Mitä instrumenttia osaat soittaa?

[ninnithequeen]

Laulaa olisi ollut mukava joskus opetella, mutta taitaa olla kohdaltani vähän myöhäistä jo.

Kehtaatkin.

[pikkuego]

Kitaraa kuulijasta riippuen, jos ei tiedä musiikista mitään niin ihan helvetin hyvin peräti.

[Herra Manala]

Laulaa olisi ollut mukava joskus opetella, mutta taitaa olla kohdaltani vähän myöhäistä jo.

Kehtaatkin.

Öh, miten niin? Mulla voi olla "ihan kiva lauluääni", muttei se silti tarkoita sitä että mulla olisi yhtään mitään käsitystä oikeanlaisesta laulutekniikasta. Pointti oli lähinnä siinä, että jos olisin joskus ihan oikeasti opiskellut musiikkia/laulua, mulla olis voinut olla tarvittavia luonnonlahjoja tehdä siitä ammattikin. Sen sijaan tälleen kouluttamattomana ei kehtaa kuvitella rääkyvänsä kuin halvassa karaokebaarissa kolmen keppanan jälkeen.

[sipsi]

Kuka sä oot ja mitä sä teit mun käheeääniselle siideriorjalle?

Sama jätkä!
Siis eihän nyt käheä-äänisyys ja siideriorjuus poissulje klassista musanharrastamista..?

[Bhven]

Oon soittanu kitaraa, bassoa, rumpuja ja saxomofoonia. Mitään osaa enää.

[prosessi]

saxomofoonia

Puhaltimet on Soittimia. Metallirunkoiset varsinkin.

[BettyB.]

Nokkista ja pianoa, molempia korvakuulolta. Nuotteja en osaa, mutta mulla on absoluuttinen sävelkorva. Pienenä halusin Kissin rumpaliksi ja kun broidilla oli setti, sitä tuli paukutettua jonnin verran. En silti lähtis keulimaan. Laulaa osaan, jopa ihan hyvinkin, mutta tekniikkaa pitäs harjotella ja ylipäätään laulaa, jotta homma toimis. Muutama kerta vuodessa karaokea nuhjuisessa kuppilassa ei taida ihan riittää...

[NegaDuck]

Munniharppu sanoo doingo doing. Siinä about se. Tietokonemusaa vääntäessäni klähmin jonkin verran koskettimia, mutta lähinnä vain testatakseni instrumentteja.

[Pyry-Matias]

Nokkahuilua osasin ala-asteella, oli pakko. Laulukokeista sain kiitettäviä ja karaokea tulee joskus vedettyä. Laulettua tulee kuitenkin lähinnä biisikärpäsen aikana himassa muijan kanssa

[aimohaiku]

Nokkahuilua osasin ala-asteella, oli pakko.

Ai juu, tämä hieno instrumentti pääsikin tosiaan unohtumaan. Kai se nokkahuilu sitten kuului opetussuunnitelmaan.

[ninnithequeen]

Nokkista ja pianoa, molempia korvakuulolta. Nuotteja en osaa, mutta mulla on absoluuttinen sävelkorva...

Samikset. Penskana opettelin ihan korvakuulolta kaikenmaaliman biisit pianolla Fyr Elisestä Bryan Adamsin Heaveniin, en kyllä varmaan enää osaa, pitäis kokeilla. Nuotteja en osaa vieläkään.

[Mylwin]

Kielisoittimia. Ja koskettimia. Ja rumpuja.

Tosin nykyisin tuskin mitään.

[Mulli75]

Ajan ja motivaation puutteen vuoksi sähkökitara on ollut telineessään noin 2 vuotta koskemattomana. Jospa sitä kohta innostuisi taas treenaamaan. Vanhempani koittivat houkutella minua ennen teini-ikää ja teini-iän aikana tutustumaan eri soittimiin ja lähtemään kursseille. Naapurin rummutkin oli lainassa joskus, joita soittelin. Mielenkiinto siirtyi johonkin muualle.

