Metsästys

[Georgina]

Katsoin eilen töllöstä Louis Theroux: African Hunting Holiday, eli raharikkaiden safarilla. Theroux on muutoinkin minulle mieluinen, pidän hänen tyylistään käsitellä outoja aiheita.

Ohjelma käynnisti päässäni ajatusketjun metsästykseen liittyen. En ymmärtänyt ollenkaan miksi ohjelmassa ihmiset haluavat mennä afrikkaan ja maksaa huomattavia summia rahaa vain päästäkseen ampumaan puolikesyjä afrikkalaisia eläimiä. Jotka luonnollisesti päätyvät täytettyinä olohuoneen koristeeksi. Sinällään toiminnassa oli paljon hyvääkin. Jo uhanalaisia lajeja oli saatu kasvatustoiminnalla elpymään (että niitä päästäisiin ampumaan) ja toiminta oli ainakin joillekin afrikkalaisille hyvä elinkeino. Tosin isoimpia rahoja käärivät eivät käsittääkseni olleet syntyperäisiä afrikkalaisia. Eläimet olivat hyvinvoivia ja viettivät elämänsä lähes vapauteen verrattavissa olevissa oloissa. Eläinfarmien pitäjät olivat hyvin tarkkoja siitä miten eläimet tapettiin, aseiden piti olla riittävän tehokkaita, jäljestäjät olivat mukana etsimässä mahdollisesti huonosti osutut eläimet (toki metsästäjä itse ei tällaiseen ryhtynyt) ja useassa paikassa sai käyttää vain jousipyssyjä jotteivät laukaukset stressaisi muita eläimiä.

Mietin myös suomalaista metsästystä. En paheksu sitä ollenkaan, lähes päinvastoin. En siltikään nää sen perimmäistä motiivia. Miksi on hienoa ampua eläviä eläimiä? Syntyykö metsästyksen nautinto luonnossa liikkumisesta, eläinkantojen hoidollisesta aspektista, eettisestä lihasta vai mistä? Jos se syntyy noista edellämainituista, tuntuuko eläimen tappaminen silti pahalta? Toki itsekin syön mielelläni sorsaa, jänistä ja hirveä, ja mikäli oma ruokailu olisi kiinni siitä että eläimet pitäisi itse ampua, niin uskoisin täysin kykeneväni siihen. Mutta että pitäisin siitä? En usko.

Erityisesti metsästystä harrastavien näkemykset kiinnostavat, osaatko kertoa mikä metsästyksessä sinua viehättää?

[annepa]

Miksi on hienoa ampua eläviä eläimiä? Syntyykö metsästyksen nautinto luonnossa liikkumisesta, eläinkantojen hoidollisesta aspektista, eettisestä lihasta vai mistä? Jos se syntyy noista edellämainituista, tuntuuko eläimen tappaminen silti pahalta? Toki itsekin syön mielelläni sorsaa, jänistä ja hirveä, ja mikäli oma ruokailu olisi kiinni siitä että eläimet pitäisi itse ampua, niin uskoisin täysin kykeneväni siihen. Mutta että pitäisin siitä? En usko.

Ihminen on sekasyöjä joka kyllä pärjää täysin vegeravinnolla jos niikseen tulee, mutta on sekasyöjä kuitenkin. Lihaa siis pitäisi syödä. Lisäksi pidän lihasta. En osta tehotuotettua lihaa, jos sitä nyt joskus mulle tarjotaan muiden ostamana niin meneehän se, mutta jos saan itse vaikuttaa ostopäätökseen, niin ostan mieluummin paremmin tuotettua lihaa. Eettisintä lihaa on riista, edes poro ei ole niin eettistä.

