Pienten harmitusten ketju

Topicit, joihin vastataan hölynpölyllä.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

James Potkukelkka kirjoitti: 21.12.2020 11:25 Harmittaa ja lähes vituttaa, että mun matematiikan osaaminen ei riitä ymmärtämään tämän matematiikkaa

https://en.wikipedia.org/wiki/Backpropa ... Derivation

Ymmärrän idean mutta osittaisderivointi yhdistettynä ketjusääntöön menee vaikeaksi. Ymmärrän molemmat alkeisesimerkkeinä, mutta tässä yhdistettynä en.
Ymärrän hyvin hamituksesi. Onneksi olit avoin ja myönsit itsellesi tyhmyytesi. Piti aluksi tsempata ja todeta, että itsellenikin tuo tuotti ala-asteella hieman lisäponnistelua, mutta rehellisesti sanoen, mun on mahdoton ymmärtää noin heikkoa matemaattista suorittamista.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Ylermi Ylihankala kirjoitti: 21.12.2020 12:41
James Potkukelkka kirjoitti: 21.12.2020 11:25 Harmittaa ja lähes vituttaa, että mun matematiikan osaaminen ei riitä ymmärtämään tämän matematiikkaa

https://en.wikipedia.org/wiki/Backpropa ... Derivation

Ymmärrän idean mutta osittaisderivointi yhdistettynä ketjusääntöön menee vaikeaksi. Ymmärrän molemmat alkeisesimerkkeinä, mutta tässä yhdistettynä en.
Ymärrän hyvin hamituksesi. Onneksi olit avoin ja myönsit itsellesi tyhmyytesi. Piti aluksi tsempata ja todeta, että itsellenikin tuo tuotti ala-asteella hieman lisäponnistelua, mutta rehellisesti sanoen, mun on mahdoton ymmärtää noin heikkoa matemaattista suorittamista.
:kele:
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

James Potkukelkka kirjoitti: 21.12.2020 11:25 Harmittaa ja lähes vituttaa, että mun matematiikan osaaminen ei riitä ymmärtämään tämän matematiikkaa

https://en.wikipedia.org/wiki/Backpropa ... Derivation

Ymmärrän idean mutta osittaisderivointi yhdistettynä ketjusääntöön menee vaikeaksi. Ymmärrän molemmat alkeisesimerkkeinä, mutta tässä yhdistettynä en.
Ei edes harmita. Mä hyväksyin omat matemaattiset rajoitteeni opiskelujen aikana, kun rajat tuli vastaan. Eipähän tarvinut arpoa jatko-opintojen kanssa.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

^ Mä haluan uskoa, että pystyisin kyllä ymmärtämään, mutta ensin pitäisi opiskella ja myös harjoitella perusteita lisää. Eli ei voi juosta ennen kuin osaa kävellä.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

James Potkukelkka kirjoitti: 21.12.2020 15:20 ^ Mä haluan uskoa, että pystyisin kyllä ymmärtämään, mutta ensin pitäisi opiskella ja myös harjoitella perusteita lisää. Eli ei voi juosta ennen kuin osaa kävellä.
Mulla oli opinnoissa yksi kurssi mikä ylitti oman abstraktin ajattelun rajat. Ei vaan kyennyt hahmottamaan toimintamekanismeja. Toki mä mekaanisesti ulkoaopettelemalla opin sen verran laskemaan, että kurssin läpäisin, mutta rehellisesti en missään vaiheessa oppinyt ymmärtämään mitä mä laskin. Toisaalta kiva, kun on löytänyt tasonsa, niin ei tarvi elätellä tuollaisia harhaluuloja. Raja oli kuitenkin ylempänä, mitä monilla opiskelukavereillä näytti olevan. Toisaalta oli ihan hienoa, että joukossa oli niitä muutamia poikkeusyksilöitä, jotka sen teorian pystyi ihan helposti hahmottamaan ja soveltamaan käytäntöön. Niitäkin tyyppejä tää yhteiskunta tarvitsee. Melkein kaikki niistä jäikin tekemään tohtoriopintoja.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
exsu
Kitisijä
Viestit: 6314
Liittynyt: 05.10.2010 12:11
Paikkakunta: Tampere

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja exsu »