[Xiberia]

Pianoa soitin pentuna, ja olisin ollut ihan lupaava tapaus ellei teiniangsti olisi pakottanut lopettamaan. Nyt harmittaa. Nokkahuilua soitettiin silloin koulussa, mutta se on sellainen instrumentti, jonka saisi mun puolesta kadottaa maan päältä kokonaan. Alttotorvea soitin soittotunneilla joskus, mutta sekin jäi kiinnostuksen puutteen vuoksi. Kitaraa opeteltiin yläasteella soittamaan, ja täälläkin pari akustista pölyttyy nurkissa. Toisessa ei taida olla kuin pari kieltä, toisen voisi kai viritellä kuntoon ja kokeilla, vieläkö sitä jotain muka osaakin.

Opiskelin lukioon asti musiikkiluokalla, joten kokeiluluontoisesti on tullut soitettua vähän kaikkea rummuista basson kautta ksylofoniin. Triangelistiksi mulla taitaisi olla eniten lahjoja.

[bedlam]

10 vuotta soitin penskana pianoa ja vajaa 20 vuotta olen kitaraa rämpytellyt. Rummut menee sellasella punk-perusmeiningillä. Kitaransoiton harjoittelun lopetin jo joskus 15 vuotta sitten, koska tilulilusooloilun opettelu ei tee kuin hallaa itse musiikille. Maailman parhaat kitarasoolotkin ovat joka tapauksessa aina jotain ihan muuta kuin nopeusharjoitusta.

[NegaDuck]

mulla on absoluuttinen sävelkorva.

Mulla taas on vain suhteellinen sävelkorva. Eli tarvitsen äänirautaa puhtaan A:n (440 Hz) löytämiseen, mutta sen jälkeen menee sävelaskeleet ihan jees. Ja musiikkia kuunnellessa huomaan jos menee nuotin vierestä tai tulee vääriä säveliä / väärä sointu.

[Herra Manala]

mulla on absoluuttinen sävelkorva.

Mulla taas on vain suhteellinen sävelkorva. Eli tarvitsen äänirautaa puhtaan A:n (440 Hz) löytämiseen, mutta sen jälkeen menee sävelaskeleet ihan jees. Ja musiikkia kuunnellessa huomaan jos menee nuotin vierestä tai tulee vääriä säveliä / väärä sointu.

?? Eikö tuollainen "suhteellinen sävelkorva" nyt käytännössä ole joka ikisellä ihmisellä? Missä sellaisia puupäitä muka kasvaa jotka eivät huomaa jos musiikki menee nuotin vierestä tai tulee vääriä säveliä, eivätkä kykene solmisaatioäänenavaukseen ilman että oktaavien väli on eksakti?

[NegaDuck]

Missä sellaisia puupäitä muka kasvaa jotka eivät huomaa jos musiikki menee nuotin vierestä tai tulee vääriä säveliä, eivätkä kykene solmisaatioäänenavaukseen ilman että oktaavien väli on eksakti?

Voi kuule, jotkut sellaisista puupäistä jopa säveltävät kaupallista musikkia, ainakin sillä perusteella kun olen heidän biisejään kuunnellut. Mikä taas tarkoittaa että myös yleisön ja maksavien asiakkaiden puolella on samanlaisia puupäitä jotka ovat kuuroja musiikin virheille.

Eikö tuo nyt ole vähän sama kuin jos kysyisi että mitä ihmeellistä siinä on että osaa soittaa jotain korvakuulolta - eikö kuka tahansa nyt osaa sen? Vaan ilmeisesti ei, koska jotkut täällä senkin erikseen mainitsevat.

Tiesittekö muuten, että osaan myös kävellä?

[prosessi]

Nuotteja en osaa, mutta mulla on absoluuttinen sävelkorva.

Miten absoluuttisen sävelkorvan voi mitata, jos ei osaa nuotteja? Sävelasteikon avullako?

[prosessi]

mulla on absoluuttinen sävelkorva.

Mulla taas on vain suhteellinen sävelkorva. Eli tarvitsen äänirautaa puhtaan A:n (440 Hz) löytämiseen, mutta sen jälkeen menee sävelaskeleet ihan jees. Ja musiikkia kuunnellessa huomaan jos menee nuotin vierestä tai tulee vääriä säveliä / väärä sointu.

?? Eikö tuollainen "suhteellinen sävelkorva" nyt käytännössä ole joka ikisellä ihmisellä?

Ei ole. Itse asiassa löytyy jopa sellaisia kummajaisia, joilla on passiivinen absoluuttinen sävelkorva, mutta jotka laulavat itse silti nuotin vierestä. Puhtaasti laulaminen ei liity suoranaisesti sävelkorvaan, vaan vaatii harjoittelua, toisilta enemmän kuin toisilta.

Hyviä esimerkkejä ovat ala-asteellani aikoinaan tapahtunut musiikinopettajan vaihdos, kun Marianne Segerstam oli jäämässä eläkkeelle, eikä enää opettanut uusia luokkia. Ne luokat joita hän opetti osasivat järjestään laulaa puhtaasti joulu- ja kevätjuhlissa, mutta ne luokat joita luokanopettajat opettivat itse muiden aineiden opetuksen lomassa lauloivat todella paljon huonommin. Ei ole mitenkään mahdollista, että oppilasaines olisi huonontunut niin radikaalisti, joten kaikki oli kiinni opetuksesta. Itsekään en pidä itseäni minään laulamisen luonnonlahjakkuutena, uusia lauluja opetellessa menee helposti nuotin vierestä, mutta Mariannen opettamat laulut sujuvat edelleen täysin puhtaasti. Se ei voi olla sattumaa, vaan hyvän opetustekniikan tulosta. Kun ekaluokkalaisesta lähtien opetettiin niin, että laulunsanojen sekaan oli merkitty sisään- ja uloshengityskohdat, vaikeita kohtia harjoiteltiin kerta toisensa jälkeen muutaman oppilaan ryhmissä, jotta Marianne kuuli kuka lauloi väärin ja osasi neuvoa miten päästään oikeaan lopputulokseen jne., ei ole ihme että homma sujui.

Toinen kumma esimerkki on isäni, joka laulaa aivan päin honkia, mutta pystyy viheltämään mitä vaikeimpia kappaleita täysin puhtaasti. Sitä ihmettelen suunnattomasti, en ole löytänyt ilmiölle mitään järkevää selitystä.

Missä sellaisia puupäitä muka kasvaa jotka eivät huomaa jos musiikki menee nuotin vierestä tai tulee vääriä säveliä, eivätkä kykene solmisaatioäänenavaukseen ilman että oktaavien väli on eksakti?

Ensiksimainittu on helpompaa kuin jälkimmäinen, vähän sama ero kuin passiivisessa ja aktiivisessa absoluuttisessa äänikorvassa. Ensimmäinen onnistuu sävelkorvan avulla, jälkimmäinen taas yleensä vaatii harjoittelua.

[Herra Manala]

Toinen kumma esimerkki on isäni, joka laulaa aivan päin honkia, mutta pystyy viheltämään mitä vaikeimpia kappaleita täysin puhtaasti. Sitä ihmettelen suunnattomasti, en ole löytänyt ilmiölle mitään järkevää selitystä.

Eihän toi ole kiinni kuin siitä, ettei hallitse äänihuuliaan/lihaksistoaan tarpeeksi tarkasti kurkun alueelta. Suun/huulten alueelta taas hallitsee. Kai faijasi nyt sentään kuulee itse laulavansa väärin?

Oma faijani ei osaa laulaa nuotilleen sitten millään, mutta kuulee kyllä ihan itsekin laulavansa päin persettä.

