Kitinä

Kasvupaikalla on vaikutusta lopputulokseen. Parhaita peltopaikkoja on tarjolla rajallisesti. Toisaalta näillä parhailla paikoilla satoa karsitaan rankasti laadukkaiden rypäleiden varmistamiseksi. Lisäksi kalliit viinit muodostaa hyvin pienen osuuden myydyistä viineistä. Koska kalliissa viineissäkin kilpailu on kovaa, niin niitä kannattaa valmistaa vain ihan parhailla paikoilla. Huonommilla pelloilla kannattaa ottaa isompi sato ja tehdä halvempia viinejä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.04.2024 11:03 ^Noin varmasti. Tuosta osaamisesta: kun viinejä on valmistettu tuhansia vuosia, luulisi, että kaikki valmistusosaaminen olisi jo public domainia?

Suuressa maailmassa on olemassa viini-insinöörejä. Tuskin heitä olisi jos kaikilla olisi samanlaiset prosessit ja laitteet.

So Hard kirjoitti: ↑08.04.2024 15:01

James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.04.2024 11:03 ^Noin varmasti. Tuosta osaamisesta: kun viinejä on valmistettu tuhansia vuosia, luulisi, että kaikki valmistusosaaminen olisi jo public domainia?

Suuressa maailmassa on olemassa viini-insinöörejä. Tuskin heitä olisi jos kaikilla olisi samanlaiset prosessit ja laitteet.

Joo, kai viininvalmistus on yliopistollista opiskelua edellyttävää touhua sivitysmaissa. Mutta en mä tiedä, onko kyse vain osaamisesta. Voisi ehkä ajatella, että erityisen hyvän viinin valmistusmenetelmissä on paljon varsin kalliita tekijöitä, vaikka tarvittava tieto olisikin yleisesti saatavilla.

Kuten sanottu, pitää olla juuri oikeanlainen mikroilmasto, oikenlainen maaperä, ja siinä riittävän hyvät ja vanhat, juuri niihin olosuhteisiin sopivat köynnökset. Tällaisia yhdistelmiä ei ole paljon. On hyvä idea periä maineikas tila.

Mutta vähintään yhtä keskeisesti, yleisesti kai ajatellaan, että korkealaatuinen viini vaatii viljelyvaiheessa paljon työvoimaintensiivistä käsityötä. Suojaaminen mahdolliselta hallalta tai sään ääri-ilmiöiltä saattaa olla jatkuvaa säätämistä, kuten myös köynnösten oikeaoppinen leikkaaminen ja sen sellainen.

Mutta erityisesti tämä näkyy sadonkorjuuvaiheessa: vuodet ovat erilaisia, ja on vaikea ennakoida ihan tarkkaan, koska on juuri ideaali aika kerätä sato. Ja kun hetki koittaa, erinomaisen viinin rypäleet kerätään käsin. Siinä valikoidaan tarkkaan vain oikeankuntoiset ja -kypsyiset rypäleet ja katsotaan, että sekaan ei mene lehtien palasia, oksia tai muuta ylimääräistä, ihan terttujen kannoista alkaen. Keräysporukan tulee olla valmiina, kun viinimestari päättää hetken koittaneen, ja olla valmis työskentelemään kellon ympäri. Koneellinen keruu on toki mahdollista, mutta ilmeisesti tekoäly ei vielä kykene yhtä hyvin tunnistamaan rypäleiden laatua, eikä koneen kosketus ole hellävaraisuudessaan ihmiskäden tasolla. Kalliit viinit ovat käsittääkseni edelleen käsin poimittuja.

Ja sit tietysti viinityypistä riippuen, itse kypsytys voi olla haastavaa, vaatii juuri oikeanlaiset olosuhteet juuri oikeanlaisessa ja -ikäisessä tammitynnyrissä tai jotain. Ja ehkä tässä tulee se osaaminen (koulutuksen ja kokemuksen kautta hankittu) taas mukaan: kalliissa viinissä valmistus, kypsytys, sekoitus jne. säädetään aina tapauskohtaisesti sinä vuonna saatavilla olevien rypäleiden mukaan, kun taas halvassa viinissä mennään samalla reseptillä riippumatta siitä, minkälaisia rypäleitä on sinä vuonna tullut (tai saatu ostetuksi). Kalliissa viinissä viinin tekijä maistelee koko ajan, sekoittelee eri ajan kypsytettyjä eriä ja ties mitä, halvassa mennään samalla prosessilla.

^^
Huippuviinien kohdalla tosiaan kustannukset on lyöty lukkoon ja ne ovat korkealla. Kustannuksia suurempi ongelma on hinta. Jotta tuottaja saisi huippuviinistä huippuhinnan, niin kuluttajan pitäisi jotenkin tietää viinin olevan huippua ja hintansa väärti. Vaikka vuosikertoja ei eroteltaisi, niin viinejä on silti satoja tuhansia. Jotenkin pitäisi kyetä kertomaan omasta erinomaisuudestaan ja saada jakelu toimimaan, ennen kuin korkeat kustannukset kuivattavat kassan.

^ Tuo on yksi syy, miksi klassisen, valmiiksi tunnetun ja luotetun chateaun periminen on niin hyvä idea.

Itävallasta ostin paikallisen Lidlin kalleinta viiniä. 11 €. Hyvää oli.

urpiainen kirjoitti: ↑08.04.2024 16:36 ^ Tuo on yksi syy, miksi klassisen, valmiiksi tunnetun ja luotetun chateaun periminen on niin hyvä idea.

Harmi, että laki ei salli perinnön myymistä tai ostamista. Rahaa perineet jäävät kateellisena katselmaan chateaun perineen liitoa.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.04.2024 16:44 Itävallasta ostin paikallisen Lidlin kalleinta viiniä. 11 €. Hyvää oli.

Vaan olisiko viinilehden toimittaja pitänyt hyvänä sitä mitä heineken-mies pitää?

¯\_(ツ)_/¯

Vinkkua en ole juonut pitkään aikaan. Sitten kun nenänvalkaisu loppuu niin ehkä Liebfraumilchia.