ja se mitä yritän tarjota, ei riitä tai kelpaa. Tilanne on siis täynnä pettymystä ja tyytymättömyyttä puolin ja toisin.

Pahoittelut etten enempää valota tilannetta mutta kyllä, tätä on tosiaan mietitty monelta kannalta. Jatkot terapiassa.

[Stadinarska]

Pitää myös muistaa oikeastaan joka hetki, että ihmiselo on rajallinen ja ainakin terve ihmisen elinaika. Mutta siitä ajatuksesta ei saa tulla pakkomielle.
Tarkoitan siis, että hyväkuntoisena moni saanee virheellisen kuvitelman, että elämä on ikuista.
Asiaan se liittyy täysin. Pitää elää rohkeasti.

Totesi

STADINARSKA

[Dumiz]

Voihan Mellu. Ei löydy viisaita neuvoja tuohon tilanteeseen joten lähetän voimia

[Ylermi Ylihankala]

Vittu, iskä on huonossa kunnossa. En osaa edes puhua sille, kun hän on vähän juro ja ilmeisesti sitten minäkin. Äitini vaan kertoi huonoja uutisia poiketessaan lastenhoidossa. Siitä lähtien, kun isäni sai ekan sydärinsä reilu 20 vuotta sitten, olen aina hänen seurassaan aistinut kuoleman läsnäolon. Se on ikävä ja ahdistava tunne. Mitä lie pelkojani siinä heijastelen. Vittu pitäis varmaan poiketa isällä juttelemassa, ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

[James Potkukelkka]

Vittu, iskä on huonossa kunnossa. En osaa edes puhua sille, kun hän on vähän juro ja ilmeisesti sitten minäkin. Äitini vaan kertoi huonoja uutisia poiketessaan lastenhoidossa. Siitä lähtien, kun isäni sai ekan sydärinsä reilu 20 vuotta sitten, olen aina hänen seurassaan aistinut kuoleman läsnäolon. Se on ikävä ja ahdistava tunne. Mitä lie pelkojani siinä heijastelen. Vittu pitäis varmaan poiketa isällä juttelemassa, ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Mee iskän luo ja sano sille, että rakastat sitä.

[Vesper]

Mee iskän luo ja sano sille, että rakastat sitä.

Eikä tarvitse edes sanoa, jos se on se vaikea asia. Rakkaus on enemmän tekoja kuin sanoja, joten sekin riittää kun menet ja olet läsnä. Keität vaikka kahvit.

[Riemumieli]

Kantsii pitää läheisiin läheiset välit, ettei sitten ota sitäkin raskaasti, mun Manalan majat kutsuvat.

[exsu]

Yllelle voimia, raskaita vuosia teidän perheessä.

[KKK]

Ai miksikö täällä? Nomigäettei.

Sitä paitsi tylsää töissä.

Viimeinen vuosi, puolitoista - kaksi vuotta ollut kyllä semmoista vuoristorataa, ettei mitn väliä. Mukaan mahtuu "hermoromahdus", yyteetä ja reipasta lovea tilipussiin, puolivillaista terapiaa ja kaikenlaisia hauskoja pikku pillereitä, minun ja vähän rouvankin sekoilua > todella lähellä ollut avioero (josta poiki pelkkää hyvää, nykyään menee oikeastaan paremmin kuin koskaan aikaisemmin tämän 11 vuoden aikana), kaikkien sosiaalisten medioiden täydellinen hylkääminen (pääministeri tvittuilkoon, sillä on siihen ilmeisesti enemmän aikaa), kämppä myynnissä ja isompi haussa - ja autonperkelekin tuli vaihdettua (seittämän tonnin 200 kiloa ajettu Mondsku, ei tarvitse kenenkään kadehtia). Kesälomalla saatiin olla viikko reissussa vaimon kanssa kaksin ensimmäistä kertaa about seitsemään vuoteen - tuli todellakin tarpeeseen. Kotona riidellään toki ajoittain vieläkin, mutta jos ennen matsista seurasi viikon mykkäkoulu, nykyisin päästään puhumaan ja sovintoon yleensä tunnin parin sisällä.

Isompia murheita ei oikeastaan ole. Mitä nyt haluaisin NIIN tehdä tosta moposta pitkäkeulaisen chopperin mutta kun ei ole rahaa eikä autotallia (vielä) jossa sitä muokata. Ikinähän elämästä ei voi tietää, mutta aika valoisalta näyttää juuri nyt. Eikä syssymmällä ilmeisesti edessä oleva lomautuskaan isommin jaksa vituttaa.

Robin Williams, lepää rauhassa. Monta iloista hetkeä olet minunkin elämääni tuonut aina 1970-luvun "Ystäväni Avaruudesta" -sarjasta lähtien.

Jatkakaa.

[So Hard]

Hyvä kuulla että solmuja on auennut. *peukku*

[James Potkukelkka]

Kiva kuulla!

