Shrink

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
NuoriD

Shrink

Viesti Kirjoittaja NuoriD » 06.05.2009 9:46

Koskaan aiemmin en ole kokenut alakuloa. Nyt tuntuu olevan sellaista. Unen tarve on lisääntynyt. En tee kotona juuri muuta, kuin makaan sohvalla, olen netissä, pelaan xboxia tai nukun.

Ehkä syynä on se, että olen pudotellut cipralexia alaspäin 20mg:sta 7.5mg:aan. Lääkityksen aihehan oli aikoinaan ahdistuneisuus ja sitä ei juuri enää ole. En kyllä halua lääkitystä lähteä nostamaankaan.

Sanoin vaimolle eilen, että taidan olla melko tylsää seuraa. Ei musta paljoa iloa ole.

Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.

Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24260
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exPertti » 06.05.2009 9:52

NuoriD kirjoitti:Koskaan aiemmin en ole kokenut alakuloa. Nyt tuntuu olevan sellaista. Unen tarve on lisääntynyt. En tee kotona juuri muuta, kuin makaan sohvalla, olen netissä, pelaan xboxia tai nukun.

Ehkä syynä on se, että olen pudotellut cipralexia alaspäin 20mg:sta 7.5mg:aan. Lääkityksen aihehan oli aikoinaan ahdistuneisuus ja sitä ei juuri enää ole. En kyllä halua lääkitystä lähteä nostamaankaan.

Sanoin vaimolle eilen, että taidan olla melko tylsää seuraa. Ei musta paljoa iloa ole.

Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.
Ei kai sitä lääkitystä loppuikäänsä voi napsia, joten oikealla tiellä kait olet.

Mutta yleisesti ottaen sinun olisi hyvä pohtia mikä sinut on saanut tähän jamaan. Jos et itse pysty siihen niin olisiko hyvä hakea muutakin apua kuin tämän palstan vertaistuki?

Tylsyyteen. Suomalaisilla taitaa olla yleisesti huono itsetunto. Vaikka tuntuisi ettei rakkautta tarvitse ansaita niin silti se kolkuttaa takaraivossa, että pitäisi pystyä johonkin sirkustemppuihin rakkkauden säilymiseksi.
Came here for school, graduated to the high life

Onslow

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Onslow » 06.05.2009 9:56

NuoriD kirjoitti:Koskaan aiemmin en ole kokenut alakuloa. Nyt tuntuu olevan sellaista.
Rakenna tai nikkaroi jotain. Muuraa uusi grilli, rakenna grillikatos, tee linnunpöntöjä, hitsaa pontikkapannu tai siivoa autotalli. Tee jotain ruumiillista, luovaa ja näkyvää. Toimii ainakin itselläni parhaiten vastapainona tympeälle konttorissa nyhjöttämiselle.

Stinky

Viesti Kirjoittaja Stinky » 06.05.2009 10:01

^Mulla on yleensä niin että kun on jotenkin vaisu olo, ei jaksa, ei huvita, ahdistaa ja masentaa niin vaikka tietää että pitäis tehdä jotain, ihan mitä tahansa, siihen ei vaan pysty. Ei vaan saa aikaiseksi mitään. Ei vaan saa itteään niskasta kiinni. Ja nyt on semmonen olo. Huokailututtaa ja on todella apaattinen olo. Mikään ei innosta eikä kiinnosta. Mieli tekee vaan peiton alle ja nukkua kaikki paha pois.

Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 9679
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Nummela, Vihti, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja McJanne » 06.05.2009 10:05

NuoriD kirjoitti:Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.
Kokeile Tai Ch'i Chuania, jos tuntuu ajatuksena lällyltä niin kerrottakoon että täällä voi reenata myös miekan kanssa!
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

elco

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja elco » 06.05.2009 10:10

NuoriD kirjoitti: Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.
Harrasta. Urheile.

Tarjoan kaljat lauantaina.

Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4349
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Täällä

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Kreitsu » 06.05.2009 10:12

exPertti kirjoitti: Ei kai sitä lääkitystä loppuikäänsä voi napsia, joten oikealla tiellä kait olet.
Kyllä voi ja jotkut joutuvatkin syömään, jos haluavat säilyttää edes jonkinlaisen elämänlaadun.

ND:lle: Alakuloisuus saattaa olla sivuoire lääkeannoksen vähentämisen takia. Se voi mennä ohi itsekseen tai siten ei. Paras olisi kun pääsisit juttelemaan lääkityksestä ym. jonkun nuppiaineisiin perehtyneen lekurin kanssa.

Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24260
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exPertti » 06.05.2009 10:22

Kreitsu kirjoitti:Kyllä voi ja jotkut joutuvatkin syömään, jos haluavat säilyttää edes jonkinlaisen elämänlaadun.
Tuntuu vieraalta ajatus siitä, että ihminen ei pärjäisi päänsä kanssa ilman lisäaineita. Mut onhan tietty muitakin tauteja, joissa voi joutua vetämään nappeja koko ikänsä.
Came here for school, graduated to the high life

milli

Viesti Kirjoittaja milli » 06.05.2009 10:24

Minulla itsellänikin oli tuota alakuloisuustta, kun pienennettiin cipralex-annostusta, alakuloisuutta ja ihan hirveää raivoa, ihan kauheita mielialanvaihteluita. Koita kestää, kyllä nuo vieroitusoireet ohi menevät.

Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4349
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Täällä

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Kreitsu » 06.05.2009 10:28

exPertti kirjoitti:
Kreitsu kirjoitti:Kyllä voi ja jotkut joutuvatkin syömään, jos haluavat säilyttää edes jonkinlaisen elämänlaadun.
Tuntuu vieraalta ajatus siitä, että ihminen ei pärjäisi päänsä kanssa ilman lisäaineita. Mut onhan tietty muitakin tauteja, joissa voi joutua vetämään nappeja koko ikänsä.
Miksi se niin vieraalta tuntuu? Ei se ole sen kummempi asia kuin vaikkapa jonkin muun lääkkeen käyttö sairauden hoidossa (esim. reumalääkkeet, joita myös joutuu käyttämään koko ikänsä).

Mutta joo, asenne tietenkin on sellainen, ettei nuppiongelmia osata ottaa vakavasti, vaan kuvitellaan niiden aina ja poikkeuksetta olevan tilapäisiä. Otapa skitsofreenikolta lääkitys pois.

Ja jos nyt puhutaan masennuksesta, niin lääkkeestä riippuen sillä hoidetaan näin yksinkertaistetusti sanoen aivokemioiden tasapainoa. Joskus tämä tasapaino ei vain palaudu ja sitä täytyy ylläpitää tai vakauttaa lääkkeillä. Tai ei tietenkään täydy, mutta jos nyt haluaa elää ihmisarvoista elämää, niin kannattaa.

milli

Viesti Kirjoittaja milli » 06.05.2009 10:29

^ veit jalat suustani

Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3584
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies » 06.05.2009 10:31

elco kirjoitti:
NuoriD kirjoitti: Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.
Harrasta. Urheile.

Tarjoan kaljat lauantaina.
Kuuntele fiksua miestä. Koeta vaikka seinäkiipeilyä, saa ei - tylsässä muodossa lihasharjoitusta ja saa jännitystä kun voi kikkuloida korkeilla paikoilla turvallisesti.

Ja jos Elco tarjoaa kaljan, niin mie voin veivaa viskit tai jotian muita liuotin sukuisia juomia.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.

NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD » 06.05.2009 10:40

Urheilu olisi kyllä hyväksi ja täytyy yrittää raahautua salille. Siitä tulee hyvä olo. Ongelma on tietysti se, että silloin kun on alakuloinen, niin se salille meno ei niin helposti tapahdu. Eli silloin, kun sitä eniten tarvitisisi, niin sinne on vaikein mennä.

Itse uskon ja toivon, että oireilu liittyy cipralexin pudotteluun. Olen kuitenkin rouskinut sitä 9 vuotta, eli varmasti kestää aikansa, että aivot kunnolla tottuvat olemaan ilman sitä. Olen kyllä pudotellut hyvin hitaasti. Lähdin joskus 1/09 laskemaan annosta.

Mitään itsemurha-ajatuksia ei ole, mutta tuntuu tosiaan, kuin käsijarru olisi päällä ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat epäsuhtaisen raskailta.

Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24260
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exPertti » 06.05.2009 10:44

Kreitsu kirjoitti:Miksi se niin vieraalta tuntuu? Ei se ole sen kummempi asia kuin vaikkapa jonkin muun lääkkeen käyttö sairauden hoidossa (esim. reumalääkkeet, joita myös joutuu käyttämään koko ikänsä).

Mutta joo, asenne tietenkin on sellainen, ettei nuppiongelmia osata ottaa vakavasti, vaan kuvitellaan niiden aina ja poikkeuksetta olevan tilapäisiä. Otapa skitsofreenikolta lääkitys pois.

