Pitäis kömpiä nukkuun, en tajunnu ostaa edes kaljaa. Keitin näemmä kahvit mutta unohdin juoda. Huomenna junaan ja palaveroimaan erinäisistä asioista. BB ja formulat jää näkemättä viikonlopulta, itku tulee. Parvekkeen ovi on raollaan, kännykkä on pöydällä, minulla on verkkahousut jalassa, metrin päässä minusta katsottuna oikealla on styroksia.
Öh, interception.
Siis perussettiä muuten, mutta et ostanut olutta? Oletko ruvennut parisuhteeseen tai johonkin muuhun oluen ostamisviettiä rapistuttavaan harrastukseen?
PerttiMakimaa kirjoitti:Siis perussettiä muuten, mutta et ostanut olutta? Oletko ruvennut parisuhteeseen tai johonkin muuhun oluen ostamisviettiä rapistuttavaan harrastukseen?
Ei ole parisuhde oluenjuontiharrastukseeni päässyt vaikuttamaan, hallitus kun asuu toisella puolen Suomenmaata. Nyt onkin aika välipalaverin ja inventaarion. Pienet krapulapöhnät olisivat passanneet huomiselle siis oikein hyvin, mutta koetetaan nyt nukkua hyvä yö kuitenkin.
bedlam kirjoitti:...hallitus kun asuu toisella puolen Suomenmaata...
Aika swiittiä tuo olisi silloin tällöin. Hyvin olet hommasi hoitanut.
Minusta se on oikeinkin swiittiä ja omalle erakkoluonteelleni passelia, mutta ymmärrän hyvin, että selväpäisemmän ihmisen mielestä ratkaisu on epätyydyttävä.
bedlam kirjoitti:...hallitus kun asuu toisella puolen Suomenmaata...
Aika swiittiä tuo olisi silloin tällöin. Hyvin olet hommasi hoitanut.
Minusta se on oikeinkin swiittiä ja omalle erakkoluonteelleni passelia, mutta ymmärrän hyvin, että selväpäisemmän ihmisen mielestä ratkaisu on epätyydyttävä.
Oikeastaan suurin ongelma pitkän matkan suhteissa on vanhanaikaisen yhteydenpidon kalleus. Eli puhelin, tekstarit, yms. Messenger ja maili nostavat tämänkin asian ihan eri tasolle.
PerttiMakimaa kirjoitti:
Aika swiittiä tuo olisi silloin tällöin. Hyvin olet hommasi hoitanut.
Minusta se on oikeinkin swiittiä ja omalle erakkoluonteelleni passelia, mutta ymmärrän hyvin, että selväpäisemmän ihmisen mielestä ratkaisu on epätyydyttävä.
Oikeastaan suurin ongelma pitkän matkan suhteissa on vanhanaikaisen yhteydenpidon kalleus. Eli puhelin, tekstarit, yms. Messenger ja maili nostavat tämänkin asian ihan eri tasolle.
En mää jaksa edes kauheesti lörpöttää puhelimessa ja naputella näppäimistöllä jos ei ole mitään asiaa.
PerttiMakimaa kirjoitti:Henkilökohtaisesti syöksyn parisuhteisiin sellaisella intensiteetillä ettei tuollainen oikein toimi.
Kai sitä nyt suhteen alussa itsekin voi höpistä tuntikausia, mutta kyllä minä sieltä pilvistä hieman laskeuduttuani palaan taas omaksi itsekseni. Vai meinaatko, että itselläsi tuo intensiteetti jatkuu vuosikausia? Mulla ei, ikävä kyllä.
Ostin vittu Raxista pizzabuffetin, kun työpaikalla ei ollut mikroa herkulliselle, itsetekemälleni spaghetti bologneselle. Tuli vedettyä paskamättöä parin viikon edestä (ekat epäterveelliset suupalani kahteen viikkoon). Menin ensin väärään raxiin etsimään työkavereitani, oikeassa paikassa sitten jo muutenkin kiireisenä mua odotutettiin viisi minuuttia tiskillä ilman palvelua. No more mr. nice guy, tuumasin, ja karjaisin "henkilökuntaaaaaa, tänne näin"!! Pian paikalle tepsutteli kassatyttönen ja pahoitteli hitauttaan jonossa mun edessäni olleelle hipille. Tyttö tietenkin luuli, että hippi oli myös äskeinen möykkäri, joten kaikki meni hänen piikkiinsä - muu ravintola tietenkin tiesi jo saamistani katseistakin päätellen asian oikean laidan. Että näin...
William Somerset kirjoitti:Kukkia ostin kotiböönalle.
Mäkin haluan tuollaisen miehen ♥
No mutta. Maksimaalisen ilon ja hyödyn saavuttamiseksi ne kukat pitäisi muistaa myös antaa. Ei nimittäin riitä, että toimittaa kukat kotiin keittiönpöydälle ja ilmoittaa arkiaskareiden keskeltä; ”btw herkkuperseeni, toin sinulle kukkia”. Vastaus saattaa olla; ”jotkut rehut tohon keittiön pöydälle tosiaan on ilmestyny, mutta en mä ole mitään kukkia saanu, wink wink”.