^ Mä olin peruskoulussa vielä hyvä matikassa, mutta lukion lyhyessä oli joku kurssi jota en vaan tajunnut. Siinä olis myös pitänyt olla sellainen laskin joka osaa piirtää jotain käyriä, jota en omistanut. Opin sen miten ne tehtävät ratkaistaan niin että lopputulos on oikea, mutta en ymmärtänyt mitä teen ja miksi. Mun teekkaripoikaystävä yritti epätoivoisesti selittää sitä mulle moneen otteeseen, tuloksetta. En ole sen jälkeen tarvinnut, yhtälöä enkä sitä poikaystävävääkään.
Mut ei se elämä sit ollut kuitenkaan
Ihan piece of Kake Randelin.
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

exsu kirjoitti: 21.12.2020 18:23 ^ Mä olin peruskoulussa vielä hyvä matikassa, mutta lukion lyhyessä oli joku kurssi jota en vaan tajunnut. Siinä olis myös pitänyt olla sellainen laskin joka osaa piirtää jotain käyriä, jota en omistanut.
Niin se maailma muuttuu. Mä ehdin käydä lukion silloin kun piti vielä itse piirtää käyrät. Graafiset laskimet teki just silloin tuloaan ja ensimmäisillä oli sellaset. Mä pärjäsin ihan hyvin ilman graafista näyttöä.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Mä kirjoitin pitkästä matikasta c:n. Vaikea sanoa kaatuiko homma matemaattisen loistokkuuden puutteeseen vai motivaation puutteeseen. Todennäköisesti kumpaankin. Mut todennäköisyyksissä ja tilastotieteissä pärjäsin hyvin.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Mäkin haluan avautua mun matematiikkatraumoistani!

Koulussa olin tosi hyvä matematiikassa, omaksuin asiat tosi helposti kirjasta ja sain aika usein ihan pyytämättä vapautuksen tunneilta. Lukion laajan matematiikan kursseista minulla taisikin olla melkein kaikista kymppi. Ylioppilaskokeita ennen olevasta matematiikan preliminäärikokeesta taisin saada harjoittelematta pistettä tai kahta vaille täydellisen tuloksen. Siitä huolimatta halusin varmistaa pärjäämisen, ja harjoittelin ylioppilaskokeisiin aika huolellisesti. Olin aivan varma huippusuorituksesta.

Mutta! En ymmärrä, mikä minuun meni kokeessa, mutta koin jonkinlaisen ihme hätäjumin koetilanteessa, ja sain arvosanaksi M:n (silloin mitään E:tä ollutkaan). Ainereaalista (silloin ei eroteltu aineita) ja äidinkielestä taisin sitten saada lähes täysien pisteiden L:t, ja voi olla, että tämä huimaava pettymys ja identiteettiäni ravisteleva katastrofi uudelleenmääritteli elämäni suunnan: sain M-romahduksesta huolimatta papereilla paikan matemaattis-luonnontieteellisiin opintoihin, mutta lähdin, ehkä ennakkokaavailuistani poiketen, kuitenkin pääsykokeen kautta humanistis-yhteiskuntatieteelliselle uralle.

Sen verran vanha viehtymys matematiikkaan kuitenkin painoi kallossa, että kun yliopisto-opintoni siis suuntautuivat hyhmäisiin sosiaalitieteisiin, suoritin huvikseni luonnontieteiden opiskelijoilta vaadittavan matematiikan Approbatur-kokonaisuuden, jota täydensin vielä viidellä silloisella opintoviikolla matemaattista logiikkaa. Ajattelin, että humanistin on luonnollisten kielten lisäksi hyvä osata myös sen verran matematiikan kieltä, että voi seurata ja ymmärtää luonnon- ja insinööritieteitä. Tähän liittyy seuraava matematiikkatraumani: vaikka suoritin nuo matematiikan yliopistolliset perusopinnot taas aika vaivatta ja parhain mahdollisin arvosanoin, ei minulla riittänyt davemaista älyllistä ketteryyttä ja harrastuneisuutta oikeasti ylläpitää ja käyttää osaamistani, vaan unohdin melkein välittömästi tentin jälkeen kaiken, ja nykyisin olen täysi matemaattinen ummikko.

