Kadehdin teitä

[Elppis]

Vuodesta 1992 olen asunut ulkomailla, vuoteen 2000 asti. Neljännen luokan puolessa välissä (kolmen ja puolen kouluvuoden aikana vaihdoin vanhempien eron takia koulua kolme kertaa) muutettiin Sambiaan äidin, sisarusten ja isäpuolen kanssa, töiden takia. Vuonna 1996 muutettiin Virginian osavaltioon jenkkeihin, ja kävin siellä snobikoulussa koko highschoolin.

Pointtini on se, ettei mulla ole suomessa kavereita. Kaikilla mun tutuilla on entisiä koulukavereita, jopa ala-asteelta asti. Luokkakokouksia, tyttöjengi jonka kanssa kiertää, oma piiri tai edes tutut koulumaisemat mitä käydään haikaillen ja muistellen kiertämässä pussikaljan kera tmv. Mulla ei ole mitään näistä. Sambiasta jäi yksi hyvä ystävä, suomalainen hänkin, mutta opiskelee nykyään ulkomailla. Jenkeistä ei jäänyt ketään sellaista kaveria joka olisi jaksanut pitää yhteyttä päättäjäisten jälkeen, paitsi ilmoittaessaan että on mennyt naimisiin tai että joku perheestä on kuollut.

Sinänsä koen tämän surulliseksi. Olen sosiaalinen, aina pölöttämässä (exä juuri haukkui mua pari päivää sitten siitä, ettei kestänyt mua mun puhumisen takia ollenkaan..) ja saan helposti "kavereita". Tosiystäviä mulla ei ole. Ei ole ketään MUN OMAA kaveria jolle puhua täysin kaikesta, huolehtimatta siitä, ettei tieto kierrä heti vääriin korviin (ok, epäluotettava kaveri ei koskaan ole ystävä) tai että toisella on jo mielipide valmiina kun tunnetaan vaan samat ihmiset.

Auttakee, mä oon itseasiassa aika yksin ja takerrun miesystävään. Onneksi se takertuu muhun, mutta kauan se jaksaa?

[Enthu]

Sinänsä koen tämän surulliseksi. Olen sosiaalinen, aina pölöttämässä (exä juuri haukkui mua pari päivää sitten siitä, ettei kestänyt mua mun puhumisen takia ollenkaan..) ja saan helposti "kavereita". Tosiystäviä mulla ei ole. Ei ole ketään MUN OMAA kaveria jolle puhua täysin kaikesta, huolehtimatta siitä, ettei tieto kierrä heti vääriin korviin (ok, epäluotettava kaveri ei koskaan ole ystävä) tai että toisella on jo mielipide valmiina kun tunnetaan vaan samat ihmiset.

Auttakee, mä oon itseasiassa aika yksin ja takerrun miesystävään. Onneksi se takertuu muhun, mutta kauan se jaksaa?

Herranjee... täällähän ihmiset valittaa tänään urakalla yksinäisyyttä vaikka olis mies,lapsia,lemmikkejä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Hmmm mun mielipide tosta takertumisesta on ettei pitäisi viettää liikaa aikaa "rakkaansa" kanssa,joskus ihan omaankin elämään keskittyminen voi jopa tehdä oletetulle parisuhteelle ihan hyvää.
Me ollaan Elpan kanssa samiksia tosin hieman eri syistä...mutta eipä mullakaan juuri koskaan ole ollut sellaisia tosiystäviä jolle voisi avautua ihan kaikesta... kaikki vanhat opikeluaikojen kamutkin hajosi niin lahjakkaasti ympäri suomea,osa muutti jopa ulkomaille,vaikka samalla luokalla ollessa kuinka vannottiin "ettei ikinä unohdeta toisiamme"

Elpalle koita jaksaa

[Starflare]

Elppikselle on @.

[Elppis]

Herranjee... täällähän ihmiset valittaa tänään urakalla yksinäisyyttä vaikka olis mies

Onhan se ihanaa että on mies, mutta ei se ole tervettä että puoliso on se ainut ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, ja jonka kanssa puhua kaikki esim. naisten huolet.

[slam]

Synnyin laatokan liepeillä. Siirryin Suomeen vuonna 2004....

[Enthu]

Onhan se ihanaa että on mies, mutta ei se ole tervettä että puoliso on se ainut ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, ja jonka kanssa puhua kaikki esim. naisten huolet.

Joo

[HellBell]

Ei mullakaan ole säilynyt lapsuusajoilta todelliset ystävyysvälit kuin yhteen ystävään.

