Typerimmät uutiset

[Vagabondo]

IMO Win7 quicklaunchien kadottaminen oli suuri virhe.

Ne pienet kuvakkeet siinä start-nappulan vieressä?

Mihin niitä tarvii, kun ohjelmakuvakkeen voi lukita suoraan ala-/sivupalkkiin. Sama asia, mutta IMHO parempi toteutus.

[masa]

Mihin niitä tarvii, kun ohjelmakuvakkeen voi lukita suoraan ala-/sivupalkkiin. Sama asia, mutta IMHO parempi toteutus.

Täysin eri mieltä. Uusi tapa vaatii huomattavsti enemmän tilaa alapalkista. Vanhalla tavalla saa 20 pikakuvakuvaketta samaan tilaan kuin nykyisellä 3.

Onneksi tuohonkin löytyy kikka miten Ql saa takaisin.

[Vagabondo]

Täysin eri mieltä. Uusi tapa vaatii huomattavsti enemmän tilaa alapalkista. Vanhalla tavalla saa 20 pikakuvakuvaketta samaan tilaan kuin nykyisellä 3.

Makuasia. Pystypalkissa ne ei ainakaan vie liikaa tilaa ja ensimmäinen ikkuna aukeaa suoraan ohjelman varaaman slotin päälle, jolloin pikakäynnistykset ei vie tilaa ohjelman auki ollessa. Just nyt 15 avointa ohjelmaikkunaa, joista 3 päällekkäin ja 3 ohjelmaa palkissa avaamattomana, eli 17 slottia tossa mun palkissa näyttäis olevan. Mulla on kyllä monesti kaikki palkkiin lukitut ohjelmat samaan aikaan auki, jolloin lukitus ei vie yhtään tilaa.

[So Hard]

Mä taas tykkään seiskan pin/unpin ajattelusta. Ei se kuvakkeiden määrä mitään ratkaise vaan se mitä ja kuinka helposti niillä saa auki.

[masa]

Just nyt 15 avointa ohjelmaikkunaa, joista 3 päällekkäin ja 3 ohjelmaa palkissa avaamattomana, eli 17 slottia tossa mun palkissa näyttäis olevan.

Tuokin on ihan saatanasta.

[masa]

Mä taas tykkään seiskan pin/unpin ajattelusta. Ei se kuvakkeiden määrä mitään ratkaise vaan se mitä ja kuinka helposti niillä saa auki.

Mä en sulata sitä että ne vievät niin paljon tilaa alapalkista. Samaten perinteisten valikkojen poistaminen oli minulle kammottava takaisku.

Enivei, tällä ql saa takain:

http://www.howtogeek.com/howto/windows- ... windows-7/

[Vagabondo]

Just nyt 15 avointa ohjelmaikkunaa, joista 3 päällekkäin ja 3 ohjelmaa palkissa avaamattomana, eli 17 slottia tossa mun palkissa näyttäis olevan.

Tuokin on ihan saatanasta.

Siis mikä? 15 avointa, 3 päällekkäin, 3 avaamatonta vai max 17 slottia?

[masa]

Siis mikä? 15 avointa, 3 päällekkäin, 3 avaamatonta vai max 17 slottia?

Se että saman sovellukset välilehdet niputetaan yhteen.

[Vagabondo]

Siis mikä? 15 avointa, 3 päällekkäin, 3 avaamatonta vai max 17 slottia?

Se että saman sovellukset välilehdet niputetaan yhteen.

Mulla pakkaa vasta kun toi 17 paikkaa on täynnä. Mä oon ollut ihan tyytyväinen toimintoon.

Tässä on nyt varmaan sellainen ero, että mulla on toi palkki pystyssä, jolloin ohjelman nimestä ei näy kuin ensimmäinen kirjain. Ohjelma siis vie vain kuvakkeen verran tilan palkissa. En tiedä syökö avoimet ohjelmat enemmän tilaa kun käyttää alapalkkia.