Joskus jossain toisessa yliopistourani ("urani") vaiheessa tein vähän aikaa töitä oikeiden matemaatikoiden kanssa, ja jotenkin ymmärsin, että minun matematiikan perustason sujuvasta omaksumiskyvystäni huolimatta en taida olla matemaattinen ajattelija, vaan enemmän kielellinen, jos tällaisessa jaossa on mitään järkeä. Minua viehättää likainen semantiikka enemmän kuin kuulas syntaksi. On varmaan hyvä, että en suuntautunut sinne matemaattis-luonnontieteelliselle puolelle, luulen olevani parempi humanistis-yhteiskuntatieteellisenä ajattelijana kuin olisin koskaan ollut luonnontietelijänä. Se matemaattinen lahjakkuuteni oli kuitenkin sellaista pikkunäppärää sanaristikkomaista tehtävien ratkaisua, ei missään nimessä syvällisempää matemaattista hahmotusta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 23439
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Oppilaitoksissa koin suuria vaikeuksia elektroniikan matikan kanssa. Näitähän oli joku kaksikymmentä opintoviikkoa pakollisina normimatikan lisäksi ja en ole koskaan ollut pätkääkään kiinnostunut elektroniikasta.

Nykyisin vakuutusmatikka (joka on muunnos Linnunradan käsikirjan esittelemästä Bistro-matematiikasta) on huomattavasti helpompaa. Tässä tärkein sääntö on: säännöt eivät ole sääntöjä vaan eräänlaisia ohjenuoria, joita saa tulkita vapaasti.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

urpiainen kirjoitti: 22.12.2020 11:03 Sen verran vanha viehtymys matematiikkaan kuitenkin painoi kallossa, että kun yliopisto-opintoni siis suuntautuivat hyhmäisiin sosiaalitieteisiin, suoritin huvikseni luonnontieteiden opiskelijoilta vaadittavan matematiikan Approbatur-kokonaisuuden, jota täydensin vielä viidellä silloisella opintoviikolla matemaattista logiikkaa. Ajattelin, että humanistin on luonnollisten kielten lisäksi hyvä osata myös sen verran matematiikan kieltä, että voi seurata ja ymmärtää luonnon- ja insinööritieteitä. Tähän liittyy seuraava matematiikkatraumani: vaikka suoritin nuo matematiikan yliopistolliset perusopinnot taas aika vaivatta ja parhain mahdollisin arvosanoin, ei minulla riittänyt davemaista älyllistä ketteryyttä ja harrastuneisuutta oikeasti ylläpitää ja käyttää osaamistani, vaan unohdin melkein välittömästi tentin jälkeen kaiken, ja nykyisin olen täysi matemaattinen ummikko.

Joskus jossain toisessa yliopistourani ("urani") vaiheessa tein vähän aikaa töitä oikeiden matemaatikoiden kanssa, ja jotenkin ymmärsin, että minun matematiikan perustason sujuvasta omaksumiskyvystäni huolimatta en taida olla matemaattinen ajattelija, vaan enemmän kielellinen, jos tällaisessa jaossa on mitään järkeä. Minua viehättää likainen semantiikka enemmän kuin kuulas syntaksi. On varmaan hyvä, että en suuntautunut sinne matemaattis-luonnontieteelliselle puolelle, luulen olevani parempi humanistis-yhteiskuntatieteellisenä ajattelijana kuin olisin koskaan ollut luonnontietelijänä. Se matemaattinen lahjakkuuteni oli kuitenkin sellaista pikkunäppärää sanaristikkomaista tehtävien ratkaisua, ei missään nimessä syvällisempää matemaattista hahmotusta.
Mä osaan samaistua tuohon ettei ole matemaattinen ajattelija. Kavereissani on muutama luonnontieteellisen matikan lukenut tohtori ja huomaa sen eron tavassa ajatella matematiikkaa. Mun pitää hahmottaa asiat jotenkin konkreettisesti loogiseksi paketiksi, jotta tajuan teorian. Aikoinaan kun tuli puhuttua opinnoista kavereiden kesken oli vaikuttavaa huomata kuinka vaivattomasti kaverit hahmotti itselleen tuntemattoman fysiikan sen takana olevan matematiikan kautta. Tavallaan täysin päinvastaisessa järjestyksessä kuin minun täytyy asiaa hahmottaa.