Aika harvinaista se on löytää niitä tosiystäviä ja vaikka löytäisikin, saattaa olla niin, että elämäntilanteet vievät ystävyksiä erilleen vaikka yhteys säilyisikin.

[mustaenkeli]

Herranjee... täällähän ihmiset valittaa tänään urakalla yksinäisyyttä vaikka olis mies

Onhan se ihanaa että on mies, mutta ei se ole tervettä että puoliso on se ainut ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, ja jonka kanssa puhua kaikki esim. naisten huolet.

Tuo on kyllä niin totta...

Toinen vaikeutava tekijä on ystävien löytäminen vähänkään vanhemmalla iällä... On se niin helppoa tutustua tarhassa, eskarissa, ala-asteella, korisjengissä, ylä-asteella, riparilla jne... mutta sanoisin että viimistään täysi-ikäisyyden kynnyksellä on aina vain vaikeampaa saada niitä oikeita ystäviä. Mukana tietenkin kaikki omat ennakkoluulot ja odotukset ja se, kuinka paljon vaikeampaa ylipäätään tutustuminen näin "vanhemmalla iällä" on... Tämänvuoksi mielestäni juurikin tällaiset keskustelupalstat ovat älyttömän hieno tapa saada uusia kavereita/ystäviä. Eräs kaverini tuossa viimeviikolla kyseenalaisti, että eihän netistä nyt hyvänenaika voi kavereita löytää, siis silleen vilpittömästi, sillä parisuhteitahan ne kaikki sieltä etsii... Joo, on toki niitäkin, mutta ei se kokototuus ole. Tämän sain itsekin huomata vasta suurien ennakkoluulojeni jälkeen kun kerran erehdyin moisille palstoille kirjoittelemaan...

Itselläni ei ole säilynyyt yhtään kaveria, jonka olisin tuntenut alle 7-vuotiaana. Syynä muutto Lapinläänistä Uudenmaanlääniin. Pari kaveria on, jotka ovat ala-asteajoilta asti. Näitä tosin tulee nähtyä max. kerran vuodessa, aika kai kasvattanut erilleen ja olihan tässä molempien kanssa peruskoulun jälkeen n.viiden vuoden tauko, ettei nähty.

Harrastusten ja edellisen ammatillisen koulutuksen kautta lähinnä mun ystäväni ovat elämääni tulleet (joita ei kovinkaan montaa ole...).

[slam]

Onhan se ihanaa että on mies, mutta ei se ole tervettä että puoliso on se ainut ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, ja jonka kanssa puhua kaikki esim. naisten huolet.

Joo

Vaimokin jäi venäjän pietarin kynsiin. Minun on täällä parempi olla hän kirjoitti viime kesänä. Suomesta on aika vaikea löytää naista. Liian kovia ja kylmiä ovat antautumaan rakkauden vietäväksi. Etsitään vain sopivaa machia ja rahakasta ja mahakasta suomen soturia...

itse asiaan:

Kaverit kaikkosi, kun lähdin lukiosta ja jäin yksin olemaan. 2004 kesällä löysin vasta tästä läheltä kavereita, sitä ennen olin omissa oloissani. Sattumalta saatoin käydä jossakin vähän pyöräsysteemeissä ja laskemassa, mutta muuten yksin joutus olemaan...

Olishan nytkin rennompi, jos olisi frendiksiä enämpi ja samalla aaltopituudella...

[Enthu]

Onhan se ihanaa että on mies, mutta ei se ole tervettä että puoliso on se ainut ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, ja jonka kanssa puhua kaikki esim. naisten huolet.

Joo

Vaimokin jäi venäjän pietarin kynsiin. Minun on täällä parempi olla hän kirjoitti viime kesänä. Suomesta on aika vaikea löytää naista. Liian kovia ja kylmiä ovat antautumaan rakkauden vietäväksi. Etsitään vain sopivaa machia ja rahakasta ja mahakasta suomen soturia...

Oho.meinaat että Baltian maissa&Venäjällä ois enempi kysyntää

[slam]

Oho.meinaat että Baltian maissa&Venäjällä ois enempi kysyntää

Editoin ylempää tekstuuria. tai lisäsin... En ole venjällä käynyt, mutta olisi mukva käyrä...