Pystypalkkia käytettäessä quick launch bar ei mielestäni tuo mitään hyötyä, mutta vie palkista tilaa ohjelmien ollessa auki.

[NuoriDaavid]

http://www.hs.fi/ulkomaat/Vaateketjun+p ... 5557145124

Hall of fame

[NuoriDaavid]

^ Tämä on vanha juttu. On nähty jo monessa paidassakin.

Niin?

Tämä topikki on "Typerimmät uutiset".

[BrianW]

http://www.iltasanomat.fi/musiikki/pale ... 28743.html

*itun pelle.

Halpa mainostemppuhan tuo näyttää olevan.

[urpiainen]

http://www.iltasanomat.fi/musiikki/pale ... 28743.html
*itun pelle.

No kyllähän tuon Mannerheimin synneistä vaahtoamisen kulta-aika taisi jäädä iloiselle 60-luvulle. Ja vaikka se jotenkin ajankohtaista olisikin, patsaiden siirtely on kuitenkin jotenkin samanlaista kyvyttömyyttä kohdata menneisyyden pimeätkin puolet kuin se, mitä Paleface nimenomaan haluaa vastustaa. Typerää siis, tosiaan.

Siinä missä Paleface on kuitenkin nähdäkseni oikealla asialla (vaikka siis tapa ajaa asiaa hölmö onkin) on tämä hänen motivaationaan oleva syvempi pointti. Siis että Suomella on vähä tällainen nuoren ja sitä kautta hölmönationalistisen kansallisvaltion sivistymätön tapa glorifioida oma menneisyytensä kunniakkaiksi sankarimyyteiksi sen sijaan, että menneisyyttä analysoitaisiin monipuolisesti ja koetettaisiin vaikka oppia siitä jotain. Kaikissa historiallisissa prosesseissa on varmasti kunnioitettavia ja vähemmän kunnioitettavia puolia, ja sivistynyt lähestymistapa olisi analysoida ja ymmärtää näitä puolia sen sijaan, että haetaan monoliittista ja yksipuolista tulkintaa ideologian tueksi. Suomessa historia on yhä, eurooppalaisen valistusajattelun vastaisesti, alisteinen ideologiselle käytölle ymmärtävän tiedonintressin sijaan.

Suomalaisessa (lähi)historiakeskustelussa haetaan tuomiota tai synninpäästöä (sisällisodan joukkotuhoille, aseveljeydelle natsien kanssa, ajautumiselle talvisotaan, taistolaisuudelle, suomettumiselle ja mitä näitä kipukohtia nyt onkaan), vaikka kumpikin on kovin sivistymätön ja tympeä lähestymistapa historiaan.

[So Hard]

Tää on nyt vähän sama asia kuin vaadittaisiin Yhdysvaltojen vapaussodan aikaista presidenttiä tilille siitä, että sodassa tapahtui raakuuksia. Varmaan Mannerheimin ansiot ja osuus lahtarien toiminnassa pitää tunnustaa, mutta pienen mittakaavan touhuahan se on verrattuna siihen mitä olisi tapahtunut jos punakaartit olisivat päässeet niskan päälle.

Oma näkemykseni on, että Mannerheim on ollut kahteen kertaan pelastamassa Suomea, metodit eivät ole olleet täydellisiä kummallakaan kertaa mutta patsaan arvoinen suoritus kummallakin kerralla. Siinä ei jonkun kommunistiräppärin ininä ihan hirveästi paina.

[masa]

.

"Väärin voitettu" - tuttu kukkahattujen slogan jo vuodesta 1917.

[NuoriDaavid]

Oma näkemykseni on, että Mannerheim on ollut kahteen kertaan pelastamassa Suomea, metodit eivät ole olleet täydellisiä kummallakaan kertaa mutta patsaan arvoinen suoritus kummallakin kerralla.

No jos näillä ansioilla ei saa patsasta Helsingin keskustaan niin ei millään.

