Itkuketju

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja exsu » 22.02.2012 14:53

exsu kirjoitti:Sama kevätpaska vaivaa kuin joka vuosi.
Olen selvästi rytmiäni edellä, vauvattomuusmasistelu rysähti niskaan jo tammikuussa tänä vuonna! Tällä kertaa olen saanut psyykattua itseäni johonkin masennusta lähentelevään tilaan, olen koko ajan uupunut, nukun jatkuvasti 9 tunnin yöunia, itkeskelen pitkin päivää ja valun hetkittäin jonnekin kaiken realismin ulkopuolelle, jossa tuomitsen tilanteen lopulliseksi ja itseni virheelliseksi.

Oikeastihan meitä ei ole vielä tutkittu, joten ei ole edes mitenkään varmaa, että tämä johtuisi minusta. Yritystä on jo sen verran takana, että meillä olis mahdollista saada lähete lapsettomuustutkimuksiin, mutta jotenkin koen sen tosi pelottavana, luovuttamisena. Aika usein ajattelen, että tällä on joku tarkoitus ja mä en ehkä ansaitse tulla vanhemmaksi. Että luonto valitsee sopivimmat ja mä en vaan kuulu niihin.

On jotenkin huijattu olo. Mun kaveri, kahden lapsen äiti kävi just vetämässä piuhat poikki, kun se tulee jostain syystä raskaaksi toistuvasti, oli käytössä sitten kierukka tai pillerit. Ettei tarvitse keskeytellä niitä ei-toivottuja. Henkilö on hieman ylipainoinen, 13-vuotiaasta saakka ketjupolttanut ja reilusti päihteitä käyttänyt nainen, jolta on todettu toisen puolen munasarjat toimimattomiksi jonkun tulehduksen tms. seurauksena. Mä oon fyysisesti useilla mittareilla (veriarvot, lihaskuntotestit ym.) ikäistäni paremmassa kunnossa ja ollut koko aikuisikäni, en ole edes maistanut tupakkaa ja olen elänyt muutenkin varsin tervehenkisesti. En näe mitään, millä olisin voinut tämän ehkäistä. Miksi juuri minä?

Ihmiset tulevat raskaaksi vahingossa, tahtomattaan, ehkäisystä huolimatta. Ihmiset jumalauta tappavat useita vauvoja putkeen sammumalla niiden päälle, ja voivat lisääntyä siitä huolimatta. Mikä helvetti mussa pitää olla vialla, jos olen vähemmän lisääntymiskelpoinen?

Muutenkin jotenkin ihan hirvittävän herkillä kaikissa lapsiaiheissa. Mulla on yksi työtoveri, joka jatkuvasti korostaa miten paskaa lapsiperhe-elämä on, ja miten hän ei koskaan olisi ruvennut siihen jos tietäisi mitä on tulossa. Välillä tekee mieli lyödä.

Kai tässä on jotain surutyön tuntua, kun ollaan jo vihavaiheessa. Henkisesti en ole vielä valmis hyväksymään. Välttelen tietoisesti lapsettomuusfoorumeita ja vastaavia, en koe mitään vertaisuutta.

Lupasin miehelle, että menen pääsiäisen jälkeen lääkäriin, sekin on ihan saatanan lähellä. Ehkä se on silti hyvästä, jos vaikka veisi vähän tätä itseinhoa vähemmäksi.

masa

Viesti Kirjoittaja masa » 22.02.2012 15:06

exsu kirjoitti:
Olen selvästi rytmiäni edellä.

Mun kaveri, tai siis se ja vaimo yrittivät nahkavekkaria pari-kolme vuotta. Testeissä ei kummallakaan mitään ropleemaa ja menivät hoitojen kautta ja saivat terveen tytön. About 1,5 vuoden päästä vaimo oli taas puolivahingossa raskaana ja ihan sillä perinteisellä työntö ja tuijotusmeiningillä. Nyt niillä on kaks tervettä tyttöä.