Pitäisi etsiä joku luonnon lapsi yhteisö ja liittyä sellaiseen... XD

[Vieras]

Vuodesta 1992 olen asunut ulkomailla, vuoteen 2000 asti. Neljännen luokan puolessa välissä (kolmen ja puolen kouluvuoden aikana vaihdoin vanhempien eron takia koulua kolme kertaa) muutettiin Sambiaan äidin, sisarusten ja isäpuolen kanssa, töiden takia. Vuonna 1996 muutettiin Virginian osavaltioon jenkkeihin, ja kävin siellä snobikoulussa koko highschoolin.

Pointtini on se, ettei mulla ole suomessa kavereita. Kaikilla mun tutuilla on entisiä koulukavereita, jopa ala-asteelta asti. Luokkakokouksia, tyttöjengi jonka kanssa kiertää, oma piiri tai edes tutut koulumaisemat mitä käydään haikaillen ja muistellen kiertämässä pussikaljan kera tmv. Mulla ei ole mitään näistä. Sambiasta jäi yksi hyvä ystävä, suomalainen hänkin, mutta opiskelee nykyään ulkomailla. Jenkeistä ei jäänyt ketään sellaista kaveria joka olisi jaksanut pitää yhteyttä päättäjäisten jälkeen, paitsi ilmoittaessaan että on mennyt naimisiin tai että joku perheestä on kuollut.

Sinänsä koen tämän surulliseksi. Olen sosiaalinen, aina pölöttämässä (exä juuri haukkui mua pari päivää sitten siitä, ettei kestänyt mua mun puhumisen takia ollenkaan..) ja saan helposti "kavereita". Tosiystäviä mulla ei ole. Ei ole ketään MUN OMAA kaveria jolle puhua täysin kaikesta, huolehtimatta siitä, ettei tieto kierrä heti vääriin korviin (ok, epäluotettava kaveri ei koskaan ole ystävä) tai että toisella on jo mielipide valmiina kun tunnetaan vaan samat ihmiset.

Auttakee, mä oon itseasiassa aika yksin ja takerrun miesystävään. Onneksi se takertuu muhun, mutta kauan se jaksaa?

Hah ei tarvi muuttaa ulkomaille ettei saa kavereita suomesta. Itse olen muuttanut 25 kertaa tähän mennessä ja ikää 28. Tosta voi laskee, että kauheen kauaa ei olla samalla alueella viihdytty.

Aina asuttu jossain tasan sen verran, että ehtii tutustua, saa yhden/kaks kivaa kaveria ja taas muutetaan. Tällä hetkellä mulla on alle kourallinen kavereita stadissa. Mitään HYVIÄ ystäviä ei oikeastaan ole.
Välillä tuo rassaa vähän pääkoppaa mutta ei voi mitää. Turha itkeä sen perään mitä ei voi enää saada.

Ihan ok tässä on kuitenkin pärjäilty ja itse ajattelen sen vain vahvuutena, että eipä kauheasti puristele mennä uuteen duuniin tai uusiin ympyröihin kun on sitä koko ikänsä tehnyt.Tutustuu helposti uusiin ihmisiin eikä stressaile turhia.

Hauska nähdä näitä kotipoikia jotka ikänsä asuneet samalla seudulla samoissa porukoissa kun ne länttästään uusiin piireihin niin jannut kusisukassa kuittaa vatsahaavan. Just tuossa yks gimman tuttu joutu uuteen duuniin niin itkua tihrustaa aina duunipäivien jälkeen.

Kato kun ei ole mitään muuta tehnyt ku nysvänny kotona tai samojen naamojen kans koko ikänsä niin ...elämä on

[Feiz]

Ylläoleva siis meikän kirjottama...en hogannu etten ollu loggautunu!

[slam]

Joo, on toki niitäkin, mutta ei se kokototuus ole.

Onhan se kokototuus.

tosin täällä netissä roikkuessa muu elämä menee aivan päin peetä... Pitäisi jaksaa hommata mukavampi ajovuoro, että pääsisi iltaisin laskemaan ja kylille.

[Elppis]

Vähän lisättävää: tästä netistä tuli sen verran paha addiktio tossa vuosi sitten, että nyt kesäkuussa päätin olla koneetta kotona. Hyvin on toiminut. Olen siis netissä vaan kun olen töissä, ja saan jopa työni tehtyä. Funtsin että mitä vähemmän istun koneella ja LUEN ihmisten tekstejä, yritän treffailla tuttuja ja pyrkiä vähän lähemmin heidän elämäänsä. Tulihan sitä parit häät juhlittua, mitään muuta näistä "ystävistä" ei ole häiden jälkeen kuulunut kun kiitos-kortti ja 1-2 tekstiviestivastausta "joo, nähdään vaan joskus kahvilla..".
Tuntuu vähän siltä ettei kukaan oikeasti haluais nähdä mua, tai että mun kanssa halutaan hengata vaan silloin kun on kyse jostain mistä hyötyy itse (esim. minä esittelen tutun toiselle tutulle... "tuu nyt, kun sä tunnet sen paremmin kun minä").

Äh, itsesäälistä ei ole kyse, älkää niin luulko! Tosiaan sellainen tunne on, etten pääse sitä tiettyä astetta pidemmälle kenenkään kanssa.

Nyt ei ole tarkoitus loukata ketään täältä (kity/city) saamiani kavereita/ystäviä näillä teksteillä, (u know who u are) olette te mulle tärkeitä, omalla tavallanne. Kiva olis joskus lähteä kaverin kanssa leffaan, syömään tai vaikka korkeasaareen.

Miksi aina pitää lähteä baariin että saa jonkun seuraksi??

[huima]

Miksi aina pitää lähteä baariin että saa jonkun seuraksi??

Ei tartte.

Kun aikaa on, singahtelen frendien kanssa kyllä tekemään jotain hauskempaa kuin istumaan aina vain baarissa. Miitit joissa ihmisiä nähdään ovat toki mukavia, mutta pelkkä baarissa istuminen ja paskan jauhaminen ei anna perustarkoituksellaan minulle mitään.

Hyvää ja haastavaa seuraa kaipaan aina, ja arvostan niitä ihmisiä, jotka saavat minut haluamaan olla parempi ihminen. Uudet ajatukset, syventävät keskustelut, urheilu ja viihde ovat paljon parempia ympäristöjä ystävien kanssa vietettävälle ajalle kuin baari ja alkoholin turruttama ajattelu.

[Elppis]

........

Nyt puhuinkin itsestäni, ja omista kavereistani / tutuista. Jos soitan jollekulle, ja pyydän esim. kävelylenkille, saan aina negatiivisen vastauksen. Kun pyydän yhdelle, tulee yleensä aina mukaan.

[huima]

Nyt puhuinkin itsestäni, ja omista kavereistani / tutuista. Jos soitan jollekulle, ja pyydän esim. kävelylenkille, saan aina negatiivisen vastauksen. Kun pyydän yhdelle, tulee yleensä aina mukaan.

Laajenna piiriä, tutustu ihmisiin jotka haluavat kanssasi muutakin kuin istua yhdellä. Olet hyvää seuraa yleensä aina, joten miksi et valikoisi ja vaatisi että sinäkin saat sen mitä haluat ja tarvitset ystävyyssuhteilta? Miksi et ehdottaisi yhteisiä haasteita jollekin:
- otetaan haasteeksi Helsinki City Run ja treenataan siihen
- kierretään kerran kuukaudessa yhdessä jokin mielenkiintoinen näyttely
- käydään katsomassa elokuva-arkistossa talvella joku elokuvasarja yhdessä ..

Ja aina helpommin sanottu kuin tehty.

[RolloTomasi]

Miksi?
Onko se, ettei ole kavereita, jotenkin poikkeavaa?

[Exsat]

Miksi?
Onko se, ettei ole kavereita, jotenkin poikkeavaa?

Ei poikkeavaa, mutta jos se itseä häiritsee, niin toki asialle kannattaa jotain tehdä.

Mä oon muutellut elämäni aikana tämän maan sisällä moneen kertaan, ja olen niin huono pitämään yhteyttä ihmisten kanssa, että jäljellä on vain muutama tosiystävä, ja heistäkin lähin asuu Jyväskylässä. Mä olen tähän jotenkin niin tottunut etten edes osaa kaivata muuta, urheilla voi yksinkin ja baariin tai elokuviin on löytynyt aina seuraa täältä kityn kautta.

Itseasiassa kityn kautta tutustumieni ihmisten kanssa voisin hyvinkin hengata enemmänkin ilman mitään viina- tai muita verukkeita, mutta jotenkin sitä on aina helpompi pyytää muita vaikka baariin kuin vain kahville.

[slam]

Miksi aina pitää lähteä baariin että saa jonkun seuraksi??

Ei kait baarissakaan seuraa kaipaa muuta kuin vieraista ihmisistä, jos on "iskemässä".

