Jaksaminen

[Gina]

Jotenkin sellainen olo että pitää avautua, ehkä tämä on nykyään oikea paikka siihen.

Mä olen ihan tarkoituksella haalinut itselleni mahdollisimman paljon töitä koska mun rahatilanne on tunnetusti surkea. Viimeisen parin kuukauden aikana mulla on ollut 2 vapaapäivää ja oon tehnyt noin 50-60 tuntisia viikkoja. Päivien pituus on 3-13 tuntia, mistä milloinkin riippuen. Ja työt osissa siellä täällä.

Tuntuu että pää alkaa hajota.

Nuo vapaapäivät on sitten käytetty siivoamiseen ja juoksevien asioiden hoitoon koska niitä ei työn ohessa ehdi. En edes muista milloin olis viimeksi ollut sellainen päivä että sais vaan olla. Nukkuminenkin alkaa tuntua ylellisyydeltä, varsinkin nyt kun ilmeisesti stressin takia en saa nukuttua. Heräilen, näen painajaisia. Pölijä olen, en ole malttanut luopua sosiaalisesta elämästäni, vaan viikonloppuisin olen töistä huolimatta ollut kavereiden kanssa liikenteessä ja nukkunut tuommoisia 3-4 tunnin unia. Ne ei kyllä mulle riitä.

Viime viikonloppuna mulla piti olla vapaa viikonloppu, niin eiköhän perkele pitänyt mennä aamutalliin puoli seitsemäksi. Oman ratsastus, kolme tunnin pitoa ja illalla katrilliharjoitukset. Olin kotona puol kahdeksan.

No tänä viikonloppuna sen piti viimein tapahtua, vain 4 tuntia sovittuja töitä sunnuntaille. Pomo kysyy: Olethan sä muistanut että meillä on lauantaina vaellus? VOI VERINEN VITTU. Sanoin että en kertakaikkiaan jaksa. No pakkohan se on vetää kun boss on invalidina niin se ei itse pysty. Ja saahan siitä rahaa sen balanssiluoton lyhennyksiin. Seuraavana viikonloppuna ois sitten kisat joita olen hulluna odottanut, mutta taidan passata, jos sais olla kotona.

Ei tällä tekstillä kai mitään tarkoitusta ollut, piti vaan päästä sanoon. Oikeasti pitäis nukkua kityilyn sijaan, huomenna kuitenkin herätys ennen kuutta.

[ninnithequeen]

Ymmärrystä täältäkin. Tuntuu välillä että kaikki kaatu niskaan, kun pitäis siivota ja tiskata ja pyykätä ja paskat kun pitää lähteä johonkin hevonhuitsin Espooseen muutamaksi päiväksi töiden takia. Tekisi mieleni irtisanoutua molemmista töistäni ja olla vaan kotona muksun kanssa, jos silloin ehtisi kaikki kotihommat tehdä. Onnistuiskohan?

[HellBell]

.. Mä olen ihan tarkoituksella haalinut itselleni mahdollisimman paljon töitä koska mun rahatilanne on tunnetusti surkea. Viimeisen parin kuukauden aikana mulla on ollut 2 vapaapäivää ja oon tehnyt noin 50-60 tuntisia viikkoja..
Tuntuu että pää alkaa hajota.
..

Auttamisyritys: tee taloudellinen tilannetsekkaus ja suunnittele milloin voisit alkaa ottaa vapaapäiviä enemmän. Siis kun saat rahajutut ookoiksi, löysäät pikkuhiljaa tahtia ja jos mahdollista, ota vaikka lomaa. Sitten rentoudut..:)
Jaksamisia, Gina!

[Kittys]

Ymmärrystä täältäkin. Tuntuu välillä että kaikki kaatu niskaan, kun pitäis siivota ja tiskata ja pyykätä ja paskat kun pitää lähteä johonkin hevonhuitsin Espooseen muutamaksi päiväksi töiden takia. Tekisi mieleni irtisanoutua molemmista töistäni ja olla vaan kotona muksun kanssa, jos silloin ehtisi kaikki kotihommat tehdä. Onnistuiskohan?