Niinjoo, ja mulla on absoluuttinen sävelkorva, joten en välttämättä hahmota sellaisia asioita ongelmina äänten tuotossa/kuulemisessa, mitä muut kokevat ongelmallisina.

[bedlam]

Nuotteja en osaa, mutta mulla on absoluuttinen sävelkorva.

Miten absoluuttisen sävelkorvan voi mitata, jos ei osaa nuotteja? Sävelasteikon avullako?

Esim niin helposti, että osaa hyräillä tuntemansa biisin täsmälleen oikeasta sävelestä.

[pikkuego]

Löytyy myös sellainenkin "sävelkorva", jolla oppii soittamaan yksinkertaisemmat biisit jo ensikuuleman aikana ja joitakin ei ikinä, olkoon kuinka hidas ja rauhallinen tahansa...

[prosessi]

Nuotteja en osaa, mutta mulla on absoluuttinen sävelkorva.

Miten absoluuttisen sävelkorvan voi mitata, jos ei osaa nuotteja? Sävelasteikon avullako?

Esim niin helposti, että osaa hyräillä tuntemansa biisin täsmälleen oikeasta sävelestä.

Äitini mukaan absoluuttinen sävelkorva on yksi musiikin laajimmin väärinymmärretyistä ilmiöistä. Kyseessä kun on kyky liittää säveliä absoluuttisesti symboleihin, eikä niinkään mikään puhtaasti laulaminen. Suuri osa ihmisistä esim. löytää keski-c:n melko vaivatta ilman apuvälineitäkin, ja sen avulla sitten muitakin säveliä, mutta se ei vielä tarkoita, että heillä olisi absoluuttinen sävelkorva.

Wikipedia sanoo näin:

Absoluuttinen sävelkorva määritellään joko kyvyksi tunnistaa säveliä niiden äänenkorkeuden perusteella tai kyvyksi tuottaa määrätty äänenkorkeus ilman ulkoista referenssiääntä. Äänen tuottaminen eli aktiivinen absoluuttinen sävelkorva on vielä harvinaisempi kuin passiivinen. Olennaisia ovat siis kapeat kategoriat äänenkorkeuksille sekä tietyn äänenkorkeuden liittäminen tiettyyn symboliin. Nämä taidot ovat harvinaisia – vain noin yhdellä ihmisellä kymmenestä tuhannesta on absoluuttinen sävelkorva tiukkojen kriteereiden perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että he kykenevät nimeämään ja tuottamaan säveliä nopeasti ja tarkasti. Ilmiössä on kuitenkin kyse jatkumosta, jotkut saattavat vaikkapa tunnistaa vain yhden äänen. Itse asiassa lähes kaikilla ihmisillä on havaittavissa absoluuttiseen sävelkorvaan viittaavia piirteitä. Esimerkiksi tunnettuja lauluja laulaessaan ihmiset aloittavat ne usein johdonmukaisesti samalta äänenkorkeudelta.

[bedlam]

Suuri osa ihmisistä esim. löytää keski-c:n melko vaivatta ilman apuvälineitäkin, ja sen avulla sitten muitakin säveliä, mutta se ei vielä tarkoita, että heillä olisi absoluuttinen sävelkorva.

Minä taas olen musiikkialan ammattilaiselta kuullut, että absoluuttinen sävelkorva tarkoittaa nimenomaan sellaista sävelmuistia, että osaa nimetä kuuluvan nuotin. Riippumatta siitä, että käyttääkö nuotin tunnistamiseen esim. mielikuvana jotain biisiä jonka kautta sen hakee.

Eli juuri niinkuin tossa wikipedia-lainauksesi ekassa virkkeessäkin sanotaan:

Absoluuttinen sävelkorva määritellään joko kyvyksi tunnistaa säveliä niiden äänenkorkeuden perusteella tai kyvyksi tuottaa määrätty äänenkorkeus ilman ulkoista referenssiääntä.