[urpiainen]

Tää on nyt vähän sama asia kuin vaadittaisiin Yhdysvaltojen vapaussodan aikaista presidenttiä tilille siitä, että sodassa tapahtui raakuuksia. Varmaan Mannerheimin ansiot ja osuus lahtarien toiminnassa pitää tunnustaa, mutta pienen mittakaavan touhuahan se on verrattuna siihen mitä olisi tapahtunut jos punakaartit olisivat päässeet niskan päälle.

Oma näkemykseni on, että Mannerheim on ollut kahteen kertaan pelastamassa Suomea, metodit eivät ole olleet täydellisiä kummallakaan kertaa mutta patsaan arvoinen suoritus kummallakin kerralla. Siinä ei jonkun kommunistiräppärin ininä ihan hirveästi paina.

Tämä on aika täysiverinen esimerkki siitä lähestymistavasta historiaan, jonka koen täysin vieraaksi: tavoitellaan jonkinlaista moraalista all-things-considered-lopputomiota, joka lopettaa ininät. En millään voi nähdä mitään tuollaista historiatutkimuksen päämääräksi, suuntaan tai toiseen.

Lisäksi kiinnittää huomiota tämä nyt uudessa kontekstissa toistuva argumentaatiorakenne: arvioidaan aktuaalisen maailman tapahtumien arvoa vertaamalla niitä siihen, mitä tapahtui ei-aktuaalisissa, kuvitelluissa maailmoissa. Ja kaiken lisäksi tässä ontologisesti aika lennokkaassa kuviossa arvioinnin kohteena ovat taas ne all-things-considered-moraaliset-lopputuomiot todellisesta historiasta ja kuvitellusta vaihtoehtoishistoriasta.

Mä en usko, että Kitinä-keskustelujen historiassa So Hardin koko lähestymistapa on koskaan ollut minulle näin vieras. Toki olemme monesta asiasta tai johtopäätöksestä olleet mahdollisesti kovastikin eri mieltä, mutta silloinkaan lähestymistapamme eivät ole olleet keskustelua mahdottomaksi tekevän erilaisia, päinvastoin. Nyt mitään erimielisyyttä ei oikeastaan edes pääse syntymään, koska keskusteluakaan ei oikein voi syntyä: niin perustavanlaatuisesti erilaisista lähtökohdista asiaa lähestymme.

[So Hard]

Tämä on aika täysiverinen esimerkki siitä lähestymistavasta historiaan, jonka koen täysin vieraaksi: tavoitellaan jonkinlaista moraalista all-things-considered-lopputomiota, joka lopettaa ininät. En millään voi nähdä mitään tuollaista historiatutkimuksen päämääräksi, suuntaan tai toiseen.

Sä käsittelet nyt eri asiaa kuin minä. Historiantutkimus on ihan eri asia kuin keskustelu siitä, ansaitseeko joku patsaan vai ei. Jos patsaita pystytetään vain tyypeille, jotka ovat aina ja kaikkialla tehneet vain oikeita ja hyviä juttuja, kaikki pitää repiä alas.

Lisäksi kiinnittää huomiota tämä nyt uudessa kontekstissa toistuva argumentaatiorakenne: arvioidaan aktuaalisen maailman tapahtumien arvoa vertaamalla niitä siihen, mitä tapahtui ei-aktuaalisissa, kuvitelluissa maailmoissa.

Kyllä se lähin aktuaalinen verrokkimaailma löytyy ihan tuosta muutama sata kilometriä itään. Näkemykseni on, että kulakkien, aateliston, papiston ja porvariston eliminointi olisivat olleet vaffasti läsnä vaihtoehtoisessa agendassa - maailma nyt vain oli sellainen paikka siihen aikaan.

Nyt mitään erimielisyyttä ei oikeastaan edes pääse syntymään, koska keskusteluakaan ei oikein voi syntyä: niin perustavanlaatuisesti erilaisista lähtökohdista asiaa lähestymme.

