Kitinä

Lähipiirini on niin keski-ikäistä, että porukka on aika kattavasti hurahtanut kalliiseen pyöräilyyn, ja välillä kiusaus koskettaa minuakin. Tämä on minusta aloittelijalle tosi hankala juttu:

KKK kirjoitti: ↑20.04.2017 12:46Koeajamatta ei kannata ostaa, koska ohjaamon säätäminen itselle mukavaksi on oikeasti millimetripeliä.

Koska taustani on kokonaan kaupunkipyöräilyssä tai korkeintaan ei-niin-vauhdikkaassa työmatka-ajossa, en minä osaa koeajamallakaan oikein sanoa, minkä kokoinen pyörä minulle sopisi vähän haastavammassa kuntopyöräilyssä. Kaverin pyörää kokeillessa hain selvästi asentoa, joka tuntui minusta mukavalta, mutta josta kokeneempi kaverini oli aivan vakuuttunut, että se kostautuisi vakavammassa pyöräilyssä. Eli kroppani ei ehkä oikein osaa kertoa, mitä haluan.

Ilmeinen ratkaisu olisi varmaan ostaa vähän edullisempi ensipyörä omien preferessien kartoittamista varten - tai sitten tilata jostain Canyonilta pyörä, jonka mitoittaa täysin heidän naurettavan tarkkojen mittausohjeidensa mukaan.

Nojapyöristä ei mitään käryä, joten sori, eipä minusta taida apua olla.

Bikefittingit ovat ostovaiheessa nousussa tällä hetkellä. Mutta tärkeintä muussa kuin kelloa vastaan ajettaessa on helppo ja mukava ajoasento, joka ei tuota kipuja tai rasitusvammoja. Itse rukkasin ajoaentoani juuri taas pykälän mukavammaksi eli vähemmän aeroksi.

Käytettyjä tulee päivittäin vastaan eri koko- ja hintaluokissa ainakin HePo- ja Triathlonfoorumilla (Facebook) sekä Juoksufoorumilla. Jalan sisäpituuden mittaamalla saa tarpeeksi hyvää osviittaa oikeasta koosta, loppuja voi hinkata kohdilleen halvoilla lisäpalikoilla. Hommaa ei kannata pilata turhalla hifistelyhomostelulla. Sitten kun tipahtelee useampia tonnikilsoja vuosittain ja erityisesti kun on hankkimassa kalliimpaa (uutta) pyörää, suosittelen bikefittingiä kuormituksen ja vauhdin optimoimiseksi. Ei siitä toki mitään haittaa aloittelijallekaan ole, mutta kynnyskysymystä moisista ei siis kannata tehdä.

Pe 10 vedon HIIT ja tänään 70km peekoota. Ihmeen hyvin kulki. Keskitin huomion sykemittariin nopeuden sijasta ja sehän osoittautui hyväksi päätökseksi, keskari kuitenkin reilut 27kmh. Voimien säännöstely näemmä kannattaa. Kaahailut sitä erikseen.

Kävin eilen pyöräilemässä selän jumiin. Kyllä on kenkkua, kun toukokuu jo kolkuttelee ja räntasateessa sai sotkea menemään.

Tein tänään 3x5min vedot 255/255/264 keskariwatilla. Olin suunnitellut 4x5min 250w keskarilla, mut aloitin hiukan liian kovaa ja jätin vikan vedon tekemättä tajuttuani kesken kolmannen, etten tule 250 wattia saavuttamaan. Mut kaiken sain irti, mitä äijästä oli otettavissa.

Viime vkolla sain 200km viikkokilometriä täyteen, tällä viikolla aloitettu duunimatkafillarointi. Upeita aamuja, joskin hieman viileitä vielä. Hiihtokledjuissa tarkenee onneksi.

Huomaa selkeästi mikä ero palautumisessa jos pysyttelee PK-sykkeissä verrattuna revittämiseen. Samaten kadenssin nostaminen vaatii koko ajan keskittymistä. Lähtötilanteessa reilut 70 rpm (kollega luonnehdi "diesel-jaloiksi"), nyt pikkuisen yli 80 rpm alkaa olla vakio mutta tuonne ysikymppiinhän se pitäisi kai hilata. Mut uskottava se on, jalat väsyvät vähemmän mitä nopeammin kampea pyörittää. Yli sadan kampikierroksen meinaa mennä pomppimiseksi.

Aamulla tuli kisakinneri vastaan. Juma kun pieni, en mahtuisi.

unohda ne kinnerit ja osta normaali maantiepyörä. Huomattavasti laajempi valikoima. Minäkin painan toistasataa kiloa ja hyvin on pysynyt runko ja vanteet suorana.

Hiilikuitukalusto ehkä kannattaa kuitenkin unohtaa.

En ole kinneriä hankkimassakaan, nojapyörää kyllä.

Mitään maatiepyörää EI VOI harkitakkaan ajoasennon takia.