Serkuistani veli ja sen sisko ovat molemmat nahkavekkareiden vanhempia käytyään molemmat läpi hoidot omilla tahoillaan. Sisko oli myös oikea terveysintoilijan peruskuva, raitis ja kaiken lisäksi vielä uskovainenkin.

Kolmannessa tapauksessa on pariskunta joka on yrittänyt vekkaria pian vuoden. Ukko on käynyt ainakin testeissä eikä mitään vikaa löytynyt. Stressi sielläkin kasaantuu naisen niskaan ja ihan syyttä. Kaikkien pariskuntien liemet vaan ei ole sopivia keskenään niin että ne toimisi kuin ruuti ja liekki.

Että elähän sie luovuta vaan lopeta itsesyyttely ja vihannesten puputtaminen. Elä ilman murhetta ja mene päivä kerrallaan. Kyllä sä vielä pääset menettämään hermos sen vekkarin kanssa liian monet kerrat.

exsu kirjoitti:koen sen tosi pelottavana, luovuttamisena.

Kukaan ei muista miten lätkän World Cup voitettiin. Kaikki muistavat vain voittajat.

Avatar
Pulkannaru
Kitisijä
Viestit: 4951
Liittynyt: 28.07.2008 22:31
Paikkakunta: Jäässä

Viesti Kirjoittaja Pulkannaru » 22.02.2012 15:45

^^
Kaverilla ja vaimollaan oli samanmoisia ongelmia. Aikaa paloi liki 10v ensimmäisen lapsen saantiin, toinen tuli sitten nopeasti kun oli keinot tiedossa. Hoitoihin meni aikaa vuositolkulla ja parin pienemmän keskikoisen-luokan perheauton verran.

Eli, ei kannata luovuttaa. Tsemppiä.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.

Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 11031
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala » 22.02.2012 21:00

Tsemii, exsu!
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja exsu » 22.02.2012 22:10

Jep, kyllä mä järjen tasolla ymmärrän, että jossain ajassa todennäköisesti onnistuu, jos pää ja talous kestää läpi prosessin. Ajatuksena ei vain ole kovin lohduttava.

Kiitokset tsempeistä.

Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8426
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita » 22.02.2012 23:14

Exsu, tiedän nuo tunteet ihan viimeistä myöten. Tsemppiä asian kanssa, eikä se lääkärin puoleen kääntyminen ole luovuttamista, se on järeämpien aseiden käyttöönottoa. Joskus luonto vaan tarvitsee pienen alkusysäyksen, ja se " vika" voi olla jotain todella pientä ja helposti korjattavaa. Se voi olla ettei mitään vikaa ole, mutta pieni avustus tuo toivotun tuloksen. Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta en tunne enkä tiedä yhtään pariskuntaa joka ei olisi lasta saanut. Tietenkin tällä yhdellä poikkeuksella, mutta sillä ei ole enää mitään merkitystä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja exsu » 23.02.2012 12:51

Kiitos Lolita. Itseasiassa musta tuntui hieman pahalta kirota tätä tänne julkisesti, kun tiesin, että sä oot käynyt tän saman läpi paljon pidemmän kaavan kautta, ja sen rinnalla tää mun suru on enemmän sellaista "mullekaikkiheti" -tyyppistä vikinää.