Täällä paikallisessa oli sellainen kaveripiiri baarissa, että hieman jopa nauratti. Ei semmoseen piiriin, niin vaan lähdetä messiin. Tai en tiedä haluaisinko edes. XD

Saattaisin saada jonkun naisen lämpeemään minulle, jos jaksaisin käydä ahkeraan paikallisessa tai ainakin viikon loppuisin, mutta kaverisuhde vaatii jotain yhteistä, kuten harrastustoiminta. En kaipaa kavereita sitten paljon muuhun.

Mielestäni kannattaisi hommata mukava harrastus ja kaverit tulevat sen jälkeen sitä kautta. yhteisten pelleilyjen kautta.

Kuinka moni mies jaksaa keskustella ihmissuhteistaan tai muusta. Korkeintaan humalassa möläyttää, että "prlk naiset on vaikeita".

arvojärjestys:

1.Nainen
2.mukavat harrasteet ja kaverit
3.asumiset
4.työ
5.minä itse

[KGrilli]

Vähän lisättävää: tästä netistä tuli sen verran paha addiktio tossa vuosi sitten, että nyt kesäkuussa päätin olla koneetta kotona. Hyvin on toiminut. Olen siis netissä vaan kun olen töissä, ja saan jopa työni tehtyä. Funtsin että mitä vähemmän istun koneella ja LUEN ihmisten tekstejä, yritän treffailla tuttuja ja pyrkiä vähän lähemmin heidän elämäänsä. Tulihan sitä parit häät juhlittua, mitään muuta näistä "ystävistä" ei ole häiden jälkeen kuulunut kun kiitos-kortti ja 1-2 tekstiviestivastausta "joo, nähdään vaan joskus kahvilla..".
Tuntuu vähän siltä ettei kukaan oikeasti haluais nähdä mua, tai että mun kanssa halutaan hengata vaan silloin kun on kyse jostain mistä hyötyy itse (esim. minä esittelen tutun toiselle tutulle... "tuu nyt, kun sä tunnet sen paremmin kun minä").

Äh, itsesäälistä ei ole kyse, älkää niin luulko! Tosiaan sellainen tunne on, etten pääse sitä tiettyä astetta pidemmälle kenenkään kanssa.

Nyt ei ole tarkoitus loukata ketään täältä (kity/city) saamiani kavereita/ystäviä näillä teksteillä, (u know who u are) olette te mulle tärkeitä, omalla tavallanne. Kiva olis joskus lähteä kaverin kanssa leffaan, syömään tai vaikka korkeasaareen.

Miksi aina pitää lähteä baariin että saa jonkun seuraksi??

mä olen miettinyt tuota samaa, että miksi kaikki sosiaalinen elämä ja kavereiden tapaaminen pitää aina liittyä baariin. mä olen aktiivisesti yrittänyt myös ehdotaa ystäville noita kävelylenkkejä, uimahallikeikkoja, kuntosalia jne. mutta ei tunnu olevan "aikaa". sitten taas kiukutellaan kun mä en halua lähteä "drinksille", "parille" tai "bilettämään".

viikonloppuna sain kuulla viimeksi että "sulla ei ole ikinä aikaa, olet aina vaan salilla". pyh, ei pidä paikkaansa. mä olen salilla tunnin päivässä muutamana iltana viikossa.

eli elppis. mulle voit ehdottaa anytime jotain muuta kuin baaria. mä kyllä reissaan edelleen aika paljon ja olen usein viikollakin pois suomesta. mutta ihan varmasti lähden jos vaan kykenen. mitäs jos mentäis joku ilta vaikka keilaamaan?

[ninnithequeen]

Miksi aina pitää lähteä baariin että saa jonkun seuraksi??

Nyt tuli paha mieli. Mehän aina nähdään u know missä baarissa.
Ois se kyllä kivaa tehdä jotain muutakin, mennään vaikka sinne Korkeasaareen ja mie otan muksun mukaan.
Mii lav juu.

[Nowaysis]

No meitäkin kolme jotka samassa tilanteessa ollaan joten mennään joku ilta tekeen jotain, vaikka lumienkeleitä kunhan se lumi tulee jookos? Irmuski, Exsat?

Mulla on kaikki parhaat ystävät Hesassa ja Tampereella ja muualla maailmalla. Globalisaatio!!1

[irmelianneli]

No meitäkin kolme jotka samassa tilanteessa ollaan joten mennään joku ilta tekeen jotain, vaikka lumienkeleitä kunhan se lumi tulee jookos? Irmuski, Exsat?

Mulla on kaikki parhaat ystävät Hesassa ja Tampereella ja muualla maailmalla. Globalisaatio!!1

No ehottomasti!! Gina också!