Mä en ollut mikään menestyjä peruskoulussa tai lukiossa vaan tyypillinen alisuorittaja. Mä puuhastelin mieluummin jotain muuta ja tein vain sen verran kuin oli aivan pakko. Mieluummin en tehnyt mitään jos se vaan riitti. Koululaukku tyypillisesti sisälsi kaikki kirjat, jotta sitä ei tarvinnut kotona turhaan avata ja valita sueraavan päivän kirjoja sinne. Teekkarina vasta aloin opiskelemaan, mutta sielläkin tyydyin kurssin läpäiseviin tietoihin enkä jahdannut täysiä arvosanoja.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 2772
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

Vagabondo kirjoitti: 21.12.2020 18:57
exsu kirjoitti: 21.12.2020 18:23 ^ Mä olin peruskoulussa vielä hyvä matikassa, mutta lukion lyhyessä oli joku kurssi jota en vaan tajunnut. Siinä olis myös pitänyt olla sellainen laskin joka osaa piirtää jotain käyriä, jota en omistanut.
Niin se maailma muuttuu. Mä ehdin käydä lukion silloin kun piti vielä itse piirtää käyrät. Graafiset laskimet teki just silloin tuloaan ja ensimmäisillä oli sellaset. Mä pärjäsin ihan hyvin ilman graafista näyttöä.
En ole koskaan omistanut graafista laskinta. Ei sellainen kaikissa yliopiston matikan tenteissäkään ollut sallitttu (tai toisiaan hyödylinen), mutta kieltämättä oli vähän masokismia syöttää lukuja johonkin fysiikan kaavoihin laskimella jossa yhden rivin näyttö ja yksi muisti.

Tällä siis opiskeluaikakin:
http://edspi31415.blogspot.com/2013/08/ ... ne-ti.html
nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 2772
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

(...)
Viimeksi muokannut nokkaelain, 23.12.2020 7:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
nokkaelain
Kitisijä
Viestit: 2772
Liittynyt: 10.03.2018 18:12

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja nokkaelain »

urpiainen kirjoitti: 22.12.2020 11:03 Mäkin haluan avautua mun matematiikkatraumoistani!

Koulussa olin tosi hyvä matematiikassa, omaksuin asiat tosi helposti kirjasta ja sain aika usein ihan pyytämättä vapautuksen tunneilta. Lukion laajan matematiikan kursseista minulla taisikin olla melkein kaikista kymppi. Ylioppilaskokeita ennen olevasta matematiikan preliminäärikokeesta taisin saada harjoittelematta pistettä tai kahta vaille täydellisen tuloksen. Siitä huolimatta halusin varmistaa pärjäämisen, ja harjoittelin ylioppilaskokeisiin aika huolellisesti. Olin aivan varma huippusuorituksesta.

Mutta! En ymmärrä, mikä minuun meni kokeessa, mutta koin jonkinlaisen ihme hätäjumin koetilanteessa, ja sain arvosanaksi M:n (silloin mitään E:tä ollutkaan). Ainereaalista (silloin ei eroteltu aineita) ja äidinkielestä taisin sitten saada lähes täysien pisteiden L:t, ja voi olla, että tämä huimaava pettymys ja identiteettiäni ravisteleva katastrofi uudelleenmääritteli elämäni suunnan: sain M-romahduksesta huolimatta papereilla paikan matemaattis-luonnontieteellisiin opintoihin, mutta lähdin, ehkä ennakkokaavailuistani poiketen, kuitenkin pääsykokeen kautta humanistis-yhteiskuntatieteelliselle uralle.

Sen verran vanha viehtymys matematiikkaan kuitenkin painoi kallossa, että kun yliopisto-opintoni siis suuntautuivat hyhmäisiin sosiaalitieteisiin, suoritin huvikseni luonnontieteiden opiskelijoilta vaadittavan matematiikan Approbatur-kokonaisuuden, jota täydensin vielä viidellä silloisella opintoviikolla matemaattista logiikkaa. Ajattelin, että humanistin on luonnollisten kielten lisäksi hyvä osata myös sen verran matematiikan kieltä, että voi seurata ja ymmärtää luonnon- ja insinööritieteitä. Tähän liittyy seuraava matematiikkatraumani: vaikka suoritin nuo matematiikan yliopistolliset perusopinnot taas aika vaivatta ja parhain mahdollisin arvosanoin, ei minulla riittänyt davemaista älyllistä ketteryyttä ja harrastuneisuutta oikeasti ylläpitää ja käyttää osaamistani, vaan unohdin melkein välittömästi tentin jälkeen kaiken, ja nykyisin olen täysi matemaattinen ummikko.
Olet luultavasti matemaattisesti lahjakkaampi kuin vaikkapa minä.

Yo-kokeitten matikassa feilasin kyllä vähän samaan tapaan kuin sinäkin: yhdestä tehtävästä sain pyöreät nolla pistettä (pyöreän saaren pinta-ala.) Jäljelle jäävillä pisteilläkin olisi kyllä päässty HY:n matikkaan suoraan.

(Sen aikaisesta reaalista ei edes kannata puhua, oli liikaakin valinnanvaraa - oli tarkoitus vastata vain fysiikan kysymyksiin.)

Äidinkielestä kirjoitin varmaan muutan pisteen vähemmän.

Yliopistolla töissä ollessa suoritin huvin vuoksi jonkin matemaatiikan aineopiskelijoiden algrebran ja lukuteorian kurssit, ja jonkin syventväviin kuuluvan (mutta ei niin vaativan) sumean päätöksenteon.

Edit: en ollut lukenut, mihin tämä Dave-viittaus viittasi. Olen tainnut hänen pohtimansa yhtälön laittaa aikoinaan graduuni (viitteen kanssa.) Silloinkin varmaan tyydyin siihen, että sen jotaminen näytti uskottavalta.
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 9392
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

nokkaelain kirjoitti: 23.12.2020 5:23 En ole koskaan omistanut graafista laskinta. Ei sellainen kaikissa yliopiston matikan tenteissäkään ollut sallitttu (tai toisiaan hyödylinen), mutta kieltämättä oli vähän masokismia syöttää lukuja johonkin fysiikan kaavoihin laskimella jossa yhden rivin näyttö ja yksi muisti.
Mun suuntautumisvaihtoehdossa kaikki hankki perus yo-koe kelpoista laskinta paremman graafisen laskimen. Ei niitä käyriä mihinkään tarvinnut, mutta kyky laskea integraaleja symbolisena oli käytännön välttämättömyys. Sen verran monimutkaisia differentiaaliyhtälöitä piti ratkoa, ettei kannattanut tuhlata aikaa niiden laskentaan.

Opintojen jälkeen ei olekaan enää ollut mitään käyttöä laskimen hienoille ominaisuuksille. Jos jotain pitäisi analyyttisesti laskea, niin olisi pakko kaivaa vanhat prujut esiin ja luntata, kun työelämässä kaikki ratkotaan koneella likimääräismenetelmin.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

nokkaelain kirjoitti: 23.12.2020 7:40 Yo-kokeitten matikassa feilasin kyllä vähän samaan tapaan kuin sinäkin: yhdestä tehtävästä sain pyöreät nolla pistettä (pyöreän saaren pinta-ala.)
Mulle on jäänyt mieleen, että itse mokasin jonkin kartion tilavuuteen liittyvän laskun. Siinä oli muistaakseni jotain sellaista, että kartion mittoja lähdettiin avaamaan sitä kautta, että kartio oli ikään kuin sadevesimäärän mittari, ja sadetta kerrottiin kertyneen 25 mm (tai jotain). Tulkitsin tämän niin, että kartiossa vettä olisi 25 mm:n syvyydeltä, kun ilmeisesti olisi pitänyt tietää, että sademäärä ilmoitetaan yleisesti jonkinlaisen ihme universaalin vesipatjan paksuutena. Edelleen ajattelen, että tämä oli kiero kepulainen salaliitto: maanisesti sademääriä tuijottavat (ja niistä valittavat) jyväjemmarit olivat varmasti hyvin tietoisia tällaisista sääilmiöiden kommunikointiin liittyvistä konventioista, jotka kaupunkilaispojalle olivat aivan tuntemattomia. Vääryys!

Toki myös sössin jonkun ihan helpon todennäköisyyslaskun, mutta siitä ei ole jäänyt vastaavaa traumaa.

