Kysy ammatista

[Riemumieli]

Luulisin, että tässä pätee sama sääntö niin kuin monessa ammatissa, joiden toimintaympäristö on elämän nurjempi puoli (sossut, lastensuojeluviranomaiset, miliisi, ehkä jopa maahanmuuttoviranomaiset). Jos haluaa säilyttää mielenterveytensä, jättää työt työpaikalle. Toisten murheita ja ajatuksia miettimällä ei tule kuin hulluksi.

[NuoriDaavid]

Ei siinä mitään syvällisiä mietitä.

Entäs jälkikäteen, kun on päässyt kotiin ja rentoutunut?

Ei mietitä potilasasioita, paitsi jos pelätään, että on mokannut.

Tietysti ihmiset ovat erilaisia, näin minä.

[Fcuk]

Ja nyt ruoditaan taas Daven pöpiys-astetta jookoskookos?

[EveryWoman]

Ja nyt ruoditaan taas Daven pöpiys-astetta jookoskookos?

No jos ei jakseta kuitenkaan. Jäi vain muutama juttu kiinnostamaan, kun kuuntelin sitä touhua sen pari tuntia.

Muistanko Dave oikein vai väärin, että valitsit ammattisi lähinnä palkkatason/lääkärien nauttiman arvostuksen vuoksi? (Ja tätä EI saa käsittää minään kierona vihjauksena, olen vain oikeasti kiinnostunut.)

[Zeb]

Potilaita tulee liukuhihnalta. Olet kuin sodassa etulinjassa, jossa vihollinen puskee päälle. Siinä vaan ammutaan ja yritetään pysyä hengissä.

Sama päivystyksessä, potilaita tulee koko ajan lisää, edellisistä pitää päästä jollakin tavalla eroon. Ei siinä mitään syvällisiä mietitä.

Et olisi voinut osuvammin kuvata.

[EveryWoman]

^Kas, toinenkin lääkäri jolta voi kysellä typeriä. Mietitkö sinä koskaan, onko potilaan hengen pelastaminen kaikissa tapauksissa kaikin puolin kannatettava juttu?

[NuoriDaavid]

Minäkin haluan vastata: nuo päätökset pitää tehdä omaisen/potilaan kanssa keskustellen normaalina aikana ja kyllä noita mietitään ja jutellaan paljonkin.

Vaikeita päätöksiä tehdä viidessä sekunnissa. Eli täytyy miettiä etukäteen ja niin tehdäänkin. Paitsi aina ei tehdä ja sitten päivystäjän, joka ei tunne potilasta, täytyy päättää.

[Zeb]

Itse työtäni tehdessäni en osaa miettiä vain "laitanpa tässä langan neulansilmään", vaan mietin työn kokonaisuutta ja sen merkityksiä. Muuten en varmaan viitsisi työtä tehdäkään. Arvelen, että pyrkisin toimimaan samoin lääkärinäkin, mutta se voisi johtaa ristiriitaisiin tuntemuksiin itsemurhatapausten hoidossa. Samoin kuin vanhuuteen kuolemassa olevan henkilön elvytyksessä.

Rinnastit nyt kaksi asiaa jota ei voi rinnastaa, kuolevan henkilön ja intoksikaatiopotilaan hengissäpidon. Valtaosa intoksikaatioista on enempi tai vähempi impulsiivisia tekoja ja usein alkoholilla on osuutta asiaan, tai sitten vahinkoja kun pistetään päätä sekaisin liian isoilla annoksilla viihdetarkoituksessa. Usein myös samat potilaat kiertävät samaa intoksikaatiorallia, eivätkä ota syystä tai toisesta letaaleja annoksia/lääkkeitä (jotka ehkä jo tietävätkin), vaan kyseessä on ennemmin jokin impulssi jonka mukaan ihminen ahdistuksissaan toimii, ei siis todellinen halu kuolla. Usein nämä ihmiset joko soittavat itse ambulanssin tai huolehtivat että joku toinen on paikalla kun intoksikaationsa nappavat.

Lisäksi niistä toisentyyppisistä, vakavista ja harkituista intoksikaatioista suurin osa on tehty syvän (toivottomuudessaan psykoottistasoisen) depression vallassa, josta toivuttua ihminen ei enää haluakaan tappaa itseään.

Suomen lain mukaan ihmisellä on halutessaan oikeus tappaa itsensä, jos hän ei ole ajankohtaisesti psykoottinen. Yleensä nämä sairaalaan saapuvat eivät siis haluakaan kuolla, tai jos haluavat, niin ovat usein psykoottisia, jolloin toki hoidetaan sekä intoksikaatio että psykoosi.

[Zeb]

Mietitkö sinä koskaan, onko potilaan hengen pelastaminen kaikissa tapauksissa kaikin puolin kannatettava juttu?

Dave jo yllä vastasikin, että näitä ei mietitä päivystyksessä, vaan etukäteen. Kuolevat vanhukset ja parantumattomasti sairaat jätetään tietysti elvyttämättä jos päätös on vain ehditty yhteisymmärryksessä tehdä ennen h-hetkeä.