Joo. Sä lähestyt asiaa historiantutkimuskantilta, mä lähestyn siltä kantilta, että vaikka Mannarheimin henkilöhistoriassa on omat synkät puolensa, kuten osuus lahtarien aikaansaannoksissa, niin näistäkin huolimatta minun kokonaisarvioni herran ansioista on se, että juuri tämä kekkuli ansaitsee patsaan taikka kaksi. Oikeastaan Mannerheimin, Sibeliuksen, Lönnrotin ja Kiven ohella on vaikea oikopäätä sanoa ketään muuta jolle soisin patsaan Helsingin keskustaan.

[urpiainen]

Tämä on aika täysiverinen esimerkki siitä lähestymistavasta historiaan, jonka koen täysin vieraaksi: tavoitellaan jonkinlaista moraalista all-things-considered-lopputomiota, joka lopettaa ininät. En millään voi nähdä mitään tuollaista historiatutkimuksen päämääräksi, suuntaan tai toiseen.

Sä käsittelet nyt eri asiaa kuin minä. Historiantutkimus on ihan eri asia kuin keskustelu siitä, ansaitseeko joku patsaan vai ei. Jos patsaita pystytetään vain tyypeille, jotka ovat aina ja kaikkialla tehneet vain oikeita ja hyviä juttuja, kaikki pitää repiä alas.

Sä lähestyt asiaa historiantutkimuskantilta, mä lähestyn siltä kantilta, että vaikka Mannarheimin henkilöhistoriassa on omat synkät puolensa, kuten osuus lahtarien aikaansaannoksissa, niin näistäkin huolimatta minun kokonaisarvioni herran ansioista on se, että juuri tämä kekkuli ansaitsee patsaan taikka kaksi. Oikeastaan Mannerheimin, Sibeliuksen, Lönnrotin ja Kiven ohella on vaikea oikopäätä sanoa ketään muuta jolle soisin patsaan Helsingin keskustaan.

No joo, kuten ensimmäisessä tätä asiaa koskeneessa viestissäni kirjoitin, suhtaudun aika penseästi - ainakin alustavasti ja useimmissa tapauksissa - myös patsaankaatohankkeisiin. Mutta muutenkin mä olen aika vähäisesti taipuvainen fanittamiseen, henkilönpalvontaan tai vahvojen johtajien kaipuuseen, eli en nyt oikein lähtisi kovin helpolla patsaita ylipäänsä merkkihenkilöille pystyttelemään, ainakaan tieteen ja taiteen ulkopuolelta, jotka toki sinunkin patsastettavien listassa enemmistönä ovatkin.

Mannerheimille en kyllä olisi ollut kovin herkästi patsasta pystyttämässä, mutta kun se siellä on, en mä sitä ole kaatamassakaan. Mä kuulun siihen porukkaan, joka kokee sotasankarien, vaikka edustaisivatkin voittajia ja (siten?) hyvän puolella olijoita, patsaat ja fanittamisen jotenkin kovin mauttomaksi. Sodille pitäisi pystyttää muistomerkkejä, joissa surtaisiin ja kunnioitettaisiin sodan vaatimien uhrien muistoa ja murehdittaisiiin sotaan ajautumisen tragediaa - eikä fanitettaisi henkilöitä ja juhlittaisi voittoja.

Kyllä se lähin aktuaalinen verrokkimaailma löytyy ihan tuosta muutama sata kilometriä itään. Näkemykseni on, että kulakkien, aateliston, papiston ja porvariston eliminointi olisivat olleet vaffasti läsnä vaihtoehtoisessa agendassa - maailma nyt vain oli sellainen paikka siihen aikaan.

Kyllä mä vähän ihmettelen tätä sielunvarmuuttasi tässä asiassa. Voi toki olla noin, mutta voi toki olla, ettei olisikaan. Emme saa koskaan tietää, kun ensin mentiin rauhanomaisten ratkaisujen sijaan sotaan, ja punaiset sitten hävisivät.