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja exsu » 16.06.2014 15:42

Mun graduryhmässä käsitellään huomenna lapsettomuutta koskevaa työtä, jonka teema muuten on lähellä omaani (vapaaehtoistyön motiivit). Oon yrittänyt lukea tuota jo tunteja, oksennus suussa, silmät sumeten. En mitenkään pysty keskustelemaan tästä tieteellisellä tai analyyttisellä tasolla, valuu välittömästi ihon alle koko paska. Jännittää ja oksettaa huominenkin. Ja tämä ilta, sillä en haluaisi leväyttää tätä kolmen viikon tuntemisen jälkeen tinder-pojan (poikaystävän!!) niskaan, mutta en tiedä saanko mielentilaa sorvattua riittävästi iltaan mennessä, että pärjäisin kertomatta/teeskentelemättä.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja exsu » 16.06.2014 21:29

Mun ja ex-puolison lapsettomuudelle ei saatu muita diagnooseja kun siittiöiden puute/laatu. Olettaisin etten ottanut sitä probleemaa matkaani. Vai mitä tarkoitit?
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 24255
Liittynyt: 08.02.2008 12:51

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja exPertti » 17.06.2014 8:00

Kottarainen kirjoitti:No näin muistelisin. Joten jos positiiviseksi varmaan rankan elämänvaiheen koettaa kääntää niin a) tavallaan hyvä ettei teille syntynyt muksua, siitä kun seuraa erossa usein exponentiaalinen soppa ja b) jonkun toisen kanssa sitten varmaan tärppää niin halutessa.
Vaikkakin lapsi itsessään (ihmiselämä) onkin lahja niin ehkä Kottis saattaa silti olla jäljillä.

B-rappuun, toivottavasti näin. Oletan ettei kukaan tuota toiste halua läpikäydä.
Came here for school, graduated to the high life

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja exsu » 17.06.2014 8:37

Ongelma oli siis seuraava: pelkään etten selviä seminaarista itkemättä. En osaa sanoa, olisiko eroa tullut ilman lapsettomuutta, joten muihin kohtiin en osaa sanoa mitään. Nykyisen kanssa on tietysti paremmat mahdollisuudet uuteen yritykseen.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6022
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja Riemumieli » 17.06.2014 9:19

exsu kirjoitti:Ongelma oli siis seuraava: pelkään etten selviä seminaarista itkemättä. En osaa sanoa, olisiko eroa tullut ilman lapsettomuutta, joten muihin kohtiin en osaa sanoa mitään. Nykyisen kanssa on tietysti paremmat mahdollisuudet uuteen yritykseen.
Onko seminaariin pakko osallistua? Jos on, istuudu syrjemmälle, niin voit tursottaa rauhassa. Ja jos haluaa olla oikein korrekti, voinee esitelmän pitäjälle/proffalle kertoa asiasta, ettei sitten ihmettele, jos joudut vaikka poistumaan paikalta vuolaasti itkevänä.
Paras päivä ikinä.

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja exsu » 17.06.2014 13:40

Siellä on mun lisäks ehkä 4 ihmistä, joten kovin syrjään ei varmaan pääse. Otin nyt läppärin reppuun, että voin keskittyä johonkin muuhun jos alkaa liiaksi ahdistamaan.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6022
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja Riemumieli » 17.06.2014 13:44

Ok, tsemiä vain semmaan.
Paras päivä ikinä.

Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 5255
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja exsu » 18.06.2014 11:36

Vähän meni heijaamiseksi ja ääni sortui pari kertaa, mutta selvisin
Kotona meinasi tulla itku uudelleen, mutta lohduttaja oli aika hyvin kartalla, ja sekin ahdistus lieveni aika nopeasti. Kiitokset Riemikselle tsempeistä!
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.

Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 4312
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: (juna)Kisko

Re: Itkuketju

Viesti Kirjoittaja Kreitsu » 09.01.2015 18:46

Läheinen kuoli (ohimennen kuulin tyyliin pikkulinnut lauloivat). Mulle tuli vähän yllärinä, kun ei kukaan viitsinyt infota aiemmin. Joskus tekisi mieli katkaista välit siihen vähään sukuun, mitä on enää jäljellä, ihan kokonaan niin ei tarvitsisi jatkuvasti pahoittaa mieltään. Vitun paskakusipäät. Ja mun pitäisi aina jaksaa olla kiltti ja nöyrä ja tukea kaikkia. Haistakoot kaikki vitut.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija