Mammailu 2.0

[Elppis]

Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.

Siis ihan mistään yhtään ymmärtämättä niin tuommosessa tilanteessa hevoselta tarkastettais hampaat Entä jos pureksittavia ruokia on jotenkin hankala syödä, ei osaa oikein ilmaista asiaa niin ilmenee huonona käytöksenä?

Hahah Mä ajattelin yhdessä vaiheessa ihan samaa. Poika vaan pitää puuroista ja velleistä. Kyllä se ruokaa syö, nytkin söi kiltisti ison lautasellisen spagua ja jauhelihakastiketta, sanomatta sanaakaan suupalojen välillä. Joskus on näitäkin päiviä.

[mustaenkeli]

Mistä näitä kersoja sais vuokralle aina ruoka-aikaan?

Meiltä löytyis kaksi, joiden ruokailut nykyään lähes sujuu!! Millon tultas teille syömään?!

[prosessi]

Tässä ei oikein käynyt ilmi millaista tuo lasten pelleily ja huomionhaku ruokapöydässä on, mutta itse olen käyttänyt kahta toimintatapaa, joiden ansiosta ruokailu on ongelmatonta. Ensinnäkin molemmat pojat siivoavat itse sotkunsa, olipa kyseessä sitten tahallinen sotkeminen tai vahinko. Siinä pääsee itse helpommalla, erillisiä rangaistuksia tahallisen sotkemisen kohdalla ei tarvita ja lapset oppivat siinä sivussa syy-seuraussuhteita ja siivoamistaitoja. Toisekseen minulle on yhdentekevää, jos lapset muulla tavoin pelleilevät ruualla, kunhan eivät tee sitä kodin ulkopuolella tai vieraiden aikana. Ja koska luulen, että kaikkiin lapsiin on ohjelmoitu tarve edes joskus vähän leikkiä ruualla, pääsevät kaikki helpommalla kun lapset joustavat minun odotusteni mukaisesti ihmisten ilmoilla, ja minä joustan heidän toiveittensa mukaisesti kotioloissa. Kun systeemi on lastenkin mielestä reilu, on heidän helpompi noudattaa sitä. Ja loppujen lopulta ruualla sitten leikitäänkin vain ihan satunnaisesti.

[prosessi]

Niin joo, muistuipa sekin tässä mieleeni, että mukelon kohdalla kahteen otteeseen ruualla puuhastelu on lisääntynyt, jolloin ensimmäisellä kerralla tilanne ratkesi siirtymällä haarukkaruuissa lusikasta haarukkaan ja jälkimmäisellä kerralla ottamalla myös veitsi käyttöön. Kun ruokailu itsessään muuttui haasteellisemmaksi, ei aikaa leikkimiselle oikein jäänyt. 1,5-v. rääpäle on siirtynyt haarukkaan jo aikaa sitten, emme viitsineet odottaa milloin leikkiminen alkaa.

[Elppis]

Mistä näitä kersoja sais vuokralle aina ruoka-aikaan?

Meiltä löytyis kaksi, joiden ruokailut nykyään lähes sujuu!! Millon tultas teille syömään?!

Anytime

[Elppis]

Kaikki lapset on yksilöitä, ei sitä muuta voi sanoa.

[Elppis]

Lisään tähän floodiini vielä että käytiin tänään myöhäisessä 3kk neuvolassa (virustauti + korvatulehdus oli), ikää tasan 3,5kk: 6,9 kg ja vajaat 66 cm. Pituutta kasvanut 1,5kk aikana 8 cm! Sai rokotukset; katsotaan minkälainen ilta/yö mahtaa tulla. Ei voi olla ainakaan huonompi kuin viime yö *kopKOp*

[Elppis]

Meillä on nyt sitten vyöhyketerapia-aika maanantaina klo 14.15. Puhuin terapeutin kanssa puhelimessa Sakun hurjasta pulauttelusta, jota ei siis tapahdu vain ruokailun jälkeen, vaan kokoajan, oli missä asennossa tahansa. Öisin herätään vähintään tunnin välein, ja kun pieni nukkuu vieressä niin tunnen aina ennen heräämistä sellasen pienen nytkähdyksen vatsassa. Ennen refluksilääkkeitä (ihan tarpeeksi syönyt nyt lääkkeitä virustaudin ja korvatulehduksen myötä) ajattelin kokeilla, hoitsu oli tosiaan sitä mieltä että eiköhän me edes jonkinlainen apu hoidolla saada vatsanseudun kramppeihin.

[RP]

On se kumma kun ei saa enää nykyään siivota omalla tutulla kaavalla. Mies on opettanut tytsälle "tuiman katseen", jonka saan aina laskeskellessani ärräpäitä. Ärräpäät kuuluvat oleellisena osana siivousrituaaleihini. Jos jotain inhoan niin sitä, joten luonnollisesti haluan tehdä siitä mahdollisimman ison numeron. Ja toki nauttia samalla sen suomasta ns. omasta ajasta.

Nyt tuo pieni pain in the ass hyppii tuimine katseineen silmille, ja siivous ei etene sitten millään, ja mikä muu kuin se saa ärräpäät liikkeelle kymppi potenssilla. Noidankehä.

Kamalan vaikeaa tämä mun elämä.

[RP]

Jos osa-aikainen työnteko ei ole mahdollista niin jos taloudellinen tilanne salliin niin jää kotio, töihin voit aina palata jos siltä tuntuu ja tuon ajan voi myös käyttää samalla siihen "mitä minä haluan tehdä isona" pohdiskeluun. Eikö sulla ollut jotain tuon tapaisia mietteitä?

Itse tein myös ratkaisun siltä osin, että tytsä menee vain osa-aikaiseen päivähoitoon eli kolme päivää hoidossa ja neljä päivää kotona. En minä kykene eroilemaan siitä pidemmäksi aikaa vaikka satasella uhoankin, almost päivittäin.

[Elppis]

Mä ilmoitin Sakun hoitoon 1.8.2012 alkaen, eli vajaan vuoden päähän (ikää silloin 1v2kk), olis 7h/pvä ryhmäperhepäivähoito veljensä kanssa. Tehtiin miehen kanssa diili että saisin tehdä 6h päiviä. Nyt pitäis vaan fiksusti funtsia että miten selitän tän nykyiselle työnantajalle. Ellei hyväksy, ainahan sitä duunia voi vaihtaa.

[RP]

Mä ilmoitin Sakun hoitoon 1.8.2012 alkaen, eli vajaan vuoden päähän (ikää silloin 1v2kk), olis 7h/pvä ryhmäperhepäivähoito veljensä kanssa. Tehtiin miehen kanssa diili että saisin tehdä 6h päiviä. Nyt pitäis vaan fiksusti funtsia että miten selitän tän nykyiselle työnantajalle. Ellei hyväksy, ainahan sitä duunia voi vaihtaa.

No sanot ettet halua jäädä hoitovapaalle kolmeksi vuodeksi vaan tehdä töitä, mutta kun muksu on vielä vauva niin lyhyempi työpäivä olisi jeesh.

[Elppis]

^Tätä vähän pohjustin jo

[Elppis]

Snadia yh-meininkiä tää elämä nykyään; mies on töissä toisella puolella Helsinkiä, joten Kehää pitkin työmatkat kestää melkein tunnin suuntansa, eli on poissa kotoa 7-18 vähintään. Kuskailen esikoista kerhoonsa neljänä päivänä viikossa vauvan kanssa, ja tuntuu että homehdun kohta! Nytkin Liverpool-porukan kaverinsa (myöskin "hallituksen jäsen") tuli Turusta meille ja lähtivät Kotkaan katsomaan saunatiloihin 14.45 alkavaa matsia, kotiutuvat KAI joskus illalla, kaveri jää yöksi. Taas koko lauantai kolmistaan lasten kanssa - ei autoa - ei ajorkottia - ei kylään tulevia mailla halmeilla. Ulkoilua kai luvassa iltapäiväksi; jos tuo pikkuinen hammaskivuiltaan suostuu vaunuissa olemaan/nukkumaan.

Valivali, anteeks. Vähän ummehtunut olo vaan.. Huomenna pitäis tulla sit iltapäivästä miehen äiti, täti, eno ja enon vaimo kakkukahville; tasan ostan kaupasta kaiken tarjoiltavan. Sais edes nukkua öisin niin ei valituttaisi näin kauheasti.

Oh well, itepähän tähän lähdin..

[RP]

^Tähän klassisen korni olalle taputus ja lausahdus "kyllä se siitä". Asioilla on tapana onneksi selvitä. Tuo kurssittelu olisi varmaan ihan hyvä juttu, pääsisi hieman saamaan esimakua tulevasta, mutta noilla aikatauluilla ymmärrän sen olevan hankalaa. Työn ohella opiskelu oli mielestäni huomattavasti helpompaa aikoinaan kuin lapsen kanssa kotona ollessa. Lapsi kun tarvitsee ja vaatii sen huomionsa kun kotona ollaan. Yö on opiskelijan aikaa!

Tänään meillä ollut hempeilypäivä, paljon halimista ja suukottelua. Tytsä otti jopa päikkärit äidin kainalossa. Sitä ei ole sitten vauva-ajan tapahtunut. Ihan herkistyy tässä.

Kysyin tytsältä onko se äidin kulta. Kiia on äidin kulta, Kiia on äidin aurinko, Kiia on äidin auringonsäde. Niin on, sanoin. Siihen lisäsi lopuksi Kiia on äidin lemupilvi. En pystynyt hillitsemään huutonaurua, nimittäin mulla ei ole hajuakaan (hmm) mistä on tuon kehittänyt. Hämärä muistikuva on että isänsä on saattanut joskus mainita "lemupilvistä" kun tytsällä on ollut hieman aktiivisempaa peräpään päästökautta.

Söpö <3

[RP]

Meillä on nämä sukupuoliasiat tulleet vahvasti mukaan kuvaan tässä kolmen viimeisen viikon aikana. Aikoinaan otin asenteen että rehellisyydellä ja totuudella mennään eteenpäin jos kysytään niin vastataan.

Nyt se on sitten sitä jauhamista päivittäin tytsän suulla "Kiialla on pimppa, äitillä on pimppa, iskällä on pimppeli, pissa tulee pimpasta, kakka tulee pepusta, äiti käyttää vaippoja koska äiti on iso tyttö, äitillä tulee verta pimpasta, kiialla tulee kun on iso tyttö ja käyttää vaippoja kun on iso tyttö, pieni tyttö ei käytä vaippoja, kiia on pieni iso tyttö, kiia on tyttö pimppa iskä poika pimppeli".

Tämä on jotakuinkin tulosta sukupuolelinten ja kuukautisten tuomien kysymysten vastauksista :S

[Mida]

Meidän pojat ovat nyt useampaan kertaan hämmästyneet tajutessaan, että äidillä ei vieläkään ole pippeliä. Tarvii varmaan ruveta rehvastelemaan vauvojensynnytyskyvyllä enemmän.

[Mirkku]

5-v kakara kysyi päivänä eräänä, kun istui sohvalla mun kainalossa: ".... miten ne vauvat sitten tulee sinne äidin mahaan...?". Hieman jouduin nikottelemaan, koska kysymys tuli niin puskista. Siinä sitten käytiin läpi näitä juttuja, mutta melko pintapuolisesti. Ilmeisesti selitys hyväksyttiin, kun jatkokysymyksiä ei ole vielä seurannut .

Ja kakara on alkanut katselemaan tyttöjä. Uimahallin pukuhuoneessa eräänä päivänä posket punaisena hihitteli, kun ohi kirmasi muutaman vuoden vanhempia tyttöjä .

[par-sky]

Meillä on menossa tutista vieroitus. Jo aiemmin on luovuttu tutista päivällä, joka meni ihan hyvin.

Nyt sitten pitäisi nukkua ilman tuttia. Tämä on taas lapsen mielestä kovin harmillista. Ei käy, ei sovi. Ensimmäisenä iltana huutoa tuli piiiiitkään, silmät ei meinannu pysyä auki mutta pässinpäisesti vaan ei suostuta nukahtamaan.

Ei oo ainakaan mitään pelkoa siitä että ois vaihtunu sairaalassa, tommosta itsepäisyyttä ei ilman sukurasitetta synny.

Toinen ilta meni jo paremmin, mutta yhä harmitti. Samoin yöllä saatetaan ruveta huutelemaan, jos unissaan yritetään viedä kädellä tutti suuhun, mutta tuttia ei olekaan.

On se ikävä kuunnella toisen huutoa. Ja kun mieli tekisi antaa se tutti. Toisaalta, sitten olisi kiusannut toista ihan turhaan.

[par-sky]

^me taas ei alun alkujaankaan haluttu että rupeaa imemään peukaloa.

[Riemumieli]

Tutti pois ja tsup, niin se hoituu. Peukaloa ei saa pois ja riepuja on maailma täynnä.

[RP]

Vauvoissa on eroja, käsittääkseni tutti on hyvä antaa jos vauva tosiaan on imuhalukas. Jos ei ole, ei kannata totuttaa. Näin olen monesti kuullut sanottavan. En tiedä.

Meillä ei tytsä huolinut tuttia, eikä ole peukaloakaan imenyt. Mutta iltapullosta luopuminen teki tiukkaa.

[masa]

Täällä ei ole ollut tuttia ollenkaan. Riepu ja peukku ovat tuoneet tarvittavan lohdun.

Meillä järsi kuivaalihaa ja joi pontikkaa jo puolvuotiaasta lähtien.

[Elppis]

Ja kun mieli tekisi antaa se tutti. Toisaalta, sitten olisi kiusannut toista ihan turhaan.

Joo tätä ei kannata tehdä Mies meillä toisena iltana MELKEIN luovutti ja oli antamassa tutti, piti ihan väkivalloin tunkea äijä ulos huoneesta tutteineen ja sanoa että häipyy nyt, tämä hoituu laulamalla Kyllä se sitten simahti ja rauhoittui, kun aikani hyräilin ja kerroin tuttisatuja.

[Melnais]

Kuumottaa. Tyttö nukahti eilenkin vasta puoli kahdeltatoista, nukkuu meidän välissämme ja heräilee lukemattomia kertoja yössä. Raivostuttaa ja turhauttaa. Kaupan päälle jotain epämääräistä huonouden tunnetta, sillä eihän nyt omaa seksielämää sovi arvottaa korkeammalle kuin lapsen jatkuvaa turvallisuudentunnetta.

On kyllä Ongelma. Viikon päästä onneksi aikuisten yöloma edessä mutta vähän jo etukäteen tuntuu kuin nälkiintyvälle annettaisiin puolikas hapankorppu.