Olen joutunut olemaan pari viikkoa urheilutauolla lääkärin määräyksestä. Tuntuu todella oudolta kun töiden jälkeen ei olekaan enää kiire mihinkään, tuntuu kuin elämästä puuttuisi jotain. Viikonloppuna oli ihan pakko käydä vetäisemässä kuitenkin kevyt treeni salilla ja olipa se ihanaa Ensi viikonloppuna ajattelin mennä myös uimaan, koska kevyt liikunta on kuitenkin edelleen sallittua.

Yllen wattikammista tuli mieleen - maallikko ei tule ajatelleeksi miten paljon energiaa paahtoleivän valmistukseen tarvitaan. Ohessa yksi - ehdottomasti ei helpoimmasta päästä oleva - tapa:.

Ilmoittauduin Tour de Tampere- tapahtumaan. Jännittää! http://www.kaupinkanuunat.net/tuote/tou ... pere-2017/

Avasin rullaluistelukauden eilen. Snadisti oli rankkaa - etenkin ylämäet vastatuuleen. Ihmeellisen vähäisiin kipuihin heräsin tähän aamuun. Täytyy vähän tunnustella tonne iltapäivän puolelle josko sitä tänään uskaltais tuupata samanlaisen. Sen jälkeen ne rullistelukelit onkin taas taputeltu vähäksi aikaa.

Aamupäivällä kävin pienen kävelylenkin tunnustellakseni miltä tuntuu. Just tulin 12 km luistelulenkiltä. Just enempää en olisi jaksanutkaan.

80 km lenkki kakspyöräisellä viikonloppuna. Ihan kohtuuvauhti mutta ennätykset jäi toiseen kertaan. Yläkroppa väsyi melkein enempi kuin jalat

13 viikoa reeniä takana ennen Pirkan pyöräilyn 217km (+ siiirtymät). Kolme vikaa viikkoa ollut ylirasitusta, mut toivon et tämä lopun keveys ja lepo aikaansaavat ns. superkompensaation. Reilu kuusi tuntia reeniä tuli viikkoa kohden, mutta vain kaksi yli kahden tunnin lenkkiä eli kaksi kolmetuntista.

^ Hyvin meni. Pääosin tosi kevyttä. Loppupuolella mäet jo painoivat.

^ Odottelinkin rapsaa. Hankin eilen itselleni jumiset etureidet että voin viettää tätä päivää samassa tunnelmassa PP:n osallistujien kanssa.

^ Paljon oppia tuli myös esmes siitä, miten ja missä ryhmässä kannattaa ajaa. Pari pikku omaakivaakin tuli eli 130:n kohdalla irtos ketjut ja jouduin tinttaamaan kolme minuuttia melko täysillä, sitten kolmannella eli vikalla tauolla myöhästyin lähdöstä, kun en kuullut huutoa. Siinä sitten menikin kauan toipuessa kiinniajosta. Loppuosa Muroleen mäissä oli vähän raskasta, kun olin perälautana jojossa, jossa lienee yhtä työlästä kuin vetomiehenäkin. Suurin osa oli kuitenkin, kuten esmes kolme ekaa tuntia kevyttä rullailua, sellaista se ryhmäajo on pääsääntöisesti. Aika muuten kului tosi joutuisasti, juttelin kanssapyöräilijöiden kanssa ja keskityin ryhmäajoon. Mukava kokemus, vaikka opinkin sen, että energiageeleistä tulee kuvottava olo.

Olin kaverin kanssa vauhdikkaammalla pyörälenkillä, 54,4 km ja keskari 32,5 km/h. En olekaan noin kovaa ennen pidempää matkaa polkenut.

Fillaroinnissa oli snadi tauko pallileikkauksen ja arkikiireiden takia mutta nyt mennään taas. Lauantaina meni jo eka lenkki tasan 90 rpm kampikierroksilla ja 31 kmh keskalla, tähän alkaa näemmä tottua pikkuhiljaa.

Ei jaksa stressata, elämässä on ny kaikenlaista meneillään muutenkin niin paljon, että en rupea itselleni ongelmaa tekemään siitä jos joku lenkki jää polkematta. Fiiliksen mukaan, säätänä!

Aika aktiivisesti eli joka toinen päivä noin olen pyöräillyt edelleen Pirkan jälkeen. Monta reipasta lenkkiä ulkona on tehty ja olen yrittänyt myös rauhallisia, joista pari tietoisesti sisällä. En silti yhtään yli parituntista ole sotkenyt. Tuntuu, että vauhdit ja samalla kunto olis kasvaneet viime kesästä ehkä 5%, paha sanoa tarkkaan. Ylihuomenna vois koittaa vetää 4x5min maksimivedot, jos työaikana ehtis. Sitten vois verrata maaliskuun tasoon ainakin. Niskahermosärky vaivannut pahasti Pirkan jälkeen. Toissa päivänä kaaduin tehdessäni uukkaria pyörätiellä ja kämmen turposi vaan ei onnneksi murtunut. Tällasia pyöräilykuulumisia. Ainiin, Touria ja Selineiden selostuksia on mukava seurata.

^ Tottuko sun ahteri siihen satulaan? Mä oon nyt innostunut työmatkapyöräilemään, eikä meinaa persaus kestää edes tyynyhousuilla. Mietin pitääkö vain siedättää vai katsella toisen mallista penkkiä.