Metsästyksessä nautinto syntyy uuden oppimisesta, jäljen löytämisestä, siitä että koira toimii, siitä että toimitaan yhdessä porukassa, luonnossa liikkumisesta. Lisäpointtina on tietysti esim liikenneturvallisuus ja metsänhoito, mutta ne ei ole mulla ensisijaisia motiiveja. Suurimpia ilonaiheita olen kokenut esim tänä syksynä jo, kun kävelin metsässä enkä ollutkaan hukassa. Siis alan oppia maastoa. Vielä on paljon opittavaa kuitenkin... Mahtavaa metsästyksessä ja luonnossa liikkumisessa on myös tuoksut, värit, äänet. Kerran kuulin kun järvi joikasi keskenään parin kilsan päässä kun sen jäät huutivat syksyllä. En ole ikinä kuullut sellaista ääntä ennen, oli tosi aavemainen ääni.

En ole (vielä) tappanut eläintä, mutta koen, että kiikarin läpi pamauttaa mitä vain jos niikseen tulee, se on helppoa. Tappaminen se vaikeaa on. Lopetuslaukauksen antaminen on ihan hiton vaikeaa. Olen kerran ollut läsnä enkä voinut katsoa. Fakta on kuitenkin se, että jos hirvi tulee kiikarin eteen, niin ammun. Ja koska olen jo ampunut niin lopetuslaukaus on pakko antaa, muuten olen hirviö.

Monet ajattelee että onko sitä pakko nyt tappaa eläimiä, sehän on ihan hirveää. Ostaisivat lihansa lihatiskiltä. Saahan sitä nuinkin ajatella... Minusta ihmisten pitäisi tietää mitä syövät ja tiedostaa mistä se ruoka tulee. Tämä oli mulla yksi suurimmista motiiveista alkaa metsästää. Tiedän mistä ruoka tulee ja tiedän että se pikkuvassu jonka filettä syön on joskus viety äitilehmältään ja kajautettu hengiltä. En tarkoita että jokaisen pitäisi kyetä teurastamaan, tarkoitan että pitäisi tiedostaa että se liha on ihan oikeasti tapettu. Ja teurastus ei ole mitään siistiä ja mukavaa hommaa. Olen kokenut.

Ruhon käsitteleminen on sitten jo helppoa, se on jo vain lihaa, se ei enää ole eläin.

[Pulkannaru]

Luonnossa liikkuminen, luontoelämykset, luomuliha, yhteisön jäsenenä olo ja mitä vielä.

Luontoelämyksistä hirvipassissa kiväärin kanssa ollessani olen nähnyt paljon sellaista mitä en muuten -varmaan koskaan- olisi nähnyt. Esim.
- ukkometso laskeutui alle 2m päähän eteeni tepastelemaan huomaamatta minua ennen kuin vajaan minuutin kuluttua varovasti liikutin kättäni.
- hirvipassissa nuorehko susi tuli noin 15 metriän päähän eteeni suht avoimeen männikköön ja jäi seisomaan päätään sivusuunnassa käännellen pariksi minuutiksi paikalleen, kunnes tarkoituksella liikutin kättäni ja susi sai vatsanalusensa täyteen omia jalkoja.
- hirviemä ja kaksi vasaa kulki metsässä viiden metriä päästä rauhallisesti ohi. Näin ne yhteensä sadan metrin matkalla.
- karhu väistyi 10 minuuttia hirviajoketjua ketjun edellä rauhallisesti kulkien. Etäisyys noin 40 metriä.

[Georgina]

Mä toivoinkin Annepa että sinä vastaat!
Tuon lihan eettisyyden ymmärrän ihan täysin ja allekirjoitan. Tuossa afrikan ohjelmassa se yksi metsästäjien kouluttaja sanoi sille Therouxille että "sinä siis syöt lihaa, mutta et suostu ampumaan sitä?" Se oli täysin oikein sanottu, vaikkakin melko kornia sellaisen suusta jotka tuskin söivät saaliitaan, niiden tehtävä oli vain näyttää hienolta kuvissa. Ne metsästäjät kommentoivat tyyliin "olipa mahtavaa ampua näin iso ryökäle! Tästä tulee tosi hieno trofee."

Metsästyksessä nautinto syntyy uuden oppimisesta, jäljen löytämisestä, siitä että koira toimii, siitä että toimitaan yhdessä porukassa, luonnossa liikkumisesta. Mahtavaa metsästyksessä ja luonnossa liikkumisessa on myös tuoksut, värit, äänet.