Edit. Ei se kartiohomma mennytkään ihan noin kuin mitä muistelin: http://matemaattinenyhdistys.fi/yo/?download=k94p.pdf Sen lisäksi, että soossasin aika yksinkertaisen tehtävän, olen näemmä myös kehittänyt jonkun haurasta itsetuntoani suojaavan valemuiston.
Viimeksi muokannut urpiainen, 23.12.2020 14:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

urpiainen kirjoitti: 23.12.2020 9:38
Mulle on jäänyt mieleen, että itse mokasin jonkin kartion tilavuuteen liittyvän laskun. Siinä oli muistaakseni jotain sellaista, että kartion mittoja lähdettiin avaamaan sitä kautta, että kartio oli ikään kuin sadevesimäärän mittari, ja sadetta kerrottiin kertyneen 25 mm (tai jotain). Tulkitsin tämän niin, että kartiossa vettä olisi 25 mm:n syvyydeltä, kun ilmeisesti olisi pitänyt tietää, että sademäärä ilmoitetaan yleisesti jonkinlaisen ihme universaalin vesipatjan paksuutena. Edelleen ajattelen, että tämä oli kiero kepulainen salaliitto: maanisesti sademääriä tuijottavat (ja niistä valittavat) jyväjemmarit olivat varmasti hyvin tietoisia tällaisista sääilmiöiden kommunikointiin liittyvistä konventioista, jotka kaupunkilaispojalle olivat aivan tuntemattomia. Vääryys!
Mä muistan, että ala-asteella opettaja kertoi sademäärän mittaamisesta millimetreinä ja ajattelin juuri tuolloin, että mitäs, jos mittari ei olekaan lieriö (vaan esim juuri kartio), ja kysyin, mille alalle tuo mm määrä tulee. Opettaja vastasi "joka alalle" (opettaja ei siis ymmärtänyt kysymystäni, toki opettajan vastaus oli tavallaan oikea, mutta hän ei ymmärtänyt mitä yritin kysyä). Mutta olen samaa mieltä siitä, että tuo kyllä edellyttää taustatietoa siitä, miten sademäärä ilmoitetaan.
Viimeksi muokannut James Potkukelkka, 23.12.2020 12:52. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Pääsin muuten eteenpäin tuossa vitutusongelmassani. Mua auttoi tämä



Nykyaikana on kyllä hienoa, kun aina löytyy video, jossa joku intialainen selittämässä, miten asia toimii.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

Lääkiksen pääsykokeen fysiikan osiossa piti yhdessä kohtaa mielestäni muistaa ulkoa protonin massa. Ainakaan en keksinyt, miten laskun olisi voinut muuten laskea (voi olla, että olisi voinut laskea ilman sitäkin, minä en kyllä keksinyt miten). Onneksi kuitenkin jossain muussa tehtävässä ilmoitettiin elektronin massa ja muistin, että protoni on n. 2000 kertaa elektronin painoinen.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Hyvin te noita muistatte. Itsellä ei esmes ylppäreiden matikasta mitään muistikuvia, siis tehtävistä.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

nokkaelain kirjoitti: 23.12.2020 7:40 Sen aikaisesta reaalista ei edes kannata puhua, oli liikaakin valinnanvaraa - oli tarkoitus vastata vain fysiikan kysymyksiin.
Ehkä mun suuntautumiseni pois matemaattis-luonnontieteellisistä ambitioista kohti yhteiskuntaa oli sittenkin alkanut jo ennen tuota matematiikan yo-kokeen romahdusta. Nyt kun muistelen menneitä, niin taisin lukea reaaliin vain historiaa ja filosofiaa, ja tarkoitus oli siltä pohjalta vastata historiaan, filosofiaan ja elämänkatsomustietoon (tässäkin oli joku ihme kummallisuus sitä kautta, että olin suorittanut lukiossa uskonnon, mutta ilmoittauduin kirjoituksiin kuitenkin elämänkatsomustietoon, jota en siis varsinaisesti ollut koskaan päivääkään koulussa opiskellut). Vilkaisin kuitenkin myös laajan fysiikan kysymyksiä, ja siellä oli alkupäässä niin varmoja täysiä pisteitä muutaman minuutin työllä, että taisin vastata myös yhteen-kahteen fysiikan kysymykseen vastoin suunnitelmiani. Ainoa kysymys, jonka yhä muistan, liittyi Venäjän/Neuvostoliiton ulkorajojen muutoksiin 1900-luvulla. Ja voi olla, että filosofiassa ja et:ssä oli jotain Kantiin ja etiikan kultaiseen sääntöön liittyvää, mutta tästä olen epävarmempi.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