Onnistuu jos vaan haluaa. Muksu ei oo kun hetken vaan pieni.

[Gina]

Auttamisyritys: tee taloudellinen tilannetsekkaus ja suunnittele milloin voisit alkaa ottaa vapaapäiviä enemmän. Siis kun saat rahajutut ookoiksi, löysäät pikkuhiljaa tahtia ja jos mahdollista, ota vaikka lomaa. Sitten rentoudut..
Jaksamisia, Gina!

Kiitos
Kyllä talous alkaa itse asiassa hieman helpottaa, enhän mä ehdi mihinkään tuhlaamaankaan
Mä oon koittanut sanoa nyt kaikelle mahdolliselle ei, mutta noita pakollisia sitoumuksiakin tuntuu olevan liikaa.

No, jospa tämä tästä. Kävin tänään päivällä nukkumassa 3 tuntia, hevosenhoitaja oli enkeli ja tuli minimivaroitusajalla pollen hoitoon.

[AarneAnkka]

Tunnen muutamia ihmisiä jotka tekevät tätä, eli pitävät itseään koko ajan aivan piipussa. Ihmettelen miten he siihen pystyvät, miten he jaksavat. Minä en jaksaisi enkä kestäisi. En ainakaan uskoisi kestäväni.

[safi]

Tunnen muutamia ihmisiä jotka tekevät tätä, eli pitävät itseään koko ajan aivan piipussa. Ihmettelen miten he siihen pystyvät, miten he jaksavat. Minä en jaksaisi enkä kestäisi. En ainakaan uskoisi kestäväni.

Ihmiset ovat sietokyvyltään hyvinkin erillaisia. Toiset eivät meinaa selvitä 8h työpäivästä ja toiset painavat aamusta iltaan viikosta toiseen jatkuvasti ja eivät tunne normaalia suurempaa väsymystä.
Omaa kroppaansa kannattaa malttaa kuunnella tässäkin asiassa. Se nimittäin antaa ensimmäiset merkit nopeasti, kun aletaan mennä liian pitkälle.

Syyllistyin itse nuorempana tekemään liian tarkat päiväohjelmat. Siis mitkä työt on päivän aikana EHDOTTOMASTI saatava tehtyä ja mielummin vielä enemmän. Kroppa piiputti ja olin jatkuvasti väsynyt ja pahan tuulinen. Yöllä nukkuessakin suunnittelin alitajuisesti seuraavan päivän hommia.
Jossain vaiheessa tajusin itsekkin, että nyt menen liian pitkälle tavoitteissani ja himmasin tahtia.

Edelleenkin teen järjettömän pitkiä päiviä ja yleensä useamman viikon yhtäsoittoa, mutta olen lopettanut päivien tarkan suunnittelun ja kykenen pitämään usemman päivän vapaata ilman huonoa omaatuntoa. Minkä opetteleminen oli minulle aluksi todella vaikeaa.


Mitä tahansa Gina teetkin, niin muista pitää vapaata välillä. Kummasti asiat näyttää paremmilta, kun saa joskus nukkua pitkään.

[huima]

Edelleenkin teen järjettömän pitkiä päiviä ja yleensä useamman viikon yhtäsoittoa, mutta olen lopettanut päivien tarkan suunnittelun ja kykenen pitämään usemman päivän vapaata ilman huonoa omaatuntoa. Minkä opetteleminen oli minulle aluksi todella vaikeaa..

Erilainen suunnittelu auttaa pitämään kiireessä ja stressissä fokuksen kohdillaan.

Ja ne 12 tunnin yöunet palauttavat taas kyvyn ajatella kunnolla. Nyt tulee eteen maksimissaan neljän tai kolmen tunnin unet, eli huomenna mennään ihan maitohapoilla ja ei saada mitään fiksua aikaiseksi. Tänään tulikin taas saatua jotain järkevää aikaiseksi.

Vanhat viisaat ovat sanoneet, että hidastamalla pääsee kauemmaksi - ja se pätee monessa tilanteessa. Jos jaksaa ottaa itselleen aikaa meditoida ja rentoutua, näkee asiat helpommin selvemmin ja pystyy tekemään oikeita asioita... ja tekee ne oikein.

7 Habits of highly successfull people sisältää joitain ihan hyviä vinkkejä tuohonkin.

[Keikaus]

Tuttu tunne, mutta toivoakseni opin kantapään kautta, että ei kannata. Joskus puolitoista vuotta sitten olin aivan lopussa tehtyäni liikaa töitä, tosin vain yhdessä paikassa. Välillä stressi vaivaa vieläkin, mutta tunnelin päässä häämöttää jo työsopimuksen loppu, joten ei stressaa enää niin kauheasti.

Nyt jos mulla on kauhea työputki päällä, jätän kyllä muut menot suosiolla vähemmälle. Yritän kyllä välttää noita työputkia, mutta ei se niin hyvin ole tänä syksynä onnistunut, ylityösaldo on jotain 100 tuntia. Onneksi saan ylitöistä rahaa säästöön, kun keväällä loppuu työt ja palaan opintojen pariin, joten rahan ajatteleminen saa jaksamaan..

Kannattaa tosiaan miettiä tuota rahanmenoa. Olen itsekin altis tuhlaamaan aivan liikaa rahaa, joten välillä on pakko tehdä ostolakkoja eli ostaa vain ruokaa ja ihan välttämättömin. Lisäksi kannattaa ajatella, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä haluaa, koska nämä ovat kaksi eri asiaa. Rahankäytön suunnitteleminen auttaa myös.


Jaksamisia!

[nokkaelain]

Tunnen muutamia ihmisiä jotka tekevät tätä, eli pitävät itseään koko ajan aivan piipussa. Ihmettelen miten he siihen pystyvät, miten he jaksavat. Minä en jaksaisi enkä kestäisi.

Kuulostaa tutulta; monet ystävistäni käyttäytyvät noin. Eikä sitä kaikki kestäkään, vaan pää tai kroppa sanoo työsopimuksen irti ja on pakko hidastaa. Tuntuvat vaan helposti päätyvän tekemään yhä uudelleen enemmän töitä kuin terveys kestää.

Itse pystyisin tällä hetkellä tekemään paljonkin enemmän, kuin käytänössä teen, jos vain olisi tunne siitä työ oikeasti sujuu ja on hallinnassa. Esim. lukioikäisenä yöunet jäivät helposti jatkuvasti johonkin 5 tuntiin, kun harrastuksetkin kiinnostivat ja niissäkin sai paljon aikaan.

Ihmiset ovat sietokyvyltään hyvinkin erillaisia. Toiset eivät meinaa selvitä 8h työpäivästä ja toiset painavat aamusta iltaan viikosta toiseen jatkuvasti ja eivät tunne normaalia suurempaa väsymystä.
Omaa kroppaansa kannattaa malttaa kuunnella tässäkin asiassa. Se nimittäin antaa ensimmäiset merkit nopeasti, kun aletaan mennä liian pitkälle.

Sitä voi olla vaan joskus hyvinkin vaikea arvioida, kun ensimmäisellä kerralla ei tiedä rajojaan, eikä siten voi tuntea varoitusmerkkejä. Suhteellisen läheltä olen seurannut, kuinka jollakulla (ennestään täysin terveellä) uudessa työpaikassa aloitaminen aiheutti stressiä ja suhteellisen lyhytaikaista unettomuutta, ja kuinka tilanne muutamassa päivässä meni siihen, että tarvittiin kuukausien sairaalahoitoa (Onneksi useimmilla ei tapahdu mitään noin dramaattista.)

[huima]

Tai sitten ei. Kuningaskuntani ajatuksen voimalla ohjattavasta käyttöliittymästä.

Onnellisia ovat OS X:n käyttäjät.

Mutta vakavasti, ergonomian ja työkalujen kanssa ei kannata pelleillä. Tai sitten sen huomaa vanhalla iällä, (vähemmän vakavasti) kuten kk-pappa nyt...

[AarneAnkka]

Yksi asia joka rajoittaa jaksamista erityisen paljon on masennus, ja jaksamisen hiipuminen onkin usein se helpoimmin havaittava indikaatio orastavasta masennuksesta.

Voisiko olla, että masennus on eräänlainen suojelumekanismi liikaa stressiä vastaan? Jos ihminen ei suostu lepäämään, kroppa lamauttaa itsensä.

[killkill]

Mutta vakavasti, ergonomian ja työkalujen kanssa ei kannata pelleillä. Tai sitten sen huomaa vanhalla iällä, (vähemmän vakavasti) kuten kk-pappa nyt...

Selän ja yläraajojen vaivat ovat uusi kansantauti. Omalta kohdalta 14-vuotiaasta asti tietokoneella vietetty aika alkaa nyt kantaa katkeraa hedelmää. Tosin tästä ajasta on vedetty hardcorena vain noin viimeiset.. kolmesta viiteen vuotta.

Vaiva ei kuulemma ikinä parane, mutta levolla, kylmähoidolla, ajottaisilla kortisonipiikeillä ja venyttelyillä sen kanssa pystyy elämään. Ergonomiset pystyhiiret yms eivät auta paskaakaan.

Ilman sen kummempaa katkeruutta tuosta ikätekijästä: vielä tuossa 25-26 -vuotiaana tuntuu että kroppa kestää mitä tahansa. Tulette kukin kohdallanne huomaamaan, että valitettavasti asia ei aivan näin ole. Myös sinä, töölöläisessä yksiössä kynttilänvalossa omppukonettasi rakastavin käsin sivelevä go-getter

[1108]

Ilman sen kummempaa katkeruutta tuosta ikätekijästä: vielä tuossa 25-26 -vuotiaana tuntuu että kroppa kestää mitä tahansa. Tulette kukin kohdallanne huomaamaan, että valitettavasti asia ei aivan näin ole.

Tästä olen muuten täysin samaa mieltä. Tuli huomattua kolmisenkuukautta sitten että en taidakaan olla kuolematon.

[1108]

Ei jaksa. Ann kiusaa.

[annepa]

Tuntuu että pää alkaa hajota.

Ai nou vat juu miin. Mulla ei tosin tällä hetkellä ole ihan noin paha tilanne mutta tajusin maanantaina että olen kaivanut itselleni nätin kuopan töissä. Soitin pomolleni maanantaina ja valitin että minua ja kollegoitani ei kohdella tasaveroisesti. Minulla on 8 vastuualuetta joista 1 tosi iso, 2 tosi pientä ja 5 "normaalia". Ryhmäni muilla työntekijöillä on 4-5 "normaalia" vastuualuetta. Perustelu tähän oli että "Olen työnjaossa koittanut katsoa myös sitä millainen ihminen on kyseessä. Olet sellainen ihminen joka pystyy hanskaamaan monimutkaiset tilanteet, priorisoimaan ja pistämään asiat järjestykseen." No ihan kiva. Olen siis tehnyt hommani liian hyvin. Saisinko sitten myös isomman tilipussin kun olen kerran tuottavin työntekijä tässä tiimissä?

Viime viikko oli kamala(n raskas). Olin vetämässä 2 päivän kokousta Saksassa. Osallistujia oli 5 eri maasta. Kokoukseen kuuluivat tietysti iltaohjelmat ym eikä mulle jääny kumpanakaan päivänä omaa aikaa ollenkaan. Tähän tietysti täytyy lisätä se että olin järjestänyt kokouksen agendan ja esiintyjät. Vierailla kielillä puhuminen ja ajatteleminen rasittaa enempi ko omalla kielellä. Kaiken kukkuraksi kuulin perjantaina lentokentällä että pitkäaikaisimman ystäväni äiti on kuollut yllättäen. Märyhän siitä pääsi. Kotiin kun tulin niin lauantaina informaatiotulva jatkui; tuttavapariskunta on lisääntynyt, tyttö tuli. Tuntuu että tietoa ja tapahtumia on liikaa ja olin viikonlopun ihan töttöröö. Onneksi tuo tytön syntymä oli sentään hyvä uutinen

Aloitin korjaavat toimenpiteet heti maanantaina. VAIN 7.5 h töitä joka päivä (tai vähemmän). Töitä VAIN toimistossa, ei kotona ollenkaan. Kunnon yöunet joka yö. 7.5 tunnin jälkeen kunnon irrottautuminen töistä esimerkiksi seuraamalla Martan ja Gattacan tappelua. Viime yönä näin töistä unta joten olen ehkä syvemmällä suossa kuin luulinkaan. Mutta tilanteeni ei ole pahimmasta päästä (on se kerran ollut, otin opikseni) ja aloitin korjaavat toimenpiteet ajoissa. Tänään teen lyhyen, ehkä 5h päivän ja perjantaina otan vapaaksi.

