Urheiluwammat

[Mojo]

Koska mua vituttaa se, että oma joukkue on treeneissä tekemässä sitä mitä rakastaa, ja minä taas kotona vesimelonin kokoisen nilkkani kanssa, (pallo on pyöreä, ja vaikka kuin hienosti torjuit sen vedon ei silti kannata hypystä maahan tullesasi astua pallon päälle) koenkin olevani oikeutettu vahingoniloon muiden ihmisten vastoinkäymisille nauramisen muodossa.
Eli onko sinulle sattunut ja tapahtunut urheillessasi? Ja mitä? Miten selvisit siitä? Kauanko mahdollinen kuntoutus kesti? Vituttiko? Sattuiko?

Omalla kohdalla ensimmäinen nilkan nyrjähdys varhaisteininä tuotti suunnatonta tuskaa ja lepoa parisen viikkoa. Reilun tusinan vastaavanlaisen muljahduksen jälkeen nilkka alkaa jo olla niin kulunut ja heikossa hapessa että moisen vääntymisen jälkeen se palaa entiselleen muutamassa päivässä. Ja "entiselleen" ei tarkoita normaaliksi. Normaalit nilkat saan ehkä joskus kun lopetan urheilemisena ja vaivaudun leikkauttamaan ne.

Jee kiitos ja hei!

[Elppis]

Futista pelasin monta vuotta junnuna, kunnes polvet rupes keräämään nestettä aina kovemmilla treenihetkillä. Kyllä mä mielelläni itseäni vieläkin rääkkäisin sillä vammalla, taidot vaan on niin ruosteessa.

Uin kilpaa jokusen vuoden, ja kerran törmäsin 100m rintauinnin käännöksessä naama edellä uima-altaan seinään; nenä murtui ja etuhampaat lohkesivat. Meni n. 2 viikkoa ennenkuin kehtasin lähteä kotoa mustien silmieni kanssa.

Ratsastaessa ei ole tullut kuin yksi vakavampi vamma; tipahdin joulukuussa 2003 päälleni ja piipaapiipaa Töölön neurokirurgiselle teholle pariksi päiväksi tajuttomana. Onneksi vakavaa aivotärähdystä ja selkärangan tärähdystä pahemmin ei käynyt. Kaksi kuukautta jouduin tosin fystioterapiassa käymään saadakseni selkälihakset auki ja niskan tasapainon takaisin.

[Bliss]

Mä olen harrastanut aina melko riskialttiita lajeja...
Reilusti alle 2-kymppisenä futista ja lätkää pelatessa oli nilkat ja polvet kovilla, mimmilätkässä ei juuri taklailtu, mutta siitä huolimatta reilusti ruhjeita jäi joka pelikerralta.

Kehäköysien sisällä ja tatamilla olen onnistunut kavereiden suosiollisella avustuksella murtamaan nenän muutaman kerran, pari kylkiluuta samoin, hankkimaan tennispallon kokoisia mustelmapatteja jalkoihin, muita mustelmia ja ruhjevammoja joka puolelle muualle, mustia silmiä en ole jaksanut edes laskea
Vapaaehtoisena olin myös kuristusotteen mannekiinina, ts. näytettiin (oli kyllä tyhmä idea) kuinka käy, jos kuristaa, ja kuinka nopeasti. Se oli kuin pieni kuolema.
Yksi helvetin kivulias reisi- ja pakaralihaksen revähtymä on myös kärsitty. Olin lähes liikuntakyvytön kolme kuukautta, ja sen jälkeenkin pitkään tosi kankea.

[Mojo]

Sähköhoitoa

Tuo on huba hoitomuoto. Pistelee sillai kivasti. Mulla hoidettiin pari revennyttä alaselän lihasta sähkölla fysiolla ja hieronnalla. Selkä oikutteli vielä kymmenisen vuotta revähdyksen jälkeen (kipuavustajana toimi lievä skolioosi). Mutta viime vuodet on ollut selän osalta tuskattomia.

Muut venähdykset, revähdykset, olka- ja kyynerpäätulehdukset saati mustelmat en jaksa luetella. Lista on kuitenkin pitkä.

[Mulli75]

Vapaaehtoisena olin myös kuristusotteen mannekiinina, ts. näytettiin (oli kyllä tyhmä idea) kuinka käy, jos kuristaa, ja kuinka nopeasti. Se oli kuin pieni kuolema.

Sama täällä halusin oppia tuntemaan rajani, polveni notkahtivat kun kouluttaja kuristi ja sanoi ennen sitä että lyö vapaalla kädellä häntä reiteen kun alkaa ahdistaa, no enhän minä niin tehnyt kuin käskettiin.

Tatamilta ja kehästä viimeisimmät vammani ja kipuni olen hommannut. Vasen kyynärpää kärsinyt kun suoran lyönnin yhteydessä olen lyönyt ohi.
*naps* ja kipeytynyt kyynärpää jolla en uskaltanut vähään aikaan lyödä suoria. Molempien käsien peukalot alkuaikoina koukkuja treenikaverin vartaloon lyödessä osuikin kaverin torjuessa hänen kyynärpäihin.
Pari kertaa olen saanut treenikaverilta iskun maksan kärkeen molemmilla kerroilla tipahdin suorilta jaloilta toisella kerralla tuli lievä aivotärähdys kaatuessa. Kerran on silmäkulma ja huuli auennut sparratessa. Veren maku suussani vain lisäsi taistelutahtoani. Huolimattomat liikkeet punttisalilla ovat tuottaneet revähdyksiä yms. kipua eri puolilla kehoa, ei vakavempaa. Laskettelureissulla Vuokatissa muutama vuosi sitten metsässä suksen kärki haukkasi umpihangessa puun juuren alle josta osa painoi sääriluuta vasten. Iso verenpurkauma sääreen ihon alle ja tuskainen huuto perään. Ei toimenpiteitä tähän mennessä. Lukematon määrä mustelmia ja naarmuja eri lajeista. Uimareissulla avolouhoksesta noustessani huitaisin refleksin omaisesti oikealla kädellä terävään kallion reunaan. Syvä viiltohaava kahden rystysen väliin joka ommeltiin kiinni. Teini-iän alussa uima-altaaseen pää edellä hypätessäni kolahti otsa ja nenä osittain pohjaan, verta nenästä. Venyttelyt ja nesteytyksen teen mielelläni. Viimeisin karu muisto Sulkavan yösoudussa viime heinäkuussa nesteytys ei mennyt putkeen, huimausta, pieniä kramppeja ja nesteen imeytymisongelmia sekä tuskaa loppua kohden.

[Pyry-Matias]

Ei taidolla vaan tuurilla. Mulla ei ole koskaan mikään murtunut eikä kertaakaan tikattu. Tosin kaikkea muuta kyllä.

[Haemaeraemies]

Aktiinen koheltaminen, holtiton pyörällä ajo tyyli, + lumilautailu, skeittaus ja freestylepyöräily rikkoi paikkoja kiitettävästi. Oli paljon särkyä selässä ja hartiossa ennen kuin aloitti jonglööraushommat. Se on oikonu ruotoa tehokkaasti, ja enään ei juurikaan ole kipuja jotain satunnaisia lukuunottamatta.

Eniten pelottaa että mitäs polvet ja nilkat keksii tässä tulevien vuosien kuluessa. Plus että jos selkä sanoo joskus oikein pahasti NAPS, niin voi käydä huonosti :/ No mut, hauskaa oli, ja oppi vaikka mitä:P