[Ylermi Ylihankala]

Juu, kiva kuulla KK! Itse sammaloidun soffalla, oksutauti ja kuume päälle.

[KKK]

Kyllästyin jatkuvaan zombi-oloon ja tipautin toisen doupin pois. Nyt on kolmas aamu ilman. Olo on väsynyt, mutta sillai terveellä tavalla. Ei enää semmoista fiilistä että ajattelu vaatii jatkuvaa ponnistelua, keskittymiskyky tiessään ja olo on muutenkin kuin ois lyöty pölökyllä päähän. Neuroleptit ovat saatanasta. Jos viimeisen kk aikana 1/2 25mg nappi pilasi minulta seuraavan päivän, en tajua miten jotkut vetävät tuota 700-800 mg / vrk ja pystyvät tekemään mitään muuta kuin tuijottamaan seinään ja paskomaan alleen.

[Kreitsu]

Minäkin olen laskenut lääkitystä enkä enää ole zombie. Tosin mielialavaihtelut sahaavat nyt sitten reippaammin eestaas. Adhd-kausi kesti monta viikkoa, mutta nyt on taas laskusuunta. Vituttaa.

[KKK]

Viisi päivää taitaa olla siitä kun otin viimeisen ketoapinan. Aamulla tuli lieviä näköhäiriöitä - eräänlaista moiré-ilmiötä, loppui onneksi melko pian. Edelleen lievästi omituinen ja hieman epätodellinen olo. Muuten ajatus kyllä kulkee ja töitä pystyy tekemään, viime yönä nukuin ensimmäisen ehjän yön lopetuksen jälkeen, reilut kuusi tuntia mutta kuitenkin. Aikaisempina öinä olen valvonut jostain neljästä puoli kuuteen.

Saattaa olla kuvitelmaakin, koska maalaisjärjellä ajatellen noin pienistä dousseista luopumisen ei luulisi sen kummempia viekkareita tekevän - tosin onhan niitä syöty kohta kaksi vuotta.

Doupin puoliintumisaika kun on vain kuusi tuntia, joten ihme jos tämä vaihe viikkotolkulla kestää. En tosin tiedä, varastoituuko vaikuttava aine aivoihin ja poistuu sieltä huomattavasti hitaammin kuin verenkierrosta.

[Georgina]

On tosi omituiset fiilikset tämän koko erokuvioinnin ympärillä. Jotenkin tallin tyhjentäminen konkretisoi sitä, mä oon koko ikäni haaveillu omasta tallista, saanu sen ja nyt luovun siitä ja koko siitä elämästä. Täysin epävarman ja epätietoisen tulevaisuuden takia. On kai sitä tyhmä. Toisaalta, ehkä mä nykyään haaveilen eri jutuista? ja on tässä positiivisiakin puolia, ainaki ajankäyttö helpottuu. Rahankäyttö ei. Ja nyt ex-mies (koko sana tuntuu sen ihmisen kohdalla vielä vieraalta) on hyvä tyyppi.... mutta en mä rakasta sitä. En tiiä, sekava on olo. Mutta silti tiiän että näin piti nyt tehä. En vaan tiiä mihin tämä johtaa.

[KKK]

^ Toi on ihan luonnollista erotilanteessa. Hyppy tyhjyyteen pelottaa aina, mutta silläkin uhalla että kuulostan kliseeltä "asioilla on taipumus järjestyä."

[So Hard]

Georginan kuvio kuulostaa mun korvaan siltä, että se mukava, stabiili ja kunnollinen mut kalakaverixtaantunut heppu sai sitten lopputilin jonkun uuden ihastuksen vuoksi. Mahtaa kaveria viiksetää kun pykää pytinkiä ja tallia naisen kanssa/vuoksi ja sitten joku kahvakuularokkimies tulee ja jouzäppokz ohoemmähaluukkaatalliisori, mansikat junous. Mua viiksettäis.

[elco]

^ Mhmmm, niinno toi riski on aina otettava. En mä oikein näe optioksi sitäkään, että jumittaa loppuelämänsä suhteessa, jossa ei halua olla.

[So Hard]

^ Mhmmm, niinno toi riski on aina otettava. En mä oikein näe optioksi sitäkään, että jumittaa loppuelämänsä suhteessa, jossa ei halua olla.

Ei tietenkään. Ainahan se on "mitäs läks." Mä tässä pohdin vaan että viiksetyksen aste voi olla aika massiivinen.

[elco]

mitäs läks." Mä tässä pohdin vaan että viiksetyksen aste voi olla aika massiivinen.

Ainahan se tietty vituttaa, mutta viimekädessä kuitenkin pakit ovat aina plussaa.

[So Hard]

mitäs läks." Mä tässä pohdin vaan että viiksetyksen aste voi olla aika massiivinen.

Ainahan se tietty vituttaa, mutta viimekädessä kuitenkin pakit ovat aina plussaa.

Joo, ja voihan sen hevostallinkin muuttaa ulkoilmadiskoksi.