Semppiä raskaan työn raatajille, älkää polttako itseänne loppuun.

[Gina]

Kyllä annepa puhuu asiaa. Nyt kun mun talous ei ole enää ihan niin järkyttävässä kriisissä niin aloin jo järjestelmällisesti vähentää hommia ja järjestelemään itselle muutamaa vapaapäivää. Alkoi jo tuntua että pää kestää paremmin ja alle 8 tunnin päivät tuntuu jo melkein vapaalta. Kroppa vaan perkele otti ja sanoi sopimuksen irti, nyt sitten kotona kähistään ja pihistään pakkolomalla. Saapahan tekemättömät kotityöt kämpästä ja tietokoneelta tehtyä, mikä edesauttaa rentoutumista kun miljoona tekemätöntä hommaa ei koko ajan "hypi silmille." Ensi viikonloppuna ois joka tapauksessa ollut kolmen päivän vapaa ja peruin osallistumiseni kisoihin. Hevosen liikutustakin olen osalle päivistä "ulkoistanut", nyt tosin taidan pyytää niitä itselle takaisin

[annepa]

... maalaisjärjelle käyviä neuvoja ...

Huomattavasti parempi noin, kuin masennuslääkkeet ja terapia. Toki niillekin on paikkansa, mutta listaamillasi itsehoidollisilla konsteilla loppuunpalamista voi torjua tehokkaasti.

Kyl, ja edellisten lisäksi olen huomannut että rutiinit auttaa. Siis esim että syö aina samaan aikaan aamupalan, lounaan jne. Ja kunnollinen syöminen muutenki kyllä auttaa ku rutiinina, siis että syö oikein eikä aina pikalounaita ja kepappia päivälliseksi. Herää suunnilleen samaan aikaan ja menee nukkumaan samaan aikaan. Pesee pyykit joka keskiviikko. Ja niin poispäin.

Hyvä Gina! Kyl se siitä!

[annepa]

No niin, tehkää kuten minä sanon, älkää kuten minä teen... toissapäivänä napsahti 2 vkoa lomaa ja diagnoosi oli reactio e stressu severi. aloitin siis sittenkin korjaavat toimenpiteet liian myöhään ja nyt öllötän kotona itsepäisyyspäivään asti.

[huima]

Pesee pyykit joka keskiviikko.

Pesee?

Äh. Eikö niiden annetakaan vain kuivua koppuraksi ja sen jälkeen lyödä pari kertaa kovaa seinää vasten, niin että liat rapisee pois?

[annepa]

Äh.

Pääasiahan tässä oli rutiinit. Jos haluaa pesemisen sijasta mätkiä koppuraisia pyykkejä niin ihan vapaasti.

[mölli]

.. poistettu ..
-kk

[Gina]

.. poistettu -kk

Jos tekee kahta eri työtä niin valitettavasti ei saa ylityökorvauksia. Brasiliaan menisin toki mielelläni jos voisin.

[slam]

Pää kyllä kestäisi tehdä hommia, mutta kroppa ei.

Kroppa kestäisi, mutta minua rupeaa vituttamaan päivien pituus ja yöpuolen työt... Eli kaipaan unta tod. paljon, vaikka en tekisikään mitään... ja nytten tarttisi saada sitä yhtenäistä unta... Mukavaa maata puoli unessa... Havahtuu välillä, että juu... taisin taas puolittain unessa maata tunnin... ei paljoa auta väsymykseen...

peeveli

[KulisataN]

Pää tässä hajoaa teki mitä tahansa. Nyt on pää niin jumiss, ettei pysty edes avautumaan.