Tappaminen se vaikeaa on.

Tätä mä hain. Nään sun pointin täysin ja nostan hattua sille että näät sen vaivan eettisemmän lihan takia. Mitä luulet, kuinka moni ajattelee näin? Vai onko paljon niitä joille nimenomaan se tappaminen on hienoa?

Monet ajattelee että onko sitä pakko nyt tappaa eläimiä, sehän on ihan hirveää. Ostaisivat lihansa lihatiskiltä. Saahan sitä nuinkin ajatella...

Olen törmännyt tällaiseen ajatteluun, siinä ollaan vieraannuttu jo melko kauaksi luonnosta. Nimimerkillä ostan itsekin lihani lihatiskiltä, poden siitä ajoittain huonoa omaatuntoa. Itsekin pidän lihasta. Ehkä pitäisi ottaa talliin muutama lammas kasvamaan ja popsia ne

Ruhon käsitteleminen on sitten jo helppoa, se on jo vain lihaa, se ei enää ole eläin.

Tää varmaan vaatisi asennoitumista. Niinkuin se lampaan kasvattaminen lihoiksikin. Pitäisi heti alunperin suhtautua siihen eläimeen erillä tavoin. Ne ruhot mitä olen käsitellyt ovat olleet omia lemmikkejä (jos nyt vajaasta kuudesta sadasta kilosta voi puhua lemmikkinä) ja ne ovat kuolleenakin herättäneet kiintymyksen tunteita.

Hmm. Saapa nähä, tuleekohan sitä mentyä vielä joku päivä metsälle.

[Georgina]

luontoelämykset

I hear you. Hevosen kanssa maastossa liikkuessa kokee usein vastaavia. Vaikka siinä ollaan liikkeessä niin kai se hevosen haju peittää ihmisen hajua alleen ja pääsee tosi lähelle metsän eläimiä.

Mitä tunteita itse kaato sinussa herättää?

[Pulkannaru]

Kaato aseella... Onnistunut laukaus tuntuu hyvälle, ja eläimen kuolleena maahan muksahdus neutraalille.
Kai tohon jonkinlainen metsästysvietti liittyy, kuten kalastukseenkin.

[So Hard]

Ei sitä oikein osaa kuvata miltä tuntuu kun rämpii X päivää kaverien ja koirien kanssa metsässä ja kiikarin eteen päätyy iso urosteeri, joka tipahtaa nappilaukaukseen suoraan sydämen läpi. Sen eettisempää ja maukkaampaa lihaa ei ole ja onnistumisen elämys on aika lailla eri luokkaa kuin joku kliininen pahvin puhkominen radalla voi koskaan tarjota.

Trofeemetsästys on taas laji jota en tajua sitten vittu yhtään. Jengi joka haluaa kuolleiden otustein päitä tai sarvia mökkinsä seinälle osoittaakseen että mulla on hilloa käydä tappamassa uhanalaisia lajeja ja vielä ilman aikomustakaan syödä saalistani on vastemielistä porukkaa, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Jos voisin valita, niin mielummin söisin ympäri vuoden itse kaatamaani lihaa kuin marketin tehonautaa ja -kanaa. Ei vain ole aikaa ja maita moisen toteuttamiseen.

[Gat]

Eläinsuojelullisessa mielessä kyllähän luonnosta ammutulla riistalla on ollut hieman isompi "häkki" tai "karsina" kuin tehotuotantoeläimillä. Kuolemakin on luultavasti stressittömämpi kuin teurastamoon kuljetettavalla karjalla.

Näin saman dokumentin kuin Georgina. Hyvä, että tuollakin tavoin säilytetään Afrikan villieläimiä. Toisaalta että elukat kasvatetaan vain ammuttavaksi ja sitten lahdataan piilokopista, tuntuu liian helpolta. Trofeemetsästystä tai että joku¨haluaa ampua petoeläimiä, joita ei syö, en minäkään käsitä. En ole myöskään liittynyt hirviporukoihin. Tuntuu liian teolliselta ryhmätyöltä yksinäiseen linnustukseen verrattuna.

Metsästyksen syihin on kai laskettava myös "metsästysvietti". Isäni on vakuuttanut, että sellainen on olemassa. Isälläni se vietti on vahva, minulla sitä ei ole juuri ollenkaan. Vaikka toki isän ja koiran kanssa paljon mehdättiin. Sen sijaan minulla on kynäniskanakin kamppailuvietti, sekä fyysisesti ja henkisesti. Ja sitä isäni ei ymmärrä ollenkaan.

[Vesper]

Halusin vaan sanoa, että katsoin saman dokumentin ja voin todella pahoin.

[RP]

Trofeemetsästys on taas laji jota en tajua sitten vittu yhtään. Jengi joka haluaa kuolleiden otustein päitä tai sarvia mökkinsä seinälle osoittaakseen että mulla on hilloa käydä tappamassa uhanalaisia lajeja ja vielä ilman aikomustakaan syödä saalistani on vastemielistä porukkaa, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Näin. Erittäin vastenmielistä sakkia.

Joskus pienenä kävin paljonkin isukin kanssa metsällä, näin isompana enää vuosiin ole toimintaa harrastanut. Eiköhän tässä ole aika tyhjentävästi kerrottu mikä metsästyksessä viehättää, uskoisin.

[Georgina]

Joskus pienenä kävin paljonkin isukin kanssa metsällä, näin isompana enää vuosiin ole toimintaa harrastanut. Eiköhän tässä ole aika tyhjentävästi kerrottu mikä metsästyksessä viehättää, uskoisin.

Kyllä mua kiinnostaa muidenkin näkemykset. Tämä meidän kotimainen metsästys on asia jota pidän mielenkiintoisena mutta en edelleenkään täysin pääse sinne metsästäjän pään sisään. Mietin tuossa kotimatkalla sitä mun paistilampaan kasvatusta niin eihän siitä tulis mitään. Se olis kuitenkin söpö, tekis hassuja juttuja, oppis tuntemaan nimensä jne. En mitenkään vois Lauri lammasta tappaa sitten ruuaksi, olis pakko siirtyä kasviksiin. Metsäneläimissä toki se ratkaiseva ero ettei niihin ole emotionaalista sidettä.

Ne trofeenmetsästäjäthän on sekopäitä vaan eipä tuo theroux ikinä täysjärkisten kanssa noissa dokkareissa pyörikään.

[annepa]

Mietin tuossa kotimatkalla sitä mun paistilampaan kasvatusta niin eihän siitä tulis mitään. Se olis kuitenkin söpö, tekis hassuja juttuja, oppis tuntemaan nimensä jne. En mitenkään vois Lauri lammasta tappaa sitten ruuaksi, olis pakko siirtyä kasviksiin. Metsäneläimissä toki se ratkaiseva ero ettei niihin ole emotionaalista sidettä.

Joo mulle kävis kans näin. En tajua miten jotkut pystyvät lopettamaan oman koiransa. Niin ne vain tekevät, mutta on se vaikeaa niillekin. Olen miettinyt paljon sitä että miten pystyn ampumaan sen hirven kun osuu kohdalle ja olen hokenut itselleni että "se on jauhelihaa, se on vain erilaisessa pakkauksessa kuin Atrian jauhelihat". Kaksi läheltä-piti-tapausta on ollut eikä siinä tilanteessa kyllä miettinyt sitä että pystynkö ampumaan vai en vaan esim toisessa tilanteessa että miten hitossa tässä nyt tähtää takaviistoon ja tuo kuusikin tuossa levittelee oksiaan tielle saatana. En ehtinyt, hirvi meni jo.

Ne trofeenmetsästäjäthän on sekopäitä vaan eipä tuo theroux ikinä täysjärkisten kanssa noissa dokkareissa pyörikään.

Meilläkin on trofeita. Ne on tosin niistä hirvistä mitkä on jo syöty. 12-piikkinen on komea kämpän seinällä Muuten pelkkä trofeemetsästys on ihan perseestä.

vaivan eettisemmän lihan takia. Mitä luulet, kuinka moni ajattelee näin? Vai onko paljon niitä joille nimenomaan se tappaminen on hienoa?