Ja jos nyt puhutaan masennuksesta, niin lääkkeestä riippuen sillä hoidetaan näin yksinkertaistetusti sanoen aivokemioiden tasapainoa. Joskus tämä tasapaino ei vain palaudu ja sitä täytyy ylläpitää tai vakauttaa lääkkeillä. Tai ei tietenkään täydy, mutta jos nyt haluaa elää ihmisarvoista elämää, niin kannattaa.
Tuntuu vaan. Mutta itsehän sanoin juuri saman mitä sinäkin sanoit alussa, että ei ole ainut sairaus jossa niitä tarvitaan.

Mutta yhtä vieraalta tuntuisi itsestä ajatus syödä lääkkeitä joka päivä muutenkin. Vanhuus voi olla yhtä helvettiä minulle jos en pysy terveenä.

Skitsofrenia tai nämä bipolaariset tietty erikseen, mutta minusta masennuslääkitystä ei yleensä ole tarkoitettu elämän mittaiseksi kaveriksi. Vaan ne on tarkoitettu tukemaan nousemista elämän ahdinkotilanteesta.
Came here for school, graduated to the high life

NuoriD

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja NuoriD » 06.05.2009 10:46

exPertti kirjoitti:
Skitsofrenia tai nämä bipolaariset tietty erikseen, mutta minusta masennuslääkitystä ei yleensä ole tarkoitettu elämän mittaiseksi kaveriksi. Vaan ne on tarkoitettu tukemaan nousemista elämän ahdinkotilanteesta.
En nyt puhu itsestäni (toivottavasti), mutta kyllä jotkut ihmiset aivan oikeasti tarvitsevat masennuslääkitystä koko ikänsä pysyäkseen elävien kirjoissa.

Mutta suurimmassa osassa kyseessä ei ole pysyvä lääkitys.

Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Viesti Kirjoittaja nowaysis » 06.05.2009 10:50

Lähde itseksesi matkalle jonnekin, missä ihmisillä on köyhää ja kurjaa. Ehkäpä voisit jopa auttaa jossain, ja saada sitä kautta lisää sisältöä elämääsi. Ehkä osaat arvostaa sitten sitä, mitä sinulla omassa elämässäsi on. Toisaalta, jos kyse on vaan aivojen balanssista, siihen kai ei auta muu kuin aika. Tsemppiä kuiteskin. Itse suosittelisin välttämään alkoholia, se ei tunnetusti kenenkään alakuloisen mielialaa ole parantanut kuin hetkeksi ja kuten tiedät, krapulassa aivot on vielä surkeemmassa tilassa.
Prepare for the worstest.

Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3043
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja Lilo » 06.05.2009 11:08

exPertti kirjoitti: Vaan ne on tarkoitettu tukemaan nousemista elämän ahdinkotilanteesta.
Ei kaikilla kumpua masennus mistään yksittäisestä ahdinkotilanteesta, jonka voisi sitten jättää taakseen ja parantua lopullisesti.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.

Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis » 06.05.2009 11:10

Mitä jos haet, vaikkakin vain hetkittäistä, tukea terapiasta? Ei se ole mikään häpeä, vaan nimenomaan Cipralexin kanssa hyvin yhteensopiva hoitomuoto. Itsekin varmaan hyvin tiedät että lääkeannosta laskettaessa on "hommat epätasapainossa", eli koita jaksaa tän vaikean vaiheen ohi. Vältä alkoholin juontia, lisää protskuja ruokaan, liiku.
The great club outshines the individual, always and forever.

Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3584
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies » 06.05.2009 11:12

nowaysis kirjoitti:Lähde itseksesi matkalle jonnekin,
Hyvä viesti nowaysikseltä, mutta suurin totuus on mielestäni tuossa. Mene yksin jonnekin, ilman nakuttavaa vaimoa ja temuavia lapsia. Mitä ikinä sitten siellä teetkin, niin saat ainakin aikaa rehellisesti itsellesi, ja siinä sivussa mahdollisuuden päästää aivojasi tottumaan lääkeettömään oloon ilman stressiä. " nitkuissa" ei kyllä jaksa turhaa sterssiä, tai mitään muutakaan.

Koska sitähän nuo varmaan pääoisin on, viekkareiden oireita. Mitä tahansa ottaa 9 vuotta putkeen, niin siitä luopuminen tuntuu, oli se sitten kahvi, hatsi tai SSRI:t.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.

Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis » 06.05.2009 11:13

Haemaeraemies kirjoitti: Koska sitähän nuo varmaan pääoisin on, viekkareiden oireita. Mitä tahansa ottaa 9 vuotta putkeen, niin siitä luopuminen tuntuu, oli se sitten kahvi, hatsi tai SSRI:t.
Annoshan on puolitettu, ei NuoriD siitä kokonaan luopunut.
The great club outshines the individual, always and forever.

Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24260
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Shrink

Viesti Kirjoittaja exPertti » 06.05.2009 11:14

Lilo kirjoitti:Ei kaikilla kumpua masennus mistään yksittäisestä ahdinkotilanteesta, jonka voisi sitten jättää taakseen ja parantua lopullisesti.
Juu ei.
Came here for school, graduated to the high life

NuoriD

Viesti Kirjoittaja NuoriD » 06.05.2009 11:21

Elppis kirjoitti:Mitä jos haet, vaikkakin vain hetkittäistä, tukea terapiasta? Ei se ole mikään häpeä, vaan nimenomaan Cipralexin kanssa hyvin yhteensopiva hoitomuoto. Itsekin varmaan hyvin tiedät että lääkeannosta laskettaessa on "hommat epätasapainossa", eli koita jaksaa tän vaikean vaiheen ohi. Vältä alkoholin juontia, lisää protskuja ruokaan, liiku.
Terapia ei olisi itselleni mitenkään häpeä. Toisaalta en kuitenkaan koe olevani niin sairas. Työni puolesta hoidan jatkuvasti ihmisiä, jotka voivat paljon huonommin, eivätkä silti aina terapiaan pääse.

Toki voisin mennä itse maksaen ja aikoinani kävinkin kerran psykiatrikaverini suosittamalla psykiatrilla kertakäynnillä. Silloin kävin lähinnä sen takia, että halusin kuulla mielipiteen, oliko hänen mielestään itselleni määräämäni hoito oikea.

Tuolloin ei ollut tätä alakuloa ja lääkityksen vaste oli erinomainen. Lääkityksen aloittamisaiheena ollut ahdistus oli poissa ja vointi oli ok. Ko. psykiatri totesi - aivan oikein mielestäni - että olen liian terve päästäkseni terapiaan, mutta toki olisin voinut jäädä jonotuslistalle hänelle. En kuitenkaan kokenut tuolloin asiaan tarvetta, koska vointi olisi siis hyvä.

Mutta jos tämä ei ala helpottaa lähikuukausina, niin voisi ottaa uudelleen ko. psykiatriin yhteyttä.

Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima » 06.05.2009 12:19

NuoriD kirjoitti:Mutta jos tämä ei ala helpottaa lähikuukausina, niin voisi ottaa uudelleen ko. psykiatriin yhteyttä.
Aloita nyrkkeily tai jokin muu fyysinen harjoittelu, jossa pääset taas käsiksi sen kanssa että a) et osaa mitään b) voit oppia paljon c) edistyminen sattuu d) edistyminen tuntuu hyvälle

Harrastelu ja urheilu selkeiden tavoitteiden kanssa auttaa fokusoimaan omaa efforttia ja luo hemmetisti mielenkiintoa vaikka ihan merkityksettömään asiaan. Samasta syystähän meillä on erilaisia superhifistelijöitä, joilla harrastus ja hifistely ei enää ole kiinni missään reaalimaailman ulottuvuudessa - vaan harrastelijat luovat itselleen ja omalle elämälleen merkitystä sillä.

Ja jotain outoa tässä keväässä on, kun väsyttää koko ajan ja tuntuu käyvän todella hitaalla. Olo on ok, mutta tietää että käy vain 70 tai 80%:lla teholla siitä omasta maksimivireydestä ja fiiliksestä. Tosin Lilo tähän sanookin, että jo 85%:na olen ärsyttävän ylipirteää ja mahtavaa seuraa, saati sitten 100%:sena kun kaikki on mahtavaa.

elco

Viesti Kirjoittaja elco » 06.05.2009 13:17

huima kirjoitti: Ja jotain outoa tässä keväässä on, kun väsyttää koko ajan ja tuntuu käyvän todella hitaalla. Olo on ok, mutta tietää että käy vain 70 tai 80%:lla teholla siitä omasta maksimivireydestä ja fiiliksestä. Tosin Lilo tähän sanookin, että jo 85%:na olen ärsyttävän ylipirteää ja mahtavaa seuraa, saati sitten 100%:sena kun kaikki on mahtavaa.
Lue toi nowan ohje säkin. Koskaan ei ole ollut vastaavaa wirtaa ja elämänhalua kuin nyt taas.

Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima » 06.05.2009 13:19

elco kirjoitti:Lue toi nowan ohje säkin. Koskaan ei ole ollut vastaavaa wirtaa ja elämänhalua kuin nyt taas.
En mä halua reissata Kehä 3:n ulkopuolelle.

Vai meinasitko siis Kaliforniaa tai Australiaa?

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa