Asuminen

[killkill]

Myös heinix huomattu kohtuu toimivaksi vauvakuumeen ehkäisyssä.

Samoin teinix

[Georgina]

Myös heinix huomattu kohtuu toimivaksi vauvakuumeen ehkäisyssä.

Samoin teinix

Hei, tosta ne ei oo mulle apteekissa vielä kertoneetkaan! Jos sitä myydään vaan siellä mansessa?

[killkill]

Jos sitä myydään vaan siellä mansessa?

Ei sitä myydä.

[Georgina]

Ei sitä myydä.

Voi rähmä. Vähänx harmi, kuulosti tosi ihQlta!!!11!!!11

[Mulli75]

Muistan joskus vannoneeni monesti etten asu enää pääkaupunkiseudulla kun viimeksi lähdin täältä.

Nyt on hiukan yli 7 vuotta kulunut kun palasin takaisin.

Ensimmäiset 2 viikkoa majailin toisten nurkissa Munkkiniemenrannassa, siitä sitten vuokralle isoon omakotitaloon Vantaalle. Tässä oli etuna se ettei tarvinnut välittää muusta kuin lumitöistä, lämmitysjärjestelmän tarkkailusta ja ilmoittamisesta vuokraisännälle jos ongelmia/puutteita. Niitä sitten riitti vaikkei minulla peukalo keskellä kämmentä olekaan.
Yhtenä kylmänä talviyönä heräsin kun lämpötila alkoi laskea kämpässä. Tajusin että lämmitysöljy oli loppu. Sukelsin makuupussiin ja soitin seuraavana aamuna vuokraisännälle. Ei se paljoa sitä öljyä tuonut. Vuokra ei ollut kovin suuri mutta siihen hintaan olisin päässyt helpommallakin jos olisin tajunnut. Tätä kesti vajaa 2 vuotta.

Tämän jälkeen ostin edullisesti oman kämpän Helsingistä jossa edelleenkin asun. Umpikaudun varrella, ei läpikulkuliikenteen häiritsevää melua, palvelut sopivan matkan päässä muttei tarvi nähdä tai kuulla pubien ja kauppojen lähelle kertyvien nuorien yms. häiriköiden touhuilua.
Kesäiltaisin istun parvekkeella ja joskus nukun, eikä vaaraa että linnut paskantaisivat niskaani parvekelasien läpi. Pyörällä polkaisen n. 10 minuutissa töihin eli työmatkakaan ei rasita ja jää aikaa enemmän muuhun touhuiluun. Tästä kämpästä en helposti luovu, teen pienen rempan ja laitan vuokralle jonkin ajan kuluttua sillä nyt se tilaisuus on tulossa.

[mustaenkeli]

Reilu vuos sitte asuin vielä Kalliossa ja olin vakaasti sitä mieltä, että jos jonnekin muutan, ni sitte jonnekki Kallion sisällä tai sitten pois Helsingistä. Vaihtoehtoja en nähnyt.
Kuitenkin, vuos sitte maaliskuussa sain tietää, että hups kukkuu, vuokranantajani on tyhjentämässä koko sen yheksänkerroksisen talon, jossa asuin ja uudelleen asuttaa ko. talon keski-ikäisillä juopoilla miehillä, jotka saa dokata, mutta että kuitenki semmonen päihdekuntoutustalo siihen tulis. Jeppa jee. Siinä sitte aikani kiukuttelin vuokranantajalleni ja käytin ajoittain tylyä kieltäni, jonka ansiosta sitten päättivät uudelleensijoittaa mut ensimmäisten joukossa. Vuokrasopimukseni kun oli yhä voimassa, ni eivät voineet kadullekaan heittää.
Sain ihan valita, jotta haluanko Kivihakaan, Haagaan vai Pähkinärinteeseen ja totesin, jotta Haagassa oon ennenki kerran asunu, että jos tässä ny jonnekki on pakosti muutettava, ni sinne siis, että maltan kyllä oottaa. Aprillipäivänä sitte muutin vihreeseen kaupunginosaan, Etelä-Haagaan. 30neliön yksiöön, joka känppänä noin niiku muuten on iha jees joo, vuokrakaan ei paha, nous just maaliskuussa ja saa maksaa 255,-/kk. Saman verran siis ku Kallion kämpästäni, mut nyt on kolme neliöö enempi tilaa sotkea. Nyt toi paikka tuntuu jopa ihan kodilta, vaikkei se olekaan Kalliossa. (Ja vaikkei niitä baareja olekaan joka kulman takana...).
Kuitenkin, mikäli koulusta ajallani valmistun, ni lennän tuosta kämpästä pellolle vuoden päästä. Tuskin kuitenkaan ihan aikanani papereita käteeni saan, mutta kuitenkin on tieto, että niin kauan kun on suhteessa vuokranantajaan, ni on katto pään päällä, mutta kun suhde katkeaa, katkeaa myös vuokrasopimus. Joten saa nähä, kui tää tyttö reilun vuoden päästä asuu....

[mustaenkeli]

Öh, kuulostaa käytännölliseltä :>

Mun näkökulman mukaan siin on käytännöllisyys kaukana.
Tai sit tarvii pistää suhteet ihan uusiks... epävarmuus on vittumaista ja se epävarmuus iskenee päälle tos enskeväänä ku tarvii miettiä omaa mahollista valmistumista ja mahollista jatkoajan anelua vuokranantajalta.
Tällähetkellä tuntuu taas, että kaikki maailman työsuhde ja opiskelusuhdeasumiset on ihan perseestä.

[Melnais]

Koti on siellä missä asuu vaikka näin jälkikäteen kovin kummiin pesiin sitä on koittanut itseään tunkea. Suuria haaveita asumiseen ei ole koskaan liittynyt, lähinnä unelmat koskevat vapautta olla kuin haluaa, seurassa tahi ei.

Nyttemmin olen kotiutunut miehen rivariasuntoon, neliömäärään olen autuaasti unohtanut, lienee jossain yhdeksänkymmenen paikkeilla. Ympäristön silmää vaivaaviin kohtiin etsitään parhaillaan yhteisiä sopuratkaisuja, mutta kun sisustus ei ole kummankaan lempiharrastus projekti etenee tuskastuttavan hitaasti. Kolo kerrallaan hiotaan sopivaksi, minä luovuin sohvasta, mies puhelinkeskuksesta. Koti on kuitenkin Koti eikä vieraita varten tehty näyttelyteos, joten kestän epäjärjestyksen ja laatikkokasat. Takapihalla vasta kummastelen mitä horsmaa mistäkin puskee, en hoksannut vielä syksyllä katsoa tiluksia istuttajan silmällä. Rauhaisaa, oma kielopenkki. Ulkona saan puuhata mitä haluan, sinne ei kumppanin kiinnostus tai aika ulotu vaikka kyntäisin koko pihan perunalle.

Seutu on periaatteessa huonomaineista mutta arjessa en ole yhteenkään levottomuuteen törmännyt. Vieressä on lenkkipolku, duuniin neljä kilometriä ja kaupunkiin kuusi. Uimarantakin on kuulemma parin kilometrin päässä, ei ole tullut vielä tutustuttua. Paikkakunnan umpimielisyyden olen päättänyt selättää savolaisuudella, toisten negatiivisuus on heidän ongelmansa, ei minun. Utelias olo, jokaisella paikalla on mahdollisuutensa joiden käyttäminen riippuu vain itsestä. Nämä murrosvaiheet ovat parasta mitä tiedän, kaikki on avoinna.

[Mulli75]

Koti on siellä missä asuu vaikka näin jälkikäteen kovin kummiin pesiin sitä on koittanut itseään tunkea. Suuria haaveita asumiseen ei ole koskaan liittynyt, lähinnä unelmat koskevat vapautta olla kuin haluaa, seurassa tahi ei.

neliömäärään olen autuaasti unohtanut. Koti on kuitenkin Koti eikä vieraita varten tehty näyttelyteos, joten kestän epäjärjestyksen ja laatikkokasat.

Kavereiden kanssa juteltu monesti ja näinhän se menee kun muuttaa pitkän matkan paikasta A paikkaan B. Muuten tulee mieleen kultalusikka suussa kulkevasta jos kaikki on heti valmista.

Ulkona saan puuhata mitä haluan, sinne ei kumppanin kiinnostus tai aika ulotu vaikka kyntäisin koko pihan perunalle.

Paikkakunnan umpimielisyyden olen päättänyt selättää savolaisuudella, toisten negatiivisuus on heidän ongelmansa, ei minun. Utelias olo, jokaisella paikalla on mahdollisuutensa joiden käyttäminen riippuu vain itsestä. Nämä murrosvaiheet ovat parasta mitä tiedän, kaikki on avoinna.

Hyvällä asenteella ainakin olet turkulaistumassa tai sopeutumassa Turgguun. Tsemppiä