Moni kuitenkin jotenkin unohtaa, että maataloussuomessa punaisten selkärankaa olivat tehdastyöläisten ohella erilaiset torpparit ja muut maaseudun maattomat, jotka taistelivat pitkälti torpparivapautuksen - siis yksityisen omistuksen ja pientilallisuuden - puolesta. Tässähän kuuluu selvästi jonkilainen anglo-amerikkalainen lockelainen ääni, joka korostaa henkilökohtaisesta työstä syntyvää yksityisomistusta (toki tämä sopii hyvin myös varhaiseen Marxiin, mutta kumminkin).

Vastaavasti, punaisen puolen "hallituksena" sisällissodassa toimi sosiaalidemokraateista (ei kommunisteista) koostunut kansalaisvaltuuskunta tms., jonka laatima perustuslakiehdotus oli tarkoitus viedä kansanäänestykseen - ja kun päädyttiinkin sotaan, sama dokumentti ikään kuin määritteli punaisen puolen päämärän. Ja yleisesti kai ajatellaan, että tuon dokumentin lähisukulaisia ovat esimerkiksi Ranskan suuren porvarillisen vallankumouksen ihanteet sekä Sveitsin ja Yhdysvaltain perustuslait, jotka eivät kyllä mitään neuvostokirjallisuuden klassikoita ole.

Voi toki olla, että kun ensin oli päädytty sotaan, niin punaisten voittaessa punakaartin äärisiipi olisi ollut niin vahva, että Neuvosto-Suomea siinä olisi pykätty. Mutta tässä just näkyy osaltaan tuollaisten vaihtoehtoisten mielikuvitushistorioiden ja aktuaalisen historian vertailun mielivaltaisuus - mistä kohtaa oletetaan aktuaalisen historian ja mahdollisen historian erkautuvan toisistaan.

Minusta on selvää, että mieluummin kuin julistaa tyytyväisyyttä sisällissodan aktuaaliseen historiaan sillä perusteella, että *tietää* vaihtoehtojen olleen niin kamalia, niin järkevä suhtautuminen on tässäkin se, että pidättäytyy moisesta kokonaisarviosta ja (i) myöntää sisällissodan traagisuuden (pikemminkin kuin juhlittavuuden) ja (ii) koettaa ymmärtää siihen johtaneita prosesseja ilman, että tavoitteena on moraalinen johtopäätös (tai päätös siitä, kenelle patsas pystytettäisiin).

Eikä pidä unohtaa sitä, miten jo Voltaire pilkkasi sitä, miten vallalla olevan ideologian ympärillä on aina historioitsijoita, jotka selittävät vallitsevan tilanteen olevan paras kaikista mahdollisista maailmoista.

[par-sky]

Mä kuulun siihen porukkaan, joka kokee sotasankarien, vaikka edustaisivatkin voittajia ja (siten?) hyvän puolella olijoita, patsaat ja fanittamisen jotenkin kovin mauttomaksi. Sodille pitäisi pystyttää muistomerkkejä, joissa surtaisiin ja kunnioitettaisiin sodan vaatimien uhrien muistoa ja murehdittaisiiin sotaan ajautumisen tragediaa - eikä fanitettaisi henkilöitä ja juhlittaisi voittoja.

Aikamoinen paleface pitää olla, että pitää Mannerheimin patsasta sotasankarin muistomerkkinä. Minulle Mannerheim on mies joka uhrasi itsensä useamman kerran kansakunnan hyvän puolesta. Hänen patsaansa on ihan yhtä oikeutettu kuin tuntemattoman sotilaan patsaat.

Käsitinkö nyt väärin ja pertti oikein, mutta mun mielestä Urpiaisen pointti oli ettei sodalle (ja henkilöitymille, oli sitten mimmonen sotasankari tahansa) pitäisi pystyttää patsaita, vaan sodan uhreille. Jolloin ihan samalla tavalla jäisi tuntemattoman sotilaan patsas pystyttämättä kuin Marskinkin. Ja halusit tai et, niin kyllä Mannerheim mielletään enemmän sotasankariksi kuin ...ööö... valtiojohtajaksi? Vai mikä on se arvo mitä haet takaa?