James Potkukelkka kirjoitti: 23.12.2020 12:14 Mä muistan, että ala-asteella opettaja kertoi sademäärän mittaamisesta millimetreinä ja ajattelin juuri tuolloin, että mitäs, jos mittari ei olekaan lieriö (vaan esim juuri kartio), ja kysyin, mille alalle tuo mm määrä tulee. Opettaja vastasi "joka alalle" (opettaja ei siis ymmärtänyt kysymystäni, toki opettajan vastaus oli tavallaan oikea, mutta hän ei ymmärtänyt mitä yritin kysyä). Mutta olen samaa mieltä siitä, että tuo kyllä edellyttää taustatietoa siitä, miten sademäärä ilmoitetaan.
Opettajien sanat ovat ennakoimattomia seurauksiltaan ja säilyvät joskus kauan muistoissa. Kun mä nyt käyn tätä keski-iän identiteettikriisiäni läpi, eli että miksi-voi-miksi minusta tuli köyhä humanisti kun voisin elää paksusti insinöörinä tai luonnontieteilijänä, niin väkisin tulee mieleen se, että jostain lukion kemian kurssista sain tapani mukaan koearvosanoiksi kymppiin pyöristyvät tulokset, mutta opettaja selitti, että koska en tunneilla ollut osoittanut riittävän innokasta asennetta, hän antaa kurssista ysin. Mikään rationaalinen päättelyketjuhan tässä ei ole takana, mutta sillä hetkellä taisin hylätä kemian sekä ylioppilaskoesuunnitelmistani että laajemminkin tulevaisuudestani.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

urpiainen kirjoitti: 23.12.2020 13:28
James Potkukelkka kirjoitti: 23.12.2020 12:14 Mä muistan, että ala-asteella opettaja kertoi sademäärän mittaamisesta millimetreinä ja ajattelin juuri tuolloin, että mitäs, jos mittari ei olekaan lieriö (vaan esim juuri kartio), ja kysyin, mille alalle tuo mm määrä tulee. Opettaja vastasi "joka alalle" (opettaja ei siis ymmärtänyt kysymystäni, toki opettajan vastaus oli tavallaan oikea, mutta hän ei ymmärtänyt mitä yritin kysyä). Mutta olen samaa mieltä siitä, että tuo kyllä edellyttää taustatietoa siitä, miten sademäärä ilmoitetaan.
Opettajien sanat ovat ennakoimattomia seurauksiltaan ja säilyvät joskus kauan muistoissa. Kun mä nyt käyn tätä keski-iän identiteettikriisiäni läpi, eli että miksi-voi-miksi minusta tuli köyhä humanisti kun voisin elää paksusti insinöörinä tai luonnontieteilijänä, niin väkisin tulee mieleen se, että jostain lukion kemian kurssista sain tapani mukaan koearvosanoiksi kymppiin pyöristyvät tulokset, mutta opettaja selitti, että koska en tunneilla ollut osoittanut riittävän innokasta asennetta, hän antaa kurssista ysin. Mikään rationaalinen päättelyketjuhan tässä ei ole takana, mutta sillä hetkellä taisin hylätä kemian sekä ylioppilaskoesuunnitelmistani että laajemminkin tulevaisuudestani.
Mun mielestäni tässä on vahva keissi vahingonkorvaukselle menetetystä tulosta. Ilman noita opettajan sanoja olisit päätynyt Pöyrylle konsultiksi ja olisit nykyään partneri Afrylla.