Psykiatrisen potilaan hengen pelastaminen on yleisesti ottaen kannattavaa, koska itsemurha-aikeet eivät ole yleensä todellisia, pysyviä kuolemantoiveita. Intoksikaatiopotilaita hoitaessa joskus turhautti se, että nämä samat tyypit jotka olivat juuri vetäneet sen purkin lääkkeitä, olivat hyvillä mielin kotiutumassa sairaalasta seuraavana päivänä. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään paremmin persoonallisuushäiriön käsitettä ja problematiikkaa, jolloin turhautuminen vähenee.

[NuoriDaavid]

Muistanko Dave oikein vai väärin, että valitsit ammattisi lähinnä palkkatason/lääkärien nauttiman arvostuksen vuoksi?

Joo. Ajattelin, että haluan itselleni mahdollisimman hyvän ammatin (sellaisen johon pystyn- esim. rokkistaraksi en pystyisi) ja nuo olivat mielestäni hyvän ammatin kriteerejä ja lisäksi varmuus toimeentulosta ts. pieni riski uran epäonnistumisesta/työttömyydestä.

[EveryWoman]

Ok, kiitän hyvistä vastauksista.

Se Tuire ei olisi millään halunnut kertoa lääkärille, mitä hän oli syönyt. Jäin sitten pohdiskelemaan tilannetta.

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus (etenkin jos potilasta itseään ei enää tavoiteta)? Ja muussa tapauksessa pidetään hengissä niin kauan kuin voidaan?

[bliss]

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus?

Nyt mä tungen asiattomalla heitolla tähän väliin...
Olishan se aika julmaa, jos ei vanhuuttaankaan saisi enää kuolla ilman sukuneuvoston ja pahimmassa tapauksessa presidentin lupaa.
Toivottavasti tämä yhteiskunnan kontrolli ei ihan niin pitkälle pääse menemään.

*prööt*

[NuoriDaavid]

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus (etenkin jos potilasta itseään ei enää tavoiteta)? Ja muussa tapauksessa pidetään hengissä niin kauan kuin voidaan?

Ihminen tietysti itse päättää. Jos on dementti, eikä pysty itse vastaamaan, niin saa kuolla ilman herooisia toimenpiteitä, vaikeasti dementtejä ei yleensä hoideta liian aktiivisesti (ellei sitten lääkäri ole pipi tai omaiset).

Joskus hoidetaan liian aktiivisesti lääkärin tai omaisten ahdistuksen takia.

[Zeb]

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus (etenkin jos potilasta itseään ei enää tavoiteta)? Ja muussa tapauksessa pidetään hengissä niin kauan kuin voidaan?

Potilaan tahto ja lääketieteellinen näkemys tilanteesta ovat ratkaisevia, mutta silti elvyttämättä jättäminen ja esim. antibioottihoidoista luopuminen ovat asioita joista tulisi puhua myös omaisten kanssa. Yleensä päästään yhteisymmärrykseen. Aina valitettavasti ei, jos omaiset kieltävät väistämättömän.

Amerikkatyylistä älyvapaata tehohoitoa Suomessa ei harrasteta.

Tuli mieleen oman isoisän kuoleman tekeminen, jolloin olin reilussa puolivälissä opiskelujani. Iltahoitaja kysyi minulta "ammattilaisena" lupaa jättää isoisä elvyttämättä. Muistelen sanoneeni jotain sellaista, etten voi neljän tyttären ohi sellaista lupaa antaa. Eikä sellaista olisi kuulunut minulta edes kysellä. Ei kukaan omainen pysty tuollaisia siunauksia antamaan ilman lääketieteellistä osaamista eikä oikein senkään kanssa. Olisin ollut tyytyväinen siihen jos joku objektiivinen ammattilainen (lääkäri) olisi kertonut meille miten asiat ovat ja että ei ole järkeä enää elvyttää.

[EveryWoman]

Amerikkatyylistä älyvapaata tehohoitoa Suomessa ei harrasteta.

Ehkä olin käsittänyt tässäkin asiassa jotain väärin. Sellaisia outoja huhuja olen mielestäni aina välillä kuullut, että potilaan kuolemaan suhtauduttaisiin sairaaloissa nykyisin lähtökohtaisesti epäonnistumisena - siinäkin tapauksessa että potilas on ehtinyt siihen ikään. Ja sitten ihmisiä pidettäisiin väkisin hengissä tilastojen kaunistamiseksi tjtn.

Varsin helpottava tieto, että käsitykseni on ollut väärä.

[NuoriDaavid]

Amerikkatyylistä älyvapaata tehohoitoa Suomessa ei harrasteta.

Ehkä olin käsittänyt tässäkin asiassa jotain väärin. Sellaisia outoja huhuja olen mielestäni aina välillä kuullut, että potilaan kuolemaan suhtauduttaisiin sairaaloissa nykyisin lähtökohtaisesti epäonnistumisena - siinäkin tapauksessa että potilas on ehtinyt siihen ikään. Ja sitten ihmisiä pidettäisiin väkisin hengissä tilastojen kaunistamiseksi tjtn.

Varsin helpottava tieto, että käsitykseni on ollut väärä.

Kyllä pääsääntöisesti parantumattomasti sairaat saavat kuolla rauhassa ilman kiusantekoa.

[saira]

EW: Jos tätä blogia tarkoitat, niin loppu teksteistä on poistettu, eikä tarina ole jatkunut, joten ehkä kirjoittaja pääsi haluamaana tulokseen.

[EveryWoman]

EW: Jos tätä blogia tarkoitat, niin loppu teksteistä on poistettu, eikä tarina ole jatkunut, joten ehkä kirjoittaja pääsi haluamaana tulokseen.

Niin itsekin ajattelin. Luin blogin muutamia päiviä viimeisen merkinnän tekemisen jälkeen. Kumma, miten rivien välistä jotenkin aisti sen kirjoittajan tunnelmat, vaikka ei hän mitään ihmeempiä valitellut tms. Aika samanoloiset tunnelmat vaikuttivat vallitsevan sen mainitsemani toimenpidehuoneen oven takana. (Toivottavasti tuon blogistin teko selvisi kuitenkin ennen kuin ne kissat ehtivät nääntyä nälkään.. )

Harmi että blogin mielenkiintoisin osuus on nyt poistettu. Olisin halunnut lukea sen uudestaankin.

[1108]

joten ehkä kirjoittaja pääsi haluamaana tulokseen.

Tai sitten ei, jos mainostaa itsemurhaansa blogin kirjoittajan tavoin niin vaikkaan että kaveri ei tainnut olla toteuttaja vaan ainoastaan paskanpuhuja. Luin blogin aikoinaan kun siitä mainitsit ja olin aistivani jonkintason "Tahdon nyt olla huomio-huora" rivienvälistä.

Jos haluaa tappaa itsensä niin sitten varmaan tappaa, miksi kirjoittaisi siitä sivutolkulla blogia? Reippaana vaan rekan alle, niin asia on hoidettu.

[1108]

Toivottavasti tuon blogistin teko selvisi kuitenkin ennen kuin ne kissat ehtivät nääntyä nälkään...

Jos olisit supersankari niin sun nimi olisi Mysteeri.

En tiedä tuleeko puskien takaa mutta, hei, oikeesti ja silleen: Se ämmä meinasi lahdata itsensä ja sinä murehdit sen KISSOISTA?

I´m off this fucking CASE!!!!!

[EveryWoman]

Toivottavasti tuon blogistin teko selvisi kuitenkin ennen kuin ne kissat ehtivät nääntyä nälkään...

Jos olisit supersankari niin sun nimi olisi Mysteeri.

En tiedä tuleeko puskien takaa mutta, hei, oikeesti ja silleen: Se ämmä meinasi lahdata itsensä ja sinä murehdit sen KISSOISTA?

I´m off this fucking CASE!!!!!

Jos asunnossa on 1. kuollut henkilö, ja 2. kaksi elävää kissaa, joilta loppuu jossain vaiheessa vesi ja ruoka, niin kummasta sinä enemmän huolehtisit?

[Onslow]

Jos asunnossa on 1. kuollut henkilö, ja 2. kaksi elävää kissaa, joilta loppuu jossain vaiheessa vesi ja ruoka,

Jos siellä on 1 kuollut henkilö, niin silloinhan niille kateille on siellä ruokaa vaikka kuinka paljon.

[EveryWoman]

Jos asunnossa on 1. kuollut henkilö, ja 2. kaksi elävää kissaa, joilta loppuu jossain vaiheessa vesi ja ruoka,

Jos siellä on 1 kuollut henkilö, niin silloinhan niille kateille on siellä ruokaa vaikka kuinka paljon.

Tässä tapauksessa ei, koska henkilö ei toivonut kissojen syövän itseään ja oli siis sulkenut ne (tai itsensä, en muista) oven taakse.

[Onslow]

Tässä tapauksessa ei, koska henkilö ei toivonut kissojen syövän itseään ja oli siis sulkenut ne (tai itsensä, en muista) oven taakse.

Okei. No siinä tapauksessa se olikin sitten harvinaisen terävä kaveri.

[1108]

Niin kummasta sinä enemmän huolehtisit?

Olisin huolehtinut sen kuolleen ihmisen mielenterveydestä henkilön eläessä enkä sen kuoltua kissoista. Jos joku sai kirjoittaa hänen kirjoittamansa kaltaista blogia rauhassa, ettei kukaan tehnyt mitään niin mitä vitun väliä parilla kissalla on tämän kaltaisessa yhteiskunnassa?

Siis ihan oikeasti, vähän on taas vinossa maailma. Luin blogin, kun saira sen linkkasi tänne ja blogin mukaan Itsari-Irma oli päättänyt päivänsä. Mutta miksi kukaan lukijoista ei duunanut muutakuin lapasia virkkaamalla?

Jännä on toisen kuolema. Itse en omaa tosin samanlaista kantaa.

Ja turhaan sinä niistä kissoista huolehdit, kissat syö raatoja ja pärjäävät vaikka mädäntyneellä raadolla ilman vettä useita viikkoja. Kyllä siinä vaiheessa on jo haju paljastanut raadon naapureille.