[So Hard]

Käsitinkö nyt väärin ja pertti oikein, mutta mun mielestä Urpiaisen pointti oli ettei sodalle (ja henkilöitymille, oli sitten mimmonen sotasankari tahansa) pitäisi pystyttää patsaita, vaan sodan uhreille. Jolloin ihan samalla tavalla jäisi tuntemattoman sotilaan patsas pystyttämättä kuin Marskinkin. Ja halusit tai et, niin kyllä Mannerheim mielletään enemmän sotasankariksi kuin ...ööö... valtiojohtajaksi? Vai mikä on se arvo mitä haet takaa?

Minä näen kyllä Mannerheimissä merkittävässä määrin valtiomiehenkin. Hänhän mm. halusi itsenäisyyssodan aikana pitää sekä Saksan että Venäjän armeijan ulkopuolella, ja erosi ylipäällikkyydestä kun Saksan apuun turvauduttiin. Sen jälkeen hän toimi valtionhoitajana hyvin kriittisenä aikana. 30-luvulla ilman Mannerheimin kovaa henkilökohtaista panosta Suomen puolustuskyky talvisotaan mentäessä olisi ollut merkittävästi heikompin.

Vaikka presidenttiys aiemmin kaatui punaisten vastustukseen, niin "valkoisen kenraalin" historiastaan huolimatta hän onnistui yhdistämään talvisodan alla suomalaisia paremmin kuin poliitikot ikinä. Mannerheim oli ennen muuta kohtuullisen rauhansopimuksen takuumies ja vei presidenttinä läpi todella vaikeat vuodet. Pitää olla aika suppea käsitys Marskin henkilöhistoriasta, jos häntä pitää "vain" sotasankarina. Vahva, kokoava johtaja joka on henkilökohtaisellaan panoksellaan ollut merkittävästi vaikuttamassa siihen, että Suomi ei ollut osa itäblokkia vaan oma pieni menestystarinansa SNTL:n kyljessä.

[elco]

Nokia suunnittelee omaa taulutietokonetta! Itse Ahtisaari jr käyttää kolmanneksen ajastaan tabletin suunnitteluun (eli varmaan jonkun tunnin viiikossa).

Jollei tällä kurssi raketoi 2000-luvun alun lukemiin niin millä muka sitten?

[sivustahuutaja]

Mutta muutenkin mä olen aika vähäisesti taipuvainen fanittamiseen, henkilönpalvontaan tai vahvojen johtajien kaipuuseen, eli en nyt oikein lähtisi kovin helpolla patsaita ylipäänsä merkkihenkilöille pystyttelemään, ainakaan tieteen ja taiteen ulkopuolelta, jotka toki sinunkin patsastettavien listassa enemmistönä ovatkin.
.

Kenelle taiteen tai tieteen henkilölle pystyttäisit patsaan tänä päivänä? Siis yleiseksi muistomerkiksi, eikä esim paikkakunnan historian ainoan keihäänheittäjän kunniaksi?

Mielestäni aika on jo ajanut patsaiden ohi. Tänä päivänä henkilöitä muistetaan tiennimillä ja muulla ehkä konkreettisimmilla asioilla. Jos joka paikasta ei jo löytyisi mannerheimintietä, niin mielestäni sellaisen nimeäminen olisi ihan ok, vaikka näköispatsasta pitäisin vähän typeränä vuonna 2012. Joku kekkosen muistomerkkikin on niin blaah, että en mielelläni näkisi valtion tilaavan verovaroilla samanlaista vaikka simo häyhälle.

[elco]

Kenelle taiteen tai tieteen henkilölle pystyttäisit patsaan tänä päivänä?

Varmaankin Jeja-Pekka Roos, Pekka Himanen tai Kristiina Halkola?

[Bhven]

Asiaan vahvasti liittyen, tämän päivän vihreässä langassa ehdotettiin Katajanokalle rakennettavaksi 200-metristä näköispatsasta Sauli Niinistölle.