En tunne ketään jonka mielestä se tappaminen itsessään on hienoa. En myöskään usko että suurin osa esim mun hirviporukasta ajattelee tota lihan eettisyyttä, ainakaan silloin kun aloittivat (isäkin joskus 70-luvulla). Se on harrastus, jossa saa olla muitten samanhenkisten kanssa, rymytä metässä ja josta on jotain hyötyä eli siitä saa ruokaa ja vieläpä ensiluokkaista ruokaa. Ei se kuitenkaan halpaa lystiä ole, vaikka asuisi tontilla joka rajoittuu siihen metsästysmaahan. Pitääkin kysellä ukoilta että miksi ne mettästää, kausi alkaa ens viikonloppuna ja minä käytän sen ostamani junalipun (joka toivottavasti on validi) ens torstaina.

Mites muuten kalastus? Kävin kalassa kesälomalla ekaa kertaa varmaan 20 vuoteen. Ei tuntunut juuri miltään ottaa ahvena vedestä ja katsoa kun se mätkitään tajuttomaksi (en vieläkään koske kalaan käsin eikä mulla ollu tiskihanskoja mukana).

Toim huom, metsästystoimenpiteet ei rajotu pelkkään syksyyn. Jotkut osallistuu laskentoihin, me tehtiin kesällä riistapelto ja joku mejän porukasta on käyny laittaan nuolukiviä mettään. Lisäksi koiran koulutus ja oman itsensä koulutus on osa sitä harrastusta.

[masa]

En ymmärtänyt ollenkaan miksi ohjelmassa ihmiset haluavat mennä afrikkaan ja maksaa huomattavia summia rahaa vain päästäkseen ampumaan puolikesyjä afrikkalaisia eläimiä.

Ei se varmaan noin yksioikoista ole. Varmaan sinäkin mieluusti ratsastelisit jossain mualla vaihteeksi, kuin niillä tutuilla kulmilla? Myös työkalut ovat erilaisia suurriisatan kanssa. Vaikka hirvikivääri on "iso", on se silti melkoisen hempuli työkalu niihin kaluihin verrattuna joita afrikassa käytetään.

Miksi on hienoa ampua eläviä eläimiä?

Minulle 99% metsästyksen hienouksista tarjoaa reissujen suunnittelu, varustautuminen, unelmointi, fiilistely, luonnon oppimiminen ja kokeminen, kokemusten jakaminen ja kokeneempien metsästäjien seuraaminen. 1% on itse tappamista, ja sen jälkeen mennään taas isommille prosenteille, kun pääsee jalostamaan hankkimansa saaliin ruokapöytään. Monen monta kertaa olen jättänyt ampumatta, vaikka ase on ollut poskella ja saalis sormen koukistusta vaille valmis. En vaan ole raaskinut.

Koiramiehille ja naisille taas koiran kanssa pelaaminen ja hyvä riistatyö on metsästyksen suola. Ei se saalis tuo iloa, vaan se että koira osaa toimia oikein ja tuloksellisesti.

tuntuuko eläimen tappaminen silti pahalta?

Kyllä, ja joka ikinen kerta.

mikä metsästyksessä sinua viehättää?

Se mainitsemani 99%

Itse olen metsätystouhuissani tullut siihen pisteeseen, että metsästän mielummin riistakantoja tuhoavia eläimiä, kuin itse riistaa. Tapan villikissat, ketut ja supikoirat välittömästi kun tilaisuus tulee, ja nautin siitä kun tapaan peltopyypoikuuen pellolla, kuulen koppelon klaputtavan kuuraisessa koivikossa, tai näen peuran ruokailevan riistapellossa. Se että näkee ja tietää pesintöjen onnistuneen, ja että taas on yksi supikoira vähemmän uhkaamassa metsäkanalintujen pesintöjä, antaa parhaimman fiiliksen.

Mutta jos olisi mahdollisus metsästää riistaa sillä tavalla, jota suorastaan jumaloin, hankkisin Suomen pystykorvan ja viettäisin yhden metsäkanalinnun perässä koiran kanssa päivän metsässä rampaten 10-20 km. Se, on oikeaa metsästystä se.


..ja btw metsästäjä ilman koiraa on kuin horo ilman sitä, vaikka en hirvikoiramiesnaisia ymmärräkkään. Hölmöläisen hommaa muutaman viikon takia

[Georgina]

Meilläkin on trofeita. Ne on tosin niistä hirvistä mitkä on jo syöty. 12-piikkinen on komea kämpän seinällä Muuten pelkkä trofeemetsästys on ihan perseestä.

En mä tiiä, musta tää on jotenki eri juttu. Tuommonen kotimaassa syöty ja metsästetty trofee on enempi kuin kunnianosoitus sitä saalista kohtaan. Ei mua varsinaisesti se elukoitten päiden pito seinällä häiritse vaan muut syyt joista lisää tuonnempana.

Pitääkin kysellä ukoilta että miksi ne mettästää, kausi alkaa ens viikonloppuna ja minä käytän sen ostamani junalipun (joka toivottavasti on validi) ens torstaina.

Kysyppä! Tee Gallup ja julkaise täällä

Mites muuten kalastus? Kävin kalassa kesälomalla ekaa kertaa varmaan 20 vuoteen. Ei tuntunut juuri miltään ottaa ahvena vedestä ja katsoa kun se mätkitään tajuttomaksi (en vieläkään koske kalaan käsin eikä mulla ollu tiskihanskoja mukana).

Hyvä kysymys! Mä en edes ajatellut tätä kun en tykkää kalasta. Jännä muutenkin että miten sitä kuitenkin tunnepuolella arvottaa eri eläimiä. Mihinhän se perustuu? Eläimen kokoon? Söpöyteen? Oletettuun älykkyyteen? Kyllä musta olis kovempi pala ampua tuosta lähipellolta kauris kuin vaikka sorsa. Ja kalan onkiminen ei tuntus läheskään niin pahalta kuin se sorsa.

Lisäksi koiran koulutus ja oman itsensä koulutus on osa sitä harrastusta.

Moni sanoo tätä, se on varmasti monelle tärkeä syy. Mä tunsin aikanaan yhden Venäjältä tuodun hevosen jota oli käytetty villisian metsästykseen. Aina kun se näki shetlanninponin niin se jähmetty ihan liikkumattomaksi, varmaan odotti että ampus nyt jo perkele.

En ymmärtänyt ollenkaan miksi ohjelmassa ihmiset haluavat mennä afrikkaan ja maksaa huomattavia summia rahaa vain päästäkseen ampumaan puolikesyjä afrikkalaisia eläimiä.

Ei se varmaan noin yksioikoista ole. Varmaan sinäkin mieluusti ratsastelisit jossain mualla vaihteeksi, kuin niillä tutuilla kulmilla? Myös työkalut ovat erilaisia suurriisatan kanssa. Vaikka hirvikivääri on "iso", on se silti melkoisen hempuli työkalu niihin kaluihin verrattuna joita afrikassa käytetään.

Niin... jotenkin se kuinka helpoksi homma oli järjestetty vei minusta sen koko metsästyksen juonen pois. Mennään farmille, maksetaan rahaa, paikalliset ajaa sut autolla sen elukan viereen joka ei oikeastaan edes älyä paeta (koska se käydään myös ruokkimassa sillä autolla) Pamautat sen siitä vierestä hengiltä, paikalliset hakee sen takaisin tapahtumapaikalle ja voit sitten ottaa sen kanssa kuvia ja tuntea ittes suureksi metsästäjäksi. Jos Fyffe riittää niin voit tehän saman vaikka 6 kertaa päivässä. Eikö siitä jää uupumaan juuri se luonnossa liikkuminen ja "saalistaminen"? Vähän niinkö mä suunnittelisin hienon ratsastusreissun ja paikanpäällä mua vaan talutettas ympäri kenttää? Ei mua ainakaan semmonen lämmittäs yhtään vaikka oliski eri maisemat.

tuntuuko eläimen tappaminen silti pahalta?

Kyllä, ja joka ikinen kerta.

No miksi sä et sitten tee sitä kaikkea samaa mitä kuvailit ja lopuksi ota siitä elukasta valokuvaa ampumisen sijaan?

Itse olen metsätystouhuissani tullut siihen pisteeseen, että metsästän mielummin riistakantoja tuhoavia eläimiä, kuin itse riistaa. Tapan villikissat, ketut ja supikoirat välittömästi kun tilaisuus tulee, ja nautin siitä kun tapaan peltopyypoikuuen pellolla, kuulen koppelon klaputtavan kuuraisessa koivikossa, tai näen peuran ruokailevan riistapellossa. Se että näkee ja tietää pesintöjen onnistuneen, ja että taas on yksi supikoira vähemmän uhkaamassa metsäkanalintujen pesintöjä, antaa parhaimman fiiliksen.

Tää on vähän sitä samaa arvottamista mitä mietin tuolla edempänä. Eli ilmeisesti tuntuu jotenkin helpommalta tappaa niitä eläinmaailman "pahiksia" kuin hyviksiä. Tokihan ihmisen toimesta useat kannat ovat vääristyneet kun luontoomme on tullut sinne alunperin kuulumattomia eläimiä, tätä tilannetta joudutaan varmasti korjailemaan. Luontoon kuuluvien elukoitten osalta olettaisin että kannat tasaavat toisiaan ihan itsestään. Jonain vuonna saaliseläimiä on paljon, pedot saavat paljon ruokaa ja lisääntyvät kunnes loppujen lopuksi saaliseläinten kanta romahtaa. Petokanta romahtaa nälkäänsä jolloin saaliskanta lähtee jälleen kasvuun.

Mutta jos olisi mahdollisus metsästää riistaa sillä tavalla, jota suorastaan jumaloin, hankkisin Suomen pystykorvan ja viettäisin yhden metsäkanalinnun perässä koiran kanssa päivän metsässä rampaten 10-20 km. Se, on oikeaa metsästystä se.

Tätä hommaa mä seurailin exän osalta, olihan se selkeästi mukavaa hommaa vaikka mä en koskaan silloinkaan ymmärtänyt miksi se loppujen lopuksi haluaa ampua sen linnun. Tietenki siinä tietyllä tapaa tulee koiralle palkkio kuolleen saaliin muodossa vaikka koira ei sitä syökään. Onkohan se siitä silti innoissaan?

[RolloTomasi]

Miksi metsästystä harrastavat eivät ala palkkatappajiksi? Kuvittelisi, että rahaa olisi jaossa enemmänkin. Ainoa ero tietenkin siinä, ettei saalista pääse syömään, jos ei ala kannibaaliksi.

[elco]

Miksi metsästystä harrastavat eivät ala palkkatappajiksi? Kuvittelisi, että rahaa olisi jaossa enemmänkin. Ainoa ero tietenkin siinä, ettei saalista pääse syömään, jos ei ala kannibaaliksi.

Joutuu linnaan ja palkkasoturia kohti ammutaan.

[Bhven]

Miksi metsästystä harrastavat eivät ala palkkatappajiksi?

Koska palkan maksajat eivät ilmoittele paikallisessa sanomalehdessä. Heitä on vaikea löytää. Toisin sanoen kohtaamisongelma.

[huima]

Koska palkan maksajat eivät ilmoittele paikallisessa sanomalehdessä. Heitä on vaikea löytää. Toisin sanoen kohtaamisongelma.

Tämän takia kansainvälisesti on homma yhtiöitetty.

[NuoriDaavid]

Palkkasoturinhommat ovat yleensä kovin pitkän työmatkan päässä ja työajatkin ovat epämukavat.

[annepa]

vaikka en hirvikoiramiesnaisia ymmärräkkään. Hölmöläisen hommaa muutaman viikon takia

Mulla on kyllä pätevä selitys tähän. Ennenhän metsästin ilman koiraa kun ei ollut koiraa. Minä kuitenkin halusin koiran, ja koska metsästän niin sen koiran pitäisi pärjätä siellä metsässä ja ainahan se on plussaa jos siitä piskistä on metsässä myös hyötyä. Toinen vaihtoehto koiraksi oli nöffi, mut semmosen ottaminen hirvimettälle on vähän..... hölömöä

Useimmilla hirvikoiraihmisillä koira on muutakin kuin metsällä käyntiä varten. Se on kaveri. Kaverin kanssa on kiva harrastaa, myös metsästystä.

Hmm... nyt täytyy kyllä sanoa että pönteristä ei viime syksynä ollut mitään hyötyä metsällä. Ehkä tänä syksynä.... Ilmavainun se ottaa mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Nyt sen vain pitäisi päästä hirven kans nokakkain ja haukkumaan ja siitä pitäisi saada kaato.

[masa]

Miksi metsästystä harrastavat eivät ala palkkatappajiksi? Kuvittelisi, että rahaa olisi jaossa enemmänkin.

Suomessa on 300 000 metsästäjää. Luulen että hitman-hommia ei taitais piisata ihan kaikille.

[Gat]

Itse olen metsätystouhuissani tullut siihen pisteeseen, että metsästän mielummin riistakantoja tuhoavia eläimiä, kuin itse riistaa. Tapan villikissat, ketut ja supikoirat välittömästi kun tilaisuus tulee, ja nautin siitä kun tapaan peltopyypoikuuen pellolla, kuulen koppelon klaputtavan kuuraisessa koivikossa, tai näen peuran ruokailevan riistapellossa. Se että näkee ja tietää pesintöjen onnistuneen, ja että taas on yksi supikoira vähemmän uhkaamassa metsäkanalintujen pesintöjä, antaa parhaimman fiiliksen.

Minä taas en haluaisi tappaa petoeläimiä. Rauhoitinkin ketut mailtani. Ja luonnoneläinten kokeminen lähinnä "riistana" on tymää. Tunteenomaisina syinä minulla kai että eihän petoeläimiä yleensä voi edes syödä. Ne ovat ravintoketjun huipulla eli tekemässä samaa kuin ihminenkin siellä. Virkaveljiä. Yleensä ovat myös älykkäämpiä ja luultavasti tietoisempiakin olentoja kuin saaliinsa kasvissyöjät. Jotka taas ovat ikäänkuin tarkoitettukin petojen suoleen päätyväksi.

Vieraslajisista pedoista saati jostain kanadanmajavistakaan en niin hermostu. Vaikka kuinka olisivat ihmisen sinne tuomia, niin so what? Ei se niiden vika ole, kunhan yrittävät pärjätä. Ja ensimmäisiä asioita, joita yliopistobiologiassa opetetaan, on että "luonnon tasapaino" on vain myytti. Ei sellaista ole koskaan ollut, ole nyt tai tule ikinä olemaan.

Kotoperäisten lajien suosiminen on vain sitä haluavan ihmisen ideaali, omassa päässään. Supikoira tai kanadanmajava ei piittaa, eikä sen tarvitsekaan. Minkki on syrjäyttänyt vesikon. Entäs sitten?
Ja jos joku ampuisi minun kissani, saisi turpiinsa.

"Suomen kissoille annan neuvon, että syökää paljon pikkulintuja..
Ne ovat hyviä"
-Veikko Huovinen

[Pulkannaru]

^
Eli kanadanmajavat saisivat, sinun heidän tekemisiään häiritsemättä, tehdä maillesi padon, jonka nostaman veden alle jäisi esim 80% metsäalastasi ?

[Gat]

^
Eli kanadanmajavat saisivat, sinun heidän tekemisiään häiritsemättä, tehdä maillesi padon, jonka nostaman veden alle jäisi esim 80% metsäalastasi ?

Editoin ylle lisää.
Onneksi täällä ei ole vesistöjä
Mutta en rasistina miettisi onko se euroopan- vai kanadanmajava

[masa]

[
Minä taas en haluaisi tappaa petoeläimiä. Rauhoitinkin ketut mailtani. Ja luonnoneläinten kokeminen lähinnä "riistana" on tymää.

Nypit kuitenkin voikukat kukkapenkistäsi?