Kilistelisit juuri Östermalmilla olevassa kattohuoneistossa glögilasia 32v aatelissukua oleva Sofian kanssa.
Viimeksi muokannut James Potkukelkka, 23.12.2020 13:46. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

James Potkukelkka kirjoitti: 23.12.2020 13:32
urpiainen kirjoitti: 23.12.2020 13:28
James Potkukelkka kirjoitti: 23.12.2020 12:14 Mä muistan, että ala-asteella opettaja kertoi sademäärän mittaamisesta millimetreinä ja ajattelin juuri tuolloin, että mitäs, jos mittari ei olekaan lieriö (vaan esim juuri kartio), ja kysyin, mille alalle tuo mm määrä tulee. Opettaja vastasi "joka alalle" (opettaja ei siis ymmärtänyt kysymystäni, toki opettajan vastaus oli tavallaan oikea, mutta hän ei ymmärtänyt mitä yritin kysyä). Mutta olen samaa mieltä siitä, että tuo kyllä edellyttää taustatietoa siitä, miten sademäärä ilmoitetaan.
Opettajien sanat ovat ennakoimattomia seurauksiltaan ja säilyvät joskus kauan muistoissa. Kun mä nyt käyn tätä keski-iän identiteettikriisiäni läpi, eli että miksi-voi-miksi minusta tuli köyhä humanisti kun voisin elää paksusti insinöörinä tai luonnontieteilijänä, niin väkisin tulee mieleen se, että jostain lukion kemian kurssista sain tapani mukaan koearvosanoiksi kymppiin pyöristyvät tulokset, mutta opettaja selitti, että koska en tunneilla ollut osoittanut riittävän innokasta asennetta, hän antaa kurssista ysin. Mikään rationaalinen päättelyketjuhan tässä ei ole takana, mutta sillä hetkellä taisin hylätä kemian sekä ylioppilaskoesuunnitelmistani että laajemminkin tulevaisuudestani.
Mun mielestäni tässä on vahva keissi vahingonkorvaukselle menetetystä tulosta. Ilman noita opettajan sanoja olisit päätynyt Pöyrylle konsultiksi ja olisit nykyään partneri Afrylla.
Epävarsinainen dekonfiskaatiovaade?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Pienten harmitusten ketju

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

James Potkukelkka kirjoitti: 23.12.2020 13:32
urpiainen kirjoitti: 23.12.2020 13:28
James Potkukelkka kirjoitti: 23.12.2020 12:14 Mä muistan, että ala-asteella opettaja kertoi sademäärän mittaamisesta millimetreinä ja ajattelin juuri tuolloin, että mitäs, jos mittari ei olekaan lieriö (vaan esim juuri kartio), ja kysyin, mille alalle tuo mm määrä tulee. Opettaja vastasi "joka alalle" (opettaja ei siis ymmärtänyt kysymystäni, toki opettajan vastaus oli tavallaan oikea, mutta hän ei ymmärtänyt mitä yritin kysyä). Mutta olen samaa mieltä siitä, että tuo kyllä edellyttää taustatietoa siitä, miten sademäärä ilmoitetaan.
Opettajien sanat ovat ennakoimattomia seurauksiltaan ja säilyvät joskus kauan muistoissa. Kun mä nyt käyn tätä keski-iän identiteettikriisiäni läpi, eli että miksi-voi-miksi minusta tuli köyhä humanisti kun voisin elää paksusti insinöörinä tai luonnontieteilijänä, niin väkisin tulee mieleen se, että jostain lukion kemian kurssista sain tapani mukaan koearvosanoiksi kymppiin pyöristyvät tulokset, mutta opettaja selitti, että koska en tunneilla ollut osoittanut riittävän innokasta asennetta, hän antaa kurssista ysin. Mikään rationaalinen päättelyketjuhan tässä ei ole takana, mutta sillä hetkellä taisin hylätä kemian sekä ylioppilaskoesuunnitelmistani että laajemminkin tulevaisuudestani.
Mun mielestäni tässä on vahva keissi vahingonkorvaukselle menetetystä tulosta. Ilman noita opettajan sanoja olisit päätynyt Pöyrylle konsultiksi ja olisit nykyään partneri Afrylla.

Kilistelisit juuri Östermalmilla olevassa kattohuoneistossa glökilasia 32v aatelissukua oleva Sofian kanssa.
Liikutun oman kohtaloni karuudesta ja epäreiluudesta! Aion viettää joululomani rypien syvässä itsesäälissä, jossa jääpalan sijaan suolaiset kyyneleet laimentavat yhden tähden jallua.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Vastaa Viestiin