https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005833500.html
Tää kiehtoo minua monella tavalla. Mukavia retorisia twistejä saaga pullollaan.
Ensinnäkin ainakin tämä Soinin, että vaikka aina presidenttiä ja oikeuskansleria myöten toimintansa todettiin vakavasti ongelmalliseksi, niin koska lakia ei tarkkaan ottaen ilmeisesti ole rikottu, niin pulinat pois. Outo käsitys poliittisesta luottamuksesta (luulisi olevan pikemminkin välttämätön kuin riittävä ehto), vaikka ehkä sinipersuille luonteva; niitä lainrikkojiakin löytyy kotitarpeiksi ainakin emopuolueesta.
Toiseksi sitten tämä Terhon freimaus siitä, että jos Soini kaatuu, kaatuu koko hallitus. Käsittääkseni lakiin on nimenomaan haluttu tehdä erottelu yksittäisen ministerin luottamuskesta äänestämiselle ja koko hallituksen luottamuskesta äänestämiselle. Ei pitäisi muiden lähteä mukaan tällaiseen, vaan päinvastoin siirtää vastuu sinisille: hallitusta ei olla kaatamassa, vain Soinia. Jos tulkitsevat toisin, poliittinen vastuu on heillä.
Kolmanneksi tämä, että erityisesti kokoomuksen liberaalit naispoliitikot on laitettu todella kiusalliseen asemaan, kun joutuvat selittämään, että tätä politiikka on: välillä pitää äänestää arvojensa vastaisesti. Joku voisi sanoa, että tätä politiikka raadollisimmillaan ja selkärangattomimmillaan on: nimenomaan ihmisoikeuskysymyksistä joustetaan, jos hilotolppa on uhattuna. Ei tässä ole kyseessä mikään poliittinen diili ja poliittisten tavoitteiden yhteensovittelu-kompromissi.
Neljänneksi sitten vielä tämä sinisten ja Sipilän linja, että Suomen ihmisoikeuspolitiikka kääntyykin naisten oikeuksista Timo-sedän sananavapausasiaksi, vaikka just on todettu, että häntä ei mitenkään juridisesti ahdistella, vaan kysytään äärikatolisen uskonnollisen fundamentalistin polittisen luottamuksen perään tilanteessa, jossa hän on systemaattisesti kieltäytynyt puhumasta ennen vaaleja uskonnollisesta vakaumuksestaan, koska se ei muka vaikuta hänen toimintaansa poliitikkona. Eikä nyt ehkä muutenkaan voi sanoa, että just Soinin vapaus puhua läpiä päähänsä olisi viime vuodet ollut erityisen uhattuna.
Ja viidenneksi tietysti se, että vaikka en oikein tunne vetoa salaliittoteorioihin, niin kyllä suomalaisen populismin grand old man näyttäisi tässä taas pistelevän 6-0 sekä mediaa että muita puolueita. Vaalit lähestyvät, ja kenestä riippuu taas koko hallituksen jatko ja hallituksen keskeisten hankkeiden onnistumisen mahdollisuus. Kukapa taas on median huomion keskiössä, vaikka on muka ollut hiljaisena takarivin taviksena.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
